Kevään pääsykokeisiin on enää hetki aikaa, joten kyselimme Maxi– ja Midi -kurssilaisilta viime hetken fiiliksiä. Miten oma valmistautuminen on sujunut ja millaisia oppeja hakukevät on antanut?
Paljonko käytätte aikaa harjoitteluun?
Kerttu Lundell, sisustusarkkitehtuuri: “Minulle harjoittelun määrän sääntely on haastavinta valmistautumisessa. Saan kyllä tehtyä tehtävät lyhyessäkin ajassa, jos aikaa on rajallisesti, mutta kun vapaa-aikaa on paljon, jään usein vatvomaan tehtäviä liian pitkäksi aikaa. Välillä tuntuu, että harjoittelen ajallisesti liikaa, mutten kuitenkaan kehity suhteessa yhtä paljon.”
Netta Siljander, arkkitehtuuri ja rakennusarkkitehtuuri: “Minä taas havahduin jossain kohdin kevättä siihen, että pitäisi varmaan käyttää harjoitteluun enemmän aikaa. Silloin tein harjoitustehtäviä ehkä yhden viikossa. Nyt yritän tehdä 2-3 työtä joka viikko.”
Oliver Kärki, arkkitehtuuri: “Matikkaan menee selvästi eniten aikaa, sitä koitan laskea joka päivä. Piirustustehtäviä harjoittelen sitten muina aikoina, ehkä noin 1-2 päivänä viikossa.”
Miten ajankäytön hallintanne on kehittynyt?
Oliver: “Alussa tuli käytettyä aina yhden työn tekemiseen hirveästi aikaa – saatoin tehdä samaa työtä vaikka yhdeksän tuntia! Tekeminen on selvästi nopeutunut kevään aikana, koska nyt saan työn valmiiksi kolmessa tunnissa niin, että voin olla tyytyväinen lopputulokseen.”
Kerttu: “Nyt on myös oppinut suunnittelemaan työstä sellaisen, joka on mahdollista saada valmiiksi kolmessa tunnissa.”

Millaisia harjoituksia teette?
Netta: “Tehon kurssitehtävät ovat riittäneet minulle ainakin tosi hyvin. Kun kurssilta saa neljä tehtävää viikossa, ei siinä muille edes jäisi aikaa.”
Oliver: “Sama täällä. Voisihan sitä jotain vanhoja pääsykoetehtäviä tehdä jos ehtisi, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen siihen että kurssilta saa sopivassa suhteessa erilaisia tehtäviä. Tulee ainakin varmasti harjoiteltua kaikenlaisia tekniikoita ja aiheita tasapuolisesti.”
“Kivointa harjoittelussa on ollut oman kehityksen huomaaminen, ärsyttävintä ajoittainen jumitus ja nyhjääminen paperin äärellä”, kurssilaiset summaavat.
Jos vertaatte nyt tekemiänne töitä puolen vuoden takaisiin, huomaatteko kehitystä?
Kerttu: “Totta kai, ero on ihan selkeä! Oman kehityksen huomaaminen on yksi parhaista jutuista pääsykoekeväänä. On siistiä huomata, että vaikka kokeet jännittävätkin, niin on paljon asioita mitä osaan ja hallitsen jo hyvin.”
Netta: “Kehityksen kyllä huomaa ja ihan selvästi varsinkin silloin, kun vertaa samalla tekniikalla tehtyjä töitä keskenään. Kurssin aikana olen oppinut pois itsestään selvistä tavoista toteuttaa tehtäviä, ja se on hyvä.”
Pelottaako, että inspiraatio on kateissa koetilanteessa?
Oliver: “Harjoitellessa on monta kertaa käynyt niin, että odottelen inspiraatiota monta päivää. Kun sitä ei lopulta tule, niin ryhdyn hommiin vaan pakolla juuri ennen kurssikertaa, että saisin kotiin annetun tehtävän valmiiksi. Luotan siihen, että koetilanteessa rutiinit ja tekniikat ovat jo niin hyvin hallussa, että saan tehtyä hyvää jälkeä ilman inspiraatiotakin.”
Netta: “Tuo on ihan totta. Nyt on kevään aikana tullut tehtyä ja ideoitua niin paljon töitä, että kokeessa voi myös koittaa kaivella muistista hyviä ideoita.”
Mikä on paras oppi, jota olette pääsykoeharjoittelun aikana saaneet?
Netta: “Ettei pidä turhautua, vaikka tuntuisi ettei suju. Loppuun asti pitää yrittää olla positiivisella mielellä ja pysyä luovana.”
Kerttu: “Tee oma parhaasi. Että muistaisi omat vahvuudet ja toimisi niiden rajoissa koetilanteessakin.”
Oliver: “Omien vahvuuksien tunnistaminen on kyllä tosi hyödyllistä. Kun omat vahvuudet ja oman tyylin tuntee, kannattaa niissä pitäytyä.”
Kiitos Kertulle, Netalle ja Oliverille ajatustenne jakamisesta! Iloa ja itsevarmuutta loppukiriin kaikille hakijoille!
Hei pääsykoejännittäjä – Tehon viiden päivän mittaisella Finaali-kurssilla on vielä tilaa! Tule ottamaan kunnon loppukiri juuri ennen pääsykokeita pidettävälle kurssillemme 25.-29.5.