Miten toteutan pääsykoetyyppisen kotitehtävän?

Moikka! Tänään ajattelin kertoo teille että miten toteutan kurssilla saatavan pääsykoetyyppisen kotitehtävän. Viime viikon aiheena oli rautalankatekniikat ja pääsykoetyyppisen kotitehtävän aiheena oli “Jännite”. Pyydettiin toteuttamaan rautalangasta kaksi asiaa joiden välillä on jännite ja kiinnittämään ne 21x21cm kokoiselle tukevalla alustalle.

Suunnittelu

Aloitan tehtävän tekemisen lukemalla tehtävänannon tarkasti useampaan kertaan, ja usein myös kirjotan ylös arvosteluperusteet niin muistan pitää ne mielessä tehtävää tehdessä. Sitten teen mindmapin muutamista eri ideoista mitä tulee mieleen ja pyrin olemaan käyttämättä ekoja ideoita koska ne on usein liian tavanomaisia. Joskus käytän ideointiin paljonkin aikaa mutta välillä tulee nopeastikin mielestäni hyvä idea ja alan suunnittelemaan sitä. Piirsin muutaman hahmotelman ideasta jonka jälkeen pääsenkin toteutuksen pariin. Tässä rautalankatyössä suunnitteluun ja hahmotelluun en käyttänyt kovin paljoa aikaa, koska sain hyvän idean nopeasti ja tiesin että tarvitsen enemmän aikaa toteutukseen.

Toteutus

Aloitin tässä työssä toteutuksen sudenkorennon vartalosta jonka tein kieputtamalla rautalankaa kynän ympärille. Sen jälkeen tein jalat kieputtamalla rautalankaa itsensä ympärille ja kiinnitin ne vartaloon. Siivet tein hennomman näkoiseksi mutta halusin kuitenkin niissäkin kieputtaa rautalankaa itsensä ympärille ja se toimi mielestäni paremmin kuin pelkät “ääriviiva”siivet. Lopuksi kiinnitin vielä siivet vartaloon. Sen jälkeen tein ihmishahmon taivuttelemalla ensin muodon kaksinkertaisesta rautalangasta, jonka jälkeen kieputin rautalankaa hahmon ympärille saadakseni ihmisen kolmiulotteisen muodon.

Alusta ja kiinnitys

Tehtävänannossa pyydettiin kiinnittämään työ tukevalle alustalle. Päädyin taittelemaan paksummasta paperista alustan jonka sisälle sain kiinnitykset piiloon. Merkkasin paperiin kohdat josta kiinnitän sudenkorennon sekä hahmon ja työnsin rautalangat läpi merkeistä ja käänsin toiselta puolelta ne kiinni. Lopuksi liimasin alustan kasaan.

Valmiin työn kuvaaminen

Lopuksi vielä otin kuvat työstä parista eri suunnasta jotta työstä saisi hyvän kokonaiskäsityksen. Työn kuvaamisessa tärkeintä on kuvakulma, hyvä valaistus ja taustan siisteys, jotta työ tulee mahdollisimman hyvin edukseen. Muokkaan lopuksi yleensä vielä kirkkautta ja tarvittaessa kontrasteja puhelimen editointisovelluksella.

Loppufiilikset

Olin lopputulokseen oikeastaan tosi tyytyväinen. Olisin halunnut sudenkorennon peräpäätä ylöspäin jotta asento olisi hyökkäävämpi, mutta en oikein keksinyt miten sen saisin toteutettua (tässä olisi varmasti auttanut etukäteen asian suunnittelu) ja aika loppui kesken. Kokonaisuudessaan työn tekemiseen mulla meni noin 3h joka on pääsykoetyyppisissä tehtävissä suosituskin, jotta saa hyvää harjoitusta pääsykokeita varten. Opettajien palaute: Arvosana 4,5/5. Plussat: Teknisesti tosi onnistunut työ. Upeaa rautalangan työstöä: muodot ovat hyvin uskottavat ja korennon hennot siivet tuovat visuaalista kontrastia yhdistettynä kiinteämpiin muotoihin. Työssä selvä jännite. Miinukset: Jännite olisi vielä suurempi, jos korennolla olisi uhkaavampi asento.

Kokonaisuudessaan oon kyllä tosi tyytyväinen työhön, arvosanaan ja palautteeseen ja mikä tärkeintä, tätä oli tosi kiva tehdä. Parasta on kun saa rakentavaa palautetta niin se motivoi tekemään ja siitä oppii mikä toimii ja mikä ei!

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!



Mitä uusia mahdollisuuksia tietokoneella?

Heips! Viikonloppuna ajauduin pelaamaan pitkästä aikaa Sims 4. Parasta siinä pelissä on ehdottomasti talojen rakentaminen ja sisustaminen. Siitä syntyi sitten ideoita, miten Simsin kaltaisia pelejä voisi hyödyntää mm. arkkitehtuurin opinnoissa.

Kehittynyt teknologia tuo uusia mahdollisuuksia myös muille luoville aloille. 3D mallintaminen ja animointi ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten jotkut asiat ovat helpommin toteutettavissa tietokoneella kuin käsin piirtämällä.

Kuvissa on blogia varten rakentamani talo, jonka tekemisessä meni noin 4 tuntia. Rakentaminen on hitaampaa, mitä luulisi. Eri työkaluja, lattialaattoja ja kattorakenteita on kaikenlaisia. Vaihtoehtoja on runsaasti ja melkeinpä minkälaisen tahansa talon rakennus onnistuu. Toisin kuin piirtäessä, taloa voi pyöritellä ympäri, tarkastella eri näkökulmista ja muokata nopeasti. 3D mallinnus on hyvin kätevä myös tuote- ja pakkaussuunnittelussa, jos tuote on monimutkainen ja vaikea rakentaa käsin. Jos käytössä on vielä 3D-printteri, tuotteen prototyypin saa tulostettua tarkasteltavaksi.

Tietokoneella piirtäminen on tosi hauskaa. Sen paras puoli on työkalujen ja värien monipuolisuus. Piirto-ominaisuutta hyödynnetään mm. suunniteltaessa logoja ja julisteita. Piirsin kuvan pupun tunnissa tabletilla käyttäen Procreate piirto-ohjelmaa. Ohjelmassa on paljon valmiiksi luotuja tekstuureja ja efektejä joilla voi piirtää, esimerkiksi vesivärimäistä jälkeä tai kiiltävää metallia. Tämä on vasta ensimmäisiä kertoja, kun piirrän tabletilla, joten paljon on vielä opeteltavaa. Tabletti mahtuu helposti reppuun, eikä silloin tarvitse kantaa suurta määrää tarvikkeita mukana.

Piirto-ohjelmissa voi yleensä luoda monta kerrosta ja piirtää kuvaa yksi kerros kerrallaan. Työkalu helpottaa virheiden korjaamista ja kuvan muokkaamista sekä auttaa luonnosteluvaiheessa. Pupua tehdessä unohdin luoda luonnokselle oman kerroksen joten lopuksi piti yrittää kumittaa ylimääräiset viivat pois.

Yksi tietokoneella piirtämisen ongelma on varmaan valinnan vaikeus. Jo alussa olisi hyvä rajata selkeä värimaailma ja tyyli, ettei kuva olisi sotkuinen ja liian täynnä. Tämän pupun halusin piirtää sarjakuvatyyliseksi hahmoksi. Käytin hiukan murrettuja värejä ja lisäsin yksinkertaiset varjostukset.

Työskentelyä helpottaa huomattavasti se, että kuvaa voi käännellä ja suurennella. Yksityiskohdat on kivempi piirtää ja ergonominen työskentelyasento säilyy. Piirsin vielä lopuksi pupulle mustat ääriviivat ja heittovarjon.

Tietokoneella piirtäessä törmää erilaisiin haasteisiin kuin paperille piirtäessä. Kummatkin tavat vaativat omanlaistaan taitoa ja työvälineiden tuntemusta. Pääsykokeiden kannalta on tärkeä opetella tekemään työt paperille, mutta tietokoneella voi aina piirtää omaksi ilokseen.

Kivaa marraskuun jatkoa!

Tukea ennakkotehtävien läpäisyyn?


Haluatko kasvattaa todennäköisyyttäsi läpäistä ennakkotehtävät ja jatkaa matkaasi kohti pääsykokeita sekä lopullista päämäärääsi: unelmien opiskelupaikkaa?

Pääsykoeuudistuksen myötä ennakkotehtävien merkitys opiskelijavalinnassa on noussut ja jatkoon pääsee entistäkin pienempi osa hakijoista. Tämän vuoksi tarjoamme Ennakko-kurssista tiiviskurssin lisäksi pitkää kurssia, joka tukee sinua ennakkotehtävien julkaisusta aina niiden palautukseen asti.

Tutustu Ennakko-kurssin vaihtoehtoihin alta ja liity mukaan treenaamaan alansa ammattilaisten ohjauksessa!



Inspiraatiota tavallisesta arjesta

Heii! Välillä tuntuu, että ideat loppuvat täysin kesken. Itse saan eniten ideoita sekä inspiraatiota esimerkiksi matkailusta, mutta matkalle ei ehdi tai voi lähteä joka viikonloppu. Silloin täytyy etsiä inspiraatiota lähempää, omasta arjesta.

Onnekseni olen töissä, joissa pääsen olemaan kauniiden värien ja tuoksujen ympäröimä. Töissä kukkakaupassa saan inspiraatiota runsaasta värimaailmasta. Kukkakimpuissa toimivia väriyhdistelmiä voi soveltaa helposti omiin töihin. Tykkään myös kimppujen pakkaamisesta, kun pääsee askartelemaan eriväristen papereiden ja nauhojen parissa. Se on tavallaan aika samanlaista puuhaa kuin kurssilla rakentelutekniikoiden harjoittelu.

Töissä kahvilassa taas saan nauttia ihanasta kahvin tuoksusta ja kahvilafiiliksestä. Kahvi on yksi parhaimmista asioista, se antaa motivaatiota herätä aamuisin. Erikoiskahvien teossa parasta on se, että saa tehdä paljon käsin. Etenkin latteart vaatii taitoa, jota saa vain harjoittelemalla. Maun lisäksi pidän kahvin ruskean ja beigen eri sävyistä, joita tykkään käyttää maalatessani. Myös kahvikoneet ovat hyvin kauniita kaikessa graaffisuudessaan.

Inspiraatiota voi kerätä tavallisen työmatkan aikana Helsingin kaduilta. Upeaa arkkitehtuuria löytyy täältä paljon, kunhan muistaa vain nostaa katseensa ylös. Vaikutteita eri aikakausien ja tyylisuuntien rakennuksista saa jo lyhyellä kaupunkikävelyllä. Taidehistorian kurssi oli ehkä paras historian kurssi lukiossa ja minusta on vieläkin hauska arvuutella mihin aikakauteen talot sijoittuvat. Niiden kauniita yksityiskohtia voi tuoda omiin töihin piirtäessään kaupunkikuvaa.

Kun ideat loppuvat, niitä voi etsiä muusta taiteesta, kuten musiikista, kirjallisuudesta, elokuvista tai näytelmistä. Kirjoissa kuvataan hyvinkin tarkasti fiktiivisiä ulottuvuuksia, tapahtumia ja paikkoja, joista voi ammentaa omiin töihinsä. Itse hyvin visuaalisena ihmisenä kuvittelen usein kirjoissa kuvatut maisemat. Kun pystyy kuvittelemaan kirjan maiseman valmiina kuvana, se on helppo toteuttaa paperille.

Musiikilla on samanlainen vaikutus minuun. Inspiroituessani jostain kappaleesta voin kuvitella päässäni tunnelmaltaan samanlaisen maiseman tai hetken. Muutenkin musiikkia on helppo kuunnella missä tahansa. Harmi vain, ettei sitä saa kuunnella kaikissa pääsykokeissa.

Elokuvat ja näytelmät ovat myös hyvä inspiraation lähde. Vaikuttavan elokuvan tai näytelmän jälkeen minulle tulee tunne, että haluaisi luoda värimaailmaltaan ja fiilikseltään jotakin samanlaista. Siten vahvasta tunnelmasta syntyy uusia ideoita.

Näistä päivittäisistä pienistä asioista minä saan inspiraatiota. Toivottavasti jokainen löytää samanlaisia juttuja omasta arjestaan, mitkä sitten auttavat töiden ideoinnissa.

Mitä olet valmis tekemään unelmasi eteen?

Kuinka tärkeä ura-unelmasi on sinulle? Mitä kaikkea olet valmis tekemään sen eteen? Miten pitkälle maailman ääriin tarvittaessa menemään sen perässä?

Kuulostavatko nämä kysymykset sinulle tutuilta? Itselle ne ovat olleet hyvinkin ajankohtaisia viimeisen 1,5 vuoden aikana. Heinäkuussa teimme radikaalin päätöksen: minä ja pienet tyttäremme muuttaisimme 631 km:n päähän Ouluun ja mieheni seilaisi Oulun ja Espoon väliä työtilanteensa mukaan. Tämä siksi, että voisin suorittaa arkkitehtuurin kursseja Oulun Avoimessa yliopistossa.

Miksi Oulussa? Aalto Yliopisto tarjoaa kolme arkkitehtuurin kurssia avoimen yliopiston kautta, Tampere ei yhtään – Oulu sen sijaan yhdeksän. Tuumailin, että jos saisin noin puolet ensimmäisen vuoden perus- ja aineopinnoista suoritettua, se olisi muuton arvoista. Samalla takaraivossani jyskytti ajatus, miten hienoa olisi päästä katsomaan edes hieman, tuntuvatko opinnot varmasti omilta. Tiesin haluavani jatkaa treenaamista myös Teho-Opistolla ja olin superonnellinen, että sen onnistumisesta minun ei tarvinnut huolehtia laisinkaan – Teho-Opiston kursseja kun voi suorittaa Helsingissä tapahtuvan lähiopetuksen lisäksi joko etänä oman aikataulun mukaan tai osallistumalla live-etäopetukseen (= interaktiiviseen opetukseen verkon kautta, joka tapahtuu ennalta tiedotetun aikataulun mukaisesti).

Oulu on meille entuudestaan hieman tuttu kaupunki, sillä lapsuudenystäväni asuu täällä. Koko tukiverkostomme on kuitenkin Etelä-Suomessa. Pohdimme asiaa paljon ja totesimme, että nyt vielä tällainen muutos olisi lapsillekin varmasti helpompi kun heillä on vuosia koulun aloitukseen. Kun heillä jossain vaiheessa syntyy sitten omat kaverisuhteet koulussa ja harrastuksissa, sitten emme tohtisi tehdä isoja paikkakuntien vaihdoksia niin helposti. Jos olisin elämäntilanteessa, jossa ei olisi vielä lapsia, luulen, että olisin hakenut jo myös ulkomaille opiskelemaan.

Elokuun alussa saapuessamme äitini ja tyttöjen kanssa Ouluun muutamaa päivää ennen päiväkodin aloitusta, minä taisin jännittää alkavaa viikkoa kaikista eniten. Olin henkisesti varautunut lasten katkonaisiin öihin, uuden päiväkotiarjen väsyneisiin ja turhautuneisiin aamuihin ja iltoihin. Heti ensimmäisenä päivänä 2-vuotiaamme otti hoitajaansa eteisessä kädestä kiinni ja taakseen katsomatta lähti leikkimään omaan ryhmäänsä. 4-vuotiaallamme kesti jokunen päivä haistella uutta ympäristöä, mutta molemmilla päivähoidon aloitus meni paljon kivuttomammin kuin olin uskaltanut toivoa. Lapsillamme on aivan ihanat hoitajat ja hirsipäiväkoti on tiloiltaan upea. On ihana voida jättää lapset iloisin ja luottavaisin mielin aamuisin hoitoon ja suunnata kiireen vilkkaa yliopistolle. Tämä on aikamoista trapetsitaiteilua aikataulujen kanssa, mutta koska lapset tykkäävät uudenlaisesta arjestaan, saan hyvällä omalla tunnolla suorittaa opintoja sekä treenata ensi kevään pääsykoekoitosta varten. Dia.fi:stä löytyy nyt muuten infot ensi kevättä varten. Aaltoon oli tullut muutama lisäpaikka arkkitehtuuriin opintoihin ja matematiikan kokeen vähimmäispistemäärä oli noussut kuudesta pisteestä yhdeksään. Muita merkittäviä eroja en löytänyt viime vuoteen verrattuna.

Tuntuu, että olen antamassa ihan k a i k k e n i tämän unelman toteutumiselle. Välillä huomaan olevani todella poikki ja sellaisina päivinä menen samaan aikaan nukkumaan pienten kanssa. Vaikka tämä on myös kuluttavaa, on tämä ihana seikkailu ja mahdollisuus. Tahtoisin saavuttaa korkeimman mahdollisen potentiaalini. Uskon, että luontaiset kiinnostuksen kohteeni ja tapa katsella maailmaa, pääsisivät hyvin oikeuksiinsa arkkitehdin ammatissa. Se on myös ammatti, jota voi harjoittaa niin hyvin monipuolisesti (esim. kaupunkisuunnittelu, julkisten tilojen ja pientalojen suunnittelu, erilaiset asiantuntijatehtävät) ja eri paikoissa (esim. kunnissa tai yksityisellä sektorilla). Siinä saa ja pitää myös kokoajan päivittää tietojaan, mikä on mahtavaa. Näkisin, että tuossa työssä minulla riittäisi ammennettavaa loputtomiin ja luulen, että haluaisin tehdä projekteja vielä 80-vuotiaanakin silkasta tekemisen ilosta. Siinä perspektiivissä joidenkin vuosien eläminen eri tavalla kuin oli alunperin ajatellut, on pientä. Yksi hyvä tapa pohtia omaa unelmaansa onkin tällainen pitkän tähtäimen puntarointi. Niin tekemällä voi olla helpompi vastata kysymykseen, mitä kaikkea on valmis tekemään unelman toteutumisen etene.

Elämä uudessa paikassa voi olla moninkerroin idyllisempää ja levollisempaa kuin oli kuvitellut. Esimerkiksi itsestä on ihanaa, että lapset saavat nyt olla niin paljon luonnon keskellä – päiväkodin takapihaltakin avautuu metsä. Täällä ihmiset ovat myös omasta mielestäni keskimäärin leppoisampia kuin ruuhka-Suomessa. Muutos on siis valtava mahdollisuus ihan uudenlaisten asioiden kokemiselle ja haluaisinkin rohkaista oman mukavuusalueen ulkopuolelle hyppäämiseen. Saatat yllättyä positiivisesti, mitä kaikkea ihanaa se tuokaan tullessaan. 🙂

Kiitos kun kuljet matkassa mukana! Kyselin Tehon Instagrammissa, kiinnostaisiko teitä kuulla enemmän opiskelusta Avoimessa yliopistossa. 100 % vastasi “kyllä”, joten alankin nyt kerätä aineistoa postausta varten… stay tuned!

Lämpimin ajatuksin,
Iina C.

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa!

Liity mukaan treenaamaan huippuporukkaan!



Parhaat paikat Helsingissä

Moikka! Nyt saatiin käytyä kurssilla kaikki maalaus- sekä piirrustustekniikat läpi ja päästään rakentelutekniikoiden pariin. Odotan innolla, koska aikaisempaa kokemusta rakentelusta minulla ei hirveästi ole, eikä sitä tulisi muuten harjoiteltua ellen olisi kurssilla. Aikaisempia kotitehtäviä tehdessäni iski hieman ideoiden puute eikä pimeä aika vuodesta muutenkaan inspiroi erityisesti. Helsingissä on kuitenkin tosi paljon kivoja paikkoja, jossa voi tehdä kotitehtäviä tai vain fiilistellä tunnelmaa.

Kirjastot

Oma lempparikirjastoni on Oodi. Se on ihanan valoisa, moderni ja upea arkkitehtuurisesti. Tykkään yläkerran avarasta tilasta, josta löytyy paljon pöydällisiä työskentelypisteitä. Lisäksi yläkerrasta löytyy myös kahvila ja terassi josta avautuu kauniit näkymät. Toinen kirjasto, josta pidän kovasti on Rikhardinkadun kirjasto. Tyyliltään se on hieman erilainen ja edustaa uusrenessanssista tyylisuuntaa.

Puistot ja puutarhat

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on kaunis paikka, jossa on helppo rentoutua. Trooppinen ilmasto ja runsaat kasvit tuovat kivaa piristystä. Olen käynyt muutaman kerran siellä kuvailemassa ja ottamassa kasveista mallia piirrustuksia varten. Viherkasvit ovat erittäin toimiva inspiraation lähde. Myös Haagan Alppiruusupuisto on näkemisen arvoinen, kun rodot kukkivat.

Kahvilat

Tietysti kahvilat ovat parhaita paikkoja maalata ja nauttia lämpimästä kahvista. Kahvila Sävyssä olen tykännyt syödä aamupalaa ja esim. kirjoitella blogiani. Kahvila on tunnelmallinen sekä rattoisa. Lisäksi sen croissantit ovat tosi hyviä. Keskustan ytimessä sijaitsee myös tuttu ja turvallinen Cafe Esplanad, jossa on tullut käytyä paljon. Etenkin kesällä, kun istuu ulos pääsee seuraamaan kaupungin vilinää. On kiva istuskella ja katsella, kun ihmiset kiiruhtavat ohi. Siitä tulee fiilis kuin olisi ulkomailla.

Museot

Helsingissä on monta tosi hyvää museota ja niistä suosikkini on Amos Rex. Se on todellä näyttävä niin ulkoa kuin sisältäkin ja sen näyttelyt ovat kiinnostavia. Tilana museo on upeasti suunniteltu. Pienistä ympyrän muotoisista ikkunoista tulvii kauniisti valoa ellei niitä ei ole peitetty. Amos Rexistä on helppo hakea inspiraatiota. Jos sää sattuu olemaan hyvä, voi kiivetä Amos Rexin Lasipalatsinaukion puoleisille kukkuloille istuskelemaan.

Vielä löytyisi vaikka kuinka paljon kivoja paikkoja Helsingistä, mutta tässä omat suosikkini. Hiukan masentavalla ja pimeällä vuodenajalla on kuitenkin yksi hyvä puoli; silloin näkyy paremmin kaikki kaupungin valot, etenkin jouluvalot, joita odotan jo kovasti.

Minkälaisilla töillä menestyt pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että saman tyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!



Millaista on opiskella kun on lapsia?

Kestääkö talous?

Meillä on kaksi suloista ja hartaasti toivottua lasta, 2- ja 4-vuotiaat tyttäret. Äitiyslomien aikana olen miettinyt uutterasti, mitä haluaisin tehdä “isona” ja ymmärtänyt, että haaveeni vaativat opiskelemaan lähtemisen. Aluksi pohdin kovasti, onko minulla oikeutta lähteä useammaksi vuodeksi opiskelemaan. Jos opiskelisin, en toisi omaa taloudellista panosta perheemme pyörittämiseen kovinkaan isosti. 15 kuukautta voin saada aikuiskoulutustukea ja jos pääsisin kesäisin arkkitehtitoimistoihin harjoittelijaksi, ehkä sieltä voisi saada pientä lisätienistiä. Nämä tulot eivät kuitenkaan vastaisi aiempaa tulotasoani. Toisaalta, oli aika, jolloin mieheni keskittyi unelmiensa tavoitteluun ja minä kannoin isomman taloudellisen vastuun. Olemme tästä jutelleet ja mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että taloudellisessa mielessä voin hyvin opiskella.

Iltaisin luentojen jälkeen on ihana saada raikasta ilmaa menemällä lasten kanssa leikkipuistoon.

Huono vanhempi?

Lisäksi olen kovasti pohdiskellut, miten paljon opiskelu vaatii – pystynkö olemaan niin läsnäoleva äiti kuin haluaisin. Tiedostan, että opinnot vievät aikaa ja energiaa, mutta toisaalta ne tulevat antamaan henkisesti todella paljon. Haluan uskoa, että innostuneisuuteni näkyisi myös lapsillemme. Hauskinta on, että he haluavat myös osallistua tähän prosessiin. Esimerkiksi yhden kurssitehtävän osalta oltiin taannoin yhdessä kaupungilla valokuvailemassa yhdessä, minä järkkärillä ja tytöt kännykällä. Samoja ajatuspolkuja tallaisin varmasti myös jos menisin nyt töihin. Luulenpa, että monet pienten lasten vanhemmat voivat samaistua tähän.

Tahtoisin olla mahdollisimman hyvä esimerkki tytöille periksiantamattomuudesta ja kovasta yrittämisestä. Toisille kerron mielelläni, miten koskaan ei ole myöhäistä lähteä tavoittelemaan unelmia. Niin, miksi en tekisi itse niin kuin “opetan”? Pitkällä tähtäimellä tämä tarina voisi olla rohkaiseva lapsillemmekin ja he saisivat mallin elinikäisestä oppimisesta. Aina voi kehittää itseään ja se on todella hyvä juttu.

Ei katkeruutta kiikkustuolissa

Syysretkeltä Rovaniemeltä.

Jos jatkaisin elämääni kuten ennen lapsia, en olisi täysin onnellinen. Haluaisin tehdä työssäni enemmän asioita, jotka linkittyisivät kestävään kehitykseen. Puuarkkitehtuurissa niin moni itselle tärkeä elementti ja arvo kohtaisi mitä upeimmalla tavalla.

Isoäitiäni oli jäänyt hieman harmittamaan se, ettei hän päässyt yliopistoon opiskelemaan vaan hoiti kotona neljä tytärtään. Hän toimii minulle hyvänä esimerkkinä siitä, että elämää olisi hyvä pyrkiä elämään siten, että vanhempana mahdollisimman moni asia ei kaduttaisi vaan tuntuisi siltä, että on saanut elää rikkaan, omannäköisen elämän.

Miettiessäni alunperin tätä opiskelemaan pyrkimistä, joku kehotti ajattelemaan, mistä kaikesta se tulee olemaan pois. Kysymyksen asettelu tuntui kovin vieraalta. Ajattelen mieluummin, mitä kaikkea hyvää se tuo sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä mukanaan. Koen, että tärkein tehtäväni on olla äiti. Olen kuitenkin sellainen, että tarvitsen myös jotain ihan omaa, jotta jaksan olla parempi vanhempi. Tähän vaiheeseen opiskelu on juuri sellaista ihanaa: tänä vuonna sekä Teholla että avoimessa. Ensi vuonna toivottavasti sitten arkkitehtuuria tutkinto-opiskelijana opiskelemassa.

Pienet huomaavat usein kauniit yksityiskohdat ihan eri tavalla kuin me aikuiset – se on todella inspiroivaa.

Millaista arkitodellisuus on?

Nyt kun arkkitehtuurin kursseja on takana muutama kuukausi Avoimen yliopiston kautta, olen myös pohtinut sitä, että nämä opinnot saattavat olla minulle nyt helpommat kuin mitä ne olisivat olleet suoraan lukiosta päästyäni. Työ-, koti- ja opiskeluelämässä olen oppinut aikatauluttamista, kurinalaisuutta, tiedonhakua ja ryhmätyöskentelyä. Näistä asioista kun on jo kokemusta, moni asia sujuu nyt yksinkertaisemmin ja tehokkaammin.

Olen ollut äärettömän kiitollinen siitä, että lapsemme ovat olleet terveinä koko alkusyksyn. Viime viikolla realisoitui se, millaista on kun lapset ovat kipeinä, olen yksin pyörittämässä arkea ja opiskelu-deadlinet lähestyvät. Se oli ihan kamalaa! Silloin kun ei ollut lapsia ja jos sairastui, arkeen paluu kesti vain oman sairastamisen verran. Nyt sairaspoissaolot voivat venyä tuskallisen pitkiksi jos lapset ovat kipeinä hieman eri aikoihin ja itsekin saa saman taudin. Pienet lapset vaativat huomiota ja kipeänä tottakai entistä enemmän – silloin olen sylinä ja turvana ja kaikki muu saa odottaa. Jos lapset eivät nuku päiväunia, tuollaisina viikkoina on lähes mahdotonta opiskella, paitsi yöaikaan jos virtaa on jäljellä. Meidän pienempi heräilee jostain syystä öisin. Toisinaan huonosti nukuttujen öiden jälkeen on itse ihan loppu ja luennoilla saa taistella pysyäkseen heräillä – vaikka itse luennot tosi mielenkiintoisia ovatkin!

Joissakin asioissa itsessäni on perfektionistin vikaa. Jos saan työ- tai opiskelutehtävän, haluaisin suorittaa sen mahdollisimman hyvin. Silloin kun on lapsia, tehtäviin on käytettävissä entistä rajatumpi aika. Ei vain ole mahdollista jäädä iltaisin yliopistolle kun lapset tulee hakea hoidosta ja heidän kanssaan leikitään ilta. Toistaiseksi olen pystynyt palauttamaan avoimen tehtävät suurinpiirtein sillä tasolla kuin olen halunnutkin – Tehon kaikkien tehtävien pariin en ole vielä harmikseni ehtinyt. Tavallaan se, että aikaa ei ole ihan yhtä paljon, saattaa parantaa tehokkuutta ja keskittää oppimisen olennaisimpaan. Pilkunviilaamiset jäävät pakostakin pois. Toisaalta se on hyvä, mutta toisaalta saan tehdä töitä itseni kanssa, ettei se tuntuisi pikkuisen pahalta.

Näinä ruuhkavuosina ajankäytön kanssa sumplii jatkuvasti. Ehkäpä suurin muutos aiempaan on se, että nyt tehtäviä ei jätä lähtökohtaisesti viimeiseen iltaan vaan ennakoi koko ajan. Mieltä rauhoittaa se jos tehtävät on tehty hyvissä ajoin, sillä arjessa voi tulla koko ajan erilaisia yllätyksiä kun liikkuvia osia on enemmän.

Tämä aika on lasten arvokasta lapsuutta, ainutlaatuista. Opiskelujen keskellä haluan toki keksiä mahdollisimman paljon aktiviteetteja, joista he pitävät. Pienet retket yms. ovat myös itselle ihana henkireikä ja vievät ajatukset hetkeksi pois kaikesta muusta. Näin saan itsekin lepoa ja luovuus voi kukkia paremmin.

En ole ainut, jee!

Kuluneen vuoden aikana useampi vanhempi ja alanvaihtaja on laittanut mulle viestiä Instagrammin kautta. On ollut ihan huippua huomata, etten ole ainut vanhempi, joka on samantyylisellä polulla. Viime keväänä ennakkotehtävien palautusten alla olin kuopuksemme kanssa sairaalan päivystyksessä ja tein siitä päivityksen Instagram Stooryn. Oli niin ihanaa kun eräs teistä laittoi viestiä, että myös heillä pienet olivat sairaina ja siellä kamppailtiin samalla tavalla ajankäytön kanssa yölamppua polttaen. “Kyllä me tästä selvitään,” hän kirjoitti kannustavasti. Vertaistuessa on todellakin voimaa! Mm. tästä syystä valmennuskurssi on konseptina huippu, koska sen kautta voi tavata ihmisiä, jotka käyvät läpi samoja asioita kuin sinäkin. Tätä matkaa ei tarvitse harppoa yksin vaan yhdessä, olipa elämäntilanne millainen tahansa.

“Äiti, tuo on tosi hieno!” totesi 2-vuotiaamme illalla pienoismallitestailuistani.

Sokerina pohjalla

Kesällä olimme perheenä lomalla Ähtärissä. Lähdin käymään 4-vuotiaan kanssa kaupassa. Kun ajoimme keskustaa kohti hän totesi: “Äiti täällä on tosi paljon tuollaisia vanhoja taloa. Hei mutta katso! Tuossa on tyhjä tontti, tuohon voisi rakentaa jonkun uuden kauniin rakennuksen!” Minua niin hymyilytti tämä kommentti. Toisena päivänä hän tuli paperipalan kanssa luokseni ja esitteli siitä suunnittelemaansa siltarakennetta. Mini me? 🙂

Eilen illalla sydämeni suli kun asettelin pahvisia pienoismallia kuvien räpsäisyä varten lattialle. Meidän 2-vuotias katsoi minua suurin silmin hymyillen ja sanoi: “Äiti, tuo on tosi hieno!” Viime viikolla hän katseli huvipuistopiirustustani ja totesi: “Äiti, haluaisin tuollaisen joululahjaksi.” (hieman jäi epäselväksi, että piirustukseniko vaiko huvipuiston, hih) Lapsilta sydämestä tuleva palaute lämmittää niin kovasti mieltä – se on supersuloista ja tuo ilonläikähdyksiä alkaneeseen marraskuuhun.

Valoa päivääsi,
Iina C.

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan? Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Haasteena ajankäyttö ja treenirutiinin löytäminen?

Heippa! Tässä blogissa pohdin sopivan treenirutiinin löytämistä sekä ajankäyttöä. Pääsykokeista ei koskaan tiedä, joten ei ole varmaa, mitä tekniikoita kannattaa harjoitella ja kuinka paljon. Teho-Opistolla onneksi treenataan säännöllisesti ja kaikilla välineillä. Mutta riittääkö pelkkä kotitehtävien teko vai pitääkö treenata vielä vapaa-ajalla?

Suurin haasteeni on ajankäyttö. On vaikea antaa työn vain olla ja siirtyä eteenpäin, kun tekisi mieli lisätä ja korjata yksityiskohtia jatkuvasti. Pääsykoetyyppisiin tehtäviin annettu kolme tuntia on lopulta hyvin lyhyt aika ja teen usein tehtäviä paljon kauemmin. Seuraavissa kotitehtävissä yritänkin olla tiukempi ja tehdä työt annetussa ajassa. Omana tavoitteena on treenata nopeutta ja keskittyä yksinkertaistamaan töitäni, jotta pääsykokeissa ehdin saamaan jotain aikaan. Kokeessa on sitten helpompi suunnitella omaa ajankäyttöä, kun tietää, mitä ehtii tekemään kolmessa tunnissa. Tunnilla opettaja antoi hyvän vinkin: Kannattaa aloittaa ensin isosti ja sitten siirtyä viimeiseksi yksityiskohtiin. Kun tekee tasaisesti sieltä täältä, työ näyttää paljon valmiimmalta, vaikka se jäisikin kesken.

Oma taktiikkani on tehdä joka viikko kummatkin kotitehtävät ja jos ehdin, koetan treenata vielä erikseen niitä juttuja, jotka tuntuu vaikeilta. Harmillisesti aikaa tehtävien tekoon ei aina löydy niin paljoa kuin toivoisin. Silloin teen kotitehtävistä sen, kumpi tuntuu haastavammalta. Yritän myös kantaa mukana vihkoa ja luonnostella siihen aina, kun tulee sopiva pieni väli, jotta piirtämisrutiini säilyy. Bussimatkat, lounastauot ja aamupalahetket ovat osoittautuneet parhaimmiksi. Prograstinoinnin mestarina tiedän, että joskus on vaikea aloittaa työnteko. Nopeilla töherryksillä pyrin pitämään kynnyksen piirtämiseen matalana, ettei kotitehtävien aloittaminen tunnu niin vaivalloiselta.

Tarvittavaa nopeutta piirtämiseen saa ainoastaan piirtämällä. Eli kun on kerran harjoitellut piirtämään jonkin asian, se on helppo toteuttaa uudelleen. Hyvänä esimerkkinä toimii polkupyörä. Jokainen tietää miltä se näyttää, mutta sen piirtäminen ei olekkaan niin helppoa, ellei sitä ole erikseen harjoitellut. Kurssilla jokaista kehotetaan kasvattamaan omaa kuvapankkiaan eli kokoelmaa asioista ja materiaaleista, joita osaa piirtää ilman mallia ulkomuistista. Laaja kuvapankki helpottaa sekä nopeuttaa työskentelyä huomattavasti.

Koko homman tiivistäen sanoisin, että kannattaa keskittyä siihen, mikä on vaikeinta ja koittaa haastaa itseään. Lisäksi kiireisen arjen keskellä olisi hyvä yrittää piirtää aina säännöllisesti jotakin pientä. Muistakaa myös levätä ja pitää niitä luovia taukoja;)

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan? Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Sisustusarkkitehtuurin opinnoista työelämään – Katso Ellan portfolio!

Entinen Tehon apuopettaja Ella Liuksiala opiskelee viimestä vuottaan sisustusarkkitehtuuria Aalto-yliopistossa. Opintojen viimeistelyn ohella Ella työskentelee Fyralla sisustusarkkitehtinä ja tekee töitä myös omalla toiminimellään. Lue Ellan vinkit työnhakuun ja inspiroidu hänen upeasta portfoliosta!

Luova tekeminen kiinnosti Ellaa jo lukioaikana kun hän opiskeli kaksoistutkinnon avulla vaatetusalaa. Jatko-opintoihin hakiessaan Ella kävi Tehon valmennuskurssin ja pääsi opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria Aalto-yliopistoon. Samoihin aikoihin Ella aloitti myös Tehon apuopettajana ja toimi tehtävässä muutaman vuoden. Vuonna 2019 Ella hyödynsi yliopiston mahdollisuutta oman alan työharjoitteluun ja kysyi koulussa vierailleelta Fyran osakkaalta harjoittelupaikkaa. Ella pääsi haastatteluun, lähetti portfolionsa ja sai kyseisen harjoittelupaikan. Hän sai jatkaa tehtävässä harjoittelun jälkeen ja on ollut Fyralla nyt jo 2,5 vuotta.

Fyralle hakemisesta on nyt kulunut muutama vuosi ja Ellan portfolio on myös tässä ajassa muuttunut. Sen aikaista portfoliota ei enää löydy, mutta Ella esitteleekin sen sijasta uusimman ja hieman kehitetymmän version omasta design portfoliostaan. Kurkkaa portfolio alta!

“Portfoliossa on tällä hetkellä paljon koulutöitä sekä muutamia toiminimen kautta tehtyjä töitä. Töiden valinnassa pyrin ehdottomasti korostamaan laatua määrän sijaan.”

Tällä hetkellä tilasuunnittelu kiinnostaa Ellaa kalustesuunnittelua enemmän, joten kyseisessä portfoliossa on hieman korostettu tilasuunnittelua. Näiden kahden teeman lisäksi, Ellan portfolion lopusta löytyy “Digital art” osio, jossa hän esittelee laajemmin luovaa osaamistaan ja esimerkiksi digitaalista piirtämistä ja Illustratorilla tekemistä.

“Tyylin osalta olen pyrkinyt tekemään portfolion taiton ja visuaalisen ilmeen niin, että ne antavat töille arvoa eivätkä vie niiltä huomiota. Tyyli on aika neurtaali, maanläheinen ja harmoninen.”

Ote Ellan portfoliosta

Ellan vinkit portfolion tekemiseen

“Kannattaa sisällyttää portfolioon paljon erilaisia töitä ja näyttää monipuolista osaamista. Toisaalta kannattaa myös ehdottomasti sisällyttää töitä, joihin on oikeasti tyytyväinen, joista on oppinut eniten ja joita on ollut mieluista tehdä, Se välittyy varsinkin siinä vaiheessa, jos töitä pitää myydä ja esitellä jollekkin. Monipuolisuutta voi näyttää myös niin, että eri työt edustaa eri taitoja: jokin työ edustaa esimerkiksi 3D rendauksen huippuosaamista, toinen teknisen piirtämisen osaamista ja kolmas kuvien visualisointia Photoshopilla. Kannattaa myös laittaa omia harrastelutöitä portfolioon, jos ne tukevat hakemasi paikan vaatimuksia ja tuovat lisäarvoa portfolioosi tai osaamiseesi.”

“Lisäksi, on tärkeää osata kirjoittaa selkeästi ja napakasti sisällyttämistään töistä. Se, että saa tärkeimmät pointit kerrottua mielenkiintoisesti on myös ihan oma osaamisen ala ja siihen kannattaa ehdottomasti panostaa.

“Kannattaa myös ehdottomasti kysyä apua portfolion tekemiseen ja pyytää saisiko nähdä muiden portfolioita. Itse näen, että muiden auttaminen vie asioita eteenpäin ja palkitsee loppujenlopuksi myös itse auttajaa.”

Ote Ellan portfoliosta

Taiteellisen osaamisen lisäksi vahvuuksiini kuuluu määrätietoisuus, päättäväisyys ja rohkeus. Sain harjoittelupaikankin kysymällä sitä rohkeasti haluamastani yrityksestä. Eli vaikka portfolio on iso osa hakemista, on omalla persoonalla, oppimisen halulla ja avoimella asenteella todella iso vaikutus työnhaussa.

Tukea ammattimaisen portfolion tekemiseen?


Onko luovan alan työpaikan hakeminen seuraava askel matkallasi kohti unelmia? Teho tarjoaa kursseja nyt myös työnhakuun! Uusi Portfolio työnhakuun -kurssi soveltuu erityisesti ensimmäistä työ- tai harjoittelupaikkaa hakevalle, vastavalmistuneelle, uransa alussa olevalle tai muuten uutta suuntaa työelämään hakevalle.

Kurssilla rakennetaan vakuuttava portfolio luovien alojen työnhakua varten. Tuloksena opitaan sanoittamaan ja visualisoimaan omaa osaamista työnantajalle erottuvalla tavalla!

Tule kokeneen yliopistopedagogin sekä taiteen maisteri Eeva Jokisen ohjaukseen ja luo portfolio, jolla erotut muiden hakijoiden joukosta!



Kannattaako valmennuskurssi käydä uudestaan?

Viime vuonna kohtasin useamman, joka oli luovien alojen valmennuskurssilla uudestaan. Eräs oli käynyt esimerkiksi Tehon Midi-kurssin ja osallistui sitten Maxille. Eräs kävi kolmella eri valmennuskurssilla taatakseen unelmansa toteutumisen – ja se toteutui, hän pääsi yliopistoon. Nyt käyn itse Tehon Maxia uudelleen. Miksi valitsin näin?

1.Prosessointiaika

Joskus jos tekniikoiden treenaamisen aloittaa puhtaalta pöydältä tai pitkän tauon jälkeen, uutta asiaa voi tulla niin paljon, että aivot eivät ehdi prosessoida kaikkea. Toisinaan uuden oppimista ei voi kiirehtiä vaan toistot kasvattavat taitoja. Toistot tarvitsevat puolestaan aikaa.

2. Vaihtuvat kurssisisällöt

Suurin apu pääsykokeisiin valmistautumisessa on siitä, että treenaa niin paljon eri tekniikoita ja eri tyyppisiä tehtäviä kuin vaan suinkin mahdollista. Yksi hyvä tapa on tehdä vanhoja pääsykoetehtäviä läpi. Jossain kohtaa kuitenkin kun ne on tehnyt, voisi siitä olla hyötyä, että saisi harjoitella jonkun ideoimilla pääsykoetyyppisillä tehtävillä. Ja niitähän Teholla piisaa! Olen kokenut, että Tehon kotitehtävät harjoittavat hyvin ideointikykyä ja tekniikka kehittyy siinä samalla. Oma harjoitteluni olisi suppeampaa jos koettaisin itse ideoida itselleni tehtäviä.

Musta on huippua, että Tehon kursseja kehitetään opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Arkkitehtuurin pääsykoeuudistuksen myötä pääsykokeissa tehdään kaksi kolmen tunnin tehtävää, kaksi kahden tunnin tehtävää sekä kaksi tunnin tehtävää. Tänä vuonna Tehon kahdesta kotitehtävästä toinen on tekniikkatehtävä, jossa me itse merkitään työhön, kuinka kauan aikaa sen tekemiseen meni. Näissä kotitehtävissä on oiva tilaisuus harjoitella, mitä saa aikaan esimerkiksi tunnissa. Toinen kotitehtävistä on puolestaan pääsykoetyyppinen tehtävä, jossa aikaa voi käyttää kolme tuntia. Ja mikä parhautta: kaikki Tehon kotitehtävät ovat uusia eli kursseilla ei pyöri vuodesta toiseen samat tehtävät. Lisäksi tänä vuonna kurssilla on vähän eri opettajat ja meillä etäkurssilaisilla kritiikkiosuuksissa uutena on mukana se, että myös teholaiset kommentoivat toistensa töitä opettajien lisäksi. Vaikka osa luentomateriaaleista on samoja kuin viime vuonna, on mukana paljon näitä uusia elementtejä. Ei siis tunnu siltä, että kävisi tismalleen samaa kurssia tositamiseen.

Puuvärit-viikon kotitehtävän osa, jossa oli tarkoitus kuvata huvipuiston valokarnevaalia.

3. Vertaistuki -ja oppiminen

Ihan itsekseen pääsykokeisiin treenaaminen saattaa tuntua yksinäiseltä puurtamiselta ja kysymyksiä pallottelee vain itsekseen mielessään. Valmennuskurssilla hauskaa on se, että jännittävää valmistautumis- ja hakuprosessia voi käydä läpi yhdessä toisten kanssa.

Vertaisoppiminenkin on hurjan tärkeää. Kurssilla kun näkee toisten töiden parhaita puolia sekä kehityskohteita, niistä oppii väistämättä myös itse. Jonkun tehtävänannon kohdalla kun itsestä tuntuu, ettei oikein irtoa, on kiva nähdä muiden kurssilaisten töitä ja oivaltaa, miten tehtävänantoa olisi voinut lähestyä. Tällä tavalla oppien oma ideapankki kasvaa ikään kuin eksponentiaalisesti kun oppiminen ei rajoitu vain omien töiden analysointiin.

4. Palaute

Nyt kun käy Tehon kurssia uudelleen, perustekniikat ovat paremmin hallussa kuin vuosi sitten. Niinpä nyt voin kokeilla samojen tekniikoiden sisällä erilaisia tapoja ja etsiä omaa tyyliäni perusteellisemmin. Kun saan töistä palautetta opettajilta, pystyn kehittymään.

Milloin valmennuskurssia ei kannata käydä uudelleen?

Pohdin, missä tilanteessa valmennuskurssista ei ehkä olisi vastaavaa hyötyä suhteessa rahaan ja aikaan. Jos on ollut ihan hilkulla päästä sisään ja on todella kurinalainen itsekseen treenaaja, voi olla, että itsenäinen harjoittelu tuottaa seuraavana vuona toivotun tuloksen. Lisäksi jos lähipiiristä löytyy joku alan ammattilainen, jonka kanssa voi pallotella harjoitustöitä, se on todella arvokasta. Voi myös olla, että asut kaupungissa, jossa jokin kansanopisto tai avoin yliopisto tarjoaa laajasti pääsykokeita tukevia kursseja. Silloin tällaisten kurssien käyminen voi tuoda lisäarvoa jo käydyn valmennuskurssin lisäksi. Jokainen tapaus on niin yksilöllinen, että yhtä oikeaa vastausta tähän ei ole. Siihen haluan rohkaista, että tavoitellaan täysillä unelmia ja tehdään kaikkemme, jotta ne voisivat toteutua. Kun vähän kivisemmän matkan päätteeksi koittaa toivottu päivä iloisine opiskelupaikka-uutisineen, se on kaiken panostamisen arvoista. 🙂

Jos mietit, ilmoittautuisitko kurssille uudelleen mukaan ja jokin askarruttaa, laita toki viestiä joko Tehon Instagrammissa tai suoraan mun omaan Instaan.

Mukavaa syysviikkoa sulle!
<3: Iina C.

PS. Tietoisku Tehon tilastoista: yli 90 % teholaisista on päässyt viimeistään tokalla kerralla sisään.

Erotu joukosta ja kasvata itsevarmuuttasi!


Tuntuuko jokin tekniikka vielä vieraalta tai mietitkö miten erottua suuresta hakijajoukosta? Ei hätää! Kuka vain voi saada unelmiensa opiskelupaikan kunhan on valmis tekemään töitä sen eteen!

Tule mukaan Tehon kursseille, löydä omat vahvuutesi ja kasvata itsevarmuuttasi! Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Aloita matka kohti unelmiesi opiskelupaikkaa jo tänään!



Fiilikset ekoista kurssiviikoista

Moi! Ekat kurssiviikot on takanapäin ja niistä on jäänyt tosi hyvä fiilis. Oon siis Maxi Live-verkkokurssilla aina maanantaisin ja se on kyllä mulle just sopiva kurssimuoto. Zoomin kautta pääsee jakamaan ajatuksia muiden kurssilaisten kanssa, kysymään opettajilta asioista jotka mietityttää ja pääsee myös kommentoimaan muiden kurssitöitä. Saattaa kuulostaa pelottavalta tai ahdistavalta että muut kommentoi sun töitä tai sä niiden, mutta sitä se ei kyllä ollenkaan ole. Päinvastoin, palautteiden antaminen on ainakin mun mielestä ollut tosi positiivinen ja rakentava osa tunnin alkupuoliskolla ja siitä oppii super hyvin mitkä ideat ja toteutukset toimii ja mitkä taas ei. Ja työt käydään läpi nimettöminä eli sen puolestakaan ei tarvii asiasta stressiä ottaa. Päästiin myös skissitekniikka tunnilla ideoimaan ryhmissä mikä oli tosi kiva. Saa ihan uusia näkemyksiä kun käy tehtävänantoa läpi toisen kanssa ja pystyy täydentämään toistensa ideoita ja ajatuksia, ja tätä varmasti tuun käyttämään jatkossakin jos tuntuu että on jumissa kotitehtävien ideoinnin kanssa. Skissitekniikoiden lisäksi ollaan tähän mennessä käyty läpi lyijykynä-, tussi- ja värikynätekniikat.

Eroon lyijykynätöiden inhosta?

Ensimmäisellä kurssikerralla käytiin läpi lyijykynätekniikkaa josta olikin hyvä lähteä liikenteeseen, koska kun se on hallussa niin sillä saa yksinäänkin aikaan ihan huikeita teoksia. Mulla on ehkä ennestään ollu semmonen lievä inho lyijykynätöitä kohtaan koska oon ajatellut että se on hidasta ja yksitoikkoista, mutta se ainakin lieveni huomattavasti (jos ei jopa kadonnut kokonaan), kun tuntui että alkoi ymmärtämään aiheesta enemmän ja oppimaan eri tekniikoita ja tyylejä. Kotitehtävästäkin sain arvosanaksi 3,5 johon olin oikein tyytyväinen. Tehtiin myös tunnilla hauska pikatehtävä jossa piirrettiin omakuvaa. Ensin katsottiin vaan peilistä itseään mutta ei paperiin, sitten vaan paperiin mutta ei mallia ja lopuksi sai katsoa myös peilistä itseään ja varjostaa tarkemmin yhden yksityiskohdan. Näistä tuli tosi hauskoja ja tää tehtävä muistutti siitä ettei kurssitehtäviä tai taidetta ylipäätään kannata ottaa liian vakavasti vaan on hyvä hassutella ja kokeilla uutta.

Tussit vai värikynät?

Nyt kun ollaan käyty läpi tussitekniikat ja värikynätekniikat niin voin todeta että tussit on ainakin tällä hetkellä enemmän mun mieleen. Niillä saa nopeammin hyvää jälkeä ja hyvien tussien kanssa työskentely on tosi mielekästä. Kävin ostamasta Temperasta Copicin tusseja ja ei niitä kyllä turhaan kehuta, se sivellinpää on ihan huippu! Tussikerran pääsykoetyyppinen kotitehtävä oli mun mieleen. Siinä piti suunnitella lasten opetuspeliin kaksi hahmoa joista toinen on surullinen ja toinen iloinen. Sain mun työstä hyvää palautetta ja arvosanaksi 4! Sanomattakin selvää että olin siis tosi tyytyväinen ja työstä tuli mun mielestä hauska ja tehtävänantoon oikein osuva. Värikynätunnilla käytiin läpi miten värikynät käyttäytyy valkoisella ja mustalla (jota mulla ei vielä ollut..) paperilla ja näissä testeissä niillä oli mun mielestä kiva piirtää, mutta kotitehtävää tehdessä huomasin että suuremmassa mittakaavassa on kyllä mun taidoissa hiottavaa. Eli lisää harjoittelua vaan! Värikynissä tosin pidin siitä,että vesiliukoisilla värikynillä saa ihanan maalauksellistakin jälkeä.

Aina ei voi onnistua..

Skissitekniikka eli luonnostelutekniikka tunnilla käytiin pääsykoetyyppisten tehtävien tehtävänantoja ryhmissä läpi ja ideoitiin niitä yhdessä. Mun ryhmässä me ei kuitenkaan päästy kovin konkreettisiin ideoihin asti, mutta jaettiin kyllä tosi hyviä ajatuksia siitä, mitä asioita on tärkeää ottaa tehtävää tehdessä ja suunnitellessa huomioon. Sitten selvisikin, että tämän kerran kotitehtävänä on nimenomaan tehdä tehtävä mitä ideoimme ryhmissä. Meidän aihe oli “Uusi aika” eli piti suunnitella jokin uusi tapa mitata aikaa. Tämä oli todella vaikea aihe eikä oikein tullut mitään hyviä ideoita mieleen. Meinasin itseasiassa jättää koko tehtävän tekemättä, kun ajattelin että eihän tästä tuu yhtään mitään. Tein kuitenkin tehtävän ja palautin sen. Sain arvosanaksi 2,5. Plussaa sain siitä että työni oli havainnollistava esitys ja hyvä idea ja olin keksinyt useamman tavan esittää aikaa. Miinusta tuli siitä että ideointia täytyisi kehittää, koska idea ei ollut täysin uusi ja siinä ei ollut annettu kaikkea mitä tehtävänannossa oli pyydetty. Noh ainahan ei voi onnistua ja vaikken ollut työhöni tyytyväinen olen kuitenkin tosi tyytyväinen että tein kotitehtävän. Tehon opettajien palautteiden avulla opin, että mitä voisin tehdä toisin ja “huonommatkin” työt kuitenkin kehittävät piirustustaitojani. Ei tästä siis kannata lannistua vaan ajatella positiivisesti ja ainakin sain lisää motivaatiota treenata taitojani. Hyvillä fiiliksillä siis kohti uusia haasteita!

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!