Keskiviikkona katselin toista ennakkotehtävien piirustus- ja maalaustehtävistä ja siinä oli korjattavaa. Katsoin kelloa, se näytti yhtätoista. Päätin kokeilla, ehtisinkö fiksata työtä. Pensselit esiin ja pikaisesti hommiin! Halusin antaa ennakkotehtäville ihan kaikkeni, jottei jälkikäteen tarvitsisi jossitella. Muutamien Outolinnun pesän parissa vietettyjen öiden jälkeen sekä lapsen kanssa sairaalassa vietetyn ajan päätteeksi voimani olivat vähissä, mutta viime metreillä en antaisi periksi unelmasta. Perfektionisti sisälläni kannusti sinnikkäästi rutistamaan loppuun asti.
Ennakkotehtävät piti olla ladattuina Opintopolussa klo 14.59, 14.42 sain viimeisen korjauksen valmiiksi ja aloin ladata uutta pdf:ää systeemiin. Silloin Opintopolku kaatui. Sain varmistettua, että alkuperäinen liite oli yhä järjestelmässä, mutta harmitti, ettei korjattu versio latautunut sinne. Lähetin heti sähköpostia ja seuraavana aamuna selvisi, että voisin yrittää lähettää liitteen hakemaani yliopistoon. Vielä en tiedä, hyväksyvätkö he siellä keskiviikkona klo 14.42 tallennetun liitteen vai eivät (tiedostosta näkee, ettei sitä ole sen jälkeen muokattu).
Reilun kolmen viikon päästä selviää, pääsenkö pääsykokeisiin vai en. Yritän pysyä sinne saakka toiveikkaana, enkä pistä päätä pensaaseen. Treenaaminen jatkuu – tällä viikolla teen Maxi-kurssin rästiin jääneitä tehtäviä valmiiksi ja pyrin psyykkaamaan itseäni siten, että pääsykokeita kohti tässä mennään, vaikkei se ole laisinkaan varmaa. Onneksi kurssi rytmittää arkea ja epävarmuuden keskellä eläminen kasvattaa paineensietokykyä.
Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville! <3: Iina C.
Treenaamaan yhdessä?
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
Viime vuonna useat luovien alojen pääsykokeet järjestettiin etänä, arkkitehtuurin ei. Oli siis odotettavissa, että näin voisi olla tänäkin vuonna. Luin juuri uutisista, että yliopistot järjestävät kuin järjestävätkin pääsykokeet kampuksilla. Jos on karanteenissa, silloin pääsykokeisiin ei voi osallistua. Tämä on loogista. Tyrmistyttävää ja turhauttavaa kuitenkin on, että karanteenissa tai eristyksissä pääsykokeiden aikana oleville ei järjestetä erillistä pääsykoetilaisuutta myöhemmin tänä keväänä/kesällä. Itselle alkoi hiipiä pelko… entäpä jos koko vuoden mittainen valmistautumistyö pääsykokeisiin valuisikin kerta heitolla hukkaan? Tai entäpä jos paikan päällä pääsykokeissa salillinen altistuu ja kesken kokeiden joutuukin karanteeniin, eikä voi siksi jatkaa pääsykokeita?
Jos en pääse opiskelemaan, koska en ole riittävän hyvä, se on hyväksyttävissä vaikkakin tekisi kipeää. Mutta jos ei pysty yrittämään vallitsevien olosuhteiden vuoksi, se olisi äärettömän turhauttavaa. Koska elämme poikkeuksellisia aikoja, miksei pääsykokeiden osalta voitaisi tehdä poikkeuksellisia ratkaisuja? Jos pääsykokeiden teko päättyy karanteeniin määräämisen vuoksi tai on karanteenissa, miksei tänä vuonna voisi järjestää kaikille lääkärintodistuksen omaaville toista pääsykoepäivää tai osallistua etänä sellaisessa tilanteessa? Ymmärrän tämän kaiken järjestelyn aiheuttavan lukuisia lisätyötunteja, mutta se olisi aivan varmasti hakijoiden edun mukaista.
Mikä neuvoksi?
Ennen pääsykoetta asetan perheemme varmastikin kahdeksi viikoksi omaehtoiseen täyskaranteeniin. Toki lasten kanssa liikumme kesäisessä luonnossa, mutta ruuat voi tilata kotiinkuljetuksena ja ystäviä sekä muuta perhettä nähdä pääsykokeiden jälkeen. Tämä on se, mitä itse voi tehdä. Ei auta kuin elää toivossa. Ja jotta siinä pääsykokeisiin asti pääsisi, nyt täytyy palata ennakkotehtävien kimppuun. 😉
15.2.21 alkaen, eli siitä päivästä lähtien kun arkkitehtuurin ennakkotehtävät julkaistiin, ne ovat olleet mielessä yötä päivää. Mietin paljon ja hartaasti sopivia materiaaleja tehtävään. Valitsin kaksi, jotka mielen maisemassa näyttivät hyviltä keskenään. Mutta niiden työstö ei sujunutkaan ihan niin kuin visioin. Sitten mietin, mikä näyttäisi oikeasti kauniilta ja löysin upean materiaalikombon. Ja näitä pyörittelin ja pyörittelin. Kun iltaisin olisi pitänyt käydä nukkumaan, en saanut Outolinnun pesää mielestäni ja valvoin yön pikkutunneille saakka. Silti lopputuloksessa oli aina jotain pielessä. Joko se ei näyttänyt hyvältä, oli mielestäni tehtävänannon rajamailla tms. Kroppa ja mieli kävivät ihan ylikierroksilla ja se piti pysäyttää vaikka deadline lähestyykin kovaa vauhtia. Karkasimme tunturiin.
Yövyimme hotelleissa, joissa moderni puuarkkitehtuuri oli isossa roolissa. Kaunispään huipulla olevassa huoneessamme tuuli ujelsi nurkissa ja lumi pöllysi ikkunan edessä. Olo oli kuin arktisella linnulla ja pohdiskelin tehtävänantoa, imin inspiraatiota ympäröivistä rakennuksista ja luonnosta. Tarkoitus oli edistää pienoismallia pienten nukkuessa, mutta lapsiperheessä tyypillisesti sattuu ja tapahtuu ja omaa aikaa ei ollutkaan.
Palasimme takaisin kaupunkiin ja purin autosta pienoismallivälineet. Kaksi uutta yritystä… ja ta-daa: pienoismallin rakenne taitaa viimein olla valmis. Ennakkotehtävien palauttamiseen on noin kaksi viikkoa eli nyt täytyy kiireen vilkkaa siirtyä valokuvaamisen ja piirto-/maalaustehtävien pariin.
Yöllä kotiin ajaessa kajahti soimaan Robinin Kipinän hetki -biisi ja sen sanoihin samaistuu nyt valtavan hyvin: “Mitä ikinä sun unelmat onkaan et saavuta niitä unessa koskaan. Ota ittees niskast kii. Kelaa mitä haluut ja tee lista siit. Ja sit elät sitä aamuta iltaan ja kun yöllä oon saanut taas virtaa. Teet taas kaikkes sen eteen ja vaikka välillä se vaikeeks menee.”
Täysillä ennakkotehtäviä tehden, Iina C.
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Luet luovien alojen ennakkotehtävän ja innostut siitä. Näet jo sielusi silmin mahtavan lopputuloksen. Alat pohtia heti sopivaa konseptia ja kynä sauhuten luonnos hahmottuu. Mietit materiaaleja ja alat testailla toteutusta. Hymy huulilta alkaa yht’äkkiä hyytyä. Eihän tämä ollutkaan hyvä idea. Toteutuksesta on muodostumassa keskinkertainen, jos edes sitäkään. Palaat luonnoslehtiösi ääreen ja päätät aloittaa alusta. Mutta aivot lyövät tyhjää eikä paperille synny viivan viivaa. Koko ennakkotehtävä alkaa ahdistaa ja kyseenalaistat, onko sinusta alalle laisinkaan.
Kuulostaako tutulta? Tyypillisesti luova prosessi alkaa ongelman määrittelyllä. Sitä seuraa ideointivaihe, luonnostelu ja sitten toteutus. Valmista tuotosta tyypillisesti arvioi, parantelee ja viimeistelee. Lopulta aikaraja täyttyy ja työn jättää. Törmäsin hauskaan posteriin jokunen vuosi sitten, jossa luovaa prosessia kuvattiin oman tunnetilan kautta suurinpiirtein näin:
Tämä on mahtavaa!
Tämä on mutkikasta.
Tämä on syvältä.
Minä olen syvältä.
Tämä saattaa olla ihan ok.
Tämä on mahtava!
Viime viikolla kurssilla harjoiteltiin perspektiiviä. Perspektiivien ottaminen haltuun on tärkeää myös ennakkotehtäviä tehdessä.
Jos sinusta tuntuu par’aikaa, että olet kohdassa kolme tai neljä – ei syytä huoleen, turhautuminen tai jumittaminen kuuluu luovaan prosessiin. Ja tiedätkö mitä, et ole yksin. Minusta ainakin tuntuu nyt siltä, että alun innostus on vaihtunut pienoiseen epätoivoon. Arkkitehtuurissa ennakkotehtävän 2021 tehtävänanto on hyvin laaja ja itse räpiköin materiaalimeressä miettien, mikä materiaali näyttäisi hyvältä, mutta mitä pystyisin myös järkevästi työstämään.
Olen päättänyt mahdollisimman nopeasti tehdä ensimmäisen proton. Maxi-kurssilla on keskustelua aiemmin ennakkotehtävissä menestyneistä suuntauksista ja tyyleistä tehdä. Tämmöisestä keskustelusta on hyvä ammentaa myös omaan tekemiseeni juuri nyt. Kurssilla saamani tuki tekee tästä koko hakuprosessista keveämmän kulkea – polku olisi niin erilainen jos vain yksikseni yrittäisin harjoitella pääsykokeita varten.
Ennakkotehtävä-terkuin Iina C.
Treenaamaan yhdessä?
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
Luulenpa, että moni pääsykokeisiin valmistautuva kokee erilaisia suorituspaineita sekä jännitystä. Tavoittelemansa opiskelupaikan saaminen olisi elämän mullistava kokemus ja koska se on niin merkityksellistä, erilaiset tunnetilat valtaavat mielen helposti. Valmistautuminen lienee usein melkoista vuoristorataa ilonpilkahduksista turhautumisiin. Tämä kaikki on ainakin allekirjoittaneelle arkipäivää tällä hetkellä.
Olen tyyppi, joka rakastaa kulkea toisten vierellä elämän tyrskyissä. Vuosien saatossa olen myös opetellut itse avautumaan enemmän sekä pyytämään apua. Tukiverkon merkitys elämässä on valtavan suuri. Toisaalta, välillä ihmisten kysymykset ja tsemppaaminen voivat tuntua stressaavilta. Jos kuulisin useaan kertaan viikossa kysymyksen “Miten treenaaminen pääsykokeisiin sujuu?”, se loisi lisää paineita. Vaikka ihmiset kysyvät hyvää hyvyyttään ja ovat kiinnostuneita, mitä kuuluu ja miten menee, tuntuu, etten jaksa vastailla nyt. Sen sijaan haluan keskittyä omassa harjoituskuplassani elämiseen ja fokusoida ajatukset rauhassa harjoittelemiseen. Alanvaihdosunelmastani tietää hyvin pieni porukka – tai noh, aika moni blogin kautta, mutta anonyymisti. Haaveilen ensi kesän pihajuhlista, joissa voitaisiin juhlistaa juuri saamaani opiskelupaikkaa ja voisin kertoa kaikille, mitä olen viimeisen vuoden puuhannut… Osa ehkä loukkaantuu, etten ole kertonut aikaisemmin, mutta toivon, että ihmiset ymmärtäisivät tilanteeni. Ajatuksen tasolla on hullua, että juuri kun olen päässyt pisteeseen, missä olen päässyt kouluttamaan alalle tulevia untuvikkoja, olenkin yrittämässä alanvaihdosta ja aloittamassa kaiken alusta. Ehkäpä en juuri nyt halua kohdata kysyviä katseita tai varsinkaan mahdollisia järkyttyneitä reaktiota. Harjoittelemalla systemaattisesti ja kaikessa rauhassa vähin äänin, minimoin omaa sisäistä myllerrystä. Jos en saisikaan opiskelupaikkaa, minun ei tarvitse myöskään selitellä pettymystä heti alkuun monille. Jotenkin tukiverkon rajallinen koko huojentaa tällä hetkellä mieltä. Mutta täytyy myöntää, että kyllä tämä olisi varsin yksinäistä, jollei KUKAAN tietäisi. On ihana jakaa pienet onnistumiset kurssilla muutaman ihmisen kanssa, sekä näyttää välillä kotitehtäviä testimielessä muutamalle ennen niiden palauttamista. Kysyn usein “Mitä näet kuvassa?”, jotta saan käsityksen siitä, miten nopeasti ja millä tavalla esittämäni konsepti avautuu.
Jakamalla tämän, haluaisin rohkaista teitä kaikkia omannäköiseen valmistautumiseen pääsykokeisiin. Me kaikki ollaan erilaisia oppijoita ja reagoidaan asioihin hyvinkin omaleimaisin tunnereaktioin. Siksi välillä kannattaakin pysähtyä miettimään, millaisen henkisen valmistautumisen strategian itselleen luo.
Eilinen oli kauan odotettu päivä, sillä arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021 julkaistiin. Kävin kurkkaamassa heti aamuseitsemältä, joko tehtävät olisivat tulleet ja sen jälkeen päivittelin selainta puolen tunnin välein malttamattomana. Aamupäivällä tehtävät ilmestyivät. Tehtävänanto on inspiroiva ja siinä on hyvinkin vapaat kädet. Ennakkotehtävissä ei ole mielestäni muuta yllättävää aikaisempiin vuosiin verrattuna kuin se, että pienoismallista kuvataan kuvat jo ennen sen valmistumista. Yksi piirustus-/maalaustehtävistä on kutkuttavan haastava, sillä siinä pitää kuvata kahta sisätilaa pimeän tultua.
Mielessäni alkoi heti raksuttaa muutama erityyppinen lähestymistapa itse outolinnun pesään. Tavoitteenani on löytää mahdollisimman omannäköinen toteutustyyli ja pyrin miettimään laatikon ulkopuolelta, niin kuin Tehon Maxi-kurssilla olen opetellut. Ensimmäinen idea ei ole välttämättä paras vaan aion haastaa analyyttisesti ajatuksenkulkuani.
Korona-aika on opettanut hetkessä elämistä. Jos jonkun asian voi tehdä nyt, se kannattaa, eikä vasta joskus myöhemmin. Niinpä tänään heti aamulla aloin tutkia kierrätykseen meneviä materiaalejamme, löytyisikö sieltä kenties aarteita ennakkotehtävää silmällä pitäen. Tavoitteenani on nyt helmikuun aikana tehdä itse rakennelma valmiiksi ja maaliskuussa teen piirustus-/maalaustehtävät. Todennäköisesti saatan toteuttaa ennakkotehtävät muutamaan kertaan, jotta olisin aidosti tyytyväinen ne palauttaessani. Parasta siis ryhtyä heti toimeen.
Tsemppiä kaikille luoville aloille hakeville! Iina C.
PS. Käy lukemassa Tehon perustajan, arkkitehti ja taiteen maisterin Sini Koiviston analyysi arkkitehtuurin ennakkotehtävistä täältä.
Alun perin minusta piti tulla jotain ihan muuta kuin arkkitehti, ja itseasiassa tulikin, mutta nyt olen polulla kohti unelma-ammattini opiskelupaikan tavoittelua. Arkkitehtuurin piirustus- ja suunnittelukokeissa testataan pyrkijöiden ideointikykyä sekä visuaalisen esittämisen lahjoja.
Viime viikon kurssitehtävä, jossa tehtävänä oli luoda kolmen kuvan sarja sotkusta siistiin tilaan.
Yläasteella kävin yhden kuviksen valinnaisen kurssin, lukiossa en yhtään. Jos olisin silloin tiennyt hakevani arkkitehtuuria opiskelemaan, olisin valinnut näitä kursseja enemmän. Pohdinkin viime kesänä, onko minulla mitään realistisia mahdollisuuksia sisäänpääsyyn. Sitten löysin Teho-Opiston ja tilastot vakuuttivat minut siitä, että kurssilla olisin ammattitaitoisessa opetuksessa. Kun kurssi alkoi, ilahduin siitä, miten heti ensimmäisellä luennolla kerrottiin valööreista, vastaväreistä yms. Aloin oppia teoriaa, jota en muista koulussa pakollisilla kuviksen tunneilla oppineeni. On ihana tehdä kurssitöitä miettien teoriaa taustalla; siitä voi nimittäin ammentaa paljon. Maxi- ja Midi-kursseilla saa varmasti riittävät tiedolliset eväät pääsykokeiden piirustus- ja suunnittelupäiviä varten – ei siis haittaa, vaikkei koulussa olisikaan kuvista valinnaisena aineena opiskellut. Jos vähemmällä taiteilutaustalla on valmis treenaamaan itse paljon, uskon aidosti, että on oikein hyvät mahdollisuudet napata opiskelupaikka luovilta aloilta Tehon kurssin jälkeen. Haluaisin rohkaista heittämään “ei musta oo” -ajatukset romukoppaan (lue Heinin hyvä blogipostaus aiheesta täältä) ja kurkoittelemaan tavoitteita kohti.
Tänään meillä alkoi Tehon valmennuskurssilla taas arki joululoman jälkeen ja katsoin juuri viikkoluentoa sommittelusta. Olin haaveillut, että minulla olisi ollut joululomalla aikaa tehdä lisätehtäviä, edes yksi viikossa. Lastenhoitokuvioiden mentyä uusiksi vuodenvaihteessa, aika on kulunut arkisten askareiden järjestelyssä, jotta pienillä aarteilla olisi mahdollisimman iloinen vuoden aloitus. Nyt on huojentavaa istua tätä kirjoittamassa tietäen, että lapsilla on hyvä olla ja saan keskittyä kurssiin taas täysillä jokusen tunnin arkipäivisin. Olen oikeasti todella innoissani paluusta arkeen, koska arki tarkoittaa sitä, että pääsykokeita kohti mennään entistä kovempaa.
Nyt iski myös tajuntaani se, että jo alle kuukauden päästä (15.2.2021) arkkitehtuurin ennakkotehtävät julkaistaan! Onpa se kutkuttavan jännittävää, ja samalla ihanaa! On myös huojentunut olo siitä, että aloitin tämän matkani Teholla jo syksyllä. Paljon on jo opittu ja aion tehostaa piirtämistä ja maalaamista maksimituntimäärään nyt tämän kuukauden aikana. Toivon, että helmikuun puolessa välissä olisin täynnä intoa ennakkotehtäviä suunnitellessa. Minulla on ollut koko ajan tapana yrittää tehdä entistä paremmin, kokeilla itselle uutta ja mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle. Aion tehdä niin myös ennakkotehtävien osalta ja tehdä ne tarvittaessa niin monta kertaa uudestaan, että olen tyytyväinen ne jättäessäni.
Tänään minulla alkaa myös matikkamörön kukistus, heh. YO-kirjoituksissa olin kovassa kuumeessa pitkän matematiikan kokeissa ja rehellisesti sanottuna sössin kokeen totaalisesti. Jälkiviisaana minun olisi kannattanut tehdä koe uudestaan seuraavana syksynä. Noh, nyt edessäni on arkkitehtimatematiikan koe pääsykokeissa kunhan vain läpäisen ensin ennakkotehtävät. Arkkitehtuurin viime vuotisen pääsykoeuudistuksen myötä matematiikka ei ole kokeissa enää niin suuressa roolissa ja riittää, että läpäisen sen. Olen suunnitellut käyttäväni aikaa joka viikko vähintään kahdeksan tuntia laskemiseen, jotta saisin heittämällä tarvittavan pistemäärän kasaan. Ensimmäinen tehtävä on ollut tyypillisesti yhtälöiden ratkaisua, joten alanpa ensialkuun ratkaista niitä.
Pääsykokeita ajatellen on yksi selkeä tavoite: tuntea olevansa valmistautunut. Valmistautunut olo tuo itsevarmuutta ja rohkeutta. Olen niin kiitollinen tästä Tehon kurssista, sillä se tuo sopivaa viikkorytmiä. Jos sinäkin haaveilet pääsystä luoville aloille, nyt kannattaa tulla mukaan Tehon ammattitaitoiseen “valmennukseen”!
Lumisin ja iloisin terkuin, Iina C.
Treenaamaan yhdessä?
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
Kirjanpitäjillä on alkamaisillaan kiireisin aika vuodesta, sillä useiden yritysten tilikausi vaihtuu vuodenvaihteessa. Meillä Teho-Opistolla alkoi puolestaan nyt tänään virallisesti joululoma. Syyslukukausi keskityttiin Maxi-kurssilla erilaisten tekniikoiden haltuun ottamiseen ja keväällä tullaan syventymään omaan hakukohteeseen syväluotaavammin. Kirjanpidon hengessä ajattelin tehdä itseni kanssa pienen välitilinpäätöksen. Ensin minun on kuitenkin pakko palata lyhyesti viime viikon pääsykoesimulaatioon (lue fiiliksistäni ennen koetta täältä), koska se kuvastaa hyvin tätä saavutettua välietappia.
Luettuani tehtävänannon, ajattelin haasteen olevan hauska. Meille arkkitehtuuria opiskelemaan haluaville esitettiin kaksiulotteinen maalaus, josta piti valita kohta ja esittää se kolmiulotteisena tilana. Aloin heti suunnitella työtä ja yht’äkkiä tuntui, etten osaakaan piirtää perspektiivissä ja hetken pohdin, miten ihmeessä saan visualisoitua visioni. Käytin aikaa luonnosteluun peräti 38 minuuttia, mikä tuntui itsestä pitkältä ajalta. Minulla oli yksinkertainen konsepti ja pohdin, oliko se jopa liian minimalistinen.
Pääsykoesimulaatio alkamassa: tarvikkeet esillä
2 tuntia 7 minuuttia testin alun jälkeen olin jo pitkällä työni kanssa ja aloitin loppusilauksen tekemisen. 10 minuuttia ennen testin päättymistä katselin työtäni, enkä osannut lisätä siihen enää mitään. Aloin kuvata työtä ja sitten huomasin muutaman pienen asian ja lisäsin ne pikavauhdilla. Aika riitti siis suureksi yllätyksekseni todella hyvin.
Työni 2 h 7 min testin aloituksen jälkeen – 53 minuuttia aikaa jäljellä työn palautukseen.
Sain juuri palautteen työstäni. Sitä kehuttiin näkemykseltään rohkeaksi, tyylitellyksi ja heijastavista pinnoista tuli kiitosta. Kehittäväksi kritiikiksi sanottiin, että sommitelmaa voisi hioa siltä osin, että jokin elementeistä olisi lähempänä katsojaa. Työ ylsi omien töideni kärkijoukkoon. Tästä olenkin erityisen iloinen: pystyin suorittamaan omalla tasollani pienen paineen alla. Heti kun palautin työni, olin sitä mieltä, ettei se ole kaikista parhain toteutukseni, mutta se on tyylikäs. Kesällä ennen kurssin aloitusta en olisi kuuna päivänä yltänyt tällaiseen suoritukseen. Ilmaisuni oli hyvin haparoivaa, enkä saanut tyylikästä aikaan, en sitten millään. Ja nyt, vaikka hetken tehtävän alussa tuntui, että mikään taito ei ole hallussa, onnistuin näinkin hyvin. Parempaa joululahjaa en olisi osannut toivoa; toivoa nimittäin. Tämä luo uskoa tulevaan ja siihen, että saatan pystyä jopa pääsykokeissa ilmaisemaan itseäni vahvasti. Tässä kun vielä muistaa sen, että minulla on kokonaiset viisi kuukautta aikaa treenata ammattilaisten rautaisessa ohjauksessa.
Valmis, pääsykoesimulaatiossa tekemäni työ.
Oma pääoma: + osaan visualisoida ajatuksiani hyvin + oma tyyli on lähtenyt kehittymään + olen ottanut itselle entuudestaan täysin uusia tekniikoita haltuun (quashit, lyijykynä-, tussi-, paperi-, puutikku- ja rautalankatekniikat) + viikkorytmini on pitänyt hienosti kutinsa + tekemiseni on nopeutunut noin puolella alun harjoitustöiden tekemisestä + olen hypännyt monella tapaa pois omalta mukavuusalueeltani (opin jopa visualisoimaan graffiteja!) + etäkurssi on ollut täydellinen valinta elämäntilanteeseeni ja se on tuonut valtavasti iloa (lue postaukseni aiheesta täältä) + olen saanut onnistumisten lisäksi epäonnistua ja oppia virheistä turvallisessa, kehittävässä ympäristössä (lue isoimmasta mokastani) + tapaamani uudet ihmiset ovat inspiroineet tekemään töitä unelman eteen (yksi heistä on Fanni Schildt, jota sain haastatella)
Olen itselleni velkaa: – jatkamisen samaan malliin ja itseasiassa jatkuvan petraamisen – itseluottamuksen kasvattamisen – tekniikoiden hiomisen – lisätehtävien tekemisen, jotta harjoitusta kertyy monipuolisesti – arkkitehtimatematiikan haltuun ottamisen
Tätä tekemiseni tasetta katsoessa todettakoon tuloksen olevan reilusti ylijäämäinen ja uuteen tilikauteen voi suunnata iloisin mielin. Syksyn tulos on sen verran lupaava, että kevääseen kannattaa investoida rohkeasti lisää aikaa (ja siis aina unelmien eteen kannattaa, vaikka ne tuntuisivat miten kaukaisilta tahansa!), sillä harjoitteluun käytetty aika maksimoi varmasti onnistumisprosentin pääsykokeissa. Kiitos Teho-Opistolle tästä mahdollisuudesta käydä Maxi-etäkurssia ja saada jakaa tätä matkaa blogissa. Kiitos kaunis sinulle, joka kuljet matkassa mukana. Jos et ole jo Teholla, ehkä nähdään siellä pian? 😉 <3: Iina C.
Jos minulla olisi joulukalenteri, huomenna avaisin luukun, jossa saisin erityistehtävän: ota osaa Teho-Opiston pääsykoesimulaatioon. Tällä viikolla me kaikki Tehon maxi-kurssilaiset saamme nimittäin osallistua kolmen tunnin mittaiseen harjoitukseen, joka pyrkii simuloimaan pääsykoetehtävää. Täytyy myöntää, että se tuppaa hieman jännittämään. Vaikka kyseessä on tavallaan vain harjoitus muiden joukossa, eroaa se muista tehtävistä siinä, että nyt ei katsella referenssitöitä tai tarkasteta työtä tehdessä, miltä jokin asia oikeasti luonnossa näyttää. Sen sijaan testataan, mitä pystyy luomaan itsenäisesti annetussa ajassa. Haluaisin onnistua, mutta pohdituttaa, miten pitkälle siivet kantavat tässä vaiheessa. Olen iloinen, että näitä harjoituksia tehdään jo nyt, noin puoli vuotta ennen varsinaista h-hetkeä, sillä tässä on vielä hyvin aikaa treenata.
Viime keväänä monet luovien alojen pääsykokeet olivat koronatilanteen vuoksi verkossa; arkkitehtuurin ja muodin tosin ei. Toivon koko sydämestäni koronatilanteen päättymistä, mutta pääsykoe olisi ihana suorittaa etänä itse valitsemastaan paikasta käsin. Pääsykoetilanne olisi siten hitusen rennompi. Ajatukset eivät harhailisi siinä, olenko muiden tahdissa tai miten monta osallistujaa pääsykokeissa on mukana ja millaiset ovat prosentuaaliset mahdollisuuteni päästä sisään kaiken ympäröivän lahjakkuuden keskeltä – keskittyisin täysillä vain omaan tekemiseen. Toisaalta, luulenpa, että etäpääsykokeissa jännittäisin, toimiihan tekniikka varmasti, jottei kaikki harjoittelu valuisi hukkaan teknisten haasteiden vuoksi. Puolensa ja puolensa kaikella.
Nuorempana olin joissakin pääsykokeissa, missä menin ihan kipsiin. Jotta niin ei kävisi enää, näen itselleni kaiken mahdollisen henkisen valmistautumisen tärkeänä. Siksi nämä pääsykoesimulaatiot inspiroivat. Keväällä juuri ennen pääsykokeita edessämme on vielä laajemmat pääsykoesimulaatiot. Mikäli koronatilanne on laantunut ja pääsykokeet pidetään yliopistolla, osallistun paikan päällä tuolloin Teho-Opiston pääsykoesimulaatioonkin vaikka käynkin Maxi-etäkurssia. Ammattiurheilijat tekevät paljon mielikuvaharjoituksia, miksen minäkin?! Pääsykoesimulaatiossa voin kuvitella itseni pääsykoetilanteeseen.
“Mielikuvaharjoittelulla voidaan parantaa myös itsetuntoa ja itseluottamusta, joiden tärkeys korostuu etenkin kisasuorituksen aikana,” kommentoi urheilupsykologi Tuomas Grönman Suomen Taitoluisteluliiton blogissa.
Huomenna siis taitoni menevät tositestiin. Jännittävin terkuin, Iina C.
