Kiinnostuin sisustusarkkitehtuurista jo hyvin aikaisessa vaiheessa elämääni äitini viedessä minut asuntomessuille. Lukio-opinnot toisena vuotena jätettyäni keskityin hetken työntekoon, jonka jälkeen opiskelin parturi-kampaajaksi, jona olen työskennellyt jo melkein neljä vuotta. Ehdin oikeastaan jo asennoitua siihen, että korkeakoulusta minun ei kannattaisi enää edes unelmoida. Kun myöhemmin haaveillen mietin muita ura vaihtoehtoja, tajusin, että toisen asteen tutkinnon jo omaavana olen oikeutettu hakemaan myös korkeakouluihin. Aikani koulujen sivuja selailtuani päätin hakea Aalto-yliopistoon opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria.

Ensimmäisten pääsykokeiden jälkeen vain kahden pisteen päähän kouluun pääsystä päätin ilmoittautua Teho-opiston puolen vuoden kestävälle MIDI-kurssille. Kurssin aikana huomasin, kuinka omien ideoideni toteutustavat muuttuivat luovempaan suuntaan. Myös rohkeus omien ideoitteni suhteen kasvoi. Puolen vuoden harjoittelun jälkeen olin itsevarmempi ja valmiimpi pääsykokeisiin. Toisella hakukerralla viimein tärppäsi. Kaksi viikkoa vietettyäni Metropolian sekä Aalto-yliopiston pääsykokeissa kannattivat. Pääsin Aalto-yliopistoon opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria parhailla pisteillä – en meinannut ensin uskoa sitä! Myöhemmin sain selville, että olisin päässyt myös Metropoliaan, joka oli minulla toisena hakuvaihtoehtona.

Nyt ensimmäisen todella työntäyteisen opiskeluvuoden jälkeen aloitan toista vuotta entistä suuremmalla innolla. Jos jaksaa sinnikkäästi tehdä töitä omien unelmien eteen, ne on mahdollista saavuttaa.