Tässä videossa esittelen teille kokemustani Teho-Opiston Maxi-kurssin ensimmäisessä pääsykoesimulaatiossa. Itse videon dramaattisesta otsikosta huolimatta joudun toteamaan, että kokemus oli loppujen lopuksi hyvin mukava, avartava ja myös sen arvoinen. Olin erittäin mielissäni Sisustusarkkitehtuuriin pyrkivien pääsykoetyyppisestä tehtävästä, sillä koen rakentelun ja kolmiuloitteisesti omien visioiden ilmaisun olevan kutakuinkin mukavuusaluettani.
Mikä meni mielestäni hyvin ja missä on paranneltavaa? Se selviää postauksessa :)! Oikeen hyvää uutta vuotta 2021 kaikille, kiitos ihanista henkilökohtaisista palautteista, kommenteista ja mahdollisesta kiinnostuksestanne.
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
Edellisessä osassa käytiin läpi Jessen kehitystä ja töitä, joilla hän läpäisi kevään ennakkotehtävät. Sarjan viimeisessä osassa käydään läpi Jessen tunnelmia pääsykokeista, sekä opintojen alkua arkkitehtuurin ohjelmassa Oulussa. Tässä osassa tarkastellaan myös Jessen uusimpia töitä ja niiden tekoprosessia. Kuinka opiskelupaikka saavutettiin, vaikka pääsykokeet eivät menneet odotetulla tavalla ja millaista itse opiskelu on?
Pääsykokeet ja kouluun pääsy
Pääsykokeet olivat pandemiatilanteesta johtuen kahden päivän mittaiset aiemman neljän sijaan. Kokeissa tutut kolmen tunnin tehtävät olivat myös saaneet kaverikseen kahden – ja yhden tunnin tehtäviä.
“Viikkoa ennen pääsykokeita tuli tieto, että jokasena päivänä on yksi yhden, kahden ja kolmen tunnin tehtävä. Erityisesti tunnin tehtävät tuli vähän shokkina. Lisäksi välinelistassa oli liima, joten odotettiin rakentelutehtäviä kokeeseen, mutta niitä ei kuitenkaan ollut, vaikka ne oli just ne, missä aattelin että menestyn. En kokenut olevani yleiseen tasoon verrattuna edellenkään ihan älyttömän hyvä piirtämään tai maalaamaan.“
Rakentelutehtävien puutos oli tosi huono juttu ja ajattelin, että tänä vuonna en pääse mitenkään sisään.
– Jesse
Pääsykokeiden ensimmäisenä päivänä Jesse koki epäonnistuneensa, mutta ei antanut sen häiritä kokeiden toista päivää.
“Ekan päivän vikana tehtävänä oli tunnin tehtävä, joka ei vaan sujunut ja tein sen kolme kertaa uudestaan. Olin sen jälkeen aivan rikki ja olin siellä vikana pesemässä maaleja ihan murtuneena. Näin kuitenkin kokeiden jälkeen frendiä, jonka tsemppaaminen autto etten luovuttanu heti sen ekan päivän jälkeen. Toinen päivä meni sitten paremmin ja mun parhaat pisteetkin tuli töistä jotka tein silloin.“
Syksyllä lähettiin tosi huonoista lähtöasetelmista vesivärien kanssa, mutta kokeissa se oli sitten ihan omia ykkösjuttuja.
– Jesse
Jesse nappasi unelmiensa opiskelupaikan lopulta yhteispisteiden ansiosta.
“Omasta mielestä kokeet ei mennyt hirveen hyvin, mutta pääsin silti opiskelemaan. Jos en ois treenannu ajankäyttöä niin ei ois ollut mitään mahista. Koronan takia otettiin myös 10 ylimäärästä opiskelijaa ja mä olin yks näistä. Lisäksi korotin keväällä englannin ylioppilaskoe-arvosanan M:stä E:hen. Pääsin siis yhteispisteillä kouluun vaikka luulin, että ylioppilaskokeiden tulokset pitäis olla jotenkin älyttömän hyvät että niillä vois päästä.“
Arkkitehtuurin opintojen alku
Vuoden valmennuskurssilta jäi Jesselle monia hyödyllisiä oppeja
“Kurssilla mun kolmiulotteinen hahmotus ja itsevarmuus omaan tekemiseen kehittyi. Osaan myös paremmin piirtää ja käyttää eri välineitä. Lisäksi oon alkanut maalailla tauluja ja koulussa luonnostelen aika paljon kaikenlaisia projekteja.“
Koulutyö: “Kita” – kaulakoru
“Koru on tehty rikotuista lautasista ja surri-langasta, jota Tehollakin sillon suositeltiin. Inspiraationa oli Maison Martin Margielan vuoden 1989 malliston liivi, joka on myös tehty rikotuista lautasista ja rautalangasta. Korun muodossa ideana oli se, että kun korona-aikana suu on peitossa niin siksi korusta nousee tollanen kita ja aika häijyn näköset hampaat. Tota oli tosi kiva tehdä ja sain siitä hyvää palautetta.“
Arkkitehtuurin opiskelu on vastannut Jessen odotuksia, vaikka tekemistä onkin paljon.
“On aika intensiivistä tää opiskelu. Kurssien aikana on aika tasaisesti palautettavia juttuja ja deadlinien lähellä tehäänkin tosi tiiviisti hommia ja vietetään iltoja koululla tekemässä. Mut se ei haittaa yhtään koska siitä mä tykkään. Täällä on myös ihan huikee yhteishenki, tosi kannustava ilmapiiri ja yhdessä tekemisen meininki.”
Koulutyö: Kuvat ympäristöstä
Kuvat ympäristöstä:“Näissä kolmessa työssä piti etsiä Oulusta tai muualta jotain kiinnostavia kohteita, joissa olisi jotain historiallisia kerrostumia. Piti ottaa kuvat paikoista ja niiden pohjalta tehdä valitsemallaan tekniikalla jäljennös. Ensimmäisen työn tein värikynillä, toisen vesiväreillä ja peiteväreillä, ja alimman tein peiteväreillä.
Ovityöhön oon tyytyväinen ja sitä oli hauska tehdä. Ensimmäisessä kuvassa halusin harjotella kolmiulotteisuutta ja värikyniä enemmän, mutta se oli aika haastava kuvata. Alimmassa tein vähän ehkä jotain hätäsiä valintoja ja vaikka oli kivaa tehdä taas peiteväreillä, työn tunnelma ei ehkä ihan vastaa sitä oikeaa paikkaa. Sama ongelma on ehkä vähän näissä muissakin, että tunnelma on vähän epärealistinen. Se onkin asia, jossa mulla on vielä vähän petrattavaa.“
Koulutyö: Kollaasi
Kollaasi:“Työssä oli ideana, että jostain Alvar Aallon työstä piti ottaa yksityiskohta ja tulostella sitä samaa kuvaa mustavalkosena ja eri kokoisina. Ite valitsin sellasen Artekin Screen 100 säleseinän ja tein siitä tollasen sommitelman.“
Arkkitehtuurin opintoihin kuuluu itsenäisten töiden lisäksi ryhmätöitä, joissa on Jessen mukaan sekä etuja, että haittoja verrattuna yksin tehtäviin töihin.
“Ryhmätöissä on tosi tärkeetä, että se ryhmä toimii ja kuunnellaan toisten mielipiteitä. Aina pitää tehdä kompromisseja ja ideoita otetaan vähän kaikilta. Ryhmätöissä harjoitellaankin hyvin työelämää varten koska siellä tehdään tosi usein töitä muiden kanssa. Yksin töiden tekeminen voi olla välillä huono juttu kun ei oo ketään auttamassa, mutta toisaalta hyvä koska saa ihan itse valita mitä haluaa tehdä.“
Ryhmätyö: “Piano e forte“
“Tää on nykyarkkitehtuurin kurssin ryhmätyö, joka on mun mielestä tosi onnistunut. Työn nimi Piano e forte [hiljaa ja kovaa] tarkoittaa siis sitä, että muotokieli on ulkopuolelta aika runsas sisältäen paljon voimakkaita muotoja. Sisältä tunnelma taas on aika rauhallisen seesteinen ja ns. hiljaisempi.
Tässä työssä on käytetty siis rautalankaverkkoja, joista tehtiin paksumpia pistehitsaamalla niitä yhteen. Sitten savi ja vesi-seoksella maalattiin noi muodot, josta saatiin toi pinta tohon. Tää koostuu yhdestä isommasta palasta ja kahdesta pienemmästä. Muoto on vähän taitettu tuolta keskeltä ja se on vähän tollanen onnenkeksimäinen. Liimattiin lopuksi palaset mustaksi maalatulle puulevylle ja laserleikattiin mittakaavahahmot punasesta muovista. Tää oli yks lempparitöitä ja tätä tehtiin tosi pitkään ja monessa eri vaiheessa.“
Tulevaisuuden kehityskohteita
“Haluaisin kehittyä vielä lisää piirtämisessä ja maalaamisessa. En tiiä onks ikinä sellasta, että voin sanoo olevani hyvä piirtää. Aattelin että kun pääsen opiskelee arkkitehtuuria, voin sanoo et nyt oon hyvä piirtää… ehkä mä oon, ehkä mä en oo. Haluaisin myös osata piirtää ehkä vähän realistisemmin. Etenkin taito luonnostella on tärkeää, mutta en kuitenkaan koe, että tarvitsee olla super hyvä piirtämään käsin, koska töitä tehdään paljon esimerkiksi tietokoneella.
Haluun myös löytää uusia tapoja ettiä inspiraatiota ja heräteltyä mielikuvitusta. Haluun pysyy luovana ihmisenä ja ruokkia sitä koko ajan eri tavoin.“
Jessen vinkkejä arkkitehtuurin opintoihin hakeville
“Kuka tahansa voi päästä sisään kun harjoittelee, mutta kannattaa tutkia eri väyliä ja esimerkiksi käydä korottamassa ylioppilaskokeiden arvosanoja. Myös säännöllinen harjoittelu ja monipuolinen tekeminen on tärkeetä. Lisäksi jos pääsykokeissa menee yks päivä huonosti, niin ei kannata luovuttaa siihen. Sun suoritus ei oo sen yhen tehtävän arvonen eli vaikka menis yks tehtävä ihan penkin alle, se suoritus voi silti pelastua muualta. On tärkeetä, että saa pidettyä sen motivaation ja draivin yllä vaikka ne kokeet saattaa tuntua tosi raskaalta. Se on kuitenkin jokaiselle hakijalle yksilöllistä, että onko eteen tulevat tehtävät mieluisia vai ei.“
Tärkeintä on ettei luovuta jos kokee, että arkkitehtuuri on se mitä haluu lähteä opiskelemaan. Opiskelupaikan voi saada, vaikka tuntuu ettei nyt oo oma vuosi niinkun mulle kävi.
– Jesse
Tämä oli sarjan viimeinen osa, mutta Jessen matka arkkitehdiksi jatkuu kuitenkin vielä opintojen muodossa. Kenties kuulemme joskus lisää vinkkejä valmiilta arkkitehdiltä! Jos Jessen polku opintoihin jäi vielä kiinnostamaan, kurkkaa hänen kirjoittama valmennuskurssin aikainen blogi täältä!
Klikkaa myös sarjan 1. osaan ja 2. osaan jos satuit missaamaan ne!
Haluatko sinäkin onnistua?
Jesse oppi valmennuskurssilla monia arvokkaita taitoja ja oppeja, jotka auttoivat pääsykokeiden läpäisyssä. Avaimena kouluun pääsyssä olikin sinnikäs harjoittelu, kritiikki ja ajankäytön hallinta.
Tule mukaan meidän kursseille ja löydä omat vahvuutesi! Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Aloita matka kohti unelmiesi opiskelupaikkaa jo tänään!
Toivottavasti sulla oli mukava joulu, joskin mahdollisesti hieman erilainen kuin yleensä. Palaisin vielä vähän kertomaan edellis viikkoisesta pääsykoesimulaatiosta. Se nimittäin yllätti todenteolla!
Odotin sitä melko varmoin fiiliksin, koska pääsykoetilanne oli tuttu. Nykyisen tilanteen takia pääsykoesimulaatio järjestettiin etänä, mikä oli mielestäni ihan toimiva ratkaisu. Vaikka epäilen viime pääsykokeiden perusteella kovasti, että arkkitehtuurin pääsykokeita etänä järjestettäisiin niin on silti hyvä testata tämäkin tapa.
Miten voisin kerrata pikaisesti syksyn aikana opitut jutut ennen simulaatiota? Ehkä suunnittelun tärkeys on jäänyt tärkeimmäksi mieleen. Se, että jaksaa miettiä sommittelua kunnolla ja muistaa tehokkaan rajauksen. Ja kuten kaikkialla aina toitotetaan, niin less is more. Varsinkin kun aikaa ei ole paljoa. Tämä on semmoinen vinkki mikä meinaa useasti unohtua itseltä.
Hah just kidding noiden vinkkien kanssa. Kirjaimellisesti juoksin huoneeseeni ja kasasin tarvikkeet vasta tasan aikoihin (milloin zoom puhelu alkoi). Mielikuvaharjoitteet, rauhoittuminen ja pikainen kertaus opituista asioista jäivät siis täysin unohduksiin. Ehkä sitten ensi kerralla?
Aloitin tehtävän miettimällä, mihin sijoittaisin itseni kyseisessä värien, viivojen ja muotojen maailmassa. Ensimmäinen idea oli laskea liukumäkeä keskellä olevassa kaarteessa, mutta totesin sen olevan mahdollisesti liian yleinen päätös ja en todennäköisesti olisi osannut rajata kuvaa tarpeeksi tiukasti. Sitten tuli mieleen, että voisin olla alhaalla olevassa oranssissa pallossa, jolloin teoksesta tulisi yksivärinen ja siten erottuva. Kolmas idea oli kävellä yhden mustan viivan päällä (ylhäällä) ja katsella alaspäin. Tällöin tunnelma olisi ollut hieman hutera ja tavallaan myös vauhdikas.
Tässä vaiheessa oli mennyt noin puoli tuntia. Sitten tuli ehkä kriittisin virheeni: antauduin väsymykselle ja laiskuus miettiä suunnitelma loppuun vei voiton. Päätin lähteä kehittelemään kakkosideaani. Tein ainoastaan yhden luonnoksen ja sitten aloitinkin hahmottelun isolle paperille. Tein ensin hennon oranssin pohjavärin ja lähdin sitten sävyttämään ”värillisiä” osia (taas yksi virhe, sillä vesiväreissä ei oikein voi maalata päälle skarpisti). Maalasin suurempia miettimättä silmämääräisesti ajan loppuun asti. Sain monesti korjata jälkiäni kun värit levisivät liian veden takia. Lopputulos: pallon muoto ei välity kunnolla ja kontrasti on jäänyt puuttumaan. Tilallisuus ei välity ja tunnelmaa ei tunnu olevan lähimaillakaan.
Työtä palauttaessani en todellakaan ollut tyytyväinen tekeleeseeni. Pidin värimaailmasta ja etualan kädet tuntuivat onnistuneilta. Näin päässäni kuitenkin niin hyvän selkeän kuvan, mitä halusin työni olevan ja kun toteutus ei ollut täysin sitä, petyin.
ARVIOINTI
En todellakaan osannut odottaa tällaista numeroa. Kritiikissä luki seuraava:
4
+tunnelmallinen valon hehku
+viittaus annettuun maalaukseen on ymmärrettävä, siitä on otettu sopiva rajaus jotta oma näkökulma välittyy
+-Kädet ihan etualalla tuovat kuvaan lisää tilantuntuta, mutta suurin osa muista elementeistä keskittyy keskialalle. Sommittelua voisi siinä kohtaa vielä hioa niin, että työssä olisi selkeämpi etu-, keski- ja takatila -sommitelma
Olen kyllä täysin samaa mieltä tuosta viimeisestä. Ehkä olisin voinut tarkemmin esittää kuvioita päällekkäin. En tullut edes ajatelleeksi, että kädet etualalla toivat siihen paljon. Tämän tehtävän pystyi toteuttamaan todella monella tavalla ja muiden totetutukset olivatkin ihan super hienoja ja melko erilaisia!
Tässä kun kirjoittelin tätä kirjotusta ja mietin tosissani omia tekemistapojani, tulin oppineeksi yllättävän paljon ajatustavastani. Suosittelen siis testaamaan! Miettiä mitä päätöksiä teki ja miksi. Mikä oikeasti onnistui teoksessa ja mitä olisi voinut kehittää vielä ja tärkein: miten?
Näillä mielillä on hyvä pitää pientä taukoa ja muhia syksyn aikana opittuja taitoja. Muistetaan myös levätä nyt kunnolla ja nauttia näistä loppuvuoden juhlinnoista. Hyvää Uutta Vuotta!
-Elisa
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Kirjanpitäjillä on alkamaisillaan kiireisin aika vuodesta, sillä useiden yritysten tilikausi vaihtuu vuodenvaihteessa. Meillä Teho-Opistolla alkoi puolestaan nyt tänään virallisesti joululoma. Syyslukukausi keskityttiin Maxi-kurssilla erilaisten tekniikoiden haltuun ottamiseen ja keväällä tullaan syventymään omaan hakukohteeseen syväluotaavammin. Kirjanpidon hengessä ajattelin tehdä itseni kanssa pienen välitilinpäätöksen. Ensin minun on kuitenkin pakko palata lyhyesti viime viikon pääsykoesimulaatioon (lue fiiliksistäni ennen koetta täältä), koska se kuvastaa hyvin tätä saavutettua välietappia.
Luettuani tehtävänannon, ajattelin haasteen olevan hauska. Meille arkkitehtuuria opiskelemaan haluaville esitettiin kaksiulotteinen maalaus, josta piti valita kohta ja esittää se kolmiulotteisena tilana. Aloin heti suunnitella työtä ja yht’äkkiä tuntui, etten osaakaan piirtää perspektiivissä ja hetken pohdin, miten ihmeessä saan visualisoitua visioni. Käytin aikaa luonnosteluun peräti 38 minuuttia, mikä tuntui itsestä pitkältä ajalta. Minulla oli yksinkertainen konsepti ja pohdin, oliko se jopa liian minimalistinen.
Pääsykoesimulaatio alkamassa: tarvikkeet esillä
2 tuntia 7 minuuttia testin alun jälkeen olin jo pitkällä työni kanssa ja aloitin loppusilauksen tekemisen. 10 minuuttia ennen testin päättymistä katselin työtäni, enkä osannut lisätä siihen enää mitään. Aloin kuvata työtä ja sitten huomasin muutaman pienen asian ja lisäsin ne pikavauhdilla. Aika riitti siis suureksi yllätyksekseni todella hyvin.
Työni 2 h 7 min testin aloituksen jälkeen – 53 minuuttia aikaa jäljellä työn palautukseen.
Sain juuri palautteen työstäni. Sitä kehuttiin näkemykseltään rohkeaksi, tyylitellyksi ja heijastavista pinnoista tuli kiitosta. Kehittäväksi kritiikiksi sanottiin, että sommitelmaa voisi hioa siltä osin, että jokin elementeistä olisi lähempänä katsojaa. Työ ylsi omien töideni kärkijoukkoon. Tästä olenkin erityisen iloinen: pystyin suorittamaan omalla tasollani pienen paineen alla. Heti kun palautin työni, olin sitä mieltä, ettei se ole kaikista parhain toteutukseni, mutta se on tyylikäs. Kesällä ennen kurssin aloitusta en olisi kuuna päivänä yltänyt tällaiseen suoritukseen. Ilmaisuni oli hyvin haparoivaa, enkä saanut tyylikästä aikaan, en sitten millään. Ja nyt, vaikka hetken tehtävän alussa tuntui, että mikään taito ei ole hallussa, onnistuin näinkin hyvin. Parempaa joululahjaa en olisi osannut toivoa; toivoa nimittäin. Tämä luo uskoa tulevaan ja siihen, että saatan pystyä jopa pääsykokeissa ilmaisemaan itseäni vahvasti. Tässä kun vielä muistaa sen, että minulla on kokonaiset viisi kuukautta aikaa treenata ammattilaisten rautaisessa ohjauksessa.
Valmis, pääsykoesimulaatiossa tekemäni työ.
Oma pääoma: + osaan visualisoida ajatuksiani hyvin + oma tyyli on lähtenyt kehittymään + olen ottanut itselle entuudestaan täysin uusia tekniikoita haltuun (quashit, lyijykynä-, tussi-, paperi-, puutikku- ja rautalankatekniikat) + viikkorytmini on pitänyt hienosti kutinsa + tekemiseni on nopeutunut noin puolella alun harjoitustöiden tekemisestä + olen hypännyt monella tapaa pois omalta mukavuusalueeltani (opin jopa visualisoimaan graffiteja!) + etäkurssi on ollut täydellinen valinta elämäntilanteeseeni ja se on tuonut valtavasti iloa (lue postaukseni aiheesta täältä) + olen saanut onnistumisten lisäksi epäonnistua ja oppia virheistä turvallisessa, kehittävässä ympäristössä (lue isoimmasta mokastani) + tapaamani uudet ihmiset ovat inspiroineet tekemään töitä unelman eteen (yksi heistä on Fanni Schildt, jota sain haastatella)
Olen itselleni velkaa: – jatkamisen samaan malliin ja itseasiassa jatkuvan petraamisen – itseluottamuksen kasvattamisen – tekniikoiden hiomisen – lisätehtävien tekemisen, jotta harjoitusta kertyy monipuolisesti – arkkitehtimatematiikan haltuun ottamisen
Tätä tekemiseni tasetta katsoessa todettakoon tuloksen olevan reilusti ylijäämäinen ja uuteen tilikauteen voi suunnata iloisin mielin. Syksyn tulos on sen verran lupaava, että kevääseen kannattaa investoida rohkeasti lisää aikaa (ja siis aina unelmien eteen kannattaa, vaikka ne tuntuisivat miten kaukaisilta tahansa!), sillä harjoitteluun käytetty aika maksimoi varmasti onnistumisprosentin pääsykokeissa. Kiitos Teho-Opistolle tästä mahdollisuudesta käydä Maxi-etäkurssia ja saada jakaa tätä matkaa blogissa. Kiitos kaunis sinulle, joka kuljet matkassa mukana. Jos et ole jo Teholla, ehkä nähdään siellä pian? 😉 <3: Iina C.
Jesse koki lähtötasonsa melko matalaksi, mutta nappasi siitä huolimatta arkkitehtuurin opiskelupaikan valmennuskurssin jälkeen. Sarjan ensimmäisessä osassa käytiin läpi Jessen ensimmäisiä töitä ja arkkitehti urahaaveen syntyä. Valmennuskurssin syyslukukauden aikana Jessen tekniset taidot kehittyivät, mutta kevään aikana harjoittelu lisääntyi entisestään ja Jesse läpäisikin arkkitehtuurin ennakkotehtävät! Missä Jessen taidot kehittyivät erityisesti ja mihin hän ei vieläkään olluttyytyväinen?
Syksyn työt vs. kevään työt
Kevätlukukausi valmennuskurssilla oli monella tapaa jännittävä, sillä koronavirus-pandemian vuoksi muun muassa pääsykokeiden lopullista toteutumismuotoa jännitettiin pitkään. Jessen kevään töissä oli kuitenkin nähtävissä kehitystä verrattuna syksyn töihin, sillä materiaalit ja työvälineet olivat tulleet jo tutummiksi.
Rautalankatyöt syksy/kevät
“Rautalangan käsittelystä en tykännyt aluksi yhtään. Koin, että se oli vaikeaa, työlästä ja aikaa vievää. Syksyn hämähäkkityössä telineen rautalanka oli tosi jäykkää ja paksua, mutta muuten se lanka oli taas tosi heiveröistä eikä oikeen kantanut. Sitä oli vaikea saada haluamaansa muotoon ja työhön menikin reilusti yli 3 tuntia.”
“Keväällä hommasin surri-lankaa, joka on suhteellisen ohutta, mutta melko vahvaa rautalankaa. Heti kun hommasin sitä niin homma alko sujumaan ja aloin tykkäämään rautalankatöistä. Se, että on hyvät välineet on tosi iso juttu ja antaa itsevarmuutta siihen omaan tekemiseen. Laskuvarjotyöhön menikin sitten aikalailla tasan sen 3 tuntia ja sen tekeminen oli myös huomattavasti kivempaa.”
Vesivärityöt syksy/kevät
“Vesiväritekniikat oli myös vaikeita ja en osannut oikein hallita niitä syksyllä. Värit levis jotenkin väärällä tavalla satamatyössä ja teinkin sen monta kertaa, mutta se ei ihan onnistunut omasta mielestä eikä kritiikinkään puolesta. Työn tarkoitus oli tehdä valoa korostava lux-Helsinki tyylinen juttu, mutta tein työstä liian kirkkaan niin mun työssä sitä ei juuri näy.”
“Tässä sit myöhemmin kehityin, mikä näkyy tässä tummemmassa kevään työssä. Vesiväritekniikoissa vaikeinta oli just sen tunnelman luominen ja tässä toisessa onnistuin siinä paremmin.”
Itelle tärkeintä kuvataiteessa on tunnelman luominen ja oli tosi iso juttu mulle, että sain sitä kehitettyä syksystä.
– Jesse
Läpi kevään ennakkotehtävistä
Ennakkotehtävien tekoon Jesse käytti viime keväänä enemmän aikaa kuin edellisenä hakuvuonnaan. Jännittävän tilanteesta teki erityisesti se, että hakijoita karsittiin koronavirus-pandemian vuoksi tänä vuonna enemmän kuin yleensä.
“Käytin tehtäviin paljon aikaa ja tein niistä monta yritystä, mutta oon kyllä töihin tosi tyytyväinen vieläkin. En usko, että vuoden 2019 tasosilla tehtävillä olisin päässyt jatkoon enää tänä vuonna kun hakijoita karsittiin tässä enemmän. Kuumottelin pitkään, että pääsenkö näillä jatkoon, ja pääsinhän mä. Kaikkeni olin kyllä antanut.”
”Käytin ennakkotehtävien teossa aika monipuolisesti eri tekniikoita. Pienoismallista tein monta yritystä ja oon tyytyväinen siihen, millanen siitä tuli. Ulkokuvassa tein taustan vesiväreillä, millä sain sitten sitä liukumaefektiä, mikä ei ollut onnistunut vuoden 2019 ennakkotehtävissä värikynillä. Jäätikön tekemiseen käytin peitevärejä ja vesiväriä, ja rakennuksen yksityiskohtia tein ohuella tussilla. Sisäkuvan tein myös tusseilla, koska tykkäsin niistä sillon ja tykkään vieläkin. Olin tyytyväinen, että en tehnyt värikynillä esimerkiksi kokonaan yhtä työtä, sillä en oo niiden kanssa hirveen hyvä.”
Jesse sai valmennuskurssilta kaipaamaansa rutiinia tekemiseen ja itsevarmuuden kasvu eri tekniikoissa auttoi myös ennakkotehtävissä.
En ois osannut tehä tollasta tussityötä kurssin alussa. Olin saanut sellasta itsevarmuutta, mikä helpotti ennakkotehtävien teossa.
– Jesse
Viimeiset harjoitukset ennen pääsykokeita
Kevään pääsykoesimulaatio: lumenluontilaite/torni+terassikahvila
“Pääsykoesimulaatio aina vähän kuumottaa kun tulee niin pääsykoefiilikset. Lumenluontilaitteeseen en ollut tyytyväinen. Tai olin tyytyväinen sen ideaan, mutta en saanut esitettyä sitä silleen kivasti kolmiulotteisesti. Tekniikka oli muistaakseni vapaa ja valitsin värikynät, koska halusin yrittää saada ne hallintaan, mutta en silti ihan tiennyt mitä teen. Oon kyllä oppinut, että on tosi tärkeetä, että on hyvät värikynät, joissa on paljon pigmenttiä ja hyvä paperi siinä alla. Oli vielä vähän sellasta hakemista tän kanssa ja tää vähän venähtikin siitä 3 tunnin aikarajasta.
“Pienoismalliin olin sitten taas ihan tyytyväinen. Paljon kokeilin eri juttuja ja päädyin sitten tollaseen. Sain sen just ja just 3 tunnissa tehtyä ja oli kyllä tosi tiukkaa tekemistä koko ajan”
Realistinen ympäristö/abstraktoitu versio
“Tähän työhön meni yli kolme tuntia. Lyijykynätyön tarkoitus on kuvata aika realistisesti ympäristönsä ja sitten siitä piti tehä abstraktoitu versio. Tykkäsin siitä, et pääsin treenaamaan enemmän lyijykyniä koska niiden kanssa olin vähän epävarma. Lyijykyniä on tietysti tullut käytettyä ihan pienestä asti aina koulussa ja niillä sitten vähän matikan vihkoon piirrelly mitä sattuu. Mustavalkoset jutut on kuitenkin vähän pelottavia koska tykkään käyttää värejä. Värit on ehkä helppo tapa piilottaa niitä teknisiä vaikeuksia ja ongelmia kun taas mustavalkosessa kuvassa se valon ja varjon ymmärtäminen korostuu ihan eri tavalla.”
Metamorfoosityö värikynillä
“Annoin itelleni tähän 2 tuntia aikaa, vaikka tehtävänannossa aika olis ollut 3 tuntia. Sain sitten tehtyä sen 1,5 tunnissa. Tästä työstä tuli vähän itsevarmuutta niihin värikyniin kun ne meni aikalailla oman pillin mukaan ja just niinku halusinkin.”
Fiilikset valmennuskurssin lopussa
Yks tärkeimpiä juttuja Teholla oli se, että sai sitä kritiikkiä. Aiemmin ei oikeen voinut tietää mikä itellä konkreettisesti meni väärin kun ei ollut käynyt sitä kuvataidekoulua. Kritiikki oli välillä tosi rajua ja suoraa, mutta tykkäsin just siitä ettei kaunistella hirveesti. Siinä oppi parhaiten.
– Jesse
Jesse teki kevään aikana paljon harjoitustehtäviä. Syksyltä jääneiden rästitehtävien lisäksi Jesse pyysi paljon ylimääräisiä arkkitehtuurin harjoitustehtäviä, jotta sai harjoiteltua lisää.
“Palautin syksyllä vähintään yhden tehtävän per viikko. Keväällä tein kaikki annetut tehtävät paitsi yhden ja lisäksi lisätehtäviä, jotka soveltuvat erityisesti arkkitehtuurin alalle. Ylimäärästen tehtävien ansiosta pääsin kevään töissä tosi usein kolmeen tuntiin.”
Ahkeruus palkittiin ja Jesse pääsi opiskelemaan, vaikka pääsykokeet eivät menneet odotetulla tavalla.
Mitä pääsykokeissa tapahtui ja miltä Jessen työt näyttävät tänä päivänä opiskelujen alettua? Sarjan viimeisen osan pääset lukemaan täältä!
Kurkkaa myös Jessen blogiin, jota hän kirjoitti valmennuskurssivuotensa aikana!
Onko itsenäinen harjoittelu haastavaa?
Tule treenaamaan meidän kanssa! Jessen menestystä ennakkotehtävissä auttoi ahkera harjoitustehtävien tekeminen sekä Tehon opettajien henkilökohtainen opastus! Harjoittelustakin tulee helpompaa ja vähemmän stessaavaa selkeiden tehtävänantojen ja rehellisen palautteen ansiosta.
Tule mukaan meidän kursseille, löydä omat vahvuutesi ja kasvata itsevarmuuttasi! Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Aloita matka kohti unelmiesi opiskelupaikkaa jo tänään!
Moikka moi! Nyt päästään taas kivan tekemisen pariin nimittäin neljänteen haasteeseen. Tämä haaste on vuoden viimeisin, mutta ei todellakaan vähäisin. Kaiva esille taas taidevälineesi ja haasta itsesi ideoinnin parissa!
Tsemppiä haasteeseen. Muistakaa käydä tekemässä myös aiemmat haasteet, jotka löytyvät samaan tapaan Tehon blogista ja Youtube- kanavalta!
Super ihanaa joulua ja uutta vuotta kaikille!
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Jesse kävi Tehon Maxi-kurssin viime vuonna ja vaikka hän koki lähtötasonsa melko matalaksi, aukesi hänelle tie Oulun Yliopistoon arkkitehtuurin opintoihin! Millainen matka tähän johti ja mitä siihen vaadittiin? Tästä seuraa kolmen blogitekstin sarja, jossa käydään läpi Jessen kehityksen polkua ensimmäisistä töistä aina tämän päivän arkkitehtiopintojen töihin. Jesse onkin elävä esimerkki siitä, että ei tarvitse olla maailmaluokan kuvataiteilija, jotta voi saada opiskelupaikan!Mistä Jessen urahaave sai alkunsa ja miltä ensimmäiset työt oikein näyttivät?
Kouluun hakemisen alkutaipaleella
Jessen haave arkkitehdin urasta sai alkunsa jo lukiossa, mutta kuvataidetaustaa hänellä ei ennen juurikaan ollut. Arkkitehdin urassa Jesseä kiinnosti erityisesti se, miten rakennetun ympäristön avulla pystytään vaikuttamaan ihmisten elämään. Lisäksi uravalinnassa motivoi halu vaikuttaa ekologiseen rakentamiseen ja päästöjen vähentämiseen.
“Halusin ammatin jossa voin tehdä jotain verrattain luovaa, mutta jossa on hyvä työllisyys. Aattelin, että tää vois olla mun juttu jos vaan osaisin eka piirtää ja maalata”
– Jesse
Jesse ei hakenut opiskelemaan suoraan lukiosta, sillä keskittyi tuolloin ylioppilaskirjoituksiin. Hän myös koki, että arkkitehtuurin opintoihin hakeminen vaatisi enemmän lähtötasoa jos hakisi ilman säännöllistä harjoittelua tai valmennuskurssia. Lukion jälkeen Jesse meni armeijaan, jonka aikana läpäisikin vuoden 2019 ennakkotehtävät.
Ennakkotehtävät 2019
Ennakkotehtävien läpäisy tuli Jesselle yllätyksenä. Armeijassa olon vuoksi aika tehtävien tekoon oli kortilla ja Jesse toteuttikin lopulliset työt noin kahdessa viikonlopussa lomiensa aikana.
“Olin todella yllättynyt, että pääsin ennakkotehtävistä läpi. Pienoismalliin olin tyytyväinen, mutta piirustustehtäviin en niinkään. En oikeen tiennyt mitä teen niin kokeilin vähän kaikkea ja näkyykin vähän sellanen epävarmuus näissä. Esimerkiksi kaupunkikuvassa en tiennyt miten tehdä liukuma taivaalle enkä tiennyt miten värejä ja tekniikoita kannattaisi käyttää. Lopputulos oli vähän sekasen näkönen. Keskimmäisessä kuvassa kolmiulotteisuuden tuominen oli rehellisesti sanottuna aika haastavaa.”
Saman vuoden pääsykokeissa suurimpana kompastuskivenä Jesse koki ajankäytön.
“En ihan hirveesti treenannut ja ne pääsykokeet ei mennyt kovin hyvin. Isoin shokki oli ajankäyttö ja olin tosi pulassa sen suhteen. Silloin jäi tosi kauas, että olisin päässyt sisään enkä ylittänyt edes piirustus- ja suunnittelukilpailun kynnysehtoa. Kokeissa oli kuitenkin tietty rentous, koska aattelin, että oon vähän vaan kattelemassa, mutta vähän kun vertailin omia töitä muiden töihin, tuli fiilis, ettei voi ikinä päästä sisään.”
Vihdoin valmennuskurssilla: Maxi-kurssin alku
“Jo ennen armeijaa tiesin, että haluun Tehon valmennuskurssille. Mulla ei ollu sitä tarvittavaa raakaa talenttia vaan tarttin just sitä säännöllistä treenaamista. Itellä lähtötasot oli todella nollassa, joten vuoden valmennuskurssi oli tosi tärkee. Siellä pysty treenata pitkään ja oppia omista virheistä matkalla.”
Kurssin alussa aattelin, että vihdoin valmennuskurssilla: tää jos joku on se mikä auttaa mua.
– Jesse
Kurssin ensimmäisiä töitä: tussitekniikka ja värikynät
“Tussitekniikoista tykkäsin ja tässä kuvassa aloinkin treenata valoa ja varjoa kunnolla. On se vähän kömpelön näkönen kun nykyään kattoo, mutta sain työstä arvosanan 4, joten se toi lisää itsevarmuutta.”
“Värikynien kanssa on vieläkin vähän taistelu meneillään ja en oo niiden kanssa ihan mukavuusalueella. Varsinkaan alussa en tienny miten saada värit näkymään tummalla paperilla ja itsevarmuus niiden käytössä ei ollut sillon kovin hyvä. Alun tehtävissä meni melkeen joka kerralla reilusti yli 3 tuntia, eli ajankäyttö sillon oli ihan todella huonoa.”
Ensimmäisiä peiteväritöitä
“Peitevärejä en ollut aiemmin juuri kokeillut, mutta aloin nopeasti tykkäämään niistä. Ne oli vähän sellanen yhdistelmä akvarelleista ja akryylimaaleista. Ekassa naamakuvassa näkyy eka kerta kun ikinä kokeilin peitevärejä ja siinä vähän vaan kokeilin eri värejä ja niiden sekottamista. Tokassa kuvassa olin jo vähän oppinut peitevärien käyttöä ja niiden sekottamista esimerkiksi veteen.”
Valmennuskurssin syyslukukauden viimeisimpiin töihin lukeutui pääsykoesimulaatio, jossa tarkoituksena on tehdä annettu tehtävä pääsykokeista tutussa 3 tunnin aikarajassa.
Syksyn pääsykoesimulaatio
“Pääsykoesimulaatiossa käytin paljon aikaa hätiköintiin ja luonnosteluun. En ollut tyytyväinen koko työhön, koska tein nopeesti jotain päätöksiä, mutta ne ei ollut aivoilla mietittyjä. Käytin tosi paljon aikaa itse kappaleen tekemiseen enkä ehtinyt tehdä tilasta kovin hyvää. Tässä työssä esimerkiksi valo ja varjo menee oudosti ja sisätila on valoisampi kun ulkotila, mikä ei oo kovin realistista.”
Kurssin syyslukukausi kehitti Jessen itsevarmuutta välineisiin ja omaan tekemiseen. Taidot kehittyivät kuitenkin erityisesti kevätkaudella tekniikoiden ja muiden tultua jo tutummiksi.
Miltä Jessen työt näyttivät silloin? Lue Jessen matkan toinen osa täältä!
Psst.. Jesse kirjoitti valmennuskurssinsa aikana Teholle blogia! Käy kurkkaamassa jos haluat perehtyä Jessen matkaan vielä perusteellisemmin!
Tuntuvatko eri tekniikat vielä vierailta?
Ei hätää, vielä ei ole liian myöhäistä! Jesse sai opiskelupaikan, vaikka tutustui moneen välineeseen ja tekniikkaan ensimmäistä kertaa kurssilla! Menestyksen avain onkin säännöllinen harjoittelu ja motivaatio.
Tule mukaan meidän kursseille, löydä omat vahvuutesi ja kasvata itsevarmuuttasi! Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Aloita matka kohti unelmiesi opiskelupaikkaa jo tänään!
Hei, tässä postauksessa tutustutaan minun tapoihin löytää inspiraatioita ja ideoita pääsykoetyyppisten tehtävien teossa. Jokaisella on varmsti omat tavat ja kanavat omien ideointiprosessien kulkuun ja tässä videossa esittelen teille hieman omaani.
Teholla on korostettu hyvin paljon sitä kuinka tärkeä osa koko prosessia on ideointivaihe ja se miten tehtävissään kannattaa tuoda omia kiinnostuksen kohteita tai lähteitä esiin erottuakseen edukseen. Alkuun saattaa olla jännittynyt siitä, että onko minun mielenkiinnon kohteet tarpeeksi kiinnostavia tai tuoko ne hyvän arvosanan kritiikissä. Ajatus on täysin inhimillinen ja mielestäni siinä piileekin tämän kurssin mahtavuus. Rakentava kritiikki kokeneilta, empaattisilta ja hyvin koulutetuilta Tehon opeilta on parasta mitä mielestäni voi saada kehittäessään omia taitojaan. En missään nimessä ole vielä valmis tai usko olevani kurssin priimus tai hyvin perillä siitä mikä on paras tapa toteuttaa tai tehdä kukin tehtävä. Tarkoituksena on vain jakaa kuvaa siitä mitä olen oppinut kurssilta ja saaduista kritiikeistä.
Toivottavasti pidätte 🙂
Käy tutustumassa myös muiden Bloggaajien sisältöön:
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Nyt saat vapaasti unelmoida; Millaisessa tilassa sinä haluaisit elää? Mitä/mihin sieltä näkyisi tai mitä kaikkea tilassa olisi? Millaisia materiaaleja siellä olisi käytetty – pehmeitä materiaaleja, kiiltävää pintaa? Minkälaisia kalusteita siellä olisi? Olisiko tila korkea, monikerroksinen, vai matala ja kotoisa? Olisiko tilassa kasveja tai luonnon elementtejä?
Jo vuodesta 2009 asti perinteeksi muodostunut piirustuskilpailu järjestetään jälleen! Kilpailun tarkoituksena on rohkaista nuoria tutkimaan taiteen keinoin tilaa ja ympäristöä. Toivomme myös, että kilpailu herättää pohdintaa tilan vaikutuksesta omaan itseen, tunteisiin ja elämiseen.
KILPAILUTEHTÄVÄ: Unelmatila
Oma koti, oma tila ja viihtyisä asuminen ovat tärkeämpiä kuin koskaan vallitsevan pandemiatilanteen muuttaessa tapaamme elää. Myös unelmointi ja kauneuden näkeminen ympärillä korostuvat tässä maailmantilanteessa.
Tämän vuoden tehtävänä on esittää näkymä/näkymiä unelmiesi tilasta. Muistele tiloja, joissa olet viihtynyt ja sinulla on ollut hyvä olla. Mikä niissä on luonut hyvän olon tunteen? Mitkä muodot, värit tai valot vallitsevat tilassa? Anna mielikuvituksesi lentää ja visioi unelmatilasi!
Arvosteluperusteina ovat luovuus, mielikuvitus, tunnelma, tilallinen vaikutelma ja idea.
Toteutustapaja tekniikka: paperille tai muulle pinnalle käsin piirtämällä, maalaamalla tai digitaalista työvälinettä käyttäen – myös kaikki yhdistelmätekniikat ovat sallittuja!
Tehtävän tarkoituksena on tutkia tilan vaikutusta viihtyvyyteen ja tunnetilaan, sekä pohtia millaiset tilat luovat hyvää oloa aikana, jolloin tilan merkitys ja vaikutus korostuvat.
PALKINNOT
Palkitsemme kaksi voittajaa ilmaisella valmennuskurssilla, joka valmentaa arkkitehtuurin, muotoilun tai taidealojen pääsykokeisiin:
Pääpalkinto: Vapaavalintainen Teho-Opiston – valmennuskurssi (arvo jopa 1690€)
Kunniamaininta: Teho-Opiston Teho- tai Intensiivi – valmennuskurssi (arvo jopa 850€)
Voittaja voi valita osallistumisvuoden vapaasti, joten kilpailu sopii mainiosti myös lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoille!
OSALLISTUMINEN
Lähetä kilpailutyösi meille 14.12. – 1.3.2021 välisenä aikana! Osallistu lähettämällä kuva kilpailutyöstä ”Unelmatila” sähköpostiin heinis@teho-opisto.fi tai lähetä alkuperäinen työ osoitteeseen Teho-Opisto, Vilhonkatu 4 C 27, 00100 Helsinki.
Kilpailutyöt jäävät järjestäjälle. Kilpailun järjestäjällä on oikeus julkaista ja käyttää kilpailutöitä muun muassa koulutuksessaan ja markkinoinnissa – voit toki kieltää tämän selkeällä merkinnällä työsi yhteydessä. Kilpailu on avoin lukiolaisille, lukiosta valmistuneille ja muille luovien alojen opiskelusta haaveileville.
VOITTAJIEN VALINTA
Arkkitehdeistä, muotoilijoista ja taidekasvattajista koostuva tuomaristo valitsee kaksi voittajaa, jonka lisäksi kolmas voittaja valitaan yleisöäänestyksellä. Raatiin kuuluu tänä vuonna monen alan ammattilaista: kansainvälisesti palkittu arkkitehti ja taidekasvattaja Sini Koivisto, muotoilun ammattilainen ja taiteen maisteri Laura Aalto-Setälä, sekä visuaalisen viestinnän taitaja yli 10-vuoden ajalta Paju Kaitajärvi.
Voittaja julkistetaan 5.3.2021 Teho-Opiston nettisivuilla sekä sosiaalisessa mediassa. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.
LISÄTIETOJA
Annamme mielellämme lisätietoja heinis@teho-opisto.fi. Oikeudet muutoksiin pidätetään.
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Jos minulla olisi joulukalenteri, huomenna avaisin luukun, jossa saisin erityistehtävän: ota osaa Teho-Opiston pääsykoesimulaatioon. Tällä viikolla me kaikki Tehon maxi-kurssilaiset saamme nimittäin osallistua kolmen tunnin mittaiseen harjoitukseen, joka pyrkii simuloimaan pääsykoetehtävää. Täytyy myöntää, että se tuppaa hieman jännittämään. Vaikka kyseessä on tavallaan vain harjoitus muiden joukossa, eroaa se muista tehtävistä siinä, että nyt ei katsella referenssitöitä tai tarkasteta työtä tehdessä, miltä jokin asia oikeasti luonnossa näyttää. Sen sijaan testataan, mitä pystyy luomaan itsenäisesti annetussa ajassa. Haluaisin onnistua, mutta pohdituttaa, miten pitkälle siivet kantavat tässä vaiheessa. Olen iloinen, että näitä harjoituksia tehdään jo nyt, noin puoli vuotta ennen varsinaista h-hetkeä, sillä tässä on vielä hyvin aikaa treenata.
Viime keväänä monet luovien alojen pääsykokeet olivat koronatilanteen vuoksi verkossa; arkkitehtuurin ja muodin tosin ei. Toivon koko sydämestäni koronatilanteen päättymistä, mutta pääsykoe olisi ihana suorittaa etänä itse valitsemastaan paikasta käsin. Pääsykoetilanne olisi siten hitusen rennompi. Ajatukset eivät harhailisi siinä, olenko muiden tahdissa tai miten monta osallistujaa pääsykokeissa on mukana ja millaiset ovat prosentuaaliset mahdollisuuteni päästä sisään kaiken ympäröivän lahjakkuuden keskeltä – keskittyisin täysillä vain omaan tekemiseen. Toisaalta, luulenpa, että etäpääsykokeissa jännittäisin, toimiihan tekniikka varmasti, jottei kaikki harjoittelu valuisi hukkaan teknisten haasteiden vuoksi. Puolensa ja puolensa kaikella.
Nuorempana olin joissakin pääsykokeissa, missä menin ihan kipsiin. Jotta niin ei kävisi enää, näen itselleni kaiken mahdollisen henkisen valmistautumisen tärkeänä. Siksi nämä pääsykoesimulaatiot inspiroivat. Keväällä juuri ennen pääsykokeita edessämme on vielä laajemmat pääsykoesimulaatiot. Mikäli koronatilanne on laantunut ja pääsykokeet pidetään yliopistolla, osallistun paikan päällä tuolloin Teho-Opiston pääsykoesimulaatioonkin vaikka käynkin Maxi-etäkurssia. Ammattiurheilijat tekevät paljon mielikuvaharjoituksia, miksen minäkin?! Pääsykoesimulaatiossa voin kuvitella itseni pääsykoetilanteeseen.
“Mielikuvaharjoittelulla voidaan parantaa myös itsetuntoa ja itseluottamusta, joiden tärkeys korostuu etenkin kisasuorituksen aikana,” kommentoi urheilupsykologi Tuomas Grönman Suomen Taitoluisteluliiton blogissa.
Huomenna siis taitoni menevät tositestiin. Jännittävin terkuin, Iina C.
