Moikka! Nyt saatiin käytyä kurssilla kaikki maalaus- sekä piirrustustekniikat läpi ja päästään rakentelutekniikoiden pariin. Odotan innolla, koska aikaisempaa kokemusta rakentelusta minulla ei hirveästi ole, eikä sitä tulisi muuten harjoiteltua ellen olisi kurssilla. Aikaisempia kotitehtäviä tehdessäni iski hieman ideoiden puute eikä pimeä aika vuodesta muutenkaan inspiroi erityisesti. Helsingissä on kuitenkin tosi paljon kivoja paikkoja, jossa voi tehdä kotitehtäviä tai vain fiilistellä tunnelmaa.
Kirjastot
Oma lempparikirjastoni on Oodi. Se on ihanan valoisa, moderni ja upea arkkitehtuurisesti. Tykkään yläkerran avarasta tilasta, josta löytyy paljon pöydällisiä työskentelypisteitä. Lisäksi yläkerrasta löytyy myös kahvila ja terassi josta avautuu kauniit näkymät. Toinen kirjasto, josta pidän kovasti on Rikhardinkadun kirjasto. Tyyliltään se on hieman erilainen ja edustaa uusrenessanssista tyylisuuntaa.
Puistot ja puutarhat
Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on kaunis paikka, jossa on helppo rentoutua. Trooppinen ilmasto ja runsaat kasvit tuovat kivaa piristystä. Olen käynyt muutaman kerran siellä kuvailemassa ja ottamassa kasveista mallia piirrustuksia varten. Viherkasvit ovat erittäin toimiva inspiraation lähde. Myös Haagan Alppiruusupuisto on näkemisen arvoinen, kun rodot kukkivat.
Kahvilat
Tietysti kahvilat ovat parhaita paikkoja maalata ja nauttia lämpimästä kahvista. Kahvila Sävyssä olen tykännyt syödä aamupalaa ja esim. kirjoitella blogiani. Kahvila on tunnelmallinen sekä rattoisa. Lisäksi sen croissantit ovat tosi hyviä. Keskustan ytimessä sijaitsee myös tuttu ja turvallinen Cafe Esplanad, jossa on tullut käytyä paljon. Etenkin kesällä, kun istuu ulos pääsee seuraamaan kaupungin vilinää. On kiva istuskella ja katsella, kun ihmiset kiiruhtavat ohi. Siitä tulee fiilis kuin olisi ulkomailla.
Museot
Helsingissä on monta tosi hyvää museota ja niistä suosikkini on Amos Rex. Se on todellä näyttävä niin ulkoa kuin sisältäkin ja sen näyttelyt ovat kiinnostavia. Tilana museo on upeasti suunniteltu. Pienistä ympyrän muotoisista ikkunoista tulvii kauniisti valoa ellei niitä ei ole peitetty. Amos Rexistä on helppo hakea inspiraatiota. Jos sää sattuu olemaan hyvä, voi kiivetä Amos Rexin Lasipalatsinaukion puoleisille kukkuloille istuskelemaan.
Vielä löytyisi vaikka kuinka paljon kivoja paikkoja Helsingistä, mutta tässä omat suosikkini. Hiukan masentavalla ja pimeällä vuodenajalla on kuitenkin yksi hyvä puoli; silloin näkyy paremmin kaikki kaupungin valot, etenkin jouluvalot, joita odotan jo kovasti.
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Meillä on kaksi suloista ja hartaasti toivottua lasta, 2- ja 4-vuotiaat tyttäret. Äitiyslomien aikana olen miettinyt uutterasti, mitä haluaisin tehdä “isona” ja ymmärtänyt, että haaveeni vaativat opiskelemaan lähtemisen. Aluksi pohdin kovasti, onko minulla oikeutta lähteä useammaksi vuodeksi opiskelemaan. Jos opiskelisin, en toisi omaa taloudellista panosta perheemme pyörittämiseen kovinkaan isosti. 15 kuukautta voin saada aikuiskoulutustukea ja jos pääsisin kesäisin arkkitehtitoimistoihin harjoittelijaksi, ehkä sieltä voisi saada pientä lisätienistiä. Nämä tulot eivät kuitenkaan vastaisi aiempaa tulotasoani. Toisaalta, oli aika, jolloin mieheni keskittyi unelmiensa tavoitteluun ja minä kannoin isomman taloudellisen vastuun. Olemme tästä jutelleet ja mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että taloudellisessa mielessä voin hyvin opiskella.
Iltaisin luentojen jälkeen on ihana saada raikasta ilmaa menemällä lasten kanssa leikkipuistoon.
Huono vanhempi?
Lisäksi olen kovasti pohdiskellut, miten paljon opiskelu vaatii – pystynkö olemaan niin läsnäoleva äiti kuin haluaisin. Tiedostan, että opinnot vievät aikaa ja energiaa, mutta toisaalta ne tulevat antamaan henkisesti todella paljon. Haluan uskoa, että innostuneisuuteni näkyisi myös lapsillemme. Hauskinta on, että he haluavat myös osallistua tähän prosessiin. Esimerkiksi yhden kurssitehtävän osalta oltiin taannoin yhdessä kaupungilla valokuvailemassa yhdessä, minä järkkärillä ja tytöt kännykällä. Samoja ajatuspolkuja tallaisin varmasti myös jos menisin nyt töihin. Luulenpa, että monet pienten lasten vanhemmat voivat samaistua tähän.
Tahtoisin olla mahdollisimman hyvä esimerkki tytöille periksiantamattomuudesta ja kovasta yrittämisestä. Toisille kerron mielelläni, miten koskaan ei ole myöhäistä lähteä tavoittelemaan unelmia. Niin, miksi en tekisi itse niin kuin “opetan”? Pitkällä tähtäimellä tämä tarina voisi olla rohkaiseva lapsillemmekin ja he saisivat mallin elinikäisestä oppimisesta. Aina voi kehittää itseään ja se on todella hyvä juttu.
Ei katkeruutta kiikkustuolissa
Syysretkeltä Rovaniemeltä.
Jos jatkaisin elämääni kuten ennen lapsia, en olisi täysin onnellinen. Haluaisin tehdä työssäni enemmän asioita, jotka linkittyisivät kestävään kehitykseen. Puuarkkitehtuurissa niin moni itselle tärkeä elementti ja arvo kohtaisi mitä upeimmalla tavalla.
Isoäitiäni oli jäänyt hieman harmittamaan se, ettei hän päässyt yliopistoon opiskelemaan vaan hoiti kotona neljä tytärtään. Hän toimii minulle hyvänä esimerkkinä siitä, että elämää olisi hyvä pyrkiä elämään siten, että vanhempana mahdollisimman moni asia ei kaduttaisi vaan tuntuisi siltä, että on saanut elää rikkaan, omannäköisen elämän.
Miettiessäni alunperin tätä opiskelemaan pyrkimistä, joku kehotti ajattelemaan, mistä kaikesta se tulee olemaan pois. Kysymyksen asettelu tuntui kovin vieraalta. Ajattelen mieluummin, mitä kaikkea hyvää se tuo sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä mukanaan. Koen, että tärkein tehtäväni on olla äiti. Olen kuitenkin sellainen, että tarvitsen myös jotain ihan omaa, jotta jaksan olla parempi vanhempi. Tähän vaiheeseen opiskelu on juuri sellaista ihanaa: tänä vuonna sekä Teholla että avoimessa. Ensi vuonna toivottavasti sitten arkkitehtuuria tutkinto-opiskelijana opiskelemassa.
Pienet huomaavat usein kauniit yksityiskohdat ihan eri tavalla kuin me aikuiset – se on todella inspiroivaa.
Millaista arkitodellisuus on?
Nyt kun arkkitehtuurin kursseja on takana muutama kuukausi Avoimen yliopiston kautta, olen myös pohtinut sitä, että nämä opinnot saattavat olla minulle nyt helpommat kuin mitä ne olisivat olleet suoraan lukiosta päästyäni. Työ-, koti- ja opiskeluelämässä olen oppinut aikatauluttamista, kurinalaisuutta, tiedonhakua ja ryhmätyöskentelyä. Näistä asioista kun on jo kokemusta, moni asia sujuu nyt yksinkertaisemmin ja tehokkaammin.
Olen ollut äärettömän kiitollinen siitä, että lapsemme ovat olleet terveinä koko alkusyksyn. Viime viikolla realisoitui se, millaista on kun lapset ovat kipeinä, olen yksin pyörittämässä arkea ja opiskelu-deadlinet lähestyvät. Se oli ihan kamalaa! Silloin kun ei ollut lapsia ja jos sairastui, arkeen paluu kesti vain oman sairastamisen verran. Nyt sairaspoissaolot voivat venyä tuskallisen pitkiksi jos lapset ovat kipeinä hieman eri aikoihin ja itsekin saa saman taudin. Pienet lapset vaativat huomiota ja kipeänä tottakai entistä enemmän – silloin olen sylinä ja turvana ja kaikki muu saa odottaa. Jos lapset eivät nuku päiväunia, tuollaisina viikkoina on lähes mahdotonta opiskella, paitsi yöaikaan jos virtaa on jäljellä. Meidän pienempi heräilee jostain syystä öisin. Toisinaan huonosti nukuttujen öiden jälkeen on itse ihan loppu ja luennoilla saa taistella pysyäkseen heräillä – vaikka itse luennot tosi mielenkiintoisia ovatkin!
Joissakin asioissa itsessäni on perfektionistin vikaa. Jos saan työ- tai opiskelutehtävän, haluaisin suorittaa sen mahdollisimman hyvin. Silloin kun on lapsia, tehtäviin on käytettävissä entistä rajatumpi aika. Ei vain ole mahdollista jäädä iltaisin yliopistolle kun lapset tulee hakea hoidosta ja heidän kanssaan leikitään ilta. Toistaiseksi olen pystynyt palauttamaan avoimen tehtävät suurinpiirtein sillä tasolla kuin olen halunnutkin – Tehon kaikkien tehtävien pariin en ole vielä harmikseni ehtinyt. Tavallaan se, että aikaa ei ole ihan yhtä paljon, saattaa parantaa tehokkuutta ja keskittää oppimisen olennaisimpaan. Pilkunviilaamiset jäävät pakostakin pois. Toisaalta se on hyvä, mutta toisaalta saan tehdä töitä itseni kanssa, ettei se tuntuisi pikkuisen pahalta.
Näinä ruuhkavuosina ajankäytön kanssa sumplii jatkuvasti. Ehkäpä suurin muutos aiempaan on se, että nyt tehtäviä ei jätä lähtökohtaisesti viimeiseen iltaan vaan ennakoi koko ajan. Mieltä rauhoittaa se jos tehtävät on tehty hyvissä ajoin, sillä arjessa voi tulla koko ajan erilaisia yllätyksiä kun liikkuvia osia on enemmän.
Tämä aika on lasten arvokasta lapsuutta, ainutlaatuista. Opiskelujen keskellä haluan toki keksiä mahdollisimman paljon aktiviteetteja, joista he pitävät. Pienet retket yms. ovat myös itselle ihana henkireikä ja vievät ajatukset hetkeksi pois kaikesta muusta. Näin saan itsekin lepoa ja luovuus voi kukkia paremmin.
En ole ainut, jee!
Kuluneen vuoden aikana useampi vanhempi ja alanvaihtaja on laittanut mulle viestiä Instagrammin kautta. On ollut ihan huippua huomata, etten ole ainut vanhempi, joka on samantyylisellä polulla. Viime keväänä ennakkotehtävien palautusten alla olin kuopuksemme kanssa sairaalan päivystyksessä ja tein siitä päivityksen Instagram Stooryn. Oli niin ihanaa kun eräs teistä laittoi viestiä, että myös heillä pienet olivat sairaina ja siellä kamppailtiin samalla tavalla ajankäytön kanssa yölamppua polttaen. “Kyllä me tästä selvitään,” hän kirjoitti kannustavasti. Vertaistuessa on todellakin voimaa! Mm. tästä syystä valmennuskurssi on konseptina huippu, koska sen kautta voi tavata ihmisiä, jotka käyvät läpi samoja asioita kuin sinäkin. Tätä matkaa ei tarvitse harppoa yksin vaan yhdessä, olipa elämäntilanne millainen tahansa.
“Äiti, tuo on tosi hieno!” totesi 2-vuotiaamme illalla pienoismallitestailuistani.
Sokerina pohjalla
Kesällä olimme perheenä lomalla Ähtärissä. Lähdin käymään 4-vuotiaan kanssa kaupassa. Kun ajoimme keskustaa kohti hän totesi: “Äiti täällä on tosi paljon tuollaisia vanhoja taloa. Hei mutta katso! Tuossa on tyhjä tontti, tuohon voisi rakentaa jonkun uuden kauniin rakennuksen!” Minua niin hymyilytti tämä kommentti. Toisena päivänä hän tuli paperipalan kanssa luokseni ja esitteli siitä suunnittelemaansa siltarakennetta. Mini me? 🙂
Eilen illalla sydämeni suli kun asettelin pahvisia pienoismallia kuvien räpsäisyä varten lattialle. Meidän 2-vuotias katsoi minua suurin silmin hymyillen ja sanoi: “Äiti, tuo on tosi hieno!” Viime viikolla hän katseli huvipuistopiirustustani ja totesi: “Äiti, haluaisin tuollaisen joululahjaksi.” (hieman jäi epäselväksi, että piirustukseniko vaiko huvipuiston, hih) Lapsilta sydämestä tuleva palaute lämmittää niin kovasti mieltä – se on supersuloista ja tuo ilonläikähdyksiä alkaneeseen marraskuuhun.
Valoa päivääsi, Iina C.
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Heippa! Tässä blogissa pohdin sopivan treenirutiinin löytämistä sekä ajankäyttöä. Pääsykokeista ei koskaan tiedä, joten ei ole varmaa, mitä tekniikoita kannattaa harjoitella ja kuinka paljon. Teho-Opistolla onneksi treenataan säännöllisesti ja kaikilla välineillä. Mutta riittääkö pelkkä kotitehtävien teko vai pitääkö treenata vielä vapaa-ajalla?
Suurin haasteeni on ajankäyttö. On vaikea antaa työn vain olla ja siirtyä eteenpäin, kun tekisi mieli lisätä ja korjata yksityiskohtia jatkuvasti. Pääsykoetyyppisiin tehtäviin annettu kolme tuntia on lopulta hyvin lyhyt aika ja teen usein tehtäviä paljon kauemmin. Seuraavissa kotitehtävissä yritänkin olla tiukempi ja tehdä työt annetussa ajassa. Omana tavoitteena on treenata nopeutta ja keskittyä yksinkertaistamaan töitäni, jotta pääsykokeissa ehdin saamaan jotain aikaan. Kokeessa on sitten helpompi suunnitella omaa ajankäyttöä, kun tietää, mitä ehtii tekemään kolmessa tunnissa. Tunnilla opettaja antoi hyvän vinkin: Kannattaa aloittaa ensin isosti ja sitten siirtyä viimeiseksi yksityiskohtiin. Kun tekee tasaisesti sieltä täältä, työ näyttää paljon valmiimmalta, vaikka se jäisikin kesken.
Oma taktiikkani on tehdä joka viikko kummatkin kotitehtävät ja jos ehdin, koetan treenata vielä erikseen niitä juttuja, jotka tuntuu vaikeilta. Harmillisesti aikaa tehtävien tekoon ei aina löydy niin paljoa kuin toivoisin. Silloin teen kotitehtävistä sen, kumpi tuntuu haastavammalta. Yritän myös kantaa mukana vihkoa ja luonnostella siihen aina, kun tulee sopiva pieni väli, jotta piirtämisrutiini säilyy. Bussimatkat, lounastauot ja aamupalahetket ovat osoittautuneet parhaimmiksi. Prograstinoinnin mestarina tiedän, että joskus on vaikea aloittaa työnteko. Nopeilla töherryksillä pyrin pitämään kynnyksen piirtämiseen matalana, ettei kotitehtävien aloittaminen tunnu niin vaivalloiselta.
Tarvittavaa nopeutta piirtämiseen saa ainoastaan piirtämällä. Eli kun on kerran harjoitellut piirtämään jonkin asian, se on helppo toteuttaa uudelleen. Hyvänä esimerkkinä toimii polkupyörä. Jokainen tietää miltä se näyttää, mutta sen piirtäminen ei olekkaan niin helppoa, ellei sitä ole erikseen harjoitellut. Kurssilla jokaista kehotetaan kasvattamaan omaa kuvapankkiaan eli kokoelmaa asioista ja materiaaleista, joita osaa piirtää ilman mallia ulkomuistista. Laaja kuvapankki helpottaa sekä nopeuttaa työskentelyä huomattavasti.
Koko homman tiivistäen sanoisin, että kannattaa keskittyä siihen, mikä on vaikeinta ja koittaa haastaa itseään. Lisäksi kiireisen arjen keskellä olisi hyvä yrittää piirtää aina säännöllisesti jotakin pientä. Muistakaa myös levätä ja pitää niitä luovia taukoja;)
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Entinen Tehon apuopettaja Ella Liuksiala opiskelee viimestä vuottaan sisustusarkkitehtuuria Aalto-yliopistossa. Opintojen viimeistelyn ohella Ella työskentelee Fyralla sisustusarkkitehtinä ja tekee töitä myös omalla toiminimellään. Lue Ellan vinkit työnhakuun ja inspiroidu hänen upeasta portfoliosta!
Luova tekeminen kiinnosti Ellaa jo lukioaikana kun hän opiskeli kaksoistutkinnon avulla vaatetusalaa. Jatko-opintoihin hakiessaan Ella kävi Tehon valmennuskurssin ja pääsi opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria Aalto-yliopistoon. Samoihin aikoihin Ella aloitti myös Tehon apuopettajana ja toimi tehtävässä muutaman vuoden. Vuonna 2019 Ella hyödynsi yliopiston mahdollisuutta oman alan työharjoitteluun ja kysyi koulussa vierailleelta Fyran osakkaalta harjoittelupaikkaa. Ella pääsi haastatteluun, lähetti portfolionsa ja sai kyseisen harjoittelupaikan. Hän sai jatkaa tehtävässä harjoittelun jälkeen ja on ollut Fyralla nyt jo 2,5 vuotta.
Fyralle hakemisesta on nyt kulunut muutama vuosi ja Ellan portfolio on myös tässä ajassa muuttunut. Sen aikaista portfoliota ei enää löydy, mutta Ella esitteleekin sen sijasta uusimman ja hieman kehitetymmän version omasta design portfoliostaan. Kurkkaa portfolio alta!
“Portfoliossa on tällä hetkellä paljon koulutöitä sekä muutamia toiminimen kautta tehtyjä töitä. Töiden valinnassa pyrin ehdottomasti korostamaan laatua määrän sijaan.”
Tällä hetkellä tilasuunnittelu kiinnostaa Ellaa kalustesuunnittelua enemmän, joten kyseisessä portfoliossa on hieman korostettu tilasuunnittelua. Näiden kahden teeman lisäksi, Ellan portfolion lopusta löytyy “Digital art” osio, jossa hän esittelee laajemmin luovaa osaamistaan ja esimerkiksi digitaalista piirtämistä ja Illustratorilla tekemistä.
“Tyylin osalta olen pyrkinyt tekemään portfolion taiton ja visuaalisen ilmeen niin, että ne antavat töille arvoa eivätkä vie niiltä huomiota. Tyyli on aika neurtaali, maanläheinen ja harmoninen.”
Ote Ellan portfoliosta
Ellan vinkit portfolion tekemiseen
“Kannattaa sisällyttää portfolioon paljon erilaisia töitä ja näyttää monipuolista osaamista. Toisaalta kannattaa myös ehdottomasti sisällyttää töitä, joihin on oikeasti tyytyväinen, joista on oppinut eniten ja joita on ollut mieluista tehdä, Se välittyy varsinkin siinä vaiheessa, jos töitä pitää myydä ja esitellä jollekkin. Monipuolisuutta voi näyttää myös niin, että eri työt edustaa eri taitoja: jokin työ edustaa esimerkiksi 3D rendauksen huippuosaamista, toinen teknisen piirtämisen osaamista ja kolmas kuvien visualisointia Photoshopilla. Kannattaa myös laittaa omia harrastelutöitä portfolioon, jos ne tukevat hakemasi paikan vaatimuksia ja tuovat lisäarvoa portfolioosi tai osaamiseesi.”
“Lisäksi, on tärkeää osata kirjoittaa selkeästi ja napakasti sisällyttämistään töistä. Se, että saa tärkeimmät pointit kerrottua mielenkiintoisesti on myös ihan oma osaamisen ala ja siihen kannattaa ehdottomasti panostaa.
“Kannattaa myös ehdottomasti kysyä apua portfolion tekemiseen ja pyytää saisiko nähdä muiden portfolioita. Itse näen, että muiden auttaminen vie asioita eteenpäin ja palkitsee loppujenlopuksi myös itse auttajaa.”
Ote Ellan portfoliosta
Taiteellisen osaamisen lisäksi vahvuuksiini kuuluu määrätietoisuus, päättäväisyys ja rohkeus. Sain harjoittelupaikankin kysymällä sitä rohkeasti haluamastani yrityksestä. Eli vaikka portfolio on iso osa hakemista, on omalla persoonalla, oppimisen halulla ja avoimella asenteella todella iso vaikutus työnhaussa.
Tukea ammattimaisen portfolion tekemiseen?
Onko luovan alan työpaikan hakeminen seuraava askel matkallasi kohti unelmia? Teho tarjoaa kursseja nyt myös työnhakuun! Uusi Portfolio työnhakuun -kurssi soveltuu erityisesti ensimmäistä työ- tai harjoittelupaikkaa hakevalle, vastavalmistuneelle, uransa alussa olevalle tai muuten uutta suuntaa työelämään hakevalle.
Kurssilla rakennetaan vakuuttava portfolio luovien alojen työnhakua varten. Tuloksena opitaan sanoittamaan ja visualisoimaan omaa osaamista työnantajalle erottuvalla tavalla!
Tule kokeneen yliopistopedagogin sekä taiteen maisteri Eeva Jokisen ohjaukseen ja luo portfolio, jolla erotut muiden hakijoiden joukosta!
Viime vuonna kohtasin useamman, joka oli luovien alojen valmennuskurssilla uudestaan. Eräs oli käynyt esimerkiksi Tehon Midi-kurssin ja osallistui sitten Maxille. Eräs kävi kolmella eri valmennuskurssilla taatakseen unelmansa toteutumisen – ja se toteutui, hän pääsi yliopistoon. Nyt käyn itse Tehon Maxia uudelleen. Miksi valitsin näin?
1.Prosessointiaika
Joskus jos tekniikoiden treenaamisen aloittaa puhtaalta pöydältä tai pitkän tauon jälkeen, uutta asiaa voi tulla niin paljon, että aivot eivät ehdi prosessoida kaikkea. Toisinaan uuden oppimista ei voi kiirehtiä vaan toistot kasvattavat taitoja. Toistot tarvitsevat puolestaan aikaa.
2. Vaihtuvat kurssisisällöt
Suurin apu pääsykokeisiin valmistautumisessa on siitä, että treenaa niin paljon eri tekniikoita ja eri tyyppisiä tehtäviä kuin vaan suinkin mahdollista. Yksi hyvä tapa on tehdä vanhoja pääsykoetehtäviä läpi. Jossain kohtaa kuitenkin kun ne on tehnyt, voisi siitä olla hyötyä, että saisi harjoitella jonkun ideoimilla pääsykoetyyppisillä tehtävillä. Ja niitähän Teholla piisaa! Olen kokenut, että Tehon kotitehtävät harjoittavat hyvin ideointikykyä ja tekniikka kehittyy siinä samalla. Oma harjoitteluni olisi suppeampaa jos koettaisin itse ideoida itselleni tehtäviä.
Musta on huippua, että Tehon kursseja kehitetään opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Arkkitehtuurin pääsykoeuudistuksen myötä pääsykokeissa tehdään kaksi kolmen tunnin tehtävää, kaksi kahden tunnin tehtävää sekä kaksi tunnin tehtävää. Tänä vuonna Tehon kahdesta kotitehtävästä toinen on tekniikkatehtävä, jossa me itse merkitään työhön, kuinka kauan aikaa sen tekemiseen meni. Näissä kotitehtävissä on oiva tilaisuus harjoitella, mitä saa aikaan esimerkiksi tunnissa. Toinen kotitehtävistä on puolestaan pääsykoetyyppinen tehtävä, jossa aikaa voi käyttää kolme tuntia. Ja mikä parhautta: kaikki Tehon kotitehtävät ovat uusia eli kursseilla ei pyöri vuodesta toiseen samat tehtävät. Lisäksi tänä vuonna kurssilla on vähän eri opettajat ja meillä etäkurssilaisilla kritiikkiosuuksissa uutena on mukana se, että myös teholaiset kommentoivat toistensa töitä opettajien lisäksi. Vaikka osa luentomateriaaleista on samoja kuin viime vuonna, on mukana paljon näitä uusia elementtejä. Ei siis tunnu siltä, että kävisi tismalleen samaa kurssia tositamiseen.
Puuvärit-viikon kotitehtävän osa, jossa oli tarkoitus kuvata huvipuiston valokarnevaalia.
3. Vertaistuki -ja oppiminen
Ihan itsekseen pääsykokeisiin treenaaminen saattaa tuntua yksinäiseltä puurtamiselta ja kysymyksiä pallottelee vain itsekseen mielessään. Valmennuskurssilla hauskaa on se, että jännittävää valmistautumis- ja hakuprosessia voi käydä läpi yhdessä toisten kanssa.
Vertaisoppiminenkin on hurjan tärkeää. Kurssilla kun näkee toisten töiden parhaita puolia sekä kehityskohteita, niistä oppii väistämättä myös itse. Jonkun tehtävänannon kohdalla kun itsestä tuntuu, ettei oikein irtoa, on kiva nähdä muiden kurssilaisten töitä ja oivaltaa, miten tehtävänantoa olisi voinut lähestyä. Tällä tavalla oppien oma ideapankki kasvaa ikään kuin eksponentiaalisesti kun oppiminen ei rajoitu vain omien töiden analysointiin.
4. Palaute
Nyt kun käy Tehon kurssia uudelleen, perustekniikat ovat paremmin hallussa kuin vuosi sitten. Niinpä nyt voin kokeilla samojen tekniikoiden sisällä erilaisia tapoja ja etsiä omaa tyyliäni perusteellisemmin. Kun saan töistä palautetta opettajilta, pystyn kehittymään.
Milloin valmennuskurssia ei kannata käydä uudelleen?
Pohdin, missä tilanteessa valmennuskurssista ei ehkä olisi vastaavaa hyötyä suhteessa rahaan ja aikaan. Jos on ollut ihan hilkulla päästä sisään ja on todella kurinalainen itsekseen treenaaja, voi olla, että itsenäinen harjoittelu tuottaa seuraavana vuona toivotun tuloksen. Lisäksi jos lähipiiristä löytyy joku alan ammattilainen, jonka kanssa voi pallotella harjoitustöitä, se on todella arvokasta. Voi myös olla, että asut kaupungissa, jossa jokin kansanopisto tai avoin yliopisto tarjoaa laajasti pääsykokeita tukevia kursseja. Silloin tällaisten kurssien käyminen voi tuoda lisäarvoa jo käydyn valmennuskurssin lisäksi. Jokainen tapaus on niin yksilöllinen, että yhtä oikeaa vastausta tähän ei ole. Siihen haluan rohkaista, että tavoitellaan täysillä unelmia ja tehdään kaikkemme, jotta ne voisivat toteutua. Kun vähän kivisemmän matkan päätteeksi koittaa toivottu päivä iloisine opiskelupaikka-uutisineen, se on kaiken panostamisen arvoista. 🙂
Jos mietit, ilmoittautuisitko kurssille uudelleen mukaan ja jokin askarruttaa, laita toki viestiä joko Tehon Instagrammissa tai suoraan mun omaan Instaan.
Mukavaa syysviikkoa sulle! <3: Iina C.
PS. Tietoisku Tehon tilastoista: yli 90 % teholaisista on päässyt viimeistään tokalla kerralla sisään.
Moi! Ekat kurssiviikot on takanapäin ja niistä on jäänyt tosi hyvä fiilis. Oon siis Maxi Live-verkkokurssilla aina maanantaisin ja se on kyllä mulle just sopiva kurssimuoto. Zoomin kautta pääsee jakamaan ajatuksia muiden kurssilaisten kanssa, kysymään opettajilta asioista jotka mietityttää ja pääsee myös kommentoimaan muiden kurssitöitä. Saattaa kuulostaa pelottavalta tai ahdistavalta että muut kommentoi sun töitä tai sä niiden, mutta sitä se ei kyllä ollenkaan ole. Päinvastoin, palautteiden antaminen on ainakin mun mielestä ollut tosi positiivinen ja rakentava osa tunnin alkupuoliskolla ja siitä oppii super hyvin mitkä ideat ja toteutukset toimii ja mitkä taas ei. Ja työt käydään läpi nimettöminä eli sen puolestakaan ei tarvii asiasta stressiä ottaa. Päästiin myös skissitekniikka tunnilla ideoimaan ryhmissä mikä oli tosi kiva. Saa ihan uusia näkemyksiä kun käy tehtävänantoa läpi toisen kanssa ja pystyy täydentämään toistensa ideoita ja ajatuksia, ja tätä varmasti tuun käyttämään jatkossakin jos tuntuu että on jumissa kotitehtävien ideoinnin kanssa. Skissitekniikoiden lisäksi ollaan tähän mennessä käyty läpi lyijykynä-, tussi- ja värikynätekniikat.
Eroon lyijykynätöiden inhosta?
Ensimmäisellä kurssikerralla käytiin läpi lyijykynätekniikkaa josta olikin hyvä lähteä liikenteeseen, koska kun se on hallussa niin sillä saa yksinäänkin aikaan ihan huikeita teoksia. Mulla on ehkä ennestään ollu semmonen lievä inho lyijykynätöitä kohtaan koska oon ajatellut että se on hidasta ja yksitoikkoista, mutta se ainakin lieveni huomattavasti (jos ei jopa kadonnut kokonaan), kun tuntui että alkoi ymmärtämään aiheesta enemmän ja oppimaan eri tekniikoita ja tyylejä. Kotitehtävästäkin sain arvosanaksi 3,5 johon olin oikein tyytyväinen. Tehtiin myös tunnilla hauska pikatehtävä jossa piirrettiin omakuvaa. Ensin katsottiin vaan peilistä itseään mutta ei paperiin, sitten vaan paperiin mutta ei mallia ja lopuksi sai katsoa myös peilistä itseään ja varjostaa tarkemmin yhden yksityiskohdan. Näistä tuli tosi hauskoja ja tää tehtävä muistutti siitä ettei kurssitehtäviä tai taidetta ylipäätään kannata ottaa liian vakavasti vaan on hyvä hassutella ja kokeilla uutta.
Tussit vai värikynät?
Nyt kun ollaan käyty läpi tussitekniikat ja värikynätekniikat niin voin todeta että tussit on ainakin tällä hetkellä enemmän mun mieleen. Niillä saa nopeammin hyvää jälkeä ja hyvien tussien kanssa työskentely on tosi mielekästä. Kävin ostamasta Temperasta Copicin tusseja ja ei niitä kyllä turhaan kehuta, se sivellinpää on ihan huippu! Tussikerran pääsykoetyyppinen kotitehtävä oli mun mieleen. Siinä piti suunnitella lasten opetuspeliin kaksi hahmoa joista toinen on surullinen ja toinen iloinen. Sain mun työstä hyvää palautetta ja arvosanaksi 4! Sanomattakin selvää että olin siis tosi tyytyväinen ja työstä tuli mun mielestä hauska ja tehtävänantoon oikein osuva. Värikynätunnilla käytiin läpi miten värikynät käyttäytyy valkoisella ja mustalla (jota mulla ei vielä ollut..) paperilla ja näissä testeissä niillä oli mun mielestä kiva piirtää, mutta kotitehtävää tehdessä huomasin että suuremmassa mittakaavassa on kyllä mun taidoissa hiottavaa. Eli lisää harjoittelua vaan! Värikynissä tosin pidin siitä,että vesiliukoisilla värikynillä saa ihanan maalauksellistakin jälkeä.
Aina ei voi onnistua..
Skissitekniikka eli luonnostelutekniikka tunnilla käytiin pääsykoetyyppisten tehtävien tehtävänantoja ryhmissä läpi ja ideoitiin niitä yhdessä. Mun ryhmässä me ei kuitenkaan päästy kovin konkreettisiin ideoihin asti, mutta jaettiin kyllä tosi hyviä ajatuksia siitä, mitä asioita on tärkeää ottaa tehtävää tehdessä ja suunnitellessa huomioon. Sitten selvisikin, että tämän kerran kotitehtävänä on nimenomaan tehdä tehtävä mitä ideoimme ryhmissä. Meidän aihe oli “Uusi aika” eli piti suunnitella jokin uusi tapa mitata aikaa. Tämä oli todella vaikea aihe eikä oikein tullut mitään hyviä ideoita mieleen. Meinasin itseasiassa jättää koko tehtävän tekemättä, kun ajattelin että eihän tästä tuu yhtään mitään. Tein kuitenkin tehtävän ja palautin sen. Sain arvosanaksi 2,5. Plussaa sain siitä että työni oli havainnollistava esitys ja hyvä idea ja olin keksinyt useamman tavan esittää aikaa. Miinusta tuli siitä että ideointia täytyisi kehittää, koska idea ei ollut täysin uusi ja siinä ei ollut annettu kaikkea mitä tehtävänannossa oli pyydetty. Noh ainahan ei voi onnistua ja vaikken ollut työhöni tyytyväinen olen kuitenkin tosi tyytyväinen että tein kotitehtävän. Tehon opettajien palautteiden avulla opin, että mitä voisin tehdä toisin ja “huonommatkin” työt kuitenkin kehittävät piirustustaitojani. Ei tästä siis kannata lannistua vaan ajatella positiivisesti ja ainakin sain lisää motivaatiota treenata taitojani. Hyvillä fiiliksillä siis kohti uusia haasteita!
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
Jälleen kerran valintakoenäyttely on teholaisten juhlaa!
Dia.fi;n parhaiden töiden valintakoenäyttely kokoaa yhteen vuoden 2021 arkkitehtihakukohteiden piirustus- ja suunnittelukokeiden huiput. Dia.fi-yhteishakusivustolla julkaistuun Arkkitehtuurin valintakoenäyttelyyn on koottu huikea joukko piirustus- ja suunnittelukokeiden parhaimmistoa. Näyttelyssä on mukana 35 pääsykoetyötä, joista 17 on Tehon entisten opiskelijoiden – mieletön 48,6 % osuus siis kaikista töistä! Huikea osuus oli näyttelyn Ennakkotehtävä osiossa, jossa 56% töistä oli teholaisilta. Myös muissa osioissa teholaiset loistivat sillä tehtävässä 1. 67% ja tehtävässä 6 huimat 75% oli teholaisten käsialaa. Loistavat opiskelijamme jatkavat menestyksekästä taivaltaan valintakokeissa, aikaisempinakin vuosina Tehon opit ovat kantaneet useamman työn parhaiden töiden joukkoon.
Todella lahjakas, Kaisa Savolainen on yksi heistä, jonka useat työt pääsivät näyttelyyn. Kaisa teki huikean saavutuksen saatuaan kolme pääsykoetyötä parhaiden töiden joukkoon. Upeat pääsykoetyöt avasivat ovet Aalto-yliopistoon. Aivan super hienoa!
Kaisan mentyä katsomaan valintakoenäyttelyn työt, hän ei ollut uskoa silmiään. “Ensimmäisen oman työni kohdalla olin jo aika hämilläni. Kolmannen työni nähdessäni mietin, että onko tapahtunut joku virhe”, Kaisa hämmästelee. “Tottakai todella kiva fiilis nähdä omat työt valittuna. Se lisäsi luottamusta omaan tekemiseen tosi paljon”, hän jatkaa.
Kaisa on hyvä esimerkki siitä, että Teholla opitut asiat kulkevat mukana. Hän kävi tehon valmennuskurssin vuonna 2018. Silloin aikomus oli hakea muotoiluun, mutta eteen tuli muita suunnitelmia. Nyt kolme vuotta myöhemmin hän päätti hakea arkkitehtuuriin. “Nyt arkkitehtuurin pääsykokeissa, kurssilla oppimani asiat oli kirkkaana mielessä. Siellä oppii sellaisia pieniä, mutta tosi olennaisia juttuja, joilla työt erottuvat muista edukseen. En varmasti olisi ilman sitä ymmärtänyt täysin mitä tehtävillä haetaan”.
“Teholla oppii sellaisia pieniä, mutta tosi olennaisia juttuja, joilla työt erottuvat muista edukseen. En varmasti olisi ilman sitä ymmärtänyt täysin mitä tehtävillä haetaan”.
Kaisan ennakkotehtävät 2021 – Outolinnun pesä
Fiiliksiä pääsykokeista ja opinnoista
“Pääsykokeista jäi kyllä hyvä fiilis. Mun vahvuus niissä oli varmaan oma kärsimättömyys. En koskaan käytä maalauksen tai piirustuksen tekemiseen tuntia tai kahta pidempään, en vain jaksa istua sen pidempään paikallaan. Pääsykokeissa teosten tekemiseen oli mulle välillä jopa liikaa aikaa.”
“Opinnot ovat kyllä lähteneet kivasti käyntiin. Tuolla on kyllä niin lahjakasta porukkaa, että kateeksi välillä käy. Ihana kun enää ei ole kilpailua, vaan muita autetaan ja toisten töistä voi ottaa oppia ja inspiroitua” Kaisa kertoo opinnoistaan Aalto-yliopistossa.
Hei kiva kun tulit lukemaan uusinta postaustani! Haen nyt toista kertaa arkkitehtuuria opiskelemaan ja tässä postauksessa aion kertoa, miten muuten treenaamistaktiikkaani ensimmäiseen hakukertaani verrattuna. Sitä ennen kuitenkin haluaisin vinkata teille uusista huipuista Tehon bloggaaja-kollegoista. Jos ette ole vielä tutustuneet heihin, pääsette blogeihin tästä: Hanna – treenaa sisustusarkkitehtuurin ja graafisen suunnittelun pääsykokeita varten Ruut – tähtää arkkitehdiksi Iida – hakee visuaalisen viestinnän muotoilun opintoihin
Miksi muutos?
Olen luonteeltani sellainen, että tykkään kehittää itseäni ja osaamistani jatkuvasti. Nyt kun en päässyt ensiyrittämällä sisään, onkin ollut tärkeä paikka pohtimiselle ja itseasiassa aika syvälle omalle analysoinnille, mikä meni mönkään ja miten voisin kehittyä siten, että ensi kesänä saisin kävellä yliopistolle tutkinto-opiskelijana sisälle. Kun pääsykoetulokset tulivat, pettymys oli massiivinen ja sen intensiteetti ylitti ennakko-odotukseni. Pian ymmärsin, että noin voimakas pettymys ja suru oli itseasiassa huikean hyvä juttu – olin oikealla polulla ja nyt jos joskus ei ole aika antaa periksi.
Koska pääsykoesuoritukseni ei riittänyt sisään pääsyyn ja haluan saavuttaa unelmani, muutan hieman pääsykokeisiin valmistautumistani.
Puuarkkitehtuuri ja sen mahdollisuudet on lähellä sydäntäni.
1. Nopeutta piirtämiseen Teholla
Vaikka moni asia tekemisessäni ja aikatauluttamisessa muuttuukin, alusta asti on ollut itsestään selvää, että pysyisin Teho-Opistolla treenaamassa. Ihana saada jatkaa myös tätä bloggaamista! Toivoisin kovasti, että tämä tarinani voisi kannustaa muitakin yrittämään uudelleen ja uskomaan onnistumiseen.
Itse pääsykokeessa suurin kompastuskiveni olivat tunnin tehtävät. Täytyy siis treenata nopeammin piirtämistä sekä yksinkertaistamista. Viime lukuvuonna Tehon viikottaisiin kurssitehtäviin hain inspiraatiota mm. Pinterestistä ja tarkistin useaan otteeseen piirtäessä, miltä esimerkiksi joku tietty pinta näyttää, jotta osaisin piirtää sen oikein. Nyt ajattelin muuttaa taktiikkaa siten, että teen viikkotehtävät sillä meiningillä kuin olisin pääsykokeessa. Laitan siis kellon tikittämään ja varaan tehtävän tekemiselle aina häiriöttömän ajan. En katso mistään mallia vaan yritän selvitä omillani. Luulen, että tämä kehittää itseäni nyt kaikista parhaiten pääsykoetta silmällä pitäen.
2. Avoin yliopisto
Kun sain tietää, että jäin varasijoille, suurin murheeni oli tunne paikoilleen jäämisestä. Ajatus samanlaisesta vuodesta suorastaan kauhistutti. Onneksi asiat lähtivät loksahtelemaan paikoilleen ja löysin arkkitehtuurin perus- ja aineopintoja Avoimen yliopiston puolelta. Minulla on sekä syksyllä että keväällä plastisen sommittelun kurssit, missä keskitytään muotoihin ja materiaaleihin. Lisäksi opiskelen arkkitehtuurin historiaa. Yhdellä historian kursseista saan tehdä oppimispäiväkirjan, johon sisältyy paljon vanhojen rakennusten ja yksityiskohtien piirtämistä. Pääsen kurkistamaan myös rakennesuunnittelun maailmaan ja treenailemaan Photoshop-taitojani. Näistä kursseista tulee olemaan varmasti iso hyöty Teho-Opiston Maxi -kurssin rinnalla. Parasta on tunne siitä, että kehitystä tulee väistämättä tapahtumaan ja työkalut ovat nyt entistä moninaisemmat. Kiinnostaisiko teitä tietää lisää Avoimen yliopiston kursseista? Pohdin josko kirjoittaisin siitä joskus enemmän?
Arkkitehtuurin diplomitöiden esittelyjä yliopistolla.
3. Pitkän matikan kirjoittaminen
Olen pohtinut, riittäisivätköhän rahkeeni pitkän matematiikan kertaamiseen ja sen kirjoittamiseen ensi keväänä. Jos saisin tehtyä kokeen vähintään arvosanalla C, ei tarvitsisi jännittää pääsykokeissa matikkaosuutta vaan voisi keskittyä täysillä kahteen luovan osuuden päivään. Nyt oma fiilis tästä on se, että voisin yrittää joululoman aikana kertailla ja käydä sitten maaliskuussa kokeessa. Eihän siinä ole mitään menetettävää, päinvastoin. Jos en onnistuisi kokeessa, sitten suorittaisin matikan kokeen jälleen pääsykokeessa.
4. Inspiroituminen ja innostuminen
Nyt on entistä tärkeämpää löytää inspiroivia arkkitehtonisia kohteita sekä tarinoita. Ne pitävät motivaation korkealla. Olin ajatellut alunperin tehdä listan kohteista, joissa haluaisin vierailla ympäri Suomea. Nyt Avoimen yliopiston kursseilla olen huomannut, että ihan niin systemaattinen tekeminen ei ole tarpeen, sillä kaikki professorit ovat todella motivoituneita ja korkeatasoinen opetus innostaa todenteolla. Asumme nyt uudessa kaupungissa ja tähän alueeseen tutustuminen on myös itsessään jo todella mielenkiintoista. Täällä rakennetaan todella paljon uutta! Onkin ollut hauska käydä opiskelijakaverin kanssa lenkeillä eri alueilla, arvioida niiden suunnittelua ja katsella rakennuksia.
LUO Arkkitehtien suunnittelema Marskinpuisto on muotokieleltään kaunein uusi 12-kerroksinen kerrostalo Suomessa, jonka olen lähivuosina nähnyt.
Miten kaikki onnistuu?
Isoin haasteeni tulee olemaan ajankäyttö. Minulla on yliopistolla luentoja yhteensä neljän päivän verran. Kaksi puolikasta päivää on “tyhjää” eli minulla on n.7-8 tuntia viikossa aikaa tehdä yliopistokurssien tehtäviä, suorittaa Tehon viikkotehtävä ja päivitellä teille kuulumisia tänne blogin puolelle. Ai niin ja treenata sitä matikkaa myös! Keväällä lisämausteen soppaan tuovat ennakkotehtävien taiteilu. Olen rustaillut kaiken kalenteriin ja tiedän, että todella tiukkaa tulee tekemään. Yritän joka ilta käyttää 1,5-2 tuntia tehtävien tekemiseen lasten nukahdettua. Lisäksi täytyy sopia puolison kanssa kokonaisia päiviä viikonlopuilta, jolloin hänellä olisi täysi vastuu lapsista, jotta saisin kaikki tehtävät tehdyksi.
Motivaatio on korkealla ja Teho + Avoin yliopisto -kombo vaikuttaa hyvältä, joten uskon, että siksi tämä korttitalo tulee jotenkin pysymään pystyssä. Kevään aikataulu tulee olemaan hieman väljempi Avoimen yliopiston kurssien suhteen, joten aion keskittää keväälle intensiivisemmän piirtämisen harjoittelun. Nyt tavoitteenani on kuitenkin tehdä Tehon viikkotehtäviä tasaisesti, jotta piirustusrutiini pysyisi yllä.
Tsemppiä kaikille muillekin treenaamisen aikatauluttamiseen! <3: Iina C.
Syksyllä moni aloittelee uusien opintojen parissa tai kenties alkaa pohtimaan alan vaihtoa. Opintojen suunnittelu ja pääsykokeisiin valmistautuminen onkin hyvä aloittaa ajoissa, jo heti syksyllä. Oli sitten kyse oikeustieteellisestä, lääketieteellisestä tai sitten luovista aloista.
Luovilla aloilla yleensä tarkoitetaan aloja, joissa niin kutsuttu taiteellinen luovuus on osa työnkuvaa. Näitä aloja ovat muun muassa arkkitehtuuri, sisustusarkkitehtuuri, muotoilu, muoti, graafinen suunnittelu, sekä visuaalinen viestintä. Luovia aloja yhdistääkin monivaiheiset ennakko- ja pääsykoetehtävät, joiden pohjalta valitaan alan opiskelijat.
Esimerkiksi piirustustaito on asia, joka on täysin riippumaton siitä miten paljon lahjakkuutta tai luovuutta omaamme. Se on kiinni oppimisesta, sekä harjoittelusta.
Luovista aloista puhuttaessa yleinen käsitys onkin, ettei omaa sellaisia taitoja, joita luovilla aloilla vaaditaan. Tämä on harmillisen pinttynyt käsitys piirustus, maalaus ja suunnittelutaidoista. Esimerkiksi piirustustaito on asia, joka on täysin riippumaton siitä miten paljon lahjakkuutta tai luovuutta omaamme. Se on kiinni oppimisesta, sekä harjoittelusta. Käytännössä mikä tahansa kuvaamataitoon, muotoiluun, suunnitteluun tai maalaukseen liittyvä taito on 88% opittavissa oleva asia, loput 12 % on luovaa osaamista.
Luoville aloille valmistautumista voikin siis verrata ihan hyvin vaikkapa viulun soiton opetteluun. Ei kukaan ota viulua käteensä ja loihdi siitä ilmoille hetimmiten ihania säveliä. Ne, jotka viulua ovat joskus soittaneet tai edes kokeilleet muistavat varmasti, että ensimmäiset kerrat viulun ääni on kirjaimellisesti kuulostanut enemmänkin niskakarvoja pystyyn nostattavalta kirskunnalta, kuin Mozartin kappaleiden sulosoinnuilta. Viulun soiton hallitseminen siis tarvitsee harjoitusta, samoin kuin mikä tahansa muu ala. Tätä samaa ideologiaa voisi verrata myös luoville aloille hakemiseen; sinnikäs harjoittelu tuottaa tulosta.
Oma matkani kohti sisustusarkkitehtuurin opintoja
Hain itse ensimmäisen kerran Aalto yliopistoon opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria vuonna 2014, sain kutsun pääsykokeisiin, mutta pisteet eivät pääsykokeissa riittäneet opintopaikkaan. Epäilin itseäni ja omia taitojani; piirtäminen ja maalaus olivat olleet läsnä omassa tekemisessä jo lapsesta asti, mutta koin etten ollut kehittynyt tarpeeksi ja päädyinkin vertailemaan itseäni muiden taitoihin. Se oli kenties suurin virheeni. Keskityin pääsykokeissa oman tekemiseni sijaan muiden tekemiseen ja yritin tuottaa samaa, mikä ei ollut itselleni luontevaa.
Halusin epäonnisten pääsykokeiden jälkeen kehittää itseäni lisää, halusin todella päästä opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria, olinhan päässyt pääsykokeissakin pitkälle ja pidin ennakkotehtävien tekoa mukavana haasteena itselleni. Selatessani googlesta erilaisia kansanopistonkursseja, joita voisin ottaa parantaakseni omia taitojani, törmäsin Teho-Opistoon.
Kuva; Tatu Rovinen
Teho-Opisto tuntui vastaavaan kaikkiin niihin tarpeisiin mitä halusinkin kehittää ja vielä enemmänkin. Kävin Teho-Opistolla vuosina 2015-2016 Midi- ja Maxi-kurssin. Midi-kurssilla avattiin huomattavan paljon luovien alojen ammatteja, sekä sukellettiin syvälle erilaisiin menetelmiin, joilla rakentaa kolmiulotteista muotoa. Ilahduin suunnattomasti, kuinka paljon puolessakin vuodessa pystyin kehittymään eteenpäin omissa taidoissani. Huomasin, että minusta tuli itsevarmempi tekijänä ja uskalsin ottaa jopa riskejä omissa töissäni. Sinin ja opettajakaartin avulla pääsinkin kurottelemaan itsevarmempana kohti sitä opiskelupaikkaa, jota itse toivoin. Kasvoin hurjasti ihmisenä ja orastavana suunnittelijana niiden puolentoista vuoden aikana, joina opiskelin Teho-Opistolla. Oli ilahduttavaa huomata, että taitoja, joita olin oppinut Teholla pystyin hyödyntämään myös opiskelun alkutaipaleella.
Teho-Opisto on noista vuosista kehittynyt huimasti eteenpäin ja me opettajat olemme laajentaneet kurssien sisältöä, jotta opiskelijoilla olisi vielä laajemmat mahdollisuudet kehittyä ja saavuttaa oma unelmien opiskelupaikka.
Luoville aloille hakeminen on siis prosessi tai matka, joka vaatii harjoittelua ja tilaa kehittyä. Mikäli epävarmuus tai paniikki iskee matkan aikana, kannattaa muistuttaa itseään, ettei viulunkaan opettelu onnistunut hetkessä. Meidän taitomme kehittyvät jatkuvasti, kunhan annamme tilaa sille, iloinen ja positiivinen mieli omasta tekemisestä tuottaa mahtavia tuloksia. Nauti omasta tekemisestä ja uskalla heittäytyä kohti tuntematonta. Me Teho-Opistolla uskomme, että kaikilla on samat mahdollisuudet saavuttaa oma unelmien opiskelupaikka. Lähtökohtamme voivat olla erilaiset, mutta aktiivinen harjoittelu ja itsensä kehittäminen palkitaan!
Viime syksynä kun aloitin ensimmäistä kertaa arkkitehtuurin pääsykokeisiin harjoittelun Teholla, päätin panostaa välineisiin. Teho-Opistolla on yhteistyösopimus taidetarvikeliike Temperan kanssa ja me kurssilaiset saamme sieltä tuntuvaa alennusta meitä varten räätälöidyistä seteistä. Valittavana on erilaajuisia paketteja, joilla pääsee hyvin treenamisessa alkuun.
Tässä itselle tärkeimmät välineet: lehtiöt, puuvärit, akvarellit, Micronit ja Copic-tussit.
Itse ajattelin niin, että hyvät välineet eivät ole satsaus pelkästään edessä häämöttäviin pääsykokeisiin vaan myös itse opintoihin. Mutta mitä välineitä sitten oikein kurssilla, pääsykokeissa ja opiskelujen alussa oikein tarvitsee? Ajattelin, että voisin näyttää teille tässä postauksessa listat kaikista näistä. Toivottavasti niistä on apua kun pohdit, mihin välineisiin kannattaa panostaa ja mistä ehkä hieman pihistää. Huom: tarvikelistaukset vaihtelevat hieman vuosittain, joten nämä eivät ole nyt ehdottomia listauksia vaan suuntaa-antavia.
Välineet Tehon kurssille
6b-2h lyijykynät + kumi
A3 piirustuslehtiö valkoinen (lehtiö, joka sopii useammalle tekniikalle on hyvä) + mustia A3 arkkeja
eri sävyisiä harmaita tusseja (esim. Copic)
ohuita tusseja (esim. Micron)
akvarellivärit ja eri paksuisia pensseleitä
peite- tai akryylivärit
viivotin
sakset
lisäksi kurssin aikana ilmoitettavia materiaaleja kuten savea/muovailuvahaa/plastoliinia/askartelumassaa, puutikkuja, rautalankaa, pihdit, askartelualusta, askarteluveitsi, askarteluliima
huom: kaikki teholaiset saavat ennen kurssin alkua yksityiskohtaisen listan välineistä, yllä oleva on vain yleisellä tasolla
Välineet pääsykokeisiin (tältä näytti arkkitehtuurin 2021 pääsykokeiden tarvikelista)
• eri vahvuisia lyijykyniä, pyyhekumi, teroitin, erilaisia viivoittimia • puuvärikynät ja/tai akvarellipuuvärit • ohuita ja paksuja mustia ja/tai harmaita huopakyniä • vesiliukoiset värit, siveltimiä, vesikuppi • A3-kokoinen (297 x 420 mm) piirustuslehtiö (valkoinen), suositellaan vähintään 160 gr. • n. A3-kokoinen (297 x 420 mm) akvarellipaperilehtiö (valkoinen), 160 – 300 gr. • A3-kokoisia (297 x 420 mm) mustia piirustusarkkeja (noin 10 arkkia), suositellaan vähintään 160 gr. • yleissakset, nitoja ja niittejä • läpinäkyvää teippiä sekä maalarinteippiä • nopeasti kuivuvaa yleisliimaa – pikaliiman ja kuumaliiman käyttö on kielletty Halutessasi voi ottaa mukaan piirustus-/maalausalustan (n. A2-kokoinen)
Välineet kun yliopisto-opinnot alkavat (tältä näytti lista Oulun yliopistossa nyt syksyllä 2021 – huom: kaupunkikohtaisia eroja saattaa esiintyä)
skissi-paperirulla
skaalatikku (1:100, 1:25, 1:50)
lyijykyniä (eri kovuuksia)
kolmioviivain (iso)
kynäkumi
pyyhekumi
maalarinteippi (mielellään ohut)
kuitukärkikyniä = ohuita tusseja (esim. Micron)
pari paksumpaa mustaa tussia
lyijytäytekynät (0,5 mm ja 0,3 mm)
luonnoslehtiö (vähintään A4)
läpinäkyvä viivain
metallinen viivain (iso)
leikkuualusta
mattoveitsi tai muu vastaava
harppi
sakset
askarteluliima
Näitä tarvitaan mutta harvemmin:
raapelevy
värikynät
eri värisiä tusseja
peite- tai akvarellivärit
fiksatiivi
ympyräviivain
Niin kuin huomaat, listat ovat hyvin pitkälle yhteneväiset. Eli ne välineet, mitä hankit nyt, niitä tarvitaan myös sitten itse opinnoissa yliopistolla. Vuoden aikana itse panostin eniten niihin välineisiin, jotka tuntuivat tekniikoina itsellä vahvimmilta. Pääsykokeissa oli kiva tunne kun näitä välineitä oli mukana vähän laajemmin.
Teho-Opiston opettajat opastavat meitä kaikkia kurssilaisia laadukkaiden välineiden valinnoissa. Lisäksi hyviä yksityiskohtaisempia välinevinkkejä löytyy Tehon blogista:
