Omat unelmat…

Uusi vuosi kolkuttelee jo ovella ja tämän vuoden viimeisessä postauksessa ajattelin puhua hieman omista unelmista ja haaveista taidealalle hakevana. En hirveän useasti puhu ääneen omista tulevaisuuden suunnitelmistani, sillä siinä hetkessä kun joku muu kuulee niistä, mieleni kääntää ne ikään kuin lukkoon lyödyiksi päätöksiksi. Ja jos sitten suunnitelmiin tuleekin muutoksia tai vaihdan mielipidettäni tuntuu se hieman siltä, että luovuttaisin.

Olen nyt keväällä hakemassa opiskelemaan visuaalista viestintää/graafista suunnittelua kouluihin, jotka opetusta tarjoavat, mutta olen myös päättänyt siinä ohella hakea kohteisiin, joista uskon olevan myös paljon hyötyä tulevaisuudessa. Yksi pitkä aikainen unelmani olisi toimia joskus yrittäjänä taidealalla. Tiedän sen olevan haastavaa, eikä yrittäjäksi ruveta yhdessä yössä, mutta haave siitä, että voisin työskennellä alalla, joka minua ihan oikeasti kiinnostaa ja vielä niin, että työllistän itsenä ja pystyisin päättämään työn määrästä motivoi minua tavoittelemaan tuota haavetta.

Olen tässä muutamien vuosien aikana saanut pienen määrän jo kokea millaista on tehdä esimerkiksi tilaustöitä. Joka kerralla, kun minuun otetaan näissä merkeissä yhteyttä vaikka somen kautta ajattelen, kuinka ihanaa ja niin oma juttu tämän kaltainen ammatti olisi. Myös asia mikä sai minut kiinnostumaan yrittäjyydestä on vapaus luoda sitä omaa tyyliä kuvaavia töitä.

Vaikka olen aika varma alasta johon haen, huomaan myös kiinnostukseni heräävän useasti myös muita taiteenmuotoja, kuten animointia kohtaan. Taide on itsessään hyvin monimuotoista ja sitä pystyykin toteuttamaan lukemattomin eri tavoin. Välillä törmään ajatukseen, kuinka voin valita vain yhden kiinostuksen kohteen, kun palo uuden oppimisesta syntyy monta eri asiaa kohtaan. Tätä ns “tuskaa” on päässyt hyvin purkamaan Teho-opiston Maxi-kurssilla, sillä joka kerralla käydään uusia läpi uusi aihealua ja tekniikka.

Tässä oli hieman höpöttelyä ja pintapuolista ajatusen avaamista tulevaisuudesta ja sen haaveista. Ihanaa uutta vuotta kaikille ja palataan asiaan uuden postauksen kanssa, jossa ajattelin puhua tarkemmin Maxi-kurssin rakenteesta ja moninaisuudesta.

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



PÄÄSYKOESIMULAATIO

Syksyn kurssikerrat on nyt taputeltu ja viimeisellä kerralla luvassa oli pääsykoesimulaatio. Itse en töiden takia päässyt tekemään simulaatiota paikan päälle, mutta onneksi tehtävän tekeminen ja palautus onnistui myös itsenäisesti kotoa käsin. Visuaalisen viestinnän aiheena oli “kolme näkökulmaa yllätyksiin” ja tässä postauksessa ajattelin käydä vaiheita, joita itse tein tehdessäni tehtävää.

  1. aiheeseen perehtyminen

Tehtävään kuului lukea ensin Mikko Dufvan kirjoittama teksti kolmesta näkökulmasta yllätyksiin. Tekstistä tuli napata pääkohdat: yllätyksiin varautuminen, ajattelun avartuminen ja toiminta ja niiden myötä luoda tekstille kuvituskuvat. Aluksi teksti tuntui haastavalta lukea, sillä aikapaine ja lukihäiriö eivät kulje käsi kädessä. Muutaman kerran käytyäni aineiston läpi ja perehtymällä tehtävän aiheeseen siirryin seuraavaan vaiheeseen.

2. suunnittelu/luonnostelu

Tekstin pääkohdat, joista kuvat tulisi piirtää olivat hyvin abstrakteja käsitelmiä. Pääni löi ensimäiset 10 minuuttia täysin tyhjää, mutta aloin vain luonnostelemaan kaikkia ideoita, joita mieleeni juolahti. Aiheet ovat hyvin vapaita eikä niitä kuvaa vain jotkin tietyt asiat, joten mieleeni muodostui metaforia kuvastamaan Dufvan nostamia kohtia. Halusin, että kuvat toimisivat yhtenäisenä jatkumona ja jotenkin päädyin aiheeseen, josta työni loppupeleissä tein. Luonnosteluun ja ideointiin käytin vajaa tunnin verran.

3. Tehtävän teko

Tekniikka oli tehtävässä vapaa, joten päädyin käyttämään tusseja, sillä koen niiden olevan nopein tapa. Kuvia tuli tehdä yhteensä kolme ja teinkin jokaisen piirrustuksen samalla tahdilla. Ensin luonnostelin ensimäisen kuvan, mutta en jatkanut siitä pidemmälle, vaan luonnostelin seuraavan ja sitten vielä viimeisen. Seuraavaksi piirsin ohuella tussilla ääriviivat, mutta ennen kuin aloin värittää ensimäistä kuvaa tein saman vaiheen toiselle ja kolmannelle kuvalle. Näin onnistuin jakamaan aikaa tasaisesti kuvien välillä, sekä sain ns. taukoa aina yhdestä kuvasta. Sen jälkeen kun olin työstänyt hetken yhtä kuvaa sain nähdä seuraavan taas uusin silmin. Tämä toimi mielestäni paremmin kuin, että olisin tehnyt aina yhden kuvan kerralla loppuun.

4. lähettäminen

Tämä meni yllätys yllätys hieman tiukille. Pääsykokeissa aion jättää enemmän aikaa tehtävän palautuksen, mutta simulaatiossa aikaa jäi neljä minuuttia… Ei kannata ottaa riskiä, että tehtävä jäisi palauttamatta jonkin esimerkiksi teknisen vian vuoksi.

Noh miten sitten kävi?

Sain pisteet 5/5! Jännitti hieman metaforallinen lähestymistapa tehtävään, mutta juuri siitä sain positiivista palautetta. Tämä kyllä boostasi itsetuntoa kevättä ajatellen ja sai taas herättämään ajatuksen siitä, että mitäs jos ne unelmat voisivat oikeasti toteutua.

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Kokemukset pääsykokeista

Nyt olisi seuraavaksi vuorossa viime kevään visuaalisen viestinnän pääsykokeista.

Kokeet koostuivat yhteensä neljästä tehtävästä ja haastattelusta, sekä kestivät kaksi päivää. Viime kevään teemana oli Olympialaiset 2036 ja paikkana olisi kuvitellusti Helsinki. Pääsykoe alkoi aamupäivällä yhteisellä tervehdyksellä ja ohjeiden jakamisella. Aika pian siirryttiin tehtävien jakoon, jotka vetäjät kävivät myös kaikkien kanssa läpi.

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

Ensimmäinen tehtävä: Ilme olympialaisiin

Ensimmäinen pääsykoepäivä alkoi tehtävällä luoda ilme vuoden 2036 Helsingin olympialaisiin. Saimme myös lisätietona, että tätä työtä tultaisiin käyttämään myös muissa pääsykokeiden tehtävissä. Työhön piti suunnitella logo, sekä olympialaisissa käytettävä värimaailma.

Aluksi olin aika hämilläni, sillä rupesin ehkä liikaa analysoimaan tehtävänantoa. Mitä halutaan nähdä ilmeessä? Minulla ei ole tämän tyylisistä tehtävistä niinkään kokemusta ja senkin takia työ tuntui jotenkin “luonnosmaiselta”. Aloitin miettimällä ensin värimaailman ja sitten logon. Väreiksi valikoin luonnonläheisiä värejä, sillä mielestäni ne kuvaavat hyvin Suomea. Logoa suunnitellessani mietin yleisiä Helsinkiläisiä asioita ja niin minulla, kuin myös varmasti monilla muilla tuli ensimmäisenä mieleen tuomiokirkko. Logosta halusin yksinkertaisen, jotta sitä olisi helppo käyttää tulevissa tehtävissä.

Toinen tehtävä: juliste Olympialaiset 2036 Helsinki

Toinen tehtävä oli juliste, joka on alan pääsykokeissa hyvin yleistä. Tehtävänantona oli luoda juliste joka tulee sisältää olympiarenkaat, tekstin Helsinki 2036, sekä ensimmäisen tehtävän ilmeen.

Ensin ajattelin, että JES julistetehtävät ovat yksiä omia suosikkejani, mutta pian ilo vaihtuikin tuskaksi. Ideani ei toteutunut aivan, kuin olin suunnitellut ja aikaa oli enää niukasti. Jouduinkin tekemään viimehetkellä isoja muutoksia, jotka eivät mielestäni juurikaan pelastaneet työtä. Viimeistely jäi vähäiselle enkä ollut lopputulokseen tyytyväinen.

TOINEN PÄIVÄ

Kolmas tehtävä: Olympialaisten kauppatavaran myyntipiste

Tarkoituksena oli näyttää myyntipiste, josta katsojat pääsevät ostamaan Helsinki 2036 maskotteja, sekä kuvata ärtynyt turisti tämän asioidessa myyntipisteellä. Myös tässä tehtävässä tuli käyttää ensimäisen päivän logoa ja värimaailmaa.

Päätin toteuttaa tehtävän digitaalisesti, sillä se on nopeaa ja tehtävänannossa sanottiin työskentelytavan olevan vapaa. Lopputulos ei tietystikkään ole normaalien töideni tasoa jälleen kerran aikarajan takia, mutta koen saaneeni ideani näkyviin.

Neljäs tehtävä: kuvakäsikirjoitus

Viimeisenä tehtävänä oli tehdä kahdeksan kuvan sarja, jonka pohjalta tehtäisiin olympialaisiin mainosvideo/animaatiopätkä, joka näytettäisiin televisiossa. Kuvasarjassa piti tuoda esiin järjestäjäkaupunkia, sekä olympialaisten arvoja. Jälleen tehtävään tuli myös sisällyttää logo, sekä Helsinki 2036.

Ajattelin käsikirjoituksen alussa tuoda ilmi kaunista luontoa, joka kertoo isäntämaasta. Sarjan edetessä loppua kohti tulevat esiin olympialaisten arvot. Sisällytin logon ja tekstin kuvaan osaksi tarinaa, mutta myöhemmin pohdittuani totesin, että ne olisi kannattanut tuoda esiin irrallisemmin ja näkyvämmin.

Tehtävien lisäksi oli myös haastattelu. Se osio jännitti minua ehkä eniten, sillä siihen osasin vähiten valmistautua. Kirjoitin joitankin asioita ylös, kuten urahaaveeni tai suosikki tekijöitäni. Jännitys oli loppupeleissä aivan turhaa. Tilanne oli hyvin rento ja päädyimme puhumaan oikestaan kaikesta muusta, kuin mitä olin ajatellut. Siitä jäi positiivinen muisto.

Pääsykokeet noin muuten olivat kyllä itselleni kovaa psyykkistä rasitetta. Paineensietokykyäni koeteltiin hurjasti, ja olin aivan poikki toisen päivän päätyttyä. Päivien välissä oli onneksi ruokatauko, jonka aikana sai nollata aivot ja hengähtää. Hyvät eväät kannattaa olla mukana ja runsaasti vettä. Itse unohdin syödä hyvin kaiken jännityksen keskellä, jonka takia olin vielä enemmän loppu.

Alkukesästä opintopolkuun napsahti tieto varasijasta 1. Se ei siitä kesän mittaan liikkunut, mutta osasinkin sen jo aavistaa. Taide aloille on todella vaikeaa päästä, joten todennäköisyys, että peruutuspaikkoja aukeaisi on pieni. Mutta tässä, sitä ollaan. Nälkä on ja palo kouluun pääsystä on kovempi, kuin koskaan, joten toivottavasti taitoni ovat sen varran karttuneet tämän vuoden aikana, että pääsisin kohti unelmiani.

Viime kevään ennakkotehtävät

Lupailin aikaisemmassa postauksessa kertovani omat kokemukseni viime kevään ennakkotehtävistä ja pääsykokeista, eli hypätään suoraan aiheeseen.

Hain viime hauissa Metropoliaan ja Aaltoon graafisen suunnittelun puolelle. Olin myös teho-opiston ennakko-kurssilla, ja siitä oli todella paljon hyötyä. Ennakkotehtävät olivat aika erilaiset näiden kahden koulun välillä, mitä toisaalta osasinkin odottaa. Vaikka aikaa tehtävien tekoon oli reilu kuukausi, päädyin tekemään vielä viime hetken muutoksia edellisen yön. Tätä en suosittele, sillä seuraava päivä oli aika raskas muutaman tunnin unilla heh!

Asioita mitä toisaalta voin suositella tai vinkata ovat: jätä hyvin aikaa palatukseen, tee tehtävät itselle, eikä ajatellen mitä arvioijat haluavat nähdä ja pitäkää kivaa! Tehtävät voivat aiheuttaa stressiä ja jännitystä, mutta kun luottaa rohkeasti omiin ideoihin syntyy varmasti omantyylistä jälkeä. Näitä vinkkejä kuultiin myös MAXI-kurssilla ja ne ovat todella hyödyllisiä ja tärkeitä.

Metropolian ennakkotehtävät

Aiheena oli “Mars matkaan” ja tehtäviä oli kaksi. Ensimäinen tehtävä oli suunnitella juliste teeman mukaisesti. Julisteen tulee sisältää teksti “Mars matkaan” ja viestiä ihmisille hankkeesta matkata Marssiin. Voisin sanoa, että tämän tyyliset tehtävät ovat omia lemppareitani. Yksinkertainen ja selkeä tehtävänanto, mutta silti paljon tilaa luovuudelle ja ideoille.

Toisena tehtävänä oli piirttää kuvasarja matkustusaluksen turvatoimista. Tehtävää tehdessäni halusin pitää yllä samaa “videopelimäistä” tyyliä. Tehtävänanossa sanottii tekniikan olevan vapaa, joten päätin toteuttaa sen digitaalisesti, sillä se on hyvin aikaasäästävä, nopea tapa ja itselle mieluinen.

Aallon ennakkohtehtävät

Aaltoon oli yksi suurempi kokonaisuus. Tehtävänä oli tuoda esiin, jokin yhteiskunnallinen ongelma ja tehdä siitä mainostavat kamppanjakuvat, sekä esittää ne erilaisissa viestintäympäristöissä. Mieleni hyppi ensin isojen aiheiden ympärillä, mutta sain ennakko-kurssilla hyvän vinkin keskittyä pienempään ja ehkä jopa paikalliseen ongelmaan. Niin kuin tätä blogia lukeneet tietävät olen kotoisin Jyväskylästä, joka tunnetaan hyvänä urheilukaupunkina. Kotikaupunkini antaa mahdollisuuksia monien eri lajien harrastamiseen. Mutta vaikka uusia kenttiä ja halleja rakennetaan ja kunnostetaan, törmää useasti tilanteeseen, jossa esimerkiksi jalka- tai koripallokenttien ovet on teljetty tai käyttöaikaa rajoitettu niin, ettei vaikka kavereiden kanssa pääse muuten vain heittelemään. Lyhykäisyydessä tehtävässä vetosin eriarvoistavaan asetelemaan lasten ja nuorten välilllä, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta kustantaa harrastuksia.

Tehtäviin en juurikaan ole tyytyväinen ja niihin käytinkin paljon vähemmän aikaa, mitä Metropolian tehtäviin. Olin aika varma kohtalostani näiden suhteen siinä vaiheessa, kun painoin lähetä.

Noh miten siis kävi? Kutsua pääsykokeisiin ei Aallon puolelta tullut, mutta Metropoliaan kyllä. Seuraava postaukseni onkin sitten kokemukseni pääsykokeista, joten kannattaa pysyä kuulolla!

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Fiiliksiä kotitehtävistä pt.2

Terkut sairastuvalta! Nyt kun syysflunssa sai mustakin otteen ajattelin, että olisi hyvin aikaa palata taakse pari viikkoa ja muistella taas edellisten kurssikertojen tehtäviä ja niiden palautteita. Tuttuun tapaan tulen siis puhumaan omista fiiliksistäni tehtäviä ja tekniikkoja kohtaan, sekä jakamaan opettajilta saadut arvosanat.

Ensimäisenä puuvärit. Kerroin yhdessä aikaisemmassa postauksessani puuväreillä työskentelyn haasteista. Käykää ihmeessä lukaisemassa, jos kiinnostaa kuulla rehelliset mielipiteeni tietyistä tekniikoista–> Mukavuusalueen ulkopuolella 2X . Kotitehtävän aihe oli mielestäni hauska. Tehtävänantona oli piirtää ensin valkoiselle paperille henkilö kasaamassa erikokoisista kivistä kivimuodostelma. Ja toiselle mustalla paperille rakentajan ottama valokuva valmiista kädenjäljestään. Pidin erityisesti juuri mustalle paperille piirtämisestä, sillä koin värien tulevan ihan eri tavalla esille. Lopputulokseen olin ihan tyytyväinen siihen nähden, etteivät puuvärit olleet mikään vahvuuteni saatikaan edes kovin tuttu väline. Voittekin siis vain kuvitella reaktioni, kun opettajat olivat antaneet arvosanaksi 4,5/5! Palautteeksi sain, että valkoisen paperin kuvaa olisi voinut vielä viimeistellä, ettei jäisi liian yksinkertaiseksi.

Toisena olivat sitten akvarellit. Tähän minulla ei ole muuta sanottavaa kuin, että pidän tekniikasta, mutta kotitehtävän perusteella minulla on vielä paljon harjoiteltavaa. Työhön ehdin käyttämään, vain reilun tunnin, sillä kiireinen arki tuli liian suuresti vastaan kyseisellä viikolla. Tehävänä oli maalata retriitti ympäristö ja minulle tuli heti ensimäisenä mieleen kaunis luonto. Avarat kukkaniityt, joissa mieli saisi levätä rauhassa. Omat haasteeni akvarellien kanssa huomasin ehdottomasti olevan siinä, että niillä maalatessa tulee olla aika varma mitä aikoo tehdä. Peiteväreillä ei haittaa, jos tapahtuu mokia, sillä aina pystyy maalata uuden kerroksen vanhan päälle. Sama ei tietenkään vesivärien kanssa toimi. Halusin kuitenkin palauttaa läksyn siitä huolimatta, että se oli omasta mielestäni hyvin keskeneräinen. Pisteitä sain kuitenkin 3/5 mikä oli yhtä suuri yllätys, kuin viimeviikon arvosana. Palautteet olivat juuri samat mitkä itsekkin tiedostin, eli panostusta ja hiomista.

Viimeisenä tämän postauksen tekniikkana on akryylit/peitevärit. Tämä on itselleni tutuin ja turvallisin tekniikka, jota käytin myös viime pääsykokeissa. Voisin vaikka seuraavassa kirjoituksessa puhua lisää viime kevään ennakkotehtävien ja pääsykokeiden kokemuksistani 😉 . Tehtävänantona oli maalata uuden, remontoidun Vekkula-talon yksi uusi tila. Rakastan tällaisia mielikuvituksellisia ja vapaita tehtävänantoja, joissa ei niinkään ole rajoja. Ajattelin ensin tehdä jonkun Vekkulan huoneista, mutta päädyinkin tekemmään aulatilan, josta sitten pääsisi jatkamaan matkaa eri huoneisiin. Sain työstäni 4,5/5. Kuvan vasemmassa alakulmassa olevan puron olin ajatellut talon sisäänkäynniksi. Eli vierailijat jonotuksen jälkeen hyppäisisivät vaunuun ja lipuisivat talon sisälle maalaamaani aulatilaan. Tämän olisi palautteen perusteella voinut jättää pois ja jatkaa satumetsä-teemaa tilaan.

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Inspiraatiota etsimässä

“Artist block” on varmasti monelle tuttu käsite. Joskus vain tulee niitä hetkiä, kun uudet ideat eivät saa tarpeeksi tuulta alleen ja pää lyö täysin tyhjää. Lisä haasteena toimivat aikataulut ja deadlinet. Taidealoille hakeasseni päädyn aina silloin tällöin pohtimaan alan haasteita ja tällä hetkellä koen suurimman sellaisen olevan ajatus siitä, että mitäs jos inspiraatiota tai ideoita ei synnykkään, mutta työt pitäisi tietysti tehdä. Sama paniikki on läsnä myös pääsykokeissa, sillä aika on hyvin rajallinen. Olemme käsitelleet aihetta MAXI-kurssilla ja idean arvoa on painotettu suuresti. Kolmen tunnin tehtävissä olisi hyvä käyttää ainakin tunti pelkästään ideointiin ja suunnitteluun. Mutta miten hyvät ideat saadaan syntymään niin nopeasti?

Tässä postauksessa kerron muutamat omat tapani herättää inspiraatiota!

  1. Ympäristö

Jos kyseessä ei ole lyhyt (esimerkiksi muutaman tunnin) aika toteuttaa tehtävää haen yleensä inspiraatioita ulkoa. Kävellessäni erilaisissa ympäristöissä ideoita alkaa ponnahtelemaan sieltä sun täältä. Rakennukset, ihmiset, luonto, värit. Näihin kaikkiin törmää jo heti kotiovesta astuttuani. Myös kurssilla olemme puhuneet luonnostelusta. Piirtäminen oikeista malleista on hyvää harjoitusta pääsykokeisiin. Kiireisemmissä tehtävissä täytyy turvautua ikkunoihin ja siihen omaan lähiympäristöön. Mitä näen kun katson olohuoneessa ympärilleni.

2. Musiikki

Varmasti yleisin, mutta itselle myös toimivin tapa inspiroitua. Kuuntelen musiikkia aina kun on mahdollista, sillä se yksinään herättää uusia ideoita. Välillä laulut voivat kuitenkin olla hieman harhauttavia varsinkin, jos täytyy tehdä jotain, mikä vaatii enemmän keskittymistä ja ajattelua. Katson paljon elokuvia, joten jo monen vuoden ajan olen kuunnellut leffojen taustamusiikkeja. Taitavien säveltäjien musiikit saavat uudet ideat oikein räjähtelemään mielessäni.

3. Netti

Elämme ajalla, jossa jokainen asia on googletettavissa. Jos lähden etsimään inspiraatiota netistä, käyn yleensä katselemassa pinterestiä. En etsi mitään valmiita kuvia, joita voisin sitten kopioida omaan työhöni, vaan enemmänkin aiheita ja kokonaisuuksia. Jos minun tulisi piirtää esimerkiksi eläin, jonka ulkonäöstä en ole täysin varma en piirrä löytämääni kuvaa suoraa paperille, vaan otan ylös tärkeimmät piirteet ja suunnittelen omat työni niiden perusteella. Myös esimerkiksi värikarttoja miettiessäni saatan etsiä kuvia väreistä, jotka sopivat keskenään yhteen. Netti voi olla helppo apuväline inspiroivien kuvien myötä, mutta suora kopioiminen ei ikinä ole hyvä juttu ja se usein myös näkyy. Tätä taktiikkaa ei tietenkään voi käyttää pääsykokeissa, mutta omiin projekteihin saatan silloin tällöin käyttää apuna.

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Mukavuusalueen ulkopuolella 2X

Lapsena kävin joitakin vuosia kuviskoulua ja mielestäni paras juttu siellä oli, että pääsimme kokeilemaan monia eri taiteenmuotoja. Milloin maalasimme peiteväreillä tai veistimme mukeja savesta. Valokuvasimme tai harjoittelimme nopeita piirroksia käyttäen malleina toisiamme. Olen siis päässyt harjoittamaan useaa eri tekniikkaa, joista suosikkini nousivat muiden joukosta nopeasti. Tiedostan omat vahvuuteni ja lempitekniikkani, mutta en moneen vuoteen ole mennyt mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kokeillut muitakin tapoja tehdä taidetta.

MAXI-kurssin alkaessa tiedostin, että tulisimme tunneilla oppimaan monista eri tekniikoista ja useaan minun täytyi jopa hankkia uudet tarvikkeet. Puu- ja akvarellivärit ovat hyvät esimerkit kyseisitä välineistä. Molemmat ovat hyvin yleisiä ja useasti myös pääsykokeissa käytettyjä. Jostain syystä en itse ole ikinä syventynyt sen kummemmin kumpaankaan tyyliin, vaikka olen aina ihastellut kyseisillä tekniikoilla tehtyjä töitä.

Puuväritunnilla koin todella kovaa turhautumista. Olen aika lyhyt hermoinen ja kokeillessani uusia asioita saatan helposti menettää malttini, jos en heti onnistu. Tämä tunne valtasi minut täysin, kun huomasin muiden tunnilla tehdyt pikatehtävät. Heidän papereissaan näin taidokasta värien käyttöä ja sulavia kynän vetoja. Kun katsoin omaani näin aivan muuta ja mieleni teki lähteä kotiin siltä istumalta. Itsekriittisyys on suurin paheeni ja se ottaa minut joskus liian suuresti valtaansa. Kotiin päästyäni heitin kynät viimeiseen nurkkaan ja kaivoin ne vasta iltaa ennen seuraavaa tuntia esille tehdäkseni läksytehtävän. Tällä kertaa päätin, etten ottaisi turhia paineita ja tajusin kesken tekemisen sen olevan jopa mielekästä! Pidin erityisesti mustalle paperille piirtämisestä, ja aijon käyttää sitä myös pääsykokeissa, jos mahdollista.

Seuraavalla kerralla olivat vuorossa akvarellit. Tähän tuntiin olin valmistautunut rauhallisemmalla mielellä. Viimeisin kosketukseni kyseisiin maaleihin oli luultavimmin peruskoulusta, joten tiesin aloittavani suurinpiirtein nollasta. Tunnilla opimme monista erilaisista tavoista käyttää vesivärejä ja maailmani mullistui. Minulla ei ollut mitään hajua maalien monipuolisuudesta ennen tätä kurssikertaa ja selvisi myös, miksi ne ovat niin yleiset pääsykokeissa. Akvarellit ovat nopea ja helppo tapa tehdä laajojakin kuva-alueita lyhyessä ajassa. Pääsykokeiden kannalta tämä on minulle tärkeää, sillä isoin haasteeni on yleensä aika. Vaikka opin jokaisella tunnilla paljon uutta, koen tämän kyseisen kerran olleen itselleni yksi tärkeimmistä.

Kannustan kaikkia kokeilemaan uusia tyylejä tehdä taidetta. En tiedä miksi olen itse niin vahvasti juuttunut käyttämään vain muutamaa tuttua tapaa. Pääsykokeet itsessään ei ehkä ole ideaali paikka lähteä kokeilemaan uusia tekniikoita, mutta haluan itse kehittyä eteenkin akvarelleilla maalamisessa tämän vuoden aikana ja ken tietää, jos vaikka päädynkin käyttämään niitä myös keväällä. 😉

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Fiiliksiä kotitehtävistä

Moikka!

Nyt on käyty ensimäiset viikot MAXI – kurssia ja ajattelin näyttää pari tekemääni kotitehtävää ja kertoa aidot fiilikset niiden teosta ja palautteesta!

Kotitehtävät ovat mielestäni älyttömän hyvä tapa harjoitella päivän aihetta, sekä oppia uusia tekniikoita. Itselle henkilökohtaisesti vaikeinta kotitehtävissä on ajan tekeminen ja sen käyttö. Hektisen arjen keskellä on välillä haastavaa löytää kolmen tunnin saumaa, jossa kerkeäisi tekemään läksyjä. Myös itse tekovaiheessa koen usein ajan loppuvan kesken, sillä kotitehtävät (niinkuin myös pääsykoetehtävät) tehdään A3 kokoiselle paperille, jonka täyttöön kuluu aikaa. Näitä asioita pääsee kuitenki treenaamaan juuri läksyjen muodossa ja se antaa enemmän ja enemmän varmuutta pääsykokeita varten.

Ensimäinen kotitehtävä tehtiin lyijykynillä aiheesta “hetkeä ennen…”

Itse pidän lyijykynillä piirtämisestä, vaikken sitä ihan hirveän useasti tee. Huomaan useasti kiirehtiväni ideointi vaiheessa, sillä pelkään ajan loppuvan kesken teko vaiheessa. Tämän takia olen yleensä pettynyt eniten ideaan ja siihen, että se voisi olla uniikimpi, sillä ne työt ovat yleensä mieleenpainuvampia. Sain palautteeksi, että taustaa voisi tummentaa, jotta työn pääkohdat pomppaisivat paremmin ja olen tästä samaa mieltä. Tummempi tausta toisi tiettyä jännitystä ja tunnelmaa työhön. Arvosanaksi sain 4,5/5.

Toisen kotityön välineenä olivat tussit ja tehtävänantona oli toteuttaa juliste oman kotikaupunkinsa Lähimatkailupäiville 2022 . Tähän työhön olen enemmän pettynyt sillä idea ei ihan toiminut niin, kuin olin ajatellut. Mielestäni työ on myös keskeneräinen ja tähän syynä on aika. Palautteet pyörivät samoissa asioissa. Kartta idea ei ihan toteutunut halutulla tavalla, sekä teksti oli hieman irallinen muuhun julisteeseen verrattuna. Arvosanaksi sain 4/5.

Ajattelin, että olisi hauska idea tehdä aina silloin tällöin tällainen postaus muutamista tehdyistä töistä ja kertoa niistä fiilikset.

Seuraavaan kertaan!

Moi moi! 🙂

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Uusi yritys!

Moikka! Kiva, että olet löytänyt mun blogini pariin. Heti alkuun kerron hieman itsestäni niin päästään sen jälkeen suoraan asiaan!

Eli tervehdys kaikille! Olen Enni, 21-vuotias uusi Teholainen ja muutin kesällä ihanaan asuntooni tänne Helsinkiin. Alkujani olen Jyväskylästä, jossa olenkin viettänyt tähän astisen elämäni. Pienemmällä paikkakunnalla kasvaminen oli omalla tavallaan ihanaa ja suuria metsiä onkin hieman ikävä. Mutta nyt uudet tuulet puhaltavat kohdalleni kovempaa, kuin koskaan.

Olen ihan pienestä pitäen rakastanut taidetta. Vapaa-aikani vietin usein piirtäen, maalaten tai askarrellen. Uudet tussit ja maalit taisivatkin olla joka joulu lahjatoivelistallani. Lukion lopulla paine jatko-opinnoista otti minusta vallan, sillä en tiennyt mikä ala oikeasti kiinnostaisi minua. Ihminen käyttää suurimman osan elämästään töissä, joten olen aina haaveillut ammatista, johon koen oikeaa paloa ja intoa. Kotoa olenkin saanut iha älyttömän kovaa kannustusta hakea opiskelemaan taidealoja.

Hain viime keväänä opiskelemaan visuaalista viestintää ja matkani tyssäsi varasijalle 1. …jooo…Nyt kun asian yli on päästy on aika keskittyä uusiin kuvioihin. Hain Teho-Opiston MAXI – kurssille, sillä ajattelin sen antavan vielä viimeisen boostin unelmieni koulupaikkaa varten. Ensimäisellä tunnilla olikin ihanaa kuulla opettajien rohkaisevan sanoen: “nyt sitten kerätään vielä ne viimeisetkin pisteet”. Ihanaa Tehon lähikurssista tekee myös sen, että ympärillä on muita motivoituneita ja samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.

Tervetuloa seuraamaan mun matkaani Teho-Opistolla, sekä uutta yritystä kohti unelmakoulupaikkaani!

pssstttt…kannattaa muuten vilkaista myös Teho-Opiston somet (TIKTOK, Instagram, facebook). Sinnekkin ilmestyy erilaisia päivityksiä!

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!