Näinä muutamana päivänä mielessäni on pyörinyt paljon kaikenlaista. Mitä jos en pääsekään tänä vuonna opiskelemaan? Osaanko saksaa varmasti tarpeeksi hyvin, että saan läpäistyä yliopistoon vaadittavan saksankokeen? Onko mulla minkäänlaista varasuunnitelmaa, jos mun haaveet arkkitehtuurin opiskelusta ei käykään tänä vuonna toteen?
Nämä mun ajatukset saivat alkunsa siitä, kun en saanutkaan sähköpostia arkkitehtuurin ennakkotehtävien läpäisystä. Huoleni ei aluksi ollut kovin suuri, sillä moni muukaan Tehon kurssilaisista ei sähköpostia ollut saanut. Muut saivat kuitenkin tietää läpipääsystä soittamalla, mutta mulle sellainen ei täältä Berliinistä käsin ole mahdollista, sillä ainakaan omalla liittymälläni ei ulkomaille pysty soittamaan. Sain loppujen lopuksi äitini soittamaan mun puolesta, mutta siinäkin ilmeni jotain ongelmia ja nyt olen jäänyt täysin vailla tietoa, olenko läpäissyt tehtävät vai en.
Eli mitä jos en päässytkään läpi? Onneksi silloin on vielä toinen mahdollisuus eli keskiviikon Saksan TestDaF koe, mutta maailmani ei myöskään romahda, jos en tätä testiä läpäise. Tottakai harmittaa, jos molemmat opiskeluhaaveet jäävät tältä vuodelta tähän, mutta olen omasta mielestäni tehnyt parhaani sekä ennakkotehtävissä, että kielen opiskelussa. Jos se ei riitä, niin sitten vaan ensi vuonna uudestaan!
Varasuunitelmakseni voisin sanoa Berliinin. Jos en pääse syksyllä aloittamaan koulunkäyntiä, niin voin aina jatkaa täällä töitä ja mikä tärkeintä: osallistua seuraavaan kielikokeeseen tai harjoitella seuraavan kevään Suomen pääsykokeisiin. Vaikka tänä vuonna ei tärppäisikään, niin en todellakaan aio luopua toivosta! 🙂 Yritän ajatella positiivisesti, että moni muukaan tuntemani ihminen ei saanut unelmien opiskelupaikkaansa ekalla tai edes tokalla yrittämällä. Ja kuten sanottu, omalta osaltani peli ei ole edes vielä menetetty!
Tällä tekstillä haluan myös sanoa kaikille ennakkotehtävät läpäisseille paljon onnea ja tässä vaiheessa pudonneille parempaa onnea ensi kerralla! Itse olen ottanut yhteyttä hakijapalveluihin, joten enköhän mäkin saa tässä muutaman päivän aikana tietää, miten kävi. Toivotaan parasta!
Veera
