Pääsykokeisiin treenatessa on erittäin tärkeää, että oikeasti tekee töitä ja harjoittelee. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja vaikka olisitkin maalannut ja piirtänyt ennen kuin osasit kissaa sanoa tai kävellä, et siltikään ole välttämättä treenaillut pääsykokeisiin tarvittavia asioita. Pääsykokeisiin ei ole tarvetta opetella tekniikoita täydellisesti tai piirtämään mahdollisimman fotorealistisesti, vaan ideoiden merkitys on tärkein. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta miten ihmeessä keksiä ne ideat, joita jokaisella muulla pääsykokeisiin osallistuvalla ei tule mieleen? Tehon tehtävien kritiikkitilanteissa huomaa, kuinka tietyt aiheet alkavat helposti toistumaan tiettyjen tehtävänantojen kohdalla. Meitä opiskelijoita on sen verran paljon, että siitä joukosta huomaa jo mahdolliset toistuvat aiheet selkeästi. Haasteena onkin oppia katsomaan tehtävänantoa hieman eri tavalla pääsykokeissa pärjätäkseen ja pyrkiä välttämään samoja ideoita kuin muilla työn erottumisen vuoksi.
Tehtävänannon tulkitseminen eri tavalla muihin verrattuna onkin juuri se asia, jonka vuoksi kaikkien kannattaa treenata omaa ilmaisuaan ja ”outside of the box” -ajattelua riippumatta omasta taiteellisesta taustastaan. Toisaalta myös niillä, jotka eivät omaa vuosien harjoittelua ja taiteellista taustaa, on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä pääsykokeissa juurikin ideoinnin ja oman ilmaisun harjoittelun kautta.
Olen kuullut Teholla monen sanovan, että he asettavat itselleen suuria paineita viikkotehtävissä onnistumisen suhteen ja ehkä sen takia tehtävä saattaa jäädä jopa kokonaan tekemättä. Pelätään liikaa epäonnistumista ja aloittaminen tuntuu niin vaikealta, että sitä mielummin lykkää ja lykkää. Myös tyhjän paperin kammona kutsuttu ilmiö on yleinen ja varmasti jokainen on joskus kokenut vastaavaa. Voi olla haastavaa aloittaa tekemään tehtävää ilman kirkasta ideaa ja aikarajan kolkuttaessa takaraivossa helposti valitsee ensimmäisen idean joka tulee mieleen. Kun oma idea ei tunnu maailman parhaalta, voi aloittaminen hieman jopa pelottaa. Oma epäonnistumisen mahdollisuus tuntuu suuremmalta kuin varmastikaan tarvitsisi, varsinkin kun pelissä on omilla käsillä tehty luova työ niin pienoismallin tai esimerkiksi maalauksen muodossa.
Miten tyhjän paperin kammosta pääsee eroon?
1. Luonnostelu
Ainakin minulla luonnostelu auttaa, jos tyhjän paperin kammo meinaa iskeä. Tyhjän paperin kammosta puhutaan usein ”writer´s block:ina”, mutta kokemuksieni ja kuulemani mukaan tuota esiintyy myös juuri luovassa työssä. Luonnostelussa voi käyttää useita eri tekniikoita tai sitten vain piirtää sitä mitä mieleen tulee. Jos mieli lyö tyhjää, palaa johonkin sinulle mielenkiintoiseen tai tuttuun ja turvalliseen ideaan ja lähde luonnostelemaan sitä. Luonnostelun ei tarvitse liittyä edes varsinaisesti tehtävään, kunhan käsi saisi hieman lämmittelyä ennen työn tekemistä. Luonnostelua onkin hyvä miettiä ikään kuin lämmittelynä varsinaiselle ”suoritukselle”, eihän urheilijatkaan lähde juoksemaan kylmiltään.
2. Älä aseta paineita
Usein oma mieli on pahin vihollisesi ja asetat itse kaikista korkeimman paineet. Toivot onnistuvasi täydellisesti, mielessäsi siintää ehkä se täydellinen maalaus tai rakennelma, mutta pelkäät epäonnistuvasi. Olisi hyvä, jos osaisi olla asettamatta turhia paineita työhön. Tiettyyn pisteeseen asti kiire tai paineet voi toimia boosterina, mutta toisilla, kuten minulla, se vain lisää ahdistusta. Älä mieti lopullista arviointia, vaan yritä heittäytyä tehtävään ilman paineita.
3. Nauti tekemisestä
Olen melko varma, että töistä huomaa tekijän mielialan. Jos tekijä nauttii piirtämisestä ja pienoismallien rakentelusta, sen varmasti huomaa myös lopullisesta työstä. Tee siis tekemisestä mukavaa, älä pelkää epäonnistumisia vaan pyri nauttimaan tilanteesta. Pidä hauskaa, sen kyllä huomaa!
4. Rentouttava musiikki
Kuuntelen itse lähes aina kotona treenaillessani musiikkia, usein jotain suhteellisen rauhallista ja rentouttavaa, mutta toisaalta myös energisempi musiikki toimii minulla. Musiikki saa ainakin minut rentoutumaan ja biisien mukana lauleskellessa on huomattavasti rentoutuneempi fiilis. Useimmilla aloilla saa ilmeisesti myös pääsykokeissa kuunnella musiikkia MP3 -soittimesta, varaa siis kyseinen kapistus mukaan pääsykokeisiin ja pääset varmasti rentoutuneeseen mielentilaan. Meillä arkkitehdeiksi hakevilla musiikkivälineitä ei kuitenkaan ainakaan tähän mennessä ole hyväksytty, enkä usko että hyväksytään tulevaisuudessakaan. Arkkitehdiksi hakevien on siis syytä kuunnella musiikkia ennen pääsykokeita rentoon fiilikseen päästäkseen ja laittaa pään sisäinen jukebox soimaan pääsykoetilanteessa!
5. Ala vain tehdä
Pahinta on varmasti se, ettei edes yritä aloittaa. Tämä kohta liittyy vahvasti ensimmäiseen ”luonnostele”-kohtaan ja tärkeintä onkin siis vain alkaa tehdä jotain. Piirrä vaan jotain, keksi jotain tehtävänantoon, luonnostele nopeita ehdotuksia muutama ja pian huomaat, että ideoita alkaa virrata enemmän kuin tarvitsisi. Sitten tarvitaankin enää päätöksen tekeminen siitä, että millaisen työn haluat tällä kerralla tehdä. Älä turhan kauaa murehdi sitä, että onko ideasi nyt se paras mahdollinen, vaan ala vain tehdä; työ varmasti muotoutuu tekemisen lomassa juuri sellaiseksi kuin täytyy!
6. Pidä itsestäsi huolta
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, muista pitää itsestäsi huolta! Liiku sopivasti, syö tarpeeksi että jaksat, nuku hyvät yöunet ja pidä mieli virkeänä ulkoilemalla. Virkeillä aivoilla suunnitteleminen ja ideointi sujuu niin paljon helpommin kuin väsyneenä. Jos tuntuu, ettei raskaiden työviikkojen lomassa ideointi onnistu, suosittelen jopa pohtimaan mahdollista töiden vähentämistä. Itse jouduin tekemään viime vuonna uhrauksia asian suhteen, vuorotyö ei antanut kovinkaan hyviä eväitä ideoinnille ja tuo uhraus todella kannatti!
En ole kirjoitellut tänne Tehon blogiin pitkään aikaan kuulumisia, vaan pääpainona on ollut nuo vähän informatiivisemmat postaukset. Nyt kuitenkin tuli fiilis, että haluan summailla alkusyksyn fiiliksiä yhteen! Teho-opiston Maxi-kurssi alkoi tosiaan syyskuussa ja nyt marraskuun alussa ollaankin jo yli puolen välin! Aika menee kauhean nopeasti, kun on niin paljon tekemistä, mutta toisaalta myös pääsykokeet ja sitä kautta haluamaani kouluun pääseminen lähenee 😉 Syksyn alku on tosiaan ollut kaikkea muuta kuin rento ja vähätöinen. Kesällä ennen koulun alkamista mietin, kuinka seuraavasta vuodesta tulee varmaan elämäni vuosi vapaa-ajan suhteen. Olin saanut jostain kuvan, että kaikissa AMK:issa opiskelu olisi jotenkin helppoa. Onneksi todistin tämän luulon vääräksi heti ensimmäisellä viikolla ja päin vastoin syksy onkin ollut kiireisempi kuin koskaan ennen. Pidän kiireestä ja siitä, että tekemistä riittää, joten mielestäni tämä ei ole lainkaan huono asia. Teho-opiston tehtävät ovat tuntuneet tänä syksynä aivan erityisen mukavilta ja niiden tekeminen tuntuu juuri siltä kaivatulta hengähdystauolta kouluprojekteista. Palautukset ovat menneet hyvin ja tuntuu, että nyt toisella hakukierroksella olen ymmärtänyt heti alusta saakka paremmin, että mitä tehtävissä haetaan takaa. Syksyn aikana Teholla käsitellään siis kaikki mahdolliset tekniikat lyijykynistä rautalankaan ja saveen, kun taas keväällä keskitytään omaan tyyliin, perspektiiviin ja eri aloihin muutaman mainitakseni. Tehtävissä aletaan etsiä siis nimenomaan luovuutta ja ideoita pääsykokeet vahvasti mielessä. Vaikka olenkin ollut super-innoissaan Teho-opiston tehtävistä tänä syksynä, on pakko myöntää että muutamat rästitehtävät edelleen odottaa to do -listallani. Kevääksi ja loppusyksyksi otan tavoitteeksi saada jokainen viikko kaksi työtä ajallaan palautukseen ja viimeiset rästitehtävät meinaan hoitaa heti joulukuun alussa, kun lähiopetus Rakennusarkkitehdin opinnoissa päättyy. Joulukuussa alkaa myös matikan laskeminen kohti ensi kevään arkkitehtimatematiikan kokeita. Viimeksi menin aivan lukkoon kokeessa enkä todellakaan näyttänyt aitoa tasoani, mutta ensi keväänä meinaan onnistua paremmin. Tehon matematiikan kurssi auttaa todella paljon siihen harjoittelussa, Mafynet-alusta jossa tehtävät sijaitsee on mielettömän motivoiva ja voin suositella sitä lämpimästi jokaiselle, joka hakee arkkitehdiksi! Näiden mietteiden kautta paperiaskartelun pariin, kuullaan taas pian!
Motivaatio on vaikea, mutta mielettömän tärkeä ja välttämätön asia elämässä ylipäätään, erityisesti jonkin ison projektin kynnyksellä. Jokainen meistä varmasti allekirjoittaa motivaation tärkeyden, mutta myös sen, ettei se tule itsestään. Mistä tätä paljon puhuttua motivaatiota sitten löytyisi, tuleeko se kuitenkin itsestään vai täytyykö sen eteen kenties tehdä töitä?
Motivaatiota on niin sisäistä kuin ulkoistakin ja näistä tämä sisäinen motivaatio on ehdottomasti kestävämpää ja kantaa pidemmälle. Sisäinen motivaatio ei tule välttämättä kuitenkaan helposti ja esimerkiksi ulkoinen motivaatio voi edesauttaa sisäisen motivaation löytymistä. Sisäinen motivaatio lähtee sen tekijästä itsestään ulkoisten tekijöiden vaikuttamatta asiaan, kun taas ulkoiseen motivaatioon ympäristöllä on mahdollisuus vaikuttaa.
Itse olen kokenut hyväksi tavaksi kirjata asioita, joiden vuoksi teen töitä. Pitkäaikaisten projektien keskellä yksi päätavoite voi kuitenkin tuntua liian kaukaiselta ja esimerkiksi pääsykokeisiin harjoitellessani luon itselleni useita tavoitteita. Joskus päiväkohtaisia; ”Tänään teen tuon tehtävän ja treenailen tuota asiaa”, ja usein taas esimerkiksi viikolle, parille viikolle tai kuukaudelle. Näiden pienempien tavoitteiden avulla on helpompi muistaa päämäärä, joka odottaa pitkäaikaisen ja ahkeran töiden tekemisen palkintona. Ahkeruus palkitaan aina!
Omassa tilanteessani päiväni ja viikkoni ovat erittäin kiireisiä ja täyteen ahdettuja. Olenkin ottanut käyttöön varsinkin opiskelujen alkamisen jälkeen päiväohjelmansuunnittelun avuksi kalenterin. Merkkaan kalenteriin ajat, kun olen koululla, päivän opiskelujutut, iltojen sovitut menot ja tapahtumat sekä tottakai Teho-opiston opetuskerrat. Näiden merkkailun jälkeen etsin kuumeisesti tilaa pääsykoetyyppisille tehtäville, joita täytyy tehdä aina kaksi seuraavalle opetuskerralle. Myönnän, että opiskelu on vienyt niin suuren määrän aikaa, että aina en ole yksinkertaisesti saanut mahdutettua kalenteriin kuin vain yhden kolmen tunnin paketin. Näiden lisäksi etsin vielä aikaa harrastuksilleni, jotka on saanut väistyä aika tehokkaasti kiireisen arjen vuoksi, mutta urheilusta ja ravitsevasta sekä hyvästä ruoasta en luovu oli tilanne mikä hyvänsä! Kirjoittelen jaksamisesta toiseen postaukseen erikseen, jottei tämä venyisi liian pitkäksi 🙂
Vaikka arkeni on todella kiireinen, jaksan painaa menemään täysillä kohti kevään pääsykokeita. Tähän vaikuttaa aivan varmasti tavotteiden ylöskirjaaminen ja motivaatiolähteiden miettiminen sekä pienemmät välitavoitteet. Välillä tottakai ärsyttää ja tuntuu ettei mikään onnistu, mutta hommia kannattaa jaksaa tehdä! Ja varsinkin niitä Tehon kotitehtäviä, opiskelupaikka ei varmasti irtoa harjoittelematta 🙂 Nyt heitän pallon sulle; mitä haluat elämässäsi saavuttaa, miten pääsisit lähemmäksi tavoitetta tai haluatko opiskelupaikan luoville aloille ensi syksyksi? Motivoivaa tiistaita ♥︎
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Varmasti jokainen meistä tietää tunteen, kun olet käyttänyt tunteja johonkin tiettyyn työhön, mutta arvioija tai ohjaaja ei syystä tai toisesta pidä sitä aivan yhtä hyvänä ideana kuin olet oman pääsi sisällä pohtinut. Se tuntuu siltä kuin joku vetäisi maton jalkojen alta ja pettymyksen tunteesta selviäminen voi olla varsinkin aluksi vaikeaa. Luovien alojen pääsykokeissa esitetään kuvallisesti tai pienoismallin avulla omia ideoita tuomareille, ja kun töitä ei pääse itse selostamaan, on niissä onnistuminen melkoisen työn takana. Valmistautumiseen tarvitaan paljon aikaa ja intohimoa ja veikkaan, että vahingossa kukaan ei näihin kouluihin pääse opiskelemaan. Tässä kohtaa Teho-opisto onkin korvaamaton apu siinä, kun he kertovat puolestasi tehtävät, joita tekemällä olet lähempänä tavoitettasi ja myös arvioivat työsi.
Voin kertoa kokemuksesta, että ensimmäiset kritiikkitilanteet on kaikkea muuta kuin helppoja. Tilanteeseen saa helpotusta, kun ei ota tehtäviä niin henkilökohtaisesti. Yritin ottaa itse rennon asenteen tämän vuoden pääsykoeprosessiin ja pyrin pitämään hauskaa tehtäviä tehdessä; sillä tulee yleensä paras mahdollinen tulos eikä aikaa kulu turhaan pohtimiseen. Hauskanpito näkyy tehtävistä ja jos ei aseta itselleen niin pahoja vaatimuksia, tekemisestä saattaa tulla yhtäkkiä paljon hauskempaa! Kritiikkitilanteessa on hyvä pyrkiä miettimään, että teit parhaasi, mutta otat opiksi uusista vinkeistä ja ideoista. Ajattele kritiikkiä lähinnä ohjauksena äläkä arvosteluna työtäsi tai pahimmillaan sinua itseäsi kohtaan. Kritiikki on tehokas tapa oppia ja kehittyä tekijänä, kunhan sen osaa ottaa oikein vastaan ja muistaa myös iloita onnistumisista. Kirjaa esimerkiksi sekä plussat että miinukset paperille, niin ne jää paremmin mieleen ja osaat parantaa juuri näissä asioissa ensi kerralla. Näin saat tilanteesta paljon enemmän irti, turha soimaaminen ei auta ketään! Harjoittelun ja epäonnistumisten kautta voittoon, inspiroivaa maanantaita ❤︎
Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!
Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.
Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!
Sen lisäksi, että Teho-opisto on mielestäni paras mahdollinen valmennuskurssi luoville aloille, (enkä ikinä kirjoittaisi näin jos en sitä tarkottaisi!) se on myös upea mahdollisuus saada paljon uusia kavereita ja myöhempiä työelämänkontakteja omalta alalta. Teho-opisto järjestääkin meille opiskelijoille tasaisen epätasaisesti erilaisia juhlia, bileitä tai oheistapahtumia, you name it, jotta pääsisimme tutustumaan keskenään myös hieman rennommissa merkeissä kuin kritiikkien keskellä. Viime viikolla olikin tutustumisillan aika, jossa päästiin juttelemaan muiden opiskelijoiden kanssa, syömään ihania naposteltavia, kippistämään kuohuvalla ja mikä parasta, tietovisailemaan! Tilat aivan helsingin keskustassa täyttyivät suuresta määrästä innokkaita opiskelemaan hakijoita ja iloinen puheensorina valtasi tilan, vaikka olimmekin vasta tavanneet ensimmäistä kertaa. Tehon juhlissa on todella rento meininki, ketään ei jätetä yksin ja ujoimmastakin tyypistä kuoriutuu tuossa ympäristössä rentoutunut ja rohkea. Meidän ihanat opettajat on myös aina juhlissa mukana ja tuolla onkin mahtava tilaisuus tutustua myös heihin. Opettajat ovat aivan mieletön tuki ja turva sekä auttavat aina, kun eteen tulee paha paikka tai ahdistus. Alkuun nostettiinkin maljat kuohuvaa tulevalle vuodelle, josta siirryttiin leikkimielisen tietokilpailun pariin. Teho-opiston tiloista muodostuu oikea kunnon juhlatila kun värikkäät valot sytytetään ja kaijuttimista alkaa soida musiikki. Vaikka juhlissa on syötävän lisäksi tarjolla juotavaa, myös kaikki jotka eivät halua alkoholia nauttia, pääsevät juhlatunnelmaan alkoholittomilla vaihtoehdoilla, joten kaikki on varmasti otettu huomioon niin ruokavalion kuin juomienkin suhteen. On jännä, kuinka helposti valmennuskurssilta löytääkään samantyyppisiä ihmisiä kuin itse on. Kaikilla on tähtäimessä luovat alat, joten juttua saa todella helposti aikaan! Teho-opiston järjestämissä oheistoiminnoissa on aina aivan ihanan rento tunnelma ja illat tuntuu loppuvan kesken, minkä jälkeen onkin hyvä mennä kotiin nukkumaan entistä inspiroituneempana ja hyökätä seuraavana päivä taas kotitehtävien kimppuun. Oppimisprosessissa myös rentous on tärkeää. On tärkeää osata relata välillä ja tehdä muutakin kuin mitä ”pitäisi”. Useimmat kurssilaiset tietysti käyvät esimerkiksi lukiota tai tekevät töitä, mutta siitä huolimatta nämä muutaman tunnin mittaiset ”bileet” on oiva tapa nollata aivoja. Tekee aivan älyttömän hyvää kun pääsee purkamaan omia tuntemuksiaan muille hakijoille, eikä tunne olevansa yksin hakuprosessissa. Näillä luovilla aloilla vertais tuen ja turvan tarve tuntuu vielä korostuvan entisestään enkä tiedä, mitä tekisin ilman tätä tukiverkkoa! Teholla meillä ei ole kilpailua keskenään emmekä arvostele muita ainakaan negatiivisesti, kaikki ollaan kuin yhtä isoa porukkaa jotka moikkaa kun tapaa Helsingin kaduilla. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos tai kirjoitettu puolestani. Olen kirjoittanut kaiken tämän ja tulen kirjoittamaan koko blogin täydeltä juttuja suoraan sydämestäni, en kenenkään sanelemana. Tuu säkin Teholle niin uskot ;D
Hei pitkästä aikaa! Täällä ruudun toisella puolella on tapahtunut vaikka mitä viime aikoina enkä ole kerennyt olla kotona kuin nukkumassa ja koneenkin olen avannut vain koulujuttuja varten. Kiirettä siis riittää, mutta nyt alkaa ehkä jo helpottamaan. Muutin viikko sitten uuteen asuntoon ja voi vitsit kuinka paljon tykkäänkään tästä! Viikon jouduin elämään järkyttävässä kaaoksessa, kun aika ei vain riittänyt siivoamiseen, mutta nyt sain aloittaa ihanan viikonlopun suhteellisen siistissä kodissa ♥︎ Tämän viikon maanantaina alkoi taas Teho-opisto ja matka kohti arkkitehtuurin pääsykokeita, aivan hullua kuinka nopeasti aika on vierinyt! Muistan nimittäin kuin eilisen sen haikean tunteen, kun suljin Tehon oven viimeistä kertaa viime kesän alussa ja toivoin, ettei tämän asian suhteen tarvitsisi enää palata niiden seinien sisäpuolelle. Toisin kävi, ja nyt ollaan taas hakuprosessin alussa! Täytyy myöntää, että jännitin Teholle astumista yllättävänkin paljon. Tunnen kaikki ihanat opettajat jo viime vuoden perusteella, mutta tietyllä tapaa häpesin sitä, etten päässytkään haluamaani kouluun viime hakukerralla. Jännitys ja hävetys kuitenkin kaikkosi yhtä nopeasti kuin tulikin ja sain taas inspiraatiota hakemiseen. Rehellisesti sanottuna inspiraatio on hetkittäin hieman kadoksissa johtuen aikaa vievän rakennusarkkitehtuurin opiskelun ja pääsykoeprosessin yhdistämisestä, joka on aikaa vievä ja työntäyteinen kombo. Ensimmäisellä viikolla aiheena oli lyijykynät. Opettajien ja meidän oppilaiden esittelyiden jälkeen kuunneltiin lyhyt luento lyijykynistä, jonka jälkeen päästiin itse piirtämään! Meidän ryhmä on pieni ja kaikkien taustat on hyvin erilaiset keskenään. Olin aivan ällikällä lyöty kuinka hyviä lyijykynätaitureita meillä on ryhmä täynnä, tunsin itseni olevani aivan lapsen kengissä heidän töitään katsoessa! Tällä kertaa omat ajatukseni on rennommat kuin vuosi sitten. Päätin, että yritän olla stressaamatta pääsykokeista, sillä se taisi olla taktiikka, jolla Metropolian ovet aukesivat. Teholla on aina mielettömän inspiroiva ympäristö, ihan sama onko viettänyt jo 8 tuntia piirtäen perspektiivipiirustuksia mittakaavassa, joka on muuten yllättävän vaikeaa ja työlästä, vai ei. Nyt, kun pääsykokeisiin on vielä 9 kuukautta aikaa, voi keskittyä lähinnä hauskanpitoon kotitehtävien kanssa ja teen parhaani, että tämä hyvä, mutta rento fiilis säilyisi läpi vuoden. Tänään on taas päivä, kun tekstiä tulisi vaikka millä mitalla, mutta tulen kirjoittelemaan pian Habitaren suosikeista, rakennusarkkitehtuurin opinnoista sekä motivaatiosta ja hyvinvoinnista pitkän pääsykoeprosessin näkökulmasta! Ihanaa viikonloppua ♥︎ – Pinja
Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!
Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.
Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!
Mielikuvat ovat suuressa roolissa tulevaa opiskelupaikkaa pohtiessa. Harva tietää hakiessaan, millaista eri alojen opiskelu todellisuudessa on. Lue tarina, katso vlogi ja sukella arkkitehtiopiskelijan arkeen! Pitkät päivät, rankat kurssit, loputon stressi. Nämä olivat asioita, jotka pyörivät mielessäni hakiessani opiskelemaan arkkitehtuuria. Vaikka olen pikkutytöstä asti halunnut arkkitehdiksi, en lukioaikoina tuntenut ketään, joka olisi opiskellut alaa. Niinpä päädyin lukemaan netistä hurjalta kuulostavia juttuja opiskelijoiden arjesta.
Hakuajan lähestyessä mieleeni alkoi tulla syitä, miksi en sopisi alalle. Epäilin tunnollisuuttani. Epäilin olevani laiska ja mietin jopa sitä, pysyisinkö muka oikeasti mukana sellaisessa menossa, mistä olin lukenut. Olin kuullut, että arkkitehtiopiskelijoiden päivät venyivät niin pitkiksi, että yöt he saattoivat nukkua koululla. Minä haluan nukkua kotona! Epäilin myös kädentaitojani — en koskaan ollut lahjakas esimerkiksi peruskoulun teknisessä työssä, vaikka sen aina valitsin. Sen takia pohdin tietysti myös mahdollisuuksiani pääsykokeissa. Epäilyni eivät kuitenkaan kasvaneet peloksi. Hain lukion jälkeen opiskelemaan, juuri niin kuin olin aina kuvitellutkin. Ja pääsin sisään. Nyt aloitan toista vuottani Aalto-yliopistossa ja voin kertoa, että lukioaikaiset mielikuvani opiskelusta eivät vastanneet todellisuutta. Työtä voi tehdä todella paljon, paljon tai sitten vähemmän. Oma luonne ja tavoitteet ratkaisevat. On selvää, että työmäärä kasvaa vuosien kuluessa. Mutta niin kasvavat taidotkin. Itse en vielä ole kokenut arkkitehtuurin opiskelua erityisen rankkana. Usein kyse on kuitenkin omasta intohimosta ja sen toteuttamisesta. Välillä on vähemmän työtä ja välillä koululla ollaan pitkään. Se ei kuitenkaan haittaa, kun ympärillä on hyvä ja motivoitunut porukka! Mutta millainen se arkkitehtiopiskelijan peruspäivä sitten on? Joko suunnittelua, luentoja, kenttäkursseja, ekskursioita tai vaikka mitä muuta. En edes osaa vastata kysymykseen, koska päivät ovat juuri sellaisia kuin jokainen niistä itse tekee. Niinpä päätin nyt vlogaamisen aikakautena kulkea päivän ajan kamera kädessäni ja antaa teille esimerkin!
Loppuun vielä todettakoon, ettei kukaan ole ikinä moittinut minua niistä asioista, joita itsessäni ennen epäilin. Jopa ne surkeat puutyötaitoni ovat kehittyneet. Joten unohtakaa epäilyt ja kulkekaa rohkeasti kohti unelmianne!
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
En tiedä mikä motivaation puute on ollut tässä muutaman viikon aikana. En ole saanut yhtään mitään aikaiseksi. Kurssitehtävät on jäänyt rästiin, koska ei ole oikeen ollut fiilistä mihinkään. Bloginkin kirjoitus jäänyt sen takia vähälle.
Tutustumisilta ja motivaatio
Menin perjantaina myöhäisemmälle midi-kurssille, koska muuten olisi tullut kamala kiire Helsinkiin töiden jälkeen. Oli kiva nähdä toisenkin ryhmän töitä ja ajatusmaailmaa. Sitä alkaa jo tottua oman ryhmän oppilaiden tyyliin, ja on innostavaa nähdä muidenkin töitä. Vaikka me niitä töitä saadaankin aina katsella facebook-ryhmässä, onhan se kiva kuulla myös keskustelua töistä. Samaisena iltana mä tein sen vihdoin, sain ekan vitosen! Ai että se tuntu hyvältä. Ehkä musta onkin tähän. Nyt mietinkin miksi vikaan kahden viikon aikana en ole saanut mitään aikaiseksi?
Kartta tehtävä, jossa piti piirtää oma kartta, joka kuvaa joko kuvataiteen tai musiikin maailmaa sellaisena kuin minä sen koen. 5, +upea tilallinen abstraktio, tunnelmien ja värialueiden muodostama kolmiulotteinen tila
Tutustumisilta itsessään meni sulavasti, saatiin ruokaa, juomaa ja kuunnella musiikkia. Loppu sujui kuin valssi, vaikkei valssattukaan. Sain tutustua ihaniin ihmisiin! Vaikea käsittääkään, kuinka erilaisia ollaan. Tietysti olin luonut osasta jonkinlaisen mielikuvan jo etukäteen. Juttelun myötä ensivaikutelmat hälvenivät ja näin heissä ihan uusia puolia. Täytyy sanoa, että upeita persoonia meillä Teholla. Tuli sellainen olo, että me tehdään tämä yhdessä, ja päästään kaikki haluamaamme kouluun!
Portfolio valmis, vai onko?
Kouluun pääsemiseen edellytetään kuitenkin ennakkotehtävät. Puhuin viime postauksessa, että pyhitän talvilomani täysin portfolion tekoon.. Noh, enhän mä sitä tehnyt tippaakaan. Nyt on vaan fiilis, että MITÄHÄN VITTUA. Päätin aiemmin, että tekisin Muotsikan ennakkotehtävät ennen aallon ennakkotehtävien julkaistamista, eli ennen 15.3. Siihen on enää alle viikko!!! En käsitä, mihin koko helmikuu yhtäkkiä hävisi. Päiviä on enää 28, kun molemmat ennakot pitäisi olla tehtynä. Miten mä kerkeän?! Päässä pyörii vain paperivalinnat, portfolion koko ja se, löydänkö vanhoja töitä, vai käytänkö pelkästään uusia kurssilla valmistuneita? Onneksi Teholta sain vastauksia näihinkin kysymyksiin. Tehon blogista löytyy nimittäin Sini-opettajan analyysi Lahden muotoiluinstituutin ennakkotehtävistä. Ihana stressinpurkaja Teho-Opisto ja sen opettajat ovat, kiitos.
Fiiliksiä eiliseltä
Tällä hetkellä odotan, että liima kuivuisi ja pääsisin maalaamaan alustaa mun pienkerrostalolle. Laittelen kuvia kunhan saan sen valmiiksi ja kuljetettua ehjänä kurssille. Motivaatio on taas palannut ja alan tajuamaan, että tässähän pitää tehdä töitä… täysillä. Viime tunnilla läpikäytiin mun lempiaihetta: tilaa ja perspektiiviä. Ehkä ne on mun lemppareita, koska saa tavallaan apuja siihen piirtämiseen pakopisteistä. Saan luoda sitä, mitä tulevaisuudessakin haluaisin tehdä.
Tiesin, että keväästä tulee stressaava, joten nyt vaan tsemppi päälle ja painetaan vauhdilla eteenpäin!
Erään teholaisen tarina siitä, mihin piirustuskilpailun voitto lopulta johdattikaan
“Rakkauden kesä 1967. Veturihallista hippifestariksi. Kestävän kehityksen periaatteet.” Mitä ihmettä tässä konkreettisesti haetaan, Marika Miettinen tuskastelee arkkitehtuurin pääsykokeissa. Hän pyytää saman lyhyen tehtävänannon suomen lisäksi englanniksi, jos hän sitä kautta saisi jäsenneltyä tehtävänannon päähänsä. Yhteensä 8 riviä tekstiä, jotka hän pyytää nähtäväksi jopa ruotsiksi, vaikka sanojen muodostamat lauseet ovat toisella kotimaisella entistä etäisemmät. Miettinen tietää, että näissä pääsykokeissa ei olisi varaa tuhlata aikaa turhaan jumittamiseen, sillä aikataulu on tiukka ja taso äärimmäisen kova. Silti hän on käyttänyt ensimmäisen tunnin pelkästään tehtävänannon käsittelyyn, yrittäen tavoittaa sen tärkeän ahaa-elämyksen, jotta tietäisi mistä aloittaa.
On kesäkuu 2010 ja Marika Miettinen, tuolloin 18-vuotias kevään ylioppilas, tavoittelee ensimmäistä kertaa haaveidensa opiskelupaikkaa ja unelmiensa urapolkua. Tuo unelma on puskenut hänet Pohjois-Savon Siilinjärveltä ensin Lapinlahden kuvataidelukioon ja lopulta arkkitehtuurin pääsykokeisiin. Nyt, kun hän viimein on täällä, hän jumittuu yhteen tehtävään, eikä saa mitään paperille. Hän tietää, että monipäiväisten kokeiden aikana yhden tehtävän pieleen meno ei kaataisi koko haavetta, mutta kahdessa tehtävässä totaalinen epäonnistuminen tietäisi karsiutumista. Silti pöydällä lepää koskemattomana jämäkkä paperiarkki, jonka valkoinen tyhjyys heijastelee päänsisäistä tyhjyyttä minuutti minuutilta ahdistavammin.
Tuo unelma on puskenut hänet Pohjois-Savon Siilinjärveltä ensin Lapinlahden kuvataidelukioon ja lopulta arkkitehtuurin pääsykokeisiin. Nyt, kun hän viimein on täällä, hän jumittuu yhteen tehtävään, eikä saa mitään paperille.
Syteen tai saveen, hän lopulta päättää ajatustensa keskeltä. Vaikka lopputuloksesta ei tulisi täydellinen mestariteos, mikä tahansa tekele on tyhjyyttään kumisevaa paperia parempi. Hän päättää luottaa alitajunnasta kumpuavaan intuitioon ja tehdä mitä tahansa, mitä mieleen juolahtaa. Olkoonkin sitten täysin tehtävänannon vastainen tai kliseisellä idealla varustettu tuotos, mutta ainakin hän on tehnyt jotain. Seuraavien tuntien aikana paperille muodostuu teos, jonka Miettinen jättää totaalisen epävarmana valintakoetoimikunnan arvioitavaksi.
Todellisuudessa Marika Miettinen palautti tuona kesäkuisena maanantaina valintakoetoimikunnalle teoksen, joka myöhemmin tultaisiin nostamaan arkkitehtuurin valintakoenäyttelyssä pääsykokeiden parhaimpien töiden joukkoon – vitosen, eli parhaimman arvosanan työnä. Samana syksynä Marika aloittaa arkkitehtuurin opintonsa Oulun yliopistossa, päästen ensimmäisellä yrittämällä sisään. Joskus sitä ei edes itsekään arvaa, kuinka hyvin sitä tietämättään onnistuu, kun vain luottaa omaan sisäiseen ääneensä – ja saa hieman apua pääsykokeisiin valmistautumiseen. Marika Miettisen onnistumistarina ei nimittäin ala näistä pääsykokeista, vaan tarina alkaa jo puolta vuotta aikaisemmin.
Piirustuskilpailun voiton kautta Teho-Opiston kurssille
Syksyllä 2009 Teho-Opisto lanseerasi ensimmäisen kerran piirustuskilpailun, jonka voittaja sai valita itselleen sopivan valmennuskurssin taidealojen pääsykokeita varten. Tuolloin abivuottaan viettävä Marika sattui huomaamaan piirustuskilpailun, jonka palkintona olevalla valmennuskurssilla hän voisi tukea tavoitettaan, eli arkkitehdiksi opiskelemaan pääsyä. Piirtämisestä ja maalaamisesta jo lapsena innostunut savolainen päätti tarttua tuumasta toimeen, pyöräytti vesivärisiveltimen paperia vasten ja toteutti ideansa kilpailun aiheesta “Tulevaisuuden kaupunki”.
Marika Miettisen voitokas työ Teho-Opiston ensimmäisessä piirustuskilpailussa. Vuoden 2009 aiheena oli “Tulevaisuuden kaupunki” ja voittotyö toteutettiin vesiväreillä.
Marika Miettisen voitokas työ Teho-Opiston ensimmäisessä piirustuskilpailussa. Vuoden 2009 aiheena oli “Tulevaisuuden kaupunki” ja voittotyö toteutettiin vesiväreillä.
Kilpailun päätyttyä ja Tehon raadin arvioitua saapuneet työt, kilahti Miettisen puhelimeen onnittelusoitto piirustuskilpailun voitosta. Hän saisi valita Teho-Opiston valikoimasta haluamansa valmennuskurssin, jonka tavoitteena olisi siivittää hänet sisään tuohon himoittuun opinahjoon. Koska abikevät oli vielä Savon suunnilla kesken, ei viikoittainen lähikurssi Helsingissä ollut se järkevin vaihtoehto. Sen vuoksi Marika valikoi itselleen intensiivisen Finaali-kurssin, joka järjestetään juuri ennen vaativia pääsykokeita. Kurssin tarkoituksena on tehokkaasti kerrata pääsykokeiden luonnetta ja valmentaa haastavaan ruljanssiin. Näin Marika pääsisi juuri ennen koitosta hakemaan intensiivistä treeniä pääsykoepäiviä varten ja kehittämään ilmaisuaan.
Valmennuskurssin anti – pelkästään hyvä piirustustekniikka ei riitä
Toukokuun lopun saapuessa Marika suuntasi kohti Helsinkiä ja Tehon opetustiloja. Kevään aikana hän oli tajunnut, että vaikka arkkitehtuuri oli ollut hänen haaveensa oikeastaan aina, hän ei käytännössä tiennyt, mitä kaikkea lopullinen ura aiheen parissa sisältäisi. Tai mitä kaikkea pääsykokeissa edes mitataan! Sen vuoksi hänellä ei myöskään ollut erityisiä odotuksia Teho-Opiston kurssia kohtaan – eihän hän siinä vaiheessa edes tiedostanut, mitä kaikkea hän ei vielä tiennyt.
Marika Miettisen työ “Prey animals”
Ensimmäinen päivä missä tahansa uudessa ryhmässä on aina jännittävä. Joku saapuu sisään näyttävästi ja aloittaa loppumattoman puheensorinan vaivattomasti kenen tahansa kanssa. Omaa paikkaansa etsivät ne ryhmää hieman sivusta seuraavat persoonat, jotka mieluummin kuuntelevat ja tarkkailevat muita. Stadin slangi sekoittuu savolaiseen vientämiseen ja kientämiseen. On ensimmäistä kertaa arkkitehtuurin pääsykokeisiin tähtääviä, sekä jo useampana vuotena pyrkineitä ja sitä kautta pääsykoetilanteesta ammattilaisen tavoin kertovia. Jokainen etsii luokkahuoneesta korostuneen kohteliaasti omaa paikkaansa, jonka pöytätilan voi vallata muistiinpanovälineiden avulla. Tunnelma on varovaisen lämmin ja vastaanottava, sillä ovathan kaikki täällä samasta syystä: jokaisen haaveena on vielä joskus luoda uraa taidealojen ammattilaisena.
Tunnelma on varovaisen lämmin ja vastaanottava, sillä ovathan kaikki täällä samasta syystä: jokaisen haaveena on vielä joskus luoda uraa taidealojen ammattilaisena.
Marika Miettisen työ Arkkitehtuurin historia -kurssilta, vesivärityö “Valve”
Pikakelaus Finaali-kurssin puoliväliin kertoo jo täysin toista tarinaa: pitkien, mutta antoisien päivien aikana ihmiset ovat tutustuneet toisiinsa, löytäneet yhteisiä intohimon ja keskustelun kohteita, tukeneet vuorotellen pääsykoestressin iskiessä. Myös Marika Miettinen on löytänyt paikkansa ryhmässä ja alkanut pikkuhiljaa ymmärtää, kuinka iso apu valmennuskurssista hänelle saattaakaan olla. Vaikka hänen tekniset taitonsa piirtämisen ja maalaamisen saralla ovat huipussaan harrastuneisuuden ja kuvataidelukion ansiosta, on hän vähitellen alkanut ymmärtää koko pääsykoeruljanssin anatomian. Valintakoelautakunta ei aina etsi sitä teknisesti taidokkainta hakijaa, vaan opiskelijaa, joka osaa ideoida luovasti ja rajoja rikkoen, osaa pukea ajatuksensa konkreettiseen muotoon teoksen kautta ja osoittaa monipuolisuutta sekä motivaatiota. Parin päivän prässi on vienyt hänet uudelle ajattelun tasolle: nyt hän osaa töitä ideoidessaan ajatella arkkitehtimäisemmin, luovemmin ja erottuvammin, mutta samalla mahdollisimman itsensä näköisesti. Valmennuskurssin tarkoituksena kun ei ole luoda pääsykokeisiin kymmeniä samanlaisia klooneja, vaan vahvistaa jokaisen taiteellista näkemystä sekä omaa tyyliä. Sitä kautta hakijoihin tarttuu myös aimo annos itsevarmuutta, jonka ansiosta pääsykokeissa kukaan ei turhaan lähde epäilemään itseään ja osaamistaan.
Kaikki viisi päivää kuluvat lopulta kuin hujauksessa. Maalaamis- ja piirtämistaitojensa hiomisen lisäksi Marika saa erittäin tärkeää harjoitusta pienoismallitehtävien ja askartelujen kautta. Savossa hän on käyttänyt tulitikkuja ja tulitikkurasioita pääasiassa nuotion tai takan sytyttelyyn, mutta viikon aikana hän on oppinut kehittelemään noista pienistä tikuista täysin uusia muotoja. Viiden päivän aikana oppeja on jaettu runsaasti myös aikatauluttamiseen, pääsykoestressin käsittelyyn, mielenkiintoisten ideoiden synnyttämiseen sekä ajatusten raikkaaseen esittämiseen. Töistä annettavat kritiikit ovat myös opettaneet näkemään, millaiset asiat töissä ovat tavoiteltavia sekä mielenkiintoisia ja millaisia piirteitä valintakoetoimikunta töissä arvostaa. Näkemällä omien töiden lisäksi myös muiden kurssilaisten tuotoksia, oppii jokainen hahmottamaan, millaiset ideat ovat ihmisille ensimmäisiä mieleen juolahtavia ajatuksia. Ja usein niiden stereotypisimpien ajatuksien kautta erottautuminen on pääsykokeissa paljon uniikkeja ideoita haastavampaa.
Miten valmennuskurssi auttaa käytännössä pääsykokeissa?
Viiden päivän Finaali-kurssin jälkeen Marika astelee pääsykokeisiin astetta varmemmin askelin. Salin ovella hän hengittää syvää, suoristaa ryhtinsä ja kävelee pääsykoetilaan jännittyneenä, mutta odottavaisena. Tätä tilannetta varten hän on treenannut, tästä hän on haaveillut ja tähän hän on koko lukio-aikansa tähdännyt. Vastassa hänellä on joukko motivoituneita hakijoita, joista kuka tahansa saattaa napata juuri hänen paikkansa, jos huono tuuri käy. Hän kuitenkin tajuaa, että pärjätäkseen kokeessa mahdollisimman hyvin, hänen tulee keskittyä omaan tekemiseensä ja olla miettimättä liikaa muita. Kunhan hän kokee antaneensa itsestään kaiken minkä pystyy, hän voi olla tyytyväinen, kävi miten kävi. Päättäväisesti hän istuu koepaikalleen ja aloittaa neljän päivän puserruksen, josta on tulossa hänen tähänastisen elämänsä stressaavin viikko. Kaikeksi onneksi nuo samat neljä päivää tulevat määrittelemään myös hänen uransa suunnan tulevaisuudessa, sillä valmennuskurssin ansiosta Marika on yksi niistä harvoista, jotka pääsevät opiskelemaan arkkitehtuuria ensimmäisellä yrittämällään. Ja siihen onnentunteeseen verrattuna neljän päivän stressi ei tunnu missään.
Ja niin, se rakkauden kesä 1967. Ilman valmennuskurssia Marika olisi saattanut tehdä sen virheen, mihin niin moni pääsykoeahdistuksessaan sortuu: hän ei olisi luottanut itseensä, ei olisi uskonut pystyvänsä luomaan mitään uniikkia ja saattaisi lopulta jättää koko tehtävän tekemättä. Ilman aikatauluharjoittelua hän olisi saattanut käyttää koko työhön varatun ajan pohtimiseen ja pähkäilyyn, tai vastaavasti piirtänyt paperille stereotypisimmät ajatukset jotka mieleen tulee, joilla hän olisi hukkunut satojen samanlaisten joukkoon. Oman tyylinsä tuntemalla hän luotti siihen, että vaikka idea teoksen takana ei olisikaan kaikista viilatuin, hän panostaisi työn tekniseen puoleen, joka saattaisi tuoda pisteitä kotiin. Kun on aikaisemmin pääsyt simuloimaan, miltä pääsykoetilanne saattaa tuntua, miten siirtää stressi taka-alalle ja miten kaivaa jostain sisuskaluista se luottamus itseensä, se on tuplasti helpompi tehdä oikeassa pääsykoetilanteessa.
Marika Miettinen diplomityöseminaaripäivänä, lopputyönsä esittelyn jälkeen. Taustalla diplomityön esittelyplanssit ja kädessä diplomityö.
Ja siksi Marika Miettinen on juuri nyt siellä, mihin hän on aina tähdännytkin. Oulun yliopistosta valmistuneena arkkitehtina, joka työskentelee omalla alallaan mielenkiintoisissa työtehtävissä. Ja me Teho-Opistolla olemme sen vuoksi erityisen ylpeitä Marikasta: hän on jo perinteeksi muodostuneen piirustuskilpailumme ensimmäinen voittaja, joka on tarinallaan osoittanut, että tavoittelemalla unelmiaan, tekemällä töitä niiden eteen ja valmistautumalla haastaviin koitoksiin, sitä saattaa päätyä vaikka mihin. Vaikka valintakoenäyttelyn parhaiden töiden joukkoon.
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Ensimmäisen Arkkitehtuuria Berliinissä blogipostauksen pääset lukemaan tästä. Edellinen postaus keskittyi siis enemmänkin tunnetuihin rakennuksiin ja kiinnostaviin paikkoihin Berliinissä kun taas tässä postauksessa ajattelin kertoa enemmän ihan asuinrakennuksista ja tavallisesta katukuvasta. Ensimmäiseksi on ihan pakko sanoa, että Berliinistä löytyy ihmeellisen vähän ihan uusia rakennuksia ja suurin osa taloista on ”Altbau” -rakennuksia n. 40 -luvulta. Rakennuksia kuitenkin kunnostetaan ja uudistetaan todella paljon ja omien kokemuksieni mukaan paljon rennommin kuin Suomessa. Kokonaisuudeltaankin Berliinin katukuva on paljon rennompi ja sallivampi verrattuna Suomeen. Talot saavat olla väreiltään todella kirkkaita, kun taas suomessa tuntuu näkevän vain aika hillittyjä ja neutraaleita sävyjä. Joittenkin talojen kohdalla on täällä heittäydytty ihan villiksi ja maalattu koko komeus sateenkaaren väreillä tai kokeiltu maalata valokuvamainen teos rakennuksen pintaan. Näistä mulla ei valitettavasti ole omaa kuvamateriaalia, mutta viimeiseksi mainitusta löysin rakennuksesta tehdyn jutun, jonka pääsee lukemaan tästä.
Väreillä leikkiminen ei ole ainoa tapa tuoda leikkisyyttä rakennuksiin Berliinissä vaan olen myös nähnyt muutamia erilaisia veistoksia, jotka on hauskasti liitetty rakennuksiin. Esimerkkinä kuvassa talon katolla tasapainoilevat ihmiset, tai joessa taistelevat jättiläiset. Erityisesti tuo tasapainoiluveistos on omasta mielestäni hyvä keino tuoda jotain uutta ja jännittävää muuten tylsän laatikkomaiseen rakennukseen. Ja tietysti veistoksen tarkoitus on saada ihmiset hyvälle tuulelle. Vaikka arkkitehtuuri Suomessa on ihan huippuluokkaa ja maailmallakin arvostettua, olisi kiva välillä Suomessakin nähdä samanlaista arkkitehtuurilla leikittelyä kuin täällä Berliinissä. Ainakin arkkitehtuurin pääsykokeissa on sallittua kehitellä rohkeitakin ideoita, kuten rakennuksen katolla tasapainoilevat ihmiset.
Veera Ps. Edellisessä postauksessa en ollut vielä saanut tietoa Arkkitehtuurin ennakkotehtävien läpipääsystä. Tieto tuli kuitenkin vielä samalla viikolla, eli jatkossa ollaan! 🙂
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
