Jee jee ihan mahtavaa, joulukuu kurkistelee jo nurkan takaa!
Tykkään itse joulusta ja sen odottamisesta todella paljon. Pimeän keskelle saa luvan kanssa tuoda tunnelmaa erilaisin valoin, tuoksuin ja näyin. Voi leipoa torttuja tai pipareita, laittaa joulumusat soimaan ja mikä parasta, koristella kotia. Koristeita voi helposti taiteilla itse paperista ja juuttinauhasta, erilaisista kuivatuista hedelmistä sekä kasveista. Saa olla luova ja käyttää sommittelutaitoaan asetelmien ja koristeiden ideoimiseen. Maxi-kurssilla käytyjä tekniikkaharjoitteita onkin hyvä hyödyntää esimerkiksi kranssin teossa. Paperin taittelua ja rautalankaa hyödyntäen sain aikaan ihanan koristeen oveen (alhaalla ohje ja video), ps. näitä voi viedä myös lahjaksi:)
Joulukranssi
Ensiksi viipaloi appelsiini ja laita siivut uuniin.
Appelsiinit valmistuvat 75 asteisessa uunissa noin viidessä tunnissa. Haarukkaa kannattaa pitää uuninluukun välissä, jotta kosteus pääsee haihtumaan.
Kiinnitä tukevan kranssipohjan (minulla valmis metallinen ympyränmuotoinen kranssipohja) yläosaan havuja. Kiinnitykseen voit käyttää ohuempaa kerällä olevaa metallilankaa.
Lado havuja kranssin ympärille, siten että kiinnityskohdat peittyvät.
Erilaisia paperikoristeita on helppo tehdä. Leikkaa ympyrän muotoisia paloja paperista ja taita keskeltä kahtia. Pursota liimaa ympyrän keskelle ja painele kiinni.
Keskeltä liimattuja ympyröitä ladotaan päällekkäin siten, että päät liimataan yhteen. Puoliympyröitä on hyvä olla useampi, jotta saavutetaan pallo.
Moikka! Tänään ajattelin kertoo teille että miten toteutan kurssilla saatavan pääsykoetyyppisen kotitehtävän. Viime viikon aiheena oli rautalankatekniikat ja pääsykoetyyppisen kotitehtävän aiheena oli “Jännite”. Pyydettiin toteuttamaan rautalangasta kaksi asiaa joiden välillä on jännite ja kiinnittämään ne 21x21cm kokoiselle tukevalla alustalle.
Suunnittelu
Aloitan tehtävän tekemisen lukemalla tehtävänannon tarkasti useampaan kertaan, ja usein myös kirjotan ylös arvosteluperusteet niin muistan pitää ne mielessä tehtävää tehdessä. Sitten teen mindmapin muutamista eri ideoista mitä tulee mieleen ja pyrin olemaan käyttämättä ekoja ideoita koska ne on usein liian tavanomaisia. Joskus käytän ideointiin paljonkin aikaa mutta välillä tulee nopeastikin mielestäni hyvä idea ja alan suunnittelemaan sitä. Piirsin muutaman hahmotelman ideasta jonka jälkeen pääsenkin toteutuksen pariin. Tässä rautalankatyössä suunnitteluun ja hahmotelluun en käyttänyt kovin paljoa aikaa, koska sain hyvän idean nopeasti ja tiesin että tarvitsen enemmän aikaa toteutukseen.
Toteutus
Aloitin tässä työssä toteutuksen sudenkorennon vartalosta jonka tein kieputtamalla rautalankaa kynän ympärille. Sen jälkeen tein jalat kieputtamalla rautalankaa itsensä ympärille ja kiinnitin ne vartaloon. Siivet tein hennomman näkoiseksi mutta halusin kuitenkin niissäkin kieputtaa rautalankaa itsensä ympärille ja se toimi mielestäni paremmin kuin pelkät “ääriviiva”siivet. Lopuksi kiinnitin vielä siivet vartaloon. Sen jälkeen tein ihmishahmon taivuttelemalla ensin muodon kaksinkertaisesta rautalangasta, jonka jälkeen kieputin rautalankaa hahmon ympärille saadakseni ihmisen kolmiulotteisen muodon.
Alusta ja kiinnitys
Tehtävänannossa pyydettiin kiinnittämään työ tukevalle alustalle. Päädyin taittelemaan paksummasta paperista alustan jonka sisälle sain kiinnitykset piiloon. Merkkasin paperiin kohdat josta kiinnitän sudenkorennon sekä hahmon ja työnsin rautalangat läpi merkeistä ja käänsin toiselta puolelta ne kiinni. Lopuksi liimasin alustan kasaan.
Valmiin työn kuvaaminen
Lopuksi vielä otin kuvat työstä parista eri suunnasta jotta työstä saisi hyvän kokonaiskäsityksen. Työn kuvaamisessa tärkeintä on kuvakulma, hyvä valaistus ja taustan siisteys, jotta työ tulee mahdollisimman hyvin edukseen. Muokkaan lopuksi yleensä vielä kirkkautta ja tarvittaessa kontrasteja puhelimen editointisovelluksella.
Loppufiilikset
Olin lopputulokseen oikeastaan tosi tyytyväinen. Olisin halunnut sudenkorennon peräpäätä ylöspäin jotta asento olisi hyökkäävämpi, mutta en oikein keksinyt miten sen saisin toteutettua (tässä olisi varmasti auttanut etukäteen asian suunnittelu) ja aika loppui kesken. Kokonaisuudessaan työn tekemiseen mulla meni noin 3h joka on pääsykoetyyppisissä tehtävissä suosituskin, jotta saa hyvää harjoitusta pääsykokeita varten. Opettajien palaute: Arvosana 4,5/5. Plussat: Teknisesti tosi onnistunut työ. Upeaa rautalangan työstöä: muodot ovat hyvin uskottavat ja korennon hennot siivet tuovat visuaalista kontrastia yhdistettynä kiinteämpiin muotoihin. Työssä selvä jännite. Miinukset: Jännite olisi vielä suurempi, jos korennolla olisi uhkaavampi asento.
Kokonaisuudessaan oon kyllä tosi tyytyväinen työhön, arvosanaan ja palautteeseen ja mikä tärkeintä, tätä oli tosi kiva tehdä. Parasta on kun saa rakentavaa palautetta niin se motivoi tekemään ja siitä oppii mikä toimii ja mikä ei!
-Hanna
Treenaamaan yhdessä?
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
Heeii, kuvasin mun päivästä tälläsen lyhyen klipin. Näette vähän millanen mun tavallinen päivä on aina torstaisin, kun oon Maxi kurssilla.
Vaikka on jotenkin nyt tosi synkkää ja pimeetä, niin silti ollu tosi hyviä päiviä. Tää kurssi on antanu todella paljon itsevarmuutta omaan tekemiseen ja mielettömän kattavan pohjan erilaisten materiaalien kanssa työskentelemiseen. Meijän torstain porukasta on tullu tiivis ryhmä. On ollu mageeta saada vertaistukea ja voinu jutella erilaisista poluista taiteen aloilla. Mä siis rakastan tätä lähiopetusta, just tän kommunikaation vuoksi! Musta on ollu kivaa kysyä opeilta vinkkejä esimerkiksi pääsykokeisiin valmistautumiseen. Aina saatu mehevä keskustelu aikaseksi ja korvaamattomia tipsejä tulevaan.
Mutta tässä pieni katsaus mun päivään. Ihanaa viikkoa kaikille!
Helou! Mainitsinkin jo ekassa postauksessa että hain viime keväänä ekaa kertaa opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria, mutta en päässyt ennakkotehtäviä läpi. Oonkin paljon pohtinut että mitä kaikkee opin viime keväältä. Mikä meni pieleen, mitä tekisin erilailla ja mitkä asiat toimii ja miten voisin parantaa mun sisäänpääsymahdollisuuksia tällä kerralla?
Ajankäyttö
Viime keväänä tajusin toki suhteellisen myöhään että haluun hakea sisustusarkkitehtuuriin ja en ollut piirtänyt kunnolla moneen vuoteen. Eli oli p a l j o n tehtävää ja noh.. liian vähän aikaa. En sano etteikö yhden kevään harjoittelulla voisi päästä kouluun, varmasti voi, mutta mun lähtökohdat ois vaatinut huomattavasti enemmän aikaa harjoittelulle. Mun “ajanpuutteeseen” paljolti vaikutti se että olin tosiaan Au Pairina Sveitsissä ja vapaa-ajallani oli liikaa uusia paikkoja mitä halusin nähdä ja asioita joita halusin kokea. Tästä johtuen en malttanut harjoitella niin paljon kuin ois pitänyt. Tällä kertaa oonkin päättänyt että täytyy aikatauluttaa paremmin ja priorisoida kouluun hakeminen. Täytyy kyl myöntää et tällä hetkellä oon ehkä vähän liikaa töissä ja pimeä syksy tuntuu vievän viimisetkin energiat mitä töiden jälkeen on jäljellä. Nyt ollaankin pomojen kanssa sovittu että heti tammikuusta lähtien vähennän työtunteja, jolloin mulla jää tarpeeksi aikaa ja energiaa kurssitehtävien tekemiseen ja muuhun kouluunhakemiseen liittyvään.
Kurssimuoto
Viime keväänä olin etäkurssilla, jossa ei ollut Zoom-ominaisuutta, eli sain Teholta materiaalit, mutta kävin kaikki asiat itsenäisesti läpi ja sain kritiikit tehtävistä sähköpostilla. Tää voi varmasti olla hyvä muoto joillekkin, mutta mulle se anto ehkä liikaa “vapautta” kun sai itse päättää milloin käy asiat läpi. Siinä ei myöskään tullut vuorovaikutusta muiden kurssilaisten kanssa. Nää on oikeestaan isoimmat syyt miksi tällä kertaa valitsin Maxi Live-verkkokurssin. Siitä saa hyvän rytmin tekemiseen ja vuorovaikutusta muiden oppilaiden, sekä opettajien kanssa Zoomin välityksellä. Meidän Zoom-tunnit kestää 3 tuntia joka maanantaina . Tunnin alussa käydään aina edelliskerran kotitehtävät läpi joka motivoi tekemään kotitehtävät ajallaan niin niistä saa kritiikkiä heti tunnilla eikä aina vaan sähköpostilla.
Tältä näytti mun työpiste tän viikon Zoom-tunnilla, kun harjoteltiin rautalankatekniikoita.
Ennakkotehtäväkurssi
Viime kerralla ennakotehtävistä sai kysyä palautetta tehon opettajilta kolme kertaa per tehtävä. Tänä vuonna ennakkotehtäväosio on eroteltu Maxi-kurssista ja on tullut erillinen ennakkotehtäväkurssi, jossa keskitytään ennakkotehtäviin tarkemmin. Oon ilmoittautunut Ennakko-Liveverkkokurssille joka on Zoomin välityksellä kerran viikossa 3 tuntia. Uskon että tästä on tosi paljon apua ennakoiden tekemisessä. Ennakoiden tekoprosessi oli viimevuonna aika raskas, eli vertaistuki ja opettajien tuki tulee varmasti erittäin tarpeeseen. Ennakko-kurssista on myös omatoimikurssi jossa saa materiaalit sähköpostilla, mutta se ei sisällä henkilökohtaisia tapaamisia ja on sen takia myös edullisempi vaihtoehto. Päädyin itse tohon Ennakko Zoom-kurssiin viime keväästä viisastuneena, kun totesin että kokonaan yksin työskentely ei oo ehkä ihan mun juttu.
Alaan liittyvät ajankohtaiset asiat
Varmasti kaikille luoville aloille hakiessa on erittäin tärkeää olla perillä ajankohtaisista aiheista, trendeistä ja merkittävistä tekijöistä. Se, että on perillä alaan liittyvistä asioista auttaa varmasti pääsykokeissa aina, mutta uskon että se on erityisen tärkeetä aloilla joihin on myös haastattelu. Sisustusarkkitehtuuri on yksi näistä aloista ja viime vuonna en ois kyllä todellakaan ollut valmis haastatteluun. Koen, että se kun pystyt osoittamaan haastattelussa edes jonkin tason tietämystä alaan liityvistä asioista kertoo paljon sun motivaatiosta ja halusta päästä opiskelemaan kyseistä alaa. Haastattelu on myös oiva tilaisuus erottua muista, joten on tärkeetä osata perustella miksi haluat kyseiselle alalle ja miksi oisit sinne sopiva ja tätä on vaikee perustella jos ei tiedä alasta mitään.
Inspiraatiota Pinterestistä
Tässä oli tän hetkiset ajatukset siitä mitä oon oppinut viime kevään hakuprosessista oman kokemuksen ja asiasta kuullun sekä luetun perusteella. Oon kuunnellut Sekaisin Designista podcastia ja niillä on hyviä jaksoja just sisustusarkkitehtuuriin hakemiseen liittyen ja ne pätee varmasti muillekkin aloille, joten suosittelen kuuntelemaan, sieltä saa varmasti hyviä vinkkejä!
Moi! Ekat kurssiviikot on takanapäin ja niistä on jäänyt tosi hyvä fiilis. Oon siis Maxi Live-verkkokurssilla aina maanantaisin ja se on kyllä mulle just sopiva kurssimuoto. Zoomin kautta pääsee jakamaan ajatuksia muiden kurssilaisten kanssa, kysymään opettajilta asioista jotka mietityttää ja pääsee myös kommentoimaan muiden kurssitöitä. Saattaa kuulostaa pelottavalta tai ahdistavalta että muut kommentoi sun töitä tai sä niiden, mutta sitä se ei kyllä ollenkaan ole. Päinvastoin, palautteiden antaminen on ainakin mun mielestä ollut tosi positiivinen ja rakentava osa tunnin alkupuoliskolla ja siitä oppii super hyvin mitkä ideat ja toteutukset toimii ja mitkä taas ei. Ja työt käydään läpi nimettöminä eli sen puolestakaan ei tarvii asiasta stressiä ottaa. Päästiin myös skissitekniikka tunnilla ideoimaan ryhmissä mikä oli tosi kiva. Saa ihan uusia näkemyksiä kun käy tehtävänantoa läpi toisen kanssa ja pystyy täydentämään toistensa ideoita ja ajatuksia, ja tätä varmasti tuun käyttämään jatkossakin jos tuntuu että on jumissa kotitehtävien ideoinnin kanssa. Skissitekniikoiden lisäksi ollaan tähän mennessä käyty läpi lyijykynä-, tussi- ja värikynätekniikat.
Eroon lyijykynätöiden inhosta?
Ensimmäisellä kurssikerralla käytiin läpi lyijykynätekniikkaa josta olikin hyvä lähteä liikenteeseen, koska kun se on hallussa niin sillä saa yksinäänkin aikaan ihan huikeita teoksia. Mulla on ehkä ennestään ollu semmonen lievä inho lyijykynätöitä kohtaan koska oon ajatellut että se on hidasta ja yksitoikkoista, mutta se ainakin lieveni huomattavasti (jos ei jopa kadonnut kokonaan), kun tuntui että alkoi ymmärtämään aiheesta enemmän ja oppimaan eri tekniikoita ja tyylejä. Kotitehtävästäkin sain arvosanaksi 3,5 johon olin oikein tyytyväinen. Tehtiin myös tunnilla hauska pikatehtävä jossa piirrettiin omakuvaa. Ensin katsottiin vaan peilistä itseään mutta ei paperiin, sitten vaan paperiin mutta ei mallia ja lopuksi sai katsoa myös peilistä itseään ja varjostaa tarkemmin yhden yksityiskohdan. Näistä tuli tosi hauskoja ja tää tehtävä muistutti siitä ettei kurssitehtäviä tai taidetta ylipäätään kannata ottaa liian vakavasti vaan on hyvä hassutella ja kokeilla uutta.
Tussit vai värikynät?
Nyt kun ollaan käyty läpi tussitekniikat ja värikynätekniikat niin voin todeta että tussit on ainakin tällä hetkellä enemmän mun mieleen. Niillä saa nopeammin hyvää jälkeä ja hyvien tussien kanssa työskentely on tosi mielekästä. Kävin ostamasta Temperasta Copicin tusseja ja ei niitä kyllä turhaan kehuta, se sivellinpää on ihan huippu! Tussikerran pääsykoetyyppinen kotitehtävä oli mun mieleen. Siinä piti suunnitella lasten opetuspeliin kaksi hahmoa joista toinen on surullinen ja toinen iloinen. Sain mun työstä hyvää palautetta ja arvosanaksi 4! Sanomattakin selvää että olin siis tosi tyytyväinen ja työstä tuli mun mielestä hauska ja tehtävänantoon oikein osuva. Värikynätunnilla käytiin läpi miten värikynät käyttäytyy valkoisella ja mustalla (jota mulla ei vielä ollut..) paperilla ja näissä testeissä niillä oli mun mielestä kiva piirtää, mutta kotitehtävää tehdessä huomasin että suuremmassa mittakaavassa on kyllä mun taidoissa hiottavaa. Eli lisää harjoittelua vaan! Värikynissä tosin pidin siitä,että vesiliukoisilla värikynillä saa ihanan maalauksellistakin jälkeä.
Aina ei voi onnistua..
Skissitekniikka eli luonnostelutekniikka tunnilla käytiin pääsykoetyyppisten tehtävien tehtävänantoja ryhmissä läpi ja ideoitiin niitä yhdessä. Mun ryhmässä me ei kuitenkaan päästy kovin konkreettisiin ideoihin asti, mutta jaettiin kyllä tosi hyviä ajatuksia siitä, mitä asioita on tärkeää ottaa tehtävää tehdessä ja suunnitellessa huomioon. Sitten selvisikin, että tämän kerran kotitehtävänä on nimenomaan tehdä tehtävä mitä ideoimme ryhmissä. Meidän aihe oli “Uusi aika” eli piti suunnitella jokin uusi tapa mitata aikaa. Tämä oli todella vaikea aihe eikä oikein tullut mitään hyviä ideoita mieleen. Meinasin itseasiassa jättää koko tehtävän tekemättä, kun ajattelin että eihän tästä tuu yhtään mitään. Tein kuitenkin tehtävän ja palautin sen. Sain arvosanaksi 2,5. Plussaa sain siitä että työni oli havainnollistava esitys ja hyvä idea ja olin keksinyt useamman tavan esittää aikaa. Miinusta tuli siitä että ideointia täytyisi kehittää, koska idea ei ollut täysin uusi ja siinä ei ollut annettu kaikkea mitä tehtävänannossa oli pyydetty. Noh ainahan ei voi onnistua ja vaikken ollut työhöni tyytyväinen olen kuitenkin tosi tyytyväinen että tein kotitehtävän. Tehon opettajien palautteiden avulla opin, että mitä voisin tehdä toisin ja “huonommatkin” työt kuitenkin kehittävät piirustustaitojani. Ei tästä siis kannata lannistua vaan ajatella positiivisesti ja ainakin sain lisää motivaatiota treenata taitojani. Hyvillä fiiliksillä siis kohti uusia haasteita!
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
Syksy on pyörähtänyt reippaasti käyntiin. Toistaiseksi kurssi ja työelämä ovat solahtaneet mukavasti yhteen, vaikka arjen harmoniaa yrittää rikkoa tuntien riittämättömyys. Kalenteri onkin ollut tämän syksyn tärkein työkalu!
Uutta rutiinia on ollut miellyttävä luoda. Itseäni on helpottanut se tieto, mitä minulta odotetaan ja vaaditaan. Seuraavalle tunnille on palautettava tehtävä, jos siitä haluaa numeron saada. On mielekkäämpää kuunnella töiden kritiikkiä, kun pysyy mukana kurssin tahdissa. Toki ihanaa on myös se, että joustoon on varaa. Tehtäviä on mahdollista palauttaa myös myöhemmin teho verkkoon.
Videolla selittelen hieman kurssin käytännön jutuista ja omista fiiliksistä tähän mennessä. Kivaa syksyä kaikille!
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Mahtavaa, ensimmäinen postaus eetterissä! Tällä videolla näette vilauksen siitä, millanen tyyppi täällä ruudun toisella puolella oikein on. Ihanaa loppuviikkoa kaikille!
Kirjanpitäjillä on alkamaisillaan kiireisin aika vuodesta, sillä useiden yritysten tilikausi vaihtuu vuodenvaihteessa. Meillä Teho-Opistolla alkoi puolestaan nyt tänään virallisesti joululoma. Syyslukukausi keskityttiin Maxi-kurssilla erilaisten tekniikoiden haltuun ottamiseen ja keväällä tullaan syventymään omaan hakukohteeseen syväluotaavammin. Kirjanpidon hengessä ajattelin tehdä itseni kanssa pienen välitilinpäätöksen. Ensin minun on kuitenkin pakko palata lyhyesti viime viikon pääsykoesimulaatioon (lue fiiliksistäni ennen koetta täältä), koska se kuvastaa hyvin tätä saavutettua välietappia.
Luettuani tehtävänannon, ajattelin haasteen olevan hauska. Meille arkkitehtuuria opiskelemaan haluaville esitettiin kaksiulotteinen maalaus, josta piti valita kohta ja esittää se kolmiulotteisena tilana. Aloin heti suunnitella työtä ja yht’äkkiä tuntui, etten osaakaan piirtää perspektiivissä ja hetken pohdin, miten ihmeessä saan visualisoitua visioni. Käytin aikaa luonnosteluun peräti 38 minuuttia, mikä tuntui itsestä pitkältä ajalta. Minulla oli yksinkertainen konsepti ja pohdin, oliko se jopa liian minimalistinen.
Pääsykoesimulaatio alkamassa: tarvikkeet esillä
2 tuntia 7 minuuttia testin alun jälkeen olin jo pitkällä työni kanssa ja aloitin loppusilauksen tekemisen. 10 minuuttia ennen testin päättymistä katselin työtäni, enkä osannut lisätä siihen enää mitään. Aloin kuvata työtä ja sitten huomasin muutaman pienen asian ja lisäsin ne pikavauhdilla. Aika riitti siis suureksi yllätyksekseni todella hyvin.
Työni 2 h 7 min testin aloituksen jälkeen – 53 minuuttia aikaa jäljellä työn palautukseen.
Sain juuri palautteen työstäni. Sitä kehuttiin näkemykseltään rohkeaksi, tyylitellyksi ja heijastavista pinnoista tuli kiitosta. Kehittäväksi kritiikiksi sanottiin, että sommitelmaa voisi hioa siltä osin, että jokin elementeistä olisi lähempänä katsojaa. Työ ylsi omien töideni kärkijoukkoon. Tästä olenkin erityisen iloinen: pystyin suorittamaan omalla tasollani pienen paineen alla. Heti kun palautin työni, olin sitä mieltä, ettei se ole kaikista parhain toteutukseni, mutta se on tyylikäs. Kesällä ennen kurssin aloitusta en olisi kuuna päivänä yltänyt tällaiseen suoritukseen. Ilmaisuni oli hyvin haparoivaa, enkä saanut tyylikästä aikaan, en sitten millään. Ja nyt, vaikka hetken tehtävän alussa tuntui, että mikään taito ei ole hallussa, onnistuin näinkin hyvin. Parempaa joululahjaa en olisi osannut toivoa; toivoa nimittäin. Tämä luo uskoa tulevaan ja siihen, että saatan pystyä jopa pääsykokeissa ilmaisemaan itseäni vahvasti. Tässä kun vielä muistaa sen, että minulla on kokonaiset viisi kuukautta aikaa treenata ammattilaisten rautaisessa ohjauksessa.
Valmis, pääsykoesimulaatiossa tekemäni työ.
Oma pääoma: + osaan visualisoida ajatuksiani hyvin + oma tyyli on lähtenyt kehittymään + olen ottanut itselle entuudestaan täysin uusia tekniikoita haltuun (quashit, lyijykynä-, tussi-, paperi-, puutikku- ja rautalankatekniikat) + viikkorytmini on pitänyt hienosti kutinsa + tekemiseni on nopeutunut noin puolella alun harjoitustöiden tekemisestä + olen hypännyt monella tapaa pois omalta mukavuusalueeltani (opin jopa visualisoimaan graffiteja!) + etäkurssi on ollut täydellinen valinta elämäntilanteeseeni ja se on tuonut valtavasti iloa (lue postaukseni aiheesta täältä) + olen saanut onnistumisten lisäksi epäonnistua ja oppia virheistä turvallisessa, kehittävässä ympäristössä (lue isoimmasta mokastani) + tapaamani uudet ihmiset ovat inspiroineet tekemään töitä unelman eteen (yksi heistä on Fanni Schildt, jota sain haastatella)
Olen itselleni velkaa: – jatkamisen samaan malliin ja itseasiassa jatkuvan petraamisen – itseluottamuksen kasvattamisen – tekniikoiden hiomisen – lisätehtävien tekemisen, jotta harjoitusta kertyy monipuolisesti – arkkitehtimatematiikan haltuun ottamisen
Tätä tekemiseni tasetta katsoessa todettakoon tuloksen olevan reilusti ylijäämäinen ja uuteen tilikauteen voi suunnata iloisin mielin. Syksyn tulos on sen verran lupaava, että kevääseen kannattaa investoida rohkeasti lisää aikaa (ja siis aina unelmien eteen kannattaa, vaikka ne tuntuisivat miten kaukaisilta tahansa!), sillä harjoitteluun käytetty aika maksimoi varmasti onnistumisprosentin pääsykokeissa. Kiitos Teho-Opistolle tästä mahdollisuudesta käydä Maxi-etäkurssia ja saada jakaa tätä matkaa blogissa. Kiitos kaunis sinulle, joka kuljet matkassa mukana. Jos et ole jo Teholla, ehkä nähdään siellä pian? 😉 <3: Iina C.
Jos minulla olisi joulukalenteri, huomenna avaisin luukun, jossa saisin erityistehtävän: ota osaa Teho-Opiston pääsykoesimulaatioon. Tällä viikolla me kaikki Tehon maxi-kurssilaiset saamme nimittäin osallistua kolmen tunnin mittaiseen harjoitukseen, joka pyrkii simuloimaan pääsykoetehtävää. Täytyy myöntää, että se tuppaa hieman jännittämään. Vaikka kyseessä on tavallaan vain harjoitus muiden joukossa, eroaa se muista tehtävistä siinä, että nyt ei katsella referenssitöitä tai tarkasteta työtä tehdessä, miltä jokin asia oikeasti luonnossa näyttää. Sen sijaan testataan, mitä pystyy luomaan itsenäisesti annetussa ajassa. Haluaisin onnistua, mutta pohdituttaa, miten pitkälle siivet kantavat tässä vaiheessa. Olen iloinen, että näitä harjoituksia tehdään jo nyt, noin puoli vuotta ennen varsinaista h-hetkeä, sillä tässä on vielä hyvin aikaa treenata.
Viime keväänä monet luovien alojen pääsykokeet olivat koronatilanteen vuoksi verkossa; arkkitehtuurin ja muodin tosin ei. Toivon koko sydämestäni koronatilanteen päättymistä, mutta pääsykoe olisi ihana suorittaa etänä itse valitsemastaan paikasta käsin. Pääsykoetilanne olisi siten hitusen rennompi. Ajatukset eivät harhailisi siinä, olenko muiden tahdissa tai miten monta osallistujaa pääsykokeissa on mukana ja millaiset ovat prosentuaaliset mahdollisuuteni päästä sisään kaiken ympäröivän lahjakkuuden keskeltä – keskittyisin täysillä vain omaan tekemiseen. Toisaalta, luulenpa, että etäpääsykokeissa jännittäisin, toimiihan tekniikka varmasti, jottei kaikki harjoittelu valuisi hukkaan teknisten haasteiden vuoksi. Puolensa ja puolensa kaikella.
Nuorempana olin joissakin pääsykokeissa, missä menin ihan kipsiin. Jotta niin ei kävisi enää, näen itselleni kaiken mahdollisen henkisen valmistautumisen tärkeänä. Siksi nämä pääsykoesimulaatiot inspiroivat. Keväällä juuri ennen pääsykokeita edessämme on vielä laajemmat pääsykoesimulaatiot. Mikäli koronatilanne on laantunut ja pääsykokeet pidetään yliopistolla, osallistun paikan päällä tuolloin Teho-Opiston pääsykoesimulaatioonkin vaikka käynkin Maxi-etäkurssia. Ammattiurheilijat tekevät paljon mielikuvaharjoituksia, miksen minäkin?! Pääsykoesimulaatiossa voin kuvitella itseni pääsykoetilanteeseen.
“Mielikuvaharjoittelulla voidaan parantaa myös itsetuntoa ja itseluottamusta, joiden tärkeys korostuu etenkin kisasuorituksen aikana,” kommentoi urheilupsykologi Tuomas Grönman Suomen Taitoluisteluliiton blogissa.
Huomenna siis taitoni menevät tositestiin. Jännittävin terkuin, Iina C.
Olipa viikko! Oli pientä väsymystä ja ajanpuutetta ilmassa, mutta first things first. Olen päättänyt, että priorisoin tämän kurssin ja harjoittelemisen korkealle. Siksi pyrin kovasti siihen, että joka viikko saisin kotitehtävän palautettua ajallaan. Itseasiassa minulla on sellainen strategia, että yritän tehdä kaksi tehtävää viikossa. Laadin ensimmäisenä työn, johon panostan vähän enemmän. Ensimmäisellä työllä pyrin niin hyvään lopputulokseen kuin vain pystyn. Toisen työn teen testimielessä. Testaan siinä tarkoituksella jotain ja katson, millaista kritiikkiä työ saa osakseen.
Viikon tehtävä: messuosasto ja sen pohjapiirros
Viikon teema oli skissaustekniikat. Minulla on haasteena pysyä vielä kolmen tunnin aikarajassa, joten nyt päätin lähestyä kotitehtävää siten, että pakottauduin keksimään kotitehtävän idean vartissa. Sitten luonnostelin ja lähdin toteuttamaan. Tehtävässä pyydettiin suunnittelemaan messuosasto ja sen pohjapiirros. “Ajattele ISOSTI, esitä ydinajatus selkeästi ja tee se tyylikkäästi”, toitotin itselleni. Viime viikolla piirsin oppimismielessä toista kotitehtävän tiloista pitkälti mallin pohjalta, nyt halusin yrittää luoda tilan ja sen muodot ihan itsenäisesti.
Kurssilla on painotettu, että kannattaa haastaa itseään ideointivaiheessa. Ensimmäisenä mieleen tuleva idea saattaa olla turhan geneerinen ja työ ei välttämättä erotu edukseen. Olen viime päivinä pohtinut, miten esittää vettä kauniisti. Ehkäpä siitä syystä ensimmäinen mieleeni tullut idea oli suunnitella jokin sellainen palvelu, jossa vesi olisi elementtinä mukana. Ollaan kyhätty miehelle etätyöpistettä ja siitä inspiroituneena mieleeni nousi ajatus esteettisestä ja uudenlaisesta etätyöpisteestä. Miten rauhoittavaa ja inspiroivaa olisikaan tehdä töitä akvaarion sisällä!
Kysyin itseltäni, tuleeko tästä ideasta toistoa. “Tuskinpa”, totesin ja ryhdyin tekemään nopeita luonnoksia. Minulla oli vesiselvä visio, miltä messuosasto ja tuote itsessään näyttäisi. Kun otin kynän käteen, iski epätoivo. Ymmärsin, etten osaa piirtää pyöreitä muotoja perspektiivissä. Kurssilla käsitellään perspektiiviä syväluotaavammin kevät-puoliskolla. Olen yrittänyt itse opiskellen YouTubesta kehittyä perspektiivin piirtämisessä, mutta hoksannut, ettei niistä perusteellisimmissakaan ole selitetty ihan kaikkea auki. Tällä hetkellä minulla menee suhteettoman kauan aikaa kotitehtävien kanssa perspektiiviä tuumaillessa, mutta voi olla, että tämä painiskelu on vaivanarvoista ja syväopin vielä perspektiivin salat. Perspektiivit ovat kuitenkin onneksi ihanan loogisia.
Skissaus-tekniikka -viikolla käytiin läpi juuri tätä – idean luonnostelua. Messuosastoni muoto ja perspektiivi hakivat muotoaan 23 nopean hahmotelman kautta.
Olin umpikujassa, mutta päätin vain alkaa piirtää ideaani auki vaikkei pyöreiden muotojen perspektiivi ihan oikein menisikään. Niinhän se olisi pääsykokeessakin; jostain olisi lähdettävä pikaisesti liikkeelle kellon tikittäessä tasaisesti eteenpäin. Kotitehtävissä nostan myös omaa rimaani tietoisesti aina ylöspäin, jotta oppisin mahdollisimman paljon. Tähän tehtävään sopi mielestäni upeasti musta paperi ja kaivoin naftaliinista värikynät. Oli hauska huomata, että värikynillä työskentely sujui yllättävän hyvin.
Toinen mieltäni kovasti askarruttava asia on ihmisten esittäminen. Miten realistiselta ihmisten tulee näyttää arkkitehtuurin pääsykokeissa? Ihmisten piirtäminen ei ole vahvin osa-alueeni, mutta messutuotteen avaaminen tarvitsi ehdottomasti sen, että näytti, miten työpistettä käytetään. Päädyin esittämään ihmisen ääriviivojen avulla. Kun taapero näki piirustuksen ja kysyi: “Työskenteleekö tuo läppärin kanssa?”, ajattelin, että hahmo läpäisi juuri parhaan testin. Lisäsin myös messuhallin uloskäynnin lähelle muutaman mittakaavahahmon, jotta tilantuntu kasvaisi.
Kun työ oli viittä vaille valmis, tein hetken jotain muuta ja palasin sitten uudelleen sitä katsomaan. Olen huomannut, että hetkeksi katseen kohdistaminen johonkin toisaalle, auttaa tarkastelemaan työtä paremmin. Pistin merkille, että etummaisen kaaren alaosa näytti kummalliselta. Siinä oli selkeästi perspektiivihäikkä. Pohdin kuumeisesti, miten ihmeessä se tulisi korjata. Muistin perspektiivivideoista nähneeni, että kaikki muodot voi piirtää neliöiden tai suorakaiteiden sisälle. Silloin ne on helpompi saada menemään perspektiivissä oikein. Niinpä tein ihan kevyesti lyijykynällä suorakaiteen ja koin ahaa-elämyksen. Hetkessä perspektiivivinouma oli korjattu ja työ näytti sopusuhtaisemmalta.
Odotettu maanantai
Tällä hetkellä maanantai-illat ovat odotettuja, sillä silloin me Maxi-etäkurssilaiset saamme videomuotoisen kritiikin kotitehtävistä. Paikan päällä kurssilla käyvät saavat kritiikin puolestaan oppitunneilla. Kaikki kritiikit ovat olleet superhyviä, sillä jokainen opettaja on luonut hetkestä levollisen. Töiden äärelle todella pysähdytään, niitä tulkitaan ja tarkastellaan pieteetillä. Ihan jokaisen työn ansioita nostetaan esiin ja ammattimaisin ottein ohjataan eteenpäin kehittymisen polulla. Itse Tehon kurssia harkitessa pohdin, minkälaisia kritiikit oikein ovat ja ajattelin, että tämä saattaisi kiinnostaa myös sinua. Haluaisitko kurkata, millaisen kritiikin sain messutyöstäni? Pääset katsomaan videon tästä (huom: videolla esiintyviltä Tehon opettajilta saatu lupa julkaisemiseen):
Täällä on pienet jamit käynnissä! Siis nyt on kolmas kurssiviikko ja sain vitosen kotitehtävästä! Tuntuu ihan mielettömän rohkaisevalta. Toivo on voimavara, joka kannattelee. Tietenkään kurssilla pärjääminen ei takaa opiskelupaikkaa, koska itse kokeessa voi tapahtua mitä mystisempiä asioita. Ja tämä yksittäinen työ oli vain yksi muiden töiden joukossa – en tosiaankaan pärjää kaikissa tehtävissä näin hyvin. Näen tämän niin, että vain kovasti harjoittelemalla arkkitehtuurin opintojen ovet voivat avautua minulle.
Avainroolissa on säännöllinen harjoittelu. Kurssin arvosanoilla ei ole kovin suurta merkitystä kunhan vaan oppii saamastaan kritiikistä ja osaa sen pohjalta tehdä vastaavan tehtävän pyydettäessä seuraavalla kerralla paremmin. Arvostan sitä, että kurssin opettajat antavat myös lähes poikkeuksetta kehitysideoita 4,5-5 saaneisiin töihin kuten tähänkin messuosastoon. Aina on varaa kehittyä ja juuri tällainen rakentava kritiikki on parasta, mitä voi saada. Oli oma lähtötaso ihan mikä tahansa, koen, että eri luovien alojen ammattilaisten antama kritiikki vie kehittymisessä eteenpäin ja se auttaa unelman saavuttamisessa. Kritiikki on myös hyvä paikka testauttaa, miten oma visio on ymmärretty. Toisinaan opettajat löytävät töistä ihan uusia ulottuvuuksia ja se on hurjan mielenkiintoista!
Kiitos kun olet matkassa mukana! <3 Iina C.
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
