Moi, mun nimi on Eve, ja mua jännittää. Oon nimittäin päättänyt 27-vuotiaana hakea uudestaan kouluun, ja kirjoittaa tästä prosessista vielä koko kansalle julkista blogiakin. Apua, mihin sitä on taas ryhtynyt! Ja miten epäsuomalainen tämä asetelma onkaan, kertoa nyt ihan kaikille yrittävänsä jotakin. Vaikka on ihan mahdollista epäonnistua. Sos.
“Ken kuuseen kurkottaa, katajaan kapsahtaa” on varmaan ihan jokaiselle meille suomalaiselle tuttu sanonta. Mutta tämä ajatus me kuulkaa heitetään nyt ihan ronskisti romukoppaan! Täten minä, Eveliina Eleonora, pyhästi vannon, että en anna epäonnistumisen pelon sumuttaa itseäni tällä matkalla. Ja hyväksyn senkin, että vaikka aion kaikkeni yrittää, joudun ehkä keväällä kirjoittamaan tänne “pieleen meni, mutta menköön” -postauksen. Sillä se ei pelaa joka pelkää, kaverit. 🙂
No, kukas hitto oikein luulen olevani?
Nimeni on siis Eveliina ja olen 27-vuotias, vuoden niin kutsussa oravanpyörässä pyörinyt, KTM-ihminen. Työskentelen tällä hetkellä markkinoinnin, viestinnän ja sisällöntuotannon parissa ja tykkään kovasti työstäni. Syy, miksi olen hakemassa lukemaan taideaineita ei siis suinkaan liity siihen, että olisin elämääni kyllästynyt alanvaihtaja, vaan se, että haluan  syventää luovaa osaamistani ja yhdistää intohimoni markkinoinnin, luovuuden ja bisneksen rakkauslapseksi. Ja olla jonain päivänä taiteiden JA kauppatieteiden maisteri, eli luova bo$$-lady.
Opiskelusta taideyliopistossa ja tarkemmin Aalto Yliopistossa olen haaveillut jo pienestä lukiolaisesta saakka, mutta lukion ja välivuoden jälkeen päädyin sittenkin kauppakorkeaan opiskelemaan markkinointia. Se tuntui myös tosi kiinnostavalta, mutta vähän turvallisemmalta vaihtoehdolta. Nyt kun yksi tutkinto ja painaa takataskussa, on aika lähteä suunnistamaan kohti uutta unelmaa ja visuaalisen viestinnän muotoilua.
Hyppää siis mukaan matkalle!
Terkuin Eve
IG: @evoleena @tehoopisto