Matka arkkitehtuurin opintoihin vaatii hakijalta yllättävän paljon. Ensimmäisenä etappina kohti arkkitehtiopintoja on ennakkotehtävät. Kun ennakkotehtävät on läpäisty hyväksytysti, edessä häämöttää varsinaiset piirustus-ja suunnittelukokeet. Tiesitkö, että arkkitehtuurin pääsykokeissa tietyt tehtävätyypit toistuvat vuodesta toiseen? Kun tiedossa on, mitä tulevan pitää, on hyvä menestyminen taattu. Kurkkaa videolta arkkitehtiopiskelijan analyysi siitä, mitkä tehtävät toistuvat pääsykokeissa, ja nappaa vinkit mukaan harjoitteluun.
Kun suuret aherrukset ennakkotehtävien parissa on tehty, on aika suunnata katse tulevaan, nimittäin piirustus- ja suunnittelu kokeisiin. Menestyminen kokeissa vaatii usein kovaa harjoittelua luovan tekemisen parissa. On tärkeää tietää, mitä pääsykokeissa vaaditaan ja miten napata unelmien opiskelupaikka. Videolla käydään läpi matka kohti arkkitehtiopintoja. Videolla pääset kuulemaan toistuvimmat tehtävätyypit piirustus- ja suunnittelukokeissa, sekä katsauksen matematiikan ja luonnontieteen kokeista.
Edellisessä osassa käytiin läpi Jessen kehitystä ja töitä, joilla hän läpäisi kevään ennakkotehtävät. Sarjan viimeisessä osassa käydään läpi Jessen tunnelmia pääsykokeista, sekä opintojen alkua arkkitehtuurin ohjelmassa Oulussa. Tässä osassa tarkastellaan myös Jessen uusimpia töitä ja niiden tekoprosessia. Kuinka opiskelupaikka saavutettiin, vaikka pääsykokeet eivät menneet odotetulla tavalla ja millaista itse opiskelu on?
Pääsykokeet ja kouluun pääsy
Pääsykokeet olivat pandemiatilanteesta johtuen kahden päivän mittaiset aiemman neljän sijaan. Kokeissa tutut kolmen tunnin tehtävät olivat myös saaneet kaverikseen kahden – ja yhden tunnin tehtäviä.
“Viikkoa ennen pääsykokeita tuli tieto, että jokasena päivänä on yksi yhden, kahden ja kolmen tunnin tehtävä. Erityisesti tunnin tehtävät tuli vähän shokkina. Lisäksi välinelistassa oli liima, joten odotettiin rakentelutehtäviä kokeeseen, mutta niitä ei kuitenkaan ollut, vaikka ne oli just ne, missä aattelin että menestyn. En kokenut olevani yleiseen tasoon verrattuna edellenkään ihan älyttömän hyvä piirtämään tai maalaamaan.“
Rakentelutehtävien puutos oli tosi huono juttu ja ajattelin, että tänä vuonna en pääse mitenkään sisään.
– Jesse
Pääsykokeiden ensimmäisenä päivänä Jesse koki epäonnistuneensa, mutta ei antanut sen häiritä kokeiden toista päivää.
“Ekan päivän vikana tehtävänä oli tunnin tehtävä, joka ei vaan sujunut ja tein sen kolme kertaa uudestaan. Olin sen jälkeen aivan rikki ja olin siellä vikana pesemässä maaleja ihan murtuneena. Näin kuitenkin kokeiden jälkeen frendiä, jonka tsemppaaminen autto etten luovuttanu heti sen ekan päivän jälkeen. Toinen päivä meni sitten paremmin ja mun parhaat pisteetkin tuli töistä jotka tein silloin.“
Syksyllä lähettiin tosi huonoista lähtöasetelmista vesivärien kanssa, mutta kokeissa se oli sitten ihan omia ykkösjuttuja.
– Jesse
Jesse nappasi unelmiensa opiskelupaikan lopulta yhteispisteiden ansiosta.
“Omasta mielestä kokeet ei mennyt hirveen hyvin, mutta pääsin silti opiskelemaan. Jos en ois treenannu ajankäyttöä niin ei ois ollut mitään mahista. Koronan takia otettiin myös 10 ylimäärästä opiskelijaa ja mä olin yks näistä. Lisäksi korotin keväällä englannin ylioppilaskoe-arvosanan M:stä E:hen. Pääsin siis yhteispisteillä kouluun vaikka luulin, että ylioppilaskokeiden tulokset pitäis olla jotenkin älyttömän hyvät että niillä vois päästä.“
Arkkitehtuurin opintojen alku
Vuoden valmennuskurssilta jäi Jesselle monia hyödyllisiä oppeja
“Kurssilla mun kolmiulotteinen hahmotus ja itsevarmuus omaan tekemiseen kehittyi. Osaan myös paremmin piirtää ja käyttää eri välineitä. Lisäksi oon alkanut maalailla tauluja ja koulussa luonnostelen aika paljon kaikenlaisia projekteja.“
Koulutyö: “Kita” – kaulakoru
“Koru on tehty rikotuista lautasista ja surri-langasta, jota Tehollakin sillon suositeltiin. Inspiraationa oli Maison Martin Margielan vuoden 1989 malliston liivi, joka on myös tehty rikotuista lautasista ja rautalangasta. Korun muodossa ideana oli se, että kun korona-aikana suu on peitossa niin siksi korusta nousee tollanen kita ja aika häijyn näköset hampaat. Tota oli tosi kiva tehdä ja sain siitä hyvää palautetta.“
Arkkitehtuurin opiskelu on vastannut Jessen odotuksia, vaikka tekemistä onkin paljon.
“On aika intensiivistä tää opiskelu. Kurssien aikana on aika tasaisesti palautettavia juttuja ja deadlinien lähellä tehäänkin tosi tiiviisti hommia ja vietetään iltoja koululla tekemässä. Mut se ei haittaa yhtään koska siitä mä tykkään. Täällä on myös ihan huikee yhteishenki, tosi kannustava ilmapiiri ja yhdessä tekemisen meininki.”
Koulutyö: Kuvat ympäristöstä
Kuvat ympäristöstä:“Näissä kolmessa työssä piti etsiä Oulusta tai muualta jotain kiinnostavia kohteita, joissa olisi jotain historiallisia kerrostumia. Piti ottaa kuvat paikoista ja niiden pohjalta tehdä valitsemallaan tekniikalla jäljennös. Ensimmäisen työn tein värikynillä, toisen vesiväreillä ja peiteväreillä, ja alimman tein peiteväreillä.
Ovityöhön oon tyytyväinen ja sitä oli hauska tehdä. Ensimmäisessä kuvassa halusin harjotella kolmiulotteisuutta ja värikyniä enemmän, mutta se oli aika haastava kuvata. Alimmassa tein vähän ehkä jotain hätäsiä valintoja ja vaikka oli kivaa tehdä taas peiteväreillä, työn tunnelma ei ehkä ihan vastaa sitä oikeaa paikkaa. Sama ongelma on ehkä vähän näissä muissakin, että tunnelma on vähän epärealistinen. Se onkin asia, jossa mulla on vielä vähän petrattavaa.“
Koulutyö: Kollaasi
Kollaasi:“Työssä oli ideana, että jostain Alvar Aallon työstä piti ottaa yksityiskohta ja tulostella sitä samaa kuvaa mustavalkosena ja eri kokoisina. Ite valitsin sellasen Artekin Screen 100 säleseinän ja tein siitä tollasen sommitelman.“
Arkkitehtuurin opintoihin kuuluu itsenäisten töiden lisäksi ryhmätöitä, joissa on Jessen mukaan sekä etuja, että haittoja verrattuna yksin tehtäviin töihin.
“Ryhmätöissä on tosi tärkeetä, että se ryhmä toimii ja kuunnellaan toisten mielipiteitä. Aina pitää tehdä kompromisseja ja ideoita otetaan vähän kaikilta. Ryhmätöissä harjoitellaankin hyvin työelämää varten koska siellä tehdään tosi usein töitä muiden kanssa. Yksin töiden tekeminen voi olla välillä huono juttu kun ei oo ketään auttamassa, mutta toisaalta hyvä koska saa ihan itse valita mitä haluaa tehdä.“
Ryhmätyö: “Piano e forte“
“Tää on nykyarkkitehtuurin kurssin ryhmätyö, joka on mun mielestä tosi onnistunut. Työn nimi Piano e forte [hiljaa ja kovaa] tarkoittaa siis sitä, että muotokieli on ulkopuolelta aika runsas sisältäen paljon voimakkaita muotoja. Sisältä tunnelma taas on aika rauhallisen seesteinen ja ns. hiljaisempi.
Tässä työssä on käytetty siis rautalankaverkkoja, joista tehtiin paksumpia pistehitsaamalla niitä yhteen. Sitten savi ja vesi-seoksella maalattiin noi muodot, josta saatiin toi pinta tohon. Tää koostuu yhdestä isommasta palasta ja kahdesta pienemmästä. Muoto on vähän taitettu tuolta keskeltä ja se on vähän tollanen onnenkeksimäinen. Liimattiin lopuksi palaset mustaksi maalatulle puulevylle ja laserleikattiin mittakaavahahmot punasesta muovista. Tää oli yks lempparitöitä ja tätä tehtiin tosi pitkään ja monessa eri vaiheessa.“
Tulevaisuuden kehityskohteita
“Haluaisin kehittyä vielä lisää piirtämisessä ja maalaamisessa. En tiiä onks ikinä sellasta, että voin sanoo olevani hyvä piirtää. Aattelin että kun pääsen opiskelee arkkitehtuuria, voin sanoo et nyt oon hyvä piirtää… ehkä mä oon, ehkä mä en oo. Haluaisin myös osata piirtää ehkä vähän realistisemmin. Etenkin taito luonnostella on tärkeää, mutta en kuitenkaan koe, että tarvitsee olla super hyvä piirtämään käsin, koska töitä tehdään paljon esimerkiksi tietokoneella.
Haluun myös löytää uusia tapoja ettiä inspiraatiota ja heräteltyä mielikuvitusta. Haluun pysyy luovana ihmisenä ja ruokkia sitä koko ajan eri tavoin.“
Jessen vinkkejä arkkitehtuurin opintoihin hakeville
“Kuka tahansa voi päästä sisään kun harjoittelee, mutta kannattaa tutkia eri väyliä ja esimerkiksi käydä korottamassa ylioppilaskokeiden arvosanoja. Myös säännöllinen harjoittelu ja monipuolinen tekeminen on tärkeetä. Lisäksi jos pääsykokeissa menee yks päivä huonosti, niin ei kannata luovuttaa siihen. Sun suoritus ei oo sen yhen tehtävän arvonen eli vaikka menis yks tehtävä ihan penkin alle, se suoritus voi silti pelastua muualta. On tärkeetä, että saa pidettyä sen motivaation ja draivin yllä vaikka ne kokeet saattaa tuntua tosi raskaalta. Se on kuitenkin jokaiselle hakijalle yksilöllistä, että onko eteen tulevat tehtävät mieluisia vai ei.“
Tärkeintä on ettei luovuta jos kokee, että arkkitehtuuri on se mitä haluu lähteä opiskelemaan. Opiskelupaikan voi saada, vaikka tuntuu ettei nyt oo oma vuosi niinkun mulle kävi.
– Jesse
Tämä oli sarjan viimeinen osa, mutta Jessen matka arkkitehdiksi jatkuu kuitenkin vielä opintojen muodossa. Kenties kuulemme joskus lisää vinkkejä valmiilta arkkitehdiltä! Jos Jessen polku opintoihin jäi vielä kiinnostamaan, kurkkaa hänen kirjoittama valmennuskurssin aikainen blogi täältä!
Klikkaa myös sarjan 1. osaan ja 2. osaan jos satuit missaamaan ne!
Haluatko sinäkin onnistua?
Jesse oppi valmennuskurssilla monia arvokkaita taitoja ja oppeja, jotka auttoivat pääsykokeiden läpäisyssä. Avaimena kouluun pääsyssä olikin sinnikäs harjoittelu, kritiikki ja ajankäytön hallinta.
Tule mukaan meidän kursseille ja löydä omat vahvuutesi! Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Aloita matka kohti unelmiesi opiskelupaikkaa jo tänään!
Jesse koki lähtötasonsa melko matalaksi, mutta nappasi siitä huolimatta arkkitehtuurin opiskelupaikan valmennuskurssin jälkeen. Sarjan ensimmäisessä osassa käytiin läpi Jessen ensimmäisiä töitä ja arkkitehti urahaaveen syntyä. Valmennuskurssin syyslukukauden aikana Jessen tekniset taidot kehittyivät, mutta kevään aikana harjoittelu lisääntyi entisestään ja Jesse läpäisikin arkkitehtuurin ennakkotehtävät! Missä Jessen taidot kehittyivät erityisesti ja mihin hän ei vieläkään olluttyytyväinen?
Syksyn työt vs. kevään työt
Kevätlukukausi valmennuskurssilla oli monella tapaa jännittävä, sillä koronavirus-pandemian vuoksi muun muassa pääsykokeiden lopullista toteutumismuotoa jännitettiin pitkään. Jessen kevään töissä oli kuitenkin nähtävissä kehitystä verrattuna syksyn töihin, sillä materiaalit ja työvälineet olivat tulleet jo tutummiksi.
Rautalankatyöt syksy/kevät
“Rautalangan käsittelystä en tykännyt aluksi yhtään. Koin, että se oli vaikeaa, työlästä ja aikaa vievää. Syksyn hämähäkkityössä telineen rautalanka oli tosi jäykkää ja paksua, mutta muuten se lanka oli taas tosi heiveröistä eikä oikeen kantanut. Sitä oli vaikea saada haluamaansa muotoon ja työhön menikin reilusti yli 3 tuntia.”
“Keväällä hommasin surri-lankaa, joka on suhteellisen ohutta, mutta melko vahvaa rautalankaa. Heti kun hommasin sitä niin homma alko sujumaan ja aloin tykkäämään rautalankatöistä. Se, että on hyvät välineet on tosi iso juttu ja antaa itsevarmuutta siihen omaan tekemiseen. Laskuvarjotyöhön menikin sitten aikalailla tasan sen 3 tuntia ja sen tekeminen oli myös huomattavasti kivempaa.”
Vesivärityöt syksy/kevät
“Vesiväritekniikat oli myös vaikeita ja en osannut oikein hallita niitä syksyllä. Värit levis jotenkin väärällä tavalla satamatyössä ja teinkin sen monta kertaa, mutta se ei ihan onnistunut omasta mielestä eikä kritiikinkään puolesta. Työn tarkoitus oli tehdä valoa korostava lux-Helsinki tyylinen juttu, mutta tein työstä liian kirkkaan niin mun työssä sitä ei juuri näy.”
“Tässä sit myöhemmin kehityin, mikä näkyy tässä tummemmassa kevään työssä. Vesiväritekniikoissa vaikeinta oli just sen tunnelman luominen ja tässä toisessa onnistuin siinä paremmin.”
Itelle tärkeintä kuvataiteessa on tunnelman luominen ja oli tosi iso juttu mulle, että sain sitä kehitettyä syksystä.
– Jesse
Läpi kevään ennakkotehtävistä
Ennakkotehtävien tekoon Jesse käytti viime keväänä enemmän aikaa kuin edellisenä hakuvuonnaan. Jännittävän tilanteesta teki erityisesti se, että hakijoita karsittiin koronavirus-pandemian vuoksi tänä vuonna enemmän kuin yleensä.
“Käytin tehtäviin paljon aikaa ja tein niistä monta yritystä, mutta oon kyllä töihin tosi tyytyväinen vieläkin. En usko, että vuoden 2019 tasosilla tehtävillä olisin päässyt jatkoon enää tänä vuonna kun hakijoita karsittiin tässä enemmän. Kuumottelin pitkään, että pääsenkö näillä jatkoon, ja pääsinhän mä. Kaikkeni olin kyllä antanut.”
”Käytin ennakkotehtävien teossa aika monipuolisesti eri tekniikoita. Pienoismallista tein monta yritystä ja oon tyytyväinen siihen, millanen siitä tuli. Ulkokuvassa tein taustan vesiväreillä, millä sain sitten sitä liukumaefektiä, mikä ei ollut onnistunut vuoden 2019 ennakkotehtävissä värikynillä. Jäätikön tekemiseen käytin peitevärejä ja vesiväriä, ja rakennuksen yksityiskohtia tein ohuella tussilla. Sisäkuvan tein myös tusseilla, koska tykkäsin niistä sillon ja tykkään vieläkin. Olin tyytyväinen, että en tehnyt värikynillä esimerkiksi kokonaan yhtä työtä, sillä en oo niiden kanssa hirveen hyvä.”
Jesse sai valmennuskurssilta kaipaamaansa rutiinia tekemiseen ja itsevarmuuden kasvu eri tekniikoissa auttoi myös ennakkotehtävissä.
En ois osannut tehä tollasta tussityötä kurssin alussa. Olin saanut sellasta itsevarmuutta, mikä helpotti ennakkotehtävien teossa.
– Jesse
Viimeiset harjoitukset ennen pääsykokeita
Kevään pääsykoesimulaatio: lumenluontilaite/torni+terassikahvila
“Pääsykoesimulaatio aina vähän kuumottaa kun tulee niin pääsykoefiilikset. Lumenluontilaitteeseen en ollut tyytyväinen. Tai olin tyytyväinen sen ideaan, mutta en saanut esitettyä sitä silleen kivasti kolmiulotteisesti. Tekniikka oli muistaakseni vapaa ja valitsin värikynät, koska halusin yrittää saada ne hallintaan, mutta en silti ihan tiennyt mitä teen. Oon kyllä oppinut, että on tosi tärkeetä, että on hyvät värikynät, joissa on paljon pigmenttiä ja hyvä paperi siinä alla. Oli vielä vähän sellasta hakemista tän kanssa ja tää vähän venähtikin siitä 3 tunnin aikarajasta.
“Pienoismalliin olin sitten taas ihan tyytyväinen. Paljon kokeilin eri juttuja ja päädyin sitten tollaseen. Sain sen just ja just 3 tunnissa tehtyä ja oli kyllä tosi tiukkaa tekemistä koko ajan”
Realistinen ympäristö/abstraktoitu versio
“Tähän työhön meni yli kolme tuntia. Lyijykynätyön tarkoitus on kuvata aika realistisesti ympäristönsä ja sitten siitä piti tehä abstraktoitu versio. Tykkäsin siitä, et pääsin treenaamaan enemmän lyijykyniä koska niiden kanssa olin vähän epävarma. Lyijykyniä on tietysti tullut käytettyä ihan pienestä asti aina koulussa ja niillä sitten vähän matikan vihkoon piirrelly mitä sattuu. Mustavalkoset jutut on kuitenkin vähän pelottavia koska tykkään käyttää värejä. Värit on ehkä helppo tapa piilottaa niitä teknisiä vaikeuksia ja ongelmia kun taas mustavalkosessa kuvassa se valon ja varjon ymmärtäminen korostuu ihan eri tavalla.”
Metamorfoosityö värikynillä
“Annoin itelleni tähän 2 tuntia aikaa, vaikka tehtävänannossa aika olis ollut 3 tuntia. Sain sitten tehtyä sen 1,5 tunnissa. Tästä työstä tuli vähän itsevarmuutta niihin värikyniin kun ne meni aikalailla oman pillin mukaan ja just niinku halusinkin.”
Fiilikset valmennuskurssin lopussa
Yks tärkeimpiä juttuja Teholla oli se, että sai sitä kritiikkiä. Aiemmin ei oikeen voinut tietää mikä itellä konkreettisesti meni väärin kun ei ollut käynyt sitä kuvataidekoulua. Kritiikki oli välillä tosi rajua ja suoraa, mutta tykkäsin just siitä ettei kaunistella hirveesti. Siinä oppi parhaiten.
– Jesse
Jesse teki kevään aikana paljon harjoitustehtäviä. Syksyltä jääneiden rästitehtävien lisäksi Jesse pyysi paljon ylimääräisiä arkkitehtuurin harjoitustehtäviä, jotta sai harjoiteltua lisää.
“Palautin syksyllä vähintään yhden tehtävän per viikko. Keväällä tein kaikki annetut tehtävät paitsi yhden ja lisäksi lisätehtäviä, jotka soveltuvat erityisesti arkkitehtuurin alalle. Ylimäärästen tehtävien ansiosta pääsin kevään töissä tosi usein kolmeen tuntiin.”
Ahkeruus palkittiin ja Jesse pääsi opiskelemaan, vaikka pääsykokeet eivät menneet odotetulla tavalla.
Mitä pääsykokeissa tapahtui ja miltä Jessen työt näyttävät tänä päivänä opiskelujen alettua? Sarjan viimeisen osan pääset lukemaan täältä!
Kurkkaa myös Jessen blogiin, jota hän kirjoitti valmennuskurssivuotensa aikana!
Onko itsenäinen harjoittelu haastavaa?
Tule treenaamaan meidän kanssa! Jessen menestystä ennakkotehtävissä auttoi ahkera harjoitustehtävien tekeminen sekä Tehon opettajien henkilökohtainen opastus! Harjoittelustakin tulee helpompaa ja vähemmän stessaavaa selkeiden tehtävänantojen ja rehellisen palautteen ansiosta.
Tule mukaan meidän kursseille, löydä omat vahvuutesi ja kasvata itsevarmuuttasi! Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Aloita matka kohti unelmiesi opiskelupaikkaa jo tänään!
Jesse kävi Tehon Maxi-kurssin viime vuonna ja vaikka hän koki lähtötasonsa melko matalaksi, aukesi hänelle tie Oulun Yliopistoon arkkitehtuurin opintoihin! Millainen matka tähän johti ja mitä siihen vaadittiin? Tästä seuraa kolmen blogitekstin sarja, jossa käydään läpi Jessen kehityksen polkua ensimmäisistä töistä aina tämän päivän arkkitehtiopintojen töihin. Jesse onkin elävä esimerkki siitä, että ei tarvitse olla maailmaluokan kuvataiteilija, jotta voi saada opiskelupaikan!Mistä Jessen urahaave sai alkunsa ja miltä ensimmäiset työt oikein näyttivät?
Kouluun hakemisen alkutaipaleella
Jessen haave arkkitehdin urasta sai alkunsa jo lukiossa, mutta kuvataidetaustaa hänellä ei ennen juurikaan ollut. Arkkitehdin urassa Jesseä kiinnosti erityisesti se, miten rakennetun ympäristön avulla pystytään vaikuttamaan ihmisten elämään. Lisäksi uravalinnassa motivoi halu vaikuttaa ekologiseen rakentamiseen ja päästöjen vähentämiseen.
“Halusin ammatin jossa voin tehdä jotain verrattain luovaa, mutta jossa on hyvä työllisyys. Aattelin, että tää vois olla mun juttu jos vaan osaisin eka piirtää ja maalata”
– Jesse
Jesse ei hakenut opiskelemaan suoraan lukiosta, sillä keskittyi tuolloin ylioppilaskirjoituksiin. Hän myös koki, että arkkitehtuurin opintoihin hakeminen vaatisi enemmän lähtötasoa jos hakisi ilman säännöllistä harjoittelua tai valmennuskurssia. Lukion jälkeen Jesse meni armeijaan, jonka aikana läpäisikin vuoden 2019 ennakkotehtävät.
Ennakkotehtävät 2019
Ennakkotehtävien läpäisy tuli Jesselle yllätyksenä. Armeijassa olon vuoksi aika tehtävien tekoon oli kortilla ja Jesse toteuttikin lopulliset työt noin kahdessa viikonlopussa lomiensa aikana.
“Olin todella yllättynyt, että pääsin ennakkotehtävistä läpi. Pienoismalliin olin tyytyväinen, mutta piirustustehtäviin en niinkään. En oikeen tiennyt mitä teen niin kokeilin vähän kaikkea ja näkyykin vähän sellanen epävarmuus näissä. Esimerkiksi kaupunkikuvassa en tiennyt miten tehdä liukuma taivaalle enkä tiennyt miten värejä ja tekniikoita kannattaisi käyttää. Lopputulos oli vähän sekasen näkönen. Keskimmäisessä kuvassa kolmiulotteisuuden tuominen oli rehellisesti sanottuna aika haastavaa.”
Saman vuoden pääsykokeissa suurimpana kompastuskivenä Jesse koki ajankäytön.
“En ihan hirveesti treenannut ja ne pääsykokeet ei mennyt kovin hyvin. Isoin shokki oli ajankäyttö ja olin tosi pulassa sen suhteen. Silloin jäi tosi kauas, että olisin päässyt sisään enkä ylittänyt edes piirustus- ja suunnittelukilpailun kynnysehtoa. Kokeissa oli kuitenkin tietty rentous, koska aattelin, että oon vähän vaan kattelemassa, mutta vähän kun vertailin omia töitä muiden töihin, tuli fiilis, ettei voi ikinä päästä sisään.”
Vihdoin valmennuskurssilla: Maxi-kurssin alku
“Jo ennen armeijaa tiesin, että haluun Tehon valmennuskurssille. Mulla ei ollu sitä tarvittavaa raakaa talenttia vaan tarttin just sitä säännöllistä treenaamista. Itellä lähtötasot oli todella nollassa, joten vuoden valmennuskurssi oli tosi tärkee. Siellä pysty treenata pitkään ja oppia omista virheistä matkalla.”
Kurssin alussa aattelin, että vihdoin valmennuskurssilla: tää jos joku on se mikä auttaa mua.
– Jesse
Kurssin ensimmäisiä töitä: tussitekniikka ja värikynät
“Tussitekniikoista tykkäsin ja tässä kuvassa aloinkin treenata valoa ja varjoa kunnolla. On se vähän kömpelön näkönen kun nykyään kattoo, mutta sain työstä arvosanan 4, joten se toi lisää itsevarmuutta.”
“Värikynien kanssa on vieläkin vähän taistelu meneillään ja en oo niiden kanssa ihan mukavuusalueella. Varsinkaan alussa en tienny miten saada värit näkymään tummalla paperilla ja itsevarmuus niiden käytössä ei ollut sillon kovin hyvä. Alun tehtävissä meni melkeen joka kerralla reilusti yli 3 tuntia, eli ajankäyttö sillon oli ihan todella huonoa.”
Ensimmäisiä peiteväritöitä
“Peitevärejä en ollut aiemmin juuri kokeillut, mutta aloin nopeasti tykkäämään niistä. Ne oli vähän sellanen yhdistelmä akvarelleista ja akryylimaaleista. Ekassa naamakuvassa näkyy eka kerta kun ikinä kokeilin peitevärejä ja siinä vähän vaan kokeilin eri värejä ja niiden sekottamista. Tokassa kuvassa olin jo vähän oppinut peitevärien käyttöä ja niiden sekottamista esimerkiksi veteen.”
Valmennuskurssin syyslukukauden viimeisimpiin töihin lukeutui pääsykoesimulaatio, jossa tarkoituksena on tehdä annettu tehtävä pääsykokeista tutussa 3 tunnin aikarajassa.
Syksyn pääsykoesimulaatio
“Pääsykoesimulaatiossa käytin paljon aikaa hätiköintiin ja luonnosteluun. En ollut tyytyväinen koko työhön, koska tein nopeesti jotain päätöksiä, mutta ne ei ollut aivoilla mietittyjä. Käytin tosi paljon aikaa itse kappaleen tekemiseen enkä ehtinyt tehdä tilasta kovin hyvää. Tässä työssä esimerkiksi valo ja varjo menee oudosti ja sisätila on valoisampi kun ulkotila, mikä ei oo kovin realistista.”
Kurssin syyslukukausi kehitti Jessen itsevarmuutta välineisiin ja omaan tekemiseen. Taidot kehittyivät kuitenkin erityisesti kevätkaudella tekniikoiden ja muiden tultua jo tutummiksi.
Miltä Jessen työt näyttivät silloin? Lue Jessen matkan toinen osa täältä!
Psst.. Jesse kirjoitti valmennuskurssinsa aikana Teholle blogia! Käy kurkkaamassa jos haluat perehtyä Jessen matkaan vielä perusteellisemmin!
Tuntuvatko eri tekniikat vielä vierailta?
Ei hätää, vielä ei ole liian myöhäistä! Jesse sai opiskelupaikan, vaikka tutustui moneen välineeseen ja tekniikkaan ensimmäistä kertaa kurssilla! Menestyksen avain onkin säännöllinen harjoittelu ja motivaatio.
Tule mukaan meidän kursseille, löydä omat vahvuutesi ja kasvata itsevarmuuttasi! Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Aloita matka kohti unelmiesi opiskelupaikkaa jo tänään!
Lukiossa Aber Amiri kävi läpi pitkän matikan ja innostui viiden vuoden tauon jälkeen piirtämisestä. Tulevaisuudessa hän toivoi pystyvänsä yhdistämään nämä vahvuudet – katse suuntautui arkkitehtuuriin. Yliopistoon haku ei mennyt kerralla purkkiin, mutta epäonnistumiset pääsykokeissa oikeastaan vain vahvistivat hänen haluaan päästä arkkitehtuurin alalle. Kolmanteen kertaan hän päätti laittaa kaiken peliin. Nyt Aber opiskelee ensimmäistä vuottaan Oulun yliopiston arkkitehtuurin linjalla. Aberin vinkit pääsykokeisiin:
Treenaa ajan käyttöä. Kun harjoittelet pääsykokeisiin, anna työskentelyyn aikaa vain niin kauan kuin siihen annetaan aikaa pääsykokeessakin. Siten oppii hallitsemaan ajankäyttöä. Pääsykokeissa tiesin täysin, miten pysyä aikataulussa.
Hanki treenikaveri. Itse löysin treenikaverin Teholta. Treenikaverin kanssa teimme ylimääräisiä harjoitustehtäviä yhdessä kotoa käsin. Lähetimme työt toisillemme, kommentoimme ja annoimme vinkkejä. Työskentelyssä oli ihan erilainen teho, kuin yksin puurtamisessa. Mukaan tuli vielä kolmaskin kaveri. Ryhmässä tuli entistäkin parempia töitä, kun sai niihin useamman näkökulman. Nyt olemme kaikki sisällä!
Pidä pieni tauko ennen pääsykokeita. Itse olin ihan loppu viikkoa ennen pääsykokeita. Kroppa alkoi pettää ja eikä oikein kiinnostanut. Ajattelin, että pääsykokeissa en jaksa piirtää viivaakaan. Kaikki meni puuroksi, visuaalisuus kärsi enkä jaksanut enää tehdä mielenkiintoisia töitä. Päätin pitää viikon tauon ennen pääsykokeita. Se kannatti, sillä pääsykokeissa olin täydessä vireessä.
Arkkitehdin koulutus
Koulutuksen suunniteltu kesto on viisi vuotta, monilla se voi kuitenkin venähtää seitsemäänkin vuoteen. Päivät ovat aina erilaisia ja mielenkiintoisia. Perinteisesti päivän lukujärjestyksessä on luento ja siihen liittyvä tehtävä, jonkinlainen projekti. Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, mutta opetukseen kannattaa ehdottomasti osallistua. Kaikki kokeilut ja harjoitukset tehdään kuitenkin yliopistolla. Siellä tuleekin vietettyä paljon aikaa ja päivät saattavat venyä iltamyöhään. Onneksi yliopistolla ovet ovat auki ympäri vuorokauden ja myös viikonloppuisin. Opiskelu on Aberin mielestä kuitenkin ollut tähän mennessä rennompaa kuin oli kuvittelut. ”Arkkitehdin opinnot ovat olleet jopa kivemmat kuin kuvittelin. Opiskelu on ollut rentoa. Vähemmän lukemista, enemmän tekemistä. Kokeillaan ja harjoitellaan. Mielestäni just tekemällä oppii parhaiten!” Oulun yliopiston arkkitehtuurin linjalla aloitti tänä syksynä 40 opiskelijaa. Opiskelijat on jaettu vakituisiin ryhmiin, joissa kokeiluja ja harjoitustöitä tehdään. Porukasta on tullut tiivis ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Hyvä ryhmähenki jatkuu yliopiston ulkopuolella ja porukka liikkuu paljon yhdessä myös vapaa-ajalla. (Kuva: Ella Pitkäkoski)
Arkkitehdin työskentely
Aber on kuullut arkkitehdin työskentelyn olevan melko itsenäistä. Päivät voivat olla pitkiä ja työt tehdään suurelta osin yksin. Erilaisten projektien läpivientiin vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Näitä ominaisuuksia tarvitaan myös alalle hakevalta. Arkkitehtien työllistymistilanne näyttää hyvältä. Opiskelujen ohella on mahdollista työskennellä ja kartuttaa työkokemusta. Arkkitehdeistä on pulaa ja työpaikkoja riittää niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Vaihtoehtoja on valtavasti ja mahdollisuudet suuntautua omien mielenkiinnonkohteiden ja kiinnostusten mukaan. Aberin kasvanut kiinnostus taiteeseen ohjailee hänen tulevaisuuden urasuunnitelmiaan. Hän tahtoisi yhdistää tulevaisuudessa taidealan ja arkkitehtuurin. Yliopistosta hän saa hankittua itselleen akateemisen koulutuksen, jota aikoo laajentamaa itsenäisten opiskelujen avulla.
(Kuva: Ella Pitkäkoski)
Teho-Opiston valmennuksessa onnistuttiin myös henkisellä puolella
”Kurssilla oli hyvä meininki! Tehtiin kovasti duunia, mutta ymmärrettiin ottaa välillä myös rennosti. Valmennuksessa onnistuttiin loistavasti myös henkisellä puolella. Harjoitustöille annetun kritiikin avulla ymmärsi, mitä teki väärin ja pystyi korjaamaan omia virheitään. Kurssilla annettiin vihjeet ja vinkit töiden toteuttamiseen, niillä lähdettiin taistelemaan myös kevään pääsykokeessa. “
Mielikuvat ovat suuressa roolissa tulevaa opiskelupaikkaa pohtiessa. Harva tietää hakiessaan, millaista eri alojen opiskelu todellisuudessa on. Lue tarina, katso vlogi ja sukella arkkitehtiopiskelijan arkeen! Pitkät päivät, rankat kurssit, loputon stressi. Nämä olivat asioita, jotka pyörivät mielessäni hakiessani opiskelemaan arkkitehtuuria. Vaikka olen pikkutytöstä asti halunnut arkkitehdiksi, en lukioaikoina tuntenut ketään, joka olisi opiskellut alaa. Niinpä päädyin lukemaan netistä hurjalta kuulostavia juttuja opiskelijoiden arjesta.
Hakuajan lähestyessä mieleeni alkoi tulla syitä, miksi en sopisi alalle. Epäilin tunnollisuuttani. Epäilin olevani laiska ja mietin jopa sitä, pysyisinkö muka oikeasti mukana sellaisessa menossa, mistä olin lukenut. Olin kuullut, että arkkitehtiopiskelijoiden päivät venyivät niin pitkiksi, että yöt he saattoivat nukkua koululla. Minä haluan nukkua kotona! Epäilin myös kädentaitojani — en koskaan ollut lahjakas esimerkiksi peruskoulun teknisessä työssä, vaikka sen aina valitsin. Sen takia pohdin tietysti myös mahdollisuuksiani pääsykokeissa. Epäilyni eivät kuitenkaan kasvaneet peloksi. Hain lukion jälkeen opiskelemaan, juuri niin kuin olin aina kuvitellutkin. Ja pääsin sisään. Nyt aloitan toista vuottani Aalto-yliopistossa ja voin kertoa, että lukioaikaiset mielikuvani opiskelusta eivät vastanneet todellisuutta. Työtä voi tehdä todella paljon, paljon tai sitten vähemmän. Oma luonne ja tavoitteet ratkaisevat. On selvää, että työmäärä kasvaa vuosien kuluessa. Mutta niin kasvavat taidotkin. Itse en vielä ole kokenut arkkitehtuurin opiskelua erityisen rankkana. Usein kyse on kuitenkin omasta intohimosta ja sen toteuttamisesta. Välillä on vähemmän työtä ja välillä koululla ollaan pitkään. Se ei kuitenkaan haittaa, kun ympärillä on hyvä ja motivoitunut porukka! Mutta millainen se arkkitehtiopiskelijan peruspäivä sitten on? Joko suunnittelua, luentoja, kenttäkursseja, ekskursioita tai vaikka mitä muuta. En edes osaa vastata kysymykseen, koska päivät ovat juuri sellaisia kuin jokainen niistä itse tekee. Niinpä päätin nyt vlogaamisen aikakautena kulkea päivän ajan kamera kädessäni ja antaa teille esimerkin!
Loppuun vielä todettakoon, ettei kukaan ole ikinä moittinut minua niistä asioista, joita itsessäni ennen epäilin. Jopa ne surkeat puutyötaitoni ovat kehittyneet. Joten unohtakaa epäilyt ja kulkekaa rohkeasti kohti unelmianne!
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
