Pettynyt mutta onnellinen

Pettynyt mutta onnellinen

Hei! Tovi on vierähtänyt edellisestä postauksesta, nyt tulosten julkistamisesta alkaa olla jo sen verran aikaa että pahimmat järkytykset on selätetty. 
Ei siis auennut koulupaikkaa vielä tänäkään vuonna, suuresta harjoittelusta ja panostamisesta huolimatta. Nyt kun katson kevättä takanani, en ihmettele asiaa juurikaan, mutta tulosten saapuminen oli suuri järkytys.
Harjoittelin pääsykokeisiin teho-opiston avulla syksystä alkaen, mutta omaehtoinen harjoittelu tehon tehtävien lisäksi jäi minimiin kauheiden koulukiireiden vuoksi. En tiennyt etukäteen kuinka työllistävä rakennusarkkitehtuurin ensimmäinen vuosi voisi olla, mutta en siltikään lainkaan kadu päätöstä ottaa paikka vastaan. Pääsykokeissa tehtävät ei ehkä ollut aivan omiani, enkä saanut kaikkea luovuutta selvästikään puristettua mitä Tehon tehtävissä sain. Kevät on ollut mielettömän rankka ja vaativa niin koulun, pääsykoeharjoittelun, henkisen jaksamisen ja ihmissuhdeasioiden vuoksi. Liikaa asioita samalle keväälle ja siihen päälle pienin mahdollinen kiintiö, jossa yritin päästä sisään. Kevään lopussa olinkin todella uupunut ja vaikka Teho-opiston tehtävät ja simulaatiokurssin tehtävät meni erittäin hyvin, ei samaa luovuutta ja inspiraatiota löytynyt jostain syystä enää pääsykokeissa uupumisen vuoksi. 
Pettymys on aivan valtava edelleen ja tunnen itseni todella huonoksi ja alempiarvoiseksi lähes kaikkien Teho-kavereiden aloittaessa opiskelut. Onneksi olen vasta niin nuori ja saan loistavan mahdollisuuden jatkaa rakennusarkkitehtuurin parissa. Yksi “ihan hyvä” opiskelupaikka ei kuitenkaan korvaa tätä surun määrää vaikkei metropoliaankaan opiskelemaan pääseminen ole läpihuutojuttu. Älkää käsittäkö väärin, olen mielettömän kiitollinen, mutta surullinen silti etten päässyt tavoitteeseeni vielä. 

Positiivisena ihmisenä pyrin aina ajattelemaan niin, että kaikilla on tarkoituksensa ja loppujen lopuksi asiat järjestyy kyllä. Tuntuu hullulta, että olen ihan samassa tilanteessa kuin olin vuosi sitten opiskelujen suhteen, mutta nyt aloitankin seuraavaksi toisen opintovuoteni Metropoliassa. Myös rakennusarkkitehdin koulutus on koulutus, joka johtaa samoihin työtehtäviin ja mahdollistaa maisteriin hakemisen. En ole luovuttajatyyppiä ja ehkä saan jopa laajemman koulutuksen tätä polkua pitkin. Olen onneksi ihminen, joka ei helposta lannistu, enkä meinaa luovuttaa tämänkään asian suhteen. Vuosi ja vielä kuukausi sitten olin sitä mieltä, että jos nyt en saa unelmieni opiskelupaikkaa, jätän hakemisen sikseen ja käyn ensin AMK:n rakennusarkkitehdin koulutuksen loppuun. Nyt en enää tiedäkään miten tekisin, hakisinko vielä vai keskittyisinkö kerrankin yhteen asiaan. 
Kiireiden vuoksi monet postaukset jäi julkaisematta vuoden bloggaajan taipaleellani ja tulenkin vielä kirjoittelemaan muunmuassa rakennusarkkitehdin koulutusohjelman ensimmäisestä vuodesta, suosikki taidetarvikkeistani ja siitä, mitä seuraavaksi. Pysykäähän siis kuulolla, kuullaan taas pian ❤️

KEHITTYMISEN POLKU

Kehittymisen polku

Kehittyminen on vaikeaa huomata itse ja juuri näin allekirjoittaneelle on käynyt omalla kohdalla. Viimeksi kerroin, kuinka nykyään tekemäni työt olisi todennäköisesti sellaisia, joita olisin vuosi sitten katsonut ylöspäin ihailevasti ja pohtinut, että miten tulen koskaan pääsemään tuonne saakka. Kehittyminen vaatii aivan mielettömästi töitä ja aikaa, mutta myös puhtaasti niitä kuuluisia istumalihaksia. Ainakin taidealoilla kehittyminen vaatii lisäksi sen, että ei ajattele töitä liian henkilökohtaisesti ja osaa pohtia niiden hyviä ja huonoja puolia objektiivisesti. Objektiivinen ajattelu on kaikkea muuta kuin helppoa, mutta pakollista kehittymisen kannalta. Itsensä turha soimaaminen on hyödyntöntä, täytyy keskittyä sen sijaan asioihin, joiden kautta oma työjälkesi paranee. 
Ajattelin vielä projektia aloittaessani, että kehittymiselle olisi jokin selkeä resepti, tyylillä “tee joka päivä jotain ja unohda muu elämä, harjoittele mahdollisimman paljon ja muista myäs hieman liikkua”. Vuosi sitten keväällä toteutinkin suurpiirteisesti tuota kaavaa ja toki kehityinkin siinä ajassa hurjan paljon. Myönnän myös, että laskin aivan liikaa matikkaa, sen painoarvo on loppujen lopuksi suhteellisen pieni. Pelkäsin ottaessani nykyistä koulupaikkaa vastaan, että mitä jos opiskelu vie kaiken ajan eikä kehitystä tapahdu enää viime keväästä. Kesti todella kauan ennen kuin näin sitä itse, mutta nyt vanhoja töitäni katsoessa huomaan selkeät erot.  Mun vinkki tähän onkin, että anna itsellesi aikaa kehittyä ja huomata erot!

Ennakkotehtäväni vuosilta 2019 ja 2018
Loppuun näytän omia töitäni, joissa on kummassakin sama tehtävänanto mutta eri vuosi, vasemmalla puolella olevat on viime vuoden töitä ja oikealla tämänvuotiset. Ylemmässä tehtävänantona oli rakentaa taittelemalla ja leikkaamalla A3-paperista tila ja piirtää/maalata tilan sisäpuolelta kuva. Alempi taas on inspiroitumistehtävä jostain nykyajan tunnetusta arkkitehdistä ja kummassakin inspiraationlähteenä oli Snohetta. Itse huomaan kehitystä ihan esitystaidossa, mutta myös tilallisuudessa ja ennenkaikkea ideoinnissa. En voi muuta kuin kiittää Teho-opistoa tästä matkasta, en suinkaan olisi tässä pisteessä ilman. Niin ja nämä viime vuoden työt on siis 2018 loppukeväältä, pahimmat työt 2017 syksyltä on vielä visusti piilossa. Lupaan laittaa parhaimmat palat jakoon ainakin, jos koulupaikka irtoaa! Ihanaa ja motivoivaa uutta viikkoa ♥︎

Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!


TUTUSTU MIDI-KURSSIIN!


Pääsykoesimulaatiot

Pääsykoesimulaatiot

Kuten viime postauksessa kerroin, Teho-Opiston Maxikurssi alkaa olla taputeltu. Toissa viikon torstaina koittikin kevään ensimmäinen simulaatio ja vaikka tehtäviä on tullut tehtyä jo niin kauan, jännitin simulaatioita aika yllättävänkin paljon. En ole yleensä kova jännittämään, mutta paineet onnistumisesta näin lähellä pääsykokeita vaikuttavat varmasti fiiliksiin ja omaan rentouteen tarttua tehtävään. Viime torstaina iskin kuitenkin kiinni toiseen ja samalla viimeiseen pääsykoesimulaatioon innokkain ja ei-niin-jännittynein fiiliksin ja oma fiilis oli jopa parempi kuin ensimmäisen simulaation jäljiltä. 
Ensimmäisen simulaatiotehtävän tekeminen sujui ihan hyvin. Osasin arvata jonkinlaista taiteellista tehtävää, mutta tehtävää aloittaessa paljastuikin minulle täysin uusi tehtävätyyppi. Oli vaikeaa lähteä tekemään jotain sellaista, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt ja vieläpä simulaatiossa, missä odotukset onnistumiselle on kovat. Samanlaisia yllätyksiä on aivan varmasti kuitenkin luvassa itse pääsykokeissakin, joten tilanne oli todella hyvää harjoitusta niitä yllätyksiä varten.
Toinen simulaatio sujui jo paremmin, hyvä ja innostunut fiilis auttoi tehtävän luovassa ratkaisussa ja jännityksellä jään odottamaan jälkimmäisen arviointia. Tehtävä keskittyi omiin vahvuusalueisiini, mutta haastavuutta lisäsi se, että tehtävänannossa oli sekä pienoismalli, että maalaus kolmen tunnin aikana! 


Olen treenannut ajankäyttöä nyt niin pitkään, että sen kanssa ei onneksi ole ollut kummempia ongelmia. Vaikeinta on mahdollisen useampiosaisen tehtävän aikatauluttaminen järkevästi ja tietenkin ideointi. Ideoinnin merkitystä on tullut pohdittua viimeiset kaksi vuotta ja edelleen tuntuu, että mitä, jos omat ideat ovatkin tylsiä ja geneerisiä. Toisaalta, mitä enemmän harjoittelee, sitä korkeammaksi myös omat standardit muuttuu tehtävien suhteen. Työt mitä nyt teen, on aika varmasti sellaisia, joita olisin katsonut vuosi sitten vahvasti ihaillen. Jokaisesta työstä oppii jotain ja ahkeruus palkitaan aina jossain kohtaa! Omien töiden arvostaminenkin on vaikeaa, mutta erittäin tärkeää.
Oma fiilis on nyt hyvä ja luottavainen, pääsykoesimulaatiot auttoivat siihen huomattavasti. Onneksi toisen Teho-Opisto-vuoden kruunaa vielä simulaatiokurssi, jota suosittelen erittäin lämpimästi kaikille luoville aloille hakeville. Mieti nyt, kuinka hyvää treeniä on tehdä pääsykokeet ikään kuin kahdesti, oikealla pääsykoeviikolla sinun ei tarvitse jännittää enää turhaan, vaan voit keskittyä itse tekemiseen sen sijaan! Simulaatiokurssilla tehdään 8 eri pääsykoetyyppistä tehtävää, joista saa kritiikin päivän päätteeksi. Kävin jo vuosi sitten kyseisellä kurssilla ja se auttoi aivan ehdottomasti omissa pääsykokeissani. Sainhan opiskelupaikankin jo omalle unelmien alalleni viime keväänä! 

 

Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!


TUTUSTU MIDI-KURSSIIN!


Aikataulu ennen pääsykokeita

Aikataulu ennen pääsykokeita

Huh hei, ihanaa toukokuuta! Kevät on mennyt aivan mieletöntä vauhtia ja nyt opinnot on paketissa tältä vuodelta. Ensimmäinen vuosi rakennusarkkitehtuurin opiskelua on siis takana ja nyt on aika keskittyä pääsykokeisiin. Vajaan parin viikon päästä koittaakin jo matematiikan koe ja kuukausi on enää aikaa piirustus- ja suunnittelukokeisiin. Tässä postauksessa kerron mitä olen suunnitellut tekeväni vielä ennen pääsykokeita!
Nyt, kun aikaa on jäljellä enää niin vähän, alkaa pitkäjänteinen luovuuden ja taiteellisuuden treenaaminen olla takana. Tuntuu hassulta, että reilu 1.5 vuotta pääsykotreenaamista on nyt taputeltu ja enää niin vähän edessä. Vuosi sitten omat fiilikset oli ehkä jopa hieman varmemmat, nyt on niin nöyrä olo kaiken pitkän treenaamisen jälkeen, että toivoo vain käsi sydämmellä pääsevänsä opiskelemaan. 
Loppuaikana täytyy laskea vielä ahkerasti matikkaa sekä hioa lempitekniikoita kuntoon pääsykokeita varten. Vaikka suurin osa työstä on jo tehty ja takanapäin, paljon työtä on tuntuu olevan kaikesta huolimatta vielä edessä. Päivä päivältä tuntuu enemmän, että työtä ei ole koskaan tehnyt tarpeeksi. Tämän alan tekee vaikeaksi juurikin jatkuva kehittyminen, akateemisemmassa oppimisessa osaamisen tasoa on ehkä hieman helpompi mitata, nyt helposti pelkään vain tekeväni samat virheet kuin vuosi sitten. 

Otin haasteeksi piirtää ja/tai maalata joka päivä jotain, myös muutama rästitehtävä on vielä tekemättä Teho-opiston tehtävistä ja ne kuuluvat ehdottomasti loppukevään suunnitelmiin. Aion kerätä paljon ideoita talteen tutkimalla arkkitehtuurilehtiä ja -julkaisuja, sekä luonnostella paljon ja tutkia ympäristöä inspiroitumisen toivossa. Pääsykoesimulaatioitakin on onneksi vielä muutama tiedossa, niitä odotan erityisellä innolla! Simulaatioista saa kerättyä hyvää itsevarmuutta pääsykokeisiin, kun tilanne ja tiukka aikaraja on jo tuttua. 
Vaikka tekemistä on paljon ja kehittymisen jano juuri viimeisille viikoille on suuri, täytyy muistaa huolehtia myös mielestä eikä väsyttää itseään liikaa. Olen huomannut itsestäni, että väsyneenä ideoita ei tule lainkaan ja luovuus on kadoksissa. Pitää siis muistaa levätä paljon ja liikkua sekä syödä hyvin, jotta energiatasot pysyvät hyvänä pääsykokeita varten. Jännitän yllättävän vähän itse pääsykokeita, vaikka elämäni tärkeimmät päivät on pian edessä. Ehkä jännitykseen auttaa, että kerran on jo vetänyt projektin loppuun saakka, sekä yksi opiskelupaikka on jo plakkarissa. Uskon, että rauhallisuus on kuitenkin enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia ♥︎

2 x Helsinkivinkki

2 x Helsinkivinkki

Somessa varmaan useimmille on tullutkin jo vastaan kaksi Helsingin keskustassa meneillään olevaa taidenäyttelyä. Mielestäni on hienoa, että näyttelyt kiinnostavat todella laajasti eri ikäisiä vierailijoita ja museoista on tulossa ehkä pikkuhiljaa jopa trendi.

Olin pitkään haaveillut Kiasmaan pääsemisestä ja nyt, kun museossa on meneillään näyttely nimeltään Shoplifter, menin vihdoinkin käymään kyseisessä museossa. Itse Kiasman arkkitehtuuri on huikea ja erittäin kuvauksellinen, mutta myös museotilat ovat erittäin miellyttävät normaaliin museokiertelyyn. Tilasarjasta ymmärtää helposti näyttelyn vaihtumisen ja museossa kulkeminen on mukavaa, vaivatonta ja hauskaa. Päänäyttely ja varsinainen syy Kiasmaan menemiselle oli tosiaankin leikkisä Shoplifter, joka oli erittäin mielenkiintoinen ja persoonallinen taidenäyttely. Värikäs ja pörröinen installaatio kannattaa ehdottomasti kokea, halusit sitten nauttia taiteesta niin selfieitä ottamalla tai vaikka jopa lattialla tyynyjen päällä makaamalla ja katselemalla vangitsevia pörröisiä köynnöksiä. Tilassa ollessa kaikki ulkopuolinen oli helppo unohtaa! Shoplifterin voi nähdä Kiasmassa vielä 15.09.2019 saakka.

Sain vanhempani pääsiäisen viettoon luokseni tänne Helsinkiin ja pääsiäisviikonloppuna päästiin vihdoin katsomaan uusin näyttely Amos Rexissä. Magritte on uusi näyttely museossa, joka on mahdollista nähdä aikavälillä 8.2.-19.5.2019, joten vielä muutaman viikon ehtii nähdä näitä hullunhauskoja, surrealistisia taideteoksia. Itse en ehkä ole perinteisimpien öljyväriteosten ystävä, mutta Rene Magritten teokset olivat todella paljon mieleeni. Näyttelystä sai myös inspiraatiota varsinkin taiteilijan tekniikasta pääsykokeisiin treenaamiseen ja itse rakennus on todellakin käymisen arvoinen jo itsessään. Huikeaa arkkitehtuuria, kaunista taidetta ja mukava ympäristö, suosittelen näyttelyä erittäin lämpimästi ♥︎

 

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!


TUTUSTU MIDI-KURSSIIN!


Ennakkotehtäväni

ENNAKKOTEHTÄVÄNI

Tiistaina oli jännä päivä, kevään isoin kouluprojekti eli kesämökki oli palautettu ja aamulla sähköpostiin kilahti tieto mahdollisesta ennakkotehtävistä jatkoon pääsemisestä. Kevät on ollut rankka ja sisältänyt ihan mielettömästi tekemistä, mutta onneksi nyt on aikaa hengähtää ja iloita, ennakkotehtävät menivät nimittäin läpi tälläkin kertaa! 
Oma odotusaika meni nopeasti, sillä päivät oli täynnä mökin suunnittelua. Yhtäkkiä huomasin, että tiedot läpi päässeistä tulevatkin jo seuraavana päivänä, en ollut huomannut ajan kuluneen niin nopeasti. Onnekseni tiedot kilahtivat mailiin jo aamulla, olisi ollut jännittävää odottaa keskipäivään saakka. Arkkitehtuurin ennakkotehtävistä pääsee niin suuri osa jatkoon, että olisi ollut suuri yllätys jos matkani olisi tyssännyt tähän. Varmasta fiiliksestä huolimatta koskaan ei voi olla oikeasti varma eikä myöskään arkkitehtuurin ennakkotehtävistä läpipääsemistä voi pitää itsestäänselvyytenä. Olen mielettömän iloinen, että matkani ensimmäinen etappi on nyt saavutettuna ja saan jatkaa projektia kohti unelmieni ammattia. 
Nyt kun koulu alkaa helpottamaan, saan keskittyä lähes täysipäiväisesti pääsykokeisiin harjoitteluun. Seuraava vaihe eli matematiikan koe on 20.5, joten siihen asti lasketaan paljon matematikkaa ja kesäkuuhun saakka hiotaan tekniikoita kuntoon pääsykokeita varten. Olen kerännyt pitkää listaa koko kevään ajan siitä, että mitä harjoitellen nyt kun aika antaa paremmin periksi. Voisi ehkä kuvitella, että lähes kahden vuoden treenaaminen alkaisi jo kyllästyttää, mutta ei lainkaan! Tuntuu hurjalta, että kevät on jo näin pitkällä, mutta toisaalta aika vapauttavalta, sillä pian koittaa päivä kun saan näyttää oman osaamiseni pääsykokeissa ja jännittää, josko koulupaikka nyt vihdoin aukeaisi. 

Lupasin jakaa omat ennakkotehtäväni, joten täältä pesee. Lopullinen idea itse pienoismalliin syntyi vasta vain noin viikkoa ennen tehtävien palauttamista, mutta olen tyytyväinen, että jaksoin painia mallin kanssa sinnikkäästi ja kehitellä ideaa aina eteenpäin. Sisätilan ja ulkotilan kuvaamisen työt meni jo jonkinlaisella rutiinilla, sillä vastaavia on tullut tehtyä teho-opistolla niin paljon! Olen ihan tyytyväinen omiin töihini vaikka toki korjattavia kohteita löytyisi, tärkeintä on kuitenkin, että niillä päästiin läpi! 
Onneksi olkoon kaikille muillekin ennakkotehtävät läpäisseille ja suuret tsempit kaikille, jotka joutuvat vielä odottamaan kutsua kokeisiin. Muista nauttia onnistumisesta, ennakkotehtävistä läpipääseminen ei ole helppoa ♥︎

 

Ahkeruus palkitaan aina

 

Ahkeruus palkitaan aina

Tuntuu hassulta, että siitä on nyt 1.5 vuotta, kun aloitin Teho-opistolla. Olin silloin vielä töissä pikaruokaravintolassa tehden fyysistä työtä ja olin juuri päättänyt vaihtaa alaa oikeaan unelmieni alaan. Olin just se tyyppi, joka ei ollut pitänyt kynää kädessä aikoihin, edellisistä lukion kuviksen kursseista oli jo muutama vuosi eikä yläasteella ja lukiossa tullut opiskeltua kuvaamataitoa musiikin viedessä kaiken ajan. Ala-asteen vietin kuvataidepainotteisella luokalla, eli jonkinlainen tausta mulla oli, muttei todellakaan vahvaa. 
Olin todellinen altavastaaja, kun tulin teholle. Ensimmäinen maxi-kurssin syksy oli haastava töiden viedessä kaiken inspiraation ja luovuuden, mutta sen jälkeen helpotti irtisanouduttuani työstäni. Ensimmäinen pääsykoesimulaatio oli todella vaikea, muistan edelleen kuinka haastavaa idea oli saada tuotua esille, enkä siinä kyllä onnistunutkaan. Epäonnistumiset ja pettymykset tuntui pahalta, mutta en lannistunut, halusin opiskelemaan niin paljon! 
Hyvä etten lannistunut, pikku hiljaa oman idean saaminen paperille helpottui ja myös luovuutta tuli lisää. Kevättä kohden mentäessä töiden arvosanatkin kohosivat ja kehitys oli huimaa. Tein joka ikisen maxikurssin tehtävän ja pääsykokeisiin mennessä olo oli hyvä. 

Pidän sanonnasta ahkeruus palkitaan aina ja myös minun kohdallani se palkittiin. Kovan harjoittelun jälkeen pääsin opiskelemaan, en tosin sinne ensimmäiseen vaihtoehtoon, vaan neljänteen mahdolliseen. Vielä en tiedä miten tämän toisen yrityksen kanssa käy, mutta käsi sydämmellä toivon, että tällä kertaa tulisin valituksi ensimmäiseen hakutoiveeseeni. Sen kuitenkin tiedän, että ahkeruus palkitaan kuitenkin lopulta!
Tehon toista vuotta alkaa olla jo 6kk takana, kuinka hullua! Monet monet tehtävät on taas tehty ja koko rumba vedetty koulun ohella, huh! Tänä vuonna viime vuoden hurja harjoittelu ja tsemppaaminen on palkittu, sillä hyviä kritiikkejä on sadellut pitkin vuotta, mutta myös tänä vuonna huomaan selkeää kehitystä syksystä. 
Yhteishaku päättyi vasta ja vein omat ennakkotehtäväni Aaltoon jopa ennen viimeistä päivää, pysyin siis omassa aikataulussani! Nämä olivat nyt mun toiset ennakkotehtäväni ja toivottavasti viimeiset. Sinä, joka siellä pohdit uskallatko lähteä tavoittelemaan unelmiesi alaa, muista tämä. Ahkeruus palkitaan aina; jos ei ensimmäisellä toisella tai edes kolmannella kerralla, palkitaan se jossain vaiheessa aivan varmasti! Tsemppiä ja ihanaa kevään jatkoon just sulle ♥︎

 

Paineet opiskelupaikasta

PAINEET OPISKELUPAIKASTA

Yhteishaku alkoi eilen ja tuntuu, että vastahan näpyttelin edelliset hakupaperit menemään ja nyt on jo minun kohdallani neljänsien vuoro. Ala on kerennyt vaihtua näiden vuosien aikana hätäratkaisusta siihen oikeaan unelmien alaan takaisin ja olempa saanut viettää jo opiskelijaeläämäkin tämän viimeisimmän vuoden. Ennen tätä tein kuitenkin rutkasti töitä ja opiskelin kuin hullu, että pääsisin opiskelemaan. 
Koen, että olen aika hyvä esimerkki siitä, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, eikä tarvitsekkaan. Muistan kuin eilisen, kun abisyksynä päätinkin, etten haekkaan arkkitehdiksi vain kauppatieteelliseen. Syynä tähän oli varmasti pelko suhdanneherkkyydestä, työllistymisestä, opiskelemaan pääsyn vaikeudesta ja ihan jo omasta piirustustaidostakin. Ensimmäisen välivuoden ja 600-tuntisen luku-urakan jälkeen tiesin, että arkkitehtuuri on minua varten ja päätin vaihtaa suunnitelmiani taas. Se pelotti ja kauhistutti, mutta ihan turhaan. Miksi meidän pitäisi heti tietää, mitä haluamme opiskella? Ja vaikka tietäisimmekin, mikä kiire meillä on elämässä?

Itsekin tajusin tämän vasta viime syksynä, kun huomasin että alanvaihtajia löytyi yksi jos toinenkin meidän luokalta. Sen huomattuani tuntui jopa naiivilta ajatella, että koko elämä kaatuisi, jos koulupaikkaa ei aukeakaan. Yhteiskunta luo meille paineita enemmän kuin kukaan osaisi varmastikaan luoda omassa päässään; heti pitäisi olla tiedossa mitä haluat opiskella ja tehdä, ja pettymys siitä, ettei koulun ovet avautuneetkaan voi olla koko suvun murheen aihe. Tiedän itse kuinka kauheaa niihin kyselyihin on vastata, kun jotain haluaa niin kovasti ja matto viedään jalkojen alta. Olen kokenut samat kyselyt jo kolme kertaa, ja edelleen olen tässä. Pettymyksistä pääsee aina yli, elämä on tarkoitettu elettäväksi ja onhan meillä koko elämämme aikaa päästä opiskelemaan unelmien alaa! Tulevaisuudessa työelämässä et enää edes huomaa aloititko opiskelun hieman aikaisemmin vai myöhemmin. Lisäksi koen, että ilman arvokkaita välivuosiani en pystyisi antamaan itsestäni näin paljon. Kaikella on tarkoituksensa, sitä ei todennäköisesti heti huomaa, mutta myöhemmin merkityksen kyllä löytää.
Tämän vuoden yhteishakuun lähden ensimmäistä kertaa rennolla asenteella. Aion nauttia pääsykoeprosessista ja ajatus piirustus- ja suunnittelukokeista tuntuu kutkuttavan innostavalta. En halua ottaa turhaa stressiä, en paineita, en mitään. Kaikella on tarkoituksensa niinkuin aikaisemmin jo sanoin. En usko, että kenenkään koulupaikka jää saamatta rentouden takia, päinvastoin. Olen myös se henkilö, joka on itkenyt lähes silmät päästänsä koulupaikkapettymysten ja “en pääse koskaan minnekkään” -ajatusten vuoksi, mutta nyt asenne on ehkä hieman muuttunut. Kova työ palkitaan aina, välivuodet eivät ole pahasta ja tärkeintä on nauttia siitä, mitä tekee. Vuosi on loppujen lopuksi lyhyt aika ja kaikki varmasti järjestyy. Ja teille, jotka pelkäätte, että koko elämä jää jos muutatte opiskelujen perässä toiseen kaupunkiin; voin kertoa kokemuksesta, että uuden elämän rakentaminen on myös virkistävää puuhaa ja kotiin pääsee käymään aina halutessaan ♥︎

 

No mites ne ennakkotehtävät?

No mites ne ennakkotehtävät?

Hei taas! Halusin tulla tänään kirjoittelemaan hieman omista fiiliksistäni ennakkotehtäviä kohtaan, ne kun julkaistiin 12.2. arkkitehtuurin osalta. Täältä löydät opettajien arvion ennakkotehtävistä, mutta nyt luvassa on minun omat ajatukseni aiheesta!
Ennakkotehtävien julkaiseminen on aina jotenkin todella jännittävää. Ei koskaan tiedä, että mitä siellä tänä vuonna vaaditaan, vaikka samat piirteet tehtävissä kiertääkin. Viime vuonna olleet Valmarit oli minun ensimmäiset ennakkoni ikinä, ja kun taitotaso oli vielä hurjasti huonompi, tuntui niiden tekeminen aika vaikealta. Tänä vuonna treeniä on kerennyt tähän mennessä kertyä jo lähes puolitoista vuotta, joten ennakotkin luulisi onnistuvan helpommin. 
Ensimmäinen ajatus nähdessäni tehtävänannot oli kuitenkin, että onpas vaikeat tehtävät! Kerrankin materiaali saa olla mitä vain pahvia, paperia tai muovia, kunhan se on kierrätysmateriaalia kodin jätteistä. Pitää siis keksiä, mistä ”roskasta” saisi mielenkiintoisimman ilmalaivan! Koska materiaaleissa on usein ollut tarkka rajoitus, on ollut pakko ideoida materiaalin ehdoilla. Nyt kun voi tehdä melkein mitä vain, on tehtävä mielestäni huomattavasti haastavampi sen laajuuden vuoksi!
Ennakkotehtävien julkaisuaamuna pohdin ääneen, että tänä vuonna aiheena on varmastikin ilma, se tuntui luonnoliselta jatkumolta avaruuteen ja vedenalaiseen maailmaan. Ja niinhän siinä kävi, ilmastonmuutoksen ilmalaiva on kevään sana! Nyt ennakkotehtävien julkaisusta alkaa olemaan jo lähes kuukausi aikaa, mutta kaiken kiireen vuoksi aloitus on jäänyt tälle kuluvalle viikolle. Ideoita olen pyöritellyt mielessäni onneksi koko kuukauden ajan, joten uskon ainakin vielä, ettei tehtävien kanssa tule kiire. Eilen alkoi myös lyhyempi ennakkotehtäväkurssi, jossa olen onnekseni myös tänä vuonna mukana. Koen, että kurssista on todella paljon apua, kun omia ajatuksia saa jaettua eteenpäin. Ennakkotehtäväprojekti käynnistyi siis eilen virallisesti ja itselleni asetin takarajaksi 1.4., jotta lopulliseen 3.4. palautushetkeen on vielä hetki aikaa. 
Kirjoittelen uudelleen ennakkotehtehtävistä vielä lähempänä palautusta, kun työt on jo kunnolla käynnissä. Katsotaan, jos vaikka uskaltaisin jakaa omat työnikin! Palataan pian ♥︎

 

Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!


Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.

Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!


TUTUSTU MIDI-KURSSIIN!


Tallinnan taidekaupat

Tallinnan taidekaupat

Tallinna on Helsingistä vain vajaan sadan kilometrin päässä ja laivaan on niin helppo hypätä, että siellä tulee helposti vierailtua varsinkin Helsingissä asuessa ja täällä vieraillessa. Päätimme ottaa pienen irtioton arjesta pari viikkoa sitten, pakkasimme tavarat viikonlopuksi ja hyppäsimme laivaan. Lauttamatka Tallinnaan kestää vain 2.5 tuntia suuntaansa ja halusimme päiväreissun sijaan hieman lisäaikaa reissulle, joten päätimme yöpyä yön hotellissa. Majoituttiin Centennial Hotel Tallinnassa jota suosittelen lämpimästi kaikille Tallinnaan matkustaville! Edullinen, hyvä sijainti, juuri avattu hotelli ja mieletön aamiainen. 
Tallinnassa agendana oli lähinnä kierrellä kaupunkia niin arkkitehtuurin näkökulmasta kuin vain fiilistelyn kannalta, syödä hyvin, nukkua hyvin ja ihan vain rentoutua. Yhtenä osasyynä tälle pienelle viikonloppulomalle oli kuitenkin Tallinnan taidekaupat! Olen aikaisemminkin haaveillut Tallinnasta ja sen taidekaupoista, joten nyt oli hyvä aika lähteä tsekkailemaan tarjontaa, kun pääsykokeetkin häämöttävät taas kesällä. 
 

Tallinnassa taidekaupoiksi valikoitui runsaan googlettelun jälkeen Rocca Al Mare -kauppakeskuksessa sijaitseva Kunst & Hobi Galerii ja Galerii-G, joka sijaitsee aivan Tallinnan vanhan kaupungin tuntumassa. Listallani oli myös Arte kunst & hobi sekä Vunder, mutta aikataulun ja Kunst & Hobi Galeriissa sekoamisen jälkeen päätin kuitenkin käyttää jäljellä olevan ajan mielummin maisemien ihasteluun ja valokuvaukseen. 
Hintataso Tallinnassa on yleisesti edullisempi kuin Suomessa, varsinkin syömisen ja juomisen hintataso jaksaa aina yllättää. Myös taidekauppojen hintataso eroaa jonkin verran Suomesta ja sain kotiinviemisinä erittäin laadukasta ja edullista kannettavaa! Kunst & Hobi Galeriista mukaan tarttui akvarelleille soveltuvia luonnoskirjoja, askarteluveitsiä, lyijykyniä ja 11(!!) kappaletta Copic Sketch -tusseja. Okei, mopo ehkä karkasi hieman käsistä, mutta en voinut vastustaa 5.70€ kappalehintaa verrattuna suomen reiluun 8€/kappale. Rakastan tusseja ja niitä oikeastaan lähdin etsimäänkin! Papereita olisi löytynyt kaupoista vaikka kuinka edullisesti, mutta laiskuus niiden kantamiseen vei tällä kerralla voiton. Myös laadukkaita venäläisiä akvarellejä olisi löytynyt 1.20€/nappi, samoja myydään täällä tällä puolen noin 5€ luokkaan, hui! Harmikseni olin kuitenkin juuri täyttänyt akvarellivarastoni.

Galerii-G sijaitsi aivan keskustan tuntumassa, ja oli pieni mutta sympaattinen. Söpö ja pieni taidekauppa, jossa on vaikka ja mitä, paljon edullisemmalla kuin Suomessa. Täältäkin olisin halunnut hamstrata varsinkin akvarellilehtiöitä, mutta laiskuus vei voiton tälläkin kerralla. Kaupan valikoima oli pieni mutta täynnä laatua, varsinkin öljy- ja akryylivärejä oli runsain mitoin. Ostin kyseisestä taidekaupasta 6 kappaletta Micronin finelinereita (jotka on muuten mielestäni parhaita akvarellien kanssa, ei leviä vaikka maalaisi päälle tai tussaisi märkää paperia!) joiden hinta oli huimat 1.70€/kappale verrattuna Suomen 2.50€-3€/kappale!
Tallinnan taidekaupoista jäi todella positiivinen fiilis; tarpeellisia tarvikkeita löytyi runsain mitoin ja lompakkokin keventyi näistä ostoksista huomattavasti vähemmän kuin täällä tehtynä olisi kustantanut. Suosittelen siis tarkastamaan tarjontaa Tallinnassa vieraillessa, tai jopa suunnitella sen varjolla pientä päivä- tai viikonloppureissua!
Palataan pian! ♥︎

 

Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!


TUTUSTU MIDI-KURSSIIN!