Nyt on kuukausi vierähtänyt ennakkotehtävien lähettämisestä. Itselläni ainakin on ollut viimeiset viikot hyvin vaihtelevat fiilikset. Tehtävien lähettämisen jälkeinen helpotus ei kestänyt kauaa. Epäröinnit omista töistä ja sen myötä taidoista alkoivat miltein heti. Nyt kun aikaa on kulunut on vain täytynyt hyväksyä, että työt on lähetetty ja asialle ei tässä vaiheessa mahda enää muuta.

Tein myös ison päätöksen tehtäviä tehdessäni. Päätin olla hakematta Aaltoon. Kokopäiväisenä työntekijänä tiesin aikaa olevan valmiiksi jo rajoitetusti ja Aallon ennakkotehtävät olivat itselle erityisen haastavat. En oikein päässyt edes alkuun niiden kanssa ja päätin, että jätän tehtävät viimeiseksi, jos jää aikaa. Loppujen lopuksi tulin päätökseen, että olisi parasta keskittyä toisiin tehtäviin. Aloin myös epäröimään, että tulisinko edes pärjäämään koulussa jos olen näin jumissa jo ennakkotehtävien kanssa. En yleensä luovute helpolla asioiden suhteen ja tämä olikin iso päätös, mutta pystyin sitä kautta aikatauluttamaan paremmin aikani muille tehtäville.

Johonkin suuntaan se on ainakin auttanut sillä sähköpostiin kilahti kutsu pääsykokeisiin Lahteen Lab:iin. Vielä odottelen jos Metropoliasta kuuluisi hyviä uutisia, mutta viesti Lahdesta nostatti kyllä luottoa omaan tekemiseen ja lähetettyihin töihin. Hyvä kuitenkin muistaa, että isoin on vasta edessä. On hyvä, että tehon tunnit jatkuvat vielä hetken, sillä se auttaa pitämään harjoitusrutiinia yllä.