Hei kiva kun tulit lukemaan uusinta postaustani! Haen nyt toista kertaa arkkitehtuuria opiskelemaan ja tässä postauksessa aion kertoa, miten muuten treenaamistaktiikkaani ensimmäiseen hakukertaani verrattuna. Sitä ennen kuitenkin haluaisin vinkata teille uusista huipuista Tehon bloggaaja-kollegoista. Jos ette ole vielä tutustuneet heihin, pääsette blogeihin tästä:
Hanna – treenaa sisustusarkkitehtuurin ja graafisen suunnittelun pääsykokeita varten
Ruut – tähtää arkkitehdiksi
Iida – hakee visuaalisen viestinnän muotoilun opintoihin
Miksi muutos?
Olen luonteeltani sellainen, että tykkään kehittää itseäni ja osaamistani jatkuvasti. Nyt kun en päässyt ensiyrittämällä sisään, onkin ollut tärkeä paikka pohtimiselle ja itseasiassa aika syvälle omalle analysoinnille, mikä meni mönkään ja miten voisin kehittyä siten, että ensi kesänä saisin kävellä yliopistolle tutkinto-opiskelijana sisälle. Kun pääsykoetulokset tulivat, pettymys oli massiivinen ja sen intensiteetti ylitti ennakko-odotukseni. Pian ymmärsin, että noin voimakas pettymys ja suru oli itseasiassa huikean hyvä juttu – olin oikealla polulla ja nyt jos joskus ei ole aika antaa periksi.
Koska pääsykoesuoritukseni ei riittänyt sisään pääsyyn ja haluan saavuttaa unelmani, muutan hieman pääsykokeisiin valmistautumistani.
1. Nopeutta piirtämiseen Teholla
Vaikka moni asia tekemisessäni ja aikatauluttamisessa muuttuukin, alusta asti on ollut itsestään selvää, että pysyisin Teho-Opistolla treenaamassa. Ihana saada jatkaa myös tätä bloggaamista! Toivoisin kovasti, että tämä tarinani voisi kannustaa muitakin yrittämään uudelleen ja uskomaan onnistumiseen.
Itse pääsykokeessa suurin kompastuskiveni olivat tunnin tehtävät. Täytyy siis treenata nopeammin piirtämistä sekä yksinkertaistamista. Viime lukuvuonna Tehon viikottaisiin kurssitehtäviin hain inspiraatiota mm. Pinterestistä ja tarkistin useaan otteeseen piirtäessä, miltä esimerkiksi joku tietty pinta näyttää, jotta osaisin piirtää sen oikein. Nyt ajattelin muuttaa taktiikkaa siten, että teen viikkotehtävät sillä meiningillä kuin olisin pääsykokeessa. Laitan siis kellon tikittämään ja varaan tehtävän tekemiselle aina häiriöttömän ajan. En katso mistään mallia vaan yritän selvitä omillani. Luulen, että tämä kehittää itseäni nyt kaikista parhaiten pääsykoetta silmällä pitäen.
2. Avoin yliopisto
Kun sain tietää, että jäin varasijoille, suurin murheeni oli tunne paikoilleen jäämisestä. Ajatus samanlaisesta vuodesta suorastaan kauhistutti. Onneksi asiat lähtivät loksahtelemaan paikoilleen ja löysin arkkitehtuurin perus- ja aineopintoja Avoimen yliopiston puolelta. Minulla on sekä syksyllä että keväällä plastisen sommittelun kurssit, missä keskitytään muotoihin ja materiaaleihin. Lisäksi opiskelen arkkitehtuurin historiaa. Yhdellä historian kursseista saan tehdä oppimispäiväkirjan, johon sisältyy paljon vanhojen rakennusten ja yksityiskohtien piirtämistä. Pääsen kurkistamaan myös rakennesuunnittelun maailmaan ja treenailemaan Photoshop-taitojani. Näistä kursseista tulee olemaan varmasti iso hyöty Teho-Opiston Maxi -kurssin rinnalla. Parasta on tunne siitä, että kehitystä tulee väistämättä tapahtumaan ja työkalut ovat nyt entistä moninaisemmat. Kiinnostaisiko teitä tietää lisää Avoimen yliopiston kursseista? Pohdin josko kirjoittaisin siitä joskus enemmän?
3. Pitkän matikan kirjoittaminen
Olen pohtinut, riittäisivätköhän rahkeeni pitkän matematiikan kertaamiseen ja sen kirjoittamiseen ensi keväänä. Jos saisin tehtyä kokeen vähintään arvosanalla C, ei tarvitsisi jännittää pääsykokeissa matikkaosuutta vaan voisi keskittyä täysillä kahteen luovan osuuden päivään. Nyt oma fiilis tästä on se, että voisin yrittää joululoman aikana kertailla ja käydä sitten maaliskuussa kokeessa. Eihän siinä ole mitään menetettävää, päinvastoin. Jos en onnistuisi kokeessa, sitten suorittaisin matikan kokeen jälleen pääsykokeessa.
4. Inspiroituminen ja innostuminen
Nyt on entistä tärkeämpää löytää inspiroivia arkkitehtonisia kohteita sekä tarinoita. Ne pitävät motivaation korkealla. Olin ajatellut alunperin tehdä listan kohteista, joissa haluaisin vierailla ympäri Suomea. Nyt Avoimen yliopiston kursseilla olen huomannut, että ihan niin systemaattinen tekeminen ei ole tarpeen, sillä kaikki professorit ovat todella motivoituneita ja korkeatasoinen opetus innostaa todenteolla. Asumme nyt uudessa kaupungissa ja tähän alueeseen tutustuminen on myös itsessään jo todella mielenkiintoista. Täällä rakennetaan todella paljon uutta! Onkin ollut hauska käydä opiskelijakaverin kanssa lenkeillä eri alueilla, arvioida niiden suunnittelua ja katsella rakennuksia.
Miten kaikki onnistuu?
Isoin haasteeni tulee olemaan ajankäyttö. Minulla on yliopistolla luentoja yhteensä neljän päivän verran. Kaksi puolikasta päivää on “tyhjää” eli minulla on n.7-8 tuntia viikossa aikaa tehdä yliopistokurssien tehtäviä, suorittaa Tehon viikkotehtävä ja päivitellä teille kuulumisia tänne blogin puolelle. Ai niin ja treenata sitä matikkaa myös! Keväällä lisämausteen soppaan tuovat ennakkotehtävien taiteilu. Olen rustaillut kaiken kalenteriin ja tiedän, että todella tiukkaa tulee tekemään. Yritän joka ilta käyttää 1,5-2 tuntia tehtävien tekemiseen lasten nukahdettua. Lisäksi täytyy sopia puolison kanssa kokonaisia päiviä viikonlopuilta, jolloin hänellä olisi täysi vastuu lapsista, jotta saisin kaikki tehtävät tehdyksi.
Motivaatio on korkealla ja Teho + Avoin yliopisto -kombo vaikuttaa hyvältä, joten uskon, että siksi tämä korttitalo tulee jotenkin pysymään pystyssä. Kevään aikataulu tulee olemaan hieman väljempi Avoimen yliopiston kurssien suhteen, joten aion keskittää keväälle intensiivisemmän piirtämisen harjoittelun. Nyt tavoitteenani on kuitenkin tehdä Tehon viikkotehtäviä tasaisesti, jotta piirustusrutiini pysyisi yllä.
Tsemppiä kaikille muillekin treenaamisen aikatauluttamiseen!
<3: Iina C.
