Helsingin Sanomat kirjoitti Aallon arkkitehtuurin laitoksella opintonsa aloittaneista opiskelijoista olevan lähes 60% Teho-Opiston käyneitä. Jokainen sisään päässyt on onnistunut vaativissa piirustus- ja suunnittelukokeissa tuomaan esiin oivalluksen esitettynä massasta erottuvalla tyylillä. Ideointi ja persoonallinen ilmaisu ovat taitoja, jotka kehittyvät harjoittelemalla ja ne antavat vahvan pohjan opintoihin kantaen aina työelämään asti.
”Ei ole olemassa yhtä tapaa, miten mennä läpi”
Arkkitehtuurin pääsykokeet koostuvat ennakkotehtävistä, piirustus- ja suunnittelukokeesta ja matematiikan kokeesta. Sekä ennakkotehtävissä että piirustus- ja suunnittelukokeessa ainut tapa onnistua ja päästä jatkoon on erottua suuresta hakijajoukosta. Täten on selvää, että samanlaiset työt eivät voi mahdollistaa sisäänpääsyä. Ei ole olemassa yhtä tapaa, miten mennä läpi. Näin kommentoi myös Aalto-yliopiston arkkitehtuurin professori Pekka Heikkinen HS Espoon 9.9.2019 julkaistussa jutussa, joka käsitteli Aallon arkkitehtuurissa tänä vuonna aloittaneiden Teho-Opistolaisten huimaa prosenttilukua (lähes 60%).
Omien taitojen kehittäminen, omien vahvuuksien tunnistaminen ja alaan tutustuminen ovat keskeisiä tekijöitä pääsykokeisiin valmistautumisessa. Vain ahkeralla harjoittelulla ja monipuolisia tehtäviä tekemällä pystyy valmistautumaan taidealojen pääsykokeisiin. Ei ole olemassa vippaskonsteja eikä oikoteitä. Teho-Opistolla harjoitellaan säännöllisesti erilaisia tekniikoita ja luennoilla tutustutaan tarkemmin alan tämän hetken kuumimpiin teemoihin. Haluamme tarjota jokaiselle pääsykokeisiin valmistautuvalle mukavan tavoitteellisen harrastuksen – keinon harrastaa taidetta joukkuelajina, jossa on määritelty yhteinen tavoite.
Aivan kuten nimimerkki Lahjakkuus-Laila kommentoi HS Espoon kirjoittamaa juttua, tavoitteiden saavuttaminen vaatii panostusta ja jossain määrin myös uhrauksia. Monet kurssilaisistamme ovat harrastaneet taidetta eri muodoissa jo pitkään. Teho-Opisto on luonteva jatkumo harrastamiselle ja samalla unelmien opiskelupaikan tavoittelemiseen. On ollut kuitenkin hienoa huomata, että vuosittain kursseillamme on monia innokkaita uusia taiteen harrastajia, jotka uskaltavat tavoitella unelmiaan ja ovat valmiita harjoittelemaan ahkerasti, ja ennen kaikkea monipuolisesti unelmiensa toteutumisen eteen. Jokainen pääsee vahvistamaan omia taitojaan lähtotasosta riippumatta.
Teho-Opisto valmentaa pääsykokeita pidemmälle
Pisimmillään vuoden kestävillä kursseilla ehtii kehittyä ja oppia valtavasti. Kurssille voi osallistua kuka tahansa ja olemme nähneet että lähtötasosta riippumatta voi päästä opiskelemaan arkkitehtuuria harjoittelemalla ahkerasti. Teho-Opistolla on mahdollisuus kehittää omia taitojaan ja harjoitella niin paljon kuin omat aikataulut vain mahdollistavat. Kursseilla tehtävät harjoitukset kantavat pääsykokeita pidemmälle ja auttavat myös tulevissa opinnoissa suoriutumisessa. Myös arkkitehdin työssä tarvitaan samoja taitoja, mitä Teholla harjoitellaan. Syntyy pohja minkä päälle rakentaa. Teho-Opisto on valmistava vuosi opiskeluihin, voisi jopa sanoa arkkitehtiopintojen esikoulu.
Se mitä kursseilla opetetaan, perustuu puhtaasti siihen, että halutaan valmistaa kurssilaisia pääsykokeita pidemmälle – opiskeluihin ja työelämään. Pääsykoetyyppisten tehtävien lisäksi luennoilla käydään läpi, mitä täytyy tietää arkkitehtuurista, erilaisia ilmaisutekniikoita ja muita arkkitehdin työssä tarvittavia taitoja – niitä osa-alueita, joita he tulevat tarvitsemaan tulevaisuudessa, ei ainoastaan pääsykokeissa.
Pääsykokeissa Teho-Opiston kurssilaiset erottaa muista hakijoista laaja tietoisuus alasta.
”Olemme saaneet kouluilta kommentteja, että Teho-Opiston käyneet ovat hyvin motivoituneita opiskeluun, sillä he tietävät jo ennen opintojen alkua mistä on kyse. Motivaatio näkyy luonnollisesti myös opintomenestyksessä,” Sini täydentää. Tästä on kiittäminen Teho-Opiston opettajia, jotka välittävät jokaisesta opiskelijasta ja tekevät harjoittelusta kivaa!Taidekasvatuksen ammattilaiset ja Aallon maisteritutkintotaustaiset pääopettajamme tekevät työtä, jota rakastavat: opettavat taidetta niille, jotka unelmoivat tekevänsä sitä työkseen.
”Eeva ja Heini ovat minun lisäksi opettaneet Teho-Opistolla usean vuoden ajan. Heidän välitön halu auttaa oppilaita kehittymään monipuolisesti ja taito rohkaista kokeilemaan omia rajojaan on ihailtavaa. Tasosta riippumatta he antavat jokaiselle täyden tuen taiteessa kehittymiseen”, Teho-Opiston perustaja ja pääopettaja Sini Koivisto hehkuttaa.
Paljon erilaisia mahdollisuuksia suorittaa kurssi
Teho-Opistolla on lukuisia erilaisia tapoja valmistautua pääsykokeisiin. Paikkakunnasta riippumatta kaikille kursseillemme voi osallistua myös etäkurssina. Mistä tahansa maailman kolkasta suoritettava etäkurssi tarjoaa täysin samat hyödyt tehtävien kritiikistä ja opettajien kommenteista lähtien. Ainut ero on, että kaikki tapahtuu virtuaalisesti.
Henkilökohtaisen opetuksen ja palautteen myötä jokaisella on mahdollisuus kehittää omia vahvuuksiaan, mutta myös heikkouksiaan. Tärkeä tekijä pääsykokeisiin valmistautumisessa on saada toisen katsojan näkökulma ja kommentit omista töistä. Yksin puurtaessa saattaa omien töiden arviointi olla yksitoikkoista. Kritiikki on kaikkein tärkeintä oman kehityksen kannalta. Siksi Teho-Opisto haluaa olla paikka, jossa pääsee yhdessä harrastamaan, treenaamaan ja oppimaan ammattitaitoisten opettajien avulla.
Hei! Tovi on vierähtänyt edellisestä postauksesta, nyt tulosten julkistamisesta alkaa olla jo sen verran aikaa että pahimmat järkytykset on selätetty. Ei siis auennut koulupaikkaa vielä tänäkään vuonna, suuresta harjoittelusta ja panostamisesta huolimatta. Nyt kun katson kevättä takanani, en ihmettele asiaa juurikaan, mutta tulosten saapuminen oli suuri järkytys. Harjoittelin pääsykokeisiin teho-opiston avulla syksystä alkaen, mutta omaehtoinen harjoittelu tehon tehtävien lisäksi jäi minimiin kauheiden koulukiireiden vuoksi. En tiennyt etukäteen kuinka työllistävä rakennusarkkitehtuurin ensimmäinen vuosi voisi olla, mutta en siltikään lainkaan kadu päätöstä ottaa paikka vastaan. Pääsykokeissa tehtävät ei ehkä ollut aivan omiani, enkä saanut kaikkea luovuutta selvästikään puristettua mitä Tehon tehtävissä sain. Kevät on ollut mielettömän rankka ja vaativa niin koulun, pääsykoeharjoittelun, henkisen jaksamisen ja ihmissuhdeasioiden vuoksi. Liikaa asioita samalle keväälle ja siihen päälle pienin mahdollinen kiintiö, jossa yritin päästä sisään. Kevään lopussa olinkin todella uupunut ja vaikka Teho-opiston tehtävät ja simulaatiokurssin tehtävät meni erittäin hyvin, ei samaa luovuutta ja inspiraatiota löytynyt jostain syystä enää pääsykokeissa uupumisen vuoksi. Pettymys on aivan valtava edelleen ja tunnen itseni todella huonoksi ja alempiarvoiseksi lähes kaikkien Teho-kavereiden aloittaessa opiskelut. Onneksi olen vasta niin nuori ja saan loistavan mahdollisuuden jatkaa rakennusarkkitehtuurin parissa. Yksi “ihan hyvä” opiskelupaikka ei kuitenkaan korvaa tätä surun määrää vaikkei metropoliaankaan opiskelemaan pääseminen ole läpihuutojuttu. Älkää käsittäkö väärin, olen mielettömän kiitollinen, mutta surullinen silti etten päässyt tavoitteeseeni vielä. Positiivisena ihmisenä pyrin aina ajattelemaan niin, että kaikilla on tarkoituksensa ja loppujen lopuksi asiat järjestyy kyllä. Tuntuu hullulta, että olen ihan samassa tilanteessa kuin olin vuosi sitten opiskelujen suhteen, mutta nyt aloitankin seuraavaksi toisen opintovuoteni Metropoliassa. Myös rakennusarkkitehdin koulutus on koulutus, joka johtaa samoihin työtehtäviin ja mahdollistaa maisteriin hakemisen. En ole luovuttajatyyppiä ja ehkä saan jopa laajemman koulutuksen tätä polkua pitkin. Olen onneksi ihminen, joka ei helposta lannistu, enkä meinaa luovuttaa tämänkään asian suhteen. Vuosi ja vielä kuukausi sitten olin sitä mieltä, että jos nyt en saa unelmieni opiskelupaikkaa, jätän hakemisen sikseen ja käyn ensin AMK:n rakennusarkkitehdin koulutuksen loppuun. Nyt en enää tiedäkään miten tekisin, hakisinko vielä vai keskittyisinkö kerrankin yhteen asiaan. Kiireiden vuoksi monet postaukset jäi julkaisematta vuoden bloggaajan taipaleellani ja tulenkin vielä kirjoittelemaan muunmuassa rakennusarkkitehdin koulutusohjelman ensimmäisestä vuodesta, suosikki taidetarvikkeistani ja siitä, mitä seuraavaksi. Pysykäähän siis kuulolla, kuullaan taas pian ❤️
Teho-Opiston Maxi-kurssilainen Moona Mäkelä sai tänä vuonna tuplasti iloisia uutisia, kun hän läpäisi sekä arkkitehtuurin että sisustusarkkitehtuurin pääsykokeet. Arkkitehtuurin ollessa hakukohteissa korkeammalla, hän päätyy starttaamaan opinnot syksyllä Tampereella arkkitehtuurin osastolla. Tämä huippusuoritus ei tullut Moonalle ihmekikoilla eikä taikatempuilla, vaan kovalla määrätietoisella treenillä. Lukioaikoina Moonan haaveet jatko-opinnoista suuntautuivat sisustusarkkitehtuuriin. Silloin unelma arkkitehtuurista kaatui epäilyksiin matematiikan kokeen läpipääsystä. Välivuosi antoi kuitenkin vielä aikaa pohtia suuntaa uudelleen, ja kansanopistossa käytyjen opintojen ja Australian matkan aikana Moonalle heräsi ajatus siitä, jos hän haastaisi itsensä ja pyrkisi arkkitehdiksi. Paperille kirjatut plussat ja miinukset sen vahvistivat – arkkitehdiksi hän haluaa! ”Reissussa tuli fiilis, että mä pystyn mihin vaan, jos niin vaan päätän. Vaikka matikka ei oo mun vahvuus, koitan omia rajojani ja otan haasteen arkkitehtuurin pääsykokeista vastaan!” Molemmissa aloissa Moonaa kiehtoo rakennettu ympäristö ja se, miten ihmisen hyvinvointi voidaan yhdistää ympäristön vaikutuksiin. Siihen, miten ympäristöllä pystytään vaikuttamaan, miten terveeksi olonsa tuntee. Arkkitehtuuri vei voiton, sillä siinä yhdistyy sekä taiteellinen, että tekninen osaaminen. Lisäksi kiinnostus siitä, kuinka luonto ja rakennettu ympäristö kohtaavat ja kuinka rakentamisessa täytyy huomioida myös ympäristövaikutukset.
Miten Moona sen teki?
”Kävin Maxi-kurssilla joka maanantai. Koko vuoden kestävän kurssin aikana ehdin tekemään hurjan määrän erilaisia kotitehtäviä ja harjoituksia. Pyrinkin tekemään ne aina, mutta vaikka ne jäivät pari kertaa väliin, kannatti aina mennä paikalle. Kun kuuli Tehon opettajien arvosteluja ja kritiikkiä muiden töistä, oppi joka kerta jotain uutta ja ymmärtämään mitä tietynlaisissa tehtävänannoissa arvostetaan. Tehon ulkopuolella tein maalailua ja skissailua ihan omaksi iloksi. Pyrin pitämään kokoajan rutiinin tekemiseen ja treenaamaan mahdollisimman monipuolisesti. Keräsin myös Pinterestiin esteettisiä kuvia, jotka inspiroivat mua. Sillä oli tosi suuri merkitys oman ideoinnin ja luovuuden kannalta.”
Tuplamäärä ennakkotehtäviä
”Koska laitoin hakupaperi kahdelle eri alalle, luonnollisesti tehtäväksi tuli myös kahdet ennakkotehtävät. Aloitin tehtävien prosessoinnin ja suunnittelun heti kun ne julkaistiin. Ehdin tehdä molempien alojen ennakot tosi hyvin, vaikka saatoinkin tehdä muutamia töitä viisi kertaa alusta loppuun. Viilasin niitä melkein joka ikinen päivä, koska halusin saada varmuuden, että ne menee läpi. Ennakkotehtävien julkaisun aikaan takana oli jo yli puolet Maxi-kurssista, niin ymmärsi jo mikä on hyvä tekniikka ja tyyli tehdä niitä tehtäviä.”
Kauhukuvia herättänyt matikan koe ja 7 päivää pääsykokeita
”Pääsykokeisiin lähdin tosi hyvällä fiiliksellä. Olin odottanut itse pääsykokeita tosi kauan ja vuoden kovan ahertamisen jälkeen oli valmis olo. Halusin päästä näyttämään omat taidot! Oli tosi itsevarma innokas ja odottava mieli.” Pääsykokeiden osalta ensimmäisenä oli vastassa pienoisia kauhukuvia lukiossa herättänyt arkkitehtuurin matematiikan koe. Tehon pitkän matikan kurssin jälkeen Moona oli kuitenkin luottavainen ja saanut varmuuden laskemiseen. Hän oli pyrkinyt treenaamaan vähintään kaksi tuntia päivässä kurssin ajan, mutta todellisuudessa laskeminen oli välillä venynyt lähes koko päivän mittaiseksi. Hän tiesi, että on pakko treenata, jos haluaa päästä siitä läpi. ”Kyllä sitä jopa ihan innostui siitä laskemisesta, kun pääsi sisälle ja alkoi ymmärtämään niitä juttuja. Matikka ei ollutkaan enää kuivaa puurtamista, vaan halusin oikeasti oppia ne asiat. Tehon kurssilla oli käytössä Mafynetti-järjestelmä, jossa tehtäviä laskettiin ja sieltä pääsi näkemään oman kehityksen mittarin. Oli tosi motivoivaa seurata, miten monen pisteen päähän jäi ja kuinka treenatut tunnit ja lasketut laskut näkyivät kehityksessä. Se oli tosi konkreettinen tapa nähdä, mistä oli lähdetty liikkeelle ja miten oli kehittynyt.” Vaikka Moona lähti matikan kokeisiin luottavaisin mielin, tulosten saaminen totta kai jännitti. Mutta turhaan, nimittäin läpi meni että heilahti!
Seuraavaksi vuorossa oli sisustusarkkitehtuurin pääsykokeet
”Sisustusarkkitehtuurin pääsykokeet menivät tosi kivasti ja mulle jäi tosi hyvä fiilis. Siellä oli hyvä tekemisen meininki, eikä mulla ollut suurempaa stressiä. Parhaiten jäi mieleen savikauha-tehtävä, johon oli annettu neljä tuntia aikaa tehdä savesta kauha. Aika tuntui mun mielestä ruhtinaaliselta! Päätin, että teen omaan tyyliini sopivan, todella yksinkertaisen ja minimalistisen kauhan, sellaisen missä ei ainakaan ole pitkää vartta, eikä ole perinteinen sauna- tai soppakauha. Halusin jotain erottuvaa. Muovailin rennolla otteella savea ja päädyin leikkaamaan neliön muotoisen levyn, jonka käänsin reunasta toiseen. Tehtävään kului vain 30 minuuttia ja mietin, onkohan tämä nyt vähän turhan yksinkertainen ja nopeasti toteutettavissa. Sain kuitenkin tehtävästä täydet pisteet! Onneksi jätin työn siihen, enkä alkanut väkisin työstämään jotain ylimääräistä. Ehkä he testaavat myös sitä, uskaltaako pitää tehtävän tarpeeksi yksinkertaisena ja tehdä vain tarpeellisen, vaikka aikaa olisikin vielä runsaasti jäljellä. Parasta oli, ettei minkään tehtävän aikana tullut paniikkia. Iltapäivällä pääsykokeiden jälkeen taisinkin sanoa kavereille, että vieläkään ei ole tullut yhtään farssia. Vaikka välillä olikin vähän empivä mieli…” Näillä töillä Moona nappasikin tämän kevään sisustusarkkitehtuurin pääsykokeissa parhaat pisteet yhdessä toisen Teho-Opin kurssilaisen, Petran kanssa. Wau, mikä suoritus heiltä! Katso Petran kuvat sisustusarkkitehtuurin pääsykoetöistä!
Arkkitehtuurin pääsykokeet menivät jo aika rutiininomaisesti
”Arkkitehtuurin pääsykokeissa tehtävät olivat hyvin pitkälti sellaisia kuin olin odottanutkin. Ei ollut oikeastaan mitään erityistä. Ehkä aiempiin vuosiin verrattuna, tehtävät olivat valmiiksi paljon säädellympiä, mikä jätti luovuuden hieman toissijaiseksi. Tekniikalla ja sommittelulla pärjäsi hyvin pitkälle. Tehtävistä parhaiten jäi mieleen toteemi-tehtävä, jossa täytyi suunnitella toteemi mustasta ja valkoisesta paperista. Tehtävänannossa oli hieman epäselvyyksiä siitä, mitä välineitä sai käyttää. Itse lähdin varman päälle tekemään niin kuin tehtävänannossa annettiin mielestäni ymmärtää ja päätin olla käyttämättä mitään kiinnitysaineita. 40 minuutin päästä tuli uusi ohjeistus, jossa selvisi, että niitä saikin käyttää. Mutta koska annetusta ajasta oli jo kulunut melko paljon, päätin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassani. Epäröin jälleen hieman, onko työni liian simppeli, mutta sain kun sainkin arvostelijoilta täydet pisteet.” Katso myös, mitä mieltä Sampo oli vuoden 2019 arkkitehtuurin pääsykokeista! Pääsykokeisiin kiteytyi kaikki se vuoden tekeminen ja puurtaminen ”Pääsykokeiden jälkeen oli todella väsynyt ja kaikkensa antanut olo. Koko vuoden tekeminen ja puurtaminen oli saanut arvoisensa päätöksen. Mutta olihan se aika stressaavaa, vaikka kivaa olikin. Kahdet pääsykokeet veivät veronsa, mutta suosittelen ehdottomasti hakemaan molemmille aloille, jos vähänkin empii näiden kahden välillä. Ennakkotehtävissä ja pääsykokeissa pyörii kuitenkin hyvin pitkälti saman tyyppiset tehtävät ja parhaassa tapauksessa pystyy jopa hyödyntämään samoja hyviä ideoita molemmissa pääsykokeissa. Ja vielä plussana, sisustusarkkitehtuurin pääsykokeet toimivat viimeisenä kenraalina arkkitehtuurin pääsykokeisiin. Pahin jännitys taisi kariutua sissarin pääsykokeissa ja pystyin oikeasti nauttimaan tekemisestä. Ongelmanratkaisua ja paineensietokykyä pääsi treenaamaan ihan tosi toimissa jo ensimmäisissä pääsykokeissa, joten arkkitehtuurin pääsykokeet meni jo aika rutiinilla.”
Teholta tukea pääsykokeisiin
“Meistä muodostui tosi tiivis porukka ryhmäläisten kesken. Kun koko vuoden tapaa kerran viikossa, niin kyllä siinä pakostikin tutustuu. Kurssin jälkeen lähdettiin pääsykokeisiinkin porukalla ja oli mahtavaa analysoida tehtäviä yhdessä kokeen jälkeen. Teho-Opistolla samaa kurssia käyvät eri taidealoille hakevat. Kurssilla tehtävissä töissä näkee tosi erilaisia toteutuksia tehtävänantoihin ja onkin tosi iso etu, että pystyy poimimaan muiltakin aloilta ideoita ja ajatuksia omiin tehtäviin. Tehon palautteet, kritiikit ja luennot läpi vuoden auttoivat mua onnistumaan pääsykokeissa. Erityisesti se opettajilta saatu kritiikki auttoi hahmottamaan, millaisilla töillä saadaan parhaat arvosanat ja mitä eri tehtävänannoilla todella haetaan.”
Moona treenasi ahkerasti Teho-Opistolla ja laski itsensä läpi arkkitehtuurin matematiikan kokeista pitkän matematiikan kurssin ansiosta. Myös sinä voit onnistua, kun vain päätät sen! Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen ensi kevään pääsykokeita.
Kannattaa olla nopea, sillä ilmoittautuminen kursseille käy kuumana. Varmista paikkasi valmennuksessamme!
Uudet arkkitehtiopiskelijat ovat selvillä! Syksyllä arkkitehtuurin opintonsa niin Aallossa, Tampereella kuin Oulussakin aloittaa huiman suuri joukko Teho-Opiston kurssilaisia. Yksi heistä onnellisista on Tehon Maxi-kurssin käynyt Sampo Louke. Lue, millaisilla fiiliksillä Sampo lähti pääsykokeisiin ja mitä mieltä hän oli tämän kevään tehtävistä. Teho-Opiston Maxi-kurssilainen Sampo Louke oli päättänyt, että tänä vuonna hän astelee sisään opiskelemaan arkkitehtuuria. Pääsykokeisiin luottavaisin mielin lähtenyt Sampo oli tehnyt psyykkausta pitkin vuotta ja prepannut itseään siihen, että kyllä se paikka sieltä tulee – ja niin tulikin! Opinnot Aallon arkkitehtuurin osastolla odottavat syksyllä. Sampon tie arkkitehtuurin opintoihin kulki muutaman mutkan kautta ”Päätin hakea opiskelemaan arkkitehtuuria vasta reilu vuosi sitten. Luulin lukioikäisenä, että arkkitehtuuri on pääosin tekniikkaa, kaavoja ja insinöörimäistä hommaa. Juteltuani yhden arkkitehtiopiskelijan kanssa opin lisää ja oivalsin, että on kyseessä paljon taiteellisempi ala, jossa otetaan huomioon myös humanistisia tekijöitä. Olen aina ollut kiinnostunut taiteesta ja halunnut tehdä jotain luovaa. Ajattelin jossain vaiheessa ryhtyväni sarjakuvapiirtäjäksi ja treenasinkin sitä suhteellisen paljon. Päädyin kuitenkin opiskelemaan äidinkieltä ja kirjallisuutta ja valmistuttuani olen työskennellyt viime vuosien ajan opettajana. Ajattelin, että ehkä novellien ja romaanien kirjoittaminen on se mun juttu. Hiljalleen rupesin kuitenkin miettimään, että taidealoista kuvataide ja arkkitehtuuri kiinnostavat minua eniten – päätin hakea arkkitehtuurin opintoihin. Siinä vaiheessa kun tekee päätöksen, täytyy vain uskoa itseensä ja treenata mahdollisimman paljon. Otin tavoitteeksi treenata kerran päivässä, mutta en kyllä ihan siinä tahdissa pysynyt. Rutiini kuitenkin säilyi Teho-Opistolla ja joka viikko syksystä lähtien harjoittelin ja valmistauduin pääsykokeisiin. Kesän itsenäinen, jopa hieman epämääräinen treenaaminen muuttui systemaattiseksi tekemiseksi – opin mihin tehtävissä tulee kiinnittää huomioita ja mihin suuntaan omaa tekemistä täytyy kehittää.”
PÄÄSYKOKEET 2019
“Kokonaisuudessaan pääsykokeiden ajan nautin tekemisestä. Olihan niitä odottanut koko vuoden. Onneksi arkkitehtuurin pääsykokeissa sisäänpääsy ei ole yhdestä poikki, vaan ehtii tehdä useampia tehtäviä. Itse olisin voinut tehdä vaikka kolme tehtävää päivässä, kun aina päivän päätteeksi jäin odottamaan innolla mitä seuraavana päivänä pääsee taas tekemään. Tämän vuoden pääsykokeissa mielestäni hauskimmat tehtävät olivat Veonardo da Linci ja Ihmiset ympäristössä. Niissä sain piirtää rakennuksia, näkymää ja ihmisiä – pääsin käyttämään omia vahvuuksiani. Kaikissa tehtävissä kuitenkin onnistuin mielestäni hyvin, tai ainakin riittävän hyvin, kun paikka kerran tuli.”
Tehtävä 1: Vihanneshuippu
Koekeittiön kokki Paulikki Pokkula oli saanut tehtäväksi kehitellä vegaanisen välipalan reseptin suuren kauppaketjun ilmaisjakelulehden ruokapalstalle. Kokin työpöydällä oli tuttuja vihanneksia ja hedelmiä, kiekko vegaanista juustoa sekä sasliktikku (n. 25vm pitkä). Lisäksi pöydällä oli kulhossa kokin tekemää kasvisöljypohjaista yrttikastiketta. Kokki päätti leikata kaikki ainekset viipaleiksi tai lohkoiksi niin, että raaka-aineiden alkuperäinen muoto oli tunnistettavissa. Kokki kokosi lasilautaselle leikkaamistaan aineksista sasliktikun avulla tornimaisen annoksen, jonka päälle hän lopuksi lorautti öljykastiketta. Annos sai nimekseen Vihanneshuippu. Kokki jätti valmiin annoksen puiselle työpöydälle odottamaan valokuvaajaa ja sammutti lähtiessään kaikki muut valot lukuun ottamatta työpöydän kohdevaloa. Tehtävä Piirrä kolme kuvaa yhdelle mustalle A3-kokoiselle vaakasuuntaiselle paperille. Ensimmäisessä näkyy Vihanneshuipun raaka-aineet työpöydällä, toisessa Vihanneshuipun kokoamisvaihe ja kolmannessa valmis Vihanneshuippu yläviistosta nähtynä. Toteutus Piirrä kuvat puuvärikynillä yhdelle mustalle A3-kokoiselle vaakasuuntaiselle paperille. Arvosteluperusteet Arvostelussa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota luovaan ongelmanratkaisukykyyn, kolmiulotteiseen esittämistaitoon, piirustus- ja sommittelutaitoon sekä materiaalien ja raaka-aineiden tunnistettavaan esittämiseen.
Sampon kommentit: ”Ensimmäinen tehtävä yllätti hieman. Yhden piirroksen sijaan oli piirrettävä kolme kuvaa. Tehtävänannossa oli annettu paljon tekijöitä ja tärkeintä oli löytää sieltä se oleellinen. Usean kuvan työ pisti pohtimaan mikä tehtävässä oli oikeasti tärkeintä ja mitä tuli ottaa huomioon. Päätin tehdä yksinkertaisen rakennelman, joka olisi orgaaninen eikä liian yksinkertainen. Kiinnitin huomiota valoihin ja kuvasin työni mielenkiintoisesta näkökulmasta. Teholta muistui ensimmäistä tehtävää työstäessäni mieleen opettajien kommentit siitä, että työ kannattaa pitää yksinkertaisena. Siksi päätin esittää omassa työssäni vain paria erilaista vihanneslohkoa, joista kokosin kolmen kuvan työni. Pyrin pitämään kautta linjan työni selkeänä. Jotain pientä unohdin omasta työstäni. Onneksi vegaaniseen sasliktikkuun lisäämäni makkarat eivät kuitenkaan tuhonneet unelmaani arkkitehtuurin opinnoista. Kokonaisuudessaan työstä tuli selkeä ja tykkäsin, että pääsin piirtämään heti ensimmäisessä tehtävässä!”
Tehtävä 2: Veistokset galleriassa
Oheisissa kuvissa esitetyt kolme veistosta on asetettu galleriatilaan. Tila on muodoltaan kuutio, jonka särmät ovat noin kuusi metriä, ja sen seinät ovat valkoiset. Yhdellä seinällä on oviaukko ja kahdella muulla on ikkunoita, joiden kautta tilaan pääsee luonnonvalo. Tila on veistoksista lukuunottamatta tyhmä. Tehtävä Kuvaa galleriatila ja veistokset tilan ylänurkasta, katonrajasta katsottuna. Toteutus Piirrä kuva lyijykynillä pystysuuntaiselle A3-kokoiselle valkoiselle arkille. Saat itse päättä tilan valoisuuden, veistosten koon sekä niiden sijainnin galleriatilassa. Arviointiperusteet Arvioinnissa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota piirustustaitoon, tilan kolmiulotteisuuden, veistosten ja tilan mittasuhteiden esittämiseen sekä valon ja varjon aikaansaaman tunnelman kuvaamiseen.
Sampon kommentit: ”Kakkostehtävä olikin se lyijykynätehtävä. Siinä täytyi kuvata työ annetusta kuvakulmasta realistisesti. Tärkeää oli keskittyä työssä esitettyihin valoihin ja varjoihin sekä niiden avulla luotavaan tunnelmaan. Tehtävänannossa mainittujen useiden eri valolähteiden kanssa täytyi olla hyvin pikkutarkka. Tehon kurssilla tehtiin paljon harjoitustehtäviä, jossa pääsin treenaamaan valon ja varjon piirtämistä. Vielä viimeisessä simulaatiossa sattui olemaan valoa ja varjoa harjoittava tehtävä, joten sain vain muutamia päiviä ennen pääsykokeita tuntumaa saman tyyppiseen tehtävään ja onnistuin siinä hyvin. Täytyi vain tehdä sama tässä tehtävässä – keskittyä tarkasti valon ja varjon piirtämiseen.”
Tehtävä 3: Veonardo da Lincin ensilento Urbinon yllä
Toisen päivän ensimmäisessä tehtävässä oli tarina nuoresta Veonardo da Lincistä, joka oli vihdoin saanut lentokoneensa ilmaan vuonna 1480. Inspiraation lähteeksi annettiin kuvia Urbinosta maantasolta nähtynä sekä aikalaiskuva renessanssiajan ruhtinasparista.
Tehtävä ”Nuori Veonardo da Linci on vihdoin saanut lentokoneensa ilmaan vuonna 1480 ja lentää Urbinon renessanssikaupungin yllä kuuluisan mesenaatin, ruhtinas Mederico da Fontedeltron hurratessa alhaalla yhdessä hovinsa kanssa. Esitä miltä Urbinon kadut ja torit sekä lentoa katsellut välijoukko näyttivät Veonardon lentokoneesta katsottuna kirkontornin korkeudelta (noin 40 metriä torin pinnasta) Toteutus Piirrä ja/tai maalaa näkymäkuva vapaavalintaisella tekniikalla valkoiselle pystysuuntaiselle A3-kokoiselle arkille Arvosteluperusteet Arvostelussa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota esitystaitoon, kaupunkitilan sekä historiallisen hetken tunnelman kuvaamiseen.
Sampon kommentit: ”Tämän tyyppinen tehtävä oli tuttu, sillä sama teema oli toistunut aiempienkin vuosien pääsykokeissa. Tehtävänannossa annetut valokuvat tuli kuvata oikeasta näkökulmasta – korkealta, noin 40 metrin korkeudesta. Täytyi siis osata kääntää kuvakulma eri perspektiiviin. Toinen huomioita seikka oli historiallisen hetken tunnelman kuvaaminen. Mietin, että kumman kuvaaminen sitten on tärkeämpää historiallisen vai hetken? Päätin, että hetken, sillä monet varmasti osaavat annettujen valokuvien perusteella kuvata historian havinaa, mutta hetken kuvaaminen voisi olla haastavampaa. Tein oman työni kalansilmä-perspektiivistä. Piirsin horisontin hieman vinoon, enkä kuvannut sitä ihan keskelle. Näin sain luotua mielenkiintoisen ja hieman erilaisen näkökulman omaan työhöni. Pyrin luomaan hetken, jossa Veonardo da Lincia huimaa päästessään ensimmäistä kertaa lentokoneeseen.”
Tehtävä 4: Kujat ja aukiot
Tehtävä Suunnittele ja rakenna kujista ja aukioista syntyvien kävelyreittien pienoismalli annettujen ohjeiden mukaisesti. Toteutus Sinulla on jaettu kaksi laatikkoaihiota: isompi ruskea, joka sinun tulee koota laatikoksi ja pienempi, ulkoa valkoinen laatikkoaihio, jota ei tarvitse koota. Ruskea laatikko on tarkoitettu vain tehtävän säilyttämiseen. Leikkaa saksilla pienempi, ulkoa valkoinen laatikkoaihio, eri kokoisiin osiin nii, että jokaisessa osassa on särmä tai särmiä. Hyödynnä ensisijaisesti laatikon valmiita taittosärmiä tai taittele niitä itse. Pahviin ei saa piirtää eikä sitä saa värittää millään tavalla. Rakenna leikellyistä osista liimaamalla pitävästi mukana tuomallesi A4-kokoiselle pahville kävelyreittejä, joissa kapeat kuja ja avoimemmat aukiot muodostavat tilallisesti vaihtelevan kokonaisuuden. Sijoita noin 1cm korkea mittakaavahenkilö jonkin kävelyreitin varrelle. Huomioi, että työn tulee mahtua kokonaan ruskean laatikon sisälle. Aseta lopuksi valmis tehtävä ruskean laatikon pohjalle ja kiinnitä se maalarinteipillä laatikon seiniin. Arviointiperusteet Arvioinnissa kiinnitetään ensisijaisesti huomioita luovaan ongelmanratkaisukykyyn, kävelyreittien tilalliseen vaihtelevuuteen ja toteutukset siisteyteen.
Sampon kommentit: ”Neljäs tehtävä oli ensimmäinen, jossa meinasin mennä hieman lukkoon. Ajattelin tehtävänantoa aluksi kaksiulotteisesti. Varmaan alkoi vähän väsy painamaan, sillä jos tehtävän arviointikriteereissä mainitaan tilallinen vaihtelevuus, niin kyseessä ei varmastikaan ole kaksiulotteinen tehtävä. Noin puolen tunnin ajan suunnittelin kaksiulotteista työtä, kunnes tajusin että kyseessä on totta kai kolmiulotteinen työ. Aika riitti kuitenkin hyvin, sillä olin treenannut Teholla paljon rakentelutehtäviä ja keksin nopeasti tavan miten voisin rakennella työstäni kolmiulotteisen. Toteutin työni kuusikulmion puolikkaista, jotka syntyivät jakamalla heksagonin kulmasta kulmaan puoliksi. Sovittelin palasia yhteen ja ryhdyin rakentamaan työtäni. Koska minulla oli jo syntynyt rutiinia rakentelusta, pystyin keskittyä pienoismallin siistiin toteutukseen. Otin yhden muotin, jonka avulla sain leikeltyä osat siististi ja kokonaisuudesta tuli kaiken kaikkiaan tosi siisti.”
Tehtävä 5: Ihmiset ympäristössä
Arkkitehdin ammatissa on tärkeää hahmottaa ihminen osana ympäristöään. Mieti, miten esittäisit ihmisiä luonnosmaisesti itse valitsemassasi ympäristössä. Valitse yksi ympäristö, joka voi olla sisätila tai ulkotila. Tehtävä Piirrä ympäristöön yksi ihminen noin 12-18 cm korkuisena, kahdesta viiteen ihmistä noin 5-8 vm korkuisina sekä useamman ihmisen ryhmä, jossa ihmisten keskikorkeus piirroksessa on noin 1-2 cm. Toteutus Piirrä näkymäkuva yhdelle vaakasuuntaiselle valkoiselle A3-arkille. Piirroksen tekniikka on vapaa. Arviointiperusteet Arvioinnissa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota piirustustaitoon, näkymäkuvan kolmiulotteisuuteen, eri etäisyydellä olevien ihmisten ja valitun ympäristön esittämiseen sekä kokonaisuuden sommitteluun arkille.
Sampon kommentit: ”Tämä tehtävä oli mielestäni tosi kiva, sillä tehtävän tekniikka oli täysin vapaa. Tehtävänannossa puhuttiin luonnosmaisesta toteutuksesta, joten toteutin työni mustalla tussilla. Hyödynsin toteutuksessa ideoita, joita olin jo aiemmin käyttänyt Teholla. Tein laskettelumaiseman, jossa isä seisoi piirroksen etualueella parvekkeella seuraamassa lumilinnaa rakentavia lapsia. Näkymä oli alas rinteeseen, jossa näkyi laskettelurinnettä alas laskevia laskettelijoita. Sain luotua työhöni hyvin kolmiulotteisuutta ja esitettyä siinä luontevasti eri kokoiset ihmiset. Työ onnistuikin mielestäni tosi hyvin. Oikeastaan voisin sanoa että kaikki piirustustehtävät onnistuivat ja olivat siistejä kun vain keskityin omiin vahvuuksiini.”
Tehtävä 6: Paperitoteemi
Eurooppalaisten arkkitehtikoulujen kokoontuminen on tapahtuma, jossa vaihdetaan ajatuksia arkkitehtuurista ja sen oppimisesta. Tapahtumaan liittyy myös työpaja, jossa kukin koulu valmistaa valkoisista ja mustista aaltopahvin paloista taittelemalla ja leikkelemällä noin kuuri metriä korkean toteemin. Kokoushalliin syntyy toteemeista mielenkiintoinen arkkitehtorinen ”toteemimetsä” Tehtävä Suunnittele ja rakenna pienoismallitoteemi Toteutus Rakenna pienoismallitoteemi mukana tuomistasi valkoisista ja mustista A3-kokoisista paperiarkeista. Toteemin osia ei saa värittää eikä niihin saa tehdä piirroksia. Pienoismallitoteemin tulee pysyä pystyssä itsestään ilman tukia ja alustalevyä. Kokoa sinulla annettu pahvilaatikko ja sijoita pienoismallitoteemisi laatikkoon. Toteemin tulee olla otettavissa ulos laatikosta arviointia varten. Arviointiperusteet Arvioinnissa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota paperimateraalin oivaltavaan käyttöön, toteemin muotoon, rakenteen jäykkyyteen ja kestävyyteen sekä toteutuksen siisteyteen.
Sampon kommentit: ”Tämä oli tosi hauska tehtävä. Pystyin hyödyntämään toteemiin valmiiksi Teholla harjoiteltua moduulia. Olin tehnyt sillä aiemmin paviljonkeja, mutta se sopi hyvin sovellettavaksi tähänkin tehtävään. Olin treenannut myös pahvi- ja kartonkirakennelmia, joten tiesin mihin kiinnittää huomiota. Moduuli perustui kuusikulmioon, josta toteutin katon ja pohjan. Asetin näiden väliin kaksi ”vinoseinää”, minkä johdosta moduulin katto ja lattia eivät asettuneet täysin kohdilleen. Mietin rakentelussa moduuleille mielenkiintoisen rytmin ja lopputuloksesta tuli spiraalimainen toteemirakennelma, jonka suunta kuitenkin vaihtui välillä. Kolmijalkainen toteemi oli jäykkä ja kestävä rakennelma, joka pysyi hyvin pystyssä.
Tehtävä 7: Muodonmuutos
Tehtävä Annetulla paperilla on kuusi samankokoista kuvakehystä. Esitä kehyksiin muodonmuutos, jonka ensimmäinen ja viimeinen vaihde on valmiiksi esitetty. Toteutus Täydennä piirtämällä lyijy- ja puuvärikynillä tyhjiin ruutuihin muodonmuutos, josta käy ilmi, mitä ensimmäisen ja viimeisen kuvan välissä tapahtuu. Kaikkiin tyhjiin ruutuihin on piirrettävä. Arviointiperusteet Arvioinnissa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota piirustustaitoon ja luovaan ongelmanratkaisukykyyn.
Sampon kommentit: ”Olin iloisesti yllättynyt, että jälleen tuli piirustustehtävä, jossa täytyi hahmottaa työ kolmiulotteisesti. Tämän vuoden tehtävissä vaadittiin mielestäni aiempaa vähemmän maalaustaitoa, värien hallintaa ja kuvataitelijoilta vaadittavaa ideointikykyä. Tehtävissä keskityttiin enemmän yksinkertaiseen tilojen hahmottamiseen ja selkeään esitystapaan. Viimeisessä tehtävässä täytyi keksiä jokin erottuva idea, jossa valot ja muodot olisi selkeästi esitetty. Ensimmäinen ja viimeinen kuva olivat valokuvia, jotka pyrin piirtämään mahdollisimman realistisiksi. Mietin, että kuinka erikoinen työn täytyy olla, jotta se erottuu. Ajattelin, että kunhan pullo ei vain suoraan leviä maljakoksi, vaan muodonmuutos on jollain tapaa kiinnostavampi se erottuu jo edukseen massasta. Työssäni pullonkaula lähti taittumaan ja samanaikaisesti pullo paisumaan keskeltä ilmapallon lailla. Coca-cola teksti levesi ja puhkesi aalto-maljakoksi, sillä pullon pinnan kohotekstistä pystyi luomaan aalto-maljakon muotoa. Alkuperäisen pullon pohja ja korkki sulautuivat työhön ja sain luotua työhöni luontevan, mielenkiintoisen muodonmuutoksen.”
Teho-Opistolta varmuutta ja hyviä oppeja
“Teho-Opisto auttoi kyllä paljon pääsykokeisiin valmistautumisessa. Ilman kurssia olisin varmasti ollut todella epävarma koetilanteessa. En olisi tiennyt mitkä ovat omia vahvuuksiani, mihin erilaisissa tehtävänannoissa täytyisi keskittyä, ja mistä arviointikriteereissä on kyse. Kurssilla näki joka viikko myös muiden töitä ja kuuli jokaisesta työstä arvioinnin. Se opetti tosi paljon. Oppi ymmärtämään mitä tehtävissä vaaditaan ja millaiset työt erottuvat massasta. Tänä vuonna pääsykokeissa vaadittiin paljon piirtämistä ja taitoa esittää asioita eri perspektiiveistä. Valmistautuessa kannattaa treenata aiempien vuosien pääsykoetehtäviä, miettiä millaisia tehtäviä pääsykokeissa toistuu ja millaisilla arviointikriteerit töitä arvostellaan. Perspektiivien osalta on hyvä selvittää, mitä erilaisia perpektiivejä on ensinnäkin olemassa. Esittäminen eri perspektiiveistä ei välttämättä ole aina yksinkertaista, joten kannattaa harjoitella etenkin sellaisia kuvakulmia, jotka tuntuvat itselle haastavilta. Sampon kolme parasta oppia Teho-Opistolta:
Oppi arvioimaan omia töitä ja hahmottamaan mikä tehtävänannoissa on tärkeää ja mitä niillä haetaan.
Pääsykoe-simulaatiot. Sain itsestäni eniten irti kun tehtävien tekemiseen oli ajoitettu tietty aika – sama kuin pääsykokeissa. Simulaatioissa syntyi selvästi rutiini pääsykokeita varten ja varsinaisissa pääsykokeissa tuntui, että nythän mä teen vaan saman kuin viime viikolla niin onnistun.
Ennakkotehtävät. Aivan kuten pääsykokeisiin myös ennakkotehtäviin pystyi lähteä Teho-Opiston valmennuksen myötä luottavaisin mielin. Asiantuntevat opettajat auttoivat koko matkalla ja aina löytyi joku, jolta kysyä neuvoa omiin haasteisiin.
Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!
Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.
Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!
Kehittyminen on vaikeaa huomata itse ja juuri näin allekirjoittaneelle on käynyt omalla kohdalla. Viimeksi kerroin, kuinka nykyään tekemäni työt olisi todennäköisesti sellaisia, joita olisin vuosi sitten katsonut ylöspäin ihailevasti ja pohtinut, että miten tulen koskaan pääsemään tuonne saakka. Kehittyminen vaatii aivan mielettömästi töitä ja aikaa, mutta myös puhtaasti niitä kuuluisia istumalihaksia. Ainakin taidealoilla kehittyminen vaatii lisäksi sen, että ei ajattele töitä liian henkilökohtaisesti ja osaa pohtia niiden hyviä ja huonoja puolia objektiivisesti. Objektiivinen ajattelu on kaikkea muuta kuin helppoa, mutta pakollista kehittymisen kannalta. Itsensä turha soimaaminen on hyödyntöntä, täytyy keskittyä sen sijaan asioihin, joiden kautta oma työjälkesi paranee. Ajattelin vielä projektia aloittaessani, että kehittymiselle olisi jokin selkeä resepti, tyylillä “tee joka päivä jotain ja unohda muu elämä, harjoittele mahdollisimman paljon ja muista myäs hieman liikkua”. Vuosi sitten keväällä toteutinkin suurpiirteisesti tuota kaavaa ja toki kehityinkin siinä ajassa hurjan paljon. Myönnän myös, että laskin aivan liikaa matikkaa, sen painoarvo on loppujen lopuksi suhteellisen pieni. Pelkäsin ottaessani nykyistä koulupaikkaa vastaan, että mitä jos opiskelu vie kaiken ajan eikä kehitystä tapahdu enää viime keväästä. Kesti todella kauan ennen kuin näin sitä itse, mutta nyt vanhoja töitäni katsoessa huomaan selkeät erot.Mun vinkki tähän onkin, että anna itsellesi aikaa kehittyä ja huomata erot! Ennakkotehtäväni vuosilta 2019 ja 2018 Loppuun näytän omia töitäni, joissa on kummassakin sama tehtävänanto mutta eri vuosi, vasemmalla puolella olevat on viime vuoden töitä ja oikealla tämänvuotiset. Ylemmässä tehtävänantona oli rakentaa taittelemalla ja leikkaamalla A3-paperista tila ja piirtää/maalata tilan sisäpuolelta kuva. Alempi taas on inspiroitumistehtävä jostain nykyajan tunnetusta arkkitehdistä ja kummassakin inspiraationlähteenä oli Snohetta. Itse huomaan kehitystä ihan esitystaidossa, mutta myös tilallisuudessa ja ennenkaikkea ideoinnissa. En voi muuta kuin kiittää Teho-opistoa tästä matkasta, en suinkaan olisi tässä pisteessä ilman. Niin ja nämä viime vuoden työt on siis 2018 loppukeväältä, pahimmat työt 2017 syksyltä on vielä visusti piilossa. Lupaan laittaa parhaimmat palat jakoon ainakin, jos koulupaikka irtoaa! Ihanaa ja motivoivaa uutta viikkoa ♥︎
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Huh hei, ihanaa toukokuuta! Kevät on mennyt aivan mieletöntä vauhtia ja nyt opinnot on paketissa tältä vuodelta. Ensimmäinen vuosi rakennusarkkitehtuurin opiskelua on siis takana ja nyt on aika keskittyä pääsykokeisiin. Vajaan parin viikon päästä koittaakin jo matematiikan koe ja kuukausi on enää aikaa piirustus- ja suunnittelukokeisiin. Tässä postauksessa kerron mitä olen suunnitellut tekeväni vielä ennen pääsykokeita! Nyt, kun aikaa on jäljellä enää niin vähän, alkaa pitkäjänteinen luovuuden ja taiteellisuuden treenaaminen olla takana. Tuntuu hassulta, että reilu 1.5 vuotta pääsykotreenaamista on nyt taputeltu ja enää niin vähän edessä. Vuosi sitten omat fiilikset oli ehkä jopa hieman varmemmat, nyt on niin nöyrä olo kaiken pitkän treenaamisen jälkeen, että toivoo vain käsi sydämmellä pääsevänsä opiskelemaan. Loppuaikana täytyy laskea vielä ahkerasti matikkaa sekä hioa lempitekniikoita kuntoon pääsykokeita varten. Vaikka suurin osa työstä on jo tehty ja takanapäin, paljon työtä on tuntuu olevan kaikesta huolimatta vielä edessä. Päivä päivältä tuntuu enemmän, että työtä ei ole koskaan tehnyt tarpeeksi. Tämän alan tekee vaikeaksi juurikin jatkuva kehittyminen, akateemisemmassa oppimisessa osaamisen tasoa on ehkä hieman helpompi mitata, nyt helposti pelkään vain tekeväni samat virheet kuin vuosi sitten. Otin haasteeksi piirtää ja/tai maalata joka päivä jotain, myös muutama rästitehtävä on vielä tekemättä Teho-opiston tehtävistä ja ne kuuluvat ehdottomasti loppukevään suunnitelmiin. Aion kerätä paljon ideoita talteen tutkimalla arkkitehtuurilehtiä ja -julkaisuja, sekä luonnostella paljon ja tutkia ympäristöä inspiroitumisen toivossa. Pääsykoesimulaatioitakin on onneksi vielä muutama tiedossa, niitä odotan erityisellä innolla! Simulaatioista saa kerättyä hyvää itsevarmuutta pääsykokeisiin, kun tilanne ja tiukka aikaraja on jo tuttua. Vaikka tekemistä on paljon ja kehittymisen jano juuri viimeisille viikoille on suuri, täytyy muistaa huolehtia myös mielestä eikä väsyttää itseään liikaa. Olen huomannut itsestäni, että väsyneenä ideoita ei tule lainkaan ja luovuus on kadoksissa. Pitää siis muistaa levätä paljon ja liikkua sekä syödä hyvin, jotta energiatasot pysyvät hyvänä pääsykokeita varten. Jännitän yllättävän vähän itse pääsykokeita, vaikka elämäni tärkeimmät päivät on pian edessä. Ehkä jännitykseen auttaa, että kerran on jo vetänyt projektin loppuun saakka, sekä yksi opiskelupaikka on jo plakkarissa. Uskon, että rauhallisuus on kuitenkin enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia ♥︎
Teho-Opiston arkkitehtuurin opintoihin hakevat kurssilaiset jatkavat matkaansa kohti unelmiaan! Ennakkotehtävien tulokset julkaistiin ja onnelliset hakijakokelaat jatkavat matkaansa kohti pääsykokeita. Millaisilla töillä arkkitehtuurin ennakot sitten tänä vuonna läpäistiin?
Kolme Teho-Opiston opiskelijaa esittelee työnsä ja kertoo, millainen prosessi ennakkotehtävät heille oli. Kurkkaa Helmin, Jennin ja Mobyn upeat työt ja inspiroidu lupaavien arkkitehtialkujen luomuksista. Tästä on hyvä jatkaa matematiikan kokeeseen ja siitä edelleen kohti nelipäiväisiä piirustus- ja suunnittelukokeita.
HELMI ANTTILA
Lähdin ennakkotehtävissäni liikkeelle materiaaleista. Söin muroja ja pussi jäi tyhjäksi. Ajattelin, että tämähän voisi olla hauska materiaali tehtäviini. Rupesin vain tekemään ja työstämään pussista pienoismallia ja sen jälkeen siirryin pohtimaan muita kuvia.
Yleensä olen piirtänyt tosi kulmikkaita töitä, mutta nyt jostain syystä lähdin ihan erilaisella tekniikalla. Ennakkotehtävissäni yritin miettimään kaikkiin töihin jotain uutta ideaa. Pyrin siihen, ettei niissä olisi ihan perinteinen ajatus, vaan pikemminkin ideaa siitä mitä ilmalaiva, konferenssi tai kaupunki voisi olla.
Sisäkuvaa määritti tietysti pienoismallin muoto ja sen aukot. Hahmottelin pari ideaa ja pohdin mihin suuntaan lähteä. Kaikkein haastavinta oli saada toisessa kuvassa hahmoteltua pienoismallin kaksi palloa paperille. Perspektiivi oli vaikeaa saada näyttämään oikealta. Vasta viimeisenä siirryin kaupunkikuvaan ja pohtimaan siihen kuvakulmaa ja ympäröivää kaupunkia.
Yleensä se oli sellaista ideointia, mitä tein vaikka samalla kun katsoin Netflixiä.
Ennakkotehtävät veivät yllättävän kauan aikaa. Tein melkein päivittäin tunnin tai pari siitä lähtien kun ne julkaistiin. Yleensä se oli sellaista ideointia, mitä tein vaikka samalla kun katsoin Netflixiä. Kivointa koko ennakkotehtävien tekemisessä oli itse pienoismallin rakentelu. Ja hauskaa oli myös huomata se, et kuinka hyvät niistä tuli lopuksi.
Tosi paljon jännitti mikä tuomio omista ennakkotehtävistä tulee. Toisaalta Teholla puhuttiin, että kyllä täältä tyyliin kaikki pääsee jatkoon, niin mieli oli kuitenkin aika luottavainen. Ennakko-kurssilla yhdessä muiden kurssilaisten kanssa käydyt keskustelut luomisen tuskasta ja muusta tsemppasivat ja auttoivat jaksamaan. Myös eri aloille hakevien ennakoita oli tosi kiva nähdä!
Ennen pääsykokeita Tehon kurssit jatkuu ja tällä hetkellä lasken pääosin matikkaa. Lähinnä Tehon tehtäviä teen – et sillä mennään. Hyvillä fiiliksillä oon menossa kohti pääsykokeita ja nyt kun on jo niin paljon saavuttanut, niin on hyvä fiilis jatkaa eteenpäin!
JENNI SUUR-INKEROINEN
Kun ennakkotehtävät julkaistiin tutustuin aluksi materiaaleihin ja tutkin miten ne toimii. Eka mä ajattelin tehdä pienoismallin muovipullosta. Leikkasinkin jo suikaleita ja yritin pyörittää suikuraa vai miksikä sitä sanoisi. Eihän siitä tullut sellaista, kuin olisin halunnut. Sit kaivelin vähän lisää kätköjä kotona ja löysin kuplamuovia. Lopulliseen pienoismalliin yhdistin kuplamuoviin vähän muovipulloa, että sain sen pysymään kasasta. Kaikki tapahtui vähän niinkun vahingossa, ilman sen suurempaa suunnittelua. Lopuksi maalasin kuplamuovin vielä valkoiseksi, niin siitä tuli mun mielestä hauskan näköinen ja se miellytti omaa silmää.
Tykkäsin erityisesti rakenteluosuudesta ja sen toteuttamisesta. Suunnittelu vei paljon aikaa, verrattuna itse sen tehtävän tekemiseen. Toki niitä olisi voinut hioa aina vaan paremmaksi ja paremmaksi, mutta jossain vaiheessa oli pakko päättää että nyt tää on valmis! Sisäkuvassa pyrin yhdistämään sisätilassa olevaa kaarevaa seinää. Tykkään tehdä värillisiä töitä mustalle, joten mulle oli tosi mieluisaa, että tehtävänantona oli luoda työ mustalle paperille. Yritin myös miettiä molempien kuvien värimaailmoja, että olisi yhteydessä toisiinsa ja ennakkotehtävistä syntyisi kokonaisuus.
Teholta oppineena pyrin siihen, ettei työni näytäisi liian tavalliselta.
Kolmannessa työssä itse perspektiivi ei ollut mulle kovin haastava. Ainut mitä kolmannessa tehtävässä pohdin oli lopullinen asettelu. Mun tavoite oli, ettei se olisi perinteinen, vaan että siinä olisi jotain erilaista – mieleenpainuvaa. Tehon kurssilla käytiin läpi monia asioita, joista oli hyötyä tehtävien tekemisessä ja mihin kannattaisi kiinnittää huomiota niin ennakkotehtävissä kuin pääsykokeissakin. Teholta oppineena pyrin siihen, ettei työni näytäisi liian tavalliselta.
Mulle jäi tosi hyvä olo töistä, mutta palautuksen jälkeen parin päivän päästä alkoi tulevat tulokset jännittämään. Onneksi meni läpi ja saan jatkaa kohti pääsykokeita. Nyt käyn matikka-kurssia ja jatkan hyvillä mielin valmistautumista. Vähän jännittää, mutta yritän tsempata ja ajatella mahdollisimman positiivisin mielin. Haen nyt toista kertaa, niin pääsykokeet on sinällään tuttu tilanne. En jännitä sitä itse tilannetta, mutta luultavasti itselleni tyypillisesti alan siellä jännittämään… Oon kuitenkin valmistautunut tosi hyvin ja käynyt syksystä asti Tehon Maxi-kurssia. Siitä on ollut tosi iso apu valmistautumiseen, koska on syntynyt selvä rutiini harjoittelemiseen. Tuntuu, että on saanut riittävän ajan valmistautumiseen ja päässyt tekemään monipuolisesti erilaisia tehtäviä.
MOBY SIIVONEN
Mulla oli omissa arkkitehtuurin ennakkotehtävissäni ideana hakea luonnonläheisyyttä. Aluksi ideani oli luoda kylkiluita muistuttava aika orgaaninen muoto. Lähdin työstämään sitä ja se jalostui matkan varrella vaihe vaiheelta. Onnistuin pienoismallin kuvauksessa ja tykkäsin tosi paljon omasta ekasta työstäni. Ja oikeastaan mun mielestä tavoitin kaikissa kolmessa työssä sen mitä haettiin. Etenkin tilallisuuteen olin tosi tyytyväinen. Pienoismallin rakennus oli ehdottomasti kaikkein haastavin osuus. Tuntui aluksi, että kaikkia ideoita oli vaikea lähteä viemään paperilta eteenpäin. Piti vain rakentaa malleja, niin ajatus kasvoi. Aloitin maitopurkeilla ja muilla, mutta kun pohdin pienoismallin koon skaalaamista siirryin muropaketista leikattuihin siivuihin. Idea kehittyi oikeastaan siinä tehdessä. Olihan se toisaalta aika turhauttava, mutta myös opettavainen kokemus, kun joutui tekemään niin monta luonnosta. Mutta olin lopulta tosi tyytyväinen!
Oli tosi paljon etua, kun sai jutella omista töistä muiden kurssilaisten kanssa.
Parasta ennakkotehtäväprosessissa oli vertaistuki mitä sai Teholta. On ollut tosi tärkeää, kun on pystynyt keskustelemaan, kuulemaan kokemuksia ja jännittämään yhdessä. Mulla oli aika itsevarma olo ennakkotehtävistä palautusvaiheessa, eikä tullut kovinkaan isona yllätyksenä että läpi meni, kun olin jutellut muiden kanssa. Oli tosi paljon etua, kun sai jutella omista töistä muiden kurssilaisten kanssa.
Ennen pääsykokeita pyrin tekemään kaikki Tehon kotitehtävät ja valmistautumaan sitä kautta. Kritiikki on ollut valmennuskurssilla kaikkein hyödyllisintä. Kursseilla on käyty läpi asoita, mihin pitää kiinnittää huomiota. Parasta on ollut se, että on päässyt mogaamaan Tehon tehtävissä eikä tarvi mennä enää pääsykokeisiin kokeilemaan. On saanut testata omia ideoita ja saanut kritiikkiä siitä mikä toimii ja mikä ei.
TSEMPPIÄ TYTÖILLE JA KAIKILLE MUILLE ENNAKKOTEHTÄVÄT LÄPÄISSEILLE PÄÄSYKOKEISIIN!
Mikäli haluat mukaan treenaamaan yhdessä, kuulemaan opettajiemme rakentavat kritiikit omista töistäsi ja valmistautumaan ammattitaitoisessa valmennuksessamme, tutustu kursseihimme!
[mk_button dimension=”flat” size=”large” icon=”mk-moon-arrow-right-5″ url=”https://teho-opisto.fi/midi-valmennuskurssi-arkkitehtuuri-muotoilu-taide/”]TUTUSTU MIDI-KURSSIIN![/mk_button]
Tiistaina oli jännä päivä, kevään isoin kouluprojekti eli kesämökki oli palautettu ja aamulla sähköpostiin kilahti tieto mahdollisesta ennakkotehtävistä jatkoon pääsemisestä. Kevät on ollut rankka ja sisältänyt ihan mielettömästi tekemistä, mutta onneksi nyt on aikaa hengähtää ja iloita, ennakkotehtävät menivät nimittäin läpi tälläkin kertaa! Oma odotusaika meni nopeasti, sillä päivät oli täynnä mökin suunnittelua. Yhtäkkiä huomasin, että tiedot läpi päässeistä tulevatkin jo seuraavana päivänä, en ollut huomannut ajan kuluneen niin nopeasti. Onnekseni tiedot kilahtivat mailiin jo aamulla, olisi ollut jännittävää odottaa keskipäivään saakka. Arkkitehtuurin ennakkotehtävistä pääsee niin suuri osa jatkoon, että olisi ollut suuri yllätys jos matkani olisi tyssännyt tähän. Varmasta fiiliksestä huolimatta koskaan ei voi olla oikeasti varma eikä myöskään arkkitehtuurin ennakkotehtävistä läpipääsemistä voi pitää itsestäänselvyytenä. Olen mielettömän iloinen, että matkani ensimmäinen etappi on nyt saavutettuna ja saan jatkaa projektia kohti unelmieni ammattia. Nyt kun koulu alkaa helpottamaan, saan keskittyä lähes täysipäiväisesti pääsykokeisiin harjoitteluun. Seuraava vaihe eli matematiikan koe on 20.5, joten siihen asti lasketaan paljon matematikkaa ja kesäkuuhun saakka hiotaan tekniikoita kuntoon pääsykokeita varten. Olen kerännyt pitkää listaa koko kevään ajan siitä, että mitä harjoitellen nyt kun aika antaa paremmin periksi. Voisi ehkä kuvitella, että lähes kahden vuoden treenaaminen alkaisi jo kyllästyttää, mutta ei lainkaan! Tuntuu hurjalta, että kevät on jo näin pitkällä, mutta toisaalta aika vapauttavalta, sillä pian koittaa päivä kun saan näyttää oman osaamiseni pääsykokeissa ja jännittää, josko koulupaikka nyt vihdoin aukeaisi. Lupasin jakaa omat ennakkotehtäväni, joten täältä pesee. Lopullinen idea itse pienoismalliin syntyi vasta vain noin viikkoa ennen tehtävien palauttamista, mutta olen tyytyväinen, että jaksoin painia mallin kanssa sinnikkäästi ja kehitellä ideaa aina eteenpäin. Sisätilan ja ulkotilan kuvaamisen työt meni jo jonkinlaisella rutiinilla, sillä vastaavia on tullut tehtyä teho-opistolla niin paljon! Olen ihan tyytyväinen omiin töihini vaikka toki korjattavia kohteita löytyisi, tärkeintä on kuitenkin, että niillä päästiin läpi! Onneksi olkoon kaikille muillekin ennakkotehtävät läpäisseille ja suuret tsempit kaikille, jotka joutuvat vielä odottamaan kutsua kokeisiin. Muista nauttia onnistumisesta, ennakkotehtävistä läpipääseminen ei ole helppoa ♥︎
Tuntuu hassulta, että siitä on nyt 1.5 vuotta, kun aloitin Teho-opistolla. Olin silloin vielä töissä pikaruokaravintolassa tehden fyysistä työtä ja olin juuri päättänyt vaihtaa alaa oikeaan unelmieni alaan. Olin just se tyyppi, joka ei ollut pitänyt kynää kädessä aikoihin, edellisistä lukion kuviksen kursseista oli jo muutama vuosi eikä yläasteella ja lukiossa tullut opiskeltua kuvaamataitoa musiikin viedessä kaiken ajan. Ala-asteen vietin kuvataidepainotteisella luokalla, eli jonkinlainen tausta mulla oli, muttei todellakaan vahvaa. Olin todellinen altavastaaja, kun tulin teholle. Ensimmäinen maxi-kurssin syksy oli haastava töiden viedessä kaiken inspiraation ja luovuuden, mutta sen jälkeen helpotti irtisanouduttuani työstäni. Ensimmäinen pääsykoesimulaatio oli todella vaikea, muistan edelleen kuinka haastavaa idea oli saada tuotua esille, enkä siinä kyllä onnistunutkaan. Epäonnistumiset ja pettymykset tuntui pahalta, mutta en lannistunut, halusin opiskelemaan niin paljon! Hyvä etten lannistunut, pikku hiljaa oman idean saaminen paperille helpottui ja myös luovuutta tuli lisää. Kevättä kohden mentäessä töiden arvosanatkin kohosivat ja kehitys oli huimaa. Tein joka ikisen maxikurssin tehtävän ja pääsykokeisiin mennessä olo oli hyvä. Pidän sanonnasta ahkeruus palkitaan aina ja myös minun kohdallani se palkittiin. Kovan harjoittelun jälkeen pääsin opiskelemaan, en tosin sinne ensimmäiseen vaihtoehtoon, vaan neljänteen mahdolliseen. Vielä en tiedä miten tämän toisen yrityksen kanssa käy, mutta käsi sydämmellä toivon, että tällä kertaa tulisin valituksi ensimmäiseen hakutoiveeseeni. Sen kuitenkin tiedän, että ahkeruus palkitaan kuitenkin lopulta! Tehon toista vuotta alkaa olla jo 6kk takana, kuinka hullua! Monet monet tehtävät on taas tehty ja koko rumba vedetty koulun ohella, huh! Tänä vuonna viime vuoden hurja harjoittelu ja tsemppaaminen on palkittu, sillä hyviä kritiikkejä on sadellut pitkin vuotta, mutta myös tänä vuonna huomaan selkeää kehitystä syksystä. Yhteishaku päättyi vasta ja vein omat ennakkotehtäväni Aaltoon jopa ennen viimeistä päivää, pysyin siis omassa aikataulussani! Nämä olivat nyt mun toiset ennakkotehtäväni ja toivottavasti viimeiset. Sinä, joka siellä pohdit uskallatko lähteä tavoittelemaan unelmiesi alaa, muista tämä. Ahkeruus palkitaan aina; jos ei ensimmäisellä toisella tai edes kolmannella kerralla, palkitaan se jossain vaiheessa aivan varmasti! Tsemppiä ja ihanaa kevään jatkoon just sulle ♥︎
Yhteishaku alkoi eilen ja tuntuu, että vastahan näpyttelin edelliset hakupaperit menemään ja nyt on jo minun kohdallani neljänsien vuoro. Ala on kerennyt vaihtua näiden vuosien aikana hätäratkaisusta siihen oikeaan unelmien alaan takaisin ja olempa saanut viettää jo opiskelijaeläämäkin tämän viimeisimmän vuoden. Ennen tätä tein kuitenkin rutkasti töitä ja opiskelin kuin hullu, että pääsisin opiskelemaan. Koen, että olen aika hyvä esimerkki siitä, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, eikä tarvitsekkaan. Muistan kuin eilisen, kun abisyksynä päätinkin, etten haekkaan arkkitehdiksi vain kauppatieteelliseen. Syynä tähän oli varmasti pelko suhdanneherkkyydestä, työllistymisestä, opiskelemaan pääsyn vaikeudesta ja ihan jo omasta piirustustaidostakin. Ensimmäisen välivuoden ja 600-tuntisen luku-urakan jälkeen tiesin, että arkkitehtuuri on minua varten ja päätin vaihtaa suunnitelmiani taas. Se pelotti ja kauhistutti, mutta ihan turhaan. Miksi meidän pitäisi heti tietää, mitä haluamme opiskella? Ja vaikka tietäisimmekin, mikä kiire meillä on elämässä? Itsekin tajusin tämän vasta viime syksynä, kun huomasin että alanvaihtajia löytyi yksi jos toinenkin meidän luokalta. Sen huomattuani tuntui jopa naiivilta ajatella, että koko elämä kaatuisi, jos koulupaikkaa ei aukeakaan. Yhteiskunta luo meille paineita enemmän kuin kukaan osaisi varmastikaan luoda omassa päässään; heti pitäisi olla tiedossa mitä haluat opiskella ja tehdä, ja pettymys siitä, ettei koulun ovet avautuneetkaan voi olla koko suvun murheen aihe. Tiedän itse kuinka kauheaa niihin kyselyihin on vastata, kun jotain haluaa niin kovasti ja matto viedään jalkojen alta. Olen kokenut samat kyselyt jo kolme kertaa, ja edelleen olen tässä. Pettymyksistä pääsee aina yli, elämä on tarkoitettu elettäväksi ja onhan meillä koko elämämme aikaa päästä opiskelemaan unelmien alaa! Tulevaisuudessa työelämässä et enää edes huomaa aloititko opiskelun hieman aikaisemmin vai myöhemmin. Lisäksi koen, että ilman arvokkaita välivuosiani en pystyisi antamaan itsestäni näin paljon. Kaikella on tarkoituksensa, sitä ei todennäköisesti heti huomaa, mutta myöhemmin merkityksen kyllä löytää. Tämän vuoden yhteishakuun lähden ensimmäistä kertaa rennolla asenteella. Aion nauttia pääsykoeprosessista ja ajatus piirustus- ja suunnittelukokeista tuntuu kutkuttavan innostavalta. En halua ottaa turhaa stressiä, en paineita, en mitään. Kaikella on tarkoituksensa niinkuin aikaisemmin jo sanoin. En usko, että kenenkään koulupaikka jää saamatta rentouden takia, päinvastoin. Olen myös se henkilö, joka on itkenyt lähes silmät päästänsä koulupaikkapettymysten ja “en pääse koskaan minnekkään” -ajatusten vuoksi, mutta nyt asenne on ehkä hieman muuttunut. Kova työ palkitaan aina, välivuodet eivät ole pahasta ja tärkeintä on nauttia siitä, mitä tekee. Vuosi on loppujen lopuksi lyhyt aika ja kaikki varmasti järjestyy. Ja teille, jotka pelkäätte, että koko elämä jää jos muutatte opiskelujen perässä toiseen kaupunkiin; voin kertoa kokemuksesta, että uuden elämän rakentaminen on myös virkistävää puuhaa ja kotiin pääsee käymään aina halutessaan ♥︎
Pienoismallin rakennus oli ehdottomasti kaikkein haastavin osuus. Tuntui aluksi, että kaikkia ideoita oli vaikea lähteä viemään paperilta eteenpäin. Piti vain rakentaa malleja, niin ajatus kasvoi. Aloitin maitopurkeilla ja muilla, mutta kun pohdin pienoismallin koon skaalaamista siirryin muropaketista leikattuihin siivuihin. Idea kehittyi oikeastaan siinä tehdessä. Olihan se toisaalta aika turhauttava, mutta myös opettavainen kokemus, kun joutui tekemään niin monta luonnosta. Mutta olin lopulta tosi tyytyväinen!
