Moikka moi! Nyt alkaa jännitys ja työn tohina, sillä ennakkotehtävät on nyt julkaistu! Mutta ennen kuin siirrymme kevään jännittäviin aiheisiin haluaisin nopeasti puhua hieman Tehon kurssien monimuotoisuudesta.
Vaikka kurssikerrat ovat omalla kohdallani ainoastaan joka keskiviikko, välillä elämä kulkee liian tiukalla aikataululla. Teen täysiä työviikkoja ja vaikka olenkin saanut järjesteltyä keskiviikkoillat vapaiksi, välillä esimerkiksi sesonkiaikoina voi olla hektisempää. Jouduin loppuvuodesta jättämään muutaman kerran välistä, mutta onneksi tunnit voi käydä myös etänä!
Vaikka itse pidän enemmän lähiopetuksesta, Teho-Opisto on tehnyt erittäin toimivan tehoverkko nimeä kantavan sivuston kurssilaisille. Sinne päivittyy aina päivän aihe teorioineen ja sieltä pystyy helposti käymään kohta kerrallaan opetetut asiat. Olit sitten livekurssilainen tai etänä käyvä, myös kotitehtävät löytyvät samasta kansiosta. Kurssimuotoja löytyy siis jokaisen erilaiseen arkeen. Tästä on ollut itselle todella iso apu ajoittain kuormittavan elämän ympärillä.
Välillä tällaisia nopeita päivityksiä, mutta ensikerralla voisin käydä läpi enemmän ennakkotehtäviä ja mihin kouluihin aion itse hakea!
Pysykää kuulolla !
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Tänään vähän lisää mietteitä inspiraation puutteesta, itselle suurimmasta haasteesta maxi-kurssilla sekä konkreettisia linkkejä avuksi Teho-opiston blogista (ennakkotehtäväanalyysit sekä Oplu)
Tyhjyyden äärellä
Edellisessä blogikirjoituksessa kerroin alkuvuoden tahmeista fiiliksistä sekä vinkeistä parempaan fiilikseen pääsemiseen. Vinkit olivat etenkin omien epäilysten selättämiseen ja peruskiitollisuuteen pääsemiseen. Se ei toki vielä tarkoita, että kauheasti siltikään erityisesti inspiroisi. Luovilla aloilla halutaan luoda jotain aivan uutta. Uusia ideoita, näkökulmia tai tapoja tehdä. Mutta aina se ei ole niin helppoa.
Minusta on pitkään tuntunut, että lillun tyhjyydessä, missä ei ole mitään. Mieleen ei ole tullut mitään hienoa tai erilaista. Blogiin kirjoitusten tekeminen on tuntunut siltä, kuin aivoissani vain nitisisi, natisisi ja kirskuisi. Luovuuskoneisto ei ole ollenkaan tuntunut lähtevän käyntiin. Selätettyäni suurimmat huoleni ja epäilykseni, huomasin että seuraavaksi oli vain antauduttava ja heittäydyttävä tähän ammottavaan tyhjyyteen. Ja kun tunteelle antautui, oli se todella rentouttavaa. Toisaalta, jotkuthan menevät tarkoituksella rentoutumaan kapseleihin, joissa lillutaan pimeässä ilman mitään ulkoisia ärsykkeitä. Kaiken kaikkiaan, ajoitus tälle staattiselle tilalle on ollut täydellinen. Tehon lomat on lomailtu ja pikkuhiljaa eri korkeakoulut alkavat julkaisemaan ennakkotehtäviä. Koko aika ei voi olla inspiroitunut ja täydessä vauhdissa. Tekee hyvää myös olla eri maisemissa ja tilanteissa (ihan sisäisestikin).
Mikä on ollut vaikeinta Maxi-kurssilla?
Olen huomannut, että maxi-kurssin suurin haaste itselle on se, että se kestää niin pitkään. Omaan tavoitteeseen pitää puurtaa tällä kurssilla todella pitkään. Etenkin näin sosiaalisen median aikaan, aivomme ovat tottuneet välittömään palkitsemiseen. Voit pyyhkäistä oikealle, vasemmalle, ylös tai alas, riippuen sovelluksesta, ja pääset lähemmäs haluamaasi. Mitä tahansa haluat, voit tilata muutamalla klikkauksella. Rahaakaan ei tarvitse edes olla tilillä. Yhtäkkiä, sitä ”joutuukin” näkemään vaivaa haluamansa asian eteen kokonaisen vuoden! Vaikkei sosiaalista mediaa laskisi mukaan yhtälöön, niin me olemme muutenkin tottuneet lyhyempiin sykleihin; syys- ja kevätlukukausi tai ihan vain neljä vuoden aikaa. Vaikka koulussa luokalla ollaan kokonainen vuosi, niin kursseja ja jaksoja on usein neljä. Joten tässä sitä ollaan, todellisen itsekurin äärellä, ilman inspiraatiota ja se on oikein hyvä näin. Jospa se inspiraatiokin lisääntyisi valoisuuden mukana ja olisi täydessä loistossaan pääsykokeissa. Näin toivon.
Itse en aio hakea Lahteen, sillä tällä hetkellä meidän elämämme on täällä. Oli kutkuttelevaa lukea tehtäviä ja analyysejä, vaikka en itse aiokaan juuri niitä tehdä. Huomenna myös Aalto yliopisto julkaisee ennakkotehtävät. Aika jännittävää ja kutkuttavaa, mutta samalla myös pelottavaa. Niissä pitää onnistua, heh. Onneksi Tehon ennakko-kurssi alkaa parin viikon päästä. Toki Teho-opiston blogiin tulee myös ennakkotehtäväanalyysit. Itse olen lukenut Tehon blogia jo vuosia, etenkin ennakkotehtävien analyysejä. Ja muistaakseni Teho-opisto pitää myös ennakko-liven instagramissa, jossa käydään ennakkotehtäviä läpi ja jonne voi lähettää kysymyksiä.
Apuja alan valintaan oplusta
Jos vielä pohdit, mikä ala olisi paras sinulle, niin siihenkin löytyy Teholta apuja. Itse valitsin lopulta alan paljon sen mukaan, mitkä pääsykoetehtävät kolahtavat parhaiten vuodesta toiseen. Mutta, mikä vielä parempaa Teho-Opistolta voi tilata sähköisen Oplun. Sinne on listattu paljon vinkkejä pääsykokeisiin valmistautumiseen. Oplussa on myös lueteltu jokainen ala erikseen ja kerrottu jokaisen alan peruspiirteet jne. Todella helppo ja selkeä kokonaisuus. Itselläni on paperinen- sekä mobiiliversio. Suosittelen!
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Mulla on ainakin pukannut väsymystä ja inspiraation puutetta näin alkuvuodesta. En usko, että olen ainoa, joka kamppailee motivaation, inspiraation ja kohtuullisen levon kanssa. Jatkuva palautteen saaminen on myös osaltaan haastavaa ja saattaa välillä mennä ihon alle. Joten tällä kertaa tiedossa vähän alkuvuoden fiiliksiä sekä vinkkejä siihen, miten nostaa omaa mielialaa ja saada lisää puhtia pääsykokeisiin treenaamiseen.
Mikä fiilis? Missä mennään?
Tervetuloa synkkyyden syövereihin, alakulon laaksoon ja risukasaan, jonne inspiraation säteet eivät ole yltäneet (hieman liioitellusti ja huumorilla tietysti). Alkuvuosi oli jotenkin tahmea, enkä oikein saanut kiinni siitä, että miksi näin on oli. Yritin tehdä Tehon tehtäviä tuntikausia, eikä mistään tullut valmista tai jos tuli, niin siitä tuli täyttä kakkaa.
Vaikka olen vannoutuneesti sitä mieltä, että kaikkea mitä mieleen tulee, ei tarvitse uskoa, silti en saanut ravisteltua painavaa kivirekeä pois harteilta. Haaste oli siinä, että pienet huolet vain huokailivat hiljaa siellä täällä jättäen taakseen epävarman tunteen ilman, että tiesin mistä se johtui. (plus pikkuinen väsymys painoi päälle) Lopulta sain itseni kiinni ajattelemasta eläkettä ja mitä sille käy, jos pääsen opiskelemaan (hulvaton murhe sinänsä). Ja siitä se vyyhti sitten alkoi aukeamaan.
Tässä vaiheessa ei ole mitään takeita mistään. Ei ole tiedossa riittävätkö rahkeet edes kouluun pääsemiseen. Toisaalta kouluun pääsy mietityttää sitäkin enemmän. Miten rahat riittävät viiden vuoden opiskeluun? Miten meidän perheen yhteisille unelmille tapahtuu? Jäävätkö ne omien unelmien jalkoihin? Entä jos valitsen alan taas ”väärin”? Onko ihan ok tavoitella tässä vaiheessa elämää jotain vain itseään varten, eikä aina vain ajatella muita? On todella helppo hypätä omien epäilysten karuselliin. Joskus sinne kyytiin päätyy niin salakavalasti, ettei edes huomaa olevansa kyydissä. Vasta kun vauhti kiihtyy, huomaa että ”voi pojat, nyt sitä taas mennään!”
Uskon, että kaikilla on epäilyksiä, pelkoja ja murheita. Etenkin mitä lähemmäs mennään asioita, joita oikeasti haluaa, sitä enemmän tuntuu että on myös jotakin menetettävää. Siinä tilanteessa on useita keinoja yrittää selviytyä. Joku saattaa heittää hanskat tiskiin. Joku taas alkaa suorittamaan 110% ja lopulta uupuu. Joku jatkaa yrittämistä, mutta tekee sen vähän vasurilla. Joku pystyy ylläpitämään hyvän tasaisen työjuhdan tahdin, jolla pääsee maaliin asti. Lopputuloksen kannalta on varmasti parempi olla kilpikonna, kuin jänis. Itsestä tuntuu, että olen vähän kaikkea yhtäaikaa, vuoron perään ja miten milloinkin.
Miten hiljentää epäilyt ja päästä takaisin hyvän treenaamisen raiteille?
Joten, kaikki kanssakulkijat kohti unelmia! Miten sitten hypätä pois epäilyksen karusellista tai nousta ylös alakulon laaksosta? Itselläni on muutamia kikkoja (meditoimisen lisäksi), jotka olen huomannut toimiviksi:
Kuvittele pahin skenaario mitä voisi tapahtua. Mikä on se katastrofaalisin tilanne missä saatat ensi syksynä olla? Eli kun et pääsekään opiskelemaan. Kun painaijainen on käynyt toteen, mitä teet sitten? Mitä HALUAT tehdä? Pieni usko siihen, että huonoin mahdollinen vaihtoehto saattaa joskus olla meille se paras vaihtoehto. Elämä kantaa ja tapahtuu meitä varten.
Sä hanskaat tän kyllä! Mieti kaikkia niitä tilanteita, kun olet ollut epätoivoinen. Mitä sinulle on sitten tapahtunut? Olet selvinnyt elämässäsi vaikka mistä epäilyksistä ja tunteiden mylleryksistä. Pärjäät nytkin.
Kiitollisuus. Tämä toimii minulle kaikessa. Kiitollisuus tuo mielen tähän hetkeen ja saa arvostamaan asioita, jotka ovat tässä hetkessä läsnä. Samalla kiitollisuus saa henkiset nyrkit aukeamaan ja leukaluut rentoutumaan. Kaikesta voi päästää irti ja nauttia tästä hetkestä enemmän. Sivuhuomatuksena, ihan pelkästään leuan rentouttaminen tietoisesti tekee hyvää ja tuo rennomman tunteen itselle 🙂
Dan Sullivan on kirjoittanut kirjan nimeltä Gap and the Gain. Itse kirjaa en ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta olen kuullut useamman Sullivanin haastattelun. Lyhyesti: Suurin osa ihmisistä keskittyy johonkin ideaaliin ja vertaa itseään siihen. Tämä ideaali on aina tavoittamattomissa, jolloin henkilö on ”kuilussa” (gap) ja onneton. Menestyneet ihmiset keskittyvät enemmän saavutukseen (gain), eli siihen mihin he ovat tähän mennessä päässeet. Ja mitä he ovat tähän asti saavuttanet ja oppineet. Eli menestyneet ihmiset katsovat taakse päin ja kuinka pitkän matkan he ovat jo päässeet eteenpäin. Fokuksella on väliä.
Hengitä. Miten niin perusasian voikaan unohtaa! Kiitollisuus hengityksellä höystettynä saa mielen rentoutumaan.
Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin treenaaville!
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Nappaa opiskelupaikka portfoliolla!
Tehon kursseilla portfolion koonneista, ulkomaille hakeneista 100 % on päässyt sisään johonkin hakemistaan yliopistoista! Voit valita kurssivalikoimastamme minkä tahansa kurssin (pl. Ennakko-kurssi) portfoliototeutuksena ja tulla treenaamaan ammattilaisten ohjauksessa. Ilmoittaudu mukaan koostamaan joukosta erottuva portfolio ja nappaa unelmiesi opiskelupaikka!
Aika ajoin mietin, että lukeekohan tätä blogia kukaan? Kirjoitanko mitään, mikä kolahtaa? Onko siitä kenellekään hyötyä? Onko oma niché liian kaukana siitä, mitä teho-opiston sivuille päätyvät tulevat hakemaan? Ei löydy hienoja niksejä siihen, miten menestyä. Ei löydy aiempia kokemuksia tai onnistumisia näille tietyille taidealoille hakemisesta. Mutta silti, eipä sitä voi kirjoittaa muusta kuin omista kokemuksistaan ja havainnoistaan. Joten ajattelin avata vähän omaa historiaa erinäisistä pääsykokeista ja opiskelusta, sekä miksi lähestyn myös sisustusarkkitehtuuriin hakiessa asioita melko psykologis-filosofisesti.
Ensimmäiset haaveet taidealalle
Pienestä pitäen minulla oli haaveena tulla tanssijaksi. Treenasin yhä enemmän ja enemmän tanssia, kun vuosia tuli lisää. Kokemusta kertyi monet kerrat siitä, kun oma hakijanumero laitetaan hakaneulalla paitaan kiinni samalla kun raadin ja muiden hakijoiden edessä yritetään osoittaa oma osaaminen. Ensimmäistä kertaa hain tanssikouluun Turkuun, joka oli ammattikoulun tasoinen. Olin silloin lukion ensimmäisellä luokalla. Turkuun en päässyt ja pettymys oli suuri. En kuitenkaan antanut periksi, vaan treenasin entistä enemmän. Koska Teatterikorkeakouluun oli vain joka toinen vuosi pääsykokeet tanssijan koulutukseen, hain Teakiin lukion toisella luokalla. Ajattelin, että kokemusta sitten ainakin tulisi, vaikka pääseminen olisikin melko epätodennäköistä ilman lukion papereita. Ja kuten arvata saattaa, en päässyt sisään. Abivuonna päätin hakea Amsterdamiin ja Lontooseen. Amsterdamiin en päässyt mutta Lontooseen Labaniin pääsin. Joten lukion päätyttyä syksyllä suuntasin kohti Lontoota.
Kun päämäärään pääseminen ei riitäkään
Olin odottanut tanssikouluun pääsemistä kuin kuuta nousevaa. Kouluun pääseminen oli suoraan yhteydessä siihen, minkä arvoinen olen. Olin myös ajatellut, että sitten kun pääsen kouluun taivas aukeaa ja olen vihdoinkin onnellinen. Mutta tosiasiassa itsearvostusta, itsensä rakastamista ja onnellisuutta ei voi saada mistään ulkopuolelta. Etenkin jos omassa lapsuudessa ja nuoruudessa on mitään käsittelemättömiä asioita, on taattua että ne nousevat pintaan kovan paineen alla. Joten Lontoossa opiskellesani murruin täysin. Lopulta kävelin joka päivä itkien kouluun, enkä ymmärtänyt miksi unelmani toteutuminen ei tuonutkaan minulle vapautuksen tunnetta. Olin rikki ja hämmentynyt.
Tulin Suomeen takaisin ja tunsin ottaneeni siipeeni oikein kunnolla. Olin tuuliajolla ja häpeissäni. Kannoin häpeää vuosia sisälläni. Voi sitä epäonnistumisen tunnetta! Hain lopulta opiskelemaan kasvatustieteitä, sillä siinä minulla ei ollut mitään menetettävää; Ei intohimoa, unelmia tai tunnesiteitä. Olen nyt monta vuotta haahuillut ilman intohimoa. Tiesin jo alun alkaen, etten halua olla varhaiskasvatuksen opettaja.
Kuinkas siinä sitten kävikään?
Itseään vastaan meneminen on todella kuluttavaa. Se nakertaa päivä päivältä sisältä päin. Ja niinhän siinä kävi, että reilu vuosi sitten alkoi näkyä pahoja uupumuksen merkkejä ja lopulta sitä sitten oltiin niin pohjalla, ettei pintaa näkynyt. Pohjalla ollessa ei näe mitään ja siellä ei haaveilla tai tavoitella unelmia. Pikkuhiljaa kun alkaa päästä haukkaamaan happea pinnan yläpuolelle aurinkokin alkaa paistaa pienin pilkahduksin. Viime keväällä olin tilanteessa, josta ei voinut enää kääntyä takaisin. En voinut jatkaa samaa rataa kuin aikaisemmin, vaan muutoksia oli tehtävä. Tässä sitä nyt sitten ollaan Tehon Maxi-valmennuskurssilla.
Kaikenmoisten kokemusten jälkeen näen tärkeänä käsitellä myös mielensisäisiä asioita, etenkin omia unelmia tavoitellessa – Etenkin taidealalle hakiessa. On tärkeää pysytellä läsnä ja tietoisena prosessin aikana eikä vain tavoitella ja odottaa jotakin jossain tulevaisuudessa. Oma mieli on loppujen lopuksi oman elämän paras ja ainut pelastusvene. Ei toki unohdeta unelmia, toiveita ja tavoitteita, sillä ne ovat tärkeää polttoainetta ja suunnannäyttäjiä. Joten jatkan täällä tätä filosofis-psykologista pohdintaani ja yritän toki jakaa myös jotain käytännöllistäkin matkan varrella.
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!
Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.
Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!
Täytyy sanoa, että pää lyö tyhjää, kun kirjoittelussa on tullut pidempi paussi. Itsellä melkeinpä koko loma meni lasten sairasteluissa (jouluna vatsataudissa ja uutena vuotena esikoisen kansa päivystyksessä), joten univelkaa on kertynyt vanhan päälle kunnolla, eikä pää toimi senkään edestä. Pahoittelut jo etukäteen laadun suhteen! Yritetään nyt kuitenkin lyhyesti ja ytimekkäästi kahvin avulla. XD Tänään luvassa pohdintaa, mitä hyötyjä valmennuskurssista on tähän asti ollut sekä mitkä fiilikset pääsykoesimulaatiosta jäi. Kuvina vähän joulun ajan fiilistelyjä.
Maxi-valmennuskurssi – onko ollut hyötyä?
Onko valmennuskurssista siis ollut hyötyä? Mitä mieltä olen, nyt kun syyspuolisko on taputeltu? Ehdottomasti on! Jokaisella tunnilla ja jokaisen tehtävän yhteydessä oppii uusia asioita. Omista töistä saatavista palautteista oppii todella paljon. Sen lisäksi pääsee kuulemaan kaikkien muiden töistä saatavaa palautetta. Pikku hiljaa alkaa näkemään ja ymmärtämään mistä asioista saa pisteitä ja mistä taas vähennetään.
Ja vaikka viime syksy olikin lasten sairasteluiden suhteen haastava, pääsin aina paikalle jokaiselle tunnille. Joten siitä olen suunnattoman iloinen. Jos olisin viime syksyn yrittänyt itsekseni treenailla, siitä ei olisi tullut mitään. Arki tarjoaa varmasti jokaiselle kiirettä ja haastetta, ja siksi on ollut mahtavaa olla valmennuskurssilla, jossa tulee pakostikin jonkinlainen rutiini harjoittelulle. Rutiini on välttämätön omien taitojen harjoitteluun ja hanskaamiseen, jotta paineistavassa pääsykoetilanteessa pystyy suoriutumaan tehtävistä niihin vaadittavilla taidoilla. Onko itselle vielä tullut harjoitusta tarpeeksi? Ei lähellekään.
Pääsykoesimulaatio. Miten meni ja mitkä fiilikset?
Ennen joulua meillä oli ensimmäinen pääsykoesimulaatio. Simulaatio tapahtui samaan aikaan kuin yleensä meillä olisi ollut tunti. Ennen simulaatiota meille ilmoitettiin tarvittavat välineet kunkin alan tehtävää varten ja tehtävä selvisi vasta paikan päällä. Sisustusarkkitehtuuriin meidän piti tehdä lyijykynätyö A3 kokoiselle paperille. Tehtävänantona oli tehdä piirros aiheesta ”löydös”. Kuvasta piti käydä ilmi mitä ja missä. Arviointiperusteina muistaakseni oli, idea, tunnelma, valöörit ja syvyysvaikutelma. Saattoi olla jotakin muitakin, mutta enää jälkikäteen en muista tarkemmin.
Itselläni pääsykoesimulaatio meni melko kehnosti. Pää löi tyhjää ja voi vitsit kun kaikki vanhat tottumukset piirtää löi kovaa päälle. Työstä tuli suttuinen ja epäselvä. Syvyysvaikutelma jäi olemattomaksi. Työtä jättäessä tiesin, että nyt meni penkin alle. Idea oli mielestäni hyvä. Kuvan löydös oli puoliksi syöty banaani tyynyn alla sängyssä. Piirsin kuvan kuitenkin liian läheltä, jolloin ympäristö jäi epäselväksi. Piirtelin kyllä menemään täysin niin miten sattuu, että hyvää päivää vaan! Työstä tuli arvosanaksi 3, joka ei periaatteessa ole niin huono. Mutta kun haluaisin vähintään 4 AINA. Tietääkö joku muu tämän tunteen? 😀 Inhoan epäonnistumista. Ja omalla mittapuulla melko hyvä on total failure. Mutta! Hyvä puoli tässä kaikessa on, että nyt on hyvä mokailla. Nyt vasta harjoitellaan. Vielä on aikaa harjoitella ja siihen pitää pistää vieläkin parempi fokus nyt keväällä. Pidetään myös sormet ristissä, että kevät olisi suopeampaa ja terveempää.
Rutiinit avaimena paineen alla suoriutumiseen
Aiemmin mainitsin, miten rutiinit ovat välttämättömiä paineen alla onnistumiseen. Olen itse tässä hyvä esimerkki siitä, miten vielä tiettyjä rutiineita ei ole tarpeeksi. Omat haitalliset maneerit ja hutilointi puskivat takaraivosta pääsykoesimulaatiossa ja ottivat täysin vallan omassa tekemisessä. Omalla kohdalla teknisen piirtämisen rutiinit eivät olleet tarpeeksi iskostuneet vielä(kään) käsiin ja aivoihin. Piirtämisen perusteet kurssi olis varmasti allekirjoittaneelle hyvä tässäkin kohtaa, mutta harmillisesti siihen ei juuri nyt ole varaa, sillä priorisoin ennakkokurssille osallistumisen. Tässä kohtaa on vain tärkeää tehdä kaikki annetut tehtävät ja harjoitella harjoittelemisen perään. Ei auta olla valmennuskurssilla, jos ei ole valmis itse näkemään vaivaa taitojen opettelussa. Vaikka maxi-kurssi olisi kuinka hyvä tahansa, se vaatii omat 100% työtä, jotta voi menestyä pääsykokeissa. Kukaan muu ei voi tehdä sun puolesta työtä. Sanottakoon, että teho-opiston valmennuskurssi antaa parhaan mahdollisen alustan sun oman parhaan tekemiselle. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, jos et pistä itseäsi likoon.
Ihan mahtavaa, että parin viikon kuluttua päästään taas Teho-opistolle oppimaan uusia juttuja! Odotan niin innolla laadukkaita oppitunteja, taitavia opettajia ja mitä mahtavimpia ja taitavia kanssaopiskelijoita.
Bloggaajana käyn ilmaiseksi Tehon Maxi-kurssilla ja ajattelin kertoa hiukan tämän hetkisiä fiiliksiä siitä. Mennyt syksy oli todella kiireinen ja henkisesti raskas, jonka takia myönettäkööt kurssin suorittaminen on jäänyt vajavaiseksi. Olen jäänyt jälkeen tehtävissä. Onnekseni kurssi on joustava ja tämä ei ole maailman loppu. Tällä hetkellä on meneillään joulutauko, jonka aikana aion kuroa matkan muihin kiinni. Ei siis hätää, jos joku muukin on myöhässä. Minua ainoastaan harmittaa, etten ole kerennyt harjoitella tarpeeksi.
Jatkossa
Kurssin käyminen etänä on sopinut minulle hyvin, sillä sitä voi suorittaa missä ja milloin vain. Olen esimerkiksi piirtänyt junassa ja maalaillut silloin, kun kaikki muut nukkuvat. Voin suositella Maxi-kurssin käymistä etänä kaikille, jotka kokevat tietyn paikan ja ajan pyhittämisen taiteelle vaikeaksi. Haluan kuitenkin saada enemmän irti kurssista, joten aion olla aktiivisempi keväällä. Ennakkotehtävät julkaistaan pian ja pääsykokeet stressaavat, joten aion kääriä hihat ja alkaa piirtämään.
Teho antaa apua jokaiseen tarpeeseen
Teholta löytyy muitakin kursseja luoville aloille tähtääville. Jos et koe tarpeelliseksi käydä pitkää Maxi-kurssia, löytyy Teholta pienempiä apupaketteja, joiden avulla varmistat paikkasi unelmiesi opiskelupaikassa. Teinkin alta löytyvän videon, jossa tutustun, mitä valmennus mahdollisuuksia Teho tarjoaa. Kurssien lisäksi suosittelen lukemaan Tehon blogeja. Muitakin kuin mun! Näistä oli mulle suuri apu viime vuonna, kun yritin hakea arkkitehdiksi. Mä uskon vertaistuen auttavan jokaista tavoittamaan unelmansa.
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Syksyn kurssikerrat on nyt taputeltu ja viimeisellä kerralla luvassa oli pääsykoesimulaatio. Itse en töiden takia päässyt tekemään simulaatiota paikan päälle, mutta onneksi tehtävän tekeminen ja palautus onnistui myös itsenäisesti kotoa käsin. Visuaalisen viestinnän aiheena oli “kolme näkökulmaa yllätyksiin” ja tässä postauksessa ajattelin käydä vaiheita, joita itse tein tehdessäni tehtävää.
aiheeseen perehtyminen
Tehtävään kuului lukea ensin Mikko Dufvan kirjoittama teksti kolmesta näkökulmasta yllätyksiin. Tekstistä tuli napata pääkohdat: yllätyksiin varautuminen, ajattelun avartuminen ja toiminta ja niiden myötä luoda tekstille kuvituskuvat. Aluksi teksti tuntui haastavalta lukea, sillä aikapaine ja lukihäiriö eivät kulje käsi kädessä. Muutaman kerran käytyäni aineiston läpi ja perehtymällä tehtävän aiheeseen siirryin seuraavaan vaiheeseen.
2. suunnittelu/luonnostelu
Tekstin pääkohdat, joista kuvat tulisi piirtää olivat hyvin abstrakteja käsitelmiä. Pääni löi ensimäiset 10 minuuttia täysin tyhjää, mutta aloin vain luonnostelemaan kaikkia ideoita, joita mieleeni juolahti. Aiheet ovat hyvin vapaita eikä niitä kuvaa vain jotkin tietyt asiat, joten mieleeni muodostui metaforia kuvastamaan Dufvan nostamia kohtia. Halusin, että kuvat toimisivat yhtenäisenä jatkumona ja jotenkin päädyin aiheeseen, josta työni loppupeleissä tein. Luonnosteluun ja ideointiin käytin vajaa tunnin verran.
3. Tehtävän teko
Tekniikka oli tehtävässä vapaa, joten päädyin käyttämään tusseja, sillä koen niiden olevan nopein tapa. Kuvia tuli tehdä yhteensä kolme ja teinkin jokaisen piirrustuksen samalla tahdilla. Ensin luonnostelin ensimäisen kuvan, mutta en jatkanut siitä pidemmälle, vaan luonnostelin seuraavan ja sitten vielä viimeisen. Seuraavaksi piirsin ohuella tussilla ääriviivat, mutta ennen kuin aloin värittää ensimäistä kuvaa tein saman vaiheen toiselle ja kolmannelle kuvalle. Näin onnistuin jakamaan aikaa tasaisesti kuvien välillä, sekä sain ns. taukoa aina yhdestä kuvasta. Sen jälkeen kun olin työstänyt hetken yhtä kuvaa sain nähdä seuraavan taas uusin silmin. Tämä toimi mielestäni paremmin kuin, että olisin tehnyt aina yhden kuvan kerralla loppuun.
4. lähettäminen
Tämä meni yllätys yllätys hieman tiukille. Pääsykokeissa aion jättää enemmän aikaa tehtävän palautuksen, mutta simulaatiossa aikaa jäi neljä minuuttia… Ei kannata ottaa riskiä, että tehtävä jäisi palauttamatta jonkin esimerkiksi teknisen vian vuoksi.
Noh miten sitten kävi?
Sain pisteet 5/5! Jännitti hieman metaforallinen lähestymistapa tehtävään, mutta juuri siitä sain positiivista palautetta. Tämä kyllä boostasi itsetuntoa kevättä ajatellen ja sai taas herättämään ajatuksen siitä, että mitäs jos ne unelmat voisivat oikeasti toteutua.
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Ho, ho, ho! Ihanaa joulukuuta ja joulunodotusta kaikille! Tänään käyn ensin läpi omia fiiliksiä näin loppuvuodesta. Loma alkaa jo pikkuhiljaa olla tarpeen, mutta joitakin juttuja vielä tehdään. Fiilisten lisäksi laitan muutamia kritiikkejä pääsykoetyyppisistä tehtävistä.
Jaksaa, jaksaa! Vai jaksaako?
Minkälaiset fiilikset siellä päässä on? Itselläni on ilmoilla vähän kisaväsymystä. Samalla myös uutuudeen viehätys alkaa kadota ja nyt aletaan painia todellisen pitkäjänteisyyden ja motivaation parissa. Koko syksyn lapsen ovat sairastelleet tasaisesti ja viimeisin sairastelu kestikin pari viikkoa. Sairasteluiden aikana jään aina tehon jutuissa jälkeen ja siinä välissä yritän kiriä kiinni rästejä. Edelleen on joitakin rästejä. Viime viikolla meillä oli taukoviikko Teholla ja se teki kyllä todella hyvää! Rästejä olisi voinut tehdä, mutta päätin tietoisesti keskittyä siivoamiseen. Teki hyvää käydä läpi kaappeja ja laittaa kierrätykseen tarpeettomia juttuja. Erityisen ylpeä olen ”taidehyllyni” raikkoamisesta. Syksyn aikana en ole ehtinyt katsoa kaikille taidetarvikkeille omaa paikkaansa, joten nyt järjestin niille oman kunniallisen paikkansa. Hävettää, naurattaa ja kauhistuttaa miten sotkuisesti kaikki oli aikaisemmin, mutta nyt on hyvä. Ja täysi irtautuminen on tehnyt hyvää mielelle, sillä pää vilisee täynnä kaikenlaisia ideoita.
Kyllä mieli lepääTältä se näytti ennen siivoamista. XD
Pitkäjänteinen harjoittelu vaatii itsekuria ja päättäväisyyttä. Ja tässä kohtaa vuotta se alkaa jo vähän väsyttämään. En olisi saanut harjoiteltua näin hyvin vain itsekseni, joten onneksi olen ollut Tehon valmennuskurssilla. Vaikka aikomukseni on toki loman aikana tehdä rästitehtäviä, en aio ottaa niistä tällä hetkellä paineita. Keskityn kokonaiskuvaan ja siihen, miten jaan voimavarat keväälle. Sillä keväällä tehdään entistä enemmän hommia! Ilmoittauduin muutama viikkoa sitten Tehon ennakko-kurssille, sillä ajattelin, että tässä kohtaa kannattaa mieluummin panostaa kuin pihistää. Pihistellä voi sitten myöhemmin. Harmittaisi, jos jättäisin sen käymättä enkä pääsisi edes pääsykokeisiin. Loppujen lopuksi, se mihin kurssille ilmoittautumalla panostan, on oma itseni, tulevaisuuteni ja haaveeni. Käytetty raha on sijoitus eikä turha menoerä. Uskon, että tässä hetkessä käytetty sijoitus tulee kantamaa hedelmää vuosikymmeniä eteenpäin. Siksi kysynkin myös sinulta, mihin sinä aiot panostaa ensi vuotta ajatellen? Mitä tekoja teet itsesi ja unelmiesi eteen?
Kritiikit
Ja sitten luvassa lyhyesti kritiikkejä! Tällä kertaa käyn läpi viimeisen kaksiulotteinen tehtävän tältä syksyltä sekä parin kolmiuloitteisen työn; istuin sekä pop-up-tekniikka
Kuvakollaasi
Maxi-kurssin syksyn viimeinen kaksiulotteinen työ oli kuvakollaasi. Tehtävänämme oli tehdä yhteiskunnallisesta aiheesta kansikuva Natural History lehden kanteen. Kollaasitehtävä jätti kylmäksi ja se tuntui etäiseltä. Työn tekemiseen myös minulla meni yllättävän vähän aikaa. Tästä työstä minulla oli sellainen tunne, että pieleen meni. Yllätyksekseni sain tästä työstä kuitenkin 4. Miinusta tuli siitä, että unohdin jättää ylös tarpeeksi tilaa lehden nimelle. Mitenköhän sitä ei millään muista asiaa, joka opetettiin jo syksyn alussa? Jospa sen seuraavalla kerralla muistaisi. Itse ehkä ajattelin myös, että värit jäivät hieman vaisuiksi. Olisin voinut vähän enemmän revitellä räväkämmillä väreillä.
Kolmiuloitteiset työt
Loppusyksyn olemme käsitelleet kolmiuloitteisia töitä. Tällä kertaa käyn läpi kahden ensimmäisen kritiikit: istuin sekä pop-up-esite. Oli mukava päästä kokeilemaan jälleen kerran aivan uusia tekniikoita. Täytyy sanoa, että näitä tekniikoita ei ainakaan olisi tullut itsekseen kokeiltua, vaikka taiteiden aloille aina onkin kolmiulotteisia tehtäviä ennakkotehtävissä ja pääsykokeissa.
Istuin
Ensimmäisellä kerralla meille opetettiin käytännön juttuja yleisesti ottaen kaikkeen kolmiulotteiseen työskentelyyn liittyen. Ja ensimmäisen kerran pääsykoetyyppinen tehtävä olikin istuin. Päätin itse toteuttaa istuimen paksummasta paperista. Tästä sain arvosanaksi 4,5. Istuimeen liittyvä A4 kokoinen kaksiuloitteinen esitys olisi voinut olla graafisempi ja värejä olisi voinut myös miettiä. Sen lisäksi työstä puuttui sitä jotain, millä yltäisi vitoseen.
Paperitekniikat – pop-up-esite
Seuraavan kerran aiheena olikin pop-up-esite tulevaisuuden yritykselle. Idea tuli minulle välittömästi. Alkusyksystä meille opetettiin, että yleensä ensimmäinen idea ei ole se paras idea, sillä se tulee mieleen myös monelle muulle. Olen kuitenkin omalla kohdallani huomannut, että jostain syystä ensimmäiset ideani ovat yleensä vähän erikoisia. Ehkäpä minulla on vähän vinksahtanut mieli siis 😀 Tästä työstä sain 5. Olin itsekin tyytyväinen työhön ja että idea välittyi.
Tällä viikolla meillä on vuoden viimeinen tunti, joka on pääsykoesimulaation muodossa. Odotan innolla ja jännityksellä tätä!
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Tämä syksy on ollut minulle hyvin kiireinen. Enkä usko ensi kevään olevan yhtään rauhallisempi. Ilmottauduin uusimaan ylioppilasarvosanoja, olen valmennuskurssilla, käyn töissä ja arkkitehtuurin pääsykokeet odottavat nurkan takana. Lisäksi ihan tavalliseen arjen pyörittämiseen eli ruuan laittoon, pyykkäämiseen ja siivoamiseen kuluu rutkasti aikaa. Väkisin mietin, miten selviän tästä työtaakasta. Tässä postauksessa haluankin kertoa asioista, jotka motivoivat ja auttavat jaksamaan kiireisen arjen keskellä.
Minulla on ollut haasteita mielenterveyden kanssa viime vuosina. Varsinkin viime keväänä olin todella romuna henkilökohtaisen elämän ikävien käänteiden takia. Huono mielenterveys aiheutti epäterveellisiä elämäntapoja, jotka hankaloitti myös arkkitehtuurin pääsykokeissa menestymistä. Olisin halunnut harjoitella kokeisiin enemmän, mutta minun oli pakko myös levätä ja parantua. Silloin päätin asettaa terveyden edelle. Vaikka kokeiden meneminen mönkään harmitti, olen onnellinen, että tajusin antaa aikaa itselle. Tämän ansiosta voin tällä hetkellä paremmin kuin vuosiin. Konkreettisesti käänsin unirytmin enemmän aamu painotteiseksi, aloin käymään kuntosalilla ja avauduin ongelmistani.
Palkinnot
Opiskelun ja kuvaamataidon kehittämisen ohella, on tärkeää olla muutakin tekemistä. Minun aivot kaipaavat säännöllistä tuuletusta. Hyvä salitreeni, kaverit ja maukas ruoka muun muassa antavat hyvän tauon ainaiselle puurtamiselle. Tykkään myös asettaa tavoitteita, joiden suorittamisesta palkitsen itseni. Ennen kuin aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä päätin, että palkitsen itseni pullapitkolla, kun saan tämän valmiiksi. Minua motivoi myös se, että haluan jakaa kivikkoisen matkani kohti yliopistoa, jotta voin auttaa jotkakuta pääsemään helpommalla. Lisäksi vertaistuen antaminen tuntuu palkitsevalta. En ole vielä keksinyt, miten palkitsen itseni, jos pääsen opiskelemaan arkkitehtuuria, mutta joku palkinto on ehdottomasti keksittävä! Se varmasti lisäisi motivaatiota.
Tavoitteet
Minua motivoi ehkä eniten tulevaisuuden haaveet. Tuntuu että olen nyt välitilassa jo toisella välivuodella, enkä enää jaksa tätä. En halua enää tiskata toista vuotta töissä, vaan kaipaan työtä, jossa pääsen toteuttamaan luovuuttani. Vaikka töitä on paljon, tämä kaikki on unelma ammatin arvoista. Toisin kuin edellisillä kerroilla, minulla on paljon sisäistä motivaatiota onnistua ensi vuonna. Uskon vastoinkäymisten ja parempien elämäntapojen olevan syy, miksi olen näin motivoitunut vihdoin toteuttamaan lapsuuden haaveen.
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Parina viime kertana olen käsitellyt enemmän oppimisen taustalla vaikuttaviin psykologisiin teorioihin ja tuntemuksiin. Tällä kertaa ajattelin keskittyä enemmän inspiraatioon ja inpsiroitumiseen. Ennin ja Niilon blogeissa oli tosi hyvin vinkattu konkreettisia vinkkejä inspiraation hakemiseen. Käykää lukemassa! Itse keskityn pohdiskeluun ja fiilistelyyn sekä siihen miten lähestyn jokaikistä tehtävää. Ja miten säilyttää hyvä pöhinä läpi valmennuskurssin.
Oodi elämälle
Suurin osa tekemistäni töistä Tehon valmennuskurssilla kiteytyy kahteen sanaan: Oodi elämälle. Koska elämää on jo jonkin verran takana (toki vielä monin verroin edessä), olen lähestynyt kaikkia tehtäviä edellä mainitun ajatuksen kautta. Toisin sanoen, jokainen tehtävä on ollut ikään kuin rakkauskirje jo eletylle elämälle ja ehkä joskus myös tulevalle elämälle.
Kun oma osaaminen ei vielä ole sillä tasolla kuin toivoisi, voi se joissakin tapauksissa lannistaa. Oma kriittinen pikku Ruut saattaa kuiskutella olkapäällä väheksyen, epäillen ja mollaten omaa tekemistä ja yrittämistä. Synkästä mielenmaisemasta käsin pystyy tietysti ammentamaan myös inspiraation lähteitä (rakastan synkkiä juttuja), mutta sekaan tarvitaan myös ripaus rakkautta. Oodi elämälle – asenteen kautta voin nousta ylemmäs mahdollisista epävarmuuksista, kriittisyydestä, perfektionismista tai _______. You name it.
Kun pääseen mielen tasolla mielekkäälle taajuudelle, lähestyn tehtävänantoa teknisestä näkökulmasta. Mitä tehtävässä halutaan minun tekevän? Mitkä ovat arviointiperusteet? Kirjaan ne itselleni ylös ja niiden ympärille lähden ammentamaan omasta elämästä, kokemuksista, toiveista, tunteista ja ajatuksista käsin kokonaisuutta, joka palvelee tehtävänantoa. Ja vitsit, kun tehtävien tekeminen on ihanaa! Jokainen Tehon kotitehtävä on kuin joulukalenterin luukku. Odotan aina innolla uuden tehtävän selvittämistä. En väitä, ettenkö kamppailisi jokaisen tehtävän kohdalla. Pieleen menee niin paljon ja joka kerta. Mutta mitä sitten?
Rakastutaan edes johonkin
Olen ehdoton Esa Saaris-fani. Olen kuunnellut melkein jokaisen Saarisen filosofia ja systeemiajattelu- luentosarjan äänitteen ja ne ovat täyttä inspiraatiota. Suosittelen kuuntelemaan, jos yhtään kiinnostaa. Luennot löytyvät mm. Spotifysta. Yhdellä Esan luennoista oli vieraana jo edesmennyt Vesa-Matti Loiri. Vesku puhui luennolla omasta urastaan ja syistä, miksi oli niin hyvä kuin oli. Hän puhui siitä, miten näyttelijän on tärkeää rakastua omaan hahmoonsa, vaikka se olisi kuinka paha ja kieroutunut tahansa.
Mielestäni tätä rakastumisen teemaa voi soveltaa todella hyvin myös taiteelliseen tekemiseen. Teema sopii hyvin myös tehon ensimmäisellä tunnilla opetettuun asiaan, kun piirsimme ryhmätyönä toisesta opiskelijasta kuvan. Töissä korostettiin yhtä yksityiskohtaa tarkemmin ja muu sai olla epäselvää. Ehkä omasta työstä löytyy jokin kohta, mihin voi rakastua ja jota haluaa korostaa ja tuoda esille? Toki kolmiuloitteisissa pienoismalleissa ei voi jättää epäselviä kohtia, joten pitää vähän miettiä soveltamista niissä ;D
Lopuksi sanottakoon, että aina tehtävänanto ei herätä mitään tunteita. Koko tekeminen ja työ tuntuu valjulta ja jotenkin väärältä. Silti se ei tarkoita, etteikö työstä voisi saada hyvää arvosanaa. Joskus tehtävät kolahtavat ja joskus taas eivät. On mahdollista, että oma lähestymistapani on täysin väärä. On mahdollista, että toisella lähestymistavalla olisi mahdollisuus saada parempia tuloksia. Ken tietää. Uskon, että tärkeintä on kuitenkin löytää itselle luonnollisin lähestymistapa. Näillä ajatuksilla, ihanaa viikkoa!
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Treenaamaan yhdessä?
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
