On väärin ajatella, että taiteellinen lahjakkuus on synnynnäistä, vaan se on taito jonka voi kuka tahansa meistä oppia. Anttoni on hyvä esimerkki, miten ensimmäisellä kerralla haku arkkitehtiosastoille tyssäsi heti hylättyihin ennakkotehtäviin, mutta periksiantamattomalla asenteella ja säännöllisellä harjoittelulla tulikin sitten toiseksi parhaat pisteet piirustus- ja suunnittelukokeista.
Hain ensimmäisen kerran arkkitehtuuriin samalla kun valmistuin lukiosta. Olin samalla tasolla kuin kuka vaan keskiverto lukiolainen: pärjäsin ihan hyvin kuvistunneilla ja olin ihan hyvä piirtämään – mutta eihän se riittänyt sitten edes ennakkotehtävistä läpipääsyyn.
Tasan vuosi myöhemmin ja vähän enemmän harjoitelleena soitin opintotoimistoon kysyäkseni esivalintatehtävistä ja tällä kertaa sanottiin että “kyllä juu olette jatkossa”. Huhhuh olin onnen kukkuloilla! Matikka meni läpi ja sitten suunnittelukokeissa tulikin tehtävä “maalaa näkymä” ja iski todellisuus: ”enhän mä oo koskenut pensseleihin ala asteen kuvistuntien jälkeen”. Tulokset piirustustehtävistä: 1,1,2,2… joka kuvastikin mun tasoa sillä hetkellä. Jotain multa puuttui vieläkin tarvittavien piirustus ja maalaustaitojen lisäksi ja vuosi mulla oli aikaa miettiä sitä armeijassa. Kun kotiuduin niin sitten jotain tapahtui, kai tajusin vaan että pitää tehä ihan kaikkensa unelmiensa eteen. Ei riitä että tekee sitä pakosta vaan sitä pitää haluta tehdä.
Aloin selaamaan vanhoja piirustuskokeita ja mallitöitä dia.fistä ja aloin saamaan kuvan kuinka kaukana olinkaan mun unelmasta ja opiskelupaikasta arkkitehtiosastoilla. Sitten vaan käynnisty mun taipale taiteen kukkuloille. Selasin varmaan satoja maalausvideoita youtubesta ja maalasin ihan aina kun vaan oli aikaa. Käytin aivan hävyttömästi rahaa taidetarvikkeisiin (tai ainakin silloin se tuntui hävyttömältä kun edellisellä kerralla pihtasin niin paljon ku vaa mahollista ja ostin jopa 10 eurolla 36 värikynän setin joka nyt kuuluu kylläkin roskikseen 😂).
Puolisen vuotta ja ~100 maalausta myöhemmin olin kehittynyt aivan käsittämättömästi ja tiesin varmaan kaiken vesiväreistä mitä vaan voi tietää. Pääsykokeisiin treenaamisesta tuli mulle uusi harrastus ja vois sanoa että se oli mulle gateway taiteen maailmaan 😄. Sitä kautta opin myös käyttämään värikyniä luovasti kun aloin ymmärtämään väreistä niin paljon enemmän.
Muutama kuukautta ennen pääsykoketa ja mietin että nyt mä oon valmis. Juttelin niitä näitä kaverin kanssa joka oli aallossa kauppiksessa ja hän sanoi että “kyllä sun hei kannattais ottaa valmennuskurssi, arkkarikaverit on sanonu että ilman ei pääse!” Vähän väitin vastaan ja sitten pohdiskelin ja mietin että ok, “all in” sitten. Varasin teho-opiston lähikurssin ja boy oh boy was i wrong! Ekalla tunnilla kun olin paikalla (mikä oli siis kurssin toinen tunti kun olin missannut hajamielisyyksissäni ekan tunnin 😬) huomasin että tää on just mitä tarviin. Mulla on työkalut ja taidot mutta teho opisto opetti mulle miten käyttää niitä mahdollisimman tehokkaasti. En tiedä voiko sitä edes sanoiksi laittaa mitä opin kurssilla: voisi sanoa että tiesin suurimpaan osaan tehtävätyypeistä täydellisen tehtävän kaavan, opin ajankäyttöä, opin kestämään koetilanne vapinoita 😂. Lyhyesti sanottuna vaan tiesin mitä mun pitää tehdä kokeissa ja tunsin ekaa kertaa että nyt mä ymmärrän kaiken ja oon valmis! Avain ei ollut pelkkä valmennuskurssi mutta en ois todellakaan päässyt sisälle pelkällä omalla harjoittelullakaan.
-Anttoni