Haaveeni olisi saada asua Sveitsin Alpeilla joskus. Työpisteeni olisi ikkunan edessä ja siitä avautuisi avara näkymä, joka jatkuisi silmien kantamattomiin. Saisin siinä suunnitella kaikessa rauhassa. Jossain taustalla kilkattaisi lampaiden kellot ja saksankieliset iloiset tervehdykset kuuluisivat vaimeasti kaduilta.
Yksi ihan parhaista puolista täällä Oulussa asumisessa on Lapin läheisyys. Täältä ajaa Syötteelle n.1,5 tunnissa, Kuusamoon ja Rovaniemelle 2,5 tunnissa jne. Toissa viikonloppuna karkasimme jälleen tunturiin – se on vaan niin ihanan rentouttavaa. Huikeaa oli se, että alhaalla näkyi vielä maaruska ja kun katsetta nosti ylöspäin, lunta alkoi näkyä puiden latvoissa ja tunturin laella. Pohdiskelin ääneen, sekö minua Lapissa viehättää, että ehkäpä siinä on palanen sitä Sveitsin unelmaa vaikka kummut ovatkin loivempia?
Rakastan myös tätä väljyyttä täällä Oulussa. Tontit on kaavoitettu suuremmiksi kuin pk-seudulla ja metsää on joka välissä enemmän. Jotenkin on enemmän tilaa hengittää.
Edellisellä ja tällä postauksella haluaisin rohkaista miettimään, voisiko unelmasi toteutua ehkäpä paikassa, jota et ollut aikaisemmin juurikaan pohtinut. Opiskeluaikana jos joskus on kiva kokeilla toisaalla asumista. Olen niiiin monelta etelämmässä asuneelta täällä kuullut yliopistolla, miten oli alunperin järkytys kun pääsi Ouluun opiskelemaan. Ajatukset ovat kuitenkin kautta linjan muuttuneet kaikilla, joiden kanssa olen jutellut.
Talvisin terkuin,
Iina C.
