Kaikki vanha ja kaunis puretaan

Aina kun vierailin lapsena mummolassa Helsingin Kruunuhaassa, ihailin vanhoja jugend- ja uusrenesanssitaloja. Niissä on jotain satumaista ja charmia, mikä puuttuu harmaista brutalistisista toimistotaloista. Silloin esitin iskälle terävän kysymyksen: “Miksi uudet talot eivät ole enää niin hienoja?” Tällä viittasin siihen, että moni moderni rakennus on todella selkeäpiirteinen ja niissä ei ole yhtä paljon yksityiskohtia kuin ennen. Iskä vastasi jotakuinkin niin, että on eri tyylisiä rakennuksia ja nykyään ei enää osata rakentaa vanhanajan tyyliin. Jäin miettimään miksi ei?

Trendit muuttuu esimerkiksi Helsingissä 1960-luvulla purettiin monia vanhoja taloja toimistokuutioiden tieltä. Tänä päivänä kierto jatkuu. Vastikää oli uutisissa kuinka Kurt Simbergin suunnittelema 1960-luvun toimistorakennus Helsingin ydinkeskustassa puretaan. Tilalle tulee modernimpi kiinteistö. Tämä on herättänyt keskustelua, että tehdäänkö taas “virhe” ja puretaan vanha talo, jonka perään haikaillaan myöhemmin. Tällä hetkellä minustakin tuntuu, että nykyinen talo on ruma ja on hyvä, että tilalle tulee jotain kauniimpaa, mutta mistä me voimme tietää onko meillä sama fiilis parin vuosikymmenen jälkeen. Puretaanko silloin nyt tuleva rakennus? Vaikea arvailla, koska meillä ei ole kristallipalloa.

Minusta tuntuu, että vanhaa rakennuskantaa pitäisi suojella enemmän ja miettiä, mitä haluamme jättää muistuttamaan historiasta. Ei kaikkia edellisten vuosikymmenien taloja tarvitse säästää. Pitäisi vain käyttää enemmän harkintaa ennen purkua, voitaisiinko esimerkiksi remontoida tai laajentaa vanhaa taloa ja näin tuoda rakennus tähän päivään. Yksi hyvä esimerkki tästä on Tampereen Torni hotellin rakentaminen vanhan ratapihan keskelle. Mielestäni näyttää siistille, että vanhan keskellä seisoo moderni tolppa.

Nopea luonnos laatikkotalon laajennoksesta

Kun tulevaisuudessa pääsen arkkitehtina suunnittelemaan uusia rakennuksia ja miettimään mitä tehdään vanhoille, haluan pitää tämän pohdinnan mielessä. Minusta eri ikäiset talot tekevät kaupungista elävän näköisen ja olisi tylsää, jos kaikki talot olisivat homogeenisiä. Vaikka en pidä laatikkomaisista ja harmaista rakennuksista ymmärrän, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Jos minun pitäisi esimerkiksi suunnitella laajennos tällaiselle talolle menisin vanhan ehdoilla. Haluaisin laajennoksen olevan tyylillisesti samanlainen, mutta värikkäämpi ja kiinnostavamman muotoinen. Entä millaisia kokonaan uusia rakennuksia suunnittelisin? Se on seuraavan postauksen aihe!

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!



Konkreettisia tekoja

Kuten olen aikaisemmissa postauksissa kertonut, edelliset hakukerrat eivät ole menneet putkeen. Vastoinkäymiset ovat antaneet paljon motivaatiota pärjätä paremmin ensi vuonna. Minulla on vielä paljon opittavaa ennen kuin olen valmis onnistumaan ensi keväänä. Mitä ja miten aion valmistautua konkreettisesti? Se on tämän päivän aihe!

Aloita ajoissa!

Kahtena edellisenä hakukertana minun Akilleen kantapää on ollut liian myöhään aloittaminen. Ensimmäisellä kerralla aloitin arkkitehtuurin pääsykokeiden tekemisen vain paria viikkoa ennen yhteishaun loppua. Kuten edellisten postausten lukijat tietävät, se päättyi totaaliseen frassiin ja en kerennyt hakea ollenkaan. Toisella kerralla aloitin suunnittelun samantien, mutta minusta tuntuu, että käytin siihen liian paljon aikaa. Tuntui myös, että taitoni olivat ruosteessa, joten niitä piti hioa ennen kuin pääsin ennakkotehtävien pariin. Siihen kului paljon ylimääräistä aikaa, jonka takia haku venyi viimeiselle päivälle. Tällä kertaa kuitenkin ehdin hakea ja pääsin töillä pääsykokeisiin. Ennen ensi helmikuuta aionkin kehittää taitojani huimasti, jottei minun tarvitse huolehtia, etten ole tarpeeksi hyvä. Sitten kun tehtävät julkaistaan aloitan niiden tekemisen rivakammin, niin ei tule niin kamala hoppu.

Armollisuus

Olen ollut aika ankara itselleni edellisillä hakukerroilla. Kun en olekkaan onnistunut odotusten mukaan, olen soimannut itseäni rankasti. Näin en aio enää tehdä! Haluan olla armollisempi, aina ei tarvitse olla 10+, vaan riittää, että yrittää parhaansa ja pääsee läpi. Minulla on myös taipumus ajatella, että kaikki muut olisivat parempia kuin minä. Tämä lannistaa minua. Haluankin ajatella positiivisemmin, että taitoni ovat riittävän hyvät, koska olen käyttänyt paljon aikaa niiden kehittämiseen. Kuten moni kaverini on yrittänyt minua tsempata, minussa on varmasti jotain, mitä muilla ei ole. Kannustankin teitä ajattelemaan samoin!

Töitä, töitä ja töitä

Yleisesti minun pitää tehdä vain enemmän duunia. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Haluan käyttää enemmän aikaa taiteiluun, inspiroitumiseen ja oman tyylin kehittämiseen. Edellisillä kerroilla en ollut valmis arkkitehdiksi taitojen puolesta, mutta nyt haluan olla. Tähän aion priorisoida aikaani. Toteutan haaveeni hyvinvointia kunnioittaen, jotta sisäinen motivaatio arkkitehtuuriin säilyy tulevaisuudessakin.

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Mitä jos motivaatio loppuu?

Tämä syksy on ollut minulle hyvin kiireinen. Enkä usko ensi kevään olevan yhtään rauhallisempi. Ilmottauduin uusimaan ylioppilasarvosanoja, olen valmennuskurssilla, käyn töissä ja arkkitehtuurin pääsykokeet odottavat nurkan takana. Lisäksi ihan tavalliseen arjen pyörittämiseen eli ruuan laittoon, pyykkäämiseen ja siivoamiseen kuluu rutkasti aikaa. Väkisin mietin, miten selviän tästä työtaakasta. Tässä postauksessa haluankin kertoa asioista, jotka motivoivat ja auttavat jaksamaan kiireisen arjen keskellä.

Seinävalaisin 3D-malli valmennuskurssilta

Menneisyydestä pitää oppia

Minulla on ollut haasteita mielenterveyden kanssa viime vuosina. Varsinkin viime keväänä olin todella romuna henkilökohtaisen elämän ikävien käänteiden takia. Huono mielenterveys aiheutti epäterveellisiä elämäntapoja, jotka hankaloitti myös arkkitehtuurin pääsykokeissa menestymistä. Olisin halunnut harjoitella kokeisiin enemmän, mutta minun oli pakko myös levätä ja parantua. Silloin päätin asettaa terveyden edelle. Vaikka kokeiden meneminen mönkään harmitti, olen onnellinen, että tajusin antaa aikaa itselle. Tämän ansiosta voin tällä hetkellä paremmin kuin vuosiin. Konkreettisesti käänsin unirytmin enemmän aamu painotteiseksi, aloin käymään kuntosalilla ja avauduin ongelmistani.

Palkinnot

Opiskelun ja kuvaamataidon kehittämisen ohella, on tärkeää olla muutakin tekemistä. Minun aivot kaipaavat säännöllistä tuuletusta. Hyvä salitreeni, kaverit ja maukas ruoka muun muassa antavat hyvän tauon ainaiselle puurtamiselle. Tykkään myös asettaa tavoitteita, joiden suorittamisesta palkitsen itseni. Ennen kuin aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä päätin, että palkitsen itseni pullapitkolla, kun saan tämän valmiiksi. Minua motivoi myös se, että haluan jakaa kivikkoisen matkani kohti yliopistoa, jotta voin auttaa jotkakuta pääsemään helpommalla. Lisäksi vertaistuen antaminen tuntuu palkitsevalta. En ole vielä keksinyt, miten palkitsen itseni, jos pääsen opiskelemaan arkkitehtuuria, mutta joku palkinto on ehdottomasti keksittävä! Se varmasti lisäisi motivaatiota.

Tavoitteet

Minua motivoi ehkä eniten tulevaisuuden haaveet. Tuntuu että olen nyt välitilassa jo toisella välivuodella, enkä enää jaksa tätä. En halua enää tiskata toista vuotta töissä, vaan kaipaan työtä, jossa pääsen toteuttamaan luovuuttani. Vaikka töitä on paljon, tämä kaikki on unelma ammatin arvoista. Toisin kuin edellisillä kerroilla, minulla on paljon sisäistä motivaatiota onnistua ensi vuonna. Uskon vastoinkäymisten ja parempien elämäntapojen olevan syy, miksi olen näin motivoitunut vihdoin toteuttamaan lapsuuden haaveen.

Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!



Kokemukset pääsykokeista

Nyt olisi seuraavaksi vuorossa viime kevään visuaalisen viestinnän pääsykokeista.

Kokeet koostuivat yhteensä neljästä tehtävästä ja haastattelusta, sekä kestivät kaksi päivää. Viime kevään teemana oli Olympialaiset 2036 ja paikkana olisi kuvitellusti Helsinki. Pääsykoe alkoi aamupäivällä yhteisellä tervehdyksellä ja ohjeiden jakamisella. Aika pian siirryttiin tehtävien jakoon, jotka vetäjät kävivät myös kaikkien kanssa läpi.

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

Ensimmäinen tehtävä: Ilme olympialaisiin

Ensimmäinen pääsykoepäivä alkoi tehtävällä luoda ilme vuoden 2036 Helsingin olympialaisiin. Saimme myös lisätietona, että tätä työtä tultaisiin käyttämään myös muissa pääsykokeiden tehtävissä. Työhön piti suunnitella logo, sekä olympialaisissa käytettävä värimaailma.

Aluksi olin aika hämilläni, sillä rupesin ehkä liikaa analysoimaan tehtävänantoa. Mitä halutaan nähdä ilmeessä? Minulla ei ole tämän tyylisistä tehtävistä niinkään kokemusta ja senkin takia työ tuntui jotenkin “luonnosmaiselta”. Aloitin miettimällä ensin värimaailman ja sitten logon. Väreiksi valikoin luonnonläheisiä värejä, sillä mielestäni ne kuvaavat hyvin Suomea. Logoa suunnitellessani mietin yleisiä Helsinkiläisiä asioita ja niin minulla, kuin myös varmasti monilla muilla tuli ensimmäisenä mieleen tuomiokirkko. Logosta halusin yksinkertaisen, jotta sitä olisi helppo käyttää tulevissa tehtävissä.

Toinen tehtävä: juliste Olympialaiset 2036 Helsinki

Toinen tehtävä oli juliste, joka on alan pääsykokeissa hyvin yleistä. Tehtävänantona oli luoda juliste joka tulee sisältää olympiarenkaat, tekstin Helsinki 2036, sekä ensimmäisen tehtävän ilmeen.

Ensin ajattelin, että JES julistetehtävät ovat yksiä omia suosikkejani, mutta pian ilo vaihtuikin tuskaksi. Ideani ei toteutunut aivan, kuin olin suunnitellut ja aikaa oli enää niukasti. Jouduinkin tekemään viimehetkellä isoja muutoksia, jotka eivät mielestäni juurikaan pelastaneet työtä. Viimeistely jäi vähäiselle enkä ollut lopputulokseen tyytyväinen.

TOINEN PÄIVÄ

Kolmas tehtävä: Olympialaisten kauppatavaran myyntipiste

Tarkoituksena oli näyttää myyntipiste, josta katsojat pääsevät ostamaan Helsinki 2036 maskotteja, sekä kuvata ärtynyt turisti tämän asioidessa myyntipisteellä. Myös tässä tehtävässä tuli käyttää ensimäisen päivän logoa ja värimaailmaa.

Päätin toteuttaa tehtävän digitaalisesti, sillä se on nopeaa ja tehtävänannossa sanottiin työskentelytavan olevan vapaa. Lopputulos ei tietystikkään ole normaalien töideni tasoa jälleen kerran aikarajan takia, mutta koen saaneeni ideani näkyviin.

Neljäs tehtävä: kuvakäsikirjoitus

Viimeisenä tehtävänä oli tehdä kahdeksan kuvan sarja, jonka pohjalta tehtäisiin olympialaisiin mainosvideo/animaatiopätkä, joka näytettäisiin televisiossa. Kuvasarjassa piti tuoda esiin järjestäjäkaupunkia, sekä olympialaisten arvoja. Jälleen tehtävään tuli myös sisällyttää logo, sekä Helsinki 2036.

Ajattelin käsikirjoituksen alussa tuoda ilmi kaunista luontoa, joka kertoo isäntämaasta. Sarjan edetessä loppua kohti tulevat esiin olympialaisten arvot. Sisällytin logon ja tekstin kuvaan osaksi tarinaa, mutta myöhemmin pohdittuani totesin, että ne olisi kannattanut tuoda esiin irrallisemmin ja näkyvämmin.

Tehtävien lisäksi oli myös haastattelu. Se osio jännitti minua ehkä eniten, sillä siihen osasin vähiten valmistautua. Kirjoitin joitankin asioita ylös, kuten urahaaveeni tai suosikki tekijöitäni. Jännitys oli loppupeleissä aivan turhaa. Tilanne oli hyvin rento ja päädyimme puhumaan oikestaan kaikesta muusta, kuin mitä olin ajatellut. Siitä jäi positiivinen muisto.

Pääsykokeet noin muuten olivat kyllä itselleni kovaa psyykkistä rasitetta. Paineensietokykyäni koeteltiin hurjasti, ja olin aivan poikki toisen päivän päätyttyä. Päivien välissä oli onneksi ruokatauko, jonka aikana sai nollata aivot ja hengähtää. Hyvät eväät kannattaa olla mukana ja runsaasti vettä. Itse unohdin syödä hyvin kaiken jännityksen keskellä, jonka takia olin vielä enemmän loppu.

Alkukesästä opintopolkuun napsahti tieto varasijasta 1. Se ei siitä kesän mittaan liikkunut, mutta osasinkin sen jo aavistaa. Taide aloille on todella vaikeaa päästä, joten todennäköisyys, että peruutuspaikkoja aukeaisi on pieni. Mutta tässä, sitä ollaan. Nälkä on ja palo kouluun pääsystä on kovempi, kuin koskaan, joten toivottavasti taitoni ovat sen varran karttuneet tämän vuoden aikana, että pääsisin kohti unelmiani.

Miten tehdä pääsykokeisiin treenaamisesta mielekästä?

Parina viime kertana olen käsitellyt enemmän oppimisen taustalla vaikuttaviin psykologisiin teorioihin ja tuntemuksiin. Tällä kertaa ajattelin keskittyä enemmän inspiraatioon ja inpsiroitumiseen. Ennin ja Niilon blogeissa oli tosi hyvin vinkattu konkreettisia vinkkejä inspiraation hakemiseen. Käykää lukemassa! Itse keskityn pohdiskeluun ja fiilistelyyn sekä siihen miten lähestyn jokaikistä tehtävää. Ja miten säilyttää hyvä pöhinä läpi valmennuskurssin.

Oodi elämälle

Suurin osa tekemistäni töistä Tehon valmennuskurssilla kiteytyy kahteen sanaan: Oodi elämälle. Koska elämää on jo jonkin verran takana (toki vielä monin verroin edessä), olen lähestynyt kaikkia tehtäviä edellä mainitun ajatuksen kautta. Toisin sanoen, jokainen tehtävä on ollut ikään kuin rakkauskirje jo eletylle elämälle ja ehkä joskus myös tulevalle elämälle.

Kun oma osaaminen ei vielä ole sillä tasolla kuin toivoisi, voi se joissakin tapauksissa lannistaa. Oma kriittinen pikku Ruut saattaa kuiskutella olkapäällä väheksyen, epäillen ja mollaten omaa tekemistä ja yrittämistä. Synkästä mielenmaisemasta käsin pystyy tietysti ammentamaan myös inspiraation lähteitä (rakastan synkkiä juttuja), mutta sekaan tarvitaan myös ripaus rakkautta. Oodi elämälle – asenteen kautta voin nousta ylemmäs mahdollisista epävarmuuksista, kriittisyydestä, perfektionismista tai _______. You name it.

Kun pääseen mielen tasolla mielekkäälle taajuudelle, lähestyn tehtävänantoa teknisestä näkökulmasta. Mitä tehtävässä halutaan minun tekevän? Mitkä ovat arviointiperusteet? Kirjaan ne itselleni ylös ja niiden ympärille lähden ammentamaan omasta elämästä, kokemuksista, toiveista, tunteista ja ajatuksista käsin kokonaisuutta, joka palvelee tehtävänantoa. Ja vitsit, kun tehtävien tekeminen on ihanaa! Jokainen Tehon kotitehtävä on kuin joulukalenterin luukku. Odotan aina innolla uuden tehtävän selvittämistä. En väitä, ettenkö kamppailisi jokaisen tehtävän kohdalla. Pieleen menee niin paljon ja joka kerta. Mutta mitä sitten?

Rakastutaan edes johonkin

Olen ehdoton Esa Saaris-fani. Olen kuunnellut melkein jokaisen Saarisen filosofia ja systeemiajattelu- luentosarjan äänitteen ja ne ovat täyttä inspiraatiota. Suosittelen kuuntelemaan, jos yhtään kiinnostaa. Luennot löytyvät mm. Spotifysta. Yhdellä Esan luennoista oli vieraana jo edesmennyt Vesa-Matti Loiri. Vesku puhui luennolla omasta urastaan ja syistä, miksi oli niin hyvä kuin oli. Hän puhui siitä, miten näyttelijän on tärkeää rakastua omaan hahmoonsa, vaikka se olisi kuinka paha ja kieroutunut tahansa.

Mielestäni tätä rakastumisen teemaa voi soveltaa todella hyvin myös taiteelliseen tekemiseen. Teema sopii hyvin myös tehon ensimmäisellä tunnilla opetettuun asiaan, kun piirsimme ryhmätyönä toisesta opiskelijasta kuvan. Töissä korostettiin yhtä yksityiskohtaa tarkemmin ja muu sai olla epäselvää. Ehkä omasta työstä löytyy jokin kohta, mihin voi rakastua ja jota haluaa korostaa ja tuoda esille? Toki kolmiuloitteisissa pienoismalleissa ei voi jättää epäselviä kohtia, joten pitää vähän miettiä soveltamista niissä ;D

Lopuksi sanottakoon, että aina tehtävänanto ei herätä mitään tunteita. Koko tekeminen ja työ tuntuu valjulta ja jotenkin väärältä. Silti se ei tarkoita, etteikö työstä voisi saada hyvää arvosanaa. Joskus tehtävät kolahtavat ja joskus taas eivät. On mahdollista, että oma lähestymistapani on täysin väärä. On mahdollista, että toisella lähestymistavalla olisi mahdollisuus saada parempia tuloksia. Ken tietää. Uskon, että tärkeintä on kuitenkin löytää itselle luonnollisin lähestymistapa. Näillä ajatuksilla, ihanaa viikkoa!

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!



Mistä inspiroidun?

Usein ennen kuin aloittaa työn pitää miettiä, mitä alkaa työstämään. Välillä ideoita ei vain synny. Se on turhauttavaa ja aikaa vievää. Tässä blogi postauksessa haluankin jakaa mun vinkit mistä kerätä inspiraatiota.

1. Ajattele aiheen ulkopuolelta

Kuten ensimmäisessä blogissa kerroinkin kirpputorit ovat olleet minulle iso inspiraation lähde. Kun tuijottaa paljon eri muotoisia, värisiä ja tekstuurisia kappaleita, silmät alkaa mieltymään tietynlaisiin asioihin. Itse olen kuin harakka ja pidän kiiltävistä, värikkäistä ja massasta erottuvista asioista. Niitä löytää hyvin harvoin, mutta kun löydän, päivästä tulee kymmenen kertaa parempi. Esimerkiksi kun löydän uuden kiehtovan vaatekappaleen saan siitä paljon inspiraatiota asuihin. Kirpputoreja kierellessä olen myös tajunnut, että haluan suunnitella taloja, jotka eivät olisi harmaita laatikoita. Rakastan erikoisia taloja, jotka näyttävät kuin mummojen vaaseilta kirpputorien pöydissä.

2. Asiat joita emme nää

Voiko inpiraatiota saada äänistä, hajuista tai ajatuksista? Kyllä voi. Muistan ikuisesti, kun ala-asteella musiikinopettaja laittoi soimaan Vivaldin Neljä vuodenaikaa ja hän käski meidän piirtää mitä kuulemme. Vaikka olin tosi pieni, enkä ymmärtänyt tehtävän tarkoitusta, niin jälkeen päin olen ymmärtänyt kuinka inspiroivaa musiikki on. Minulla on soittolistoja eri mielialoille ja aktiviteetteja varten, kuten salilla käymistä varten. Musiikilla voi boostata energiaa tai rauhoittaa mieltä. Uskon myös esimerkiksi hyvän ruuan hajun ja aurinkoisen päivän fiiliksen inpiroivan taidetta.

3. Aihealueen rajaus

Monilla on lempi aiheita, joiden parissa työskennellä. Itselle mieluisia on rakennukset ja ympäristö. Olen tahalleen rajannut työskentely alueeni näihin aiheisiin, sillä pidän niistä paljon ja haluan kehittyä niiden kuvaamisessa. Haluan palavasti arkkitehdiksi, joten koen järkeväksi keskittyä aiheisiin, joiden parissa tulen työskentelemään paljon. Toki ei tämä kaikille sovi, sillä aiheen rajaaminen voi rajata myös luovuutta. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, sillä itseäni raamit helpottavat, kun tiedän mitä haluan jokaisessa teoksessa olevan eli taloja ja maisemaa.

Näiden vinkkien lisäksi suosittelen kokoamaa kuvia esimerkiksi Pinterestiin tai puhelimen galleriaan. Kun on aivan lukossa ja inspiraatiota ei löydy voi sieltä etsiskellä, jotain josta lähteä liikkeelle. Moodboardit ja mindmapit on ollut mun monen luovan tukoksen avaaja.

Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!


Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.

Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!



Viime kevään ennakkotehtävät

Lupailin aikaisemmassa postauksessa kertovani omat kokemukseni viime kevään ennakkotehtävistä ja pääsykokeista, eli hypätään suoraan aiheeseen.

Hain viime hauissa Metropoliaan ja Aaltoon graafisen suunnittelun puolelle. Olin myös teho-opiston ennakko-kurssilla, ja siitä oli todella paljon hyötyä. Ennakkotehtävät olivat aika erilaiset näiden kahden koulun välillä, mitä toisaalta osasinkin odottaa. Vaikka aikaa tehtävien tekoon oli reilu kuukausi, päädyin tekemään vielä viime hetken muutoksia edellisen yön. Tätä en suosittele, sillä seuraava päivä oli aika raskas muutaman tunnin unilla heh!

Asioita mitä toisaalta voin suositella tai vinkata ovat: jätä hyvin aikaa palatukseen, tee tehtävät itselle, eikä ajatellen mitä arvioijat haluavat nähdä ja pitäkää kivaa! Tehtävät voivat aiheuttaa stressiä ja jännitystä, mutta kun luottaa rohkeasti omiin ideoihin syntyy varmasti omantyylistä jälkeä. Näitä vinkkejä kuultiin myös MAXI-kurssilla ja ne ovat todella hyödyllisiä ja tärkeitä.

Metropolian ennakkotehtävät

Aiheena oli “Mars matkaan” ja tehtäviä oli kaksi. Ensimäinen tehtävä oli suunnitella juliste teeman mukaisesti. Julisteen tulee sisältää teksti “Mars matkaan” ja viestiä ihmisille hankkeesta matkata Marssiin. Voisin sanoa, että tämän tyyliset tehtävät ovat omia lemppareitani. Yksinkertainen ja selkeä tehtävänanto, mutta silti paljon tilaa luovuudelle ja ideoille.

Toisena tehtävänä oli piirttää kuvasarja matkustusaluksen turvatoimista. Tehtävää tehdessäni halusin pitää yllä samaa “videopelimäistä” tyyliä. Tehtävänanossa sanottii tekniikan olevan vapaa, joten päätin toteuttaa sen digitaalisesti, sillä se on hyvin aikaasäästävä, nopea tapa ja itselle mieluinen.

Aallon ennakkohtehtävät

Aaltoon oli yksi suurempi kokonaisuus. Tehtävänä oli tuoda esiin, jokin yhteiskunnallinen ongelma ja tehdä siitä mainostavat kamppanjakuvat, sekä esittää ne erilaisissa viestintäympäristöissä. Mieleni hyppi ensin isojen aiheiden ympärillä, mutta sain ennakko-kurssilla hyvän vinkin keskittyä pienempään ja ehkä jopa paikalliseen ongelmaan. Niin kuin tätä blogia lukeneet tietävät olen kotoisin Jyväskylästä, joka tunnetaan hyvänä urheilukaupunkina. Kotikaupunkini antaa mahdollisuuksia monien eri lajien harrastamiseen. Mutta vaikka uusia kenttiä ja halleja rakennetaan ja kunnostetaan, törmää useasti tilanteeseen, jossa esimerkiksi jalka- tai koripallokenttien ovet on teljetty tai käyttöaikaa rajoitettu niin, ettei vaikka kavereiden kanssa pääse muuten vain heittelemään. Lyhykäisyydessä tehtävässä vetosin eriarvoistavaan asetelemaan lasten ja nuorten välilllä, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta kustantaa harrastuksia.

Tehtäviin en juurikaan ole tyytyväinen ja niihin käytinkin paljon vähemmän aikaa, mitä Metropolian tehtäviin. Olin aika varma kohtalostani näiden suhteen siinä vaiheessa, kun painoin lähetä.

Noh miten siis kävi? Kutsua pääsykokeisiin ei Aallon puolelta tullut, mutta Metropoliaan kyllä. Seuraava postaukseni onkin sitten kokemukseni pääsykokeista, joten kannattaa pysyä kuulolla!

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Sisustusarkkitehti jo syntyessään? Miksi on tärkeää osata olla myös surkea.

Jatkan tälläkin kerralla pohdiskelua oppimisen äärellä. Mieleeni on Tehon Maxi-kurssin aikana juolahtanut jos minkälaisia pohdintoja oppimiseen ja harjoitteluun liittyen. Onko kukaan seppä syntyessään? Miten voisimme omia asenteitamme muuttamalla mennä kohti optimaalista oppimista? Miksi on tärkeää uskaltaa olla surkea? Seuraavaksi jotakin mietteitä, mitä mieleeni on juolahtanut.

Asenteet oppimisen esteenä tai mahdollistajana

Uuden oppimisen äärellä on hyvä tarkastella Carol Dweckin kasvun asenne- teoriaa. Teoria saattaa olla monelle jo tuttu ja ehkä nuoremmille on jo luonnostaan opetettu kotona ja koulussa kyseistä asennetta. Itse huomaan, että vielä on paljon harjoiteltavaa kyseisellä saralla. Yksinkertaistettuna, kasvun asenteen omaava uskoo, että jokainen vastaan tuleva haaste on mahdollisuus kehittyä. Muuttumattoman asenteen omaava taas näkee, että oma osaaminen on syntymässä määritelty ominaisuus. Eli sitä joko on syntynyt viivain ja kynä kädessään, tai sitten ei.

Joten mitä uskomuksia tai asenteita minulla on itsestäni ja taidoistani? Koska en hallitse vielä kaikkien perpsektiivien piirtämistä ennätysvauhdilla, uskottelen itselleni, että en vain ole pikkutarkkojen juttujen piipertäjä. ”Olen sellainen taivaanrannan maalari”. Koska akvarelleilla maalaaminen tuntuu vaikealta, olen päättänyt, että vesivärit eivät ole minun juttu. Hoidan ”pakolliset” tehtävät mahdollisimman sutjakasti alta pois, mutta en varmasti harjoittele enempää. Harmillisesti tämä asenne ei kehitä minua mihinkään suuntaan enkä opi juurikaan uutta. Ennen kaikkea en anna edes itselleni mahdollisuutta siihen, että ehkä yksityiskohtiin uppoutuminen voisikin olla minulle erittäin palkitsevaa. En anna itseni tulla paremmaksi akvarelleilla, sillä se tarkoittaisi sen myöntämistä, että en ole niissä vielä hyvä ja minun pitää harjoitella niillä. Ymmärrän kasvun asenteen, mutta haluaisin mieluummin kuunnella päässäni kimittävää pientä ääntä ”Kyllä sinun pitäisi osata jo.Turha yrittää. Tee jotain mukavampaa, mikä palkitsee sinut heti”. Haluaisin pysytellä mukavuusalueella ja välttää kaikkia mahdollisia epämukavia tuntemuksia. Harmillisesti, silloin vältän myös kehittymisen ja uuden oppimisen. Onko tämä kenellekään muulle tutun kuuloista?

Lupa olla surkea

Joten, kun tulen tehon tunnille, ja käsittelemme siellä jälleen kerran minulle uutta ja vierasta tekniikkaa. Jälleen kerran minulle tulee epämukava olo, koska en osaa uutta tekniikkaa niin kuin ajattelen että minun pitäisi osata. Jälleen kerran yritän selittää itselleni, että tämä(kään) ei ole minun juttuni, enkä anna itselleni mahdollisuutta kehittyä ja oppia. Pysyn mukavuusalueellani, sillä minulla on tietty käsitys siitä kuka olen, mitä osaan ja mitä minun pitäisi osata heti ensimmäisellä yrittämällä!

Ehkä sen sijaan, annan itselleni luvan olla surkea. Annan luvan kaikille niille tunteille tulla ja mennä, sillä sitähän ne tekevät; tulevat ja sitten menevät. Keskityn siihen mitä uutta voin oppia. En siihen, mitä muut osaavat tai mitä “minun pitäisi jo osata”. Annan tilaa omalle asiantuntijuudelleni kasvaa. Inspiroidun kaikista mahdollisuuksista, missä minusta voi tulla hyvä – harjoituksella. Inspiroidun muiden taidoista ja yrityksistä oppia. Teho-opistolla on mitä parhain ilmapiiri ja ympäristö olla nyt surkea ja kehittää omaa osaamistaan kohti pääsykokeita. Olipa se kehitettävä taito tekninen osaaminen tai näkökulmien ja ideoiden löytäminen.

Loppukaneettina vielä yhden lempi podcastjuontajani Rachel Hollisin asenne ”Embrace the suck”. Uuden oppimisen äärellä ja ylipäätään minkä tahansa itselle merkityksellisen äärellä on oltava valmis epäonnistumaan ja olemaan surkea. Ja onhan se nyt niin, että oppiminen on mahtavaa, kun sallii siihen sisältyvän jos jonkinmoista rönsyilyä, tunteiden myllerrystä ja sivupolkuja.

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Piirustuskilpailu 2022 – 2023: Muutos

Oletko koskaan miettinyt, mitä salaisuuksia valojen ja varjojen taakse kätkeytyy ja minkälaisia muutoksia ne voivat paljastaa? Päästä mielikuvituksesi valloilleen ja osallistu Tehon perinteiseen piirustuskilpailuun, jonka aiheena on tällä kertaa Muutos.

Jo vuodesta 2009 asti  järjestetty Teho-Opiston perinteinen piirustuskilpailu starttaa jälleen. Kilpailu on jo monena vuonna auttanut nuoria saavuttamaan unelmiensa opiskelupaikan ja tänäkin vuonna palkitsemme parhaat työt ilmaisella luovien alojen valmennuskurssilla. Olisiko nyt sinun vuorosi? Tutustu kilpailutehtävään ja osallistumisohjeisiin alta!

Tehtävä: Valo & Varjo – Muutos

Ohje: Tee kolmen kuvan sarjakuva / kuvasarja, jossa muutos valossa ja varjossa kertoo tai paljastaa tarinassa tapahtuvan muutoksen. Piirrä tai maalaa kuvasarja pystysuuntaiselle A3-arkille.

Arviointiperusteet: Sommittelutaito, valon ja varjon käsittely, esitystaito, ideointi, tarinankerronta, muutoksen yllätyksellisyys

OSALLISTUMINEN

Lähetä kilpailutyösi meille viimeistään 25.1.2023! Osallistu lähettämällä kuva kilpailutyöstä sähköpostiin piirustuskilpailu@teho-opisto.fi .

Kaikki kilpailuun osallistuvat työt julkaistaan Teho-Opiston Facebook-sivuilla. Kilpailun järjestäjällä on oikeus julkaista ja käyttää kilpailutöitä muun muassa koulutuksessaan ja markkinoinnissa – voit toki kieltää tämän selkeällä merkinnällä työsi yhteydessä. Osallistumalla hyväksyt myös nimesi julkaisun Tehon nettisivuilla sekä sosiaalisessa mediassa voiton osuessa kohdallesi. Kilpailu on avoin lukiolaisille, lukiosta valmistuneille ja muille luovien alojen opiskelusta haaveileville.

PALKINNOT

Palkitsemme kaksi voittajaa ilmaisella valmennuskurssilla, joka valmentaa arkkitehtuurin, muotoilun tai taidealojen pääsykokeisiin. 

  1. Pääpalkinto: Vapaavalintainen Teho-Opiston valmennuskurssi (arvo jopa 1890€).
  2. Kunniamaininta:  Teho-Opiston Midi-kurssi.

Voittajat voivat valita osallistumisvuoden vapaasti, joten kilpailu sopii hyvin myös lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoille!

VOITTAJIEN VALINTA

Kilpailun voittajat valitsee tuomariraati, johon kuuluu tänä vuonna eri näkökulmia edustavia, palkittuja Taiteen ammattilaisia ja taidekasvattajia:

 Voittajat julkistetaan Teho-Opiston nettisivuilla sekä sosiaalisessa mediassa. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

LISÄTIETOJA

Annamme mielellämme lisätietoja osoitteessa piirustuskilpailu@teho-opisto.fi . Oikeudet muutoksiin pidätetään.

Piirustuskilpailu 2023: "Muutos"

Ohjeet:
Tee kolmen kuvan sarjakuva / kuvasarja, jossa muutos valossa ja varjossa kertoo tai paljastaa tarinassa tapahtuvan muutoksen. Piirrä tai maalaa kuvasarja pystysuuntaiselle A3-arkille.

Osallistuminen:
Lähetä yhteystietosi ja kuva kilpailutyöstä viimeistään 25.1.2023 osoitteeseen: piirustuskilpailu@teho-opisto.fi

Arviointiperusteet:
Sommittelutaito, valon ja varjon käsittely, esitystaito, ideointi, tarinankerronta, muutoksen yllätyksellisyys

Fiiliksiä kotitehtävistä pt.2

Terkut sairastuvalta! Nyt kun syysflunssa sai mustakin otteen ajattelin, että olisi hyvin aikaa palata taakse pari viikkoa ja muistella taas edellisten kurssikertojen tehtäviä ja niiden palautteita. Tuttuun tapaan tulen siis puhumaan omista fiiliksistäni tehtäviä ja tekniikkoja kohtaan, sekä jakamaan opettajilta saadut arvosanat.

Ensimäisenä puuvärit. Kerroin yhdessä aikaisemmassa postauksessani puuväreillä työskentelyn haasteista. Käykää ihmeessä lukaisemassa, jos kiinnostaa kuulla rehelliset mielipiteeni tietyistä tekniikoista–> Mukavuusalueen ulkopuolella 2X . Kotitehtävän aihe oli mielestäni hauska. Tehtävänantona oli piirtää ensin valkoiselle paperille henkilö kasaamassa erikokoisista kivistä kivimuodostelma. Ja toiselle mustalla paperille rakentajan ottama valokuva valmiista kädenjäljestään. Pidin erityisesti juuri mustalle paperille piirtämisestä, sillä koin värien tulevan ihan eri tavalla esille. Lopputulokseen olin ihan tyytyväinen siihen nähden, etteivät puuvärit olleet mikään vahvuuteni saatikaan edes kovin tuttu väline. Voittekin siis vain kuvitella reaktioni, kun opettajat olivat antaneet arvosanaksi 4,5/5! Palautteeksi sain, että valkoisen paperin kuvaa olisi voinut vielä viimeistellä, ettei jäisi liian yksinkertaiseksi.

Toisena olivat sitten akvarellit. Tähän minulla ei ole muuta sanottavaa kuin, että pidän tekniikasta, mutta kotitehtävän perusteella minulla on vielä paljon harjoiteltavaa. Työhön ehdin käyttämään, vain reilun tunnin, sillä kiireinen arki tuli liian suuresti vastaan kyseisellä viikolla. Tehävänä oli maalata retriitti ympäristö ja minulle tuli heti ensimäisenä mieleen kaunis luonto. Avarat kukkaniityt, joissa mieli saisi levätä rauhassa. Omat haasteeni akvarellien kanssa huomasin ehdottomasti olevan siinä, että niillä maalatessa tulee olla aika varma mitä aikoo tehdä. Peiteväreillä ei haittaa, jos tapahtuu mokia, sillä aina pystyy maalata uuden kerroksen vanhan päälle. Sama ei tietenkään vesivärien kanssa toimi. Halusin kuitenkin palauttaa läksyn siitä huolimatta, että se oli omasta mielestäni hyvin keskeneräinen. Pisteitä sain kuitenkin 3/5 mikä oli yhtä suuri yllätys, kuin viimeviikon arvosana. Palautteet olivat juuri samat mitkä itsekkin tiedostin, eli panostusta ja hiomista.

Viimeisenä tämän postauksen tekniikkana on akryylit/peitevärit. Tämä on itselleni tutuin ja turvallisin tekniikka, jota käytin myös viime pääsykokeissa. Voisin vaikka seuraavassa kirjoituksessa puhua lisää viime kevään ennakkotehtävien ja pääsykokeiden kokemuksistani 😉 . Tehtävänantona oli maalata uuden, remontoidun Vekkula-talon yksi uusi tila. Rakastan tällaisia mielikuvituksellisia ja vapaita tehtävänantoja, joissa ei niinkään ole rajoja. Ajattelin ensin tehdä jonkun Vekkulan huoneista, mutta päädyinkin tekemmään aulatilan, josta sitten pääsisi jatkamaan matkaa eri huoneisiin. Sain työstäni 4,5/5. Kuvan vasemmassa alakulmassa olevan puron olin ajatellut talon sisäänkäynniksi. Eli vierailijat jonotuksen jälkeen hyppäisisivät vaunuun ja lipuisivat talon sisälle maalaamaani aulatilaan. Tämän olisi palautteen perusteella voinut jättää pois ja jatkaa satumetsä-teemaa tilaan.

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!