Fiilikset ekoista kurssiviikoista

Moi! Ekat kurssiviikot on takanapäin ja niistä on jäänyt tosi hyvä fiilis. Oon siis Maxi Live-verkkokurssilla aina maanantaisin ja se on kyllä mulle just sopiva kurssimuoto. Zoomin kautta pääsee jakamaan ajatuksia muiden kurssilaisten kanssa, kysymään opettajilta asioista jotka mietityttää ja pääsee myös kommentoimaan muiden kurssitöitä. Saattaa kuulostaa pelottavalta tai ahdistavalta että muut kommentoi sun töitä tai sä niiden, mutta sitä se ei kyllä ollenkaan ole. Päinvastoin, palautteiden antaminen on ainakin mun mielestä ollut tosi positiivinen ja rakentava osa tunnin alkupuoliskolla ja siitä oppii super hyvin mitkä ideat ja toteutukset toimii ja mitkä taas ei. Ja työt käydään läpi nimettöminä eli sen puolestakaan ei tarvii asiasta stressiä ottaa. Päästiin myös skissitekniikka tunnilla ideoimaan ryhmissä mikä oli tosi kiva. Saa ihan uusia näkemyksiä kun käy tehtävänantoa läpi toisen kanssa ja pystyy täydentämään toistensa ideoita ja ajatuksia, ja tätä varmasti tuun käyttämään jatkossakin jos tuntuu että on jumissa kotitehtävien ideoinnin kanssa. Skissitekniikoiden lisäksi ollaan tähän mennessä käyty läpi lyijykynä-, tussi- ja värikynätekniikat.

Eroon lyijykynätöiden inhosta?

Ensimmäisellä kurssikerralla käytiin läpi lyijykynätekniikkaa josta olikin hyvä lähteä liikenteeseen, koska kun se on hallussa niin sillä saa yksinäänkin aikaan ihan huikeita teoksia. Mulla on ehkä ennestään ollu semmonen lievä inho lyijykynätöitä kohtaan koska oon ajatellut että se on hidasta ja yksitoikkoista, mutta se ainakin lieveni huomattavasti (jos ei jopa kadonnut kokonaan), kun tuntui että alkoi ymmärtämään aiheesta enemmän ja oppimaan eri tekniikoita ja tyylejä. Kotitehtävästäkin sain arvosanaksi 3,5 johon olin oikein tyytyväinen. Tehtiin myös tunnilla hauska pikatehtävä jossa piirrettiin omakuvaa. Ensin katsottiin vaan peilistä itseään mutta ei paperiin, sitten vaan paperiin mutta ei mallia ja lopuksi sai katsoa myös peilistä itseään ja varjostaa tarkemmin yhden yksityiskohdan. Näistä tuli tosi hauskoja ja tää tehtävä muistutti siitä ettei kurssitehtäviä tai taidetta ylipäätään kannata ottaa liian vakavasti vaan on hyvä hassutella ja kokeilla uutta.

Tussit vai värikynät?

Nyt kun ollaan käyty läpi tussitekniikat ja värikynätekniikat niin voin todeta että tussit on ainakin tällä hetkellä enemmän mun mieleen. Niillä saa nopeammin hyvää jälkeä ja hyvien tussien kanssa työskentely on tosi mielekästä. Kävin ostamasta Temperasta Copicin tusseja ja ei niitä kyllä turhaan kehuta, se sivellinpää on ihan huippu! Tussikerran pääsykoetyyppinen kotitehtävä oli mun mieleen. Siinä piti suunnitella lasten opetuspeliin kaksi hahmoa joista toinen on surullinen ja toinen iloinen. Sain mun työstä hyvää palautetta ja arvosanaksi 4! Sanomattakin selvää että olin siis tosi tyytyväinen ja työstä tuli mun mielestä hauska ja tehtävänantoon oikein osuva. Värikynätunnilla käytiin läpi miten värikynät käyttäytyy valkoisella ja mustalla (jota mulla ei vielä ollut..) paperilla ja näissä testeissä niillä oli mun mielestä kiva piirtää, mutta kotitehtävää tehdessä huomasin että suuremmassa mittakaavassa on kyllä mun taidoissa hiottavaa. Eli lisää harjoittelua vaan! Värikynissä tosin pidin siitä,että vesiliukoisilla värikynillä saa ihanan maalauksellistakin jälkeä.

Aina ei voi onnistua..

Skissitekniikka eli luonnostelutekniikka tunnilla käytiin pääsykoetyyppisten tehtävien tehtävänantoja ryhmissä läpi ja ideoitiin niitä yhdessä. Mun ryhmässä me ei kuitenkaan päästy kovin konkreettisiin ideoihin asti, mutta jaettiin kyllä tosi hyviä ajatuksia siitä, mitä asioita on tärkeää ottaa tehtävää tehdessä ja suunnitellessa huomioon. Sitten selvisikin, että tämän kerran kotitehtävänä on nimenomaan tehdä tehtävä mitä ideoimme ryhmissä. Meidän aihe oli “Uusi aika” eli piti suunnitella jokin uusi tapa mitata aikaa. Tämä oli todella vaikea aihe eikä oikein tullut mitään hyviä ideoita mieleen. Meinasin itseasiassa jättää koko tehtävän tekemättä, kun ajattelin että eihän tästä tuu yhtään mitään. Tein kuitenkin tehtävän ja palautin sen. Sain arvosanaksi 2,5. Plussaa sain siitä että työni oli havainnollistava esitys ja hyvä idea ja olin keksinyt useamman tavan esittää aikaa. Miinusta tuli siitä että ideointia täytyisi kehittää, koska idea ei ollut täysin uusi ja siinä ei ollut annettu kaikkea mitä tehtävänannossa oli pyydetty. Noh ainahan ei voi onnistua ja vaikken ollut työhöni tyytyväinen olen kuitenkin tosi tyytyväinen että tein kotitehtävän. Tehon opettajien palautteiden avulla opin, että mitä voisin tehdä toisin ja “huonommatkin” työt kuitenkin kehittävät piirustustaitojani. Ei tästä siis kannata lannistua vaan ajatella positiivisesti ja ainakin sain lisää motivaatiota treenata taitojani. Hyvillä fiiliksillä siis kohti uusia haasteita!

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!



Arkkitehtuurin parhaiden töiden näyttely 2021- puolet töistä teholaisilta!

Jälleen kerran valintakoenäyttely on teholaisten juhlaa!

Dia.fi;n parhaiden töiden valintakoenäyttely kokoaa yhteen vuoden 2021 arkkitehtihakukohteiden piirustus- ja suunnittelukokeiden huiput. Dia.fi-yhteishakusivustolla julkaistuun Arkkitehtuurin valintakoenäyttelyyn on koottu huikea joukko piirustus- ja suunnittelukokeiden parhaimmistoa. Näyttelyssä on mukana 35 pääsykoetyötä, joista 17 on Tehon entisten opiskelijoiden – mieletön 48,6 % osuus siis kaikista töistä! Huikea osuus oli näyttelyn Ennakkotehtävä osiossa, jossa 56% töistä oli teholaisilta. Myös muissa osioissa teholaiset loistivat sillä tehtävässä 1. 67% ja tehtävässä 6 huimat 75% oli teholaisten käsialaa. Loistavat opiskelijamme jatkavat menestyksekästä taivaltaan valintakokeissa, aikaisempinakin vuosina Tehon opit ovat kantaneet useamman työn parhaiden töiden joukkoon.

Kaisan 3 pääsykoetyötä parhaiden töiden näyttelyyn

Todella lahjakas, Kaisa Savolainen on yksi heistä, jonka useat työt pääsivät näyttelyyn. Kaisa teki huikean saavutuksen saatuaan kolme pääsykoetyötä parhaiden töiden joukkoon. Upeat pääsykoetyöt avasivat ovet Aalto-yliopistoon. Aivan super hienoa!

Kaisan mentyä katsomaan valintakoenäyttelyn työt, hän ei ollut uskoa silmiään. “Ensimmäisen oman työni kohdalla olin jo aika hämilläni. Kolmannen työni nähdessäni mietin, että onko tapahtunut joku virhe”, Kaisa hämmästelee. “Tottakai todella kiva fiilis nähdä omat työt valittuna. Se lisäsi luottamusta omaan tekemiseen tosi paljon”, hän jatkaa.

Kaisa on hyvä esimerkki siitä, että Teholla opitut asiat kulkevat mukana. Hän kävi tehon valmennuskurssin vuonna 2018. Silloin aikomus oli hakea muotoiluun, mutta eteen tuli muita suunnitelmia. Nyt kolme vuotta myöhemmin hän päätti hakea arkkitehtuuriin. “Nyt arkkitehtuurin pääsykokeissa, kurssilla oppimani asiat oli kirkkaana mielessä. Siellä oppii sellaisia pieniä, mutta tosi olennaisia juttuja, joilla työt erottuvat muista edukseen. En varmasti olisi ilman sitä ymmärtänyt täysin mitä tehtävillä haetaan”.

“Teholla oppii sellaisia pieniä, mutta tosi olennaisia juttuja, joilla työt erottuvat muista edukseen. En varmasti olisi ilman sitä ymmärtänyt täysin mitä tehtävillä haetaan”.

Kaisan ennakkotehtävät 2021 – Outolinnun pesä

Fiiliksiä pääsykokeista ja opinnoista

“Pääsykokeista jäi kyllä hyvä fiilis. Mun vahvuus niissä oli varmaan oma kärsimättömyys. En koskaan käytä maalauksen tai piirustuksen tekemiseen tuntia tai kahta pidempään, en vain jaksa istua sen pidempään paikallaan. Pääsykokeissa teosten tekemiseen oli mulle välillä jopa liikaa aikaa.”

“Opinnot ovat kyllä lähteneet kivasti käyntiin. Tuolla on kyllä niin lahjakasta porukkaa, että kateeksi välillä käy. Ihana kun enää ei ole kilpailua, vaan muita autetaan ja toisten töistä voi ottaa oppia ja inspiroitua” Kaisa kertoo opinnoistaan Aalto-yliopistossa.

Katso koko valintakoe näyttely Dia.fi

Kaisan kurssityö Teholta

Mitä teen tällä kertaa erilailla hakiessani arkkitehtuuria opiskelemaan?

Hei kiva kun tulit lukemaan uusinta postaustani! Haen nyt toista kertaa arkkitehtuuria opiskelemaan ja tässä postauksessa aion kertoa, miten muuten treenaamistaktiikkaani ensimmäiseen hakukertaani verrattuna. Sitä ennen kuitenkin haluaisin vinkata teille uusista huipuista Tehon bloggaaja-kollegoista. Jos ette ole vielä tutustuneet heihin, pääsette blogeihin tästä:
Hanna – treenaa sisustusarkkitehtuurin ja graafisen suunnittelun pääsykokeita varten
Ruut – tähtää arkkitehdiksi
Iida – hakee visuaalisen viestinnän muotoilun opintoihin

Miksi muutos?

Olen luonteeltani sellainen, että tykkään kehittää itseäni ja osaamistani jatkuvasti. Nyt kun en päässyt ensiyrittämällä sisään, onkin ollut tärkeä paikka pohtimiselle ja itseasiassa aika syvälle omalle analysoinnille, mikä meni mönkään ja miten voisin kehittyä siten, että ensi kesänä saisin kävellä yliopistolle tutkinto-opiskelijana sisälle. Kun pääsykoetulokset tulivat, pettymys oli massiivinen ja sen intensiteetti ylitti ennakko-odotukseni. Pian ymmärsin, että noin voimakas pettymys ja suru oli itseasiassa huikean hyvä juttu – olin oikealla polulla ja nyt jos joskus ei ole aika antaa periksi.

Koska pääsykoesuoritukseni ei riittänyt sisään pääsyyn ja haluan saavuttaa unelmani, muutan hieman pääsykokeisiin valmistautumistani.

Puuarkkitehtuuri ja sen mahdollisuudet on lähellä sydäntäni.

1. Nopeutta piirtämiseen Teholla

Vaikka moni asia tekemisessäni ja aikatauluttamisessa muuttuukin, alusta asti on ollut itsestään selvää, että pysyisin Teho-Opistolla treenaamassa. Ihana saada jatkaa myös tätä bloggaamista! Toivoisin kovasti, että tämä tarinani voisi kannustaa muitakin yrittämään uudelleen ja uskomaan onnistumiseen.

Itse pääsykokeessa suurin kompastuskiveni olivat tunnin tehtävät. Täytyy siis treenata nopeammin piirtämistä sekä yksinkertaistamista. Viime lukuvuonna Tehon viikottaisiin kurssitehtäviin hain inspiraatiota mm. Pinterestistä ja tarkistin useaan otteeseen piirtäessä, miltä esimerkiksi joku tietty pinta näyttää, jotta osaisin piirtää sen oikein. Nyt ajattelin muuttaa taktiikkaa siten, että teen viikkotehtävät sillä meiningillä kuin olisin pääsykokeessa. Laitan siis kellon tikittämään ja varaan tehtävän tekemiselle aina häiriöttömän ajan. En katso mistään mallia vaan yritän selvitä omillani. Luulen, että tämä kehittää itseäni nyt kaikista parhaiten pääsykoetta silmällä pitäen.

2. Avoin yliopisto

Kun sain tietää, että jäin varasijoille, suurin murheeni oli tunne paikoilleen jäämisestä. Ajatus samanlaisesta vuodesta suorastaan kauhistutti. Onneksi asiat lähtivät loksahtelemaan paikoilleen ja löysin arkkitehtuurin perus- ja aineopintoja Avoimen yliopiston puolelta. Minulla on sekä syksyllä että keväällä plastisen sommittelun kurssit, missä keskitytään muotoihin ja materiaaleihin. Lisäksi opiskelen arkkitehtuurin historiaa. Yhdellä historian kursseista saan tehdä oppimispäiväkirjan, johon sisältyy paljon vanhojen rakennusten ja yksityiskohtien piirtämistä. Pääsen kurkistamaan myös rakennesuunnittelun maailmaan ja treenailemaan Photoshop-taitojani. Näistä kursseista tulee olemaan varmasti iso hyöty Teho-Opiston Maxi -kurssin rinnalla. Parasta on tunne siitä, että kehitystä tulee väistämättä tapahtumaan ja työkalut ovat nyt entistä moninaisemmat. Kiinnostaisiko teitä tietää lisää Avoimen yliopiston kursseista? Pohdin josko kirjoittaisin siitä joskus enemmän?

Arkkitehtuurin diplomitöiden esittelyjä yliopistolla.

3. Pitkän matikan kirjoittaminen

Olen pohtinut, riittäisivätköhän rahkeeni pitkän matematiikan kertaamiseen ja sen kirjoittamiseen ensi keväänä. Jos saisin tehtyä kokeen vähintään arvosanalla C, ei tarvitsisi jännittää pääsykokeissa matikkaosuutta vaan voisi keskittyä täysillä kahteen luovan osuuden päivään. Nyt oma fiilis tästä on se, että voisin yrittää joululoman aikana kertailla ja käydä sitten maaliskuussa kokeessa. Eihän siinä ole mitään menetettävää, päinvastoin. Jos en onnistuisi kokeessa, sitten suorittaisin matikan kokeen jälleen pääsykokeessa.

4. Inspiroituminen ja innostuminen

Nyt on entistä tärkeämpää löytää inspiroivia arkkitehtonisia kohteita sekä tarinoita. Ne pitävät motivaation korkealla. Olin ajatellut alunperin tehdä listan kohteista, joissa haluaisin vierailla ympäri Suomea. Nyt Avoimen yliopiston kursseilla olen huomannut, että ihan niin systemaattinen tekeminen ei ole tarpeen, sillä kaikki professorit ovat todella motivoituneita ja korkeatasoinen opetus innostaa todenteolla. Asumme nyt uudessa kaupungissa ja tähän alueeseen tutustuminen on myös itsessään jo todella mielenkiintoista. Täällä rakennetaan todella paljon uutta! Onkin ollut hauska käydä opiskelijakaverin kanssa lenkeillä eri alueilla, arvioida niiden suunnittelua ja katsella rakennuksia.

LUO Arkkitehtien suunnittelema Marskinpuisto on muotokieleltään kaunein uusi 12-kerroksinen kerrostalo Suomessa, jonka olen lähivuosina nähnyt.

Miten kaikki onnistuu?

Isoin haasteeni tulee olemaan ajankäyttö. Minulla on yliopistolla luentoja yhteensä neljän päivän verran. Kaksi puolikasta päivää on “tyhjää” eli minulla on n.7-8 tuntia viikossa aikaa tehdä yliopistokurssien tehtäviä, suorittaa Tehon viikkotehtävä ja päivitellä teille kuulumisia tänne blogin puolelle. Ai niin ja treenata sitä matikkaa myös! Keväällä lisämausteen soppaan tuovat ennakkotehtävien taiteilu. Olen rustaillut kaiken kalenteriin ja tiedän, että todella tiukkaa tulee tekemään. Yritän joka ilta käyttää 1,5-2 tuntia tehtävien tekemiseen lasten nukahdettua. Lisäksi täytyy sopia puolison kanssa kokonaisia päiviä viikonlopuilta, jolloin hänellä olisi täysi vastuu lapsista, jotta saisin kaikki tehtävät tehdyksi.

Motivaatio on korkealla ja Teho + Avoin yliopisto -kombo vaikuttaa hyvältä, joten uskon, että siksi tämä korttitalo tulee jotenkin pysymään pystyssä. Kevään aikataulu tulee olemaan hieman väljempi Avoimen yliopiston kurssien suhteen, joten aion keskittää keväälle intensiivisemmän piirtämisen harjoittelun. Nyt tavoitteenani on kuitenkin tehdä Tehon viikkotehtäviä tasaisesti, jotta piirustusrutiini pysyisi yllä.

Tsemppiä kaikille muillekin treenaamisen aikatauluttamiseen!
<3: Iina C.

Unelmana luova ala – onko minusta siihen?

Syksyllä moni aloittelee uusien opintojen parissa tai kenties alkaa pohtimaan alan vaihtoa. Opintojen suunnittelu ja pääsykokeisiin valmistautuminen onkin hyvä aloittaa ajoissa, jo heti syksyllä. Oli sitten kyse oikeustieteellisestä, lääketieteellisestä tai sitten luovista aloista.

Luovilla aloilla yleensä tarkoitetaan aloja, joissa niin kutsuttu taiteellinen luovuus on osa työnkuvaa. Näitä aloja ovat muun muassa arkkitehtuuri, sisustusarkkitehtuuri, muotoilu, muoti, graafinen suunnittelu, sekä visuaalinen viestintä. Luovia aloja yhdistääkin monivaiheiset ennakko- ja pääsykoetehtävät, joiden pohjalta valitaan alan opiskelijat.

Esimerkiksi piirustustaito on asia, joka on täysin riippumaton siitä miten paljon lahjakkuutta tai luovuutta omaamme. Se on kiinni oppimisesta, sekä harjoittelusta.

Luovista aloista puhuttaessa yleinen käsitys onkin, ettei omaa sellaisia taitoja, joita luovilla aloilla vaaditaan. Tämä on harmillisen pinttynyt käsitys piirustus, maalaus ja suunnittelutaidoista. Esimerkiksi piirustustaito on asia, joka on täysin riippumaton siitä miten paljon lahjakkuutta tai luovuutta omaamme. Se on kiinni oppimisesta, sekä harjoittelusta. Käytännössä mikä tahansa kuvaamataitoon, muotoiluun, suunnitteluun tai maalaukseen liittyvä taito on 88% opittavissa oleva asia, loput 12 % on luovaa osaamista.


Luoville aloille valmistautumista voikin siis verrata ihan hyvin vaikkapa viulun soiton opetteluun. Ei kukaan ota viulua käteensä ja loihdi siitä ilmoille hetimmiten ihania säveliä. Ne, jotka viulua ovat joskus soittaneet tai edes kokeilleet muistavat varmasti, että ensimmäiset kerrat viulun ääni on kirjaimellisesti kuulostanut enemmänkin niskakarvoja pystyyn nostattavalta kirskunnalta, kuin Mozartin kappaleiden sulosoinnuilta. Viulun soiton hallitseminen siis tarvitsee harjoitusta, samoin kuin mikä tahansa muu ala. Tätä samaa ideologiaa voisi verrata myös luoville aloille hakemiseen; sinnikäs harjoittelu tuottaa tulosta.

Oma matkani kohti sisustusarkkitehtuurin opintoja

Hain itse ensimmäisen kerran Aalto yliopistoon opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria vuonna 2014, sain kutsun pääsykokeisiin, mutta pisteet eivät pääsykokeissa riittäneet opintopaikkaan. Epäilin itseäni ja omia taitojani; piirtäminen ja maalaus olivat olleet läsnä omassa tekemisessä jo lapsesta asti, mutta koin etten ollut kehittynyt tarpeeksi ja päädyinkin vertailemaan itseäni muiden taitoihin. Se oli kenties suurin virheeni. Keskityin pääsykokeissa oman tekemiseni sijaan muiden tekemiseen ja yritin tuottaa samaa, mikä ei ollut itselleni luontevaa.

Halusin epäonnisten pääsykokeiden jälkeen kehittää itseäni lisää, halusin todella päästä opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria, olinhan päässyt pääsykokeissakin pitkälle ja pidin ennakkotehtävien tekoa mukavana haasteena itselleni. Selatessani googlesta erilaisia kansanopistonkursseja, joita voisin ottaa parantaakseni omia taitojani, törmäsin Teho-Opistoon.

Kuva; Tatu Rovinen

Teho-Opisto tuntui vastaavaan kaikkiin niihin tarpeisiin mitä halusinkin kehittää ja vielä enemmänkin. Kävin Teho-Opistolla vuosina 2015-2016 Midi- ja Maxi-kurssin. Midi-kurssilla avattiin huomattavan paljon luovien alojen ammatteja, sekä sukellettiin syvälle erilaisiin menetelmiin, joilla rakentaa kolmiulotteista muotoa. Ilahduin suunnattomasti, kuinka paljon puolessakin vuodessa pystyin kehittymään eteenpäin omissa taidoissani. Huomasin, että minusta tuli itsevarmempi tekijänä ja uskalsin ottaa jopa riskejä omissa töissäni. Sinin ja opettajakaartin avulla pääsinkin kurottelemaan itsevarmempana kohti sitä opiskelupaikkaa, jota itse toivoin. Kasvoin hurjasti ihmisenä ja orastavana suunnittelijana niiden puolentoista vuoden aikana, joina opiskelin Teho-Opistolla. Oli ilahduttavaa huomata, että taitoja, joita olin oppinut Teholla pystyin hyödyntämään myös opiskelun alkutaipaleella.

Teho-Opisto on noista vuosista kehittynyt huimasti eteenpäin ja me opettajat olemme laajentaneet kurssien sisältöä, jotta opiskelijoilla olisi vielä laajemmat mahdollisuudet kehittyä ja saavuttaa oma unelmien opiskelupaikka.

Luoville aloille hakeminen on siis prosessi tai matka, joka vaatii harjoittelua ja tilaa kehittyä. Mikäli epävarmuus tai paniikki iskee matkan aikana, kannattaa muistuttaa itseään, ettei viulunkaan opettelu onnistunut hetkessä. Meidän taitomme kehittyvät jatkuvasti, kunhan annamme tilaa sille, iloinen ja positiivinen mieli omasta tekemisestä tuottaa mahtavia tuloksia. Nauti omasta tekemisestä ja uskalla heittäytyä kohti tuntematonta. Me Teho-Opistolla uskomme, että kaikilla on samat mahdollisuudet saavuttaa oma unelmien opiskelupaikka. Lähtökohtamme voivat olla erilaiset, mutta aktiivinen harjoittelu ja itsensä kehittäminen palkitaan!

Ihanaa syksyä, nähdään Teholla!

Terkuin,
Jenna

Tehon kurssi alkaa – mihin välineisiin kannattaa panostaa?

Viime syksynä kun aloitin ensimmäistä kertaa arkkitehtuurin pääsykokeisiin harjoittelun Teholla, päätin panostaa välineisiin. Teho-Opistolla on yhteistyösopimus taidetarvikeliike Temperan kanssa ja me kurssilaiset saamme sieltä tuntuvaa alennusta meitä varten räätälöidyistä seteistä. Valittavana on erilaajuisia paketteja, joilla pääsee hyvin treenamisessa alkuun.

Tässä itselle tärkeimmät välineet: lehtiöt, puuvärit, akvarellit, Micronit ja Copic-tussit.

Itse ajattelin niin, että hyvät välineet eivät ole satsaus pelkästään edessä häämöttäviin pääsykokeisiin vaan myös itse opintoihin. Mutta mitä välineitä sitten oikein kurssilla, pääsykokeissa ja opiskelujen alussa oikein tarvitsee? Ajattelin, että voisin näyttää teille tässä postauksessa listat kaikista näistä. Toivottavasti niistä on apua kun pohdit, mihin välineisiin kannattaa panostaa ja mistä ehkä hieman pihistää. Huom: tarvikelistaukset vaihtelevat hieman vuosittain, joten nämä eivät ole nyt ehdottomia listauksia vaan suuntaa-antavia.

Välineet Tehon kurssille

  • 6b-2h lyijykynät + kumi
  • A3 piirustuslehtiö valkoinen (lehtiö, joka sopii useammalle tekniikalle on hyvä) + mustia A3 arkkeja
  • eri sävyisiä harmaita tusseja (esim. Copic)
  • ohuita tusseja (esim. Micron)
  • akvarellivärit ja eri paksuisia pensseleitä
  • peite- tai akryylivärit
  • viivotin
  • sakset
  • lisäksi kurssin aikana ilmoitettavia materiaaleja kuten savea/muovailuvahaa/plastoliinia/askartelumassaa, puutikkuja, rautalankaa, pihdit, askartelualusta, askarteluveitsi, askarteluliima

    huom: kaikki teholaiset saavat ennen kurssin alkua yksityiskohtaisen listan välineistä, yllä oleva on vain yleisellä tasolla

Välineet pääsykokeisiin (tältä näytti arkkitehtuurin 2021 pääsykokeiden tarvikelista)

• eri vahvuisia lyijykyniä, pyyhekumi, teroitin, erilaisia viivoittimia
• puuvärikynät ja/tai akvarellipuuvärit
• ohuita ja paksuja mustia ja/tai harmaita huopakyniä
• vesiliukoiset värit, siveltimiä, vesikuppi
• A3-kokoinen (297 x 420 mm) piirustuslehtiö (valkoinen), suositellaan vähintään 160 gr.
• n. A3-kokoinen (297 x 420 mm) akvarellipaperilehtiö (valkoinen), 160 – 300 gr.
• A3-kokoisia (297 x 420 mm) mustia piirustusarkkeja (noin 10 arkkia), suositellaan vähintään 160 gr.
• yleissakset, nitoja ja niittejä
• läpinäkyvää teippiä sekä maalarinteippiä
• nopeasti kuivuvaa yleisliimaa – pikaliiman ja kuumaliiman käyttö on kielletty
Halutessasi voi ottaa mukaan piirustus-/maalausalustan (n. A2-kokoinen)

Välineet kun yliopisto-opinnot alkavat (tältä näytti lista Oulun yliopistossa nyt syksyllä 2021 – huom: kaupunkikohtaisia eroja saattaa esiintyä)

  • skissi-paperirulla
  • skaalatikku (1:100, 1:25, 1:50)
  • lyijykyniä (eri kovuuksia)
  • kolmioviivain (iso)
  • kynäkumi
  • pyyhekumi
  • maalarinteippi (mielellään ohut)
  • kuitukärkikyniä = ohuita tusseja (esim. Micron)
  • pari paksumpaa mustaa tussia
  • lyijytäytekynät (0,5 mm ja 0,3 mm)
  • luonnoslehtiö (vähintään A4)
  • läpinäkyvä viivain
  • metallinen viivain (iso)
  • leikkuualusta
  • mattoveitsi tai muu vastaava
  • harppi
  • sakset
  • askarteluliima

Näitä tarvitaan mutta harvemmin:

  • raapelevy
  • värikynät
  • eri värisiä tusseja
  • peite- tai akvarellivärit
  • fiksatiivi
  • ympyräviivain

Niin kuin huomaat, listat ovat hyvin pitkälle yhteneväiset. Eli ne välineet, mitä hankit nyt, niitä tarvitaan myös sitten itse opinnoissa yliopistolla. Vuoden aikana itse panostin eniten niihin välineisiin, jotka tuntuivat tekniikoina itsellä vahvimmilta. Pääsykokeissa oli kiva tunne kun näitä välineitä oli mukana vähän laajemmin.

Teho-Opiston opettajat opastavat meitä kaikkia kurssilaisia laadukkaiden välineiden valinnoissa. Lisäksi hyviä yksityiskohtaisempia välinevinkkejä löytyy Tehon blogista:

http://teho-opisto.fi/valitse-lyijykynat-oikein/
http://teho-opisto.fi/vinkit-varikynien-valintaan/
http://teho-opisto.fi/tussien-valinta-ja-oikeanlaiset-valineet/

Mukavaa Tehon Maxi -kurssille valmistautumista!
Iina C.

Maailman pohjoisin arkkitehtikoulu – Syyt lähteä opiskelemaan arkkitehtuuria Ouluun

Miksi suunnata opiskelmaan arkkitehtuuria juuri Oulun yliopistoon? Mitkä ovat Oulun yliopiston erikoisuudet? Oulun yliopistoa ja arkkitehtuuria koskevaan kyselyyn vastasivat arkkitehtuurinopiskelijat. Katso syyt miksi lähteä opiskelmaan Ouluun!

Kun yhteishaku korkeakouluihin alkaa, monella on edessä muutto pois omasta kotikaupungista. Kun mahdollisuuksia kaupunkien suhteen oman unelmien alan osalta on, voi haasteksi koitua se, missä järjestyksessä hakukohteet valitsee. Totuttuun tapaan Etelä-Suomi vetää hakijoita puoleensa, mutta nyt selvitimme miksi kannattaisi suunnata pohjoiseen Suomeen opiskelemaan arkkitehtuuria.

Opiskelu on mukavaa eikä missään tapauksessa kannata poissulkea Oulua vaihtoehtoisena opiskelupaikkana, vaikka asuisikin Etelä-Suomessa

-Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelija

Arkkitehtuurin opetuksen ja tutkimuksen erityisalana Oulussa on muuttuva pohjoinen rakennettu ympäristö. Opetus- ja tutkimusvastuu jakautuu neljän aineryhmän kesken, jotka ovat arkkitehtuurin historia ja korjaussuunnittelu, nykyaikainen arkkitehtuuri, rakennussuunnittelu ja yhdyskuntasuunnittelu. Opinnoissa opiskelet rakennetun ympäristön asiantuntijaksi innovatiivisesti ja kestävästi.

Tehdyssä kyselyssä selvitimme muun muuassa mikä on ollut/on parasta arkkitehtuurin opinnoissa. Kyselyyn vastanneet korostivat opiskeluiden mielenkiintoisuutta. Käsintehtävät piirustukset, suunnittelu ja luovuus kokonaisuudessa oli vastanneiden ykkösjuttu. Vastauksissa korostui myös arkkariyhteisön ilmapiiri. Vallitsevasta poikkeustilanteesta huolimatta, vastanneet olivat positiivisesti yllätyneitä hyvistä luokkakavereista, opettajista ja opetuksen laadusta, vaikka varmasti jokainen jostain parannettavaa löytää!

Kyselyyn vastanneet olivat tyyväisiä myös Oulun yliopiston tarjoamiin tiloihin. Arkkitehtuurinyksiköllä on omat uudet tilat yliopistolla, joissa opiskelijat pääsevät työskentelemään. Yhteistentilojen tarjoama mahdollisuus saada tukea muilta opiskelijoilta koettiin hyväksi. Poikkeustilanteesta huolimatta, ensimmäisen vuoden opiskelijoilla oli mahdollisuus päästä työskentelemään 1. ja 2.vuoden opiskelijoille tarkoitetussa piirustussalissa. Myös yhteistilojen kautta tuleva tuki muilta opiskelijoilta antaa hyvää tsemppiä omaan ajanhallintaan opiskelussa, sillä monet kokivat hieman haasteita ajankäytössä opiskeluiden ollessa todella intenssiivisiä.

Oulun arkkitehtikilta (=arkkitehti opiskelijajärjestö) omistaa Kiltatalon Oulun Pikisaaresta, jossa esimerkiksi pidetään viikottain sauna-/leffailtoja. Opiskelijat kokevat yhteiset meiningit kiltatalolla positiiviseksi tekemiseksi opintojen ohella.

Parasta Oulussa – Ihmiset ja nykyarkkitehtuurin opetus!

-Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelija

Suunta rohkeasti Ouluun!

Unelmana arkkitehtuurin opinnot, mutta opiskelukaupunki hakusessa? Miltä kuulostaisi unelmaopinnot tiiviissä “arkkariyhteisössä”, mielenkiintoisten opintojen parissa? Kaiken lisäksi viihtyisässä kaupungissa ja huikeiden opiskelukavereiden kanssa? Hyvältä, eikö totta?!

Kurkkaa lisää Oulun yliopistosta osoitteessa : https://www.oulu.fi/arkkitehtuuri/

Opinnoista työelämään – Katso portfolio, jolla Elisa pääsi töihin arkkitehtitoimistoon!

Tehon etäopettaja sekä viidennen vuoden arkkitehtuurin opiskelija Elisa Ruuska aloitti viime keväänä työt Espoon Keilaniemessä sijaitsevassa arkkitehtitoimistossa. Arkkitehtuurin sekä muiden luovien alojen työpaikkoihin hakiessa hakijalta vaaditaan lähes aina portfolio, jolla onkin usein suuri painoarvo uuden työntekijän valinnassa. Katso tästä artikkelista Elisan portfolio ja lue sen tekoprosessista sekä sisällöstä. Nappaa myös lopusta Elisan vinkit ammattimaisen portfolion tekemiseen!

Elisa on aloittanut matkansa kohti arkkitehdin uraa noin kuusi vuotta sitten Tehon opiskelijana. Matkastaan sekä arkkitehtuurin opinnoista Tampereen yliopistossa Elisa kertoi enemmän viime vuonna tehdyssä haastattelussa! Vuonna 2020 Elisa oli kesätöissä Helsingin kaupungilla kaavoituksessa. Opiskelujen aikana hankittu työkokemus on Elisan mukaan hyödyllistä arkkitehtuurin alalla, jonka vuoksi Elisa alkoi etsimään viime keväänä pidempiaikaista työpaikkaa.

Elisa haki pieneen Espoolaiseen arkkitehtitoimistoon netistä löytämänsä työpaikkailmoituksen innoittamana. Hakuprosessin alussa hakijan tuli lähettää CV, työhakemus sekä portfolio. Vaikka Elisalla ei ollut vielä niin suurta määrää aiempaa työkokemusta, hän oli useista hakijoista ainoa, joka kutsuttiin haastatteluun. Haastattelun jälkeen Elisa valittiin tehtävään, jossa hän on ollut nyt loppukeväästä lähtien.

Portfolion tyyli ja kokoaminen

” Pohja portfoliolleni on ollut olemassa jo pitkään, mutta siinä esiteltävät projektit ovat vaihdelleet ja muuttuneet opintojen edetessä. Portfolion tekeminen on yllättävän aikaavievää. Omia projekteja ei voi vaan viskoa sivuille, koska esimerkiksi isommissa projekteista on usein todella paljon infoa, jota työnantajatkaan eivät jaksa lukea. Olen karsinut näistä projekteista todella paljon asioita ja kuvia, sekä kirjoitellut tekstejä uusiksi. Olen pyrkinyt sisällyttämään portfolioon vain ne tärkeimmät jutut.

Koitin pitää portfolion tyylin melko simppelinä ja jaottelin tekstit pienempiin osioihin, vältellen isompia tekstikappaleita. Laitoin tärkeimmät kuvat isoimmalla ja sijoitin kuvat sivuille melko ilmavasti. Arkkitehtuuriportfolioiden esitystavassa on yleistä myös A3 sivujen asetteleminen lehtiön malliin niin, että kaksi sivua on vierekkäin. Itse päädyin kuitenkin tällaiseen tyyliin, jossa sivut ovat yksittäisinä. “

Portfolioon valitut työt

” Töiden valinnassa olen miettinyt paljon haettavaa työpaikkaa, jotta pääsen esittämään juuri kyseiseen työtehtävään sopivimpia projekteja. Tässä portfoliossa on kuusi projektia, mikä tuntuu jo suhteellisen isolta määrältä. Järjestin työt kronologisesti aikajärjestykseen uusimmasta vanhimpaan, koska lähes kaikki työni ovat koulutöitä ja niistä voi ehkä tällä tavalla nähdä taitojen kehittymistä.

Ensimmäinen työ portfoliossa Huurre on neljännen vuoden opintojen aikana tehty ja uusin kaikista portoflion töistä. Tässä projektissa pääsi miettimään uudenlaisia asioita kerrostaloasumiseen ja oikeasti käyttämään tutkimista ideoinnin sekä kokonaisuuden rakentumisen pohjana. Toisena olevan Helsingin kaupungille tehdyn Konalantien elävöittäminen -projektin sisällytin porfolioon, koska ajattelin, että työnantajaa varmasti kiinnostaa nähdä työelämässä tehtyjä projekteja koulussa tehtyjen juttujen lisäksi. Projekti on myös todella erilainen siihen verrattuna mitä olen tehnyt esimerkiksi koulussa, joten tästä tulee portfolioon myös lisää variaatiota.

Kolmanen olevan Luja -projektin sisällytin portoflioon projektin erilaisuuden vuoksi. Suunnittelussa Italian vuoristoon on kuitenkin aika eri lähtökohdat kuin Suomeen suunnitellessa, esimerkiksi erilaisten säädöksien ja lämpötilojen takia. Neljäntenä oleva Roteva kerrostaloprojekti on myös koulutyö ja ensimmäinen projekti, joka tehtiin itsenäisesti alusta loppuun. Pidän sen lopputuloksesta ja koen, että asuntopohjat ja niiden suunnittelu on yksi omista vahvuuksistani, joten halusin näyttää sitä portfoliossa. “

Ote Roteva -projektista

” Luhtikerrostalo – työpiirustukset projekti vastaa ehkä eniten sitä, mitä tällä hetkellä teen töissä. Sisällytin tämän portfolioon, koska halusin näyttää osaavani tehdä myös näitä teknisiä kuvia. Tässäkin olen karsinut aika paljon kyseisen projektin kuvia, koska niitä oli alunperin aika paljon. Viimeisenä oleva projekti Kub, pientalo taitaa olla toisena opiskeluvuonna tehty työ, josta kuitenkin vieläkin pidän. Projektin viimeinen kuva toimii samalla portfolion lopetuskuvana ja ns. kiteyttää portfolion. “

Elisan yleiset vinkit portfolion kokoamiseen

Kannattaa laittaa portfolioon kunkin projektin tärkeimmät kuvat, jotka kertoo parhaiten siitä työstä ja sen ideasta. Kaikkea ei myöskään tarvitse lukea tekstissä ja itse tykkään visualisoida paljon myös ideointia ja prosessia, sivun 5 pienet talomallit on tästä yksi esimerkki. Yleisesti, kannattaa pitää portfolio suhteellisen tiukkana ja selkeänä pakettina, ettei siitä tule ihan älyttömän pitkä.

Olen myös tykännyt, että ensimmäisen ja viimeisen sivun avulla luodaan portfoliolle alku ja loppu, jotta kokonaisuus näyttää viimeistellymmältä. Ensimmäinen sivu on usein monilla todella simppeli ja ajattelin, että otin ehkä pienen riskin ensimmäisen sivun kanssa. Vähän jotain pientä persoonallisuutta voi hakea, mutta simppelimpikin aloitussivu on varmasti toimiva.

Kuva Kub, pientalo -projektista

Tukea ammattimaisen portfolion tekemiseen?


Onko luovan alan työpaikan hakeminen seuraava askel matkallasi kohti unelmia? Teho tarjoaa kursseja nyt myös työnhakuun! Uusi Portfolio työnhakuun -kurssi soveltuu erityisesti ensimmäistä työ- tai harjoittelupaikkaa hakevalle, vastavalmistuneelle, uransa alussa olevalle tai muuten uutta suuntaa työelämään hakevalle.

Kurssilla rakennetaan vakuuttava portfolio luovien alojen työnhakua varten. Tuloksena opitaan sanoittamaan ja visualisoimaan omaa osaamista työnantajalle erottuvalla tavalla!

Tule kokeneen yliopistopedagogin sekä taiteen maisteri Eeva Jokisen ohjaukseen ja luo portfolio, jolla erotut muiden hakijoiden joukosta!



Sain opiskelupaikan! – Mikä fiilis tulosten saadessa tuli?

Hurja määrä Teholaisia on tänäkin vuonna varmistanut unelmiensa opiskelupaikan arkkitehtuurin, taiteen ja muotoilun aloilta. Hetki, jona opiskelupaikan huomaa saaneensa jää mieleen ja aiheuttaa monenlaisia tunteita. Tässä kokoelma sisäänpäässeiden fiiliksiä ja reaktioita!

” Kun sain tietää pääseväni kouluun olin shokissa! Siis aivan täydessä shokissa! Onnistuin sähläämään monesti ja virheitä tuli vaikka kuinka kokeissa, mutta en koskaan luovuttanut! Opin myös, että jos työ näyttää pahalta, kaikki on aina korjattavissa kunhan on vielä hieman aikaa jäljellä. Tärkeintä on ettei lannistu! “

Andrea Puscasu, arkkitehtuuri Aalto-yliopisto

” Kun sain tietää tuloksista, olin Kajaanissa lapsuuden kodissani käymässä ja yhtäkkiä Ella laittoi viestin meidän teholaisten VCD-hakijoiden whatsapp-ryhmään että “tulokset tuli!!!” Sitten menin heti kirjautumaan opintopolkuun kädet täristen ja sain lukea ilouutiset! Samaan aikaan itketti, nauratti ja pyörrytti. Pienen hengittelyn jälkeen menin kertomaan tuloksista isälleni ja vuodatettiin yhdessä muutamat ilon kyyneleet ja skoolattiin opiskelupaikan johdosta. Laitoin heti myös miehelleni printscreenin opintopolusta tuhannella emojilla varustettuna ja hän oli joutunut pysäyttämään auton moottoritien laitaan että oli päässyt lukemaan viestin ja soitti tietysti heti onnittelut!

En voi vieläkään uskoa, että pääsin haluamaani opiskelupaikkaan ensimmäisellä yrityksellä ja vielä näin hyvällä menestyksellä! Olen myös todella kiitollinen että minulla on taloudellisesti mahdollista lähteä opiskelemaan täysipäiväisesti! “

Jaana Sundberg, visuaalinen viestintä Aalto-yliopisto

” Kun Aallon tulokset tuli, olin kesken hampparin purasun. Päivitin vain ohimennen Opintopolun ja olin siinä sitten ihan hämmentyneenä hamppari suussa. Muutamaan tuntiin en meinannut tajuta, että oon oikeesti menossa Aaltoon. Oli se aika hurjaa, että pääsin mun ykkösvaihtoehtoon! “

Ella Svens, visuaalinen viestintä Aalto-yliopisto

” Opintopolkuun kirjautumisesta ei meinannut tulla mitään kun kädet tärisi niin, ettei pankkitunnukset meinannut mennä oikein. Kun ruutuun lävähti “sinulle tarjotaan opiskelupaikkaa – Aalto-yliopisto” oli tunteiden purkaus vähintaan samanlainen kuin Metropolian tulosten kohdalla. Ihan käsittämätön tunne! Olin varmaan miljoona kertaa miettinyt mielessäni ja fiilistellyt sitä jos tuo hetki oikeasti koittaisi ja sitten kun se koitti… ei sitä tunnetta pysty oikein kuvailemaan. Siinä purkautui kaikki se innostus, paine, tuskanhiki ja stressi mitä on viimesen vuoden aikana kokenut. “

Roosa Väänänen, sisustusarkkitehtuuri Aalto-yliopisto

” En uskonut pääseväni sisälle, enkä uskonut sitä vieläkään silloinkaan kun luin, että tosiaan pääsin Aaltoon. Sini uskoi, että hyvin tässä käy, mutta itse olin jo valmistautunut yrittämään uudestaan ensi vuonna. Tiesin, että kokeissa on todella kova taso ja paljon älyttömän lahjakkaita ihmisiä, joten en kyllä uskaltanut ajatella pääseväni läpi. “

Marko Rastas, arkkitehtuuri Aalto-yliopisto

Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!


Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.

Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!



Pääsinkö opiskelemaan arkkitehtuuria?

Tämän blogikirjoituksen kirjoittamista olen odottanut jo lähes vuoden. Haaveillut siitä, että voisin kirjoittaa vuoden pituisesta kasvutarinasta Tehon huippuvalmennuksessa, mikä jatkuisi yliopistossa arkkitehtuurin opintojen parissa. Viime kesänä päätin, että panostan pääsykokeisiin harjoitteluun täysillä. Tätäkin tärkeämpi ratkaisu oli tietoisesti uskoa tekemiseeni ja siihen mahdollisuuteen, että tutkinto-opiskelijan paikka voisi avautua. Päämäärätietoisesti nimesin tämän blogin: Arkkitehdiksi – unelma joka on tehty saavutettavaksi. Omalle Intagram-tililleni annoin nimen ArchStudent2021. Alussa uskominen opiskelupaikan saamiseen oli päätös, mutta Tehon etä-maxi-kurssin edetessä aloin aidosti uskaltaa uskoa unelman toteutumisen mahdollisuuteen. Toisinaan epäonnistuin viikkotehtävissä, useinmiten kuitenkin saamani palaute oli positiivista. Laskeskelin keväällä, että vaikken pystyisi tekemään jännittyneenä pääsykokeissa tehtäviä ihan omalla tasollani, se saattaisi silti riittää sisäänpääsyyn.

Pääsykokeissa menin lukkoon ensimmäisessä tehtävässä. Luokasta puuttui kello ja saimme tietää ajan vartin välein taululle. Kokeessa ajanhallinnalla on oleellinen rooli onnistumisessa. Nyt iso osa keskittymisestä meni sen jännittämiseen, onkohan kohta jo seuraava vartti kulunut. Luokkaan tuli vettäkin maalaamista varten vasta n. klo 9.25. Lisäksi en tiennyt, mitä avant garde arkkitehtuurissa tarkoittaa. Ensimmäisen tehtävän jälkeen muistutin itseäni, että kokeessa ei tarvitse onnistua täydellisesti ja pystyin kasaamaan itseni. Tehtävät, joissa oli enemmän aikaa, menivät suht hyvin, mutta tunnin tehtävissä räpiköin urakalla. Tämä näkyi myös pisteissä, jotka myöhemmin sain hakutoimistosta sinne sähköpostia kirjoittamalla.

Olimme palaamassa perheen kanssa Ahvenanmaalta aurinkoisena heinäkuisena päivänä kun yhteishaun tulokset saapuivat. Laiva lipui eteenpäin, kirjauduin Opintopolkuun ja scrollasin alas pääsykoepisteeni nähdäkseni. Tajusin yli sadan pisteen yli kavunneista pisteistäni, että ne eivät välttämättä riittäisi tutkinto-opiskelijan paikkaan. Scrollasin ylöspäin ja tuijotin tulosta: olin jäänyt varasijoille. Laivan puksuttaessa systemaattisesti eteenpäin, minusta tuntui, että vajoaisin. Tuli todella tyhjä olo. En jaksanut poistua hytistä kuin vasta maihin saapuessamme – onneksi mieheni leikitti lapsia.

Olimme tehneet kaikki suunnitelmat valmiiksi. Olin hakenut päivähoitopaikkoja lapsillemme varmuuden vuoksi sekä Tampereelta että Oulusta. Tiesin hyvin Oikotien asuntotilanteen molemmista kaupungeista. Olin niin valmis laittamaan tuulemaan. Totesin kotona miehelleni, että nyt meidän arki jatkuisikin varmaan samanlaisena kuin tähänkin asti.

Mietin pitkään, pitäisikö minun tehdä valitus kellon puuttumisesta ja sen ilmiselvästä vaikutuksesta kahden ensimmäisen tehtävän suorittamiseen (kolmannesta tehtävästä alkaen meillä oli onneksi kello seinällä). Ajattelin, että valitus ei välttämättä auttaisi, sillä olihan luokassa yli 30 hakijaa ja varmasti osa heistä sai opiskelupaikan kello- ja vesiepisodeista huolimatta. Tottakai tässä pitäisi olla tasapuolinen kaikille. Päädyin siihen, etten valita mutta aion vielä ystävällisesti kirjoittaa asiasta Aalto Yliopistoon ja pyytää varmistamaan jatkossa, että joka luokasta löytyisi kello ja vettä.

Mitä seuraavaksi?

Jopa omaksi yllätyksekseni se, etten saanut opiskelupaikkaa, jonka eteen olin tehnyt niin paljon töitä ja koko perhe oli sitoutettu prosessiin, tuntui superpahalta. Suru oli ylitsevuotavaa ja tietoisuus siitä, ettei mikään nyt muuttuisikaan, ahdisti. Olin todella alakuloinen muutaman päivän ajan. Kaiken keskellä kaunein asia mitä tapahtui oli yksi aamuinen hetki kun 4-vuotias tyttäreni tuli luokseni, ojensi minulle kortin ja pienen kirjekuoren kietoen kätensä ympärilleni. Kirjekuoressa oli hänen itse tekemänsä puinen rannekoru sekä teippirulla. Kortti oli mitä kaunein ja sen takana luki kuulemma: “Minä rakastan sinua.” Aloin taas itkeä kun näin kortin etupuolen tekstin. Ihmettelin, mistä ihmeestä pieni oli sen ihan itse löytänyt… olin ostanut sen vuosia vuosia sitten varastoon enkä nähnyt sitä sen koommin. Miten lohduttavalta tämä teksti tuntuikaan! Lisäksi tyttäreni sanoi: “Äiti kyllä sinä varmasti vielä joskus pääset opiskelemaan. Nyt voit leikkiä minun kanssa.” En varmasti ikinä unohda tätä pientä, merkityksellistä hetkeä.

Tämän kortin aion kehystää kauniisti ja laittaa sellaiseen paikkaan, missä näen sen päivittäin.

Voimakas suru ja pettymys auttoi kuitenkin ymmärtämään, miten paljon olin toivonut arkkitehtuurin opiskelupaikkaa ja miten tärkeä asia minulle oli. Tajusin, että pahinta, mitä voisin tehdä, olisi luopua haaveesta.

Ulkomailleko?

Aiemmin keväällä olin selvitellyt ulkomaisiin yliopistoihin hakemista. En ole löytänyt EU-alueelta kuin muutaman yliopiston, missä voisi opiskella arkkitehtuurin kandidaatiksi englanniksi. Englanninkielisiä maisteriohjelmia löytyy puolestaan hyvin eri maista. Unkarissa sijaitsevassa Pecs:n yliopistossa voi opiskella sekä kandidaatiksi että maisteriksi Englanniksi. Hakuvaiheessa vaaditaan portfolio, englanninkielen taito mitataan haastattelussa ja opintomenestyksestä saa pisteitä suoritettujen lukiokurssien perusteella. Laskeskelin, että minulla saattaisi olla hyvät mahdollisuudet päästä sisään. Mietin, olisiko hyvä idea pyrkiä starttaamaan arkkitehtuurin opinnot ja hakea opiskelemaan vuoden parin päästä loput opinnoista Suomeen. Hakuaikaa oli jäljellä vajaa viikko ja pohdin, kasaisinko portfolion kasaan Teholla tekemistäni parhaista tehtävistä. Ennen päätöksen tekemistä, kaivoin kuitenkin esiin arkkitehtuurin opintosuunnitelman kurssikuvauksineen ja selvittelin, löytyisikö lapsillemme kansainvälistä päivähoitopaikkaa kaupungista. Opintosuunnitelmasta selvisi, että Pecs:n yliopistossa opiskellaan ensimmäisen vuoden aikana paljon matematiikkaa ja rakennusfysiikkaa. Opintojen painotus on hyvin erilainen kuin meillä Suomessa. Kuvittelin uudenlaista arkea Pecs:ssä. Minä painisin matemaattissävytteisten opintojen kanssa, tytöillä olisi iso elämänmuutos vieraassa maassa ja korona- ja työtilanteen salliessa mieheni joutuisi matkustelemaan meidän luoksemme. Minua houkutti ajatus sen testaamisesta, voisinko päästä sisään, mutta muu kokonaisuus alkoi näyttää sen verran hurjalta, että päätimme yhdessä, että ei edistetä tätä Pecs-polkua.

Samalla selvittelin, olisiko mitenkään mahdollista tehdä joitain aine- ja perusopintoihin kuuluvia kursseja Avoimen yliopiston kautta. Asumme pk-seudulla ja ensin tutkin Aalto Yliopiston tarjontaa. He tarjoavat kolme arkkitehtuurin kurssia. Tampere ei yhtään (rakennusarkkitehtuurista löytyy useampia). Oulun Avoimesta Yliopistosta löytyy yhdeksän kurssia (joista selvisi, että yksi kurssi ei sovellu ennen kandidaatin tutkinnon suorittamista). Ryhdyin heti etsimään lisää tietoa Oulun Avoimen tarjoamista opinnoista. Kahdeksan kurssia oli suoraan arkkitehtuurin aine- ja perusopinnoista; arkkitehtuurin historiaa, plastista muotoilua, Indesignia, Photoshoppia jne. Pystyisin hakemaan näille kursseille hyväksilukuja sitten kun toivottavasti saisin ensi vuonna tutkinto-opiskelijan paikan.

Uudelleen hakeminen mahdollista?

Viime vuonna tilanteemme oli sellainen, että näytti siltä, ettei meillä ole yksinkertaisesti taloudellisesti varaa siihen, että hakisin vielä uudestaan arkkitehtuuria opiskelemaan. Paine sisäänpääsystä oli siis monin tavoin suuri. Nyt meillä on paljon aihetta kiitollisuuteen, sillä mieheni työtilanne on muuttunut yllättäen siten, että se mahdollistaa myös oman unelmani tavoittelun perheemme menemättä konkurssiin. Kaiken lisäksi minulle selvisi iloinen seikka: aikuiskoulutustukea voi hakea myös Avoimen yliopiston kautta suoritettaviin opintoihin. Hakemus on lähdössä vetämään tuota pikaa Työllisyysrahostoon – voin täälläkin sitten kertoa, menikö hakemus läpi.

Viimeisen kolmen viikon aikana onkin tapahtunut paljon. Minulla oli Oulun Avoimen Yliopiston suhteen tärkeitä kysymyksiä, kuten miten varmaa on, että mahdun mukaan kursseille yms. Heinäkuussa koko yliopiston henkilökunta oli ansaitulla kesälomillaan. Sieltä kuitenkin löytyi yksi henkilö, joka katsoi ko.kurssit viime vuodelta ja ne eivät olleet täysiä. Tietenkään sitä ei voinut luvata, että mahtuisin tänä vuonna kursseille mukaan, mutta todennäköisyys sille oli hyvä. Niinpä otin suuren hypyn kohti tuntematonta, hankimme kakkoskodin Oulusta ja menimme tutustumaan tyttöjen päiväkotiin siellä. Viime viikolla teimme sopimukset Oulun kodista ja ensi viikolla muutan sinne yhdessä pienten kanssa. Mieheni tulee aina tilanteen salliessa Ouluun tekemään etätöitä. Tänään klo 9 avautui hakeminen Avoimen kursseille ja olin tikkana naputtelemassa ilmoittautumiseni. Samaan aikaan kuulin, miten taustalla tyttömme intoa puhkuen pakkailivat tavaroitaan Oulua varten.

Tuloksia odotellessa kun puntaroin vaihtoehtoa, mitä jos en pääsisikään opiskelemaan, itsestään selväksi ajatukseksi nousi se, että en haluaisi treenata yksin ensi vuoden pääsykokeita varten. Teho-Opistolla on ihanan positiivinen ilmapiiri ja pidän kovasti siitä, että kurssilla on erilaisia opettajia. Yrityksen perustajan Sinin tuki tässä vuoden kuluessa on ollut arvokas. Joka viikkoiset kotitehtävät kritiikkeineen vievät omaa tekemistä eteenpäin. Tulen siis jatkamaan ilman muuta Teholla ja miten huippua onkaan, että Teholla voi osallistua joko etäkurssille tai live-etäopetukseen! Molemmat vaihtoehdot sopivat hyvin jos asuu kaukana Helsingistä, kuten me ensi viikosta lähtien. Haluaisin kiittää kaikkia Tehon opettajia hyvästä työstä ja onnitella ihan jokaista, jolle tänä vuonna unelmien opiskelupaikka avautui. Ja me muut: jatketaan rohkeasti tiellä unelmiemme saavuttamiseksi, eikö vaan?

Muistetaan me kaikki tämä viesti. Me voidaan saada paljon kaunista aikaiseksi kun vaan ollaan sinnikkäitä. Parhaimpien juttujen eteen kannattaa nähdä kovasti vaivaa.

Seuraavassa postauksessani voisin jakaa teille mietteitäni siitä, mitä aion tehdä eri tavalla tällä toisella kertaa hakiessa.

Kiitos kun olet seurannut matkaani,
Iina C.

Mikael, Elma ja Elisa – Meidän kokemus Teho-Opistosta

Teho-Opistolla vuosi toisensa jälkeen saamme kuulla upeita menestystarinoita. Olemme iloisia siitä, että saamme olla osana toteuttamassa unelmia! Teho-Opisto tunnetaankin slouganista “Enemmän kuin valmennuskurssi” ja sitä Teho todellakin on!

Me Teholla haluamme tarjota sinulle parhaat eväät paitsi pääsykokeissa, myös opiskeluissa ja työelämässä menestymistä varten. Keskitymme jokaisen opiskelijan menestykseen yksilönä, ja kurssimme sisältävät laajan kattauksen aiheita alojen tuntemuksesta ja tämän hetken trendeistä tekniikoiden, ideointikyvyn ja ilmaisutaidon kehittämiseen. Erikoisuutemme on pelkästään arkkitehtuuriin, muotoiluun ja taideaineisiin painottuva yksilöllinen opetus pienryhmissä sekä tekniikkatunnit. Jokaisella kurssillamme opettajina on sekä alaa tuntevat, kokeneet ammattilaiset että alan opiskelijoita, joilla pääsykokeet on tuoreessa muistissa ja tämän hetken opiskelijaelämä tuttua.

Kysyimme entisiltä Teho-Opiston opiskelijoilta Mikaelilta, Elmalta ja Elisalta kokemukset ja ajatukset Teholta. Kurkkaa kokemukset alla olevasta videosta!

Unelmana ura luovilta aloilta – mutta alavalinta mietityttää? Oplu auttaa!

Tähtäimessäsi ura arkkitehtuurin, taiteen tai muotoilun parissa? Vai etsitkö vielä luovilta aloilta unelmiesi paikkaa? Me Teholla haluamme auttaa sinua kaikin tavoin, oli sinulla tiedossasi unelmiesi ala tai ei, me haluamme tarjota sinulle parhaat eväät tulevaisuuteen! Olemme koonneet yhdessä luovien alojen ammattilaisten kanssa Opinto-oppaan, OPLU:n, jonka avulla saat kaiken tiedon luovien alojen opinnoista, pääsykokeista ja tottakai itse pääsykokeisiin valmistautumisesta! 

Opinto-opas, OPLU, on kattava paketti, josta voit etsiä itsellesi sopivaa alaa, valmistautua hakuprosessiin ja lisäksi saat vahvan pohjan opintoja varten! Nämä kaikki asiat samassa paketissa, auttaa sinua kohti unelmiasi!

Lue lisää ja lataa opinto-opas täältä.

Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!


Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.

Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!