Mitkä tunnelmat ensimmäisten Tehon Maxi kertojen jälkeen?

Mikä boogie?

Nyt on muutama viikko Tehon maxikurssia takana. Mitä fiiliksiä minulla nyt on? Olen oppinut jo tähän mennessä paljon uusia juttuja ja tekniikoita. Ennen kaikkea sen, että tehtäviä tekemällä todella kehittyy, oppii tekniikoista, ajankäytöstä ja omasta tekemisen tavasta joka tehtävän ohessa lisää. Ajankäytön hallinta on yksi oleellinen asia, mitä tulee ottaa huomioon aina harjoitustehtäviä tehdessä. Yksin piirrellessä ja omaksi ilokseen tehdessä ei ajankäytöllä välttämättä ole niin kauheasti väliä, mutta pääsykoetyyppisissä tehtävissä sillä on. Muutenkin, kun koulussa/työelämässä uppoutuu johonkin luovaan projektiin, on sille yleensä sovittu jokin tietty aikaraja, jolloin projektin on oltava valmis. Oman ajankäytön hallitseminen ja suunnittelu on siis yleisesti hyödyllinen taito kaikilla elämän osa-alueilla.

“Time is a created thing. To say ‘I don’t have time’ is to say ‘I don’t want to.’” —Laozi

Harjoitus tekee mestarin..

Yllättikö se nyt sitten kauheasti, että harjoittelu kehittää? Ei, ei se ole mikään yllätys, mutta se on asia mikä simppeliydessään jää usein liian vähälle huomiolle. Oli asia mikä hyvänsä, kielen opettelu, tanssin harjoittelu, koodaaminen, tiedekeksintöjen kehittäminen.. kaikki taidot vaativat pitkäjänteistä ja säännöllistä opiskelua ja harjoittelua. Teholla tekniikka -ja pääsykoetehtävät ovat olleet sopivan haastavia, eikä niistä ole koskaan tehty liian ’helppoja’ siinäkään mielessä, että kukaan ei oikeastaan neuvo miten ne kuuluisi tehdä. Kotitehtäviin saa halutessaan lukea opettajien vinkit mihin tehtävässä kannattaa kiinnittää huomiota, mutta muuten tehtävät tehdään itsenäisesti. Joka viikko kurssin yhteydessä palautetut tehtävät arvioidaan koko ryhmän kanssa ja niistä saa suullisen palautteen. Sen perusteella voi itse jatkossa miettiä, mitä kannattaa tehtävissä tehdä toisin ja mikä onnistui. Odotan aina innolla uusia viikottaisia tekniikka -ja pääsykoetehtäviä sekä itse kurssikertoja ja palautetta, sillä se on hyvin opettavaista.

Luovuus älä jätä!

No miten on, kuoleeko luovuus aikaan rajoitettuna? Olen itse huomannut, että monesti sitä helposti odottelee ‘luovuudenpuuskaa’. Mitä se nyt sitten ikinä kellekin tarkoittaa. Kun olen jäänyt odottelemaan luovuutta, ei yleensä mitään tapahdu eikä asioita saa aikaiseksi. Rutiiniilla, annetuilla harjoitustehtävillä ja rajoitetulla ajalla taas olen huomannut olevan sen vaikutuksen, että luovuutta on pakko puristaa ulos jostakin. Ja yleensä sieltä jotain pusertuukin. Ja sitten kun sitä alkaa oikein kunnolla pusertaa, niin saattaakin syntyä jotain huippuhienoa, mitä ei olisi ikinä uskonut itse pystyvänsä tekemään. Luovuus, siinä missä muutkin taidot on myös harjoiteltavissa oleva asia. Se on sisäsyntyisesti meissä kaikissa, mutta monesti elämän timmellyksessä se saattaa hävitä tai sitä ei ruokita tarpeeksi. Treenaamalla sitä, saamme tehtyä siitä toisen luontomme! Luovuus on upea ja hieno asia ja mielestäni on mahtavaa, että saamme yhdessä jakaa ja oppia toisiltamme sitä täällä Teholla.

Iloa ja rakkautta päiviisi ja tsemppiä pimeneviin syysiltoihin, missä ajassa ja paikassa ikinä tätä luetkin!

xoxo: Karo <3

Seuraa somessa ja heitä viestillä, jos heräili kysymyksiä liittyen valmennuskurssiin, Teho-Opistoon tai yleisesti luoviin aloihin ja luovuuteen 🙂

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!