Tussitekniikat-viikolla toisen kotitehtävän toimeksianto oli tehdä graffiti sisätilaan:

Aluksi alkoi puntit tutista. Miten minusta olisi graffitin tekijäksi? En ole koskaan aikaisemmin piirtänyt graffitia. Sehän vaatii aika räyhäkkää otetta. Iiks. Ensimmäinen ajatukseni oli visio merellisestä galleriatilasta. Luonnostelin sitä nopeasti, mutta ymmärsin, että olin haukkaamassa liian isoa palaa – visualisointitaitoni ei vielä yltäisi siihen. Aloin muuntaa ideaani julkiseen, betoniseen tilaan, jonka taideteoksena toimisi tekstigraffiti. Syntyi ajatus kirjastosta veden äärellä.

Viime viikon lyijykynätehtävän palautteesta minulle jäi mieleen soimaan, että voisin käyttää myös tummempaa varjostusta enemmän. Päätin, että nyt petraisin siinä. Pohdin kovasti, millaisen minimalistisen modernin graffitin voisin tehdä, mutta annetussa aikaikkunassa en keksinyt sellaista. Sen sijaan googletin nopeasti, mitä kirja on latinaksi ja ajattelin sen sanana sopivan hienosti kirjastoon. Ideana ehkä turhan geneerinen, mutta oli pakko päästä alkuun ja panostaa teknisesti työhön niin hyvin kuin rahkeet riittävät.

Miten työ näyttäisi enemmän minulta?

Samaan aikaan kun tein työtä, pohdin, olisiko minulla mitään mahdollisuuksia tehdä vaaleampaa tilaa, joka voisi pärjätä myös hyvin. Jotenkin oma tyylini on herkkä ja luonnonläheinen. Haluaisin oppia ilmaisemaan sitä riittävän kontrastisesti, erottuvasti ja jopa minimalistisesti. Näin Instagrammissa työn, jossa oli aivan upeat valöörit. Päätin ottaa tilasta mallia ja muuntaa sitä hieman. Koin, että tällaista vaaleampaa tilaa en yksinkertaisesti osaa vielä piirtää siten kuin haluaisin, ja oppisin parhaiten mallista piirtämällä. Halusin myös testata luonnosmaisempaa kynänjälkeä ja kokeilla pystyisinkö suoriutumaan piirtämisestä noin kolmessa tunnissa. Betonityöhön meni nimittäin enemmän aikaa. Ajattelin tehdä tämän toisen työn puhtaasti testimielessä.

Tätä kirjoittaessa tuntuu, että tekemiseni on kyllä ihan lapsen kengissä, koska opin mallista piirtämällä ja toisessa tehtävässä aika paukkui. Ehkä tämä tunne johtuu myös tästä kokonaistilanteesta sekä luonteestani. Ikäni ja elämäntilanteeni puolesta en tiedä, tuleeko minulle arkkitehtuurin opintoihin hakemisen mahdollisuutta toiste, joten paine onnistua on kova. Tiedostan, että luoville aloille haetaan yleensä monta kertaa ennen kuin opiskelupaikka avautuu ja se kyllä pelottaa. Siksi tässä tekemisessä on kaikki pelissä ja kärsimättömyys omaa oppimista kohtaan nostaa toisinaan päätään. Pyrin kuitenkin ottamaan askeleen kerrallaan ja keskittymään tähän hetkeen. Nythän kaikki on erinomaisesti: olen huippukurssilla, missä ei tarvitse räpiköidä itsekseen harjoitellen vaan on kokoajan ammattilaisten tuki takana. Lisäksi olen suoriutunut kahden ensimmäisen viikon kotitehtävistä paljon paremmin kuin uskalsin kuvitella.

Palaute töistä

Kritiikki oli loistava! Vaaleasta työstä kommentoitiin, että tila itsessään on upea ja vitosen tasoa. Mutta graffiti on liian vahva, sen yhteys tilaan ei ole ilmeinen, se on hieman irrallinen ja h:n perspektiiviä tulisi viilata. Työ oli kokonaisuudessaan 3,5. Parannusehdotukseksi sain, että tilassa voisi olla hyggeilynurkka, esimerkiksi tyynyjä, jolloin graffiti ja tila yhdistyisivät toisiinsa. Wau, niin totta! Todella selkeät kommentit, jotka allekirjoitan kyllä täysin. Olisipa hauska tehdä työ uudestaan ja katsastaa, miltä se voisikaan näyttää korjattuna. Tehon perustaja Sini itseasiassa ehdotti bloggaajatapaamisessa, että joskus voisi tehdä jonkun oman työn uudelleen. Sen tulenkin varmasti tekemään – saas nähdä, onko se tämä työ vai joku toinen.

Oma fiilis oli, että kirjastotyö pärjäisi paremmin arvostelussa. Tavallaan olin itse siihen tyytyväisempi, sillä se oli kokonaisuutena paremmin tasapainossa. Olin myös iloinen siitä, että kritiikissä huomattiin pieni yksityiskohta; industrialistiset kirjahyllyt. Ensin piirsin tavallisemmat kirjahyllyt, mutta suorat viivat näyttivät varsin ankeilta, eivätkä olleet luontevia tilassa. Niinpä lennosta korjasin ne putkimaisiksi ja oli mukava, että opettajatkin pistivät ne merkille. Tästä työstä sain 4,5/5. Sinänsä kiva, koska tässä työssä oli omaa ideointia mukana ihan eri tavalla kuin vaaleassa työssä, jonka tila oli pitkälti mallikuvansa kaltainen. Toisaalta vaalean työn kohdalla oli huippua kuulla, että tilan kuvaus oli onnistunut. Tyyliltään ja tunnelmaltaan se on enemmän minunnäköiseni. Vaaleassa työssä tussivedot olivat karskimpia ja nopeammin tehty, joten siinäkin mielessä oli ilo kuulla, että tila oli onnistunut – on siis realismia tehdä tussityö vastaavalla tekniikalla pääsykokeissa annetun aikarajan sisällä.

On ollut ihana katsella vanhoja pääsykoetöitä. Sieltä muutama on jäänyt lähtemättömästi mieleeni herkkyydellään. Pyrin löytämään tyylikkään otteen, joka ei kuitenkaan olisi liian hailakka tai bliisu. Lisäksi ideoita saan alkaa viedä myös nextille levelille. Mitä se sitten tarkoittaakaan, sitä selvitän tehtävä tehtävältä.

Minusta olisi supermukava kuulla, painiiko kukaan siellä ruudun toisella puolella tämmöisissä vastaavissa ajatuksissa? Tuntuuko, että oma rima on korkealla ja omaa kehittymistään odottaa malttamattomana?

Vuoristoratamaisin fiiliksin, Iina C.