Kuinka tärkeä ura-unelmasi on sinulle? Mitä kaikkea olet valmis tekemään sen eteen? Miten pitkälle maailman ääriin tarvittaessa menemään sen perässä?
Kuulostavatko nämä kysymykset sinulle tutuilta? Itselle ne ovat olleet hyvinkin ajankohtaisia viimeisen 1,5 vuoden aikana. Heinäkuussa teimme radikaalin päätöksen: minä ja pienet tyttäremme muuttaisimme 631 km:n päähän Ouluun ja mieheni seilaisi Oulun ja Espoon väliä työtilanteensa mukaan. Tämä siksi, että voisin suorittaa arkkitehtuurin kursseja Oulun Avoimessa yliopistossa.
Miksi Oulussa? Aalto Yliopisto tarjoaa kolme arkkitehtuurin kurssia avoimen yliopiston kautta, Tampere ei yhtään – Oulu sen sijaan yhdeksän. Tuumailin, että jos saisin noin puolet ensimmäisen vuoden perus- ja aineopinnoista suoritettua, se olisi muuton arvoista. Samalla takaraivossani jyskytti ajatus, miten hienoa olisi päästä katsomaan edes hieman, tuntuvatko opinnot varmasti omilta. Tiesin haluavani jatkaa treenaamista myös Teho-Opistolla ja olin superonnellinen, että sen onnistumisesta minun ei tarvinnut huolehtia laisinkaan – Teho-Opiston kursseja kun voi suorittaa Helsingissä tapahtuvan lähiopetuksen lisäksi joko etänä oman aikataulun mukaan tai osallistumalla live-etäopetukseen (= interaktiiviseen opetukseen verkon kautta, joka tapahtuu ennalta tiedotetun aikataulun mukaisesti).
Oulu on meille entuudestaan hieman tuttu kaupunki, sillä lapsuudenystäväni asuu täällä. Koko tukiverkostomme on kuitenkin Etelä-Suomessa. Pohdimme asiaa paljon ja totesimme, että nyt vielä tällainen muutos olisi lapsillekin varmasti helpompi kun heillä on vuosia koulun aloitukseen. Kun heillä jossain vaiheessa syntyy sitten omat kaverisuhteet koulussa ja harrastuksissa, sitten emme tohtisi tehdä isoja paikkakuntien vaihdoksia niin helposti. Jos olisin elämäntilanteessa, jossa ei olisi vielä lapsia, luulen, että olisin hakenut jo myös ulkomaille opiskelemaan.
Elokuun alussa saapuessamme äitini ja tyttöjen kanssa Ouluun muutamaa päivää ennen päiväkodin aloitusta, minä taisin jännittää alkavaa viikkoa kaikista eniten. Olin henkisesti varautunut lasten katkonaisiin öihin, uuden päiväkotiarjen väsyneisiin ja turhautuneisiin aamuihin ja iltoihin. Heti ensimmäisenä päivänä 2-vuotiaamme otti hoitajaansa eteisessä kädestä kiinni ja taakseen katsomatta lähti leikkimään omaan ryhmäänsä. 4-vuotiaallamme kesti jokunen päivä haistella uutta ympäristöä, mutta molemmilla päivähoidon aloitus meni paljon kivuttomammin kuin olin uskaltanut toivoa. Lapsillamme on aivan ihanat hoitajat ja hirsipäiväkoti on tiloiltaan upea. On ihana voida jättää lapset iloisin ja luottavaisin mielin aamuisin hoitoon ja suunnata kiireen vilkkaa yliopistolle. Tämä on aikamoista trapetsitaiteilua aikataulujen kanssa, mutta koska lapset tykkäävät uudenlaisesta arjestaan, saan hyvällä omalla tunnolla suorittaa opintoja sekä treenata ensi kevään pääsykoekoitosta varten. Dia.fi:stä löytyy nyt muuten infot ensi kevättä varten. Aaltoon oli tullut muutama lisäpaikka arkkitehtuuriin opintoihin ja matematiikan kokeen vähimmäispistemäärä oli noussut kuudesta pisteestä yhdeksään. Muita merkittäviä eroja en löytänyt viime vuoteen verrattuna.
Tuntuu, että olen antamassa ihan k a i k k e n i tämän unelman toteutumiselle. Välillä huomaan olevani todella poikki ja sellaisina päivinä menen samaan aikaan nukkumaan pienten kanssa. Vaikka tämä on myös kuluttavaa, on tämä ihana seikkailu ja mahdollisuus. Tahtoisin saavuttaa korkeimman mahdollisen potentiaalini. Uskon, että luontaiset kiinnostuksen kohteeni ja tapa katsella maailmaa, pääsisivät hyvin oikeuksiinsa arkkitehdin ammatissa. Se on myös ammatti, jota voi harjoittaa niin hyvin monipuolisesti (esim. kaupunkisuunnittelu, julkisten tilojen ja pientalojen suunnittelu, erilaiset asiantuntijatehtävät) ja eri paikoissa (esim. kunnissa tai yksityisellä sektorilla). Siinä saa ja pitää myös kokoajan päivittää tietojaan, mikä on mahtavaa. Näkisin, että tuossa työssä minulla riittäisi ammennettavaa loputtomiin ja luulen, että haluaisin tehdä projekteja vielä 80-vuotiaanakin silkasta tekemisen ilosta. Siinä perspektiivissä joidenkin vuosien eläminen eri tavalla kuin oli alunperin ajatellut, on pientä. Yksi hyvä tapa pohtia omaa unelmaansa onkin tällainen pitkän tähtäimen puntarointi. Niin tekemällä voi olla helpompi vastata kysymykseen, mitä kaikkea on valmis tekemään unelman toteutumisen etene.
Elämä uudessa paikassa voi olla moninkerroin idyllisempää ja levollisempaa kuin oli kuvitellut. Esimerkiksi itsestä on ihanaa, että lapset saavat nyt olla niin paljon luonnon keskellä – päiväkodin takapihaltakin avautuu metsä. Täällä ihmiset ovat myös omasta mielestäni keskimäärin leppoisampia kuin ruuhka-Suomessa. Muutos on siis valtava mahdollisuus ihan uudenlaisten asioiden kokemiselle ja haluaisinkin rohkaista oman mukavuusalueen ulkopuolelle hyppäämiseen. Saatat yllättyä positiivisesti, mitä kaikkea ihanaa se tuokaan tullessaan. 🙂
Kiitos kun kuljet matkassa mukana! Kyselin Tehon Instagrammissa, kiinnostaisiko teitä kuulla enemmän opiskelusta Avoimessa yliopistossa. 100 % vastasi “kyllä”, joten alankin nyt kerätä aineistoa postausta varten… stay tuned!
Lämpimin ajatuksin,
Iina C.
