Miten alas riman voi laskea?

Tänään puhetta rutiineista ja niiden kadottamisesta sekä takaisin raiteille pääsemisestä. Millä asenteilla ja ajatuksilla saa tuupittua itseään takaisin hommiin? Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, miten huonosti on riittävän hyvin? Siinä tämän kerran aiheet 🙂

Mihin ne rutiinit katosi?

Meidän keskiviikko-illan tunneilla kotitehtävien palautusprosentti on romahtanut täysin. En siis ole itsekään tässä paljon niitä tehnyt. Oops. Moni varmasti on väsynyt ja keräilee motivaatiota ja jaksamista viimeisille kerroille. Ehkä mielessä pyörii kysymys siitä pääseekö ennakoista jatkoon. Entä jos ei pääse? Kannattaako sitten vielä treenata? Onko enää motivaatiota jäljellä jos ei pääsekään. Kuinka paljon otamme tässä kohtaa tietoisesti etäisyyttä ja kuinka paljon siitä on tiedostamatonta? En oikeastaan tiedä. Toki mitä tietoisempia olemme omista mielen liikkeistämme, sitä vapaampia olemme toimimaan haluamallamme tavalla.

Itse huomaan, että on ollut haastavaa palata kotitehtävien tekemisen rutiiniin. Piirtäminen ja maalaaminen kun eivät ole ennen Teho-opistoa kuuluneet minun arkeeni. Joten, kun jätin ennakkotehtävien aikaan tekemättä kotona Tehon tehtävät tipahdin kokonaan tekemisen rutiinista ja nyt kyytiin pääseminen vaati extra ponnisteluja. Ja ollaan nyt rehellisiä. Minä ainakin olen todella mukavuuden haluinen ja harmillisen laiska joissakin asioissa. Etenkin kun uupumus on taustalla ”work hard”- tyyliset tsemppaukset kuulostavat kirosanalta. Silloin kun kovaa painaminen ja itsensä likoon laittaminen tarkoittavat itsensä hylkäämistä, sinne ei enää halua koskaan palata. Joten siksipä mietin miten voin hellästi tuupata itseäni taas oikeille raiteille?

Ajattelu ja Asenteet? Check!

Miten siis käynnistää sammunut moottori uudestaan ja pyrähtää takaisin Tehon kotitehtävien raiteille? Ajattelun ja asenteiden tasolla itselläni ainakin auttaa miettiä paria juttua:

  • Kaikki mitä teen on kotiin päin. Jokainen Teho-opistolla tehty ja tehtävä on aina yksi harjoitus lisää parantamaan omaa osaamista. Mitä opin nyt, pysyy mukanani myös myöhemmin. Vaikka en pääsisikään tänä vuonna kouluun, olen silti oppinut valtavasti Tehon tunneilla. Jo pelkästään se tietomäärä on uskomaton, unohtamatta tietenkään taitoja, joita olen tähän mennessä oppinut.
  • Teen tämän itseäni varten. En tee tehtäviä Teho-opiston opettajia varten. En harjoittele Aallon arvosteluraatia varten. Teen tämän kaiken itseäni varten. Käyn Teho-opiston tunneilla, jotta pääsen opiskelemaan alaa, mikä innoittaa minua. Teen kotitehtävät, jotta joskus pääsen ansaitsemaan rahaa työssä, josta nautin. Minun ei tarvitse todistaa mitään. Minun ei tarvitse päästä mihinkään tiettyyn asemaan tai saavuttaa jotakin titteliä. Teen tätä, koska se tuntuu oikealta.

Mistä sitten aloittaa ja miten?

Kun on paljon tehtäviä rästissä, tykkään itse keskittyä siihen tehtävään, joka kuuluu nyt saada valmiiksi. Jos ajattelen kaikkea sitä työmäärää, stressaannun ja joudun hämmennyksen valtaan. Joten keskityn helpoimpaan: mitä tällä viikolla kuuluu tehdä? Ja kun saan tämän viikon tehtävän tehtyä, asetan tavoitteeksi, että saan ainakin yhden rästin tehtyä. Minun ei tarvitse tehdä kahta tai kolmea per viikko, vaan yksi riittää. Kun olen saanut yhden rästin tehtyä voi tarkistaa viikon aikataulun ja miettiä olisiko enemmän aikaa. Jos ei, niin se ei haittaa. Syyllistyminen ja stressi eivät ainakaan omalla kohdalla auta. Paloittelen asiat saavutettaviin tavoitteisiin, enkä mieti yhtään sen piemmälle. Muistan myös, että tehtävät ovat minua varten. Ne eivät ole vaatimuksia. Kukaan ei kysele niiden perään. En ole tilivelvollinen kenellekään. Ne ovat lahja minulle ja oman osaamisen kehittämiselle, joten minun ei tarvitse ruoskia itseäni eteenpäin.

Mikä on tarpeeksi hyvä?

Edellisessä Tehon iltahippaloissa Sini heitti haasteen yhdelle teholaiselle: ”miten tehdä riittävän hyvä”. Tämä liittyi keskusteluun siitä, kun tuntuu ajan loppuvan kesken. Itsellänikin tuntuu, että kolme tuntia ei aina meinaa riittää. Joten olen asettanut itselleni myös saman haasteen ehtiä tehdä tehtävät annetussa ajassa. Vein ajatusta vielä vähän pidemmälle. Miten huonosti on riittävän hyvä? Epäonnistumisen välttäminen ja täydellisyyden tavoittelu ovat juurtuneina selkärankaan, joten ajattelin harjoitella nyt tavoittelemaan vähän vähemmän. Ei sillä, että taitoni olisivat ylenpalttisen mahtavat. Mutta pääsykokeissa ei saa extra-aikaa, joten sen mukaan pitää myös harjoitella. Nyt on nimittäin oivallinen tilaisuus kokeilla, kuinka ”vähällä ja huonolla” voi saada tarpeeksi hyvän arvosanan. Toki riskinä on, että ihan pieleen menee. Mutta mieluummin nyt, kuin pääsykokeessa. Mitä kannattaa tehdä ja mitä kannattaa jättää tekemättä? Olisi varmasti ollut viisasta harjoitella tätä jo syksyllä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Seuraavaksi harjoittelen siis, kuinka alas riman voi laskea ja silti onnistua?

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Nappaa opiskelupaikka portfoliolla!


Tehon kursseilla portfolion koonneista, ulkomaille hakeneista 100 % on päässyt sisään johonkin hakemistaan yliopistoista! Voit valita kurssivalikoimastamme minkä tahansa kurssin (pl. Ennakko-kurssi) portfoliototeutuksena ja tulla treenaamaan ammattilaisten ohjauksessa. Ilmoittaudu mukaan koostamaan joukosta erottuva portfolio ja nappaa unelmiesi opiskelupaikka!


TUTUSTU PORTFOLIO-TOTEUTUKSEN SISÄLTÄVIIN KURSSEIHIN!

Perhosia vatsassa – milloin ne tulokset tulee?

Helou helou toverit! Edellisestä kirjoituksesta onkin aikaa. Tällä kertaa fiiliksiä ennakkotehtävien tulosten odottamisesta, Teho-opiston illanvietoista sekä tämän hetken ykkösjuttu mielen tasolla (mikähän se voisi olla?)!

Jälkimainingit ennakkotehtävistä

Moni varmasti odottaa kuumeisesti ennakkotehtävien tuloksia. Muutama viikko kai pitäisi maksimissaan suunnilleen mennä, kunnes viimeisetkin tulokset tulevat. Sähköpostin avaaminen jännittää tällä hetkellä joka kerta. Tekee mieli siristellä ja tihrustella silmät melkein kiinni. Suurimman osan ajasta en oikeastaan ajattele koko asiaa, mutta silloin kun ennakkotehtävät tulevat mieleen vatsaan tulee hetkellisesti perhosia ja sydän hypähtää. Lyhyen hetken jälkeen jatkan keskittymistä taas nenän edessä olevaan asiaan ja luotan siihen, että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan ennakkotehtävien osalta.

Tehon illanistujaiset

Teho-opiston illanistujaisista ei ole tullut paljoa kirjoiteltua. Moneen olen kyllä osallistunut ja tykännyt todella paljon, vaikka introvertti olenkin. Pientä tsemppiä se välillä vaatii tulla alas omasta norsunluutornista. Etenkin kun pää pysyy usein pilvissä ja analysoi paljon omaa olemista ja sanomista. Joskus omat virtapiirit ja kovalevyt vähän ylikuumenevat sosiaalisissa tilanteissa tästä syystä. Hupaisaa sinänsä kun kuvittelee, miten savu tulee korvista ulos kun aivot menevät ylikierroksilla.

Oli miten oli, muutama viikko sitten oli edellinen yhteinen tapahtuma ja seuraava on ensi viikolla. Viime kertaiset illanistujaiset olivat heti sen jälkeen kun ennakkotehtävät oli palautettu. Katselimme toistemme palauttamia toinen toistaan upeampia töitä. Muiden töitä nähdessä tietysti mieleen hiipi epäilykset siitä, olisko itse pitänyt tehdä jotakin toisin? Olisiko pitänyt yrittää enemmän? Olisiko pitänyt hakea useampaan kouluun? Teinkö oikein? Teinkö väärin? Oli muutamia opiskelijoita, jotka hakivat kaikkiin sisustusarkkitehtuurin koulutuksiin. Siis huhhuh! Nostan kyllä hattua! Siinä on vaadittu mielenlujuutta ja mieletöntä henkistä voimaa että on saanut niin monta tehtävää puristettua. Mitä tulee omiin epäilyihin, niin vastaan yleensä itselleni: “yes, yes, it’s all good”

Viimeinen hehkutus illanistujaisiin on ehdottomasti Sini! Moni luultavasti jo tietääkin, että Sini on Teho-opiston perustaja. Vaikka häntä ei näe tällä hetkellä tunneilla opettamassa äitiysloman takia, niin illanvietoissa häneen on onneksi törmännyt. Sini on aivan mahtava! Mun mielestä ei ole itsestäänselvää, että joku ”hierarkian huipulla” olisi olemukseltaan niin samalla tasolla kaikkien muiden tasolla. Sinistä ei tule mitään viboja, jotka viittaisi että hän olisi parempi tai ylempänä kuin kukaan muukaan huoneessa. Ihailen todella paljon sitä intoa, uteliaisuutta ja vilpitöntä uskoa muiden potentiaaliin, mikä Sinistä paistaa ympärille. Uskon, että myös tämä seikka on syitä Teholaisten menestykseen pääsykokeissa. On joku joka vankumattomasti uskoo, että sä tulet menestymään. (Ja toki näistä myönteisistä uskomuksista on myös tutkittua tulosta oppimisen lopputuloksissa)

Ykkös asia johon keskityn juuri nyt

Yksi kaikkein tärkein asia ennen kuin mitään tuloksia tulee: kiitä ja onnittele itseäsi. Juteltiin tämän tärkeydestä toisen teholaisen ystävän kanssa. Nyt on hyvä hetki katsoa taaksepäin miten pitkälle onkaan päässyt. Kuinka paljon on opittu ja kuinka paljon on tehty töitä oman unelman eteen. Toivottavasti jokainen voi olla tyytyväinen siihen, että antoi ennakkotehtävissä parastaan. Itse ainakin olen. Painan kiitoksen ja tyytyväisyyden mieleeni ja mikä tahansa on lopputulos en mitätöi tämän hetken kokemusta. Miksi tämä on niin tärkeää? Olen huomannut, että epäonnistumisten sattuessa meillä on taipumus mitätöidä kaikki se hyvä mitä meillä on ollut ennen ”epäonnistumista” tai menetystä. Jostain syystä luulemme, että mitätöimällä kaiken edeltävän hyvän sen hetken pettymys tai tuska ei tuntuisi niin pahalta. Mutta mitätöimällä hyvän, paha ei pienene.

Mietin tässä mielikuvaa vaa’asta. Toisella puolella on miellyttävät kokemukset ja toisella puolella epämiellyttävät. Ajatellaan että vaa’assa on ennen tuloksia enemmän hyviä kuin huonoja kokemuksia. Jos minulle tulee hylsy ennakkotehtävien suhteen, luonnollisesti väliaikaisesti ”huonoihin” kokemuksiin tulee lisää painoa. Kestää hetken, kun vaaka hakee uutta tasapainoa. Jos tässä tilanteessa kiellän kaikkien hyvien kokemusten olemassa olon ja tyhjennän vaa’alta kaiken hyvän, eikö se huono kokemus kippaa vaakaa vielä enemmän vinksalleen?

Mikään hyvä kokemus ei tietenkään poista sitä raakaa tunnetta, jos ei pääse jatkoon. Rukkaset kuin rukkaset tilanteessa kuin tilanteessa tuntuvat aina brutaaleilta. Ja myös ne ikävät tunteet täytyy toki kokea. Mutta! Olisko nyt paras hetki juurruttaa ne hyvät muistot sekä miellyttävät tunteet ja kokemukset syvemmälle omaan ytimeen? Kukaan ei voi viedä niitä pois. Siitä mitä jo nyt on saavuttanut voi olla kiitollinen. Ja sitten kun hyvät tulokset (sormet ristiin) tulevat, voi vain olla entistäkin onnellisempi.

Huh, kun oli taas paljon asiaa,haha. Piti kirjoitella myös motivaatiosta, mutta se näköjään jää seuraavalle kerralle.

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!


TUTUSTU MIDI-KURSSIIN!


Tilannepäivitys ennakkotehtävistä

Tänään pikaisia päivityksiä ennakkotehtävien etenemisestä. Miten lähestyn ennakkotehtäviä? Mihin kouluihin haen? Olenko saanut aloitettua tehtäviä?

Miten lähestyn ennakkotehtäviä?

Osa saattoi huomata, että puhuin viimeksi vain Aallon ennakkotehtävistä. Haenko siis mihinkään muualle? Priorisoin Aallon ennakkotehtävät ensimmäiseksi ja jos aikaa jää, niin teen myös metropolian ennakkotehtävät. Alun perin olin ajatellut painaa maaliskuun kovaa ja lujaa. Tehdä kaikki maxi-kurssin kotitehtävät sekä tietysti pakertaa ennakkotehtäviä kahteen kouluun. Ennen tämä olisi onnistunut varmasti tuttuun tapaan hyvin. Puristaa viimeisetkin mehut irti yhden kuukauden aikana. Mutta enää akkujen järjetön tyhjentäminen kerralla ei onnistu, eikä se kyllä kiinnostakaan. Joten päätin lähestyä ennakkotehtäviä yhden periaatteen mukaan: hellästi.

En sano, että kaikkien pitäisi tehdä samoin tai että oma lähestymistapa olisi välttämättä järkevin. Mutta silti haluan kapinoida tätä aikaa ja toimintakulttuuria vastaan. Pitääkö kaikki saada nyt heti? Pitääkö itseään piiskata uudestaan ja uudestaan ylittämään omat rajansa? Pitääkö oma sisäinen ääni aina sivuuttaa vain koska kaikki muutkin tekevät niin? Pitääkö tehdä niin pirun paljon koko aika, jatkuvasti hamaan loppuun saakka? En usko että ”sitten kun”-ajattelu toimii. Koskaan ei ole tarpeeksi hyvä. Aina tulee uusi syy tehdä taas vähän liikaa. Sivuttaa itsensä kokonaan. Joten! Hellästi. Teen ennakkotehtävät hellyyttä kunnioittaen, vaikka siinä ei ehkä ole järkeä 😀 Tunnen kuitenkin itseni liian hyvin. Olen kunnollinen orjapiiskuri, joten lähtökohtaisesti minulle on todella tärkeää opetella jarruttamaan ja opetella vaatimaan vähemmän itseltäni. Joku toinen taas saattaa tarvita enemmän armeijahenkistä kuria. Jokainen tuntee itsensä parhaiten ja tietää mitä itse tarvitsee. Jaa jos menee mönkään, niin jokainen joutuu myös maksamaan omat oppirahansa itse. Mitä sun tarvitsee tehdä, että voit olla ylpeä ennakkotehtävien tekoprosessista?

Miten ennakkotehtävät etenevät?

Olen saanut Aallon Uni-työn valmiiksi. Sen aloittaminen oli vähän haastavaa. Ja lopulta, kun olin piirtänyt kaiken valmiiksi paperille, oli maalaamisen aloittaminen todella pelottavaa. Se kauhun tunne, kun olen painamassa siveltimellä ensimmäisen jäljen paperiin. Entä jos tämä meneekin pilalle? Vaikka itse pidänkin akryyleistä, päätin tässä työssä käyttää itselleni vieraampia akvarelleja. Huisin jännää! Ja voi pojat, kylläpä sitä on opittu monia asioita tehon tunneilla! Nyt kun työ on valmis, niin silti epäilyttää. Entä jos menin ohi tehtävänannon? Entä jos ymmärsin jotain väärin? Mutta eipä sille voi mitään. Se on mitä on. Enää ei ole aikaa ideoida ja tehdä kokonaan uutta työtä.

Grrr.. grrilllitikkuja!

Tämän viikon olen taistellut grillitikkujen kanssa. Meidän ruokapöydän ympärys on tällä viikolla ollut oikea grillitikkujen hautausmaa. Niitä on napsittu lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi sivuleikkureilla yhden pussillisen verran. Ja vielä ei ole tietoakaan valmiista. Olin toivonut, että saisin työn valmiiksi tällä viikolla, mutta matkassa on ollut vähän haasteita, kuten yleensä. Mutta eiköhän se tästä. Vaikka tällä hetkellä en olekaan tehnyt maxi-kurssin kotitehtäviä, niin on tunneista ollut suuri hyöty. Nimittäin tunneilla on päässyt oman pääkopan ulkopuolelle ja saanut aivan jotain muuta ajateltavaa. Nähnyt eri muotoja, värejä ja tunnelmia. Ja juuri se, että maxi-kurssilla ei käydä ennakkotehtäviä läpi, on todella hyvä. Oma mieli ei pääse fiksoitumaan vain yhteen ideaan tai muotoon. Nimittäin tällä viikolla on tuntunut kuin oma mieli olisi rikkinäinen levysoitin, joka jää loopilla toistamaan vain yhtä lyhyttä kohtaa.

Näillä mietteillä, ihanaa loppuviikkoa! Tsemppiä tehtäviin ja sä pystyt siihen varmasti!

Ollaan luovia

Rakkaudella,

Ruut

Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!


Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.

Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!


TUTUSTU MIDI-KURSSIIN!


Aallon sisustusarkkitehtuurin ennakkotehtävät ja fiilikset

Aallon ennakkotehtävät ja lisäjännityselementti

Muutaman viikkoa sitten ne tulivat – Aallon ennakkotehtävät! Tällä hetkellä eletään jännittäviä aikoja. Näissä tehtävissä pitäisi onnistua. Lisää jännitystä tekemiseen tuovat ennakkotehtävien ohjeistuksissa tapahtuneet muutokset. Sillä tänä vuonna Aallon ohjeisiin oli eksplisiittisesti lisätty näin: ”Tärkeää! Ennakkotehtävät ovat valinnan ensimmäinen osa valintaprosessia. Hakijan tulee tehdä ne itsenäisesti ja ilman ohjausta. Yliopiston henkilökunta ei tarkenna tehtäviä tai anna lisäohjeistusta tehtäviin liittyen. Ennakkotehtäväsi voidaan hylätä, jos käy ilmi, että olet saanut apua toimittamiesi tehtävien tekemisessä kolmannelta taholta, esimerkiksi kaupalliselta valmennuskurssilta.”

Olin ilmoittautunut Teho-opiston ennakkokurssille, johon olisi sisältynyt kahdenkeskistä keskusteluaikaa tehon opettajan kanssa ennakkotehtäviin liittyen. Uuden ohjeistuksen myötä omaan korvaan kuulosti siltä, että nyt ei tosiaankaan kannata saada henkilökohtaista apua tehon opettajalta. Teho-opisto linjasi myös uusien ohjeiden myötä, että he eivät tarjoa henkilökohtaista ohjausta. Tehon opettajat eivät halunneet riskeerata kenenkään hakemista muotoseikan takia. Kurssin supistaminen toki hyvitetään jokaiselle laajemman ennakko-kurssin ostaneelle. Vaikka toki ohjaus olisi ollut kiva juttu, mutta varmasti kaikki menee hyvin omalla painollaan

Ennakkotehtävät: mikä fiilis, mikä boogie?

Tänä vuonna tehtävät tuntuivat melko helposti lähestyttäviltä. Joidenkin vuosien tehtävät ovat tuntuneet aivan mahdottomilta, joten eiköhän tässä jonkinlaiseen lopputulokseen päästä. Ideoita olen tosiaankin ehtinyt pallotella, sillä tässä on vierähtänyt jo muutama viikko ennakkotehtävien ilmestymisestä. Ensimmäisellä viikolla annoin tehtävänantojen rauhassa upota omaan alitajuntaan. Luin niitä uudestaan ja uudestaan ja mietin, mikä kussakin tehtävässä oli oleellista. Tämän lisäksi Teho-opisto tarjoaa joka vuosi analyysit ennakkotehtävistä sekä ennakko-liven. Mitään nippelivinkkejä tai henkilökohtaista ohjausta näissä ei toki anneta, mutta varmasti itse kukin niitä lukee ja katsoo.

No miten on lähtenyt käyntiin ennakkotehtävien teko? Viime viikolla minun oli jo tarkoitus aloittaa, mutta sainkin keskittyä lasten vatsatautiin. Joten tällä viikolla olen vihdoin aloittanut sisustusarkkitehtuurin Uni tehtävää. Onko idea tarpeeksi hyvä? Ymmärtääkö sitä vain katsomalla? Miten sommittelu, tunnelma, tila, valo, varjo ja tunnelma välittyy työstäni? Ja suurimpana kysymyksenä: entä jos tämä on liian huono? Entä jos tämä ei kelpaa? Entä jos en pääse edes pääsykokeisiin? Voin uskoa, että en ole ainoa, jonka mielessä poukkoilee tämän kaltaisia ajatuksia.

Oman mielen teatteri

Maxi-kurssin ehdoton hyöty on se, että tässä ajassa teho-opisto on muuttunut ulkopuolisesta tapahtumasta sisäiseksi kokemukseksi. Oman pääkoppani sisällä on teatteriesitys, jossa on pienen pieni Teho-opiston luokkahuone ja pienen pieni Heini (meillä vaihtelee jonkun verran opettajat, mutta Heini on suhteessa meillä ollut syksystä lähtien eniten). Keskeneräistä työtäni näytetään dokumenttikameran kautta muille oppilaille. Kuvittelen miten pikku-Heini ja tai vaikkapa pikku-Juha kommentoi työtäni verraten arviointiperusteisiin. Tämä mielen sisäinen leikki on hauska ja myös lempäe, sillä Teholla saa aina rakentavaa palautetta ja kannustusta työstä kuin työstä. Teholla ei tosiaankaan kuule samanlaista palautetta, kuin itse antaa itselleen: ”siis tää on niin huono, että ei oo rajaa. Miten et voi osata tän paremmin tätä tehdä. Kyllä tässä vaiheessa pitäisi jo osata!” Tunnistaako kukaan saman tyylistä sisäistä kriitikkoa? Tämäkin oli vähän siloiteltu versio 😀

Olemme saaneet niin paljon palautteita syksystä alkaen sekä omista töistä että muiden töistä, joten tässä vaiheessa oma silmä on alkanut kehittyä näkemään mikä toimii ja mikä ei – toivottavasti. Etenkin kun yrittää kuunnella oman sisäisen kriitikon äänen sijasta tehon pikku-opettajaa, ei epätoivo ja lannistuminen iske niin pahasti päälle. Tsemppiä kaikille ennakkotehtävien tekoon!

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!


TUTUSTU MIDI-KURSSIIN!


Kurssien monimuotoisuus

Moikka moi! Nyt alkaa jännitys ja työn tohina, sillä ennakkotehtävät on nyt julkaistu! Mutta ennen kuin siirrymme kevään jännittäviin aiheisiin haluaisin nopeasti puhua hieman Tehon kurssien monimuotoisuudesta.

Vaikka kurssikerrat ovat omalla kohdallani ainoastaan joka keskiviikko, välillä elämä kulkee liian tiukalla aikataululla. Teen täysiä työviikkoja ja vaikka olenkin saanut järjesteltyä keskiviikkoillat vapaiksi, välillä esimerkiksi sesonkiaikoina voi olla hektisempää. Jouduin loppuvuodesta jättämään muutaman kerran välistä, mutta onneksi tunnit voi käydä myös etänä!

Vaikka itse pidän enemmän lähiopetuksesta, Teho-Opisto on tehnyt erittäin toimivan tehoverkko nimeä kantavan sivuston kurssilaisille. Sinne päivittyy aina päivän aihe teorioineen ja sieltä pystyy helposti käymään kohta kerrallaan opetetut asiat. Olit sitten livekurssilainen tai etänä käyvä, myös kotitehtävät löytyvät samasta kansiosta. Kurssimuotoja löytyy siis jokaisen erilaiseen arkeen. Tästä on ollut itselle todella iso apu ajoittain kuormittavan elämän ympärillä.

Välillä tällaisia nopeita päivityksiä, mutta ensikerralla voisin käydä läpi enemmän ennakkotehtäviä ja mihin kouluihin aion itse hakea!

Pysykää kuulolla !

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!


TUTUSTU MIDI-KURSSIIN!


Maxi-kurssin suurin haaste

Tänään vähän lisää mietteitä inspiraation puutteesta, itselle suurimmasta haasteesta maxi-kurssilla sekä konkreettisia linkkejä avuksi Teho-opiston blogista (ennakkotehtäväanalyysit sekä Oplu)

Tyhjyyden äärellä

Edellisessä blogikirjoituksessa kerroin alkuvuoden tahmeista fiiliksistä sekä vinkeistä parempaan fiilikseen pääsemiseen. Vinkit olivat etenkin omien epäilysten selättämiseen ja peruskiitollisuuteen pääsemiseen. Se ei toki vielä tarkoita, että kauheasti siltikään erityisesti inspiroisi. Luovilla aloilla halutaan luoda jotain aivan uutta. Uusia ideoita, näkökulmia tai tapoja tehdä. Mutta aina se ei ole niin helppoa.

Minusta on pitkään tuntunut, että lillun tyhjyydessä, missä ei ole mitään. Mieleen ei ole tullut mitään hienoa tai erilaista. Blogiin kirjoitusten tekeminen on tuntunut siltä, kuin aivoissani vain nitisisi, natisisi ja kirskuisi. Luovuuskoneisto ei ole ollenkaan tuntunut lähtevän käyntiin. Selätettyäni suurimmat huoleni ja epäilykseni, huomasin että seuraavaksi oli vain antauduttava ja heittäydyttävä tähän ammottavaan tyhjyyteen. Ja kun tunteelle antautui, oli se todella rentouttavaa. Toisaalta, jotkuthan menevät tarkoituksella rentoutumaan kapseleihin, joissa lillutaan pimeässä ilman mitään ulkoisia ärsykkeitä. Kaiken kaikkiaan, ajoitus tälle staattiselle tilalle on ollut täydellinen. Tehon lomat on lomailtu ja pikkuhiljaa eri korkeakoulut alkavat julkaisemaan ennakkotehtäviä. Koko aika ei voi olla inspiroitunut ja täydessä vauhdissa. Tekee hyvää myös olla eri maisemissa ja tilanteissa (ihan sisäisestikin).

Mikä on ollut vaikeinta Maxi-kurssilla?

Olen huomannut, että maxi-kurssin suurin haaste itselle on se, että se kestää niin pitkään. Omaan tavoitteeseen pitää puurtaa tällä kurssilla todella pitkään. Etenkin näin sosiaalisen median aikaan, aivomme ovat tottuneet välittömään palkitsemiseen. Voit pyyhkäistä oikealle, vasemmalle, ylös tai alas, riippuen sovelluksesta, ja pääset lähemmäs haluamaasi. Mitä tahansa haluat, voit tilata muutamalla klikkauksella. Rahaakaan ei tarvitse edes olla tilillä. Yhtäkkiä, sitä ”joutuukin” näkemään vaivaa haluamansa asian eteen kokonaisen vuoden! Vaikkei sosiaalista mediaa laskisi mukaan yhtälöön, niin me olemme muutenkin tottuneet lyhyempiin sykleihin; syys- ja kevätlukukausi tai ihan vain neljä vuoden aikaa. Vaikka koulussa luokalla ollaan kokonainen vuosi, niin kursseja ja jaksoja on usein neljä. Joten tässä sitä ollaan, todellisen itsekurin äärellä, ilman inspiraatiota ja se on oikein hyvä näin. Jospa se inspiraatiokin lisääntyisi valoisuuden mukana ja olisi täydessä loistossaan pääsykokeissa. Näin toivon.

Ennakkotehtävät

Lab-muotoiluinstituutin ennakkotehtävät on julkaistu pari viikkoa sitten! Täältä löytyy Tehon analyysit LAB:in ennakkotehtävistä: https://teho-opisto.fi/lab-ennakkotehtavat-2023-lue-opettajien-analyysit/

Itse en aio hakea Lahteen, sillä tällä hetkellä meidän elämämme on täällä. Oli kutkuttelevaa lukea tehtäviä ja analyysejä, vaikka en itse aiokaan juuri niitä tehdä. Huomenna myös Aalto yliopisto julkaisee ennakkotehtävät. Aika jännittävää ja kutkuttavaa, mutta samalla myös pelottavaa. Niissä pitää onnistua, heh. Onneksi Tehon ennakko-kurssi alkaa parin viikon päästä. Toki Teho-opiston blogiin tulee myös ennakkotehtäväanalyysit. Itse olen lukenut Tehon blogia jo vuosia, etenkin ennakkotehtävien analyysejä. Ja muistaakseni Teho-opisto pitää myös ennakko-liven instagramissa, jossa käydään ennakkotehtäviä läpi ja jonne voi lähettää kysymyksiä.

Apuja alan valintaan oplusta

Jos vielä pohdit, mikä ala olisi paras sinulle, niin siihenkin löytyy Teholta apuja. Itse valitsin lopulta alan paljon sen mukaan, mitkä pääsykoetehtävät kolahtavat parhaiten vuodesta toiseen. Mutta, mikä vielä parempaa Teho-Opistolta voi tilata sähköisen Oplun. Sinne on listattu paljon vinkkejä pääsykokeisiin valmistautumiseen. Oplussa on myös lueteltu jokainen ala erikseen ja kerrottu jokaisen alan peruspiirteet jne. Todella helppo ja selkeä kokonaisuus. Itselläni on paperinen- sekä mobiiliversio. Suosittelen!

Täältä tilaamaan Oplu: https://teho-opisto.fi/pohditko-uraa-luovilta-aloilta-oplu-auttaa/

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!


TUTUSTU MIDI-KURSSIIN!


Paineita pääsykokeisiin treenamisessa?

Mulla on ainakin pukannut väsymystä ja inspiraation puutetta näin alkuvuodesta. En usko, että olen ainoa, joka kamppailee motivaation, inspiraation ja kohtuullisen levon kanssa. Jatkuva palautteen saaminen on myös osaltaan haastavaa ja saattaa välillä mennä ihon alle. Joten tällä kertaa tiedossa vähän alkuvuoden fiiliksiä sekä vinkkejä siihen, miten nostaa omaa mielialaa ja saada lisää puhtia pääsykokeisiin treenaamiseen.

Mikä fiilis? Missä mennään?

Tervetuloa synkkyyden syövereihin, alakulon laaksoon ja risukasaan, jonne inspiraation säteet eivät ole yltäneet (hieman liioitellusti ja huumorilla tietysti). Alkuvuosi oli jotenkin tahmea, enkä oikein saanut kiinni siitä, että miksi näin on oli. Yritin tehdä Tehon tehtäviä tuntikausia, eikä mistään tullut valmista tai jos tuli, niin siitä tuli täyttä kakkaa.

Vaikka olen vannoutuneesti sitä mieltä, että kaikkea mitä mieleen tulee, ei tarvitse uskoa, silti en saanut ravisteltua painavaa kivirekeä pois harteilta. Haaste oli siinä, että pienet huolet vain huokailivat hiljaa siellä täällä jättäen taakseen epävarman tunteen ilman, että tiesin mistä se johtui. (plus pikkuinen väsymys painoi päälle) Lopulta sain itseni kiinni ajattelemasta eläkettä ja mitä sille käy, jos pääsen opiskelemaan (hulvaton murhe sinänsä). Ja siitä se vyyhti sitten alkoi aukeamaan.

Tässä vaiheessa ei ole mitään takeita mistään. Ei ole tiedossa riittävätkö rahkeet edes kouluun pääsemiseen. Toisaalta kouluun pääsy mietityttää sitäkin enemmän. Miten rahat riittävät viiden vuoden opiskeluun? Miten meidän perheen yhteisille unelmille tapahtuu? Jäävätkö ne omien unelmien jalkoihin? Entä jos valitsen alan taas ”väärin”? Onko ihan ok tavoitella tässä vaiheessa elämää jotain vain itseään varten, eikä aina vain ajatella muita? On todella helppo hypätä omien epäilysten karuselliin. Joskus sinne kyytiin päätyy niin salakavalasti, ettei edes huomaa olevansa kyydissä. Vasta kun vauhti kiihtyy, huomaa että ”voi pojat, nyt sitä taas mennään!”

Uskon, että kaikilla on epäilyksiä, pelkoja ja murheita. Etenkin mitä lähemmäs mennään asioita, joita oikeasti haluaa, sitä enemmän tuntuu että on myös jotakin menetettävää. Siinä tilanteessa on useita keinoja yrittää selviytyä. Joku saattaa heittää hanskat tiskiin. Joku taas alkaa suorittamaan 110% ja lopulta uupuu. Joku jatkaa yrittämistä, mutta tekee sen vähän vasurilla. Joku pystyy ylläpitämään hyvän tasaisen työjuhdan tahdin, jolla pääsee maaliin asti. Lopputuloksen kannalta on varmasti parempi olla kilpikonna, kuin jänis. Itsestä tuntuu, että olen vähän kaikkea yhtäaikaa, vuoron perään ja miten milloinkin.

Miten hiljentää epäilyt ja päästä takaisin hyvän treenaamisen raiteille?

Joten, kaikki kanssakulkijat kohti unelmia! Miten sitten hypätä pois epäilyksen karusellista tai nousta ylös alakulon laaksosta? Itselläni on muutamia kikkoja (meditoimisen lisäksi), jotka olen huomannut toimiviksi:

  • Kuvittele pahin skenaario mitä voisi tapahtua. Mikä on se katastrofaalisin tilanne missä saatat ensi syksynä olla? Eli kun et pääsekään opiskelemaan. Kun painaijainen on käynyt toteen, mitä teet sitten? Mitä HALUAT tehdä? Pieni usko siihen, että huonoin mahdollinen vaihtoehto saattaa joskus olla meille se paras vaihtoehto. Elämä kantaa ja tapahtuu meitä varten.
  • Sä hanskaat tän kyllä! Mieti kaikkia niitä tilanteita, kun olet ollut epätoivoinen. Mitä sinulle on sitten tapahtunut? Olet selvinnyt elämässäsi vaikka mistä epäilyksistä ja tunteiden mylleryksistä. Pärjäät nytkin.
  • Kiitollisuus. Tämä toimii minulle kaikessa. Kiitollisuus tuo mielen tähän hetkeen ja saa arvostamaan asioita, jotka ovat tässä hetkessä läsnä. Samalla kiitollisuus saa henkiset nyrkit aukeamaan ja leukaluut rentoutumaan. Kaikesta voi päästää irti ja nauttia tästä hetkestä enemmän. Sivuhuomatuksena, ihan pelkästään leuan rentouttaminen tietoisesti tekee hyvää ja tuo rennomman tunteen itselle 🙂
  • Dan Sullivan on kirjoittanut kirjan nimeltä Gap and the Gain. Itse kirjaa en ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta olen kuullut useamman Sullivanin haastattelun. Lyhyesti: Suurin osa ihmisistä keskittyy johonkin ideaaliin ja vertaa itseään siihen. Tämä ideaali on aina tavoittamattomissa, jolloin henkilö on ”kuilussa” (gap) ja onneton. Menestyneet ihmiset keskittyvät enemmän saavutukseen (gain), eli siihen mihin he ovat tähän mennessä päässeet. Ja mitä he ovat tähän asti saavuttanet ja oppineet. Eli menestyneet ihmiset katsovat taakse päin ja kuinka pitkän matkan he ovat jo päässeet eteenpäin. Fokuksella on väliä.
  • Hengitä. Miten niin perusasian voikaan unohtaa! Kiitollisuus hengityksellä höystettynä saa mielen rentoutumaan.

Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin treenaaville!

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Nappaa opiskelupaikka portfoliolla!


Tehon kursseilla portfolion koonneista, ulkomaille hakeneista 100 % on päässyt sisään johonkin hakemistaan yliopistoista! Voit valita kurssivalikoimastamme minkä tahansa kurssin (pl. Ennakko-kurssi) portfoliototeutuksena ja tulla treenaamaan ammattilaisten ohjauksessa. Ilmoittaudu mukaan koostamaan joukosta erottuva portfolio ja nappaa unelmiesi opiskelupaikka!


TUTUSTU PORTFOLIO-TOTEUTUKSEN SISÄLTÄVIIN KURSSEIHIN!

Valmennuskurssilla taidealoille – Miksi?

Aika ajoin mietin, että lukeekohan tätä blogia kukaan? Kirjoitanko mitään, mikä kolahtaa? Onko siitä kenellekään hyötyä? Onko oma niché liian kaukana siitä, mitä teho-opiston sivuille päätyvät tulevat hakemaan? Ei löydy hienoja niksejä siihen, miten menestyä. Ei löydy aiempia kokemuksia tai onnistumisia näille tietyille taidealoille hakemisesta. Mutta silti, eipä sitä voi kirjoittaa muusta kuin omista kokemuksistaan ja havainnoistaan. Joten ajattelin avata vähän omaa historiaa erinäisistä pääsykokeista ja opiskelusta, sekä miksi lähestyn myös sisustusarkkitehtuuriin hakiessa asioita melko psykologis-filosofisesti.

Ensimmäiset haaveet taidealalle

Pienestä pitäen minulla oli haaveena tulla tanssijaksi. Treenasin yhä enemmän ja enemmän tanssia, kun vuosia tuli lisää. Kokemusta kertyi monet kerrat siitä, kun oma hakijanumero laitetaan hakaneulalla paitaan kiinni samalla kun raadin ja muiden hakijoiden edessä yritetään osoittaa oma osaaminen. Ensimmäistä kertaa hain tanssikouluun Turkuun, joka oli ammattikoulun tasoinen. Olin silloin lukion ensimmäisellä luokalla. Turkuun en päässyt ja pettymys oli suuri. En kuitenkaan antanut periksi, vaan treenasin entistä enemmän. Koska Teatterikorkeakouluun oli vain joka toinen vuosi pääsykokeet tanssijan koulutukseen, hain Teakiin lukion toisella luokalla. Ajattelin, että kokemusta sitten ainakin tulisi, vaikka pääseminen olisikin melko epätodennäköistä ilman lukion papereita. Ja kuten arvata saattaa, en päässyt sisään. Abivuonna päätin hakea Amsterdamiin ja Lontooseen. Amsterdamiin en päässyt mutta Lontooseen Labaniin pääsin. Joten lukion päätyttyä syksyllä suuntasin kohti Lontoota.

Kun päämäärään pääseminen ei riitäkään

Olin odottanut tanssikouluun pääsemistä kuin kuuta nousevaa. Kouluun pääseminen oli suoraan yhteydessä siihen, minkä arvoinen olen. Olin myös ajatellut, että sitten kun pääsen kouluun taivas aukeaa ja olen vihdoinkin onnellinen. Mutta tosiasiassa itsearvostusta, itsensä rakastamista ja onnellisuutta ei voi saada mistään ulkopuolelta. Etenkin jos omassa lapsuudessa ja nuoruudessa on mitään käsittelemättömiä asioita, on taattua että ne nousevat pintaan kovan paineen alla. Joten Lontoossa opiskellesani murruin täysin. Lopulta kävelin joka päivä itkien kouluun, enkä ymmärtänyt miksi unelmani toteutuminen ei tuonutkaan minulle vapautuksen tunnetta. Olin rikki ja hämmentynyt.

Tulin Suomeen takaisin ja tunsin ottaneeni siipeeni oikein kunnolla. Olin tuuliajolla ja häpeissäni. Kannoin häpeää vuosia sisälläni. Voi sitä epäonnistumisen tunnetta! Hain lopulta opiskelemaan kasvatustieteitä, sillä siinä minulla ei ollut mitään menetettävää; Ei intohimoa, unelmia tai tunnesiteitä. Olen nyt monta vuotta haahuillut ilman intohimoa. Tiesin jo alun alkaen, etten halua olla varhaiskasvatuksen opettaja.

Kuinkas siinä sitten kävikään?

Itseään vastaan meneminen on todella kuluttavaa. Se nakertaa päivä päivältä sisältä päin. Ja niinhän siinä kävi, että reilu vuosi sitten alkoi näkyä pahoja uupumuksen merkkejä ja lopulta sitä sitten oltiin niin pohjalla, ettei pintaa näkynyt. Pohjalla ollessa ei näe mitään ja siellä ei haaveilla tai tavoitella unelmia. Pikkuhiljaa kun alkaa päästä haukkaamaan happea pinnan yläpuolelle aurinkokin alkaa paistaa pienin pilkahduksin. Viime keväällä olin tilanteessa, josta ei voinut enää kääntyä takaisin. En voinut jatkaa samaa rataa kuin aikaisemmin, vaan muutoksia oli tehtävä. Tässä sitä nyt sitten ollaan Tehon Maxi-valmennuskurssilla.

Kaikenmoisten kokemusten jälkeen näen tärkeänä käsitellä myös mielensisäisiä asioita, etenkin omia unelmia tavoitellessa – Etenkin taidealalle hakiessa. On tärkeää pysytellä läsnä ja tietoisena prosessin aikana eikä vain tavoitella ja odottaa jotakin jossain tulevaisuudessa. Oma mieli on loppujen lopuksi oman elämän paras ja ainut pelastusvene. Ei toki unohdeta unelmia, toiveita ja tavoitteita, sillä ne ovat tärkeää polttoainetta ja suunnannäyttäjiä. Joten jatkan täällä tätä filosofis-psykologista pohdintaani ja yritän toki jakaa myös jotain käytännöllistäkin matkan varrella.

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!


Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.

Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!


TUTUSTU MIDI-KURSSIIN!


Rutiineillä menestykseen

Täytyy sanoa, että pää lyö tyhjää, kun kirjoittelussa on tullut pidempi paussi. Itsellä melkeinpä koko loma meni lasten sairasteluissa (jouluna vatsataudissa ja uutena vuotena esikoisen kansa päivystyksessä), joten univelkaa on kertynyt vanhan päälle kunnolla, eikä pää toimi senkään edestä. Pahoittelut jo etukäteen laadun suhteen! Yritetään nyt kuitenkin lyhyesti ja ytimekkäästi kahvin avulla. XD Tänään luvassa pohdintaa, mitä hyötyjä valmennuskurssista on tähän asti ollut sekä mitkä fiilikset pääsykoesimulaatiosta jäi. Kuvina vähän joulun ajan fiilistelyjä.

Maxi-valmennuskurssi – onko ollut hyötyä?

Onko valmennuskurssista siis ollut hyötyä? Mitä mieltä olen, nyt kun syyspuolisko on taputeltu? Ehdottomasti on! Jokaisella tunnilla ja jokaisen tehtävän yhteydessä oppii uusia asioita. Omista töistä saatavista palautteista oppii todella paljon. Sen lisäksi pääsee kuulemaan kaikkien muiden töistä saatavaa palautetta. Pikku hiljaa alkaa näkemään ja ymmärtämään mistä asioista saa pisteitä ja mistä taas vähennetään.

Ja vaikka viime syksy olikin lasten sairasteluiden suhteen haastava, pääsin aina paikalle jokaiselle tunnille. Joten siitä olen suunnattoman iloinen. Jos olisin viime syksyn yrittänyt itsekseni treenailla, siitä ei olisi tullut mitään. Arki tarjoaa varmasti jokaiselle kiirettä ja haastetta, ja siksi on ollut mahtavaa olla valmennuskurssilla, jossa tulee pakostikin jonkinlainen rutiini harjoittelulle. Rutiini on välttämätön omien taitojen harjoitteluun ja hanskaamiseen, jotta paineistavassa pääsykoetilanteessa pystyy suoriutumaan tehtävistä niihin vaadittavilla taidoilla. Onko itselle vielä tullut harjoitusta tarpeeksi? Ei lähellekään.

Pääsykoesimulaatio. Miten meni ja mitkä fiilikset?

Ennen joulua meillä oli ensimmäinen pääsykoesimulaatio. Simulaatio tapahtui samaan aikaan kuin yleensä meillä olisi ollut tunti. Ennen simulaatiota meille ilmoitettiin tarvittavat välineet kunkin alan tehtävää varten ja tehtävä selvisi vasta paikan päällä. Sisustusarkkitehtuuriin meidän piti tehdä lyijykynätyö A3 kokoiselle paperille. Tehtävänantona oli tehdä piirros aiheesta ”löydös”. Kuvasta piti käydä ilmi mitä ja missä. Arviointiperusteina muistaakseni oli, idea, tunnelma, valöörit ja syvyysvaikutelma. Saattoi olla jotakin muitakin, mutta enää jälkikäteen en muista tarkemmin.

Itselläni pääsykoesimulaatio meni melko kehnosti. Pää löi tyhjää ja voi vitsit kun kaikki vanhat tottumukset piirtää löi kovaa päälle. Työstä tuli suttuinen ja epäselvä. Syvyysvaikutelma jäi olemattomaksi. Työtä jättäessä tiesin, että nyt meni penkin alle. Idea oli mielestäni hyvä. Kuvan löydös oli puoliksi syöty banaani tyynyn alla sängyssä. Piirsin kuvan kuitenkin liian läheltä, jolloin ympäristö jäi epäselväksi. Piirtelin kyllä menemään täysin niin miten sattuu, että hyvää päivää vaan! Työstä tuli arvosanaksi 3, joka ei periaatteessa ole niin huono. Mutta kun haluaisin vähintään 4 AINA. Tietääkö joku muu tämän tunteen? 😀 Inhoan epäonnistumista. Ja omalla mittapuulla melko hyvä on total failure. Mutta! Hyvä puoli tässä kaikessa on, että nyt on hyvä mokailla. Nyt vasta harjoitellaan. Vielä on aikaa harjoitella ja siihen pitää pistää vieläkin parempi fokus nyt keväällä. Pidetään myös sormet ristissä, että kevät olisi suopeampaa ja terveempää.

Rutiinit avaimena paineen alla suoriutumiseen

Aiemmin mainitsin, miten rutiinit ovat välttämättömiä paineen alla onnistumiseen. Olen itse tässä hyvä esimerkki siitä, miten vielä tiettyjä rutiineita ei ole tarpeeksi. Omat haitalliset maneerit ja hutilointi puskivat takaraivosta pääsykoesimulaatiossa ja ottivat täysin vallan omassa tekemisessä. Omalla kohdalla teknisen piirtämisen rutiinit eivät olleet tarpeeksi iskostuneet vielä(kään) käsiin ja aivoihin. Piirtämisen perusteet kurssi olis varmasti allekirjoittaneelle hyvä tässäkin kohtaa, mutta harmillisesti siihen ei juuri nyt ole varaa, sillä priorisoin ennakkokurssille osallistumisen. Tässä kohtaa on vain tärkeää tehdä kaikki annetut tehtävät ja harjoitella harjoittelemisen perään. Ei auta olla valmennuskurssilla, jos ei ole valmis itse näkemään vaivaa taitojen opettelussa. Vaikka maxi-kurssi olisi kuinka hyvä tahansa, se vaatii omat 100% työtä, jotta voi menestyä pääsykokeissa. Kukaan muu ei voi tehdä sun puolesta työtä. Sanottakoon, että teho-opiston valmennuskurssi antaa parhaan mahdollisen alustan sun oman parhaan tekemiselle. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, jos et pistä itseäsi likoon.

Ihan mahtavaa, että parin viikon kuluttua päästään taas Teho-opistolle oppimaan uusia juttuja! Odotan niin innolla laadukkaita oppitunteja, taitavia opettajia ja mitä mahtavimpia ja taitavia kanssaopiskelijoita.

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Tämän hetkiset fiilikset kurssilta

Bloggaajana käyn ilmaiseksi Tehon Maxi-kurssilla ja ajattelin kertoa hiukan tämän hetkisiä fiiliksiä siitä. Mennyt syksy oli todella kiireinen ja henkisesti raskas, jonka takia myönettäkööt kurssin suorittaminen on jäänyt vajavaiseksi. Olen jäänyt jälkeen tehtävissä. Onnekseni kurssi on joustava ja tämä ei ole maailman loppu. Tällä hetkellä on meneillään joulutauko, jonka aikana aion kuroa matkan muihin kiinni. Ei siis hätää, jos joku muukin on myöhässä. Minua ainoastaan harmittaa, etten ole kerennyt harjoitella tarpeeksi.

Jatkossa

Kurssin käyminen etänä on sopinut minulle hyvin, sillä sitä voi suorittaa missä ja milloin vain. Olen esimerkiksi piirtänyt junassa ja maalaillut silloin, kun kaikki muut nukkuvat. Voin suositella Maxi-kurssin käymistä etänä kaikille, jotka kokevat tietyn paikan ja ajan pyhittämisen taiteelle vaikeaksi. Haluan kuitenkin saada enemmän irti kurssista, joten aion olla aktiivisempi keväällä. Ennakkotehtävät julkaistaan pian ja pääsykokeet stressaavat, joten aion kääriä hihat ja alkaa piirtämään.

Teho antaa apua jokaiseen tarpeeseen

Teholta löytyy muitakin kursseja luoville aloille tähtääville. Jos et koe tarpeelliseksi käydä pitkää Maxi-kurssia, löytyy Teholta pienempiä apupaketteja, joiden avulla varmistat paikkasi unelmiesi opiskelupaikassa. Teinkin alta löytyvän videon, jossa tutustun, mitä valmennus mahdollisuuksia Teho tarjoaa. Kurssien lisäksi suosittelen lukemaan Tehon blogeja. Muitakin kuin mun! Näistä oli mulle suuri apu viime vuonna, kun yritin hakea arkkitehdiksi. Mä uskon vertaistuen auttavan jokaista tavoittamaan unelmansa.

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!


TUTUSTU MIDI-KURSSIIN!