Piirustustekniikat on käyty nyt läpi, kehitystä on tapahtunut ja olen monen monta oppia viisaampi, mutta parantamisen varaan on aina. Tiedän siis mitä teen vielä joululomalla! Piirrän, maalaan ja vielä vähän piirrän ja maalaan lisää. Aihepiiriin kuului lyijykynä-, puuväri-, akryyli-, akvarelli-, tussi- ja luonnostelutekniikoiden harjoittelu.
Meillä on ollut joka viikko luento yhdestä uudesta piirustustekniikasta ja tunnin päätteeksi olemme saaneet aina kokeilla kyseistä tekniikkaa 30-40 minuuttia kestävien pikatehtävien avulla. Lisäksi saamme joka viikko kaksi pääsykoetyyppistä kotitehtävää. Yhteen työhön saa käyttää maksimissaan kolme tuntia aikaa ihan kuten pääsykokeessa. Tehtävät ovat pääsykokeille tyypilliseen tapaan mitä kummallisimpia ja päässä lyö usein hetken tyhjää luettuaan tehtävänannon. Tähän auttaa luonnostelu suttupaperille. Itse kulutan aivan liikaa aikaa työn suunnitteluun ja lopussa tulee aina kamala kiire. Tätä ajankäyttöä täytyy vielä harjoitella. Pääsykoetilannetta ajatellen saimme keskeneräisen työn viimeistelyyn hyviä vinkkejä jolla minuutissa tekee jo ihmeitä. Jos ei muuta ehdi, niin piirrät nopeat varjot kaikkialle. Itselläni on aina kriteerinä, että koko paperi täytyy saada piirrettyä.
Seuraavalla opetuskerralla on aina kotitehtävien kritiikin aika ja menemme jälleen uuteen aiheeseen luennon johdattamana. Nämä kritiikit ovat olleet erittäin opettavaisia. Opettajat antavat palautetta pöydällä oleville töille ja lopuksi antavat arvosanan ihan kuin oikeat pääsykoearvostelijat. Tällöin saa itse huomata tuleeko se oma idea edes ymmärretyksi, tai pahimmassa tapauksessa näet osaako arvostelija katsoa piirustustasi edes oikein päin. Ja mikä parasta, myös toisten onnistumisista ja epäonnistumisista oppii. Saatuaan omat työt kotona valmiiksi alkaa odottamaan seuraavaa kurssikertaa jo innolla. Omien töiden vieminen arvosteltavaksi on mielestäni aina yhtä mielenkiintoita ja jännittävää.

Olemme käsitelleet myös valojen ja varjojen käytöstä. Todella oleellista, oli sitten piirustustekniikka mikä tahansa. Siihen sopiikin tämä teksti minkä löysin selaillessa arkkitehtuurin kirjoja.

Tussitekniikat olivat minulle aivan uusi juttu. En ole ikinä pitänyt tusseilla piirtämisestä, kun niistä on jäänyt rumat raidat värittäessä, mutta minullahan on ollut aivan vääränlaiset välineet! Jestas, näillä Copic-merkkisillä tusseillahan saa tehtyä melkein vesivärimaalauksen näköisiä töitä jos enemmän perehtyy tekniikkaan. Näihin tekniikoihin saatiin paljon vinkkejä valmennuskurssilla.
Akryylimaalit on edelleen minun lemppari ja vesivärit inhokki. Vesivärien kanssa läträän aivan liikaa vedellä ja tuntuu, että en osaa tehdä muuta kuin maisemia. Tämäkin kaipaa siis lisää harjoitusta.
 
PS.Haluan sen opiskelupaikan!
-Johanna