Tehon etäopettaja sekä viidennen vuoden arkkitehtuurin opiskelija Elisa Ruuska aloitti viime keväänä työt Espoon Keilaniemessä sijaitsevassa arkkitehtitoimistossa. Arkkitehtuurin sekä muiden luovien alojen työpaikkoihin hakiessa hakijalta vaaditaan lähes aina portfolio, jolla onkin usein suuri painoarvo uuden työntekijän valinnassa. Katso tästä artikkelista Elisan portfolio ja lue sen tekoprosessista sekä sisällöstä. Nappaa myös lopusta Elisan vinkit ammattimaisen portfolion tekemiseen!
Elisa on aloittanut matkansa kohti arkkitehdin uraa noin kuusi vuotta sitten Tehon opiskelijana. Matkastaan sekä arkkitehtuurin opinnoista Tampereen yliopistossa Elisa kertoi enemmän viime vuonna tehdyssä haastattelussa! Vuonna 2020 Elisa oli kesätöissä Helsingin kaupungilla kaavoituksessa. Opiskelujen aikana hankittu työkokemus on Elisan mukaan hyödyllistä arkkitehtuurin alalla, jonka vuoksi Elisa alkoi etsimään viime keväänä pidempiaikaista työpaikkaa.
Elisa haki pieneen Espoolaiseen arkkitehtitoimistoon netistä löytämänsä työpaikkailmoituksen innoittamana. Hakuprosessin alussa hakijan tuli lähettää CV, työhakemus sekä portfolio. Vaikka Elisalla ei ollut vielä niin suurta määrää aiempaa työkokemusta, hän oli useista hakijoista ainoa, joka kutsuttiin haastatteluun. Haastattelun jälkeen Elisa valittiin tehtävään, jossa hän on ollut nyt loppukeväästä lähtien.
Portfolion tyyli ja kokoaminen
” Pohja portfoliolleni on ollut olemassa jo pitkään, mutta siinä esiteltävät projektit ovat vaihdelleet ja muuttuneet opintojen edetessä. Portfolion tekeminen on yllättävän aikaavievää. Omia projekteja ei voi vaan viskoa sivuille, koska esimerkiksi isommissa projekteista on usein todella paljon infoa, jota työnantajatkaan eivät jaksa lukea. Olen karsinut näistä projekteista todella paljon asioita ja kuvia, sekä kirjoitellut tekstejä uusiksi. Olen pyrkinyt sisällyttämään portfolioon vain ne tärkeimmät jutut.
Koitin pitää portfolion tyylin melko simppelinä ja jaottelin tekstit pienempiin osioihin, vältellen isompia tekstikappaleita. Laitoin tärkeimmät kuvat isoimmalla ja sijoitin kuvat sivuille melko ilmavasti. Arkkitehtuuriportfolioiden esitystavassa on yleistä myös A3 sivujen asetteleminen lehtiön malliin niin, että kaksi sivua on vierekkäin. Itse päädyin kuitenkin tällaiseen tyyliin, jossa sivut ovat yksittäisinä. “
” Töiden valinnassa olen miettinyt paljon haettavaa työpaikkaa, jotta pääsen esittämään juuri kyseiseen työtehtävään sopivimpia projekteja. Tässä portfoliossa on kuusi projektia, mikä tuntuu jo suhteellisen isolta määrältä. Järjestin työt kronologisesti aikajärjestykseen uusimmasta vanhimpaan, koska lähes kaikki työni ovat koulutöitä ja niistä voi ehkä tällä tavalla nähdä taitojen kehittymistä.
Ensimmäinen työ portfoliossa Huurre on neljännen vuoden opintojen aikana tehty ja uusin kaikista portoflion töistä. Tässä projektissa pääsi miettimään uudenlaisia asioita kerrostaloasumiseen ja oikeasti käyttämään tutkimista ideoinnin sekä kokonaisuuden rakentumisen pohjana. Toisena olevan Helsingin kaupungille tehdyn Konalantien elävöittäminen -projektin sisällytin porfolioon, koska ajattelin, että työnantajaa varmasti kiinnostaa nähdä työelämässä tehtyjä projekteja koulussa tehtyjen juttujen lisäksi. Projekti on myös todella erilainen siihen verrattuna mitä olen tehnyt esimerkiksi koulussa, joten tästä tulee portfolioon myös lisää variaatiota.
Kolmanen olevan Luja -projektin sisällytin portoflioon projektin erilaisuuden vuoksi. Suunnittelussa Italian vuoristoon on kuitenkin aika eri lähtökohdat kuin Suomeen suunnitellessa, esimerkiksi erilaisten säädöksien ja lämpötilojen takia. Neljäntenä oleva Roteva kerrostaloprojekti on myös koulutyö ja ensimmäinen projekti, joka tehtiin itsenäisesti alusta loppuun. Pidän sen lopputuloksesta ja koen, että asuntopohjat ja niiden suunnittelu on yksi omista vahvuuksistani, joten halusin näyttää sitä portfoliossa. “
Ote Roteva -projektista
” Luhtikerrostalo – työpiirustukset projekti vastaa ehkä eniten sitä, mitä tällä hetkellä teen töissä. Sisällytin tämän portfolioon, koska halusin näyttää osaavani tehdä myös näitä teknisiä kuvia. Tässäkin olen karsinut aika paljon kyseisen projektin kuvia, koska niitä oli alunperin aika paljon. Viimeisenä oleva projekti Kub, pientalo taitaa olla toisena opiskeluvuonna tehty työ, josta kuitenkin vieläkin pidän. Projektin viimeinen kuva toimii samalla portfolion lopetuskuvana ja ns. kiteyttää portfolion. “
Elisan yleiset vinkit portfolion kokoamiseen
Kannattaa laittaa portfolioon kunkin projektin tärkeimmät kuvat, jotka kertoo parhaiten siitä työstä ja sen ideasta. Kaikkea ei myöskään tarvitse lukea tekstissä ja itse tykkään visualisoida paljon myös ideointia ja prosessia, sivun 5 pienet talomallit on tästä yksi esimerkki. Yleisesti, kannattaa pitää portfolio suhteellisen tiukkana ja selkeänä pakettina, ettei siitä tule ihan älyttömän pitkä.
Olen myös tykännyt, että ensimmäisen ja viimeisen sivun avulla luodaan portfoliolle alku ja loppu, jotta kokonaisuus näyttää viimeistellymmältä. Ensimmäinen sivu on usein monilla todella simppeli ja ajattelin, että otin ehkä pienen riskin ensimmäisen sivun kanssa. Vähän jotain pientä persoonallisuutta voi hakea, mutta simppelimpikin aloitussivu on varmasti toimiva.
Kuva Kub, pientalo -projektista
Tukea ammattimaisen portfolion tekemiseen?
Onko luovan alan työpaikan hakeminen seuraava askel matkallasi kohti unelmia? Teho tarjoaa kursseja nyt myös työnhakuun! Uusi Portfolio työnhakuun -kurssi soveltuu erityisesti ensimmäistä työ- tai harjoittelupaikkaa hakevalle, vastavalmistuneelle, uransa alussa olevalle tai muuten uutta suuntaa työelämään hakevalle.
Kurssilla rakennetaan vakuuttava portfolio luovien alojen työnhakua varten. Tuloksena opitaan sanoittamaan ja visualisoimaan omaa osaamista työnantajalle erottuvalla tavalla!
Tule kokeneen yliopistopedagogin sekä taiteen maisteri Eeva Jokisen ohjaukseen ja luo portfolio, jolla erotut muiden hakijoiden joukosta!
Anahita, Andrea ja Marko kävivät Tehon Maxi-kurssin takuukurssina ja pääsivät kaikki opiskelemaan arkkitehtuuria ensimmäisen kurssivuotensa jälkeen! Lue heidän ajatuksia hakuprosessista ja kouluun pääsystä, sekä vinkit arkkitehtuurin opinnoista haaveileville!
Vuoden kestävää Maxi-kurssia järjestetään myös takuukurssin muodossa, jossa pääset seuraavana vuonna kurssille ilmaiseksi uudestaan mikäli et saa opiskelupaikkaa. Takuukurssilla on lisäksi lähes kaksinkertainen määrä lähiopetustunteja ja se sisältää sekä tiiviin Ennakko-kurssin, että kolmen päivän Simulaatio-kurssin. Toteutuksessa saa myös kaksi henkilökohtaista ohjaustapaamista opettajamme kanssa, joissa laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma sekä seurataan taitojen kehitystä. Alanvaihtajat Anahita ja Marko, sekä lukiosta juuri valmistunut Andrea kävivät takuukurssin ja kertovat nyt ajatuksiaan matkasta sekä vinkkejä muille arkkitehtuurin opinnoista unelmoiville!
Anahita Zarifi-Afshar
Tampereen yliopisto – Arkkitehtuuri
Miksi päätit lähteä opiskelemaan arkkitehtuuria?
Valmistuin lukiosta vuonna 2007, jonka jälkeen menin töihin vakuutusyhtiöön ja opiskelin kaupallista alaa Amk:ssa. Ajatus alanvaihtosta oli ollut mielessäni jo aika pitkään ja viime kesänä huomasin, että en saa sen hetkisestä työstä enää oikein mitään. Olen ollut kiinnostunut matematiikasta, mutta myöskin taiteellisuudesta ja taiteesta. Ajattelin, että arkkitehtuurissa voin yhdistää nämä kaksi kiinnostuksen kohdettani.
Miltä hakeminen ja kouluun pääsy tuntui?
Ennakkotehtävissä eteen tulleet asiat oli sellasia, mitä olin jo treenannut paljon kurssilla. Pääsykokeet taas olivat aika rankat henkisesti, koska piti yrittää pitää pää kylmänä eikä lannistua, jos jokin tehtävä menisi huonosti. Tilanteeseen liittyvä aikaraja ja paine teki sen, että en kuitenkaan ihan pystynyt hyödyntämään kaikkia osaamiani taitoja ja tekniikoita kokeissa. “
Oli vaikea uskoa, että pääsin kouluun ja mietin onko tässä tuloksessa jokin virhe. Tuntui erityisen hyvältä kun oli treenannut paljon ja nähnyt tämän eteen niin paljon vaivaa.
Vinkkisi arkkitehtuurin opinnoista kiinnostuneille?
Kannattaa jutella muiden, samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa. Kyseenalaistin itse näin myöhään lukion jälkeen hakemista ja mietin, että onko tämä ihan outoa ja epänormaalia. Varauduin myös siihen, että jos en pääse niin en luovuta. On myös paljon tuurista kiinni, että minkälaisia tehtäviä kokeessa on. Jos oikeasti uskoo, että tulee nauttimaan kyseisestä urasta niin pitää vain jatkaa ja yrittää uudestaan.
Mitkä fiilikset jäi takuukurssista?
Takuukurssi oli todella hyvä valinta ja muutenkin vuoden pituisella kurssilla oppi pikkuhiljaa rakentamaan kokonaiskuvan tästä täysin uudesta aiheesta. Takuukurssilta sain myös mielenrauhan siihen, että jos en nyt pääse niin sitten menen vaan kurssille suoraan uudestaan ja harjoittelen lisää. Kurssilta sai myös paljon henkistä tukea ja oppi arvioimaan omaa tekemistä kriittisemmin. Opettajat olivat tosi ammattitaitoisia ja omistautuneita, sekä ymmärsivät hyvin eri ihmisten lähtökohtia. Lisäksi töiden kritiikki oli tosi hienovaraisesti, mutta rakentavasti annettu ja sen avulla pystyikin helpommin kehittämään itseään.
Andrea Puscasu
Aalto yliopisto – Arkkitehtuuri
Miksi päätit lähteä opiskelemaan arkkitehtuuria?
Hain arkkitehtuurin opintoihin oikeastaan puolivahingossa. Rakastan maalaamista ja halusin oikeastaan KUVA:lle, mutta mietin myös työllisyysmahiksia tulevaisuutta varten, jotka näyttivät paremmilta arkkitehtuurissa. Sitten rupesin etsimään tietoa alasta ja yhtäkkiä kiinnostus leimahti tuleen! Menin siis kokeisiin harjoitelleena ja supermotivoituneena, vaikka matka kohti arkkitehtuuria alkoikin ”toisena vaihtoehtona”.
Miltä hakeminen ja kouluun pääsy tuntui?
Pääsykokeet olivat yllättävän rankat mutta niin ihanat! Siis aivan mieletön kokemus! En usko että olisin pystynyt siihen ilman lounareita ja virkeää mieltä. Jätin vikan päivän ennen kokeita pelkästään makoiluun, jotta jaksaisin kokeissa.
Kun sain tietää pääseväni kouluun olin shokissa! Siis aivan täydessä shokissa! Onnistuin sähläämään monesti ja virheitä tuli vaikka kuinka kokeissa, mutta en koskaan luovuttanut! Opin myös, että jos työ näyttää pahalta, kaikki on aina korjattavissa kunhan on vielä hieman aikaa jäljellä. Tärkeintä on ettei lannistu!
Vinkkisi arkkitehtuurin opinnoista kiinnostuneille?
Tärkeintä hakemisessa on löytää sisäinen motivaatio. Aina kun tuntui, että ei jaksaisi tänään, laitoin YouTubesta ”Motivational video” päälle ja keräsin itseni. Matka on hieman raskas, mutta jos pitää mielessä kaikki ne ihanat tunteet ja mahdollisuudet joita auennut opiskelupaikka voi tarjota, kyllä siihen pystyy!
Kokeessa kannattaa muös luottaa itseensä ja opittuihin taitoihin sekä pysyä rauhallisena, jos paniikki iskee (tiedän, helpommin sanottu kuin tehty). SÄ PYSTYT SIIHEN!! <3
Mitkä fiilikset jäi takuukurssista?
Olen aina maalannut ja piirtänyt eli ensimmäinen tunti tuntui oikeastaan virheeltä, mutta pian huomasin, että en saanut arvioinneissa kolmosta korkeampia numeroita. Minulla oli arkkitehtuuriin vääränlainen ajattelutapa. Tehon kurssi mahdollisti kasvun kohti arkkitehtonista yksinkertaisuutta sekä opetti kiinnittämään huomiota arvostelukriteereihin. Varsinkin arvioinnit ja facebookin teosgalleria auttoivat hurjasti. Viimeiset päivät käytin vain gallerian skrollaamiseen, kun rupesivat voimat loppumaan. Sieltä näkee hyvin, miten kannattaa ajatella pääsykokeissa ja minkälainen mindset vie pidemmälle. En siis usko, että olisin päässyt kouluun ilman omaan alaan kouluttavaa kurssia.
Marko Rastas
Aalto yliopisto – Arkkitehtuuri
Entinen kiinteistönvälittäjä Marko pääsi myös arkkitehtuurin opintoihin Aaltoon takuukurssivuotensa jälkeen. Marko harjoitteli 4-14 tuntia päivittäin ja teki kaikki tehtävät, jotka Teho-Opistolta sai! Haastattelimme Markoa hänen matkastaan ja saimme Markolta myös älyttömän hyviä vinkkejä arkkitehtuurin opintoihin hakeville!
Markolla ei ollut ennen Maxi-kurssia piirtämistaustaa juuri lainkaan, mutta kova harjoittelu palkitsi ja Marko pääsikin opiskelemaan arkkitehtuuria Aalto-yliopistoon! Alanvaihtopäätöksen jälkeen Marko treenasi päivittäin 4-14 tuntia ja teki kaikki tehtävät, jotka Teho-Opistolta sai.
Marko onkin hyvä esimerkki siitä, että lähtötasolla tai piirustuskokemuksella ei ole väliä arkkitehtuurin opintoihin hakiessa, vaan tärkeintä on säännöllinen harjoittelu ja aito motivaatio. Katso Markon töitä matkan varrelta ja lue vinkit harjoitteluun sekä arkkitehtuurin pääsykokeisiin!
Kiinteistönvälittäjästä arkkitehdiksi
Arkkitehtuuri ei ole ollut itselleni mikään lapsuuden haaveammatti. Vanhempani ovat arkkitehtejä niin ajattelin aina, että minusta ei varmasti tule arkkitehtiä.
Vaikka kuinka yritin vältellä sitä, mielenkiinto alaa kohtaan vain kasvoi ja kasvoi.
“Työskentelin alunperin kiinteistönvälittäjänä, mutta ajattelin, että nyt on vielä hyvää aikaa opiskella kun ei ole perhettäkään vielä. Torjuin myös yhden myyntijohtajan paikan kun jäin työelämästä pois ja aloin harjoitella pääsykokeita varten.”
Markolle tämän vuoden kokeet eivät olleet ensimmäiset, sillä hän haki arkkitehtuurin opintoihin jo vuonna 2020. Tällöin Markolla ei ollut vielä piirustustaustaa eikä harjoitustunteja ollut kertynyt juuri ollenkaan. “Lukiosta oli silloin kulunut 8 vuotta ja ennen 2020 vuoden ennakkotehtäviä en ollut ehtinyt piirtää kuin pari tikku-ukkoa. En uskonut, että olisin päässyt ennakkotehtävistä jatkoon, mutta yllättäen pääsinkin piirustus- ja suunnittelukokeisiin, ja valmistautumisessa tulikin vähän kiire.”
Markon sisäänpääsy jäi edellisissä hauissa kahdeksan pisteen päähän. “En ole ikinä harrastanut piirtämistä eikä mulla ollut minkäänlaista pohjaa tässä. En tiedä mikä onnenkantamoinen siinä on käynyt ja ajattelin, että eihän tämä voi pitää paikkaansa. Ehkä niissä töissä kuitenkin oli jotain, vaikka omaan silmään ne näyttikin aika kamalilta. “
Kurssin ensimmäinen työ ja pikatehtävä. “Piirsin näkymän siitä kohtaa, missä luokassa istuin. Työssä on Tehon luokkahuoneen tehosteseinä.”
Kurssin ensimmäinen kotitehtävä. “Piirsin näkymän kotonani olevasta valkoiseksi maalatusta tiiliseinästä. Yritin leikkiä valolla, varjolla ja tekstuurilla, mikä ei tässä onnistunut vielä hirveän hyvin.”
4-14 tuntia harjoittelua joka päivä
Marko ilmoittautui vuoden 2020 hakujen jälkeen Maxi-takuukurssille ja alkoi harjoittelemaan piirtämistä lähes päivittäin. “Kurssin alettua aloin harjoittelemaan ja piirtämään joka päivä neljästä neljääntoista tuntia. Vuoden aikana taisi olla 12 päivää, joina en piirtänyt tai harjoitellut ollenkaan.”
Marko päätyi käymään Maxi-kurssin lisäksi myös Treeni-kurssin ja Simulaatio-kurssin. “Tein kaikki tehtävät mitä Teholta sain irti. Sen lisäksi taisin piirtää noin 30 oma-aloitteista työtä, joissa opettelin piirtämään esimerkiksi eri materiaaleja ja pintatekstuureita. Tein myös kahteen kertaan kaikki vanhat arkkitehtuurin ennakkotehtävät sekä piirustus- ja suunnittelukokeiden tehtävät.”
Markon oma pintatekstuuriharjoitus. “Tiiliseinän epäonnistumisen jälkeen aloin harjoittelemaan pintatekstuureita erikseen. Tämä harjoitus oli todella hyödyllinen, sillä sain käytettyä näitä samoja pintatekstuureita pääsykoetöissä.”
Markon oma akryylimaalaus’harjoitus’. “Työ oli ajatuslukon tulos. Halusin harjoitella akryylimaalien käyttöä, mutta se ei ihan lähtenyt, joten laitoin musiikit kovalle ja aloin vain leikkimään. Yritin tällä vähän rentoutua ja saada ajatuksiani selkeämmiksi.”
“Kehityin kurssin aikana erityisesti tekniikoissa, mutta koska piirsin niin paljon, alkoi kevään aikana tulla ajatuslukkoja. En halunnut piirtää mitään ideaa toista kertaa ja alkoi tuntua ettei tehtäviin ole enää mitään uutta annettavaa. Sinin kanssa kuitenkin puhuin, että kokeissa kukaan ei tiedä mitä olen tehnyt tätä ennen vaan voin toistaa siellä suoraan jonkun oman, hyväksi koetun ajatuksen tai idean. Näissäkin kokeissa niin kävi, sillä pystyin ottamaan muutamista Teholla tekemistäni töistä hyvin paljon ideoita kokeissa tekemiini töihin. Kaikissa tehtävissä ei tämän ansiosta tarvinnut käyttää niin paljon aikaa tehtävän suunnittelemiseen vaan pystyi aloittamaan suoraan tekemisen.”
“Olen kuitenkin todella kriittinen omia töitä kohtaan, enkä ole yhteenkään työhöni oikeasti täysin tyytyväinen. Aina löydän jotakin mitä olisi voinut tehdä paremmin. Toisaalta, se auttaa myös keksimään uusia ideoita ja välttämään virheiden toistamista. Oli hassua huomata, että mitä enemmän töitä kurssilla tein, sitä tyytymättömämpi niihin olin.”
Treeni-kurssilla tehty dioraama luonnontieteen museosta. “Tein harjoituksen vesiväreillä ja guasseilla. Päädyin piirtämään työn palautuksen jälkeen vielä seitsemän kertaa uudestaan, koska en ollut siihen ikinä täysin tyytyväinen.”
“Kurssilla sain opettajien antamassa kritiikissä töistä useimmiten nelosia ja vitosia, mutta se ei ollut mulle tärkeintä vaan enemmänkin se, että saan kokeilla kaikkea erilaista ja etsiä rajoja, ettei sitten pääsykokeissa enää tarvitse. Pyysin nimenomaan ankaraa kritiikkiä töistäni, sillä ajattelin, että nyt on parempi saada omasta mielestä hyvästä ajatuksesta huonot pisteet kuin sitten kokeissa.”
Ajattelin etukäteen, että en missään nimessä ole kaikista lahjakkain enkä omista taiteellista historiaa mihin voisin nojata. Päätin heti syksyllä, että sitten jos ja kun sinne kokeisiin pääsen, niin voin taputtaa itseäni olalle ja todeta, että kukaan ei ole enempää harjoitellut. Voi sitten ajatella, että muut olivat vain tällä kertaa parempia, mutta kaikkensa on ainakin tehnyt.
Ennakkotehtävät ja pääsykokeet
Arkkitehtuurin ennakkotehtävissä oli tänä(kin) vuonna kolme osaa. Hakijan tuli tehdä: Outolinnun pesä kierrätysmateriaaleista, näkymä Outolinnun pesästä ympäristössään, sekä näkymä Outolinnun pesän sisäpuolelta ulospäin.
“Ennakkotehtävien tekoon annettiin aikaa noin 1,5 kuukautta, joten päätin, että kaikki annettu aika sitten käytetään. Ennakkotehtävät lähtikin tänä vuonna vähän lapasesta ja esimerkiksi pienoismallista tuli noin 120cm leveä. Mietin, että mitä isomman tästä teen, sitä enemmän saan tehtyä yksityiskohtia työhön esimerkiksi lasimurskalla. Piti myös miettiä, miten saan rakennelmasta tarpeeksi kestävän rakenteellisesti. Pienoismallin muoto sai inspiraation metsässä näkemästäni männyssä kasvaneesta pahkasta, jonka yläreuna teki vastaavanlaisen kaaren. Materiaalit valitsin kartonkia lukuunottamatta sillä ajatuksella, että ne voisivat olla merestä rannalle huuhtoutunutta jätettä.”
Mustavalkoisen näkymän, jossa Outolinnun pesä näkyy ympäristössä tein kokonaan pisterasteroinnilla, pelkillä mustilla huopakynillä. Näkymä on muutamaa rakennusta lukuun ottamatta oikea näkymä, jonka näen oman kotini ikkunasta. Työn tekemiseen meni viisi päivää ja lopullisessa työssä taitaa olla noin 6,7 miljoonaa pistettä. Käsi oli todella kipeä työn jälkeen, mutta koin, että vaiva kannatti.
“Näkymän Outolinnun pesän sisältä tein sen jälkeen, kun olin päättänyt piirtää linnunpesän pihallani olevaan puuhun. Työ on tehty vesiväreillä sekä akryyleillä, ja pesän sisätila on raavittu palettiveitsellä. Yritin tehdä tästä mahdollisimman erilaisen kuin mustavalkoisesta näkymästä.”
Kierrätysmateriaalit Outolinnun pesää varten
Outolinnun pesä
Outolinnun pesä valmiina
Näkymä pesän sisältä
Näkymä pesästä ympäristössään
Klikkaa kuvat suuremmiksi!
“Ennakkotehtävien palautuksen jälkeen oli aika luottavainen fiilis ja ajattelin, että kyllä näillä periaatteessa pitäisi mennä läpi. Pääsykokeissa olin aika rento koska tiesin, että jos en pääse sisään niin en olisi voinut tehdä mitään enempää. Ajattelin myös, että maailma ei siihen kaadu jos en pääse opiskelemaan ja sitten vain haen ensi vuonna uudestaan ja treenaan vieläkin enemmän. Pääsykokeissa oli kuitenkin mukavaa ja nautin tehtävien tekemisestä.”
En uskonut pääseväni sisälle, enkä uskonut sitä vieläkään silloinkaan kun luin, että tosiaan pääsin Aaltoon. Sini uskoi, että hyvin tässä käy, mutta itse olin jo valmistautunut yrittämään uudestaan ensi vuonna. Tiesin, että kokeissa on todella kova taso ja paljon älyttömän lahjakkaita ihmisiä, joten en kyllä uskaltanut ajatella pääseväni läpi.
Mitä arkkitehtuurin pääsykokeissa on odotettavissa?
Marko teki kurssivuoden aikana paljon analyysiä siitä, mitä kokeissa todennäköisesti tulee vastaan ja moni Markon arvioista osuikin oikeaan tämän vuoden kokeissa.
Joka vuosi on tietysti eri tehtävät ja niihin sisältyy eri aspekteja, mutta joka ikinen vuosi arkkitehtuurin kokeissa kuitenkin haetaan paljon samantyylisiä asioita. Joka vuosi halutaan nähdä hakijalta perspektiivien hallitsemista, syvyysvaikutelman ymmärrystä ja esittämistä, värien käyttöä, sekä tunnelman välittämistä. Näitä asioita haetaan ja toistetaan joka vuosi, oli ne sitten laitettu minkä tahansa tehtävän muodossa.
Tärkeintä on, että saa sen oman ajatusmaailman siihen paperille niin, että muutkin sen ymmärtää. Tämän huomattuani harjoittelun loppuvaiheessa oli helpompi keskittyä erityisesti näihin. Piirsin ihan jatkuvasti perspektiivejä ja harjoittelin tunnelman välittämistä.
Omatoimisena harjoituksena kevätlukukaudella tehty vuoden 2019 pääsykoetehtävä.
Alukevään kurssityö: suurkaupunki jonkin eläimen näkökulmasta. “Tein työn linnun näkökulmasta ja halusin harjoitella tässä neljän pakopisteen perspektiiviä. Pakopisteet olivat 1,5 metriä paperin ulkopuolelle. Näihin kevään töihin aloin olemaan jo tyylillisesti hieman tyytyväisempi.”
“Perspektiivien piirtäminen on erittäin keskeistä ja se pitää saada tulemaan selkärangasta ilman, että siihen pitää käyttää enempää ajatusta. Kokeessa voi helposti loppua aika, jos perspektiivejä joutuu siellä vielä hakemaan. Kokeissa on myös vuodesta 2017 asti ollut joka vuosi yksi tehtävä, joka liittyy suoraan ennakkotehtäviin. Tänäkin vuonna pääsykokeissa tehtiin Outolinnun muna.”
Arvioijat eivät etsi arkkitehtuurin opintoihin kuvataiteilijoita. He etsivät ihmisiä, jotka osaavat ilmaista itseään ja omia ajatuksiaan, sekä saavat esitettyä ajatuksensa kolmiulotteisesti niin, että muutkin ymmärtävät sen idean.
“Uskon, että vuonna 2022 tulee taas rakennus/pienoismallitehtävä. Vuosi 2020 oli ainoa kun tällaista ei ollut, vaikka yleensä niitä on yksi tai kaksikin. Kokeissa tullaan piirtämään myös ainakin kaksi perspektiiviä sekä pari jokeritehtävää, jotka ovat tehtäviä, joita ei osaa ihan odottaa. Jokeritehtävät ovat olleet usein niitä lyhyitä tehtäviä, joissa ajatuksena on nähdä ‘mitä teet kun et yhtäkkiä tiedäkkään mitä pitää tehdä’.”
“Tee harjoittelusta rutiini”
Vuoden aikana se työmäärä oli aivan järkyttävä eikä joinain päivinä tehnyt yhtään mieli mennä piirustuspöydän eteen ja ottaa sitä kynää käteen. Nyt se sitten toisaalta palkitsi.
Kurssin syyskaudelta ensimmäinen vesiväreillä tehty maisemakuva. “Tein tekniikkaa hieman muuttaen saman työn monella eri tavalla muutaman kerran.”
“Katsoin itse paljon arkkitehtuuridokumentteja sekä nähtävyyksiä, ja yritin luoda tietynlaisen kuplan itselleni kurssivuoden aikana. Jos sen päätöksen arkkitehtuurin opintoihin hakemisesta tekee ja jos vaan mahdollista, niin kannattaa omistaa se vuosi sille harjoittelulle. Tekee itselleen siitä rutiinin, että aamulla kuppi kahvia ja sitten piirustuspöydän eteen, piirsi sitten neljä tai neljätoista tuntia.”
“Itse en tehnyt jouluna ja uutenavuotena mitään harjoituksia, mutta muuten pyrin tekemään joka päivä vähintään yhden työn. Kokeissakin sen jännityksen keskellä on helpompi suoriutua kun on jo totuttautunut siihen tekemiseen ja siihen, että vaikka kuinka väsyttää niin silti menee piirtämään. Harjoittelussa pitäisi kuitenkin yrittää pitää mahdollisimman positiivinen mieli, eikä kannata istua kymmentä tuntia työpöydän ääressä tekemättä mitään.”
Treenaa kuin Marko ja saavuta unelmasi!
Markon harjoittelussa korostui säännöllisyys ja pitkäjänteisyys. Kurssilta saat arvokasta palautetta, jonka avulla omaa osaamista on helpompi kehittää. Kurssin aikataulut ja tehtävät auttavat myös ylläpitämään harjoittelurutiinia sekä motivaatiota!
Olit sitten kokeneempi tekijä tai vasta aloitteleva piirtäjä, säännöllisellä harjoittelulla ja ammattilaisten tuella voit saada juuri sen haluamasi opiskelupaikan! Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Aloita matka kohti unelmiesi opiskelupaikkaa jo tänään!
Tässä yksi päivä harhailin miettimään, millaista valmistautumiseni arkkitehtuurin pääsykokeisiin olisi ilman tätä Tehon Maxi-etäkurssia. Mielenkiintoinen mielikuvaleikki, eikö totta!?
Aikataulutus
Tehon kurssilla on selkeä aikataulu: lähes viikoittain keskitytään johonkin uuteen teemaan. Aiheesta on luento, pikatehtävä, toisinaan demo-video jonka kanssa voi opetella teemaa sekä kaksi viikkotehtävää, joista voi palauttaa arvioitavaksi joko toisen tai molemmat. Lisäksi kurssiin kuuluu pääsykoetilannetta mallintavat pääsykoesimulaatiot.
Kurssin selkeä runko ja aikataulu rytmittävät luontevasti omaa harjoitteluani ja olen rakentanut arkemme siten, että pysyisin kurssiaikataulussa mahdollisimman hyvin. Ennakkotehtävien aikana minulla jäi valitettavasti viikkotehtäviä rästiin, mutta niiden palauttamisen jälkeen palasin parhaani mukaan normaaliin rytmiin. Jos en olisi kurssilla, aikatauluttaisin oman tekemiseni kurinalaisesti. En kuitenkaan ikimaailmassa osaisi laatia itselleni niin monipuolisia harjoitustehtäviä kuin kurssilla saan tehdä. En myöskään osaisi teemoittaa harjoitteluani niin systemaattisesti. Tekisin edellisvuosien pääsykoetehtävät harjoitusmielessä ja piirtelisin malleista. Tämä ei kuitenkaan kehittäisi konseptointikykyäni riittävästi. Lisäksi ilman näin selkeitä viikkotehtävä-deadlineja riskinä olisi, että tulisi enemmän päiviä, jolloin olisi muka jotain tärkeämpää tekemistä ja harjoittelu saattaisi jäädä aika ajoin nykyistä vähemmälle.
Palaute töistä
Ilman kurssia jäisin ilman palautetta – saisin sitä toki läheisiltäni, mutta heillä ei ole luovan alan koulutusta, joten… Minulla olisi aina vain oma mututunne töistäni, mutten pystyisi millään skaalalla hahmottamaan, millaiset pisteet työstä voisi potentiaalisesti pääsykokeissa saada. Opiskelupaikan saadakseen pääsykokeissa tulee suorittaa tasaisen vahvasti tehtävät. Tehon viikkotehtävistä saadun palautteen kautta tiedän, että minulla on potentiaalisesti mahdollisuus onnistua myös pääsykoetehtävissä riittävän hyvin. Joskin tiedostan myös vahvasti, että opittavaa on vielä hurjan paljon ja pääsykoetilanteessa iso rooli on paineensietokyvyllä.
Jos haluaa, jokainen ajallaan palautettu viikkotehtävä käydään Maxi-etäkurssilla videokritiikissä läpi. Näin kun suorittaa kurssia etänä, se, että näkee kun opettajat puhuvat omasta työstä, tuo valtavan paljon lisäarvoa vs. että saisi palautteen aina kirjallisessa muodossa. Opettajilla on kannustava, lämmin ja levollinen ote. Kritiikkivideoita on oikeasti helppo katsoa niiden hyvän tunnelman vuoksi. Tämä on juuri sellaista tukea kuin itse kaipaan; palautetta, joka vie kokoajan tekemistä seuraavalle tasolle.
Tein harjoitusmielessä yhden vuoden 2020 arkkitehtuurin pääsykoetehtävistä.
Osana ryhmää
Kurssilla pääsee näkemään muiden kurssilaisten töitä. Mielestäni toisten töitä katsoessa on ihana seurata, miten sama viikkotehtävän ongelma on ratkaistu eri tavoin. Toisinaan on ollut myös viikkoja, joissa monet ovat ratkaisseet tehtävänannon hyvin samankaltaisesti ja vain muutama työ on erottunut joukosta edukseen. Tämä kaikki valmentaa ideointikykyä, erottautumista ja oman tekemisen tyylin löytymistä. Tämä aspekti on haastava saavuttaa itsenäisesti harjoittelemalla.. Toki joillakin on synnynnäinen lahja ideoida jotain ennennäkemätöntä ja kyky tehdä se teknisesti oikein ja erottuvasti. Tällöin valmennuskurssia ei välttämättä tarvitse.
Erilaiset tekniikat haltuun
Arkkitehtuurin pääsykokeissa on vuosien mittaan ollut hyvin erityyppisiä tehtäviä ja erityisesti pienoismalleja on rakenneltu toisistaan paljonkin poikkeavista materiaaleista. Maxi-kursilla opimme paperi-, rautalanka- ja puutikkutekniikkoja. Oikein ahkerasti etsimällä saattaisi YouTubesta ja muualta netin syövereistä löytää ohjeita, miten pienoismalleja voi rakentaa eri materiaaleista. Hektisen arjen keskellä aikani ei riittäisi kaikkeen tuohon tiedonhakuun, joten olen iloinen siitä, että olen kurssilla jossa kaikki on suunniteltu huolella tukemaan sitä, että me kurssilaiset voisimme päästä opiskelemaan tavoittelemiimme opiskelupaikkoihin.
Monien mahdollisuuksien maailma
Joskus kuulee pohdittavan sitä, ovatko valmennuskurssit yleisesti hyvä juttu tasapuolisuuden näkökulmasta, sillä ne ovat suhteellisen hintavia ja kaikilla ei ole välttämättä mahdollisuutta osallistua valmennuskurssille esimerkiksi taloudellisista ja/tai maantieteellisistä syistä. Jos suurin haaveesi on päästä opiskelemaan luoville aloille ja tämän postauksen luettuasi mietit, että kurssista olisi sinullekin hyötyä mutta käytännön mahdollisuutta kurssille osallistumiseen ei ole… saattaa olla kuitenkin! Olen itse suorittanut maxi-kurssin etäversiota koko ajan ja systeemi toimii loistavasti. Maantieteellisellä sijainnilla ei ole merkitystä. Etäkurssia on mahdollista myös mukauttaa hyvin omaan aikatauluun sopivaksi, sillä luentovideot eivät ole sidottu tiettyyn kellonaikaan.
Teho-Opisto on järjestänyt jo vuodesta 2009 alkaen keväisin piirustuskilpailun, jossa kolmen ansioituneimman työn tekijät palkitaan Tehon valmennuskurssein. Lisäksi kesällä saattaa ilmestyä uusi blogaaja/-vlogaajahaku, jossa yhteisesti etukäteen sovitusta säännöllisestä sisällöntuotannosta palkitaan valmennuskurssilla. Usko siis unelmiisi ja tee kovasti niiden eteen töitä – siten ovia saattaa alkaa avautua ihan uskomattomalla tavalla.
Toivottavasti tämän postauksen avulla pystyt peilaamaan, millainen valmistautumistapa on juuri sinulle paras. Tosi mielelläni vaihdan myös ajatuksia kurssista ja vastailen kysymyksiin, ihan niin kuin ihana Netta vastaili minulle viime kesänä. <3 Tavoitat minut parhaiten Instan kautta.
Tein elämäni ensimmäistä kertaa arkkitehtuurin ennakkotehtäviä ja prosessi oli monivivahteinen. Innostuin tehtävänannosta suunnitella Outolinnulle pesä, sillä se oli suhteellisen lavea ja itse pesä sai olla lähes millainen vain, kahdet erilaiset aukotukset sekä materiaalien määrä piti vain muistaa huomioida. Lähdin liikkeelle miettimällä, mitkä kierrätysmateriaalit voisivat näyttää lopputuloksessa hyviltä. Ensin pohdiskelin lasimosaiikkimaista toteutusta, mutta en ollut varma, riittäisikö se, että lasipulloja olisi noin 50 kappaletta vai pitikö lasinsiruja olla 50 kappaletta. En tohtinut ottaa riskiä tämän suhteen, joten siirryin pohtimaan toisia materiaaleja. Mietin, että muovipulloista voisin saada ikään kuin suuret näyttävät lasipinnat ja säilyketölkkien kansista näyttävän metallipinnan, joka heijastelisi valoa upeasti. Tämän materiaalikombon kanssa testasin yhtä pienoismallia. Se ei näyttänyt livenä lähellekään siltä kuin kuvitelmissani ja rakennelmasta puuttui arkkitehtoninen näyttävyys. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut jo kolmisen viikkoa ja kilpajuoksu aikaa vastaan alkoi.
Heitin romukoppaan kaikki aikaisemmat visioni ja aloitin pohtimalla kierrätykseen juotuvien asioiden muotoja; mikä näyttäisi tyylikkäältä ja mistä voisi rakentaa modulaarisia rakenteita. Mieleeni pulpahti juhlakaapistamme löytyvät Dunin minimalistisen kauniit Amazonia-lusikat. Into pinkeänä testailin, millaisia moduuleja niistä voisi rakentaa. Yhdestä kuuden lusikan rakenteesta syntyi todella kaunis. Muoto yksinään näytti upealta, mutta kun yritin kiinnitellä samaa muotoa useamman yhteen, se osoittautuikin todella haastavaksi. Tsemppasin itseäni hokemalla hiljaa, ettei tämän tarvitse olla helppoa ja kaunis lopputulos saakin olla kovan työn takana. Oikeassa elämässäkin uuden muotoiset rakenteet vaativat kovasti erilaisia lujuuslaskelmia yms.
Halusin yliopistoon lähetettävän pdf:n olevan mahdollisimman yhtenäinen. Suunnittelin, että valokuvien pesän osista sekä puolivalmiista pesästä tulisi ilmentää myös moduulin muotokieltä. Valokuvasinkin kahteen kertaan kuvan pesän osista ja final-kuvaa katson edelleen hymyssä suin.
Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, A 1Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, A 2Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, A 3
Kun olin saanut pienoismallin valmiiksi, aikaa kahteen piirustus- ja maalaustehtävään jäi reilu puolitoista viikkoa. Kylmä hiki kirposi otsalle useampaan otteeseen, sillä lapsemme sairastuivat kovaan kuumeeseen (ei kuitenkaan koronaan) ja pienin kurkunpään tulehdukseen, minkä vuoksi oltiin kahdesti sairaalassakin. Pelkäsin ajan yksinkertaisesti loppuvan. Onneksi konseptit näkymistä olivat melkotarkat mielessäni jo pienoismallia tehdessä. Pienten nukkuessa yövalo paloi ja pyrin saamaan visioni paperille.
Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, B
Tavallaan aika kyllä loppuikin, koska ennakkotehtävien palautuspäivänä yritin maalata vielä uudelleen pesää. Siinä olevat viivat ovat osittain liian jyrkät, mikä vähentää kolmiulotteista vaikutelmaa. Sain kuin sainkin uuden kuvan valmiiksi hakuajan ollessa käynnissä, mutta Opintopolku oli kaatunut ja siksi en saanut uutta pdf:ää ladattua sinne. Aluksi hakijapalveluista sanottiin, että korjattu pdf voitaisiin tod.näk. huomioida haussa, mutta yliopistolta sanottiin, että ei. Niinpä jännitin kovasti, pääsisinkö näillä ennakkotehtävillä jatkoon eli pääsykokeisiin.
Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, C
Perjantaina 30.4. piti tulla tieto, pääsisikö pääsykokeisiin vai ei. Torstaina 29.4. äitini täytti pyöreitä ja meillä oli yllätyksiä suunniteltuna hänelle viikonlopulle. Yritin psyykata itseäni kovasti pettymyksen varalle… jos en pääsisi pääsykokeisiin, itkisin surua pois perjantaina ja alkaisin tehdä portfoliota kuntoon ulkomaille hakemista varten. Halusin olla iloisin mielin valmiina juhlistamaan rakasta äitiä.
Keskiviikkoaamuna 28.4. sähköpostiini oli tullut hakijapalveluista sähköpostia. Varovaisen toiveikkaana avasin sen ja luin:
“Hyvä hakija, Arkkitehtuurin valintakollegio on arvioinut arkkitehtuurin hakukohteiden ennakkotehtävät ja olet päässyt jatkoon. Onnea!”
Miten iloinen olinkaan! Tuntui ihan mahtavalta, että olin onnistunut pääsemään pääsykokeisiin asti. Laitoin heti huojentunein fiiliksin viestiä Tehon perustajalle Sinille, sillä ilman Maxi-kurssia en todellakaan olisi tässä pisteessä nyt. Nyt alkoikin todellinen loppukiri kohti pääsykokeita! Tällä ja ensiviikolla harjoittelemme pääsykokeita varten pääsykokeita simuloivien tehtävien avulla.
Jos haaveilet opiskelupaikasta luovilla aloilla, mutta jos ovi ei avaudu Suomeen opiskelemaan, oletko miettinyt opintojen suorittamista ulkomailla? Teho-opiston kurssin lisäosaksi voi hankkia portfolio-kurssin, jossa saa opastusta ulkomaille hakemiseen ja oman portfolion hiomiseen huippukuntoon.
Keväisin terkuin, Iina C.
Nappaa opiskelupaikka portfoliolla!
Tehon kursseilla portfolion koonneista, ulkomaille hakeneista 100 % on päässyt sisään johonkin hakemistaan yliopistoista! Voit valita kurssivalikoimastamme minkä tahansa kurssin (pl. Ennakko-kurssi) portfoliototeutuksena ja tulla treenaamaan ammattilaisten ohjauksessa. Ilmoittaudu mukaan koostamaan joukosta erottuva portfolio ja nappaa unelmiesi opiskelupaikka!
Kysyin jokin aika sitten Instagramissa, mistä toivoisitte, että kirjoittaisin blogissa. Eräs teistä seuraajista lähetti todella hyvän kysymyksen: “Mitkä ovat tärkeimpiä taitoja, jos haluaa päästä opiskelemaan arkkitehtuuria?” Toivoin, että saisimme tähän yhdessä vastauksen suoraan arkkitehtuurin professorilta. Tämä aurinkoinen tiistai-päivä starttasi iloisissa merkeissä kun huomasin, että sähköpostiini oli saapunut vastaus Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen johtajalta, arkkitehti ja tekniikan tohtori Pirjo Sanaksenaholta:
“Pääsykokeissa vaaditaan visuaalista silmää, miten hallitsee ja ymmärtää tilan. Piirustustaitoa ja kädentaitoja tarvitaan, mutta ennemmin kuin tarkkaa yksityiskohtien piirtämistä, vaaditaan kokonaisuuden ymmärrystä. Arkkitehdin ammatissa on hyötyä loogisesta ajattelusta ja ongelmanratkaisukyvystä. Sisäänpääsyssä merkitystä on myös ajanhallinnalla, että ehtii tuottaa annetussa ajassa pyydetyn tehtävän.”
Pirjo Sanaksenaho johtaa arkkitehtuurin laitosta Aalto-yliopistossa. Kuva Pirjon omasta arkistosta.
Edellä mainittuja taitoja vaaditaan siis päästäkseen opiskelemaan arkkitehtuuria, mutta Pirjo halusi vielä muistuttaa: “Arkkitehdin ammatissa tarvitaan toki monia muitakin taitoja, kuten ryhmätyötaitoja, vaikka niitä ei pääsykokeissa mitatakaan.”
Lämmin kiitos Sinulle Pirjo ajastasi ja menestystä kaikille arkkitehtuuria opiskelemaan hakeville!
Eilinen oli kauan odotettu päivä, sillä arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021 julkaistiin. Kävin kurkkaamassa heti aamuseitsemältä, joko tehtävät olisivat tulleet ja sen jälkeen päivittelin selainta puolen tunnin välein malttamattomana. Aamupäivällä tehtävät ilmestyivät. Tehtävänanto on inspiroiva ja siinä on hyvinkin vapaat kädet. Ennakkotehtävissä ei ole mielestäni muuta yllättävää aikaisempiin vuosiin verrattuna kuin se, että pienoismallista kuvataan kuvat jo ennen sen valmistumista. Yksi piirustus-/maalaustehtävistä on kutkuttavan haastava, sillä siinä pitää kuvata kahta sisätilaa pimeän tultua.
Mielessäni alkoi heti raksuttaa muutama erityyppinen lähestymistapa itse outolinnun pesään. Tavoitteenani on löytää mahdollisimman omannäköinen toteutustyyli ja pyrin miettimään laatikon ulkopuolelta, niin kuin Tehon Maxi-kurssilla olen opetellut. Ensimmäinen idea ei ole välttämättä paras vaan aion haastaa analyyttisesti ajatuksenkulkuani.
Korona-aika on opettanut hetkessä elämistä. Jos jonkun asian voi tehdä nyt, se kannattaa, eikä vasta joskus myöhemmin. Niinpä tänään heti aamulla aloin tutkia kierrätykseen meneviä materiaalejamme, löytyisikö sieltä kenties aarteita ennakkotehtävää silmällä pitäen. Tavoitteenani on nyt helmikuun aikana tehdä itse rakennelma valmiiksi ja maaliskuussa teen piirustus-/maalaustehtävät. Todennäköisesti saatan toteuttaa ennakkotehtävät muutamaan kertaan, jotta olisin aidosti tyytyväinen ne palauttaessani. Parasta siis ryhtyä heti toimeen.
Tsemppiä kaikille luoville aloille hakeville! Iina C.
PS. Käy lukemassa Tehon perustajan, arkkitehti ja taiteen maisterin Sini Koiviston analyysi arkkitehtuurin ennakkotehtävistä täältä.
Kirjanpitäjillä on alkamaisillaan kiireisin aika vuodesta, sillä useiden yritysten tilikausi vaihtuu vuodenvaihteessa. Meillä Teho-Opistolla alkoi puolestaan nyt tänään virallisesti joululoma. Syyslukukausi keskityttiin Maxi-kurssilla erilaisten tekniikoiden haltuun ottamiseen ja keväällä tullaan syventymään omaan hakukohteeseen syväluotaavammin. Kirjanpidon hengessä ajattelin tehdä itseni kanssa pienen välitilinpäätöksen. Ensin minun on kuitenkin pakko palata lyhyesti viime viikon pääsykoesimulaatioon (lue fiiliksistäni ennen koetta täältä), koska se kuvastaa hyvin tätä saavutettua välietappia.
Luettuani tehtävänannon, ajattelin haasteen olevan hauska. Meille arkkitehtuuria opiskelemaan haluaville esitettiin kaksiulotteinen maalaus, josta piti valita kohta ja esittää se kolmiulotteisena tilana. Aloin heti suunnitella työtä ja yht’äkkiä tuntui, etten osaakaan piirtää perspektiivissä ja hetken pohdin, miten ihmeessä saan visualisoitua visioni. Käytin aikaa luonnosteluun peräti 38 minuuttia, mikä tuntui itsestä pitkältä ajalta. Minulla oli yksinkertainen konsepti ja pohdin, oliko se jopa liian minimalistinen.
Pääsykoesimulaatio alkamassa: tarvikkeet esillä
2 tuntia 7 minuuttia testin alun jälkeen olin jo pitkällä työni kanssa ja aloitin loppusilauksen tekemisen. 10 minuuttia ennen testin päättymistä katselin työtäni, enkä osannut lisätä siihen enää mitään. Aloin kuvata työtä ja sitten huomasin muutaman pienen asian ja lisäsin ne pikavauhdilla. Aika riitti siis suureksi yllätyksekseni todella hyvin.
Työni 2 h 7 min testin aloituksen jälkeen – 53 minuuttia aikaa jäljellä työn palautukseen.
Sain juuri palautteen työstäni. Sitä kehuttiin näkemykseltään rohkeaksi, tyylitellyksi ja heijastavista pinnoista tuli kiitosta. Kehittäväksi kritiikiksi sanottiin, että sommitelmaa voisi hioa siltä osin, että jokin elementeistä olisi lähempänä katsojaa. Työ ylsi omien töideni kärkijoukkoon. Tästä olenkin erityisen iloinen: pystyin suorittamaan omalla tasollani pienen paineen alla. Heti kun palautin työni, olin sitä mieltä, ettei se ole kaikista parhain toteutukseni, mutta se on tyylikäs. Kesällä ennen kurssin aloitusta en olisi kuuna päivänä yltänyt tällaiseen suoritukseen. Ilmaisuni oli hyvin haparoivaa, enkä saanut tyylikästä aikaan, en sitten millään. Ja nyt, vaikka hetken tehtävän alussa tuntui, että mikään taito ei ole hallussa, onnistuin näinkin hyvin. Parempaa joululahjaa en olisi osannut toivoa; toivoa nimittäin. Tämä luo uskoa tulevaan ja siihen, että saatan pystyä jopa pääsykokeissa ilmaisemaan itseäni vahvasti. Tässä kun vielä muistaa sen, että minulla on kokonaiset viisi kuukautta aikaa treenata ammattilaisten rautaisessa ohjauksessa.
Valmis, pääsykoesimulaatiossa tekemäni työ.
Oma pääoma: + osaan visualisoida ajatuksiani hyvin + oma tyyli on lähtenyt kehittymään + olen ottanut itselle entuudestaan täysin uusia tekniikoita haltuun (quashit, lyijykynä-, tussi-, paperi-, puutikku- ja rautalankatekniikat) + viikkorytmini on pitänyt hienosti kutinsa + tekemiseni on nopeutunut noin puolella alun harjoitustöiden tekemisestä + olen hypännyt monella tapaa pois omalta mukavuusalueeltani (opin jopa visualisoimaan graffiteja!) + etäkurssi on ollut täydellinen valinta elämäntilanteeseeni ja se on tuonut valtavasti iloa (lue postaukseni aiheesta täältä) + olen saanut onnistumisten lisäksi epäonnistua ja oppia virheistä turvallisessa, kehittävässä ympäristössä (lue isoimmasta mokastani) + tapaamani uudet ihmiset ovat inspiroineet tekemään töitä unelman eteen (yksi heistä on Fanni Schildt, jota sain haastatella)
Olen itselleni velkaa: – jatkamisen samaan malliin ja itseasiassa jatkuvan petraamisen – itseluottamuksen kasvattamisen – tekniikoiden hiomisen – lisätehtävien tekemisen, jotta harjoitusta kertyy monipuolisesti – arkkitehtimatematiikan haltuun ottamisen
Tätä tekemiseni tasetta katsoessa todettakoon tuloksen olevan reilusti ylijäämäinen ja uuteen tilikauteen voi suunnata iloisin mielin. Syksyn tulos on sen verran lupaava, että kevääseen kannattaa investoida rohkeasti lisää aikaa (ja siis aina unelmien eteen kannattaa, vaikka ne tuntuisivat miten kaukaisilta tahansa!), sillä harjoitteluun käytetty aika maksimoi varmasti onnistumisprosentin pääsykokeissa. Kiitos Teho-Opistolle tästä mahdollisuudesta käydä Maxi-etäkurssia ja saada jakaa tätä matkaa blogissa. Kiitos kaunis sinulle, joka kuljet matkassa mukana. Jos et ole jo Teholla, ehkä nähdään siellä pian? 😉 <3: Iina C.
Kolme viikkoa sitten yhdessä viikkotehtävässä ei oltu määritelty, millä se pitäisi toteuttaa. Itseäni haastaakseni kaivoin esille vesivärit, sillä edellisestä maalauskerrasta on ikuisuus aikaa. Sain kyllä idean työllä välitettyä, mutta jälkeen en ollut laisinkaan tyytyväinen. Väriharmonia puuttui, pensselinjälki oli lattea ja kaikki oli jotenkin tasapaksun ja sekavanoloista. Sain työstä Tehon opettajilta ihan kelpopalautteen, mutta itseäni ärsytti, koska työstäni puuttui tyylikkyys. Työ näytti tasoltaan omasta mielestäni koululaisen taiteilulta.
Kun vesiväriviikko starttasi, selailin Pinterestissä ja Instagrammissa sadoittain läpi erilaisia akvarellitöitä. En etsinyt töitä, jotka liittyvät omaan hakukohteeseeni arkkitehtuuriin vaan katselin laidasta laitaan vesiväritaidetta imeäkseni itseeni vaikutteita tyylikkäästä jäljestä. Näin tekemällä sain selkeän vision tyylistä, jota halusin tavoitella.
Palauttaessani tätä työtä, missä minun tuli suunnitella kaksi pintakuviointia ja esittää ne ympäristössään, tunsin onnistumisen iloa. Omiin silmiini työ näytti suht tyylikkäältä. Pintakuvioinnit esitin tarkoituksella raportissa ihan eri mittakaavassa kuin missä ne olivat käyttökohteissa. Värimaailma oli harmoninen, tunnelma seesteinen ja ilmaperspektiivi kohdillaan. Ehkä pääsykokeessa idea saisi olla omaperäisempi. On kuitenkin ilahduttavaa, että tekniikka alkaa löytyä jo nyt. Oli myös hauska huomata, että koko kurssi tuntui saaneen aiempaa parempia arvosanoja ja hajonta oli pienempää. Kehittymistä näyttää tapahtuvan siis joka puolella. Jännä nähdä, millaisia huikeita töitä ensi keväänä tullaankaan näkemään, koska treenaamisen hedelmät alkavat väistämättä näkyä. Tämä on yllättänyt minua eniten Tehon kurssilla: miten nopeasti kehitystä alkaa tapahtua.
Jos aiot hakea ensi keväänä luoville aloille, minulta kyllä lämmin suositus tulla mukaan Tehon joulun jälkeen starttaaville kursseille! Uskon vakaasti, että palautteen saaminen omista töistä avartaa ajattelua ja kehittää tekemistä. Yllättävänkin nopeasti. Ja hei, jos luovalle alalle hakeminen askarruttaa, kannattaa lukea Heinin postaus epävarmuuksista ja niiden taklaamisesta.
Tällä viikolla tehtävänä on taiteilla peiteväreillä. Huomaan, että vähän hengästyttää kun jälleen otamme haltuun uuden tekniikan, mutta se tukee kehittymistä, joten bring it on! 😉
Positiivisten yllätyksien täyteistä viikkoa sinullekin toivotellen, Iina C.
Treenaamaan yhdessä?
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
Rakastin pienenä hiihtämistä. Kun sain juniori-kilpasukset, jostain syystä hiihto lähti kummasti luistamaan entistä lennokkaammin. Mieleeni iskostui ajatus, että välineillä on väliä!
Ennen syyslomaviikkoa tein Teholla mustalle paperille viikkotehtävän. Minulla on ennestään Staedtlerin akvarellipuuvärit ja tein työn niillä. Tehdessä ihmettelin kun en saanut joistakin väreistä kirkkaammannäköisiä vaikka kuinka moneen otteeseen väriä kerrostin. Kun olin aikani samaa kohtaa tuhertanut, värin määrä ei lisääntynyt laisinkaan. Sitten meillä alkoikin värikynäviikko ja teemaluennon katsottuani, päätin tehdä investoinnin ja ostaa Carand’achen Luminance -puuvärit.
Omasta takaa löytyi Staedtlerin akvarellipuuvärit.
Uusilla puuväreillä työskennellessä eron huomasi heti. Värien sävyt olivat paljon intensiivisempiä ja erityisesti mustalla paperilla hehku oli välittömästi kokonaisuudessaan kauniimpi.
Osittain varmasti. Laadukkaammilla välineillä pystyy ilmaisemaan itseään ammattimaisemmin ja uskottavammin. Mutta tiedättekö mitä… kyllä se konsepti on kuitenkin kaiken a & o. Onnistuin saamaan edellisestä kotitehtävästäni 5/5, jonka tein kaapista löytyneillä peruspuuväreillä. Nyt palauttamastani työstä sain kolmosen, koska idea ei ollut niin timanttinen. Tai se ei avautunut työn arvostelijoille siten kuin olin suunnitellut. Tämä on tärkeää oppimisen kannalta; miten välittää oma idea mahdollisimman ymmärrettävästi siten, että se avautuu katsojalle välittömästi. Puuvärien jälki oli varmasti kauniimpaa uusimmassa työssäni, mutta ei se kanna pääsykokeissa pitkälle mikäli työn konseptia ei ole hiottu viimeisen päälle.
Tämän opin otankin nyt onkeeni kun lähden suunnittelemaan tämän viikon tehtävää. Ja rohkaisuksi ihan jokaiselle: luoville aloille pyrkiessä välineiden ei tarvitse olla kalleimmat, koska ideoilla siellä pääsykokeissa loistetaan, ei välineillä. Siltikin kyllä kannustan panostamaan välineisiin kohtuudella, koska laadukkailla työvälineillä työskentely lisää tekemisen iloa ja laadukkaan lopputuloksen saa aikaan nopeammin.
pssst. Tehon kurssilaiset saavat Temperasta 31 % alennuksen ostaessaan aloituspaketin heiltä. Taidetarvikevarastoaan täydentäessä alennusta voi saada 5-20 %. Tämä on kiva etu! (huom: kaikki tarvikkeet eivät kuitenkaan kuulu alennuksen piiriin, esim. Copic markerit tai Carand’archen puuvärit erikseen ostettuina)
