Berliini – kaupunki, josta on vaikea olla ammentamatta ideoita
Viime viikolla tuli vierailtua Saksan pääkaupungissa, Berliinissä. Saimme mieheni kanssa työt sumplittu siten, että pidennetty viikonloppu yhdessä saatiin järjestettyä. Koronan aikana matkustaminen on ollut vain haaveissa, mutta pikkuhiljaa maailma alkaa taas avautumaan ja sitä on kyllä odotettu!
Saavuimme Berliiniin jo aikaisin aamulla ja säntäsimmekin heti tutkimaan kaupunkia. Katutaidetta ja valtavia muraaleja joka kulmassa, jotka väriloistoillaan kiinnitti kerta toisensa jälkeen huomiomme. Nautimme Kreuzbergin vilkkaasta menosta, katuruoasta ja nähtävyyksistä.
Sekalaisesta katukuvasta jäi ehdottomasti mieleen kokeilunhaluisuus talojen julkisivuissa sekä vanhan ja uuden arkkitehtuurin sekoittuminen keskenään. Mieleenpainuvaa oli myös ihmisten elämisen jäljet. Katutaide, tarrat, julisteet ja tägit olivat esillä kaikkien nähtävillä, eikä mitään oltu pyyhitty tai siloteltu. Berliinin rosoisuus ja syke voimistivat sitä ajatusta, että on koko ajan menossa kohti omaa unelmaa. Unelmaa, että joskus pääsisi luomaan itse tuollaista katukuvaa, joka istuisi vilkkaampaankin maailman menoon.
Berliinin arkkitehtuurista saisi varmasti kirjoitettua vaikka kuinka monta postausta. Täältä löytyy paljon vanhoja, upeita rakennuksia, kuten Brandenburgin portti, Berliinin tuomiokirkko, Kaufhaus des Westens ja niin edelleen. Myös kaupunkikuvasta ja asuinrakennuksista saisi jaariteltua monta sivua. Tänään ajattelin kuitenkin keskittyä vähän tähän uudempaan arkkitehtuuriin ja ehkä ei niin tunnettuihin rakennuksiin Berliinissä. Ihan ehdottomasti oma suosikkini on Holokaustimuistomerkki eli juutalaisten kansanmurhalle omistettu muistomerkki. Se on kuin erikorkuisista betonikuutioista muodostettu jättimäinen labyrintti, jonka ”sisällä” saa vapaasti kävellä ja liikkua. Olen itsekin käynyt kyseisellä muistomerkillä, mutta en silloin tainnut lukea rakennelman historiasta sen enempää. Nyt sain kuitenkin Wikipedian avulla selville mm. sen, että muistomerkeille epätyypillisesti betonikuutioiden määrällä ja koko rakennelman muotoilulla, ei sinänsä ole minkäänlaista symbolista merkitystä. Muistomerkkiä on myös arvosteltu siitä, että se ei huomioi muita vainon kohteeksi joutuneita ihmisryhmiä kuin juutalaiset. Itse pidän muistomerkin sen käytettävyydestä – pienempiä betonipaasia voi käyttää istuimina ja isommat muodostavat korkean labyrintin, jossa viime kesänä muistomerkillä käydessäni lapset leikkivät piilosta. Myös muotoilu miellyttää ainakin omaa silmääni, Teholla sellaista muotokieltä sanottaisiin palikkaleikiksi. Täytyy myöntää, että seuraavaa rakennusta en ole koskaan edes livenä nähnyt, mutta kiinnostaisi tässä lähiaikoina käydä kurkkaamassa. Berliinin filharmonia konserttirakennuksessa on ihana orgaaninen muotoilu ja kuulemma sisällä super hyvä akustiikka, joten arkkitehti Hans Scharoun on tehnyt hyvää työtä. Konserttisali ei ole mikään aivan uusi, se on valmistunut vuonna 1960. Rakennus on kuitenkin omasta mielestäni tosi kaunis ja inspiroiva, ja sen epäsymmetrinen muotokieli voisi hyvin sopia tämänkin päivän arkkitehtuuriin. Loppuun ajattelin mainita vielä kaksi upeaa paikkaa, missä kannattaa käydä, jos joskus tännepäin eksyy. Näistä kumpikaan ei ole oikeastaan rakennus, joten ne ei sinänsä ehkä tähän listaukseen sovi, mutta kummassakin on mielestäni hienosti käytetty jotain vanhaa ja muutettu paikan käyttötarkoitus kokonaan. Ensimmäinen on vähän tunnetumpi Eastside gallery, joka on 1,3 kilometrin pätkä Berliinin muuria, joka toimii tällä hetkellä maailman suurimpana ulkoilmagalleriana. Muuri on siis täytetty eri taiteilijoide muuriin maalaamin teoksin. Toisessa paikassa vierailin viime kesänä ja se on Tempelhofin vanhasta lentoasemasta tehty puisto. Vanhalle lentokentälle ei ole kuitenkaan käytännössä tehty mitään, eli alueen ruohokentät ja kiitoradat ovat ihmisten vapaassa käytössä. Puisto on siis täydellinen skeittailuun, pyörällä ajeluun tai vaikka leijojen lennättämiseen ja kuulemma siellä välillä järjestetään myös konsertteja. Todellakin suosittelen vierailemaan!
Kaikki tuntuu olevan tällä hetkellä sen verran hyvällä mallilla, että ajattelin nyt ilmoittaa asiasta täällä bloginkin puolella. Oon tästä suunnitelmasta jo jonkin verran puhunut tai ainakin vihjaillut, mutta nyt se on ihan virallista… Me nimittäin muutetaan muutaman viikon päästä Berliiniin! Kuten jo sanoin, oonkin jo puhunut aika paljonkin siitä, että haluaisin ensi vuonna opiskella Saksassa ja mieluiten Berliinistä. Tästä meidän ajatus lähtikin. Mun pitäisi joka tapauksessa opetella enemmän saksaa kesään mennessä ja mikä olisikaan sen parempi tapa opetella kieli, kuin asua ja tehdä töitä kyseisessä maassa. Sain paljon inspiraatiota lähtöön myös tästä postauksesta, jossa todetaan, että saksan kielen saa kyllä korotettua B1 tasolta sille vaaditulle C1 tasolle, jos vaan puhuu, kuuntelee ja kirjoittaa saksaa lähes koko ajan. Saksassahan koulu tosiaan alkaa vähän myöhemmin kuin suomessa, vasta lokakuussa. Haku taas on heinäkuussa, joten ennen sitä mulla on onneksi hyvin aikaa opetella saksaa ja käydä siinä välissä myös tekemässä arkkitehtuurin kokeet myös Suomessa. Ennen lokakuuta ja (toivottavasti) opiskelujen aloittamista aion tehdä töitä. Teho-Opiston valmennuskurssia voin myös Saksaan muutosta huolimatta jatkaa, mikä on mielestäni ihan huippua. Etäkurssilla opiskellaan lähinnä videoiden avulla ja myös kotitehtävien arvostelu hoituu netin kautta. Tästä kirjoitan vielä lisää myöhemmin, kun etänä opiskelu on ajankohtaisempaa. Samoin tulevasta matikankurssista haluaisin vielä tehdä postauksen, sekin nimittäin hoituu etänä. Muuta ei tässä kai voi enää sanoa, kuin että olen super innoissani muutosta ja fiilikset on tällä hetkellä ihan mahtavat!:) Tottakai myös jännittää, kun vieläkin on moni asia ihan auki, mutta luotan siihen, että kaikki tulee menemään ihan hyvin. Ja eihän Berliini kuitenkaan niin kaukana ole, ettei sieltä pääsisi kotona käymään! Enkä usko, että kavereita ja perhettä ehtii tulla niin ikävä… Kaikki ovat nimittäin jo nyt vuorotellen varaamassa lentoja, että pääsevät meillä käymään!
