Nyt on jäljellä tasan viikko vuoden 2022 arkkitehtuurin ennakkotehtävien julkistukseen. Opiskelijakollegani kyseli minulta ennen joulua, jännittääkö. Tuolloin tuntui, ettei jännitä ollenkaan. Toivoin vain, että pääsisin jo tekemään niitä. Kerran prosessin läpikäyneenä tuntuu, että on mahdollisesti helpompi päästä vauhtiin.
Jos minulta kysyttäisiin nyt, jännittääkö, vastaisin “pikkuisen”. Tosin jännitys ei liity itse ennakkotehtäviin vaan siihen, miten ihmeessä onnistun manageraamaan omaa ajankäyttöäni mahdollisimman tehokkaasti ja oikeita asioita priorisoiden tässä kevät-puoliskolla. Kalenteri on tupaten täynnä opiskelusta sekä perhearjen pyörittämisestä.
Joku antoi neuvoksi, että voisin tehdä ennakkotehtävät sillä tasolla, että ne menisivät juuri läpi. En kuitenkaan osaa säädellä tekemistäni niin paljoa, että tietäisin, mikä on riittävä taso niiden läpäisemiseen. On myös hämärän peitossa, kuinka paljon pääsykokeisiin valitaan hakijoita. Annan siis varmasti prosessille jälleen kaikkeni, mutta toivon, että vuodentakaisesta taitoni olisivat karttuneet ja prosessista tulisi hitusen nopeampi. Viime vuonna minun kesti turhan pitkään löytää hyvä kantava idea. Nyt pyrin siihen, että voisin heti alussa kehittää muutaman vahvan ajatuspolun, kehittää niitä hitusen pidemmälle ja sitten alkaa työstää tehtäviä tehokkaasti. Tähtään myös siihen, että saisin palautettua tehtävät noin viikkoa ennen määräaikaa. Viime vuonna en saanut järjestelmään enää viimeisenä päivänä ladattua lopullista pdf:ää, joten siinä oli jännitysmomenttia kerrakseen, pääsenkö tehtävillä läpi, koska oikea versio olisi ollut parempi.
Nyt siis tunnelma on varsin tyynen rauhallinen, aikataulustressiä lukuunottamatta. Onkohan tämä vain tyyntä myrskyn edellä?
Palaillaan viikon päästä tunnelmiin kun ennakot on julkaistu. Meillä Teholla alkoi perspektiivi-viikko, mikä tarjoaa todella hyvää treeniä ennakoita ja pääsykokeita silmällä pitäen.
Mukavaa uutta viikkoa,
Iina C.
