Moikku, ajattelin kirjoitella ajatuksia tulevasta keväästä ja siihen valmistautumisesta. Keväällä on paljon puuhaa, kun Maxi-kurssi jatkuu taas tammikuussa, harjoittelu tiivistyy, ennakkotehtävät julkaistaan ja sitten alkaakin jo yhteishaut….iikks, niin jännittävää!
Näin valmistaudun kevääseen:
Tarkistan tarvikkeet ennen kurssin alkua. Hommaan jos jotain uupuu. Kävin läpi mun kynät, maalit ja paperit ja tajusin, että ainakin tusseja täytyy hommata muutamaa väriä lisää sekä paperia tusseille.
Harjoittelen, harjoittelen, harjoittelen. Joululoman aikana tein muutaman kurssitehtävän uudestaan ja harjoittelin etenkin ajankäyttöä. En tiedä miten teillä muillla, mutta mulle ainakin ajankäyttö tuntuu suurelta haasteelta tehtäviä tekiessä.
Aloittelen jo maantiedon ja matikan treenaamista. Haen kevään hauissa lukemaan myös maisema-arkkitehtuuria, joten Geos 2 tulee kevään mittaa tutuksi.
Onpas ihanaa, jouluun on enää ihan hetki ja siksi onkin hyvä aika tarttua Tehon piparihaasteeseen! Me osallistuttiin Iidan ja Tehon opettajien kanssa tähän haasteeseen yhessä ja fiilisteltiin joulua. Kerää siis kaverit tai perhe kasaan ja ei muuta kuin leipomaan. Nappaa kuva teoksista ja merkkaa #tehonpiparihaaste
Videolla meidän projektit taikinasta valmiiksi teoksiksi. Kasaaminen tuotti selkeästi suurimpia haasteita ja vitsailtiinkin, että nyt olisi scotch:in vihreä liima paikallaan:D
Jee jee ihan mahtavaa, joulukuu kurkistelee jo nurkan takaa!
Tykkään itse joulusta ja sen odottamisesta todella paljon. Pimeän keskelle saa luvan kanssa tuoda tunnelmaa erilaisin valoin, tuoksuin ja näyin. Voi leipoa torttuja tai pipareita, laittaa joulumusat soimaan ja mikä parasta, koristella kotia. Koristeita voi helposti taiteilla itse paperista ja juuttinauhasta, erilaisista kuivatuista hedelmistä sekä kasveista. Saa olla luova ja käyttää sommittelutaitoaan asetelmien ja koristeiden ideoimiseen. Maxi-kurssilla käytyjä tekniikkaharjoitteita onkin hyvä hyödyntää esimerkiksi kranssin teossa. Paperin taittelua ja rautalankaa hyödyntäen sain aikaan ihanan koristeen oveen (alhaalla ohje ja video), ps. näitä voi viedä myös lahjaksi:)
Joulukranssi
Ensiksi viipaloi appelsiini ja laita siivut uuniin.
Appelsiinit valmistuvat 75 asteisessa uunissa noin viidessä tunnissa. Haarukkaa kannattaa pitää uuninluukun välissä, jotta kosteus pääsee haihtumaan.
Kiinnitä tukevan kranssipohjan (minulla valmis metallinen ympyränmuotoinen kranssipohja) yläosaan havuja. Kiinnitykseen voit käyttää ohuempaa kerällä olevaa metallilankaa.
Lado havuja kranssin ympärille, siten että kiinnityskohdat peittyvät.
Erilaisia paperikoristeita on helppo tehdä. Leikkaa ympyrän muotoisia paloja paperista ja taita keskeltä kahtia. Pursota liimaa ympyrän keskelle ja painele kiinni.
Keskeltä liimattuja ympyröitä ladotaan päällekkäin siten, että päät liimataan yhteen. Puoliympyröitä on hyvä olla useampi, jotta saavutetaan pallo.
Moikka ja tervetuloa mun ekan blogipostauksen pariin! Aattelin että olisi näin alkuun varmaan ihan paikallaan kertoa millanen tyyppi täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee. Eli mä oon Hanna, 22-vuotias seikkailunhaluinen ja iloinen nuori nainen Kotkasta. Mun lempparijuttuja on matkustelu, ystävien ja perheen kanssa hengailu, koirat, taide, lumilautailu ja nautin kovasti elämästä noin ylipäätään.
Pikakelaus viime vuosiin
Valmistuin lukiosta 2018 joulukuussa ja sen jälkeen oonkin viettänyt yhden talvi- ja yhden kesäkauden Rukalla ravintoladuunissa, matkustellut, tehnyt töitä Kotkassa ja hakenut samalla kauppatieteelliseen, viettänyt tähän mennessä elämäni parhaimman vuoden Sveitsissä Au Pairina, tajunnut etten haluakkaan hakea kauppatieteelliseen ja vaikka mitä muuta siistiä ja noh…vähemmän siistiä. Tässä sitä nyt ollaan, menossa täyttä vauhtia kohti mun taideunelmia.
Luovuus minussa
Olen pienestä asti pitänyt piirtämisestä, maalaamisesta ja oikeastaan kaikesta taiteeseen liittyvästä. Kuvataide oli ala-asteesta lukioon mun lempiaine ja kävin nuorempana myös kuvataidekoulussa vapaa-ajan harrastuksena, mutta sen lopetin ylä-asteella tanssiharrastuksen tieltä. Sen enempää en oikeastaan myöhemmin oo piirrellyt saati sitten uskaltanut ajatella että voisin joskus hakea opiskelemaan taidealalle. Luovuus kuitenkin on aina ollut mun sisällä ja nyt oli sen aika päästä taas ulos. Viime talvena Sveitsissä ollessani päätin että mun täytyy hakea sellaiselle alalle, joka mua oikeasti kiinnostaa. Niimpä päädyin hakemaan Sisustusarkkitehtuuriin. En kuitenkaan päässyt viimevuonna ennakkotehtäviä läpi, joten nyt on aika yrittää uudelleen. Ensi keväänä aion hakea Sisustusarkkitehtuuriin (ensisijaisesti Aalto-yliopistoon) ja sen lisäksi myös Graafiseen suunnitteluun (Lapin yliopistoon) ja varmasti myös näille aloille ammattikorkeakouluihin.
Miksi Teho-Opisto?
Kuulin ensimmäistä kertaa Teho-Opistosta ystävältäni joka haki opiskelemaan Arkkitehtuuria ja hän kertoi että on kehittynyt kurssin ansiosta paljon, joten päätin ottaa Teho-Opiston kurssin viime talvena. Vaikka en päässytkään ennakoita läpi niin koin ehdottomasti että kehityin kurssin aikana ja tiesin että haluan ottaa kurssin uudellen. Otin tällä kertaa Maxi Live-verkkokurssin ja näin ekojen viikkojen jälkeen tää vaikuttaa kyllä just sopivalta kurssimuodolta mulle. Oon super innoissani tulevasta vuodesta kurssilaisena ja sen lisäksi myös Teho-Opiston bloggaajana! Mahtavaa päästä jakamaan mun fiiliksiä omasta kehityksestä, kurssista ja kaikesta muusta tulevasta näin blogipostauksien merkeissä. Toivon että mun blogista olisi hyötyä muille kurssilaisille sekä kurssille ilmoittautumista pohtiville. Vastailen mielelläni kysymyksiin jos joku asia askarruttaa. Mun arkea pääsee tän blogin lisäksi seuraamaan myös Teho-Opiston Facebookissa, Instagramissa @tehoopisto ja mun omassa Instagramissa @hhannaerikaa. Ihanaa syksyn alkua ja tervetuloa seuraamaan mun matkaa kohti unelmia!
Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!
Mahtavaa, ensimmäinen postaus eetterissä! Tällä videolla näette vilauksen siitä, millanen tyyppi täällä ruudun toisella puolella oikein on. Ihanaa loppuviikkoa kaikille!
Olen valtavan kiitollinen Tehon Maxi-kurssista, jolla saan kehittää taitojani kohti arkkitehtuurin pääsykokeita. Nyt viimeisten viikkojen aikana ennakkotehtävät veivät kuitenkin niin täyspäiväisesti huomioni, että olen pettymyksekseni kurssilla pahasti jäljessä. Tämä harmittaa, sillä viimeiset aiheet ovat olleet todella hyödyllisiä: tila, kolmiulotteisen tilan suunnittelu ja rakenteet. Itseasiassa tila-viikon tehtävän tein ja kuvasin siitä teille jopa time laps -videon, mutta puhelimeni emolevy hajosi ja sille tielle jäi se tehtävä. Uusi yritys luvassa piakkoin, mutta sillä välin kurkkaa bloggaaja-kollegani Deniksen huippuvideo samaisen viikon viikkotehtävän valmistumisesta.
Onneksi Teholla saa palauttaa rästiin jääneitä tehtäviä myöhemminkin ja opettajat antavat niistä palautetta. Olen huomannut, että oppimista tapahtuu myös toisten töitä katsomalla. Niinpä kurssipanokseni on ollut luento- ja kritiikkivideoiden katsominen näinä hektisempinä viikkoina. Helpotus oli suuri kun sain palautettua ennakkotehtävät ja palattua takaisin normaalimpaan viikkorytmiin.
To do -listani näyttää nyt opintojen suhteen kutakuinkin tältä:
prio 1: tee sunnuntaiksi Teho-Opiston ihmiset-teeman viikkotehtävä
prio 1: opiskele joka päivä matikkaa yksi tunti, tällä viikolla yhtälöihin keskittyen
prio 2: tee Tehon kurssin rästitehtävät kolmen viikon ajalta, 1-2 tällä viikolla
Vinkkejä oman ajan hallintaan
Olen huomannut, että stressitasoa laskee jo pelkästään se, että tehtävät asiat ovat jossakin ylhäällä. Tällöin aivokapasiteettia ei kulu asioiden muistelemiseen. Voittaja-fiilis syntyy kun to do -lista lyhenee kohta kohdalta.
Jos painiskelet ajanhallinnan kanssa, yksi hyvä työväline ovat ajanhallinta-applikaatiot. Itselleni tutuin on Trello, jossa voi tehdä tehtäväkohtaisia kortteja. Applikaatioita on kuitenkin monenlaisia ja itselle sopivimman voi löytää helposti googlettelemalla vaikkapa “best time managing applications 2021”.
Asiat voi toki myös kirjata perinteisemminkin ylös ja priorisoida ne itselleen, esimerkiksi kuten yllä. Pääasia on, että tehtävälista -ja järjestys on itselle selkeä.
Tsemppiä kaikille, jotka juoksette par’aikaa kilpaa ajan kanssa! <3: Iina C.
Jos minulla olisi joulukalenteri, huomenna avaisin luukun, jossa saisin erityistehtävän: ota osaa Teho-Opiston pääsykoesimulaatioon. Tällä viikolla me kaikki Tehon maxi-kurssilaiset saamme nimittäin osallistua kolmen tunnin mittaiseen harjoitukseen, joka pyrkii simuloimaan pääsykoetehtävää. Täytyy myöntää, että se tuppaa hieman jännittämään. Vaikka kyseessä on tavallaan vain harjoitus muiden joukossa, eroaa se muista tehtävistä siinä, että nyt ei katsella referenssitöitä tai tarkasteta työtä tehdessä, miltä jokin asia oikeasti luonnossa näyttää. Sen sijaan testataan, mitä pystyy luomaan itsenäisesti annetussa ajassa. Haluaisin onnistua, mutta pohdituttaa, miten pitkälle siivet kantavat tässä vaiheessa. Olen iloinen, että näitä harjoituksia tehdään jo nyt, noin puoli vuotta ennen varsinaista h-hetkeä, sillä tässä on vielä hyvin aikaa treenata.
Viime keväänä monet luovien alojen pääsykokeet olivat koronatilanteen vuoksi verkossa; arkkitehtuurin ja muodin tosin ei. Toivon koko sydämestäni koronatilanteen päättymistä, mutta pääsykoe olisi ihana suorittaa etänä itse valitsemastaan paikasta käsin. Pääsykoetilanne olisi siten hitusen rennompi. Ajatukset eivät harhailisi siinä, olenko muiden tahdissa tai miten monta osallistujaa pääsykokeissa on mukana ja millaiset ovat prosentuaaliset mahdollisuuteni päästä sisään kaiken ympäröivän lahjakkuuden keskeltä – keskittyisin täysillä vain omaan tekemiseen. Toisaalta, luulenpa, että etäpääsykokeissa jännittäisin, toimiihan tekniikka varmasti, jottei kaikki harjoittelu valuisi hukkaan teknisten haasteiden vuoksi. Puolensa ja puolensa kaikella.
Nuorempana olin joissakin pääsykokeissa, missä menin ihan kipsiin. Jotta niin ei kävisi enää, näen itselleni kaiken mahdollisen henkisen valmistautumisen tärkeänä. Siksi nämä pääsykoesimulaatiot inspiroivat. Keväällä juuri ennen pääsykokeita edessämme on vielä laajemmat pääsykoesimulaatiot. Mikäli koronatilanne on laantunut ja pääsykokeet pidetään yliopistolla, osallistun paikan päällä tuolloin Teho-Opiston pääsykoesimulaatioonkin vaikka käynkin Maxi-etäkurssia. Ammattiurheilijat tekevät paljon mielikuvaharjoituksia, miksen minäkin?! Pääsykoesimulaatiossa voin kuvitella itseni pääsykoetilanteeseen.
“Mielikuvaharjoittelulla voidaan parantaa myös itsetuntoa ja itseluottamusta, joiden tärkeys korostuu etenkin kisasuorituksen aikana,” kommentoi urheilupsykologi Tuomas Grönman Suomen Taitoluisteluliiton blogissa.
Huomenna siis taitoni menevät tositestiin. Jännittävin terkuin, Iina C.
Saimme aivan upean tilaisuuden päästä vierailulle yhteen Suomen kuuluisimmista arkkitehtitoimistoista, Arkkitehdit Soini & Hortolle. Suureksi ilokseni pääsin haastattelemaan 2018 arkkitehdiksi valmistunutta Fanni Schildtiä. Tervetuloa kurkistamaan kanssani haastattelun kautta, millaista nuoren arkkitehdin elämä on.
Millainen koulutausta sinulla on Fanni?
Kävin lukion Töölön Yhteiskoulussa. Meillä oli koulussa mahdollisuus ottaa kuviksen valinnaisena arkkitehtuurin kursseja ja siellä käytiin myös ihan tutustumassa, miten arkkitehtitoimistossa työskennellään. Siitä oli varmaan hyötyä. Minulla oli aika pitkään jo kiinnostus arkkitehtuuria kohtaan.
Fanni pääsi suoraan lukiosta opiskelemaan arkkitehtuuria Ouluun. Miltä tuntui muuttaa pois Helsingistä?
Olihan se aika shokki päästä ekalla kerralla sisään ja muuttaa 600 km pohjoiseen, mutta toisaalta tottakai lähdin sinne kun pääsin arkkitehtuuria opiskelemaan. Luulen, että oli kuitenkin tosi hyvä vaihtoehto lähteä juuri Ouluun. Pienempi kaupunki, halvemmat hinnat. Siellä pystyi asumaan keskustassa ja siellä oli kiva opiskeluyhteisö.
Monta vuotta olit opiskelemassa Oulussa?
Olin kuusi vuotta ja siinä välissä yhden lukuvuoden Irlannissa. Irlanti on tosi kiva maa ja täynnä ihania ihmisiä. Kampus oli tosi kiva ja suuri, ihan kuin semmoinen oma pieni kaupunkinsa. Siellä oli kaikki omat leffateatterit jne. Tosi kiva vaihtarin kannalta.
Visualisointi Fanni Schildtin dilpomityöstä, jossa oli tehtävänä suunnitella Ouluun uusi asuinalue vanhan käytöstä poistuneen bussivarikon tilalle.
Millaista opiskelu Irlannissa oli?
Minulle tuli yllätyksenä, että siellä vaadittiin todella paljon. Suomessa akateeminen vapaus on suurempi. Siellä Irlannissa heitettiin ihmisiä loppuvuodesta kursseilta pois jolleivät olleet suoriutuneet riittävän hyvin. Kursseilla ei riittänyt, että teki oman harjoitustyönsä vaan siitä tehtiin myös näyttelyversio. Näyttelyä varten maalasimme jopa seinät siihen sopiviksi. Sitten sinne kutsuttiin kaikkia Irlannin parhaita arkkitehteja meidän töitä arvostelemaan. Meininki oli ihan nextillä levelillä. Täällä Suomessa esimerkiksi kesken kurssien on ohjauksia proffien kanssa, joissa näytetään omat ideat heille. Visiot esitetään ihan käsiskisseinä, mutta siellä samassa vaiheessa kaikilla oli loppuunasti photaroidut kuvat. Irlannissa proffat sanoivat, että voisin panostaa suunnitelmiin vähän enemmän, mutta selitin, että meillä on Suomessa ihan erilainen kulttuuri. Miksi käyttäisin aikaa idean viimeisteltyyn esittämiseen suunnitteluvaiheessa jos se tulee vielä kuitenkin muuttumaan.
Missä teit ensimmäisen alan harjoittelusi?
Se oli opintoihin kuuluva pakollinen kolmen kuukauden työmaaharjoittelu. Tein sen NCC:llä Jätkäsaaressa. Olin mm. eristämässä alapohjaa ja valoin mä jopa jotain pieniä betonijuttujakin.
Millaiset valmiudet yliopisto antaa arkkitehdin työhön?
Ihan hyvät. Meillä Oulussa oli rakennusfysiikkaa – ja tekniikkaa. Meillä kävi konetekniikan professorit pitämässä luentoja suurista rakennuksista, minkä oon kokenut kyllä todella hyödylliseksi. Lisäksi me suunnittelimme esimerkiksi kokonaisen kerrostalon, museoita, kappaleita ja myös asemakaavoitusta.
Asemapiirustus Fannin diplomityöstä Oulun kaupungille.
Miten kaikki rakennusmääräykset yms. oppii opiskelujen aikana?
Meillä olit RT-kortistoon tunnukset ja kaikilla kursseilla, joilla suunniteltiin jotain isompaa, piti aina katsoa määräykset läpi. Meillä oli esimerkiksi yksi kurssi pelkkää portaiden suunnittelua. Siinä piti tehdä detalji-suunnitelmat portaista ja silloin katsottiin, että etenevät nosteet olivat oikean kokoiset ja ne on toteutettu määräysten mukaan. Rakennesuunnittelukursseilla käytiin läpi mm. mihin kaikkialle pitää muistaa laittaa kaide.
Oletko osallistunut arkkitehtuurikilpailuhin?
Koulussa meillä oli sellaisia kursseja, joilla osallistuttiin. Se oli kätevää kun pystyi suorittamaan kurssin siten.
Kävitkö alan töissä opiskelujen aikana?
Kesäisin kyllä ja venytin töitä usein vähän sinne syksyn puolelle. Koetin pitää työn ja opiskelun vähän erillään toisistaan, koska olen nähnyt paljon sitä, että käydään töissä ja opiskelut sitten jäävät roikkumaan.
Koitko alan töiden tekemisen hyödyllisenä jo opiskellessa?
Olihan se todella hyödyllistä vaikka kyllä suurin kehittyminen on tapahtunut valmistumisen jälkeen. Kesätyöt olivat kuitenkin vain sen kolme/neljä kuukautta ja siinä ei päässyt vielä näkemään kaikkia projektin vaiheita.
Visualisointi Fannin diplomityöstä.
Muistatko millainen oli sinun ihan eka työsi?
Pääsin tekemään Aallon Sähkötaloon Helsingin Energian kaksikerroksisen tilan restaurointisuunnitelmaa. Siinä meni myös paljon aikaa ihan laaserointiin ja nykytilan kartoittamiseen siellä paikan päällä.
Millainen fiilis oli ekaan työpaikkaan mennessä?
Itsestä tuntui, että pitäisi olla todella hyvä ja saada enemmän vastuuta. Teknisen osaamisen puolella ei ollut kyllä mitään ongelmaa.
Fanni oli mukana tässä Kivistöön 08/2020 valmistuneessa projektissa ollessaan kesätöissä Arkkitehdit Soini & Hortolla 2017.
Miten projektit viedään läpi täällä Soini & Hortolla?
Sama tiimi tekee projektin yhdessä alusta loppuun. Projekteissa on pääsuunnittelija, vastaava rakennussuunnittelija, projektiarkkitehti ja yleensä on myös opiskelijoita tai suunnitteluassistentteja. Minun tehtäväni projektiarkkitehtina on pitää suunnitteluassistentit projektissa ajan tasalla ja keskustella pää- ja vastaavan rakennussuunnittelijan kanssa. Usein suunnittelua tehdään tosi tiiviisti yhdessä.
Millainen hierarkia teillä on?
Meillä on täällä (Soini & Hortolla) tosi hyvä henki ja kiva kun on matala hierarkia. Omistajat ovat täällä mukana töissä. Joissain toimistoissa voi olla arkkitehti-superstaroja, mutta täällä kaikki suunnittelevat yhdessä ja saavat nimensä töihin.
Kuinka yleistä on, että arkkitehdille voi käydä mittavirhe?
Ei ole tullut omissa projekteissa vastaan, mutta olen kuullut että vaikkapa jotkut ikkunat ovat saattaneet tulla työmaalle väärän kokoisina. Pääsuunnittelija on loppupeleissä vastuussa kaikesta. Meillä yhteensovitetaan kaikki suunnitelmat ja niitä tarkastellaan paljon yhdessä malleina. Sitten tarkistamme, että kaikki toimii yhdessä ja yleensä siinä vaiheessa mahdolliset virheet löytyvät.
Tuntuuko, että nyt kahden vuoden työskentelyn jälkeen olo alkaa olla varmempi?
Joo! Silloin vastavalmistuneena kun oli ollut vain kesätöissä, oli joitakin projektivaiheita, joita ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt ja ei tiennyt, miten kaikki toimii. Olen ollut kahden vuoden aikana kolmessa isommassa projektissa täällä Soini & Hortolla, niin olen päässyt näkemään jo suurimman osan vaiheista.
Kuinka monta projektia arkkitehdilla on tyypillisesti samaan aikaan käynnissä?
Projektiarkkitehdilla yhdestä kahteen. Pääsuunnittelijoilla on enemmän, vaikkapa viisi. He ottavat vastuun isosta kuvasta.
Behind the scenes: Fannia kuvaamassa tätä blogiartikkelia varten.
Millainen työprojekti sinulla on nyt meneillään?
Suunnittelemme isoa asuinkerrostalokohdetta Espooseen, joka kestää useita vuosia. Projektissa piirrämme kaiken: jokaisen oven ja ikkunan, kaikki ovikaaviot, jokaisen helotuksen… ihan kaikki. Asiakirjojen määrä on valtava.
Mitä luulet, kuinka paljon tekoäly pystyy tekemään arkkitehdin työstä jatkossa?
Aika paljon tuosta mekaanisesta työstä kyllä. Jo nyt kun osaa mallintaa oikein, ohjelmasta saa paljon ulos infoa. Projektit ovat kuitenkin niin isoja ja monimutkaisia, että koneet tuskinpa voivat sitä kaikkea tulla tekemään. Alkuvaiheen suunnittelu pysyy varmasti ihmisellä. Mutta todennäköisesti tulevaisuudessa arkkitehdin ei tarvitse piirtää jokaista ikkunaa itse.
Kuinka pitkiä työpäiväsi ovat?
Ne vaihtelevat todella paljon, koska projektit etenevät sykleissä. Esimerkiksi juuri nyt on vähän hiljaisempaa ja ehdin tulla haastateltavaksi. Välillä jonkun deadlinen lähestyessä saattaa mennä illankin puolelle, mutta yritän pitää työajan kurissa. Välillä tulee tosi pitkiä työpäiviä, mutta ne ovat silloin tällöin eikä se ole vallitseva tila koko ajan.
Fanni haaveilee urallaan etenemisestä sekä rakentamisen laatuun panostamisesta.
Mistä haaveilet?
Haluaisin saada vastaavan rakennussuunnittelijan ja pääsuunnittelinan pätevyydet. Ne saadakseen pitää hankkia riittävästi projektiarkkitehtikokemusta erilaisista tehtävistä. Näihin koulutuksiin voi päästä esimerkiksi työpaikan kautta.
Millaisia haasteita alalla on Suomessa?
Rakentamisen laatu on oikea ongelma. Sijoittavat haluavat mahdollisimman kustannustehokkaita ratkaisuja. Jotkut firmat toimittavat pelkkiä lukuja, miten tehokkaiksi pohjia tulisi saada. Se on semmoista tasapainoilua, koska sijoitusfirmat kuitenkin maksavat arkkitehtien palkat. Onneksi on kuitenkin kaikki säännökset ja rakennusvalvonta, joilla on aika iso sananvalta. Olisihan se kiva, ettei mentäisi ikkunattomaan makuuhuonemalliin.
Millaisia urbaaneja legendoja alalla on?
Nyt puurakentaminen on nousussa. Tulipalossa betoni romahtaa alta aikayksikön, puu hiiltyy vain päältä eli ei se betoni mitenkään erityisen paloturvallinen materiaali ole. Puurakenteita on kaiken lisäksi helpompi vaihtaa rakennuksen sisälle, ei tarvitse valaa uutta betonia. Usein törmää myös rakennuttajien asenteisiin siitä, että puurakentaminen olisi kalliimpaa, vaikeampaa ja paloturvallisuuden kanssa olisi ongelmia. Nämä eivät pidä enää paikkansa, sillä tekniikat ovat kehittyneet paljon. Tällaisia urbaaneja legendoja pitäisi kumota.
Mitä olet oppinut työn kautta?
Alkuvaiheessa ei ehkä uskaltanut pyytää apua niin paljon kuin olisi pitänyt. Nyt jälkikäteen kun katsoo, on ihan tyhmää yrittää ratkoa sellaisia asioita itse, mitkä muut tietävät heti. Nykyään kysyn kyllä ihan kaikesta, eikä kiinnosta, onko kysymys tyhmä vai ei. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää kaikesta kaikkea.
Mikä on ollut parasta arkkitehtina tähän mennessä?
Parasta oli kun pääsi projektiarkkitehdiksi ensimmäistä kertaa. Siinä pääsi mukaan suunnittelupalavereihin ja olin se, joka sovitti yhteen kaikkia suunnitelmia. Sain istua vastaavan rakennussuunnittelijan vieressä ja siinä oppi valtavasti.
Lämmin kiitos sinulle Fanni haastattelusta – ja siitä, että saavuit varta vasten haastateltavaksi toimistolle ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen (because of covid-19)! Toivottavasti Fannin kertoma toi sinulle arkkitehtuuria opiskelemaan hakeva uutta mielenkiintoista näkökulmaa alaan.Ja hei, kannattaa katsoa myös bloggaajakollegani Elisan videohaastattelu, missä hän jututtaa Soini & Horton toista perustajaa, Sami Hortoa.
PS. Kiitos Teho-Opiston Sini kun organisoit tämän mahdollisuuden meille ja Soini & Horto kun otitte meidät vastaan! Tämä kasvatti opiskelupaikan saamisen nälkää entisestään. 🙂
Kolme viikkoa sitten yhdessä viikkotehtävässä ei oltu määritelty, millä se pitäisi toteuttaa. Itseäni haastaakseni kaivoin esille vesivärit, sillä edellisestä maalauskerrasta on ikuisuus aikaa. Sain kyllä idean työllä välitettyä, mutta jälkeen en ollut laisinkaan tyytyväinen. Väriharmonia puuttui, pensselinjälki oli lattea ja kaikki oli jotenkin tasapaksun ja sekavanoloista. Sain työstä Tehon opettajilta ihan kelpopalautteen, mutta itseäni ärsytti, koska työstäni puuttui tyylikkyys. Työ näytti tasoltaan omasta mielestäni koululaisen taiteilulta.
Kun vesiväriviikko starttasi, selailin Pinterestissä ja Instagrammissa sadoittain läpi erilaisia akvarellitöitä. En etsinyt töitä, jotka liittyvät omaan hakukohteeseeni arkkitehtuuriin vaan katselin laidasta laitaan vesiväritaidetta imeäkseni itseeni vaikutteita tyylikkäästä jäljestä. Näin tekemällä sain selkeän vision tyylistä, jota halusin tavoitella.
Palauttaessani tätä työtä, missä minun tuli suunnitella kaksi pintakuviointia ja esittää ne ympäristössään, tunsin onnistumisen iloa. Omiin silmiini työ näytti suht tyylikkäältä. Pintakuvioinnit esitin tarkoituksella raportissa ihan eri mittakaavassa kuin missä ne olivat käyttökohteissa. Värimaailma oli harmoninen, tunnelma seesteinen ja ilmaperspektiivi kohdillaan. Ehkä pääsykokeessa idea saisi olla omaperäisempi. On kuitenkin ilahduttavaa, että tekniikka alkaa löytyä jo nyt. Oli myös hauska huomata, että koko kurssi tuntui saaneen aiempaa parempia arvosanoja ja hajonta oli pienempää. Kehittymistä näyttää tapahtuvan siis joka puolella. Jännä nähdä, millaisia huikeita töitä ensi keväänä tullaankaan näkemään, koska treenaamisen hedelmät alkavat väistämättä näkyä. Tämä on yllättänyt minua eniten Tehon kurssilla: miten nopeasti kehitystä alkaa tapahtua.
Jos aiot hakea ensi keväänä luoville aloille, minulta kyllä lämmin suositus tulla mukaan Tehon joulun jälkeen starttaaville kursseille! Uskon vakaasti, että palautteen saaminen omista töistä avartaa ajattelua ja kehittää tekemistä. Yllättävänkin nopeasti. Ja hei, jos luovalle alalle hakeminen askarruttaa, kannattaa lukea Heinin postaus epävarmuuksista ja niiden taklaamisesta.
Tällä viikolla tehtävänä on taiteilla peiteväreillä. Huomaan, että vähän hengästyttää kun jälleen otamme haltuun uuden tekniikan, mutta se tukee kehittymistä, joten bring it on! 😉
Positiivisten yllätyksien täyteistä viikkoa sinullekin toivotellen, Iina C.
Treenaamaan yhdessä?
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
Rakastin pienenä hiihtämistä. Kun sain juniori-kilpasukset, jostain syystä hiihto lähti kummasti luistamaan entistä lennokkaammin. Mieleeni iskostui ajatus, että välineillä on väliä!
Ennen syyslomaviikkoa tein Teholla mustalle paperille viikkotehtävän. Minulla on ennestään Staedtlerin akvarellipuuvärit ja tein työn niillä. Tehdessä ihmettelin kun en saanut joistakin väreistä kirkkaammannäköisiä vaikka kuinka moneen otteeseen väriä kerrostin. Kun olin aikani samaa kohtaa tuhertanut, värin määrä ei lisääntynyt laisinkaan. Sitten meillä alkoikin värikynäviikko ja teemaluennon katsottuani, päätin tehdä investoinnin ja ostaa Carand’achen Luminance -puuvärit.
Omasta takaa löytyi Staedtlerin akvarellipuuvärit.
Uusilla puuväreillä työskennellessä eron huomasi heti. Värien sävyt olivat paljon intensiivisempiä ja erityisesti mustalla paperilla hehku oli välittömästi kokonaisuudessaan kauniimpi.
Osittain varmasti. Laadukkaammilla välineillä pystyy ilmaisemaan itseään ammattimaisemmin ja uskottavammin. Mutta tiedättekö mitä… kyllä se konsepti on kuitenkin kaiken a & o. Onnistuin saamaan edellisestä kotitehtävästäni 5/5, jonka tein kaapista löytyneillä peruspuuväreillä. Nyt palauttamastani työstä sain kolmosen, koska idea ei ollut niin timanttinen. Tai se ei avautunut työn arvostelijoille siten kuin olin suunnitellut. Tämä on tärkeää oppimisen kannalta; miten välittää oma idea mahdollisimman ymmärrettävästi siten, että se avautuu katsojalle välittömästi. Puuvärien jälki oli varmasti kauniimpaa uusimmassa työssäni, mutta ei se kanna pääsykokeissa pitkälle mikäli työn konseptia ei ole hiottu viimeisen päälle.
Tämän opin otankin nyt onkeeni kun lähden suunnittelemaan tämän viikon tehtävää. Ja rohkaisuksi ihan jokaiselle: luoville aloille pyrkiessä välineiden ei tarvitse olla kalleimmat, koska ideoilla siellä pääsykokeissa loistetaan, ei välineillä. Siltikin kyllä kannustan panostamaan välineisiin kohtuudella, koska laadukkailla työvälineillä työskentely lisää tekemisen iloa ja laadukkaan lopputuloksen saa aikaan nopeammin.
pssst. Tehon kurssilaiset saavat Temperasta 31 % alennuksen ostaessaan aloituspaketin heiltä. Taidetarvikevarastoaan täydentäessä alennusta voi saada 5-20 %. Tämä on kiva etu! (huom: kaikki tarvikkeet eivät kuitenkaan kuulu alennuksen piiriin, esim. Copic markerit tai Carand’archen puuvärit erikseen ostettuina)
