Markolla ei ollut ennen Maxi-kurssia piirtämistaustaa juuri lainkaan, mutta kova harjoittelu palkitsi ja Marko pääsikin opiskelemaan arkkitehtuuria Aalto-yliopistoon! Alanvaihtopäätöksen jälkeen Marko treenasi päivittäin 4-14 tuntia ja teki kaikki tehtävät, jotka Teho-Opistolta sai.

Marko onkin hyvä esimerkki siitä, että lähtötasolla tai piirustuskokemuksella ei ole väliä arkkitehtuurin opintoihin hakiessa, vaan tärkeintä on säännöllinen harjoittelu ja aito motivaatio. Katso Markon töitä matkan varrelta ja lue vinkit harjoitteluun sekä arkkitehtuurin pääsykokeisiin!

Kiinteistönvälittäjästä arkkitehdiksi

Arkkitehtuuri ei ole ollut itselleni mikään lapsuuden haaveammatti. Vanhempani ovat arkkitehtejä niin ajattelin aina, että minusta ei varmasti tule arkkitehtiä.

Vaikka kuinka yritin vältellä sitä, mielenkiinto alaa kohtaan vain kasvoi ja kasvoi.

“Työskentelin alunperin kiinteistönvälittäjänä, mutta ajattelin, että nyt on vielä hyvää aikaa opiskella kun ei ole perhettäkään vielä. Torjuin myös yhden myyntijohtajan paikan kun jäin työelämästä pois ja aloin harjoitella pääsykokeita varten.”

Markolle tämän vuoden kokeet eivät olleet ensimmäiset, sillä hän haki arkkitehtuurin opintoihin jo vuonna 2020. Tällöin Markolla ei ollut vielä piirustustaustaa eikä harjoitustunteja ollut kertynyt juuri ollenkaan. “Lukiosta oli silloin kulunut 8 vuotta ja ennen 2020 vuoden ennakkotehtäviä en ollut ehtinyt piirtää kuin pari tikku-ukkoa. En uskonut, että olisin päässyt ennakkotehtävistä jatkoon, mutta yllättäen pääsinkin piirustus- ja suunnittelukokeisiin, ja valmistautumisessa tulikin vähän kiire.”

Markon sisäänpääsy jäi edellisissä hauissa kahdeksan pisteen päähän. “En ole ikinä harrastanut piirtämistä eikä mulla ollut minkäänlaista pohjaa tässä. En tiedä mikä onnenkantamoinen siinä on käynyt ja ajattelin, että eihän tämä voi pitää paikkaansa. Ehkä niissä töissä kuitenkin oli jotain, vaikka omaan silmään ne näyttikin aika kamalilta. “

4-14 tuntia harjoittelua joka päivä

Marko ilmoittautui vuoden 2020 hakujen jälkeen Maxi-takuukurssille ja alkoi harjoittelemaan piirtämistä lähes päivittäin. “Kurssin alettua aloin harjoittelemaan ja piirtämään joka päivä neljästä neljääntoista tuntia. Vuoden aikana taisi olla 12 päivää, joina en piirtänyt tai harjoitellut ollenkaan.”

Marko päätyi käymään Maxi-kurssin lisäksi myös Treeni-kurssin ja Simulaatio-kurssin. “Tein kaikki tehtävät mitä Teholta sain irti. Sen lisäksi taisin piirtää noin 30 oma-aloitteista työtä, joissa opettelin piirtämään esimerkiksi eri materiaaleja ja pintatekstuureita. Tein myös kahteen kertaan kaikki vanhat arkkitehtuurin ennakkotehtävät sekä piirustus- ja suunnittelukokeiden tehtävät.”

“Kehityin kurssin aikana erityisesti tekniikoissa, mutta koska piirsin niin paljon, alkoi kevään aikana tulla ajatuslukkoja. En halunnut piirtää mitään ideaa toista kertaa ja alkoi tuntua ettei tehtäviin ole enää mitään uutta annettavaa. Sinin kanssa kuitenkin puhuin, että kokeissa kukaan ei tiedä mitä olen tehnyt tätä ennen vaan voin toistaa siellä suoraan jonkun oman, hyväksi koetun ajatuksen tai idean. Näissäkin kokeissa niin kävi, sillä pystyin ottamaan muutamista Teholla tekemistäni töistä hyvin paljon ideoita kokeissa tekemiini töihin. Kaikissa tehtävissä ei tämän ansiosta tarvinnut käyttää niin paljon aikaa tehtävän suunnittelemiseen vaan pystyi aloittamaan suoraan tekemisen.”

“Olen kuitenkin todella kriittinen omia töitä kohtaan, enkä ole yhteenkään työhöni oikeasti täysin tyytyväinen. Aina löydän jotakin mitä olisi voinut tehdä paremmin. Toisaalta, se auttaa myös keksimään uusia ideoita ja välttämään virheiden toistamista. Oli hassua huomata, että mitä enemmän töitä kurssilla tein, sitä tyytymättömämpi niihin olin.”

“Kurssilla sain opettajien antamassa kritiikissä töistä useimmiten nelosia ja vitosia, mutta se ei ollut mulle tärkeintä vaan enemmänkin se, että saan kokeilla kaikkea erilaista ja etsiä rajoja, ettei sitten pääsykokeissa enää tarvitse. Pyysin nimenomaan ankaraa kritiikkiä töistäni, sillä ajattelin, että nyt on parempi saada omasta mielestä hyvästä ajatuksesta huonot pisteet kuin sitten kokeissa.”

Ajattelin etukäteen, että en missään nimessä ole kaikista lahjakkain enkä omista taiteellista historiaa mihin voisin nojata. Päätin heti syksyllä, että sitten jos ja kun sinne kokeisiin pääsen, niin voin taputtaa itseäni olalle ja todeta, että kukaan ei ole enempää harjoitellut. Voi sitten ajatella, että muut olivat vain tällä kertaa parempia, mutta kaikkensa on ainakin tehnyt.

Ennakkotehtävät ja pääsykokeet

Arkkitehtuurin ennakkotehtävissä oli tänä(kin) vuonna kolme osaa. Hakijan tuli tehdä: Outolinnun pesä kierrätysmateriaaleista, näkymä Outolinnun pesästä ympäristössään, sekä näkymä Outolinnun pesän sisäpuolelta ulospäin.

“Ennakkotehtävien tekoon annettiin aikaa noin 1,5 kuukautta, joten päätin, että kaikki annettu aika sitten käytetään. Ennakkotehtävät lähtikin tänä vuonna vähän lapasesta ja esimerkiksi pienoismallista tuli noin 120cm leveä. Mietin, että mitä isomman tästä teen, sitä enemmän saan tehtyä yksityiskohtia työhön esimerkiksi lasimurskalla. Piti myös miettiä, miten saan rakennelmasta tarpeeksi kestävän rakenteellisesti. Pienoismallin muoto sai inspiraation metsässä näkemästäni männyssä kasvaneesta pahkasta, jonka yläreuna teki vastaavanlaisen kaaren. Materiaalit valitsin kartonkia lukuunottamatta sillä ajatuksella, että ne voisivat olla merestä rannalle huuhtoutunutta jätettä.”

Mustavalkoisen näkymän, jossa Outolinnun pesä näkyy ympäristössä tein kokonaan pisterasteroinnilla, pelkillä mustilla huopakynillä. Näkymä on muutamaa rakennusta lukuun ottamatta oikea näkymä, jonka näen oman kotini ikkunasta. Työn tekemiseen meni viisi päivää ja lopullisessa työssä taitaa olla noin 6,7 miljoonaa pistettä. Käsi oli todella kipeä työn jälkeen, mutta koin, että vaiva kannatti.

“Näkymän Outolinnun pesän sisältä tein sen jälkeen, kun olin päättänyt piirtää linnunpesän pihallani olevaan puuhun. Työ on tehty vesiväreillä sekä akryyleillä, ja pesän sisätila on raavittu palettiveitsellä. Yritin tehdä tästä mahdollisimman erilaisen kuin mustavalkoisesta näkymästä.”

“Ennakkotehtävien palautuksen jälkeen oli aika luottavainen fiilis ja ajattelin, että kyllä näillä periaatteessa pitäisi mennä läpi. Pääsykokeissa olin aika rento koska tiesin, että jos en pääse sisään niin en olisi voinut tehdä mitään enempää. Ajattelin myös, että maailma ei siihen kaadu jos en pääse opiskelemaan ja sitten vain haen ensi vuonna uudestaan ja treenaan vieläkin enemmän. Pääsykokeissa oli kuitenkin mukavaa ja nautin tehtävien tekemisestä.”

En uskonut pääseväni sisälle, enkä uskonut sitä vieläkään silloinkaan kun luin, että tosiaan pääsin Aaltoon. Sini uskoi, että hyvin tässä käy, mutta itse olin jo valmistautunut yrittämään uudestaan ensi vuonna. Tiesin, että kokeissa on todella kova taso ja paljon älyttömän lahjakkaita ihmisiä, joten en kyllä uskaltanut ajatella pääseväni läpi.

Mitä arkkitehtuurin pääsykokeissa on odotettavissa?

Marko teki kurssivuoden aikana paljon analyysiä siitä, mitä kokeissa todennäköisesti tulee vastaan ja moni Markon arvioista osuikin oikeaan tämän vuoden kokeissa.

Joka vuosi on tietysti eri tehtävät ja niihin sisältyy eri aspekteja, mutta joka ikinen vuosi arkkitehtuurin kokeissa kuitenkin haetaan paljon samantyylisiä asioita. Joka vuosi halutaan nähdä hakijalta perspektiivien hallitsemista, syvyysvaikutelman ymmärrystä ja esittämistä, värien käyttöä, sekä tunnelman välittämistä. Näitä asioita haetaan ja toistetaan joka vuosi, oli ne sitten laitettu minkä tahansa tehtävän muodossa.

Tärkeintä on, että saa sen oman ajatusmaailman siihen paperille niin, että muutkin sen ymmärtää. Tämän huomattuani harjoittelun loppuvaiheessa oli helpompi keskittyä erityisesti näihin. Piirsin ihan jatkuvasti perspektiivejä ja harjoittelin tunnelman välittämistä.

“Perspektiivien piirtäminen on erittäin keskeistä ja se pitää saada tulemaan selkärangasta ilman, että siihen pitää käyttää enempää ajatusta. Kokeessa voi helposti loppua aika, jos perspektiivejä joutuu siellä vielä hakemaan. Kokeissa on myös vuodesta 2017 asti ollut joka vuosi yksi tehtävä, joka liittyy suoraan ennakkotehtäviin. Tänäkin vuonna pääsykokeissa tehtiin Outolinnun muna.”

Arvioijat eivät etsi arkkitehtuurin opintoihin kuvataiteilijoita. He etsivät ihmisiä, jotka osaavat ilmaista itseään ja omia ajatuksiaan, sekä saavat esitettyä ajatuksensa kolmiulotteisesti niin, että muutkin ymmärtävät sen idean.

“Uskon, että vuonna 2022 tulee taas rakennus/pienoismallitehtävä. Vuosi 2020 oli ainoa kun tällaista ei ollut, vaikka yleensä niitä on yksi tai kaksikin. Kokeissa tullaan piirtämään myös ainakin kaksi perspektiiviä sekä pari jokeritehtävää, jotka ovat tehtäviä, joita ei osaa ihan odottaa. Jokeritehtävät ovat olleet usein niitä lyhyitä tehtäviä, joissa ajatuksena on nähdä ‘mitä teet kun et yhtäkkiä tiedäkkään mitä pitää tehdä’.”

“Tee harjoittelusta rutiini”

Vuoden aikana se työmäärä oli aivan järkyttävä eikä joinain päivinä tehnyt yhtään mieli mennä piirustuspöydän eteen ja ottaa sitä kynää käteen. Nyt se sitten toisaalta palkitsi.

“Katsoin itse paljon arkkitehtuuridokumentteja sekä nähtävyyksiä, ja yritin luoda tietynlaisen kuplan itselleni kurssivuoden aikana. Jos sen päätöksen arkkitehtuurin opintoihin hakemisesta tekee ja jos vaan mahdollista, niin kannattaa omistaa se vuosi sille harjoittelulle. Tekee itselleen siitä rutiinin, että aamulla kuppi kahvia ja sitten piirustuspöydän eteen, piirsi sitten neljä tai neljätoista tuntia.”

“Itse en tehnyt jouluna ja uutenavuotena mitään harjoituksia, mutta muuten pyrin tekemään joka päivä vähintään yhden työn. Kokeissakin sen jännityksen keskellä on helpompi suoriutua kun on jo totuttautunut siihen tekemiseen ja siihen, että vaikka kuinka väsyttää niin silti menee piirtämään. Harjoittelussa pitäisi kuitenkin yrittää pitää mahdollisimman positiivinen mieli, eikä kannata istua kymmentä tuntia työpöydän ääressä tekemättä mitään.”