Aina kun vierailin lapsena mummolassa Helsingin Kruunuhaassa, ihailin vanhoja jugend- ja uusrenesanssitaloja. Niissä on jotain satumaista ja charmia, mikä puuttuu harmaista brutalistisista toimistotaloista. Silloin esitin iskälle terävän kysymyksen: “Miksi uudet talot eivät ole enää niin hienoja?” Tällä viittasin siihen, että moni moderni rakennus on todella selkeäpiirteinen ja niissä ei ole yhtä paljon yksityiskohtia kuin ennen. Iskä vastasi jotakuinkin niin, että on eri tyylisiä rakennuksia ja nykyään ei enää osata rakentaa vanhanajan tyyliin. Jäin miettimään miksi ei?

Trendit muuttuu esimerkiksi Helsingissä 1960-luvulla purettiin monia vanhoja taloja toimistokuutioiden tieltä. Tänä päivänä kierto jatkuu. Vastikää oli uutisissa kuinka Kurt Simbergin suunnittelema 1960-luvun toimistorakennus Helsingin ydinkeskustassa puretaan. Tilalle tulee modernimpi kiinteistö. Tämä on herättänyt keskustelua, että tehdäänkö taas “virhe” ja puretaan vanha talo, jonka perään haikaillaan myöhemmin. Tällä hetkellä minustakin tuntuu, että nykyinen talo on ruma ja on hyvä, että tilalle tulee jotain kauniimpaa, mutta mistä me voimme tietää onko meillä sama fiilis parin vuosikymmenen jälkeen. Puretaanko silloin nyt tuleva rakennus? Vaikea arvailla, koska meillä ei ole kristallipalloa.

Minusta tuntuu, että vanhaa rakennuskantaa pitäisi suojella enemmän ja miettiä, mitä haluamme jättää muistuttamaan historiasta. Ei kaikkia edellisten vuosikymmenien taloja tarvitse säästää. Pitäisi vain käyttää enemmän harkintaa ennen purkua, voitaisiinko esimerkiksi remontoida tai laajentaa vanhaa taloa ja näin tuoda rakennus tähän päivään. Yksi hyvä esimerkki tästä on Tampereen Torni hotellin rakentaminen vanhan ratapihan keskelle. Mielestäni näyttää siistille, että vanhan keskellä seisoo moderni tolppa.

Kun tulevaisuudessa pääsen arkkitehtina suunnittelemaan uusia rakennuksia ja miettimään mitä tehdään vanhoille, haluan pitää tämän pohdinnan mielessä. Minusta eri ikäiset talot tekevät kaupungista elävän näköisen ja olisi tylsää, jos kaikki talot olisivat homogeenisiä. Vaikka en pidä laatikkomaisista ja harmaista rakennuksista ymmärrän, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Jos minun pitäisi esimerkiksi suunnitella laajennos tällaiselle talolle menisin vanhan ehdoilla. Haluaisin laajennoksen olevan tyylillisesti samanlainen, mutta värikkäämpi ja kiinnostavamman muotoinen. Entä millaisia kokonaan uusia rakennuksia suunnittelisin? Se on seuraavan postauksen aihe!

Usein ennen kuin aloittaa työn pitää miettiä, mitä alkaa työstämään. Välillä ideoita ei vain synny. Se on turhauttavaa ja aikaa vievää. Tässä blogi postauksessa haluankin jakaa mun vinkit mistä kerätä inspiraatiota.

1. Ajattele aiheen ulkopuolelta

Kuten ensimmäisessä blogissa kerroinkin kirpputorit ovat olleet minulle iso inspiraation lähde. Kun tuijottaa paljon eri muotoisia, värisiä ja tekstuurisia kappaleita, silmät alkaa mieltymään tietynlaisiin asioihin. Itse olen kuin harakka ja pidän kiiltävistä, värikkäistä ja massasta erottuvista asioista. Niitä löytää hyvin harvoin, mutta kun löydän, päivästä tulee kymmenen kertaa parempi. Esimerkiksi kun löydän uuden kiehtovan vaatekappaleen saan siitä paljon inspiraatiota asuihin. Kirpputoreja kierellessä olen myös tajunnut, että haluan suunnitella taloja, jotka eivät olisi harmaita laatikoita. Rakastan erikoisia taloja, jotka näyttävät kuin mummojen vaaseilta kirpputorien pöydissä.

2. Asiat joita emme nää

Voiko inpiraatiota saada äänistä, hajuista tai ajatuksista? Kyllä voi. Muistan ikuisesti, kun ala-asteella musiikinopettaja laittoi soimaan Vivaldin Neljä vuodenaikaa ja hän käski meidän piirtää mitä kuulemme. Vaikka olin tosi pieni, enkä ymmärtänyt tehtävän tarkoitusta, niin jälkeen päin olen ymmärtänyt kuinka inspiroivaa musiikki on. Minulla on soittolistoja eri mielialoille ja aktiviteetteja varten, kuten salilla käymistä varten. Musiikilla voi boostata energiaa tai rauhoittaa mieltä. Uskon myös esimerkiksi hyvän ruuan hajun ja aurinkoisen päivän fiiliksen inpiroivan taidetta.

3. Aihealueen rajaus

Monilla on lempi aiheita, joiden parissa työskennellä. Itselle mieluisia on rakennukset ja ympäristö. Olen tahalleen rajannut työskentely alueeni näihin aiheisiin, sillä pidän niistä paljon ja haluan kehittyä niiden kuvaamisessa. Haluan palavasti arkkitehdiksi, joten koen järkeväksi keskittyä aiheisiin, joiden parissa tulen työskentelemään paljon. Toki ei tämä kaikille sovi, sillä aiheen rajaaminen voi rajata myös luovuutta. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, sillä itseäni raamit helpottavat, kun tiedän mitä haluan jokaisessa teoksessa olevan eli taloja ja maisemaa.

Näiden vinkkien lisäksi suosittelen kokoamaa kuvia esimerkiksi Pinterestiin tai puhelimen galleriaan. Kun on aivan lukossa ja inspiraatiota ei löydy voi sieltä etsiskellä, jotain josta lähteä liikkeelle. Moodboardit ja mindmapit on ollut mun monen luovan tukoksen avaaja.