Hain Teho-opistolle opiskelijabloggaajaksi ja odottelin viikon kuumeisesti puhelua opistolta. Valittu bloggari pääsisi Maxi-valmennuskurssille Tehon-opiston tarjoamana. Juuri sille kurssille mistä olin haaveillut jo pari vuotta.

Monta outoa numeroa soitti viikon aikana ja kaikki olivat järjestään puhelinmyyjiä. Kunnes vihdoin se toivottu puhelu ja minun kerrottiin tuleen valituksi, koska vaikutin niin innokkaalta. JES! Olivat osanneet tulkita oikein rivien välistä. Olin niin innoissani, etten osannut sanoa puhelimeen oikein mitään. Vasta puhelun loputtua tajusin ja päästin riemunkiljahdukset työpaikan pihassa. Olo oli kuin Hannu Hanhella. Itseäni askarrutti miten saan hoidettua työn, koulun, valmennuskurssin ja blogaamisen, mutta päätin että se on nyt onnistuttava kun tällainen mahdollisuus on tarjottimella nenän edessä!

Hymy herkässä otin tuumasta toimeen ja menin suorinta tietä hakemaan itselleni tarvikkeet seuraavana päivänä alkavaa valmennuskursia varten. Kuinka maltoin odottaa! Jotenkin hassusti tuntui siltä kuin olisin jo muka saanut sen opiskelupaikan, vaikka edessä on vielä kova työ. 😀 Tuntui vain niin hyvältä päästä vihdoin tekemään jotain omien haaveidensa eteen, eikä kaikki jää vain puheiksi niin kuin tähän saakka. Oli pakko laittaa myös Lotto vetämään, mutta sinne asti tuo hyvä onni ei yltänyt.

 

Maxi-kurssi on siis kokonaisen lukukauden mittainen taidealojen valmennus yhtenä arki-iltana tai -iltapäivänä viikossa. Kurssilla on arkkitehtuurin, muotoilun ja taiteiden aloille pyrkiviä. Kurssin syksy painottuu piirustustekniikoiden harjoitteluun, kevät askarteluun ja rakenteluun.

Olin kuullut Teho-opistosta työkaveriltani joka oli myös tehon valmennuksessa ja sai opiskelupaikan arkkitehtuuriin. Tämä kurssi tuntui minulle sopivalta vaihtoehdolta, sillä viime maalauskerroista on jo aikaa, enkä muutenkaan ole mikään Picasso. Pitkän aikavälin harjoitteleminen valmentaa henkisesti paremmin kevään Arkkitehdin pääsykoetta varten. Viikon aikana ehtii pureutua oppimaansa ja täten kasvattaa omaa tyyliään millä erottua pääsykoetehtävillään massasta.

Kurssi on jo kovassa vauhdissa. Mentyäni ensimmäiselle tunnille, katsoin muiden oppilaiden tekemiä lyijykynätöitä ihastellen. Eipä auttanut tässä joukossa, että ala-asteella voitin piirustuskilpailuja. 😀  Kauhusta kankeana mietin, onko arkkitehtuurin pääsykokeissa taso näin korkealla.  Teho-opistolta sanottiin luottavaisin mielin, että tämän kurssin jälkeen kaikki osaamme piirtää. Tuo oli lohduttava tieto, mutta siihen ei auta kuin laittaa kynät laulamaan jos meinaa päästä sisään. Kova työ on edessä, mutta tämä on niin mielekästä tekemistä ettei se edes haittaa.

 
Ilmapiiri kurssilla on mukavan rento. Viime viikolla kurssin jälkeen oli tutustumisilta mikä jatkui yli puolen yön. Juteltavaa olisi riittänyt vaikka amuun saakka. Kilistelimme maljat alkaneen kurssin kunniaksi, herkuttelimme ja saattoipa jokunen ottaa myös tanssiaskeleet alleen. Kurssilla on eri taidealoille pyrkiviä ihmisiä, mutta kiva huomata miten samat ajatukset löytyivät monelta kurssikaverilta. Olemmehan kaikki samassa veneessä. Kaikki tuntui olevan tyytyväisiä päätökseen, että ovat aloittaneet valmistautumisen jo nyt eikä vasta viimeisenä kuukautena niin kuin yleensä. Moni kertoi hakevansa toista kertaa ja minä tietenkin imaisin kaiken informaation itse pääsykoetilanteesta. Olin nimittäin kuvitellut sen mielessäni aivan erilaiseksi.
Kurssilla on mukavia ihmisiä ja kaikki kannustavat toisiaan. Jaetaan hyvät ja huonot kokemukset kaikkeen tähän valmistautumiseen liittyen. Kurssi on kaikin puolin vaikuttanut todella kattavalta paketilta.
 

 

P.S. Haluan sen opiskelupaikan!

-Johanna

---