Aalto yliopiston tulokset näkyivät opintopolussa tiistaina. Miten kävi ja mitkä fiilikset nyt on, selviää vain lukemalla eteenpäin.
Kyllä vai Ei?
Tiistaina ne tulivat, nimittäin tulokset Aalto Yliopistosta. En ollut vahdannut opintopolkua pääsykokeiden jälkeen ollenkaan ja ajattelin täysin, että tulokset tulevat aikaisintaan 6.7, joten tiistai-päivä oli normaali kesälomapäivä lasten kanssa. Annoin kuopukselle vauhtia keinussa, kun sain viestin toiselta teholaiselta. ”Tulokset tuli”. Voi apua! Pikku tärinä päällä kirjauduin opintopolkuun ja tihrustin minkälaiset tulokset omalla kohdallani luki. ”Sinulle tarjotaan opiskelupaikkaa”. Oi luoja, mikä fiilis. Vierähti ihan muutama kyynelkin poskelle. Ihan uskomatonta, että odotus on nyt päättynyt.
Miikka on ollut tämän viikon poissa, joten meillä on ollut kotona kunnon sirkus päällä. Vieläkään en ole täysin sisäistänyt, että pääsin sisään Aalton. Se tuntuu edelleen epätodelliselta ja ehkä ymmärrän asian täysin vasta elokuun lopussa orientaatioviikolla. Yleensä minulla on niin paljon asiaa. Yhdestä kirjoituksesta kehkeytyy vähintään kolme blogitekstiä, mutta täytyy sanoa, että nyt olen sanaton. Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä hetkeä.
Seuraava askel on aloittaa ensi syksyä varten järjestelyt. Muun muassa sellainen läppäri pitäisi hommata (tai oikeastaan voittaa arvonnassa), joka ei jää surraamaan paikalleen kun avaa pelkän kirjoitusohjelman (sellainen on nyt käytössä) 😀 Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä sisään ilman Teho-opiston Maxi-kurssia (ja bloggaajaksi pääsemistä). Joten suurkiitos kuuluu Teho-Opiston laadukkaalle sisällölle ja opettajille.
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Tässä vielä odotellaan Aallon tuloksia, joten ajattelin jakaa vähän fiiliksiä pääsykokeista. Tänä vuonna ei saanut ottaa valokuvia, joten niitä ei harmillisesti ole.
Ensimmäinen päivä
Ohjelmoin itseäni luovaan moodiin kuuntelemalla alku viikon Rick Rubinin haastatteluita. Rick Rubin on tunnettu musiikkituottaja, jolta on tullut kirja The Creative Act. Siihen hätään en löytänyt kirjaa äänikirjana tai ehtinyt saada paperista versiota, joten tyydyin kuuntelemaan Rubinin haastatteluita Spotifysta. Haastattelut olivat todella mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä luovuuden suhteen, suosittelen!
Voi vitsit kun ensimmäisenä päivänä jännitti. Ennen ensimmäistä tehtävää jännitti ihan mielettömästi. Ensimmäinen tehtävä oli maalaustehtävä. Piti maalata kvartetti. Onnekseni minulla oli koko matkan Aaltoon soinut päässä Stevie Wonderin Superstitious (vaikka kuuntelin haastattelua enkä musiikkia). Tämä tehtävä tuntui ideoinnin osalta helpolta, sillä mielessäni oli valmiiksi musiikin tyylisuunta ja tunnelma. Toki maalaustekniikkani ei ole joukon parhain, mutta keskityin tunnelmaan ja ilmaisuvoimaan. Silti minulla ei ollut hajuakaan miten meni.
Iltapäivällä jännitys oli hieman helpottanut, mutta ei täysin, sillä ensimmäisen päivän jälkeen karsittaisiin osa pois. Iltapäivän tehtävänä oli suunnitella ja piirtää aikakone. Pää löi niin tyhjää. Tein miellekarttaa ja mietin, mitä eri tapoja olisi käyttää aikakonetta. Keksin vain simppelin muodon, jonka toimintoja esittelin muutamalla eri kuvalla. En ollut työhön yhtään tyytyväinen ja oli pettynyt itseeni ja siihen, etten keksinyt mitään hienompaa. Samalla kun palautin oman työni ja näin ohittaessani muiden töitä, olin varma etten pääse jatkoon. Olin niin maani myynyt. En pystynyt kotona odottamaan sisällä, vaan menin kuopuksen kanssa leikkipuistoon leikkimään. Alkuillasta tuli kuitenkin kutsu jatkoon. Olin kyllä niin helpottunut, että muutama kyynel vierähti myös poskelle 😀
Toinen päivä
Toisena päivänä enää ei jännittänyt niin paljon, sillä karsinta oli jo tehty. Aamulla aloitettiin rakentamalla torni. Materiaaleina meillä oli paksua kartonkia ja puutikkuja. Tämä tehtävä tuntui mukavalle. Tuli vähän kiire, mutta tornista jäi ihan hyvä fiilis. Tuntui, ettei se varmasti paras ollut, mutta ei huonoinkaan.
Iltapäivällä meidän piti suunnitella ja tehdä lelu. Materiaaleina olivat 6 pilliä, viisi puutikkua ja puolikas paketti das-massaa. Tämä tehtävä meni ihan makkaroiksi. En osannut käsitellä das-massaa tarpeeksi hyvin (se kuivuu ja halkeilee helpommin kuin savi), joten Lelu meni vallan penkin alle. Minusta tuntui, että idea toimi, mutta toteutus olikin sitten jotain muuta.
Kolmas päivä
Kolmas päivä alkoi puurimoilla ja eri paksuisilla pahveilla. Meidän piti tehdä soitin. Aamulla ennen kokeen alkua olin luukuttanut monta kertaa R.L. Burnsiden It’s bad you know– kappaletta (onneksi), jossa guiro on vahvassa roolissa läpi kappaleen. Lähdin miettimään, miten voisin tehdä guirosta jotain uutta. Kun soittimeni oli valmis, älysin että se muistuttaa suurehkoa nyrkkirautaa. En ehkä ollut täysin tyytyväinen lopulliseen muotoon tai väreihin, mutta aikaa ei kuitenkaan ollut. Ihan ok siitä tuli ja ääntä siitä ainakin lähti kunnolla.
Iltapäivällä meillä oli luvassa haastattelut. Jokaisella oli viisi minuuttia aikaa. Kauhistuin niin vähäisestä ajasta. Tässä kohtaa minuun iski paniikki. Taannuin jonnekin todella vanhoihin ajatusmalleihin ja tunnelmiin. Harmikseni en tässä kohtaa älynnyt vetäytyä yksikseni jonnekin. Siinä kohtaa tein suuren virheen. Heilahdin täysin pois omasta keskustasta enkä ottanut omaa rauhaa siihen palaamiseen. Joten haastatteluun mennessäni olin kauhusta kankea ja oma verkkainen ja pohtiva ajatus- ja puhetyylini otti vallan. Viisi minuuttia meni niin nopeasti. Kaikki neljä haastattelijaa olivat todella mukavia ja leppoisia, mutta oma fiilis oli haastattelun jälkeen ihan surkea. Sain pidätellä itkua haastattelun jälkeen, kun olin niin pettynyt itseeni ja siihen minkälainen perusluonteeltani olen; hitaasti lämpiävä ja sanojaan tarkkaan harkitseva.Olin valmistautunut haastatteluun jo etukäteen ja miettinyt mitä vastaan tiettyihin kysymyksiin. Huvittavinta oli kuitenkin se, että jokaiselta kysyttiin vähän eri kysymyksiä. Olisin voinut kuolla haastattelun jälkeen!
Yleiset fiilikset
Pääsykokeiden loputtua olin niin maani myynyt ja pettynyt. Pään sisällä oli jäänyt levy päälle, joka sanoi ”sä mokasit kaiken! Kaikki mitä teit oli ihan täyttä kuraa” Kaiken kaikkiaan juurikin tämä tunteiden intensiteetti yllätti. Olin valmistautunut ja harjoitellut. Pääsykokeita on kuitenkin monen monta takana muilta aloilta. Tunnelataus oli kuitenkin jotain ihan omaansa.
Päivien kuluessa analysoin jokaista tehtävää erikseen. Ja paloittelemalla kokemuksen osiin, voin sanoa, että ihan hyvin pääsykokeet kaiken kaikkiaan menivät. En ollut tyytyväinen leluun, aikakoneeseen enkä haastatteluun, mutta eivät nekään ehkä ihan niin huonosti menneet, kuin miltä aluksi tuntui. Tehollakin on ollut monta työtä, jonka palauttaminen on nolottanut ja silti niistä on tullut ihan kelpo arvosana.
Ensi viikolla tulee tulokset ja niitä odotan jännittyneenä. Toivon todella sydämeni pohjasta ja sieluni syövereistä, että oma tekemiseni oli tarpeeksi hyvää. Juhannuksena näin itseasiassa kaksi unta Aallon tuloksista. Ensimmäisessä unessa pääsin sisään parhain pistein. Toisessa unessa pääsin sisään huonoimmilla pisteillä 😀 Joten toivotaan, että unet olivat etiäinen tulevasta.
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Teho-Opiston Midi- ja Tekniikka -valmennuskurssilla opiskellut Milla Packalen on unelmoinut pitkään luovilla aloilla opiskelusta, mutta sen oikean alan löytäminen otti oman aikansa. Matka kohti unelmien opiskelupaikkaa ei ollut ehkä kaikkein helpoin ja matkalle kuului pari muuttujaa, mutta Milla ei luovuttanut. Milla uskoi omaan tekemiseen ja teki pääsykokeet kunnialla loppuun, vaikka usko omaan tekemiseen oli horjua. Nyt hänellä komeilee taskussaan niin rakennus- kuin sisustusarkkitehtuurin opiskelupaikat. Syksyllä hän suuntaa kohti sisustusarkkitehtuurin opintoja.
Seuraavaksi Milla esittelee menestyksekkäitä sisustusarkkitehtuurin pääsykoetöitään sekä kertoo pääsykokeisiin ja hakemiseen liittyvistä fiiliksistä.
Olen Milla, 22 vuotias juuri keväällä valmistunut sisustusartesaani ja tuleva sisustusarkkitehti!
Valmistuin vuonna 2021 lukiosta ja hain samana keväänä ensimmäistä kertaa korkeakouluihin, tuolloin kiinnosti eniten visuaalinen viestintä ja graafinen suunnittelu, jonkin verran myös rakennusarkkitehtuuri. Hain silloin ainoastaan Helsinkiin, Metropoliaan, koska en halunnut muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Korkeakoulupaikkaa ei auennut tuolloin, visuaalisen viestinnän muotoilussa jäin niukasti varasijoille ja rakennusarkkitehtuurin soveltuvuuskokeen jätin kesken, koska en osannut lähestyä tehtäviä tarvittavalla tavalla enkä saanut ensimmäistä tehtävää ajoissa valmiiksi.
Hain samana keväänä myös ammattikouluihin ja lopulta päädyin sitten aloittamaan elokuussa 2021 sisustusalan opinnot Stadin Ammattiopistossa, se on ehdottomasti yksi iso käännekohta matkallani unelmieni korkeakouluihin! Nopeasti tuon koulun aloitettuani huomasin, että tämähän on paljon enemmän mun juttu kuin graafinen suunnittelu.
Kohti pääsykokeita
Sisustusalan opintojen jälkeen Millan kiinnostus luovia aloja kohtaan oli kasvanut entisestään, ja hän päättikin lähteä tavoittelemaan opiskelupaikkaa sisustusarkkitehtuurin ja rakennusarkkitehtuurin parista. Millan hakuun ja kevääseen liittyi käännekohtia, joita hän ei itsekkään osannut aluksi odottaa. Keväälle osunut kuukauden mittainen vaihto, laittoi hakukohteiden sijoituksen uusiksi ja Millalla oli edessä punnittavana minne hän hakisi ensisijaisesti. Hän päätyi ratkaisuun, jossa hän valitsi kohteeksi ne koulupaikat, jossa ennakkotehtäviä ei lainkaan ollut. Näin hän sai mahdollisuuden lähteä vaihtoon sekä samalla tavoitella unelmiaan luovien alojen parissa. Milla päätyi vaihtamaan alkuperäistä hakujärjestystä niin, että hakikin ensimmäisenä Kouvolan sisustusarkkitehtuuriin, jonne ei ollut ennakkotehtäviä. Loput hakukohteistaan oli rakennusarkkitehtuurin kohteita, ylimpänä Metropolia.
Syksyllä 2022 päätin, että koska olen vihdoin löytänyt minua kiinnostavan alan, josta haluan oppia vielä lisää, aijon panostaa ensi vuoden hakuihin kunnolla. Ilmoittauduin loppuvuodesta Teho-Opiston Midi- ja Tekniikka -kursseille, koska olin kuullut niistä paljon hyvää ja seurannut Tehoa somessa pitkään. En tiennyt miten pääsykokeisiin kannattaa treenata, joten halusin oppia tärkeimmät asiat ja harjoittaa tekniikoitani, jotta onnistuminen kokeissa olisi mahdollista.
Rakennusarkkitehtuurin soveltuvuuskoe oli keväällä vuorossa ensimmäisenä. Jännitin koetta aika paljon ja siitä ei meinannut tulla aluksi mitään. Sain kuitenkin palautettua ensimmäisen mehutölkeistä tehtävän rakennelman paria minuuttia ennen palautusajan päättymistä. Toinen tehtävä olikin sitten perinteinen puuväreillä tehtävä näkymä rakennelman sisältä ja ulkoa. Puuvärit ovat olleet aina oma heikkouteni, joten tämäkin tuntui vähän siltä että tuleekohan tästä mitään. En ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta olin kuitenkin päättänyt palauttaa tehtävän ja näin tein, hieman kiire tuli tässäkin. Sain siis tehtävän palautettua ja sitten jäätiin jännittämään tuloksia. Hain rakennusarkkitehtuuriin ensisijaisesti ammatillisella todistuksella, koska matematiikan opinnoista oli jo kulunut hyvä tovi ja jännitin AMK-valintakokeeseen osallistumista. Olin saanut ammattikoulusta hyvän todistuksen ja toivoin, että se auttaisi koulupaikan saamisessa.
Rakennusarkkitehtuurin pääsykokeiden jälkeen Milla suuntasi kohti XAMK:in sisustusarkkitehtuurin kokeita, joita hän esittelee seuraavaksi.
Sisustusarkkitehtuurin pääsykokeet – 91/100p
XAMKin pääsykokeiden ensimmäinen osa osui vielä juuri minun tuurilla päällekkäin lomamatkan kanssa. Silloin päätin, että en kyllä jätä niitä väliin. Pakkasin lomamatkalle mukaan kaikki pääsykoetarvikkeet ja vietin puolikkaan lomapäivän yksin hostellilla tehden pääsykoetehtäviä, jotka helpotuksekseni olivat molemmat piirustus- ja maalaustehtäviä. Tämä kannatti, sillä viikkoa myöhemmin sähköpostiini kilahti kutsu pääsykokeiden toiseen osaan, johon olin päässyt pisteillä 35/40!
Toinen osa pääsykokeista oli tästä viikkoa myöhemmin, jolloin Milla matkasi päiväksi Kouvolaan.
Millan ajatuksia pääsykokeista:
Tehtävä 1. Pisteet 18/20.
Osasin kyllä odottaa erilaisia tehtäviä kuin ensimmäisessä osassa, mutta silti ensimmäinen tehtävä pääsi hieman yllättämään. Tehtävänä oli tehdä kartongista abstrakti kolmiulotteinen tilallinen teos, jossa kova ja pehmeä kohtaavat. Teoksen ulkomitat olivat 15x15x30cm, mikä aiheutti hieman harmaita hiuksia, koska en ollut koskaan tehnyt pienoismalleja tai muita vastaavia niin isossa koossa.
Lähdin ensin luonnostelemaan erilaisia ideoita, mutta lopullinen palautukseni ei ollut mikään niistä. Taisin aloittaa ihan alusta viimeisen tunnin lähtiessä käyntiin, ja se kyllä näkyy tehtävän ideoinnissa ja toteutuksessa. Muistin Tehon kotitehtävistä yhden hieman samantyyppisen tehtävän jota en kuitenkaan ehtinyt silloin tekemään, joten lähdinmuokkaamaan siihen ideoimaani rakennelmaa tähän tehtävään sopivaksi ja sain palautettua tehtävän paria minuuttia ennen ajan loppumista. Minun haastatteluvuoroni osui vielä tämän tehtävän loppupuolelle joten stressi työn valmistumisesta oli suuri. Viimeisen 20 minuutin aikana koitin saada työstä vain mahdollisimman siistin näköisen, jotta se ehkä kompensoisi simppeliä ideaa. Työni erosi monesta muusta palautuneesta tehtävästä aika paljon, joten jännitin tuloksien saapumiseen asti oliko tehtävä kuitenkaan tehtävänannon mukainen ja saisinko siitä tarpeeksi pisteitä. Sain tästä tehtävästä kuitenkin 18/20 pistettä ja se yllätti minut.
Tehtäviä oli toisessa osassa kaksi, pienoismalli ja värillinen esityskuva.
Toinen tehtävistä alkoi pienellä yllärillä, sillä paikalle tuotiin puutikkuja, kuumaliimaa ja narua. Olin jo ehtinyt huokaista helpotuksesta kun pääsykokeiden tarvikelista tuli, koska siellä ei ollut puutikkuja. En ollut harjoitellut puutikkutehtäviä ollenkaan, joten mietitytti miten saan teoksestani rakenteellisesti kestävän, mutta näyttävän. Tehtävänä oli siis rakentaa puutikuista ja halutessaan muistakin materiaaleista näkötorni kahdelle ja lisäksi tehdä värillinen esityskuva paperikokoon A3.
Muistin luennoilta muutamia kestäviä rakenteita ja lähdin toteuttamaan kolmiomuotoa. Tässäkin tehtävässä mittakaava, jossa rakennelma piti olla tuntui hieman haastavalta, joten päädyin hetken pohtimisen jälkeen tekemään rakennelman ikäänkuin pieneksi majaksi, jossa istutaan.
Värillisen esityskuvan päätin maalata, koska se on itselleni vahvin tekniikka ja myös nopea pääsykokeissa. Tein pienoismallia hieman yli kaksi tuntia, joten maalaukselle jäi aikaa enää alle tunti, ja se kyllä näkyy. Muistelin luennoilta myös tehokeinoja erottuvuuteen ja yksi niistä on värimaailma ja vastavärit, joten päädyin valitsemaan työn väreiksi keltaisen ja violetin. Koska tausta oli vielä kostea kun lähdin maalaamaan rakennelmasta kuvaa, värit levisivät. Aikaa ei enää juurikaan ollut itse rakennelman maalaamiseen, joten se jäi hyvin yksinkertaiseksi ja ehkä hieman epärealistiseksi. Sain kuitenkin tästäkin tehtävästä 18/20 pistettä, mikä oli myöskin enemmän kuin oletin.
Haastattelusta täydet pisteet – 20/20!
Haastattelu oli minulla ensimmäisen tehtävän yhteydessä. Haastatteluvuoro jaettiin paikanpäällä ja aikaa haastattelussa oli 10min. Jännitin tätä vaihetta eniten, koska aiempi kokemus ryhmähaastattelusta työnhaussa oli jättänyt huonon fiiliksen ja pelon sellaisia tilanteita kohtaan. Ryhmässäni oli kuitenkin vain lisäkseni yksi ihminen, eli haastattelu oli lopulta parihaastattelu. Haastattelijat kysyivät aiempaa taustaa, toiveita tulevaisuudesta sisustusarkkitehtinä ja valmiuksista osallistua päätoimiseen lähiopetukseen. Osasin vastata kysymyksiin mielestäni todella hyvin ja uskon että taustani sisustusalan ammattikoulusta kertoi valmiuksistani ja kyvyistäni pärjätä tässäkin koulussa. Jännitys laantui nopeasti, koska haastattelijat olivat mukavia ja rentoja, ja olin valmistautunut vastaamaan tämänkaltaisiin tyypillisiin kysymyksiin. Sainkin haastattelusta täydet 20/20 pistettä! Kokonaispisteet siis pääsykokeiden toisen osan osalta olivat 56/60. Ensimmäisen ja toisen osan yhteenlasketut pisteet 91/100 riittivät siis opiskelupaikkaan Kouvolassa, jonne lähdenkin syksyllä sitten opiskelemaan 🙂
Jännitin pääsykokeita etukäteen yllättävän vähän, vaikka yleensä jännitän ihan pieniäkin asioita pitkään etukäteen. Tavoitteeni näissä pääsy- ja soveltuvuuskokeissa oli palauttaa kaikki tehtävät vaikken olisi niihin täysin tyytyväinen itse. Olin keväällä tehon kursseilla joutunut palauttamaan tehtäviä joihin en ollut täysin tyytyväinen, mutta joista olinkin yllättäen saanut hyviä arvosanoja, jopa yhden vitosen. Näistä oppineena tajusin, että oli fiilis tehtävistä mikä tahansa, usko itseesi, tee ne loppuun ja palauta ne, sillä palauttamatta jättäminen ei ainakaan tuo opiskelupaikkaa. Tämän tajuaminen helpotti ainakin omaa stressiäni huomattavasti.
Sain myös toukokuun lopussa paikan todistusvalinnalla Metropolian rakennusarkkitehtuurista jonne en uskonut ikinä pääseväni. Olen tästäkin erittäin kiitollinen ja olisin mielelläni mennyt myös tähän kouluun!
En olisi selvinnyt pääsykokeista ilman Tehon oppeja, vaikka muutama tehtävä ja tekniikka pääsikin kokeissa yllättämään!
-Milla
Millan vinkit ennakkotehtäviin ja pääsykokeisiin:
Varaa aikaa ennakkotehtävien ideointiin ja tekoon. Vaikka niihin on tavallaan annettu paljon aikaa, se voi hämätä ja aiheuttaa loppuvaiheessa kiireen. Aloita siis tehtävien teko heti kun ne julkaistaan, jotta vältyt samanlaisilta pettymyksiltä kuin minä ja saat tehtävät palautettua. Jos mahdollista, ota vähemmän töitä tai muita aktiviteettejä ennakkotehtävien ajalle jotta saat palautuksistasi sellaiset kuin haluat. Ennakkotehtävillä karsitaan paljon ihmisiä, joten ne ovat tärkeitä.
Harjoittele tekniikoita etukäteen. Jos mahdollista, suosittelen ehdottomasti osallistumaan Tehon valmennuskursseille. Sain itse harjoittelurutiinia sillä, että kävin tunneilla säännöllisesti. En olisi selvinnyt pääsykokeista ilman Tehon oppeja, vaikka muutama tehtävä ja tekniikka pääsikin kokeissa yllättämään! Pelkästään jo luentomateriaalit auttavat pitkälle, vielä enemmän apua on harjoitustehtävistä ja simulaatioista. Palaute omista harjoitustöistä on myös ollut tärkeää minulle!
Ole armollinen itsellesi. Jokaisessa tehtävässä ei tarvitse välttämättä onnistua täysin. Toki kilpailu pääsykoepaikoista on kova, mutta tärkeämpää mielestäni on seuraavan kohdan vinkki:
Palauta tehtävät! Vain palauttamalla tehtävät voit edetä seuraavaan vaiheeseen tai päästä sisään kouluun. Vaikka et olisi niihin täysin tyytyväinen, palauta ne silti. Lopullisen arvioinnin tehtävistä tekee kuitenki valitsijaraati ja koskaan et voi tietää millaisia tehtäviä muut ovat palauttaneet ja miten he ovat onnistuneet 🙂
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Pitkä odotus viimein palkittiin! Nimittäin Aallon ennakkotehtävien tulokset tulivat viime keskiviikkona. Ja kuten otsikosta varmaan arvaattekin, niin sain kutsun Aaltoon sisustusarkkitehtuurin pääsykokeisiin. Odotus oli rrrraastavan pitkä. Siis huh hei. Loppu puolella tuli tarkistettua aika monta kertaa sähköpostia ja muutaman kerran tuli käytyä omassa opintopolussakin. Mutta, eniten varmaan kiinnostaa minkälaisilla töillä pääsin ennakkotehtävistä läpi?
TEHTÄVÄ 1: LEIJUTIN
Suunnittele ja piirrä leijutin.
Toteutustapa:
Piirrä lyijykynällä A3-kokoiselle paperille.
Arvosteluperusteet:
Idea
Sommittelu
Tilan ja liikkeen taju
Havainnollisuus
Valo ja varjo
Leijuttimessa idea tuli melko nopeasti ja mielikuva siitä, miten aloitan rakentamaan kuvaa oli jokseenkin selvä. Tiesin, että haluan kuvakulman olevan alhaalta ylös sekä halusin mukaan diakonaalia tuomaan lisää liikkeen tuntua. Melko nopeasti tiesin myös, että haluan piirtää rakennukset paperilel ”vinoon”. Vaikka ajatus toteutuksesta pulpahti mieleen melko selkeästi ja vaivattomasti, oli toteuttaminen alkuun haastavaa. Yritin piipertää pieniä mallikuvia eri vaihtoehdoista paperille ja turhaannuin täysin. Yritin myös hahmotella 2h ja HB kynillä haaleammin ja se nosti ärsytystasoa nollasta sataan. Lopulta annoin periksi omille haluilleni ja kaivoin esiin ison paperin ja 8B-kynän. Nopsaa hahmottelin mitä haluan tehdä ja käytin tuherrusta referenssinä uudelle paperille piirtäessäni. Sitten oli jo paljon helpompaa hahmotella haaleasti ja kevyesti. Ihan hyvä lopullisesta työstä kai sitten tuli. Tai ainakin työstä tuli oman näköinen ja tarpeeksi hyvä, että pääsin pääsykokeisiin.
TEHTÄVÄ 2: UNI
Maalaa päiväuni ja painajainen.
Toteutustapa:
Piirrä ja/tai maalaa kaksi värillistä kuvaa yhdelle A3-kokoiselle paperille.
Arvosteluperusteet:
Idea
Sommittelu
Eläytymiskyky
Maalauksellisuus
Tunnelma
Tila, valo ja väri
Uni tehtävän tein itseasiassa ensimmäisenä. Heti tuli monta ideaa mieleen; lapsen rauhaisat leikit vs. sisarus vaanimassa ”pahantahtoisesti takana”, vanhemman turva ja läheisyys vs hyväksikäyttö sekä vankila vs vapaus. Vankila ideaa pyörittelin pidempään mielessäni, mutta en löytänyt itselleni mieluista kuvakulmaa, joten päädyin lopulta loputtomiin kotitöihin ja valvomiseen vs. nukkumiseen. Aiheeseen saattoi hieman vaikuttaa myös se, että lapset sairastelivat, kotona oli kaaos enkä oikeastikaan ollut saanut nukkua moneen yöhön. Unelmani sillä hetkellä oli päästä nukkumaan. Tähän työhön olin tyytyväinen. Vesivärit eivät ole vahvuuteni, joten siihen nähden olin iloinen miten työ onnistui. Pääsykokeissa tosin on turha lähteä kokeilemaan vesiväreillä, sillä olen niiden kanssa vielä melko tumpelo.
TEHTÄVÄ 3: KELLUTIN
Suunnittele ja rakenna kellutin.
Toteutustapa:
Rakenna grillitikuista ja paperista suunnittelemasi kellutin.
Valokuvaa se vedessä kellumassa.
Arvosteluperusteet:
Idea
Kelluvuus
Muoto ja rakenne
Materiaalin käyttö
Kolmiulotteisuus
Viimeisenä vielä rakentelutehtävä, kellutin. Tämän kanssa painin todella pitkään. Tein monen monta erilaista prototyyppiä, mutta mikään ei miellyttänyt, ei tippaakaan. Missään ei ollut kaipaamani pirskahtelevaa iloa ja lempeyttä. Lopulta lähdin rakentamaan kellutinta käyttäen inspiraationa poijua. Halusin, että kelluttimessa on myös vedenalainen osa, sillä niin monessa kelluvassa kappaleessa aina on. Kun sain lopulta ”poiju”- idean, niin tekeminen oli todella helppoa. Ehkä vaihtaisin paperin paksumpaan ja hioisin vielä mittasuhteita, mutta siinä kohtaa ei aika enää riittänyt. Mietin myös, että veden alla olevaan osaankin voisi laittaa vielä yhden osan, jossa voisi olla ihmisiä. En kuitenkaan halunnut riskeerata, että kellutin miellettäisiin sukelluttimeksi. Alla muuten pari kuvaa kelluttimen eri räkämalleista jotka eivät kelvanneet.
Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen töihin. En olisi pystynyt parempaan. Hyvä siis, että tämän tasoisilla töillä pääsi pääsykokeisiin. Nyt ollaankin pupu pöksyssä, kun odotellaan tulevia pääsykokeita. Pääsykoetta edeltävistä fiiliksistä kerron seuraavalla kerralla.
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Haaveiletko sinäkin sisustusarkkitehdin urasta?
Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!
Tänään puhetta rutiineista ja niiden kadottamisesta sekä takaisin raiteille pääsemisestä. Millä asenteilla ja ajatuksilla saa tuupittua itseään takaisin hommiin? Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, miten huonosti on riittävän hyvin? Siinä tämän kerran aiheet 🙂
Mihin ne rutiinit katosi?
Meidän keskiviikko-illan tunneilla kotitehtävien palautusprosentti on romahtanut täysin. En siis ole itsekään tässä paljon niitä tehnyt. Oops. Moni varmasti on väsynyt ja keräilee motivaatiota ja jaksamista viimeisille kerroille. Ehkä mielessä pyörii kysymys siitä pääseekö ennakoista jatkoon. Entä jos ei pääse? Kannattaako sitten vielä treenata? Onko enää motivaatiota jäljellä jos ei pääsekään. Kuinka paljon otamme tässä kohtaa tietoisesti etäisyyttä ja kuinka paljon siitä on tiedostamatonta? En oikeastaan tiedä. Toki mitä tietoisempia olemme omista mielen liikkeistämme, sitä vapaampia olemme toimimaan haluamallamme tavalla.
Itse huomaan, että on ollut haastavaa palata kotitehtävien tekemisen rutiiniin. Piirtäminen ja maalaaminen kun eivät ole ennen Teho-opistoa kuuluneet minun arkeeni. Joten, kun jätin ennakkotehtävien aikaan tekemättä kotona Tehon tehtävät tipahdin kokonaan tekemisen rutiinista ja nyt kyytiin pääseminen vaati extra ponnisteluja. Ja ollaan nyt rehellisiä. Minä ainakin olen todella mukavuuden haluinen ja harmillisen laiska joissakin asioissa. Etenkin kun uupumus on taustalla ”work hard”- tyyliset tsemppaukset kuulostavat kirosanalta. Silloin kun kovaa painaminen ja itsensä likoon laittaminen tarkoittavat itsensä hylkäämistä, sinne ei enää halua koskaan palata. Joten siksipä mietin miten voin hellästi tuupata itseäni taas oikeille raiteille?
Ajattelu ja Asenteet? Check!
Miten siis käynnistää sammunut moottori uudestaan ja pyrähtää takaisin Tehon kotitehtävien raiteille? Ajattelun ja asenteiden tasolla itselläni ainakin auttaa miettiä paria juttua:
Kaikki mitä teen on kotiin päin. Jokainen Teho-opistolla tehty ja tehtävä on aina yksi harjoitus lisää parantamaan omaa osaamista. Mitä opin nyt, pysyy mukanani myös myöhemmin. Vaikka en pääsisikään tänä vuonna kouluun, olen silti oppinut valtavasti Tehon tunneilla. Jo pelkästään se tietomäärä on uskomaton, unohtamatta tietenkään taitoja, joita olen tähän mennessä oppinut.
Teen tämän itseäni varten. En tee tehtäviä Teho-opiston opettajia varten. En harjoittele Aallon arvosteluraatia varten. Teen tämän kaiken itseäni varten. Käyn Teho-opiston tunneilla, jotta pääsen opiskelemaan alaa, mikä innoittaa minua. Teen kotitehtävät, jotta joskus pääsen ansaitsemaan rahaa työssä, josta nautin. Minun ei tarvitse todistaa mitään. Minun ei tarvitse päästä mihinkään tiettyyn asemaan tai saavuttaa jotakin titteliä. Teen tätä, koska se tuntuu oikealta.
Mistä sitten aloittaa ja miten?
Kun on paljon tehtäviä rästissä, tykkään itse keskittyä siihen tehtävään, joka kuuluu nyt saada valmiiksi. Jos ajattelen kaikkea sitä työmäärää, stressaannun ja joudun hämmennyksen valtaan. Joten keskityn helpoimpaan: mitä tällä viikolla kuuluu tehdä? Ja kun saan tämän viikon tehtävän tehtyä, asetan tavoitteeksi, että saan ainakin yhden rästin tehtyä. Minun ei tarvitse tehdä kahta tai kolmea per viikko, vaan yksi riittää. Kun olen saanut yhden rästin tehtyä voi tarkistaa viikon aikataulun ja miettiä olisiko enemmän aikaa. Jos ei, niin se ei haittaa. Syyllistyminen ja stressi eivät ainakaan omalla kohdalla auta. Paloittelen asiat saavutettaviin tavoitteisiin, enkä mieti yhtään sen piemmälle. Muistan myös, että tehtävät ovat minua varten. Ne eivät ole vaatimuksia. Kukaan ei kysele niiden perään. En ole tilivelvollinen kenellekään. Ne ovat lahja minulle ja oman osaamisen kehittämiselle, joten minun ei tarvitse ruoskia itseäni eteenpäin.
Mikä on tarpeeksi hyvä?
Edellisessä Tehon iltahippaloissa Sini heitti haasteen yhdelle teholaiselle: ”miten tehdä riittävän hyvä”. Tämä liittyi keskusteluun siitä, kun tuntuu ajan loppuvan kesken. Itsellänikin tuntuu, että kolme tuntia ei aina meinaa riittää. Joten olen asettanut itselleni myös saman haasteen ehtiä tehdä tehtävät annetussa ajassa. Vein ajatusta vielä vähän pidemmälle. Miten huonosti on riittävän hyvä? Epäonnistumisen välttäminen ja täydellisyyden tavoittelu ovat juurtuneina selkärankaan, joten ajattelin harjoitella nyt tavoittelemaan vähän vähemmän. Ei sillä, että taitoni olisivat ylenpalttisen mahtavat. Mutta pääsykokeissa ei saa extra-aikaa, joten sen mukaan pitää myös harjoitella. Nyt on nimittäin oivallinen tilaisuus kokeilla, kuinka ”vähällä ja huonolla” voi saada tarpeeksi hyvän arvosanan. Toki riskinä on, että ihan pieleen menee. Mutta mieluummin nyt, kuin pääsykokeessa. Mitä kannattaa tehdä ja mitä kannattaa jättää tekemättä? Olisi varmasti ollut viisasta harjoitella tätä jo syksyllä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Seuraavaksi harjoittelen siis, kuinka alas riman voi laskea ja silti onnistua?
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Nappaa opiskelupaikka portfoliolla!
Tehon kursseilla portfolion koonneista, ulkomaille hakeneista 100 % on päässyt sisään johonkin hakemistaan yliopistoista! Voit valita kurssivalikoimastamme minkä tahansa kurssin (pl. Ennakko-kurssi) portfoliototeutuksena ja tulla treenaamaan ammattilaisten ohjauksessa. Ilmoittaudu mukaan koostamaan joukosta erottuva portfolio ja nappaa unelmiesi opiskelupaikka!
Helou helou toverit! Edellisestä kirjoituksesta onkin aikaa. Tällä kertaa fiiliksiä ennakkotehtävien tulosten odottamisesta, Teho-opiston illanvietoista sekä tämän hetken ykkösjuttu mielen tasolla (mikähän se voisi olla?)!
Jälkimainingit ennakkotehtävistä
Moni varmasti odottaa kuumeisesti ennakkotehtävien tuloksia. Muutama viikko kai pitäisi maksimissaan suunnilleen mennä, kunnes viimeisetkin tulokset tulevat. Sähköpostin avaaminen jännittää tällä hetkellä joka kerta. Tekee mieli siristellä ja tihrustella silmät melkein kiinni. Suurimman osan ajasta en oikeastaan ajattele koko asiaa, mutta silloin kun ennakkotehtävät tulevat mieleen vatsaan tulee hetkellisesti perhosia ja sydän hypähtää. Lyhyen hetken jälkeen jatkan keskittymistä taas nenän edessä olevaan asiaan ja luotan siihen, että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan ennakkotehtävien osalta.
Tehon illanistujaiset
Teho-opiston illanistujaisista ei ole tullut paljoa kirjoiteltua. Moneen olen kyllä osallistunut ja tykännyt todella paljon, vaikka introvertti olenkin. Pientä tsemppiä se välillä vaatii tulla alas omasta norsunluutornista. Etenkin kun pää pysyy usein pilvissä ja analysoi paljon omaa olemista ja sanomista. Joskus omat virtapiirit ja kovalevyt vähän ylikuumenevat sosiaalisissa tilanteissa tästä syystä. Hupaisaa sinänsä kun kuvittelee, miten savu tulee korvista ulos kun aivot menevät ylikierroksilla.
Oli miten oli, muutama viikko sitten oli edellinen yhteinen tapahtuma ja seuraava on ensi viikolla. Viime kertaiset illanistujaiset olivat heti sen jälkeen kun ennakkotehtävät oli palautettu. Katselimme toistemme palauttamia toinen toistaan upeampia töitä. Muiden töitä nähdessä tietysti mieleen hiipi epäilykset siitä, olisko itse pitänyt tehdä jotakin toisin? Olisiko pitänyt yrittää enemmän? Olisiko pitänyt hakea useampaan kouluun? Teinkö oikein? Teinkö väärin? Oli muutamia opiskelijoita, jotka hakivat kaikkiin sisustusarkkitehtuurin koulutuksiin. Siis huhhuh! Nostan kyllä hattua! Siinä on vaadittu mielenlujuutta ja mieletöntä henkistä voimaa että on saanut niin monta tehtävää puristettua. Mitä tulee omiin epäilyihin, niin vastaan yleensä itselleni: “yes, yes, it’s all good”
Viimeinen hehkutus illanistujaisiin on ehdottomasti Sini! Moni luultavasti jo tietääkin, että Sini on Teho-opiston perustaja. Vaikka häntä ei näe tällä hetkellä tunneilla opettamassa äitiysloman takia, niin illanvietoissa häneen on onneksi törmännyt. Sini on aivan mahtava! Mun mielestä ei ole itsestäänselvää, että joku ”hierarkian huipulla” olisi olemukseltaan niin samalla tasolla kaikkien muiden tasolla. Sinistä ei tule mitään viboja, jotka viittaisi että hän olisi parempi tai ylempänä kuin kukaan muukaan huoneessa. Ihailen todella paljon sitä intoa, uteliaisuutta ja vilpitöntä uskoa muiden potentiaaliin, mikä Sinistä paistaa ympärille. Uskon, että myös tämä seikka on syitä Teholaisten menestykseen pääsykokeissa. On joku joka vankumattomasti uskoo, että sä tulet menestymään. (Ja toki näistä myönteisistä uskomuksista on myös tutkittua tulosta oppimisen lopputuloksissa)
Ykkös asia johon keskityn juuri nyt
Yksi kaikkein tärkein asia ennen kuin mitään tuloksia tulee: kiitä ja onnittele itseäsi. Juteltiin tämän tärkeydestä toisen teholaisen ystävän kanssa. Nyt on hyvä hetki katsoa taaksepäin miten pitkälle onkaan päässyt. Kuinka paljon on opittu ja kuinka paljon on tehty töitä oman unelman eteen. Toivottavasti jokainen voi olla tyytyväinen siihen, että antoi ennakkotehtävissä parastaan. Itse ainakin olen. Painan kiitoksen ja tyytyväisyyden mieleeni ja mikä tahansa on lopputulos en mitätöi tämän hetken kokemusta. Miksi tämä on niin tärkeää? Olen huomannut, että epäonnistumisten sattuessa meillä on taipumus mitätöidä kaikki se hyvä mitä meillä on ollut ennen ”epäonnistumista” tai menetystä. Jostain syystä luulemme, että mitätöimällä kaiken edeltävän hyvän sen hetken pettymys tai tuska ei tuntuisi niin pahalta. Mutta mitätöimällä hyvän, paha ei pienene.
Mietin tässä mielikuvaa vaa’asta. Toisella puolella on miellyttävät kokemukset ja toisella puolella epämiellyttävät. Ajatellaan että vaa’assa on ennen tuloksia enemmän hyviä kuin huonoja kokemuksia. Jos minulle tulee hylsy ennakkotehtävien suhteen, luonnollisesti väliaikaisesti ”huonoihin” kokemuksiin tulee lisää painoa. Kestää hetken, kun vaaka hakee uutta tasapainoa. Jos tässä tilanteessa kiellän kaikkien hyvien kokemusten olemassa olon ja tyhjennän vaa’alta kaiken hyvän, eikö se huono kokemus kippaa vaakaa vielä enemmän vinksalleen?
Mikään hyvä kokemus ei tietenkään poista sitä raakaa tunnetta, jos ei pääse jatkoon. Rukkaset kuin rukkaset tilanteessa kuin tilanteessa tuntuvat aina brutaaleilta. Ja myös ne ikävät tunteet täytyy toki kokea. Mutta! Olisko nyt paras hetki juurruttaa ne hyvät muistot sekä miellyttävät tunteet ja kokemukset syvemmälle omaan ytimeen? Kukaan ei voi viedä niitä pois. Siitä mitä jo nyt on saavuttanut voi olla kiitollinen. Ja sitten kun hyvät tulokset (sormet ristiin) tulevat, voi vain olla entistäkin onnellisempi.
Huh, kun oli taas paljon asiaa,haha. Piti kirjoitella myös motivaatiosta, mutta se näköjään jää seuraavalle kerralle.
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Sisustussuunnittelijan urasta haaveilee moni ja alan koulutuksesta onkin paljon kysyntää. Mutta mitä kaikkea sisustussuunnitelijan koulutukseen oikeastaan liittyy ja miten se eroaa esimerkiksi sisustusarkkitehtuurin urasta ja opinnoista? Jatka lukemista ja ota selvää!
MIKÄ ON SISUSTUSSUUNNITTELIJA?
Sisustussuunnittelija ei ole virallinen ammattinimike, joten periaatteessa kuka vain voi kutsua itseään tällä nimellä. Sisustussuunnittelua ammattikorkeakoulussa opiskellut tai työkokemuksella ammattiosaamista kartuttanut henkilö voi kuitenkin hakea suojattua Sisustussuunnittelija (SI) ammattinimikettä liittymällä Sisustussuunnittelijat SI ry:n jäseneksi. Ammattikouluista valmistuu taideteollisuusalan perustutkinnosta nimikkeellä artesaani, josta voi suunnata sisustussuunnittelijan työtehtäviin. Sisustussuunnittelijanyötehtävät vaihtelevat yrittäjyydestä eri työtehtäviin. Suunnittelun kohteina ovat usein asuin-, työ- ja liiketilat sekä lisäksi näyttely-, messu- ja muut julkiset tilat.
Sisustussuunnittelijan koulutuksessa suunnitellaan ja toteuttaan usein erilaisia sisustusprojekteja, jotka voivat olla esimerkiksi asuntoja, julkisia tiloja tai myymälöitä. Opinnot sisältävät usein värioppia, materiaalioppia, muotoilu- ja designtuntemusta, tuotteistamis- ja markkinointitaitoja, sekä tietotekniikan monipuolista käyttöä suunnittelussa ja toteutuksessa.
MISSÄ VOI OPISKELLA SISUSTUSSUUNNITTELIJAKSI?
Sisustussuunnittelua voi opiskella monissa ammattikouluissa, kansanopistoissa sekä yksityisillä koulutuksentarjoajilla. Esimerkiksi Studentum listaa kattavasti eri sisustusalan koulutuksia. Opinnot kestävät koulutuksesta riippuen muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen: ammatilliseen perustutkintoon tähtäävä koulutus on laajuudeltaan 180op ja sen suoritus kestää 3 vuotta. Kansanopistoissa ja yksityisissä kouluissa opinnot sen sijaan kestävät usein yhden lukuvuoden. Koulutus on ammattikouluissa maksutonta, mutta kansanopistoissa ja yksityisissä kouluissa usein maksullista n. 1200-3500€ vuodessa. Lue lisää sisustussuunnittelijan koulutuksesta.
MIKÄ ON SISUSTUSARKKITEHTI?
Sisustusarkkitehti on ammattinimike, jonka käyttö edellyttää taiteen maisterin tutkintoa tai muotoilija-ammattikorkeakoulututkintoa. Sisustusarkkitehti (SIO) ammattinimikettä voi käyttää Ornamon jäseneksi liittynyt korkeakoulutettu muotoilija/sisustusarkkitehti. Myös muotoilun asiantuntijuudella ja yli 6 vuoden työkokemuksella voi saada jäsenyyden, ja kyseisen nimikkeen käyttöönsä.
Sisustusarkkitehtuurin opinnoissa keskitytään mm. tilan- ja valon arkkitehtuuriin, kaluste- ja rakennesuunnitteluun, materiaalien tuntemukseen sekä värien hallintaan. Lisäksi koulutuksessa opiskellaan tilan ja kalusteiden vuorovaikutuksellista suhdetta, sekä analysoidaan ja arvioidaan tilojen luonnetta. Erityisesti yliopistokoulutuksessa opinnot kannustavat taiteellisen ja tutkimuksellisen ajattelun yhdistämiseen sekä persoonallisen suunnitteluprosessin hallitsemiseen (lähde: Studentum).
Sisustussuunnittelijan työtehtävien lisäksi sisustusarkkitehti voi toimia myös asiantuntijana, johtajana, tutkijana ja opettajana eri yrityksissä tai organisaatioissa. Lähtökohtaisesti sisustusarkkitehdin työmahdollisuudet ovat siis laajemmat kuin sisustussuunnittelijan. Sisustusarkkitehdin tehtävissä myös korostuu usein laajempien kokonaisuuksien hallinta sekä analyyttinen tutkimustyö.
MISSÄ VOI OPISKELLA SISUSTUSARKKITEHDIKSI?
Sisustusarkkitehtuuria voi opiskella siis sekä ammattikorkeakouluissa (Metropolia, XAMK, Savonia ja LAB-muotoiluinstituutti), että yliopistossa (Aalto-yliopisto). Ammattikorkeakoulututkinnot ovat laajudeltaan 240op ja niiden suorittaminen kestää 4 vuotta, yliopistotutkinto taas kestää 5 vuotta ja on laajuudeltaan 180op (kandidaattivaihe) ja 120op (maisterivaihe).
Myös Teho-Opisto tarjoaa kattavia valmennuskursseja sisustusarkkitehtuurin alalle. Kilpailu opiskelupaikoista on kovaa, joten pääsykokeissa joukosta erottuminen ja oman persoonnallisen tyylin löytäminen korostuvat. Teho-opiston valmennuskurssia kannattaakin harkita, jos haaveilet on sisustusarkkitehtuurin opinnoista. Vuonna 2020 87% Aalto-yliopiston sisustusarkkitehtuurin sisäänpäässeistä oli nimittäin Tehon opiskelijoita! Lue lisää sisustarkkitehdin koulutuksesta.
Haaveiletko sinäkin sisustusarkkitehdin urasta?
Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!
Tänään pikaisia päivityksiä ennakkotehtävien etenemisestä. Miten lähestyn ennakkotehtäviä? Mihin kouluihin haen? Olenko saanut aloitettua tehtäviä?
Miten lähestyn ennakkotehtäviä?
Osa saattoi huomata, että puhuin viimeksi vain Aallon ennakkotehtävistä. Haenko siis mihinkään muualle? Priorisoin Aallon ennakkotehtävät ensimmäiseksi ja jos aikaa jää, niin teen myös metropolian ennakkotehtävät. Alun perin olin ajatellut painaa maaliskuun kovaa ja lujaa. Tehdä kaikki maxi-kurssin kotitehtävät sekä tietysti pakertaa ennakkotehtäviä kahteen kouluun. Ennen tämä olisi onnistunut varmasti tuttuun tapaan hyvin. Puristaa viimeisetkin mehut irti yhden kuukauden aikana. Mutta enää akkujen järjetön tyhjentäminen kerralla ei onnistu, eikä se kyllä kiinnostakaan. Joten päätin lähestyä ennakkotehtäviä yhden periaatteen mukaan: hellästi.
En sano, että kaikkien pitäisi tehdä samoin tai että oma lähestymistapa olisi välttämättä järkevin. Mutta silti haluan kapinoida tätä aikaa ja toimintakulttuuria vastaan. Pitääkö kaikki saada nyt heti? Pitääkö itseään piiskata uudestaan ja uudestaan ylittämään omat rajansa? Pitääkö oma sisäinen ääni aina sivuuttaa vain koska kaikki muutkin tekevät niin? Pitääkö tehdä niin pirun paljon koko aika, jatkuvasti hamaan loppuun saakka? En usko että ”sitten kun”-ajattelu toimii. Koskaan ei ole tarpeeksi hyvä. Aina tulee uusi syy tehdä taas vähän liikaa. Sivuttaa itsensä kokonaan. Joten! Hellästi. Teen ennakkotehtävät hellyyttä kunnioittaen, vaikka siinä ei ehkä ole järkeä 😀 Tunnen kuitenkin itseni liian hyvin. Olen kunnollinen orjapiiskuri, joten lähtökohtaisesti minulle on todella tärkeää opetella jarruttamaan ja opetella vaatimaan vähemmän itseltäni. Joku toinen taas saattaa tarvita enemmän armeijahenkistä kuria. Jokainen tuntee itsensä parhaiten ja tietää mitä itse tarvitsee. Jaa jos menee mönkään, niin jokainen joutuu myös maksamaan omat oppirahansa itse. Mitä sun tarvitsee tehdä, että voit olla ylpeä ennakkotehtävien tekoprosessista?
Miten ennakkotehtävät etenevät?
Olen saanut Aallon Uni-työn valmiiksi. Sen aloittaminen oli vähän haastavaa. Ja lopulta, kun olin piirtänyt kaiken valmiiksi paperille, oli maalaamisen aloittaminen todella pelottavaa. Se kauhun tunne, kun olen painamassa siveltimellä ensimmäisen jäljen paperiin. Entä jos tämä meneekin pilalle? Vaikka itse pidänkin akryyleistä, päätin tässä työssä käyttää itselleni vieraampia akvarelleja. Huisin jännää! Ja voi pojat, kylläpä sitä on opittu monia asioita tehon tunneilla! Nyt kun työ on valmis, niin silti epäilyttää. Entä jos menin ohi tehtävänannon? Entä jos ymmärsin jotain väärin? Mutta eipä sille voi mitään. Se on mitä on. Enää ei ole aikaa ideoida ja tehdä kokonaan uutta työtä.
Grrr.. grrilllitikkuja!
Tämän viikon olen taistellut grillitikkujen kanssa. Meidän ruokapöydän ympärys on tällä viikolla ollut oikea grillitikkujen hautausmaa. Niitä on napsittu lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi sivuleikkureilla yhden pussillisen verran. Ja vielä ei ole tietoakaan valmiista. Olin toivonut, että saisin työn valmiiksi tällä viikolla, mutta matkassa on ollut vähän haasteita, kuten yleensä. Mutta eiköhän se tästä. Vaikka tällä hetkellä en olekaan tehnyt maxi-kurssin kotitehtäviä, niin on tunneista ollut suuri hyöty. Nimittäin tunneilla on päässyt oman pääkopan ulkopuolelle ja saanut aivan jotain muuta ajateltavaa. Nähnyt eri muotoja, värejä ja tunnelmia. Ja juuri se, että maxi-kurssilla ei käydä ennakkotehtäviä läpi, on todella hyvä. Oma mieli ei pääse fiksoitumaan vain yhteen ideaan tai muotoon. Nimittäin tällä viikolla on tuntunut kuin oma mieli olisi rikkinäinen levysoitin, joka jää loopilla toistamaan vain yhtä lyhyttä kohtaa.
Näillä mietteillä, ihanaa loppuviikkoa! Tsemppiä tehtäviin ja sä pystyt siihen varmasti!
Ollaan luovia
Rakkaudella,
Ruut
Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!
Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.
Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!
Muutaman viikkoa sitten ne tulivat – Aallon ennakkotehtävät! Tällä hetkellä eletään jännittäviä aikoja. Näissä tehtävissä pitäisi onnistua. Lisää jännitystä tekemiseen tuovat ennakkotehtävien ohjeistuksissa tapahtuneet muutokset. Sillä tänä vuonna Aallon ohjeisiin oli eksplisiittisesti lisätty näin: ”Tärkeää! Ennakkotehtävät ovat valinnan ensimmäinen osa valintaprosessia. Hakijan tulee tehdä ne itsenäisesti ja ilman ohjausta. Yliopiston henkilökunta ei tarkenna tehtäviä tai anna lisäohjeistusta tehtäviin liittyen. Ennakkotehtäväsi voidaan hylätä, jos käy ilmi, että olet saanut apua toimittamiesi tehtävien tekemisessä kolmannelta taholta, esimerkiksi kaupalliselta valmennuskurssilta.”
Olin ilmoittautunut Teho-opiston ennakkokurssille, johon olisi sisältynyt kahdenkeskistä keskusteluaikaa tehon opettajan kanssa ennakkotehtäviin liittyen. Uuden ohjeistuksen myötä omaan korvaan kuulosti siltä, että nyt ei tosiaankaan kannata saada henkilökohtaista apua tehon opettajalta. Teho-opisto linjasi myös uusien ohjeiden myötä, että he eivät tarjoa henkilökohtaista ohjausta. Tehon opettajat eivät halunneet riskeerata kenenkään hakemista muotoseikan takia. Kurssin supistaminen toki hyvitetään jokaiselle laajemman ennakko-kurssin ostaneelle. Vaikka toki ohjaus olisi ollut kiva juttu, mutta varmasti kaikki menee hyvin omalla painollaan
Ennakkotehtävät: mikä fiilis, mikä boogie?
Tänä vuonna tehtävät tuntuivat melko helposti lähestyttäviltä. Joidenkin vuosien tehtävät ovat tuntuneet aivan mahdottomilta, joten eiköhän tässä jonkinlaiseen lopputulokseen päästä. Ideoita olen tosiaankin ehtinyt pallotella, sillä tässä on vierähtänyt jo muutama viikko ennakkotehtävien ilmestymisestä. Ensimmäisellä viikolla annoin tehtävänantojen rauhassa upota omaan alitajuntaan. Luin niitä uudestaan ja uudestaan ja mietin, mikä kussakin tehtävässä oli oleellista. Tämän lisäksi Teho-opisto tarjoaa joka vuosi analyysit ennakkotehtävistä sekä ennakko-liven. Mitään nippelivinkkejä tai henkilökohtaista ohjausta näissä ei toki anneta, mutta varmasti itse kukin niitä lukee ja katsoo.
No miten on lähtenyt käyntiin ennakkotehtävien teko? Viime viikolla minun oli jo tarkoitus aloittaa, mutta sainkin keskittyä lasten vatsatautiin. Joten tällä viikolla olen vihdoin aloittanut sisustusarkkitehtuurin Uni tehtävää. Onko idea tarpeeksi hyvä? Ymmärtääkö sitä vain katsomalla? Miten sommittelu, tunnelma, tila, valo, varjo ja tunnelma välittyy työstäni? Ja suurimpana kysymyksenä: entä jos tämä on liian huono? Entä jos tämä ei kelpaa? Entä jos en pääse edes pääsykokeisiin? Voin uskoa, että en ole ainoa, jonka mielessä poukkoilee tämän kaltaisia ajatuksia.
Oman mielen teatteri
Maxi-kurssin ehdoton hyöty on se, että tässä ajassa teho-opisto on muuttunut ulkopuolisesta tapahtumasta sisäiseksi kokemukseksi. Oman pääkoppani sisällä on teatteriesitys, jossa on pienen pieni Teho-opiston luokkahuone ja pienen pieni Heini (meillä vaihtelee jonkun verran opettajat, mutta Heini on suhteessa meillä ollut syksystä lähtien eniten). Keskeneräistä työtäni näytetään dokumenttikameran kautta muille oppilaille. Kuvittelen miten pikku-Heini ja tai vaikkapa pikku-Juha kommentoi työtäni verraten arviointiperusteisiin. Tämä mielen sisäinen leikki on hauska ja myös lempäe, sillä Teholla saa aina rakentavaa palautetta ja kannustusta työstä kuin työstä. Teholla ei tosiaankaan kuule samanlaista palautetta, kuin itse antaa itselleen: ”siis tää on niin huono, että ei oo rajaa. Miten et voi osata tän paremmin tätä tehdä. Kyllä tässä vaiheessa pitäisi jo osata!” Tunnistaako kukaan saman tyylistä sisäistä kriitikkoa? Tämäkin oli vähän siloiteltu versio 😀
Olemme saaneet niin paljon palautteita syksystä alkaen sekä omista töistä että muiden töistä, joten tässä vaiheessa oma silmä on alkanut kehittyä näkemään mikä toimii ja mikä ei – toivottavasti. Etenkin kun yrittää kuunnella oman sisäisen kriitikon äänen sijasta tehon pikku-opettajaa, ei epätoivo ja lannistuminen iske niin pahasti päälle. Tsemppiä kaikille ennakkotehtävien tekoon!
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Kevät alkaa tehdä tulojaan ja niin myös kauan odotetut ennakkotehtävät. Luovilla aloilla aloituspaikkoja suhteessa hakijoihin on vähän ja ennakkotehtävillä karsitaankin suuri määrä hakijoista. Taatakseen onnistumisen ennakkotehtävissä on erityisen tärkeää edetä järkevällä ja suunnitelmallisellatavalla. Lue alla olevat neljä teho-niksiä joiden avulla etenet järkevästi ja tehokkaasti, sekä saavutat hyvän lopputuloksen.
Ennakkotehtävät jännittää, ei tietoa mistä aloittaa? Kuulostaako tutulta? Ei hätää, et ole asian kanssa yksin.
Ennakkotehtävät ovat ensimmäinen ja tärkeä taidonnäyte haettavalle alalle. On luonnollista, että tehtävien tekemisen aloittaminen tuottaa pohdintoja siitä, miten aloittaa tehtävät? ja mitä asioita tulisi ottaa huomioon? Me kokosimme yhteen vinkit, joiden avulla ennakkotehtävät on helpompi aloittaa ja onnistuminen on varmempaa. Lue alta vinkit ja onnistu!
ONNISTU ENNAKKOTEHTÄVISSÄ
Ennakkotehtävät julkaistaan tuttuun tapaan tammi-helmi kuun vaihteessa. On tärkeää, että aloitat työn pian ennakoiden julkaisun jälkeen, mutta ensiksi on hyvä tutustua siihen, miten edetä onnistuneesti ilman “viimeisen illan” kaaosta. Kokosimme yhteen vinkit joiden avulla etenet loogisella ja järkevällä tavalla tehden onnistuneen lopputuloksen.
Kohti onnistuneita ennakkotehtäviä:
1.Ole varma mitä tehtävissä haetaan
Tehtävänannot ennakoissa on usein monivaiheisia ja laajoja. On tärkeää, että luet tehtävänannon useaan kertaan rauhassa läpi alleviivaten tehtävän pääpointit. On tärkeää, että pysyt tehtävänannon sisällä ja täytät tehtävän kriteerit, voit tehdä esimerkiksi muistiinpanoja tehtävänannosta.
Lue myös tarkkaan mitä välineitä, materiaaleja tehtävässä saa käyttää. Ennakkotehtävissä turhien riskienotto on syytä jättää pois, sillä esimerkiksi väärän materiaalin käyttö voi olla syy tulla hylätyksi.
2. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Kuten vanha sanontakin sen kertoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sama pätee myös tehtävien tekoon. Kun olet lukenut huolella tehtävänannon ja olet valmis jatkamaan työn tekemistä, on aloitettava suunnittelu. On luonnollista, että tehtävänannon luettua muutamat ideat tulevat vahvana mieleen, älä kuitenkaan jää liikaa kiinni ensimmäiseen ideaan, vaan vie ideaa eteenpäin. Ikävä kyllä, useasti se mieleen tullut ensimmäinen idea on tullut myös jollain muullakin mieleen. Usein hyvä ja koko työnläpi kantava idea on teknistä taitavuutta tärkeämpää.
Ota siis paperi ja kynä käteen, lähde tuomaan ideasi ja ajatuksesi paperille. Voit hämmästyä miten mieleen tullut idea lähtee etenemään tuodessaan mukanaan sen kaikkein siisteimmän ja toimivimman idean!
Kun suunnitelma on valmis on aika lähteä varsinaisen työn tekemiseen. Mieti tarkkaan missä järjestyksessä työsi eri vaiheet olisi hyvä tehdä. Maalaa ja liimaa ne asiat ensimmäisenä, jotka tulee olla ensimmäisenä kuivana. Kun olet aloittanut työn ajoissa voit luottaa siihen, että maltti on valttia. Vaikka hinku olisi tehdä kovaa tahtia työtä, anna kuitenkin työn tarvittaessa kuivua rauhassa. Näin saat taatusti siistimmän lopputuloksen.
4.Viimeistelty ihastuttaa
Työ on valmis ja aikaakin on vielä mukavasti? Entä jos tarkastelisit työtä vielä kertaalleen? Hyvin viimeistelty työ on vaikuttava ja kaunis, sekä siitä näkee panostuksesi tehtävään, joka on tärkeää ennakkotehtävissä kun motivaatiota mitataan.
Esimerkiksi siistimpään lopputulokseen pääset poistamalla pienoismallista roikkuvat liimat, leikkaamalla paperista ylimääräiset valkoiset reunat ja tarvittaessa panostamaan työn kuvaamiseen, mikäli palautus tehdään sähköisesti.
Jos tehtävänä on valokuvata pienoismalli, mieti mistä kuvakulmista työsi on parhaimmillaan. Panosta myös hyvään valaistukseen. Lisää vinkkejä töiden valokuvaamiseen löydät täältä.
Tutustu myös ennakkotehtävien 5 hyvän työn tunnusmerkkiin täältä.
Varmista jatkoonpääsysi
Pääsykoeuudistuksen myötä ennakkotehtävien merkitys opiskelijavalinnassa on noussut. Ennakkotehtävillä karsitaan jopa 80% hakijoista, ja tehtävät ovat laajoja ja vaativia. Lue lisää alakohtaisista karsinta prosenteista klikkaamalla alta.
Me Teho-Opistolla olemme kehittäneet juuri sinua varten Ennakko-kurssin, jonka myötä ymmärrät mitä ennakkotehtävissä ja pääsykokeissa vaaditaan ja pääset hyvin todennäköisesti jatkoon ennakkotehtävävaiheessa!
Ennakko -kurssin aikana:
-Löydät hyvän ennakkotehtävän tunnusmerkistöä. -Luot persoonallista tyyliäsi. -Opit mallien kuvaamista sekä kuvien viimeistelyä kuvankäsittelyllä.
Nosta osaamisesi ennakkotehtävissä vaaditulle tasolle, sopivasti ennen palautusta ja varmista jatkoon pääsysi.
