Linnea Luikku on ollut ahkera kuvataiteiden harrastelija suurinpiirtein siitä asti, kun kynä on pysynyt kädessä. Nyt hän haaveilee “unelmaduunin” saavuttamisesta luovilla aloilla, suuntana ensisijaisesti arkkitehtuuri. Suunta on selvästi oikea, sillä Linnea läpäisi arkkitehtuurin ennakkotehtävät ensiyrittämällä! Katso kuvat upeista töistä ja lue Linnean ajatuksia ennakkotehtävien tekemisestä!

Linnea Luikku

Alunperin minusta piti tulla lääkäri, sillä siihen sopivat lapsuuden kiinnostuksen kohteet ja halusin ehdottomasti tehdä merkityksellistä työtä. Pari vuotta sitten suunta kuitenkin muuttui, kun tajusin roikkuvani samassa uratoiveessa, vaikka se ei oikein enää innostanut. Täytyi alkaa pohtimaan uutta suuntaa, sillä lukion loppu häämötti.

Kuvataideharrastuksen pohjalta oli selvää, että suuntana olisi jokin luova ala. Lopulliseen päätökseen herätti kuitenkin vasta läheisen ihmisen kommentti, kun istuin välitunnilla tylsän oppitunnin jälkeen enkä meinannut millään malttaa lopettaa tunnilla aloittamani pohjapiirroksen piirtelyä. Se kommentti oli: “sustahan pitäisi tulla arkkitehti“. Tärkein merkki siitä että oli löytänyt itselle oikean suunnan oli uudelleen löytynyt innostus, jonka lähipiirinikin huomasi. Lopullisen päätöksen tein, kun opo-tunneilla pohdittiin uravalintaa ja arkkitehtuurin kohdalla kaikki vain loksahteli paikoilleen. 

Arkkitehtuurin ennakkotehtävät

Arkkitehtuurin ennakkotehtävissä oli tänä vuonna aiheena liitomajavanpesä. Pesä piti suunnitella itse ja siitä piti tuottaa viisi erilaista kuvaa. Yksi kuva otettiin tarvikkeista, toinen puolivalmiista pesästä ja kolmas valmiista pienoismallista. Kaksi viimeistä kuvaa otettiin maalatuista tai piirretyistä liitomajavan pesän sisä- ja ulkopuolista ympäristöineen. 

Tehtävien tekeminen oli pitkä ja monivaiheinen prosessi. Ensimmäisenä kuitenkin lähdin luonnostelemaan ja mielessä pyörittelemään kaikenlaisia ideoita. Aluksi vain kirjasin kaiken mahdollisen ylös. Sitten rupesin miettimään materiaalien erilaisia mahdollisia käyttötapoja sekä omaa muotokieltä, sillä olen tykästynyt erityisesti orgaanisiin muotoihin ja halusin kontrastikkaan yhdistelmän. Sitten karsin ideoista pois epäkäytännölliset, liian vaikeat ja tehtävänannon kanssa ristiriidassa olevat ideat. Siltikin lopullisen päätöksen tekeminen oli vaikeaa, sillä tehtävänannon monimutkaisuus vaati huomioimaan monia asioita samanaikaisesti ja lisäksi halusin massasta erottuvan, mutta omalta tuntuvan työn. 

Lopulta oli kuitenkin vain tartuttava parhaalta vaikuttavaan ideaan ja alettava tehdä, sillä tiesin että suunnitelman toteuttamiseen ja itselle vieraiden asioiden testailuun oli jätettävä aikaa. Minulla ei nimittäin ollut vielä aloittaessa paljonkaan kokemusta tämäntyyppisten pienoismallien rakentelusta, vaikka kaikenlaisia askarteluja olenkin aina tehnyt. Siksi varsinainen rakentelu lähti liikkeelle erilaisten oksien keräämisellä ja niiden mahdollisuuksien tutkimisella. Lisäksi testailin erilaisia mahdollisia tapoja kiinnittää oksia pallon muotoiseksi osaksi. Tähän kuluikin yllättävän kauan aikaa. Samoin kuin pahvin palasten mittailuun ja leikkaamiseen. Aikaa kului myös yllättävään sairasteluun, joten aikataulua piti suunniteltuun nähden kiristää loppupäässä.

Loppujen lopuksi valvoin viimeisen vuorokauden ja viimeistelin työt niin hyvin kuin vain ikinä ehdin. Loppumetreillä ongelmia oli myös tiedostomuotojen kanssa, mutta lopulta sain työt palautettua neljä tuntia ennen viimeistä palautusaikaa. Tätä ehdottomasti EN suosittele kenellekään, mutta loppuun asti selvittiin siskon kokoaman soittolistan ja vanhempien työpisteelle kiikuttaman teen ja pullan voimin. Heille äärettömän iso kiitos tuesta!

Tehtävien palautuksen jälkeen olin väsynyt, mutta tyytyväinen omaan työhöni. Veden heijastusten esitystä olisin halunnut vielä jälkikäteen parannella, mutta muutoin en olisi juurikaan muutoksia töihin tehnyt. Jännitys iski vasta aivan viime metreillä, kun kävin viimeisinä päivinä katselemassa muiden töitä ja vastauksen saaminen lähestyi. Loppujen lopuksi ennakkotehtävistä jäi voitonriemuinen fiilis ja niiden läpäisy antoi paljon lisäintoa pääsykoeharjoitteluun.

Piirustuskilpailun kautta valmennuskurssille

Linnea päätyi opiskelemaan Teho-Opiston Teho-kurssille perinteisen piirustuskilpailun kautta, josta hän voitti erityismainninnan upealla työllään. Tehtävänantona oli tehdä kolmen kuvan sarjakuva, jossa kuvataan muutosta valossa ja varjossa. Lisää kuvia kilpailutöistä voit katsella täältä!

Teho-opiston piirustuskilpailuun osallistuminen ja siinä menestyminen antoi paljon itseluottamusta myös varsinaiseen hakuprosessiin, sillä sain paljon positiivista palautetta kilpailutyöstä. Myös itselleni oli tärkeää nähdä miten hyvin taitoni taipuivat poikkeuksellisen idean toteutukseen ja uusiin teknisiin oivalluksiin.

– Linnea Luikku

Teho-Opisto järjestää piirustuskilpailun joka vuosi, ja sen on tarkoitus rohkaista luovista aloista kiinnostuneita nuoria ottamaan askeleen lähemmäksi kohti unelmiensa opiskelupaikkaa. Menestyksekkään kilpailutyönsä ansiosta Linnea opiskelee nyt Teho-kurssilla, joka keskittyy valmentamaan opiskelijoita luovien alojen pääsykokeita varten. Itse kokeita hän odottaa luottavaisin fiiliksin!

Pääsykokeisiin lähden melko luottavaisin fiiliksin ja uusien tekniikoiden ja ideoiden inspiroimana. Erityisen innostavaa on löytää uusia näkökulmia omaan tekemiseen. Tosin ainakin vielä tiedostan myös vahvasti omat heikot kohtani ja haen niihin lisävarmuutta kohdennetusta harjoittelusta, sekä Teho-Opiston valmennuskurssilta saaduista palautteista.

– Linnea Luikku

Linnean vinkit ennakkotehtävien tekoon

Läpäistyään ennakkotehtävät, Linnea on jälleen askeleen lähempänä kohti arkkitehtuurin opiskelupaikkaa sekä “unelmaduunejaan”. Jos kutsua ennakkotehtäviin ei tänä vuonna tullut tai aiot hakea luoville aloille vasta seuraavalla hakukerralla, nappaa tästä Linnean vinkit ennakkotehtävissä menestymiseen!

• Varaa tehtävien tekemiseen runsaasti aikaa ja aloitta heti tehtävien julkaisun jälkeen. Se oli minunkin pelastukseni, sillä matkalleni sattui kaiken näköisiä hidastuksia. Tärkeimpinä sairastelu, ideoinnin vaikeudet ja ylioptimistinen suhtautuminen omaan työskentelytahtiin. Huomioikaa nämä niin teillä menee aikataulullisesti jo tosi hyvin!

• Toinen tärkeä asia on ehdottomasti se, että tehkää rohkeasti oman näköisiä töitä, sillä ne erottuvat edukseen. Itselleen mieluisan työn tekemiseen on myös helpompaa löytää motivaatiota sittenkin kun tuntuu, että työ junnaa paikoillaan.

• Ja vielä viimeinen ja kaikkein tärkein, älkää luovuttako kesken kaiken. Itsekin olisin moneen kertaan halunnut vain lopettaa työn tekemisen, mutta sitten en olisi nyt innoissani odottamassa pääsykokeisiin pääsyä, takataskussa mahdollisuus toteuttaa mun unelma. Joten ihan hurjan paljon tsemppiä ja onnea kaikille muillekin unelmien tavoittelijoille. Muistakaa, että tavoitteeseen löytyy aina jokin reitti, vaikka sillä saattaakin olla töyssyjä. Olette jo puolimatkassa, kun tiedätte mitä haluatte! <3