Berliinin arkkitehtuurista saisi varmasti kirjoitettua vaikka kuinka monta postausta. Täältä löytyy paljon vanhoja, upeita rakennuksia, kuten Brandenburgin portti, Berliinin tuomiokirkko, Kaufhaus des Westens ja niin edelleen. Myös kaupunkikuvasta ja asuinrakennuksista saisi jaariteltua monta sivua. Tänään ajattelin kuitenkin keskittyä vähän tähän uudempaan arkkitehtuuriin ja ehkä ei niin tunnettuihin rakennuksiin Berliinissä.
Ihan ehdottomasti oma suosikkini on Holokaustimuistomerkki eli juutalaisten kansanmurhalle omistettu muistomerkki. Se on kuin erikorkuisista betonikuutioista muodostettu jättimäinen labyrintti, jonka ”sisällä” saa vapaasti kävellä ja liikkua. Olen itsekin käynyt kyseisellä muistomerkillä, mutta en silloin tainnut lukea rakennelman historiasta sen enempää.
Nyt sain kuitenkin Wikipedian avulla selville mm. sen, että muistomerkeille epätyypillisesti betonikuutioiden määrällä ja koko rakennelman muotoilulla, ei sinänsä ole minkäänlaista symbolista merkitystä. Muistomerkkiä on myös arvosteltu siitä, että se ei huomioi muita vainon kohteeksi joutuneita ihmisryhmiä kuin juutalaiset.
Itse pidän muistomerkin sen käytettävyydestä – pienempiä betonipaasia voi käyttää istuimina ja isommat muodostavat korkean labyrintin, jossa viime kesänä muistomerkillä käydessäni lapset leikkivät piilosta. Myös muotoilu miellyttää ainakin omaa silmääni, Teholla sellaista muotokieltä sanottaisiin palikkaleikiksi.
Täytyy myöntää, että seuraavaa rakennusta en ole koskaan edes livenä nähnyt, mutta kiinnostaisi tässä lähiaikoina käydä kurkkaamassa. Berliinin filharmonia konserttirakennuksessa on ihana orgaaninen muotoilu ja kuulemma sisällä super hyvä akustiikka, joten arkkitehti Hans Scharoun on tehnyt hyvää työtä. Konserttisali ei ole mikään aivan uusi, se on valmistunut vuonna 1960. Rakennus on kuitenkin omasta mielestäni tosi kaunis ja inspiroiva, ja sen epäsymmetrinen muotokieli voisi hyvin sopia tämänkin päivän arkkitehtuuriin.
Loppuun ajattelin mainita vielä kaksi upeaa paikkaa, missä kannattaa käydä, jos joskus tännepäin eksyy. Näistä kumpikaan ei ole oikeastaan rakennus, joten ne ei sinänsä ehkä tähän listaukseen sovi, mutta kummassakin on mielestäni hienosti käytetty jotain vanhaa ja muutettu paikan käyttötarkoitus kokonaan. Ensimmäinen on vähän tunnetumpi Eastside gallery, joka on 1,3 kilometrin pätkä Berliinin muuria, joka toimii tällä hetkellä maailman suurimpana ulkoilmagalleriana. Muuri on siis täytetty eri taiteilijoide muuriin maalaamin teoksin.
Toisessa paikassa vierailin viime kesänä ja se on Tempelhofin vanhasta lentoasemasta tehty puisto. Vanhalle lentokentälle ei ole kuitenkaan käytännössä tehty mitään, eli alueen ruohokentät ja kiitoradat ovat ihmisten vapaassa käytössä. Puisto on siis täydellinen skeittailuun, pyörällä ajeluun tai vaikka leijojen lennättämiseen ja kuulemma siellä välillä järjestetään myös konsertteja. Todellakin suosittelen vierailemaan!
