Pääsykoesimulaatio. Yllätyitkö?

Moi!

Toivottavasti sulla oli mukava joulu, joskin mahdollisesti hieman erilainen kuin yleensä. Palaisin vielä vähän kertomaan edellis viikkoisesta pääsykoesimulaatiosta. Se nimittäin yllätti todenteolla!

Odotin sitä melko varmoin fiiliksin, koska pääsykoetilanne oli tuttu. Nykyisen tilanteen takia pääsykoesimulaatio järjestettiin etänä, mikä oli mielestäni ihan toimiva ratkaisu. Vaikka epäilen viime pääsykokeiden perusteella kovasti, että arkkitehtuurin pääsykokeita etänä järjestettäisiin niin on silti hyvä testata tämäkin tapa.

Miten voisin kerrata pikaisesti syksyn aikana opitut jutut ennen simulaatiota?
Ehkä suunnittelun tärkeys on jäänyt tärkeimmäksi mieleen. Se, että jaksaa miettiä sommittelua kunnolla ja muistaa tehokkaan rajauksen. Ja kuten kaikkialla aina toitotetaan, niin less is more. Varsinkin kun aikaa ei ole paljoa. Tämä on semmoinen vinkki mikä meinaa useasti unohtua itseltä. 

Hah just kidding noiden vinkkien kanssa. Kirjaimellisesti juoksin huoneeseeni ja kasasin tarvikkeet vasta tasan aikoihin (milloin zoom puhelu alkoi). Mielikuvaharjoitteet, rauhoittuminen ja pikainen kertaus opituista asioista jäivät siis täysin unohduksiin. Ehkä sitten ensi kerralla?

Aloitin tehtävän miettimällä, mihin sijoittaisin itseni kyseisessä värien, viivojen ja muotojen maailmassa. Ensimmäinen idea oli laskea liukumäkeä keskellä olevassa kaarteessa, mutta totesin sen olevan mahdollisesti liian yleinen päätös ja en todennäköisesti olisi osannut rajata kuvaa tarpeeksi tiukasti. Sitten tuli mieleen, että voisin olla alhaalla olevassa oranssissa pallossa, jolloin teoksesta tulisi yksivärinen ja siten erottuva. Kolmas idea oli kävellä yhden mustan viivan päällä (ylhäällä) ja katsella alaspäin. Tällöin tunnelma olisi ollut hieman hutera ja tavallaan myös vauhdikas. 

Tässä vaiheessa oli mennyt noin puoli tuntia. Sitten tuli ehkä kriittisin virheeni: antauduin väsymykselle ja laiskuus miettiä suunnitelma loppuun vei voiton. Päätin lähteä kehittelemään kakkosideaani. Tein ainoastaan yhden luonnoksen ja sitten aloitinkin hahmottelun isolle paperille. Tein ensin hennon oranssin pohjavärin ja lähdin sitten sävyttämään ”värillisiä” osia (taas yksi virhe, sillä vesiväreissä ei oikein voi maalata päälle skarpisti). Maalasin suurempia miettimättä silmämääräisesti ajan loppuun asti. Sain monesti korjata jälkiäni kun värit levisivät liian veden takia. Lopputulos: pallon muoto ei välity kunnolla ja kontrasti on jäänyt puuttumaan. Tilallisuus ei välity ja tunnelmaa ei tunnu olevan lähimaillakaan. 

Työtä palauttaessani en todellakaan ollut tyytyväinen tekeleeseeni. Pidin värimaailmasta ja etualan kädet tuntuivat onnistuneilta. Näin päässäni kuitenkin niin hyvän selkeän kuvan, mitä halusin työni olevan ja kun toteutus ei ollut täysin sitä, petyin.

ARVIOINTI

En todellakaan osannut odottaa tällaista numeroa. Kritiikissä luki seuraava:

4

+tunnelmallinen valon hehku

+viittaus annettuun maalaukseen on ymmärrettävä, siitä on otettu sopiva rajaus jotta oma näkökulma välittyy

+-Kädet ihan etualalla tuovat kuvaan lisää tilantuntuta, mutta suurin osa muista elementeistä keskittyy keskialalle. Sommittelua voisi siinä kohtaa vielä hioa niin, että työssä olisi selkeämpi etu-, keski- ja takatila -sommitelma

Olen kyllä täysin samaa mieltä tuosta viimeisestä. Ehkä olisin voinut tarkemmin esittää kuvioita päällekkäin. En tullut edes ajatelleeksi, että kädet etualalla toivat siihen paljon. Tämän tehtävän pystyi toteuttamaan todella monella tavalla ja muiden totetutukset olivatkin ihan super hienoja ja melko erilaisia!

Tässä kun kirjoittelin tätä kirjotusta ja mietin tosissani omia tekemistapojani, tulin oppineeksi yllättävän paljon ajatustavastani. Suosittelen siis testaamaan! Miettiä mitä päätöksiä teki ja miksi. Mikä oikeasti onnistui teoksessa ja mitä olisi voinut kehittää vielä ja tärkein: miten?

Näillä mielillä on hyvä pitää pientä taukoa ja muhia syksyn aikana opittuja taitoja. Muistetaan myös levätä nyt kunnolla ja nauttia näistä loppuvuoden juhlinnoista. Hyvää Uutta Vuotta!

-Elisa