Tänään vähän loppufiilistelyä ja pohdintaa maxi-kurssista sekä opiskelija bloggaajana olemisesta. Sanoja seurasikin yllättävän paljon toisensa perään ja muutama tippakin tuli linssiin.

Yleiset fiilikset kurssin jälkeen

Ihan päällimmäisenä fiiliksenä on ehdottomasti se, miten suuri hyöty maxi-kurssista oli! En olisi päässyt edes pääsykokeisiin, jos en olisi käynyt Maxi-kurssia. No chance. Olen alusta asti hehkuttanut Teho-opistoa ja Maxi-kurssia ja vielä näin lopuksi seison kaikkien aikaisempien mielipiteiden takana: super fiilis, taitava, laadukas ja kannustava pedagoginen ote sekä ammattitaitoiset opettajat.

Kaikki Tehon opettajat olivat myös supermukavia ja helposti lähestyttäviä. Kun Maxi-kurssi viimein loppui, oli vallan haikea fiilis sen loppumisesta. Melkeinpä toivoin, että se jatkuisi seuraavanakin vuonna. (Vaikka toki opiskelupaikka oli tietysti ykköstoive) Olen nauttinut tästä vuodesta Teholla ihan älyttömästi ja sen lisäksi oppinut tarpeeksi päästäkseni kouluun! Joten kiitos Teho-opistolle näin hienosta mahdollisuudesta, kokemuksista ja opeista!

Opiskelijabloggaajana oleminen kruunasi koko kurssin. Suurin hyöty oli saada kurssi ilmaiseksi. Kurssi olisi saattanut jäädä käymättä ilman tätä mahdollisuutta. Ja kuten olen aikaisemminkin maininnut oppimistaan asioista kirjoittaminen ja fiilisten pohtiminen on ehdottomasti edesauttanut omaa oppimista. Muutama vuosi sitten vielä ajattelin, että en missään nimessä voisi kirjoittaa tällaiseen blogiin. Mitä jos epäonnistuisin ja kaikki saisivat tietää siitä? Viime vuonna fiilis oli onneksi vaihtunut: so what? Kaikki peliin ja valmiina myös epäonnistumaan. Kompuroinnissa ei ole mitään hävettävää, vaan se on inhimillistä ja verrattain normaalia.

Jos siis mietit voisitko sinä blogata Teholle, niin kyllä voit. Ei ole väliä missä pisteessä olet nyt. Oletko viisas, naiivi, pessimisti, optimisti, epävarma tai itsevarma, vanha tai nuori. Jokainen on siinä kohtaa missä juuri sillä hetkellä on. Aina oikeassa kohtaa omassa prosessissaan. Siitä kun ottaa askeleita ihan mihin vain suuntaan, maisemat vaihtuvat ja oppii jotain uutta.

Mitä opin?

Maxi-kurssilla käytiin kattavasti läpi kaikki tekniikat sekä kuvan/muodon luomiseen tarvittavat perusteet. Kurssin alussa osasin vain käyttää lyijykyniä, mutta kevättä kohden maalamisen tekniikat ja puuvärit sekä kolmiulotteisen muodon luominen tulivat todella tutuiksi. Vuoden aikana ehti tarpeeksi monta kertaa kokeilla eri tekniikoita ja etsimään omaa tyyliä niillä tekemiseen. Tärkeitä oppeja tarttui, kontrasteista, väreistä, valööreistä, valosta ja varjosta sekä modulaarisuudesta. Muutaman mainitakseni.

Ehdottomasti itselleni suurin hyöty kurssilla oli harjoitella lisää perspektiiviä, oppia akvarellien käytössä vähän paremmaksi sekä suurimpana oppina olivat kaikki rakenteluun liittyvät luennot ja tehtävät. Monta teoreettista oppia väreihin, perspektiiviin tai eri tekniikoihin voi kaivaa internetin kätköistä, mutta rakenteluun liittyviä oppeja ei ole ainakaan aikaisemmin tullut netistä vastaan.

Ennen kaikkea haluan muistuttaa kaikille, että päästäkseen kouluun ei tarvitse osata piirtää ja maalta täydellisesti. Olen itse hyvä esimerkki siitä.

Haasteita kurssin aikanakin

Maxi-kurssin yksi haaste oli sen pituus. Minä ehdottomasti tarvitsin näin pitkän kurssin oppiakseni asiat, joita opin. Mutta koko vuoden kestävä kurssi vaati myös selvää fokusta ja itsekuria. En vaihtaisi kyllä mihinkään tätä kurssia ja suosittelen jokaista käymään maxi-kurssin. Pitää vain varautua siihen, että se vaatii staminaa. Yhteen lukuvuoteen mahtuu paljon onnistumisia ja epäonnistumisia sekä melkoinen tunteiden kirjo. Ehkä ilmaantuu epäilyksiäkin ja mietteitä siitä, onko ala juuri oikea. Mutta kuten kaikki aina sanovat; luota prosessiin.

Mikä sitten oli kurssin suurin haaste? Minä itse. Milloin olin liian kriittinen, naiivi, laiska tai väsynyt. Jos kävisin kurssin uudestaan ensi vuonna, osaisin ottaa kriittisyyden suhteen rennommin ja käyttää sen energian ottamaan itseäni niskasta kiinni ja tekemään muutaman tehtävän enemmän. Osaisin myös keskittyä enemmän kokeilemaan erikoisia ideoita tavoittelematta aina ”korkeinta arvosanaa”. Toivottavasti osaisin uskaltaa epäonnistua enemmän ja ehkä osaisin keskittyä enemmän olennaiseen. Toisaalta, tämä tarkoittaa sitä, että opin Teholla todella paljon. Opin paljon teknisiä asioita, mutta opin myös itsestäni ja luovuudesta. Kaikki opit, joita opin Teholla tulevat kulkemaan mukana myös tulevissa opinnoissa.

Joten suuri kiitos Teho-Opisto! Kiitollisuutta ei voi pukea sanoiksi. On ollut ilo ja kunnia saada osallistua maxi-kurssille ja blogata Tehon blogiin. Vuosi on sisältänyt valtavan määrän oppeja, laajan kirjon tunteita ja ihania kohtaamisia. En vaihtaisi mitään pois. Ja suuri kiitos myös niille, jotka ovat blogiani jaksaneet lukea! Teitä tulee ikävä <3

Se on kuitti!

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut