Lähetin maxi-kurssia opiskeleville kyselyn selvittääkseni kauan yleisesti kurssiin menee aikaa viikossa. Tulokset löytyvät videon loppupuolelta ja alussa kerron mikä kaikki vie aikaa viikottaisen kurssikerran lisäksi.
Mukavaa viikkoa!
-Elisa
Treenaamaan yhdessä?
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
Hei, tässä videossa ollaan taas rennommissa ja enemmän heijastelevissa tunnelmissa. Avaan teille hieman tämän syksyn fiiliksiä omaan elämääni ja kurssiin liittyen. Videon tavoitteena on osoittaa jokaisen meidän inhimillisyys ja muuttuvat olosuhteet. Koen luonnollisena sen, että ns. ”flow” tila taantuu pitkäjänteisessä harjoittelussa toisinaan ja välillä saattaa tuntua, että yksi tehtävä on vain tippa meressä. Se mikä mielestäni on merkityksellisintä on se miten siitä jatkaa ja uudelleen organisoi ajattelunsa löytämään uuden kanavan taas hyvään tekemisen rutiiniin. Videossa enemmän pohdiskelua aiheesta ja muistetaan, että asiat yleensä järjestyvät. Mukavaa päivää sulle!
Käy tutustumassa myös muiden Tehon bloggaajien postauksiin!
Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!
Jos vain minulla on aikaa, palautan joka viikko kaksi tehtävää. Puutikku-viikolla tein näin. Toisesta tehtävästä, missä piti suunnitella lintutorni, olin levollisin fiiliksin. Se syntyi vaivattomasti ja pysyin jopa kolmen tunnin aikarajassa. Toinen tehtävistä oli tuttuun tapaani kokeellisempi. Siinä tehtävänä oli suunnitella teline, tehdä siitä pienoismalli ja esittää se ympäristössään.
Tiedätkö a-telineet, joita on toisinaan kivijalkaliikkeiden edessä? Tuntuu, että näissä mainostelineissä ei ole tapahtunut muotokielen osalta kehitystä kymmeniin vuosiin… Halusin tehdä yksinkertaisen rakenteen, joka pysyisi pystyssä ja jossa olisi jokin juju. Suunnittelin telineeseen kolmionmuotoisen alapohjan ja siihen neliskanttiset sivut, jotka olivat kierteellä. Ajattelin, että kevyesti kierteellä olevaan mainospintaan katse jäisi tavanomaista a-telinettä paremmin vaeltelemaan.
Aluksi piirsin kahden pisteen perspektiiviin modernin rakennuksen, jossa oli jäätelöbaari. Luonnosta katsellessa esitin itselleni kysymyksen, mikä yhteys kurvikkaalla mainostelineellä oli rakennukseen. No eipä juuri mikään. Käänsin nopeasti paperin ja lähdin työssä pikaisesti toiseen suuntaan – aikaahan ei pääsykokeissakaan ole tuhlattavana. Halusin haastaa itseni ja suunnitella kiertyvän pilvenpiirtäjän. Se puhuisi samaa kiertyvää muotokieltä mainostelineen kanssa. Olin tyytyväinen idean eheyteen. Pohdin, kannattaisiko minun esittää työssä läheltä mainosteline, jossa olisi mainos. Ajattelin, että mainostelineet liikkeen edessä ovat kuitenkin niin arkipäiväiset, että jos esittäisin ne, alleviivaisin asiaa liikaa. Tunsin, että työni riski piili pikemminkin siinä, että pienoismalli oli yksinkertainen. Pääsykokeissa en tekisi ihan näin yksinkertaista, mutta tässä yhteydessä tehtävänantoon sisältyi myös luonnos, joten pähkäilin kokonaiskonseptin olevan toimiva.
Tällaisena palautin kotitehtävän.
Palautin työn ja arvioin sen itse ihan kelposuoritukseksi, noin nelosen työksi. Kritiikkiä katsellessa yllätyin. Opettajat eivät saaneet ideasta kiinni ja arvuuttelivat, mikä teline mahtoi olla kyseessä. Sain kuulla työn kuitenkin olevan teknisesti vahva. Arvosanaksi sain 2,5, mikä on huonoin saamani arvosana kurssilla. Hämmennyin ja halusin testata, miten nopeasti idea mainostelineistä avautuisi muille. Kysyin Instagram stoorissani ja sain muutaman vastauksen. Idea ei avautunut yksiselitteisesti. Turhautti kovasti, sillä olin yrittänyt luoda eheän kokonaisuuden.
Laitoin kellon tikittämään ja tein kymmenessä minuutissa selventävän lisäyksen työhöni. Lähetin tämän Tehon opettajalle ja kysyin, jos olisin palauttanut työn näin, olisiko arviointi ollut sama tai muuttunut jotenkin. Opettaja vastasi, että nyt mainosteline-ajatus avautui heti ja ne kaipaisivatkin uudelleen suunnittelua. Näin työ olisi saanut arvosanaksi 4,5. Sain myös arvokkaan vinkin, että työn olisi voinut zoomata lähemmäs telinettä, jolloin se olisi avautunut heti ilman lisäyksiäkin.
Sama työ 10 minuutin selventävän korjauksen kera.
Valmennuskurssissa on parasta, että nyt on hyvä aika tehdä virheitä. Mitä enemmän mokia tekee, sitä enemmän oppii. Tämän oman esimerkin kautta haluan myös kertoa, että joskus työn voi saada korjattua hyvin pienellä liikkeellä ihan eri tasolle.
Tehon bloggaajat Elisa, Denis ja Iina kävivät tutustumassa Arkkitehdit Soini & Horto -toimistoon Helsingissä. Soini & Horto on ollut tekemässä mm. kauppakeskus Mall of Triplan arkkitehti- ja pääsuunnittelua ja tällä hetkellä heillä suunnitellaan maailman korkeinta puutoimistoa Helsinkiin. Bloggaajat haastattelivat arkkitehtitoimiston toista perustajaa, uran alkutaipaleella olevaa arkkitehtiä sekä samassa rakennuksessa toimivia sisustusarkkitehtejä WeBrandSpaces Oy:stä. Lue vastasiko bloggaajien unelma-alan todellisuus heidän ennakkokäsityksiä!
Elisa: Tiesin jo entuudestaan, että arkkitehdin työnkuva on aika monipuolinen ja laaja. Olin kuitenkin luullut, että työ on melko itsenäistä/yksinäistä, joten se yllätti kun kuulin Sami Horton päivän koostuvan laajalti palavereista ja asiakastapaamisista. Toki on varmasti yksilöllistä, millaisia työtehtäviä sattuu tekemään omassa työssään.
Denis: Ensimmäisenä mieleeni juolahti mahdollisuudet ja arkkitehtitoimistojen läheinen yhteistyö suunnittelutoimistojen välillä. Pääsin ilokseni haastattelemaan kahta upeaa sisustusarkkitehtia, joilla oli eri taustat, hakuajat ja tämän hetkiset työkuvat. He olivat: Heidi Horto ja Pia Ketola, WeBrandSpaces Oy:stä, joka toimi samoissa tiloissa kuin Soini & Horton toimisto.
Tapaaminen innosti ja toi toivoa siitä, kuinka kyseisestä ammatistakin voi hyvin edetä eteenpäin uratikkailla kokemuksen karttuessa. Samalla se vahvisti myös päättäväisyyttä kahden valinnan välillä: Sisustusarkkitehtuuri vai Sisustussuunnittelu? Olen ehdottomasti ihmisenä kiinnostunut enemmän suuremmista kokonaisuuksista kuin somisteista. Motivaationani on yhdistää tulevaisuudessa tekniikka, hyvinvointi ja merkityksellinen rakentamisen taide. Intoni sisustusarkkitehtuuria kohtaan sen kuin kasvoi ja tunsin olevani oikeilla jäljillä tavoitteissani.
Iina: Pyrin vaihtamaan alaa ja mieltä on askarruttanut se, millaista työ olisi ensimmäisten vuosien aikana. Oli superia haastatella 2018 arkkitehdiksi valmistunutta Fannia, joka toimii toista vuottaan Soini & Hortolla projektiarkkitehtina. Hän kertoi, että hän pääsee heti projektien alkuvaiheesta alkaen suunnitteluun mukaan. Toki on paikkakohtaista, miten paljon nuori arkkitehti saa vastuuta, mutta oli suorastaan mahtavaa kuulla, että on olemassa toimistoja, joissa on mahdollisuus päästä ns. oikeisiin töihin hyvinkin pian valmistumisen jälkeen. Tämä lisäsi omaa motivaatiota paljon ja tuli fiilis, että annan kyllä niin kaikkeni, jotta voisin päästä yliopistoon sisään.
Yllättikö jokin seikka?
Elisa: Tekniikan vapaus. Luulin, että olisi ehdotonta osata tietokoneohjelmat ja koko prosessi tehtäisiin niillä, mutta haastatellessani Hortoa minulle selvisi, että paljon voi tehdä vielä käsinkin.
Denis: Verkostoitumisen merkityksellisyys. Pia Ketola on inspiroiva esimerkki siitä, miten hyvällä otteella, taidolla ja verkostoitumisen priorisoimisella voi saada itselleen upean alun alalla. Hän siirtyi suunnittelemaan Triplan kaupunkikeskusta heti valmistuttuaan ja haastattelun jälkeen hänen mieleensä juolahti vinkki minulle: verkostoidu.
Niin pieneltä kun se kuulostaakin, vinkki on ihmeellisen pätevä ja todellinen. Voi olla maailman paras valmistuttuaan, mutta helpommin pääsee hyppäämään liikkuvaan junaan kun siellä on ottamassa joku kädestä. Joku sellainen joka uskoo henkilön potentiaaliin ja pystyy visioimaan hänen kehityksen ja menestyksen annettuaan mahdollisuuden.
Iina: Projektien pituus. Olin yllättynyt siitä, miten monta vuotta suuret projektit voivat kestää ja miten täyspäiväisesti ne työllistävät yhden tiimin. Tämä oli positiivinen yllätys, sillä nykyisellä alallani projektit ovat paljon lyhytjänteisempiä.
Minkälainen kuva itse toimistosta jäi?
Elisa: Siellä oli ihana valo! Ikkunat kiersivät koko kerroksen ja sisustus toimi sen kunniaksi. Toinen juttu mikä teki vaikutuksen oli se, että toimisto koostui kahdesta kerroksesta, joista toisessa työskentelivät samaan hubiin kuuluvat yritykset. Pienemmät yritykset saavat tällöin ison toimiston edut ja samalla yhteistyö on toimivampaa kaikkien kesken.
Denis: Yleisesti toimiston ja sen kumppaneiden menestys innovatiivisissa projekteissa ja hankkeissa. En ole aikaisemmin vieraillut arkkitehtitoimistossa, saatika keskustellut alasta sen enempää kenenkään ammattilaisen kanssa. Joten suurimman vaikutuksen teki ehdottomasti siellä tapaamani ja haastattelemani ihmiset. Heidän historia ja nykyaika inspiroi minua.
Pidin itse tilan valoisuudesta, avoimmuudesta ja yhteisöllisyyttä nostattavasta pohjaratkaisusta, missä itse toimisto yhteistyökumppaneineen pääsi esteettömästi kommunikoimaan ja luomaan koko yhtiön etuja ajavia ratkaisuja. Hissien edessä olleen vastaanoton yllä oleva kattoikkuna oli tietty “The wow factor”. Tila täyttyi valosta ja avoimuuden tunteesta ovien auetessa. Sami Horto kertoi sen olleen yksi ratkaisevista tekijöistä kyseisen liiketilan valinnassa. Minusta se toimi.
Iina: Siellä oli yksi valoisa nurkkaus, jossa tuoksui ihanasti puu ja kohtasimme työn touhussa design johtajan. Hän suunnitteli par’aikaa maailman korkeinta puurakenteista toimistorakennusta. Haluaisin erikoistua puurakennusten suunnitteluun, joten tämän projektin näkeminen nopeasti oli superinspiroivaa!
Niin ja lepohuone! Sami Horto kertoi, että se on oikeasti käytössä. Ihmiset voivat ottaa kesken päivän päikkärit. Minulle tämä kertoi siitä, että luovaa työtä tekeviä ihmisiä ymmärretään ja heihin panostetaan, mikä on tosi tärkeää.
Olen bongannut Helsingin Sanomien kirjoittaneen tänä syksynä useampaan kertaan puurakentamisesta. Helsingin kaupunki aikoo muun muassa lisätä puukerrostalojen rakentamista ja puurakentamisen ympäristövaikutuksista on ollut vilkasta keskustelua HS:n mielipideosastolla. Vieraillessamme taannoin Arkkitehdit Soini & Hortolla, yksi mieleenpainuvimmista asioista oli toimiston yksi nurkkaus, missä tuoksui puu. Siellä oli työn alla maailman korkeimman puurakenteisen toimistorakennuksen suunnittelu. Mielenkiinnosta olen selaillut arkkitehtuurikilpailujen toimeksiantoja ja myös niissä painottuu ekologisten materiaalien käyttö. Puurakentaminen on selkeästi nosteessa. Olen tästä kehityssuunnasta hyvin innoissani, sillä haaveilen, että arkkitehtina saisin olla mukana suunnittelemassa tyylikkäitä ja funktionaalisia puurakennuksia.
Teho-Opistolla meillä on par’aikaa käynnissä puutikku-tekniikat. Aihe on kyllä vienyt mennessään. Toisessa viikkotehtävässä meidän tuli suunnitella lintutorni ja toisessa vapaavalinteinen teline. Edellisen viikon paperitekniikat-tehtävä jäi puolestaan keskinkertaiseksi – taidanpa siis viikonloppuna keskittyä harjoittelemaan lisää paperin taittelua.
Moikka moi! Kaks viikkoa hurahti aivan silmänräpäyksessä ja on aika uuden haasteen! Mahtavaa, että jo useampi lähti haasteeseen mukaan, sillä tämä jos joku on kovaa treeniä pääsykokeisiin! Jos sulta meni viime haaste ohi sen löydät täältä !
Tässä haasteessa päästään taas haastamaan ideointia sekä tekniikkaa. Ei muuta kuin välineet esiin, hymy huulille ja haasteeseen! Video löytyy tämän postauksen alta.
Muista jakaa oma haaste -työsi somessa #Tehokasta
NÄIN ETENET HAASTEESSA :
Voit toteuttaa haasteen videon mukana, pysäyttämällä videon annetun aiheen ja tekniikan jälkeen. Laita vain kellosta itsellesi aikaa 10 minuuttia ja hommiin! Kun aika on mennyt voit käynnistää videon uudelleen ja katsoa analyysini omasta työstäni. Sen jälkeen/aikana voit analysoida omaa työtä, miten onnistuit? Voit jakaa myös työsi somessa , #tehokasta . Näin ollen muutkin haasteen tekijät pääsevät ihastelemaan ja oppimaan muiden töistä.
MUISTA NÄMÄ ENNEN HAASTETTA:
Varaa itsellesi eri työvälineitä lähettyville, se nopeuttaa haasteen aloittamista ja aikaa jää hyvin työn tekemiseen.
Älä keskity siihen ovatko esim. viivat täysin suorassa, vaan keskity ideointiin!! Nämä haasteet on hyvä toteuttaa “luonnostelemalla”
Nauti tekemisestä ja pidä hauskaa!
~Netta
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Kurssin syysosiosta on kulunut yli puolet ja siksi ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki katsella taaksepäin ja miettiä mitä olen tähän mennessä saanut kurssista irti.
Tässä videossa kerron onko kehitystä huomattavissa ja mitä fiiliksiä juuri nyt on. Lopussa kerron myös mun vinkit kotitehtäviin, jotka olen tajunnut tässä syksyn aikana. Näytän samalla vanhoja ja uusia kotitehtäviä.
Miten tehtävänantoa kannattaisi lähestyä visuaalisten alojen pääsykokeissa? Entä miten paljon aikaa kannattaa käyttää ideointiin tai itse toteutukseen? Tehon opettaja ja taiteen maisteri Heini Lindvall teki oikean pääsykoetehtävän ja havainnoillistaa tässä postauksessa tekoprosessia vaihe vaiheelta aina ideoinnista valmiiseen työhön asti!
Heini Lindvall, Tehon ope
Heini Lindvall, Tehon opettaja, kertoo: “Teho-Opiston Maxi-kurssin opiskelijoilta nousi esiin toive, että voisiko pääsykoetehtävän tekoprosessia avata vähän lisää. Mikä olisi hyvä tapa tarttua tehtävään ja miten edetä?
Prosessin avaaminen pelkästään yleisellä tasolla kuvailemalla jää helposti vähän abstraktiksi, joten päätin tarttua toimeen ja tehdä itse oikean pääsykoetehtävän!”
Pääsykoetehtävä: toinen minä
Valitsin pääsykoetehtävän omalta alaltani: kuvataidekasvatukselta. Tämä kyseinen tehtävä oli Aallon pääsykokeissa vuonna 2013.
Toinen minä
Minä istun juuri nyt täällä Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman valintakokeessa ja yritän keskittyä ensimmäiseen tehtävään. Samaan aikaan toisella minälläni on jotain aivan muuta mielessään.
Tee kuva toisen minäsi todellisesta tai kuvitellusta elämästä.
Toteutustapa Vapaa; kaksiulotteinen tai digitaalinen. Paperille tehtäessä koko A3. CD-R levyllä tallennusmuoto jpg. Digitaalisista tallenteista saat tarkemmat ohjeet valvojilta. Työskentelyaika: 3h.
Arviointiperusteet: Idean välittyminen, persoonallinen kuvakerronta, valitun tekniikan hallinta.
Idean syntyminen
Lähdin liikkeelle tekemällä ideoistani käsitekartan. Siitä tuli aika suppea, koska minulle nousi heti muutama selkeä idea ylitse muiden ja halusin käyttää mieluummin luonnosteluun reilummin aikaa. Todennäköisesti monimutkaisemmassa tehtävänannossa olisin pallotellut ideoita vähän pidempään. Nyt käytin kuitenkin käsitekartan tekoon vain 10 minuuttia.
Poimin käsitekartastani luonnosteluvaiheeseen kaksi ideaa. Luonto ja siellä erityisesti ötököisen tarkkailu kuuluvat oikeaan elämääni ja minulle tuli selkeä visuaalinen mielikuva työstä, jossa olisi käsi ja suurennuslasin alla mulkoileva ötökkä. Tässä toteutuksessa etuna olisi, että voisin käyttää omaa kättäni mallina ja saada siihen realistisen muodon.
Toinen poimimani idea oli mielikuvitus-möröt. Piirtelen paljon erilaisia olioita, joten sellainen kuvasto on vahvinta osaamistani. Sain idean yhdistää tosimaailmaa ja mielikuvitusmaailmaa & mörköjä esittämällä kuvassa kirjaa lukevan hahmon, jonka taakse mielikuvitusmaailma avautuu. Koitin luonnostella molemmat ideani ja totesin, että suurennuslasi-kuvassa ongelmaksi muodostuu taustan käsittely. Mörkömetsä tuntui varmemmalta vaihtoehdolta ja ehkä ideakin aukenee katsojalle helpommin. Totesin kyllä idean olevan kenties vähän kliseinen, mutta tässä vaiheessa olin käyttänyt aikaa jo 40minuuttia, joten oli aika siirtyä itse tehtävään.
Toteutus
Mietin valon suunnan sommitelman luonnokseen, mutta jätin tällä kertaa luonnostelematta värityksen, koska näin sen aika hyvin päässäni ja uskalsin kokeneena vesivärimaalarina luottaa siihen. Monesti teen kyllä vielä pienen väriluonnoksen, mutta nyt halusin varmistaa, että aika riittää toteutukseen. Kun sain tehtyä lopullisen luonnoksen A3:lle, olin käyttänyt aikaa tunnin. Maalaukselle aikaa jäi siis kaksi tuntia ja se tuntui aika sopivalta ajalta. Ryhdyin hommiin kuitenkin ripeästi, työstäen ensiksi isoja pintoja jotta saan kokonaisuuden valmiiksi ennen, kun alan työstämään yksityiskohtia. Se on mielestäni hyvä tapa edetä, koska niin varmistaa, että työ on tasaisen valmis joka puolelta ja mitä enemmän aikaa jää lopussa, sitä enemmän yksityiskohtia ehtii lisätä.
Maalasin ensiksi taustan, johon käytin sekaisin kylmää siniharmaata ja keltaista. Pudottelin päälle fairyvettä ajatuksenani luoda taustaan ns. bokeh –efekti eli epätarkkoja valopalloja. Koska tausta oli vielä märkä, seuraava mahdollinen maalattava oli etualan hahmo. Olisin mieluummin maalannut ensiksi puut, koska ne ovat taaempana ja hahmoon tulee enemmän yksityiskohtia, mutta ajan säästämiseksi oli pakko edetä. Tein hahmoon suurpiirteisen varjostuksen ja sillä välin tausta olikin jo kuivunut, joten pääsin työstämään puita.
Seuraavassa vaiheessa maalasin oliot vetämällä ensin kerroksen vihreää koko hahmon päälle, sitten sekoittamalla kylmää harmaata varjoihin ja keltaista valopuoleen. Tässä vaiheessa huokaisin jo helpotuksesta, koska työn tunnelma oli juuri mitä olin suunnitellutkin, hyvin jännittävä ja hämyinen. Muodoissa oli vielä paljon epämääräisyyttä ja hiottavaa, mutta tässä vaiheessa aikaa oli vielä tunti, eli ruhtinaallisesti viimeistelyyn! Käytin viimeisen tunnin hahmon kasvojenmuodon täsmentämiseen, olioiden yksityiskohtien lisäilyyn ja taustan valojen ja varjojen pieneen hiomiseen.
Olin tavoitellut hahmossa katselukulmaa alhaaltapäin, mutta ilman referenssiä sille syntyikin vahingossa possun nenä. En lähtenyt muuttamaan sitä, koska totesin sen sopivan aivan mainiosti omituiseen satu-mörkö-teemaan. Kirkastin lopuksi koko työssä valokohtia valkoisella guassilla ja kaikkein tarkimpiin varjostuksiin käytin tummansinistä puuväriä.
Alla lopullinen työni. Aikaa suunnitteluun, luonnosteluun ja toteutukseen meni siis yhteensä kolme tuntia siitä, kun sain tehtävänannon eteeni.
– Heini Lindvall
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Hei, tässä videossa pääsin tutustumaan Soini & Horto arkkitehtien tiloihin, toimintaan ja heidän moniin yhteistyökumppaneihin, jotka sijaitsivat samassa osoitteessa. Tehon bloggaajien kesken valitsimme haastateltavaksi sellaiset henkilöt ja alan ammattilaiset, jotka nähtiin parhaimmiksi meidän omia hakutoiveita ja tavoitteita huomioon ottaen.
Ilokseni sain Haastatteluun Heidi Horton ja Pia Ketolan joilta kysyn laaja-alaisesti kysymyksiä Sisustusarkkitehdin työstä, hausta, opiskelusta ja siitä miksi sisustusarkkitehtuuri on ylipäätään tärkeää ja olennainen lisä Arkkitehtoimiston toimintaan. Tämän upean kollektiivin projekteja ja suunnittelun taidonnäytteitä voit löytää heidän omilta- ja yhtiökumppanin sivuilta alle sijoitetuista linkeistä.
Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!
Saimme aivan upean tilaisuuden päästä vierailulle yhteen Suomen kuuluisimmista arkkitehtitoimistoista, Arkkitehdit Soini & Hortolle. Suureksi ilokseni pääsin haastattelemaan 2018 arkkitehdiksi valmistunutta Fanni Schildtiä. Tervetuloa kurkistamaan kanssani haastattelun kautta, millaista nuoren arkkitehdin elämä on.
Millainen koulutausta sinulla on Fanni?
Kävin lukion Töölön Yhteiskoulussa. Meillä oli koulussa mahdollisuus ottaa kuviksen valinnaisena arkkitehtuurin kursseja ja siellä käytiin myös ihan tutustumassa, miten arkkitehtitoimistossa työskennellään. Siitä oli varmaan hyötyä. Minulla oli aika pitkään jo kiinnostus arkkitehtuuria kohtaan.
Fanni pääsi suoraan lukiosta opiskelemaan arkkitehtuuria Ouluun. Miltä tuntui muuttaa pois Helsingistä?
Olihan se aika shokki päästä ekalla kerralla sisään ja muuttaa 600 km pohjoiseen, mutta toisaalta tottakai lähdin sinne kun pääsin arkkitehtuuria opiskelemaan. Luulen, että oli kuitenkin tosi hyvä vaihtoehto lähteä juuri Ouluun. Pienempi kaupunki, halvemmat hinnat. Siellä pystyi asumaan keskustassa ja siellä oli kiva opiskeluyhteisö.
Monta vuotta olit opiskelemassa Oulussa?
Olin kuusi vuotta ja siinä välissä yhden lukuvuoden Irlannissa. Irlanti on tosi kiva maa ja täynnä ihania ihmisiä. Kampus oli tosi kiva ja suuri, ihan kuin semmoinen oma pieni kaupunkinsa. Siellä oli kaikki omat leffateatterit jne. Tosi kiva vaihtarin kannalta.
Visualisointi Fanni Schildtin dilpomityöstä, jossa oli tehtävänä suunnitella Ouluun uusi asuinalue vanhan käytöstä poistuneen bussivarikon tilalle.
Millaista opiskelu Irlannissa oli?
Minulle tuli yllätyksenä, että siellä vaadittiin todella paljon. Suomessa akateeminen vapaus on suurempi. Siellä Irlannissa heitettiin ihmisiä loppuvuodesta kursseilta pois jolleivät olleet suoriutuneet riittävän hyvin. Kursseilla ei riittänyt, että teki oman harjoitustyönsä vaan siitä tehtiin myös näyttelyversio. Näyttelyä varten maalasimme jopa seinät siihen sopiviksi. Sitten sinne kutsuttiin kaikkia Irlannin parhaita arkkitehteja meidän töitä arvostelemaan. Meininki oli ihan nextillä levelillä. Täällä Suomessa esimerkiksi kesken kurssien on ohjauksia proffien kanssa, joissa näytetään omat ideat heille. Visiot esitetään ihan käsiskisseinä, mutta siellä samassa vaiheessa kaikilla oli loppuunasti photaroidut kuvat. Irlannissa proffat sanoivat, että voisin panostaa suunnitelmiin vähän enemmän, mutta selitin, että meillä on Suomessa ihan erilainen kulttuuri. Miksi käyttäisin aikaa idean viimeisteltyyn esittämiseen suunnitteluvaiheessa jos se tulee vielä kuitenkin muuttumaan.
Missä teit ensimmäisen alan harjoittelusi?
Se oli opintoihin kuuluva pakollinen kolmen kuukauden työmaaharjoittelu. Tein sen NCC:llä Jätkäsaaressa. Olin mm. eristämässä alapohjaa ja valoin mä jopa jotain pieniä betonijuttujakin.
Millaiset valmiudet yliopisto antaa arkkitehdin työhön?
Ihan hyvät. Meillä Oulussa oli rakennusfysiikkaa – ja tekniikkaa. Meillä kävi konetekniikan professorit pitämässä luentoja suurista rakennuksista, minkä oon kokenut kyllä todella hyödylliseksi. Lisäksi me suunnittelimme esimerkiksi kokonaisen kerrostalon, museoita, kappaleita ja myös asemakaavoitusta.
Asemapiirustus Fannin diplomityöstä Oulun kaupungille.
Miten kaikki rakennusmääräykset yms. oppii opiskelujen aikana?
Meillä olit RT-kortistoon tunnukset ja kaikilla kursseilla, joilla suunniteltiin jotain isompaa, piti aina katsoa määräykset läpi. Meillä oli esimerkiksi yksi kurssi pelkkää portaiden suunnittelua. Siinä piti tehdä detalji-suunnitelmat portaista ja silloin katsottiin, että etenevät nosteet olivat oikean kokoiset ja ne on toteutettu määräysten mukaan. Rakennesuunnittelukursseilla käytiin läpi mm. mihin kaikkialle pitää muistaa laittaa kaide.
Oletko osallistunut arkkitehtuurikilpailuhin?
Koulussa meillä oli sellaisia kursseja, joilla osallistuttiin. Se oli kätevää kun pystyi suorittamaan kurssin siten.
Kävitkö alan töissä opiskelujen aikana?
Kesäisin kyllä ja venytin töitä usein vähän sinne syksyn puolelle. Koetin pitää työn ja opiskelun vähän erillään toisistaan, koska olen nähnyt paljon sitä, että käydään töissä ja opiskelut sitten jäävät roikkumaan.
Koitko alan töiden tekemisen hyödyllisenä jo opiskellessa?
Olihan se todella hyödyllistä vaikka kyllä suurin kehittyminen on tapahtunut valmistumisen jälkeen. Kesätyöt olivat kuitenkin vain sen kolme/neljä kuukautta ja siinä ei päässyt vielä näkemään kaikkia projektin vaiheita.
Visualisointi Fannin diplomityöstä.
Muistatko millainen oli sinun ihan eka työsi?
Pääsin tekemään Aallon Sähkötaloon Helsingin Energian kaksikerroksisen tilan restaurointisuunnitelmaa. Siinä meni myös paljon aikaa ihan laaserointiin ja nykytilan kartoittamiseen siellä paikan päällä.
Millainen fiilis oli ekaan työpaikkaan mennessä?
Itsestä tuntui, että pitäisi olla todella hyvä ja saada enemmän vastuuta. Teknisen osaamisen puolella ei ollut kyllä mitään ongelmaa.
Fanni oli mukana tässä Kivistöön 08/2020 valmistuneessa projektissa ollessaan kesätöissä Arkkitehdit Soini & Hortolla 2017.
Miten projektit viedään läpi täällä Soini & Hortolla?
Sama tiimi tekee projektin yhdessä alusta loppuun. Projekteissa on pääsuunnittelija, vastaava rakennussuunnittelija, projektiarkkitehti ja yleensä on myös opiskelijoita tai suunnitteluassistentteja. Minun tehtäväni projektiarkkitehtina on pitää suunnitteluassistentit projektissa ajan tasalla ja keskustella pää- ja vastaavan rakennussuunnittelijan kanssa. Usein suunnittelua tehdään tosi tiiviisti yhdessä.
Millainen hierarkia teillä on?
Meillä on täällä (Soini & Hortolla) tosi hyvä henki ja kiva kun on matala hierarkia. Omistajat ovat täällä mukana töissä. Joissain toimistoissa voi olla arkkitehti-superstaroja, mutta täällä kaikki suunnittelevat yhdessä ja saavat nimensä töihin.
Kuinka yleistä on, että arkkitehdille voi käydä mittavirhe?
Ei ole tullut omissa projekteissa vastaan, mutta olen kuullut että vaikkapa jotkut ikkunat ovat saattaneet tulla työmaalle väärän kokoisina. Pääsuunnittelija on loppupeleissä vastuussa kaikesta. Meillä yhteensovitetaan kaikki suunnitelmat ja niitä tarkastellaan paljon yhdessä malleina. Sitten tarkistamme, että kaikki toimii yhdessä ja yleensä siinä vaiheessa mahdolliset virheet löytyvät.
Tuntuuko, että nyt kahden vuoden työskentelyn jälkeen olo alkaa olla varmempi?
Joo! Silloin vastavalmistuneena kun oli ollut vain kesätöissä, oli joitakin projektivaiheita, joita ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt ja ei tiennyt, miten kaikki toimii. Olen ollut kahden vuoden aikana kolmessa isommassa projektissa täällä Soini & Hortolla, niin olen päässyt näkemään jo suurimman osan vaiheista.
Kuinka monta projektia arkkitehdilla on tyypillisesti samaan aikaan käynnissä?
Projektiarkkitehdilla yhdestä kahteen. Pääsuunnittelijoilla on enemmän, vaikkapa viisi. He ottavat vastuun isosta kuvasta.
Behind the scenes: Fannia kuvaamassa tätä blogiartikkelia varten.
Millainen työprojekti sinulla on nyt meneillään?
Suunnittelemme isoa asuinkerrostalokohdetta Espooseen, joka kestää useita vuosia. Projektissa piirrämme kaiken: jokaisen oven ja ikkunan, kaikki ovikaaviot, jokaisen helotuksen… ihan kaikki. Asiakirjojen määrä on valtava.
Mitä luulet, kuinka paljon tekoäly pystyy tekemään arkkitehdin työstä jatkossa?
Aika paljon tuosta mekaanisesta työstä kyllä. Jo nyt kun osaa mallintaa oikein, ohjelmasta saa paljon ulos infoa. Projektit ovat kuitenkin niin isoja ja monimutkaisia, että koneet tuskinpa voivat sitä kaikkea tulla tekemään. Alkuvaiheen suunnittelu pysyy varmasti ihmisellä. Mutta todennäköisesti tulevaisuudessa arkkitehdin ei tarvitse piirtää jokaista ikkunaa itse.
Kuinka pitkiä työpäiväsi ovat?
Ne vaihtelevat todella paljon, koska projektit etenevät sykleissä. Esimerkiksi juuri nyt on vähän hiljaisempaa ja ehdin tulla haastateltavaksi. Välillä jonkun deadlinen lähestyessä saattaa mennä illankin puolelle, mutta yritän pitää työajan kurissa. Välillä tulee tosi pitkiä työpäiviä, mutta ne ovat silloin tällöin eikä se ole vallitseva tila koko ajan.
Fanni haaveilee urallaan etenemisestä sekä rakentamisen laatuun panostamisesta.
Mistä haaveilet?
Haluaisin saada vastaavan rakennussuunnittelijan ja pääsuunnittelinan pätevyydet. Ne saadakseen pitää hankkia riittävästi projektiarkkitehtikokemusta erilaisista tehtävistä. Näihin koulutuksiin voi päästä esimerkiksi työpaikan kautta.
Millaisia haasteita alalla on Suomessa?
Rakentamisen laatu on oikea ongelma. Sijoittavat haluavat mahdollisimman kustannustehokkaita ratkaisuja. Jotkut firmat toimittavat pelkkiä lukuja, miten tehokkaiksi pohjia tulisi saada. Se on semmoista tasapainoilua, koska sijoitusfirmat kuitenkin maksavat arkkitehtien palkat. Onneksi on kuitenkin kaikki säännökset ja rakennusvalvonta, joilla on aika iso sananvalta. Olisihan se kiva, ettei mentäisi ikkunattomaan makuuhuonemalliin.
Millaisia urbaaneja legendoja alalla on?
Nyt puurakentaminen on nousussa. Tulipalossa betoni romahtaa alta aikayksikön, puu hiiltyy vain päältä eli ei se betoni mitenkään erityisen paloturvallinen materiaali ole. Puurakenteita on kaiken lisäksi helpompi vaihtaa rakennuksen sisälle, ei tarvitse valaa uutta betonia. Usein törmää myös rakennuttajien asenteisiin siitä, että puurakentaminen olisi kalliimpaa, vaikeampaa ja paloturvallisuuden kanssa olisi ongelmia. Nämä eivät pidä enää paikkansa, sillä tekniikat ovat kehittyneet paljon. Tällaisia urbaaneja legendoja pitäisi kumota.
Mitä olet oppinut työn kautta?
Alkuvaiheessa ei ehkä uskaltanut pyytää apua niin paljon kuin olisi pitänyt. Nyt jälkikäteen kun katsoo, on ihan tyhmää yrittää ratkoa sellaisia asioita itse, mitkä muut tietävät heti. Nykyään kysyn kyllä ihan kaikesta, eikä kiinnosta, onko kysymys tyhmä vai ei. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää kaikesta kaikkea.
Mikä on ollut parasta arkkitehtina tähän mennessä?
Parasta oli kun pääsi projektiarkkitehdiksi ensimmäistä kertaa. Siinä pääsi mukaan suunnittelupalavereihin ja olin se, joka sovitti yhteen kaikkia suunnitelmia. Sain istua vastaavan rakennussuunnittelijan vieressä ja siinä oppi valtavasti.
Lämmin kiitos sinulle Fanni haastattelusta – ja siitä, että saavuit varta vasten haastateltavaksi toimistolle ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen (because of covid-19)! Toivottavasti Fannin kertoma toi sinulle arkkitehtuuria opiskelemaan hakeva uutta mielenkiintoista näkökulmaa alaan.Ja hei, kannattaa katsoa myös bloggaajakollegani Elisan videohaastattelu, missä hän jututtaa Soini & Horton toista perustajaa, Sami Hortoa.
PS. Kiitos Teho-Opiston Sini kun organisoit tämän mahdollisuuden meille ja Soini & Horto kun otitte meidät vastaan! Tämä kasvatti opiskelupaikan saamisen nälkää entisestään. 🙂
