Hurja määrä Teholaisia sai myös tänä keväänä opiskelupaikan arkkitehtuurin, taiteen ja muotoilun aloilta! Ilo, onni ja tyytyväisyys on käsinkosketeltavaa näiden tarinoiden kautta. Lue, missä he olivat ja mitkä olivat ensimmäiset fiilikset, kun tieto unelmien koulupaikasta selvisi. 
 “Olin kotona ja odottanut tuloksia jo useamman päivän, mut viimeiseen päiväänhän ne jäi. Kuulin jo aamulla, että tulokset oli tulleet, mut olin päättänyt, että katson tulokset vasta töiden jälkeen. Äiti kuitenkin pakotti katsomaan heti. Onneksi rohkenin katsomaan, sillä koulupaikkahan siellä odotti! Ihan mahtava fiilis tuli! Riskinotot pääsykokeissa kannatti ja syksyllä opinnot Helsingissä odottavat.”

-Anna Uusihärkälä, arkkitehtuuri, Aalto-yliopisto

 
“Olin Madridissa iskän kanssa. Heräsin torstaina aikasin aamulla, mutta jännitti niin paljon et vetkuttelin tulosten kattomista pari tuntia. Olin ihan varma et en pääse Aaltoon sisään, vaan alotan Lahden Muotsikassa syksyllä. Kuitenkin joku toivon kipinä eli. Noh, sitten lopuksi sain itteni kerättyä ja loggasin itseni Opintopolkuun. Ekan hakukohteen kohdalla luki hyväksytty. En pystynyt käsittämään et mut oli hyväksytty yhteen Suomen parhaista yliopistoista ensimmäisellä yrittämällä. Sitten mä itkin siellä madridilaisessa hotellissa hetken ennen kun menin herättämään iskän. Sen jälkeen oli vaan iloa, ihmettelyä ja läheisille kertomista.”

-Juulia Holm, muotoilu, Aalto-yliopisto

“Oon pubissa töissä ja just iltavuorossa. Ei ollut kova kiire ja selailin puhelinta. Kun avasin sähköpostin, ei tarvinnut edes avata viestiä kun näkyi heti, että mut oli hyväksytty kouluun. Jouduin lähtee hetkeksi pois tiskin takaa keräilemään itseäni ja tirautin muutamat kyyneleet. Sitten soitot lähipiirille ja takas töihin. Kyllä siitä koulupaikasta sit kuuli heti tietty myös muutamat asiakkaat tiskin toisella puolella. Ihan huikee fiilis!”

-Pinja Hänninen, sisustusarkkitehtuuri, Lahden muotoiluinstituutti

 
“Fiilis oli tosi hämmentynyt. Meni hetki aikaa sulatella tietoa. Nyt vasta alkaa vasta ymmärtämään tilanteen. Iloinen ja onnellinen olo – kaikin puolin mahtava. Lähdin hakuprosessiin sillä asenteella, että pessimisti ei pety. Tämä oli mulle oikea riemuvoitto!”
 

– Riku Kuukka, maisema-arkkitehtuuri, Aalto-yliopisto

 
“Oli keskiyö. Oli tullut sähköpostia ja ajattelin, että ihan sama kumpi tulos en nuku kuitenkaan. Peitin kädellä tekstiä ja luin sitä pikku hiljaa. “Congratulations!” Voiko se olla jotain negatiivista? Jatkoin lukemista.  “Olemme tarkoin valinneet opiskelijat, ja sinä olet yksi heistä.” Enää ei voinut olla mitään negatiivista. MINUT OLI VALITTU! Stressi purkautui ja itku tuli. Sitten tartuin puhelimeen ja soitin ilouutiset eteenpäin.”

– Julia Lehto, Communication Design, Robert Gordon University

 
“Olin nähnyt pari yötä sitten unta, että pääsen Tampereelle arkkitehtuuriin. Edellisenä yönä en kuitenkaan nukkunut kunnolla, avasin aamulla puhelimen ja tulokset oli tulleet. Meni tosi pitkään tajuta, että se on totta. Kolmas kerta toden sanoi! Ja tällä kertaa myös mun enneuni.”

– Linnea Lindberg, arkkitehtuuri, Tampereen teknillinen yliopisto

 
 

“Kävin jo aamulla kattoo et onko tulokset tullut – ei näkynyt vieläkään mitään. Kun ajeltiin äidin kanssa, tsekkasin tilanteen uudestaan. Kännykkä tippu syliin ja aloin itkee. Samalla äitikin alkoi itkee. Näin heti et opintopaikka hyväksytty Aallossa ja sit mun päässä sumeni. Ihan super onnellinen fiilis!”

– Aada Kiuru, arkkitehtuuri, Aalto yliopisto

 
 
“Mä odotin tietoa ja päivitin mailia koko sen kolme viikkoa. Sain kuulla et tulokset oli vihdoin tulleet, sydän tykytti ja just ja just siinä tärinässä pystyin kirjautumaan Opintopolkuun. Vielä mielessä kävin viimeiset rukoukset, et pliispliispliis! Tuli hysteerinen itku, ja kaikki ympärillä olevat luuli et mä en päässyt. Mut sain itkun seasta kerrottua, et MÄ PÄÄSIN!”
 

-Christina Bliss, arkkitehtuuri, Aalto-yliopisto

 

“Heräsin ja katoin et oli tullut whatsappiin paljon viestejä. En todellakaan uskonut et pääsisin sisään. Ajattelin, et tuomiopäivä on siis koittanut. Menin opintopolkuun, istuin alas ja luin moneen kertaan et voiko pitää paikkaansa. Mun piti skrollata se sivu alas, näyttää kavereille ja vasta sit varmistuin että olin oikeasti päässyt sisään. “

– Aapo  Niinikoski, arkkitehtuuri, Aalto-yliopisto

 

“Mä olin kesätöissä, just pyyhkimässä pölyjä koulun kirjastossa. Näin et ihmiset alkoi laittaa viestejä. Aloin kirjautumaan sisään Opintopolkuun. Siellä odottikin mukava yllätys!”
 

– Leo Hirviniemi, arkkitehtuuri, Tampereen teknillinen yliopisto

 
 
“Mä olin autossa mun isän kanssa. Olin jo aamulla tarkistanut et tuloksia ei vielä näkynyt. Sit kun menin päivällä katsomaan, niin Opintopolku oli kaatunut. Jouduin odottelemaan hetken. Isä oli pahemmin paniikissa ja huus: “Apua apua, eikö se nyt lataa – jännittää!”  Jouduin melkein sitä rauhoitella enemmän siinä tilanteessa. Sit sain sivun ladattua ja olihan se uskomaton fiilis päästä Aaltoon ekalla yrittämällä. Ja Isä aloitti soitteli sit heti tulokset kaikille sukulaisille tietenkin.”

– Pihla Kuusela, arkkitehtuuri, Aalto-yliopisto

 

“Mä olin just sillon töissä kun sain tietää, et olin päässyt sisään. Menin tauolla yksin vessaan ja aloin itkemään. Soitin äitille, joka myös alkoi itkee. Myös iskä herkistyi. Eihän siinä työteosta tullut mitään. Kaikki oli vaan niin innoissaan ja toki yllättyneitä!”
 

-Laura Vainiomäki, sisustusarkkitehtuuri, Aalto-yliopisto

 
 
 
Hurjasti onnea opiskelupaikoista ja tsemppiä opintojen tielle!
He kaikki kävivät Teho-Opiston kurssin tänä vuonna. Haluatko sinä olla ensi keväänä yksi heistä?