Kuten suurin osa arkkitehdiksi hakevista tietää, arkkitehtuurin pääsykokeeseen kuuluu myös matemaattista osaamista mittaava koe. Arkkitehtimatematiikan koe on samantyyppinen kuin diplomi-insinöörien matematiikan koe, eli mistään erityisen helposta kokeesta ei ole kyse. Kokeessa on kuusi tehtävää, joihin kaikkiin vastataan kolmen tunnin koeajan aikana, käyttäen avuksi tavallista funktiolaskinta. Kokeessa painotetaan erityisesti geometriaa ja muita visuaalista hahmottamista vaativia tehtäviä.
Erittäin osaava matikka-ekspertimme Jarno Parviainen on koonnut joka vuosi matematiikan kokeen jälkeen tulevaisuutta varten mallivastaukset tehtävien suorittamiseen. Nyt kun hakuaika ja pääsykokeet ovat taas käsillä, halusimme tarjota halukkaille mahdollisuuden testata matemaattista osaamistaan koetta varten.
Jos siis haluat testata, miten sinä pärjäisit arkkitehtimatematiikan kokeessa, kokeile laskea nämä vuoden 2015 matikan tehtävät ja tarkista osaamisesi taso mallivastausten avulla!
Miten pärjäsit? Yllättikö oma osaamistaso, vai tuntuiko vielä olevan prepattavaa ennen varsinaista koetta?
Jos olet tutkaillut jo ennakkoon aikaisempien vuosien matematiikan kokeita, kannattaa huomioida seuraava seikka: vuoden 2016 arkkitehtivalinnan matematiikan koe oli selkeästi keskimääräistä helpompi. Vähemmälläkin valmistautumisella kokeisiin osallistuneet pystyivät pääsemään pisteille, jos osasivat päätellä ja soveltaa. Verrattuna vuoden 2015 arkkitehtimatematiikan kokeeseen, jossa oli paljon haastavia vektorilaskenta- ja tilavuusintegraalitehtäviä, viime vuonna kokeessa keskityttiin hyvin pitkälti matemaattisiin perusasioihin ja matemaattiseen hahmottamiseen. Sen vuoksi keskimääräinen arkkitehtivalinnan matematiikan koe onkin vuosien 2015 ja 2016 kokeiden välimalli. Jos siis vuoden 2016 koe tuntuu erityisen helpolta, ei kannata tuudittautua sen helppouteen, mutta ei myöskään ahdistua liikaa 2015 vuoden haasteellisuudesta.
Matematiikan pääsykoetehtävät ovat soveltavampia ja vaativampia kuin ylioppilaskirjoituksissa, joten jos yhtään empii omia matikan kykyjään, kannattaa vielä harkita valmennuskurssin käymistä. Tehon kurssivalikoimaan kuuluu jo aikaisemmin alkaneen Pitkän Arkkitehtimatikan lisäksi huhtikuun vaihteessa alkava Arkkitehtimatematiikka-kurssi, jonne ehtii vielä mukaan, jos ilmoittaudut heti! Tällä kurssilla matematiikan taitoja kehitetään yksilöllisesti oman lähtötasosi ja tavoitteidesi perusteella, sekä saat valmennusta siihen, miten itse pääsykokeessa toimitaan. Näin opit maksimoimaan pisteet hyvällä koetekniikalla ja ajankäytöllä! Opetus on pääosin tietoiskujen kautta tulevaa opetusta sekä harjoitustehtävien laskemista opettajien ohjauksessa, joten saat täsmäapua juuri itseäsi koskeviin ongelmiin ja laskurutiinia vaativimmissakin matematiikan tehtävissä.
[mk_button dimension=”flat” size=”large” icon=”mk-moon-arrow-right-5″ url=”https://teho-opisto.fi/arkkitehtimatematiikka-valmennuskurssi/”]TUTUSTU ARKKITEHTIMATIKAN KURSSIIN[/mk_button]
On taas aikajokavuotisenpääsykoekevään lähtölaukauksen – nimittäin taidealojen ja arkkitehtuurin ennakkotehtävät on suurimmaksi osaksi julkaistu!
Ensimmäiset ennakkotehtävät, eli toiselta nimeltään esivalintatehtävät, julkaistiin tammi–helmikuun taitteessa Lahden muotoiluinstituutin hakukohteisiin sekä Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan. Vihdoin ja viimein saapui myös monien odottama päivä, joka toi mukanaan arkkitehtuurin esivalintatehtävät. Arkkitehtuurin ennakkotehtävät ovat perinteisesti samat kaikkiin kolmeen arkkitehtuuria opettavaan yliopistoon, joten päätitpä hakea Aaltoon, Oulun yliopistoon tai Tampereen teknilliseen, ennakkotehtävät ovat samat kaikkialle.
Muutamia ennakkotehtävien julkistuksia joutuu vielä hetkisen odottamaan: esimerkiksi Metropolia julkaisee ennakkotehtävänsä 15.2. sekä taiteen kandidaatin ja maisterin tutkinnon osalta Aalto-yliopisto julkaisee ennakkotehtävät 15.3.
Ennakkohtehtävien palautuspäivämäärät vaihtelevat koulujen mukaan, mutta ajoittuvat välille 5.4.–20.4.2017. Itse hakuaika valtakunnallisessa yhteishaussa alkaa 15.3.2017 ja päättyy 5.4.2017 klo 15.
Jos arkkitehtuuri ja taidealat ovat kevään hakukohteinasi, kokosimme sinua varten yhteen ja samaan paikkaan tiedot ennakkotehtävistä sekä palautusten päivämääristä. Tulemme myös julkaisemaan Teho-Opiston opettajien analyysit esivalintatehtävistä ja lisäämme ne aina julkaisun jälkeen tähän listaan! Saattaa olla, että opettajiemme kommentit ennakkotehtävistä tuovat ajatteluusi uuden kulman tai saat paremmin kiinni siitä, miten voisit erottautua tuotoksillasi muiden hakijoiden joukosta!
ARKKITEHTUURI- JA TAIDEALOJEN ENNAKKOTEHTÄVIEN AIKATAULU KEVÄT 2017
Arkkitehtuurin yhteisvalinta (Aalto yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto)
Kirjoitamme blogiimme kevään aikana useampia postauksia ennakkotehtäviin sekä pääsykokeisiin liittyen, joten kannattaa pysyä linjoilla! Muistathan, että meillä Teholla on myös tarjota heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen tehokas Ennakko-kurssi, jossa keskitytään esivalintatehtävien hyväksytyn suorittamisen kannalta keskeisiin taitoihin, tekniikoihin ja sisältöihin. Jos ennakkotehtävien lisäksi sinua kiinnostaisi kokonaisvaltaisempi valmistautuminen pääsykoekevääseen, kurkista myös muut tarjolla olevat kurssimme!
Nyt kun lähtölaukaus pääsykoekevääseen on annettu, toivotamme Tehon porukalla rutkasti onnea ja inspiraatiota pääsykoerumbaan!
Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!
Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.
Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!
Erään teholaisen tarina siitä, mihin piirustuskilpailun voitto lopulta johdattikaan
“Rakkauden kesä 1967. Veturihallista hippifestariksi. Kestävän kehityksen periaatteet.” Mitä ihmettä tässä konkreettisesti haetaan, Marika Miettinen tuskastelee arkkitehtuurin pääsykokeissa. Hän pyytää saman lyhyen tehtävänannon suomen lisäksi englanniksi, jos hän sitä kautta saisi jäsenneltyä tehtävänannon päähänsä. Yhteensä 8 riviä tekstiä, jotka hän pyytää nähtäväksi jopa ruotsiksi, vaikka sanojen muodostamat lauseet ovat toisella kotimaisella entistä etäisemmät. Miettinen tietää, että näissä pääsykokeissa ei olisi varaa tuhlata aikaa turhaan jumittamiseen, sillä aikataulu on tiukka ja taso äärimmäisen kova. Silti hän on käyttänyt ensimmäisen tunnin pelkästään tehtävänannon käsittelyyn, yrittäen tavoittaa sen tärkeän ahaa-elämyksen, jotta tietäisi mistä aloittaa.
On kesäkuu 2010 ja Marika Miettinen, tuolloin 18-vuotias kevään ylioppilas, tavoittelee ensimmäistä kertaa haaveidensa opiskelupaikkaa ja unelmiensa urapolkua. Tuo unelma on puskenut hänet Pohjois-Savon Siilinjärveltä ensin Lapinlahden kuvataidelukioon ja lopulta arkkitehtuurin pääsykokeisiin. Nyt, kun hän viimein on täällä, hän jumittuu yhteen tehtävään, eikä saa mitään paperille. Hän tietää, että monipäiväisten kokeiden aikana yhden tehtävän pieleen meno ei kaataisi koko haavetta, mutta kahdessa tehtävässä totaalinen epäonnistuminen tietäisi karsiutumista. Silti pöydällä lepää koskemattomana jämäkkä paperiarkki, jonka valkoinen tyhjyys heijastelee päänsisäistä tyhjyyttä minuutti minuutilta ahdistavammin.
Tuo unelma on puskenut hänet Pohjois-Savon Siilinjärveltä ensin Lapinlahden kuvataidelukioon ja lopulta arkkitehtuurin pääsykokeisiin. Nyt, kun hän viimein on täällä, hän jumittuu yhteen tehtävään, eikä saa mitään paperille.
Syteen tai saveen, hän lopulta päättää ajatustensa keskeltä. Vaikka lopputuloksesta ei tulisi täydellinen mestariteos, mikä tahansa tekele on tyhjyyttään kumisevaa paperia parempi. Hän päättää luottaa alitajunnasta kumpuavaan intuitioon ja tehdä mitä tahansa, mitä mieleen juolahtaa. Olkoonkin sitten täysin tehtävänannon vastainen tai kliseisellä idealla varustettu tuotos, mutta ainakin hän on tehnyt jotain. Seuraavien tuntien aikana paperille muodostuu teos, jonka Miettinen jättää totaalisen epävarmana valintakoetoimikunnan arvioitavaksi.
Todellisuudessa Marika Miettinen palautti tuona kesäkuisena maanantaina valintakoetoimikunnalle teoksen, joka myöhemmin tultaisiin nostamaan arkkitehtuurin valintakoenäyttelyssä pääsykokeiden parhaimpien töiden joukkoon – vitosen, eli parhaimman arvosanan työnä. Samana syksynä Marika aloittaa arkkitehtuurin opintonsa Oulun yliopistossa, päästen ensimmäisellä yrittämällä sisään. Joskus sitä ei edes itsekään arvaa, kuinka hyvin sitä tietämättään onnistuu, kun vain luottaa omaan sisäiseen ääneensä – ja saa hieman apua pääsykokeisiin valmistautumiseen. Marika Miettisen onnistumistarina ei nimittäin ala näistä pääsykokeista, vaan tarina alkaa jo puolta vuotta aikaisemmin.
Piirustuskilpailun voiton kautta Teho-Opiston kurssille
Syksyllä 2009 Teho-Opisto lanseerasi ensimmäisen kerran piirustuskilpailun, jonka voittaja sai valita itselleen sopivan valmennuskurssin taidealojen pääsykokeita varten. Tuolloin abivuottaan viettävä Marika sattui huomaamaan piirustuskilpailun, jonka palkintona olevalla valmennuskurssilla hän voisi tukea tavoitettaan, eli arkkitehdiksi opiskelemaan pääsyä. Piirtämisestä ja maalaamisesta jo lapsena innostunut savolainen päätti tarttua tuumasta toimeen, pyöräytti vesivärisiveltimen paperia vasten ja toteutti ideansa kilpailun aiheesta “Tulevaisuuden kaupunki”.
Marika Miettisen voitokas työ Teho-Opiston ensimmäisessä piirustuskilpailussa. Vuoden 2009 aiheena oli “Tulevaisuuden kaupunki” ja voittotyö toteutettiin vesiväreillä.
Marika Miettisen voitokas työ Teho-Opiston ensimmäisessä piirustuskilpailussa. Vuoden 2009 aiheena oli “Tulevaisuuden kaupunki” ja voittotyö toteutettiin vesiväreillä.
Kilpailun päätyttyä ja Tehon raadin arvioitua saapuneet työt, kilahti Miettisen puhelimeen onnittelusoitto piirustuskilpailun voitosta. Hän saisi valita Teho-Opiston valikoimasta haluamansa valmennuskurssin, jonka tavoitteena olisi siivittää hänet sisään tuohon himoittuun opinahjoon. Koska abikevät oli vielä Savon suunnilla kesken, ei viikoittainen lähikurssi Helsingissä ollut se järkevin vaihtoehto. Sen vuoksi Marika valikoi itselleen intensiivisen Finaali-kurssin, joka järjestetään juuri ennen vaativia pääsykokeita. Kurssin tarkoituksena on tehokkaasti kerrata pääsykokeiden luonnetta ja valmentaa haastavaan ruljanssiin. Näin Marika pääsisi juuri ennen koitosta hakemaan intensiivistä treeniä pääsykoepäiviä varten ja kehittämään ilmaisuaan.
Valmennuskurssin anti – pelkästään hyvä piirustustekniikka ei riitä
Toukokuun lopun saapuessa Marika suuntasi kohti Helsinkiä ja Tehon opetustiloja. Kevään aikana hän oli tajunnut, että vaikka arkkitehtuuri oli ollut hänen haaveensa oikeastaan aina, hän ei käytännössä tiennyt, mitä kaikkea lopullinen ura aiheen parissa sisältäisi. Tai mitä kaikkea pääsykokeissa edes mitataan! Sen vuoksi hänellä ei myöskään ollut erityisiä odotuksia Teho-Opiston kurssia kohtaan – eihän hän siinä vaiheessa edes tiedostanut, mitä kaikkea hän ei vielä tiennyt.
Marika Miettisen työ “Prey animals”
Ensimmäinen päivä missä tahansa uudessa ryhmässä on aina jännittävä. Joku saapuu sisään näyttävästi ja aloittaa loppumattoman puheensorinan vaivattomasti kenen tahansa kanssa. Omaa paikkaansa etsivät ne ryhmää hieman sivusta seuraavat persoonat, jotka mieluummin kuuntelevat ja tarkkailevat muita. Stadin slangi sekoittuu savolaiseen vientämiseen ja kientämiseen. On ensimmäistä kertaa arkkitehtuurin pääsykokeisiin tähtääviä, sekä jo useampana vuotena pyrkineitä ja sitä kautta pääsykoetilanteesta ammattilaisen tavoin kertovia. Jokainen etsii luokkahuoneesta korostuneen kohteliaasti omaa paikkaansa, jonka pöytätilan voi vallata muistiinpanovälineiden avulla. Tunnelma on varovaisen lämmin ja vastaanottava, sillä ovathan kaikki täällä samasta syystä: jokaisen haaveena on vielä joskus luoda uraa taidealojen ammattilaisena.
Tunnelma on varovaisen lämmin ja vastaanottava, sillä ovathan kaikki täällä samasta syystä: jokaisen haaveena on vielä joskus luoda uraa taidealojen ammattilaisena.
Marika Miettisen työ Arkkitehtuurin historia -kurssilta, vesivärityö “Valve”
Pikakelaus Finaali-kurssin puoliväliin kertoo jo täysin toista tarinaa: pitkien, mutta antoisien päivien aikana ihmiset ovat tutustuneet toisiinsa, löytäneet yhteisiä intohimon ja keskustelun kohteita, tukeneet vuorotellen pääsykoestressin iskiessä. Myös Marika Miettinen on löytänyt paikkansa ryhmässä ja alkanut pikkuhiljaa ymmärtää, kuinka iso apu valmennuskurssista hänelle saattaakaan olla. Vaikka hänen tekniset taitonsa piirtämisen ja maalaamisen saralla ovat huipussaan harrastuneisuuden ja kuvataidelukion ansiosta, on hän vähitellen alkanut ymmärtää koko pääsykoeruljanssin anatomian. Valintakoelautakunta ei aina etsi sitä teknisesti taidokkainta hakijaa, vaan opiskelijaa, joka osaa ideoida luovasti ja rajoja rikkoen, osaa pukea ajatuksensa konkreettiseen muotoon teoksen kautta ja osoittaa monipuolisuutta sekä motivaatiota. Parin päivän prässi on vienyt hänet uudelle ajattelun tasolle: nyt hän osaa töitä ideoidessaan ajatella arkkitehtimäisemmin, luovemmin ja erottuvammin, mutta samalla mahdollisimman itsensä näköisesti. Valmennuskurssin tarkoituksena kun ei ole luoda pääsykokeisiin kymmeniä samanlaisia klooneja, vaan vahvistaa jokaisen taiteellista näkemystä sekä omaa tyyliä. Sitä kautta hakijoihin tarttuu myös aimo annos itsevarmuutta, jonka ansiosta pääsykokeissa kukaan ei turhaan lähde epäilemään itseään ja osaamistaan.
Kaikki viisi päivää kuluvat lopulta kuin hujauksessa. Maalaamis- ja piirtämistaitojensa hiomisen lisäksi Marika saa erittäin tärkeää harjoitusta pienoismallitehtävien ja askartelujen kautta. Savossa hän on käyttänyt tulitikkuja ja tulitikkurasioita pääasiassa nuotion tai takan sytyttelyyn, mutta viikon aikana hän on oppinut kehittelemään noista pienistä tikuista täysin uusia muotoja. Viiden päivän aikana oppeja on jaettu runsaasti myös aikatauluttamiseen, pääsykoestressin käsittelyyn, mielenkiintoisten ideoiden synnyttämiseen sekä ajatusten raikkaaseen esittämiseen. Töistä annettavat kritiikit ovat myös opettaneet näkemään, millaiset asiat töissä ovat tavoiteltavia sekä mielenkiintoisia ja millaisia piirteitä valintakoetoimikunta töissä arvostaa. Näkemällä omien töiden lisäksi myös muiden kurssilaisten tuotoksia, oppii jokainen hahmottamaan, millaiset ideat ovat ihmisille ensimmäisiä mieleen juolahtavia ajatuksia. Ja usein niiden stereotypisimpien ajatuksien kautta erottautuminen on pääsykokeissa paljon uniikkeja ideoita haastavampaa.
Miten valmennuskurssi auttaa käytännössä pääsykokeissa?
Viiden päivän Finaali-kurssin jälkeen Marika astelee pääsykokeisiin astetta varmemmin askelin. Salin ovella hän hengittää syvää, suoristaa ryhtinsä ja kävelee pääsykoetilaan jännittyneenä, mutta odottavaisena. Tätä tilannetta varten hän on treenannut, tästä hän on haaveillut ja tähän hän on koko lukio-aikansa tähdännyt. Vastassa hänellä on joukko motivoituneita hakijoita, joista kuka tahansa saattaa napata juuri hänen paikkansa, jos huono tuuri käy. Hän kuitenkin tajuaa, että pärjätäkseen kokeessa mahdollisimman hyvin, hänen tulee keskittyä omaan tekemiseensä ja olla miettimättä liikaa muita. Kunhan hän kokee antaneensa itsestään kaiken minkä pystyy, hän voi olla tyytyväinen, kävi miten kävi. Päättäväisesti hän istuu koepaikalleen ja aloittaa neljän päivän puserruksen, josta on tulossa hänen tähänastisen elämänsä stressaavin viikko. Kaikeksi onneksi nuo samat neljä päivää tulevat määrittelemään myös hänen uransa suunnan tulevaisuudessa, sillä valmennuskurssin ansiosta Marika on yksi niistä harvoista, jotka pääsevät opiskelemaan arkkitehtuuria ensimmäisellä yrittämällään. Ja siihen onnentunteeseen verrattuna neljän päivän stressi ei tunnu missään.
Ja niin, se rakkauden kesä 1967. Ilman valmennuskurssia Marika olisi saattanut tehdä sen virheen, mihin niin moni pääsykoeahdistuksessaan sortuu: hän ei olisi luottanut itseensä, ei olisi uskonut pystyvänsä luomaan mitään uniikkia ja saattaisi lopulta jättää koko tehtävän tekemättä. Ilman aikatauluharjoittelua hän olisi saattanut käyttää koko työhön varatun ajan pohtimiseen ja pähkäilyyn, tai vastaavasti piirtänyt paperille stereotypisimmät ajatukset jotka mieleen tulee, joilla hän olisi hukkunut satojen samanlaisten joukkoon. Oman tyylinsä tuntemalla hän luotti siihen, että vaikka idea teoksen takana ei olisikaan kaikista viilatuin, hän panostaisi työn tekniseen puoleen, joka saattaisi tuoda pisteitä kotiin. Kun on aikaisemmin pääsyt simuloimaan, miltä pääsykoetilanne saattaa tuntua, miten siirtää stressi taka-alalle ja miten kaivaa jostain sisuskaluista se luottamus itseensä, se on tuplasti helpompi tehdä oikeassa pääsykoetilanteessa.
Marika Miettinen diplomityöseminaaripäivänä, lopputyönsä esittelyn jälkeen. Taustalla diplomityön esittelyplanssit ja kädessä diplomityö.
Ja siksi Marika Miettinen on juuri nyt siellä, mihin hän on aina tähdännytkin. Oulun yliopistosta valmistuneena arkkitehtina, joka työskentelee omalla alallaan mielenkiintoisissa työtehtävissä. Ja me Teho-Opistolla olemme sen vuoksi erityisen ylpeitä Marikasta: hän on jo perinteeksi muodostuneen piirustuskilpailumme ensimmäinen voittaja, joka on tarinallaan osoittanut, että tavoittelemalla unelmiaan, tekemällä töitä niiden eteen ja valmistautumalla haastaviin koitoksiin, sitä saattaa päätyä vaikka mihin. Vaikka valintakoenäyttelyn parhaiden töiden joukkoon.
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Hei!
Olen Johanna, asun Helsingissä ja työskentelen rakennusalan avustavissa suunnittelutehtävissä. Töiden ohessa opiskelen kesken jäänyttä Rakennusinsinöörin tutkintoa monimuoto-opiskelijana ammattikorkeakoulussa.
Haaveammattini lapsesta asti on ollut Arkkitehti. Ensimmäiset talon piirustukset olen piirtänyt jo 5-vuotiaana. Sain näistä suunnitelmistani jopa rahaa, kun myyntihenkisenä ihmisenä kauppasin niitä sukulaisille. 😀
Valmistuttuani ammattikoulusta talonrakentajaksi tuli eteen ensimmäinen vaikea valinta. Oli päätettävä haenko Rakennusinsinööriksi vai Arkkitehdiksi. Oli selvää että halusin suunnitella taloja ja yliopistoon pääsy ammattikoulun papereilla kuulosti niin vaikealta, että Rakennusinsinöörin opinnot olivat aika selvä valinta. Tyydyin ajatukseen, että saanhan insinöörinäkin suunnitella taloja.
Insinöörin työt ovat mieleisiä, mutta silti se haaveammatti on kummitellut viimeiset 10 vuotta mielessäni. Vuodesta toiseen vaivaan läheisiäni pohtimalla olisiko minusta siihen, voisinkohan minä päästä kouluun sisään jne. En kehtaa edes sanoa montako kertaa olen hakenut kaupasta pääsykokeisiin vaadittavan ennakkotehtävän materiaalit, mutta toteutus on jäänyt pelkän suunnittelun asteelle. Olen aina päätynyt ajatukseen, että nykyiset opinnot täytyy hoitaa loppuun.
Näin 10 vuoden jälkeen tuli mitta täyteen tätä haaveilua ja päätin muuttaa sanat teoiksi. Pakko kokeilla tai haaveilen vielä vanhainkodissakin. Ja aivan varmasti sanoisin, että miksi en edes koskaan kokeillut. Työ, opiskelu ja pääsykokeisiin valmistautuminen kuulostaa vähintäänkin kiireiseltä yhtälöltä, mutta toivotaan että tämä uurastus tuottaa tulosta.
Ja kun näin juuriltaan pohjalaisena meennään eikä meinata, osallistun Teho-opiston 8 kuukautta kestävälle Maxi-valmennuskurssille. Laitan kaikkeni peliin ja kaivan itsestäni viimeisetkin taiteilijan rippeet esille. Kerron tässä opiskelijablogissa valmistautumisestani kevään 2017 Aalto-Yliopiston Arkkitehtuurin pääsykokeisiin ja varmaan jotain hieman asiasta poikkeavaakin.
Tervetuloa seuraamaan mihin taitoni riittävät!
Arkkitehtuurin pääsykokeiden ensimmäisiin kokeisiin on aikaa enää alle viikko, joten tässä vaiheessa on hyvä tehdä pientä päivitystä, että miten pääsykokeisiin harjoittelu sujuukaan. Kotitehtäviä ja harjoituskokeita olen tehnyt minkä töiltä olen kerennyt ja yrittänyt henkisesti valmistautua tuleviin kokeisiin :D. Myös pääsykokeisiin tarvittava tarvikelista on postitettu kaikille hakijoille jo viimeviikolla, mutta tänne Berliiniin asti posti ei ole vielä ehtinyt. Sain kuitenkin Tehon sähköpostista jo aika paljon tietoa, mitkä välineet ovat tänä vuonna sallittuja. Kuulakärkikynät ovat yksi mielenkiintoisimmista välineistä tänä vuonna ja vähän pelottaa, kun niillä piirtämistä en itse ainakaan ole aikaisemmin oikeastaan ollenkaan harjoitellut. Tähän saatiin Tehon opeilta ainakin sellaista vinkkiä, että mukaan kannattaa ottaa myös muun värisiä kuulakärkikyniä sen perus sinisen lisäksi. Myös viime vuoden inhokkini eli niitit ovat mukana myös tänä vuonna. Niittaamalla oli ainakin omasta mielestäni viime vuoden pääsykokeissa todella vaikea saada siistiä jälkeä, eli tätä pitää mun vielä ennen pääsykokeita kokeilla ja harjoitella. Yksi mikä myös harmittaa, on värillisten papereiden puuttuminen tarvikelistasta. Värillisellä paperilla saa helposti luotua tunnelmaa ja oman työn erottumaan joukosta. Mutta saa nähdä, ehkä pääsykokeissa päästään käyttämään kuitenkin jossain tehtävässä väripaperia. Muut välineet tälle vuodelle (ainakin ne mistä tiedän :D) vaikuttivat aika tavalliselta pääsykoemateriaalilta. Akvarellejä, peitevärejä, lyijykyniä ja sivuleikkureita on tullut tämän lukuvuoden aikana sen verran käytettyä, että kyllä niillä taiteilu pitäisi onnistua. Pääsykokeiden tekijät ovat näköjään tänä vuonna myös innostuneet tulitikkuaskeista, mutta tätä onneksi päästiin jo harjoittelemaan ennakkotehtävissä. Mitä mieltä muut on tämän vuoden tarvikelistasta? Alkaako pääsykokeet jo jännittämään? Itse olen tähän mennessä pysynyt ihmeellisen rauhallisena, mutta enköhän mäkin pienen pääsykoepaniikin vielä ehdi kokea. Onnea kaikille myös ensiviikon matikankokeisiin!
Veera
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Ensimmäisen Arkkitehtuuria Berliinissä blogipostauksen pääset lukemaan tästä. Edellinen postaus keskittyi siis enemmänkin tunnetuihin rakennuksiin ja kiinnostaviin paikkoihin Berliinissä kun taas tässä postauksessa ajattelin kertoa enemmän ihan asuinrakennuksista ja tavallisesta katukuvasta. Ensimmäiseksi on ihan pakko sanoa, että Berliinistä löytyy ihmeellisen vähän ihan uusia rakennuksia ja suurin osa taloista on ”Altbau” -rakennuksia n. 40 -luvulta. Rakennuksia kuitenkin kunnostetaan ja uudistetaan todella paljon ja omien kokemuksieni mukaan paljon rennommin kuin Suomessa. Kokonaisuudeltaankin Berliinin katukuva on paljon rennompi ja sallivampi verrattuna Suomeen. Talot saavat olla väreiltään todella kirkkaita, kun taas suomessa tuntuu näkevän vain aika hillittyjä ja neutraaleita sävyjä. Joittenkin talojen kohdalla on täällä heittäydytty ihan villiksi ja maalattu koko komeus sateenkaaren väreillä tai kokeiltu maalata valokuvamainen teos rakennuksen pintaan. Näistä mulla ei valitettavasti ole omaa kuvamateriaalia, mutta viimeiseksi mainitusta löysin rakennuksesta tehdyn jutun, jonka pääsee lukemaan tästä.
Väreillä leikkiminen ei ole ainoa tapa tuoda leikkisyyttä rakennuksiin Berliinissä vaan olen myös nähnyt muutamia erilaisia veistoksia, jotka on hauskasti liitetty rakennuksiin. Esimerkkinä kuvassa talon katolla tasapainoilevat ihmiset, tai joessa taistelevat jättiläiset. Erityisesti tuo tasapainoiluveistos on omasta mielestäni hyvä keino tuoda jotain uutta ja jännittävää muuten tylsän laatikkomaiseen rakennukseen. Ja tietysti veistoksen tarkoitus on saada ihmiset hyvälle tuulelle. Vaikka arkkitehtuuri Suomessa on ihan huippuluokkaa ja maailmallakin arvostettua, olisi kiva välillä Suomessakin nähdä samanlaista arkkitehtuurilla leikittelyä kuin täällä Berliinissä. Ainakin arkkitehtuurin pääsykokeissa on sallittua kehitellä rohkeitakin ideoita, kuten rakennuksen katolla tasapainoilevat ihmiset.
Veera Ps. Edellisessä postauksessa en ollut vielä saanut tietoa Arkkitehtuurin ennakkotehtävien läpipääsystä. Tieto tuli kuitenkin vielä samalla viikolla, eli jatkossa ollaan! 🙂
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Ensivaikutelma New Yorkista oli epätodellinen, kun saavuimme illalla hotellille! Etualalla uusi Oculus-asema ja oikealla edessä One World Trade Center.
Matkustimme keväällä mieheni kanssa New Yorkiin moikkaamaan F:n siskoa ja hänen miestään. Minulle matka oli ensimmäinen niin New Yorkiin, kuin Yhdeysvaltoihinkin. Kahdeksassa päivässä ehdimme nähdä uskomattoman paljon kaikkea – niin niitä tavallisimipia turistirysiä kuin vähän tuntemattomampiakin paikkoja.
Superonnistuneesta lomastamme saamme ennen kaikkea kiittää paikallisia oppaitamme S:aa ja D:nia, jotka veivät meitä muun muassa upeisiin ravintoloihin (yleensä reissussa ollessamme etsitään aina supernälkäisinä kivaa ravintolaa, mutta päädytään lopulta mäkkiin..) ja joiden kattoterassin näkymistä saimme nauttia useampana päivänä! Meidän hotelli sijaitsi aivan 9/11 Memorial -muistomerkin ja vuonna 2014 valmistuneen One World Trade Center (Freedom Tower) pilvenpiirtäjän vieressä, joka oli ehdottomasti yksi hienoimmista pilvenpiirtäjistä koko New Yorkin siluetissa! Lisäksi ikkunastamme oli suora näkymä kaksi päivää ennen saapumistamme avatulle 3,55 miljardin euron ($4 billion) Oculus- asemalle, joka oli arkkitehtuurisesti kyllä uskomaton! Aseman sisätiloissa jatkui sama, täysin yhtenäinen valkoinen linja, mikä oli upean näköistä ja selkeästi myös työllistävä aspekti, sillä valkoisia marmorilattioita oli useampikin siivoojaa putsaamassa luuttujen kanssa 😀 . Varmasti hommia riittää myös syyssäällä, kun tuhannet ihmiset shoppailevat ja kulkevat metroon aseman kautta päivittäin. 😀
Oculuksen sisätilaa, jossa oli käytetty tyylikkäästi epäsuoraa valaistusta.
Pilvenpiirtäjien ja niiden arkkitehtuurin hämmästelyn lisäksi ehdoton lemppari Nykissä oli MoMA, eli Museum of Modern Art, joka jo pelkkänä tilana ilman teoksiaan oli niin vaikuttava, että sitä voi suositella lämpimästi! Kävimme myös Metropolitan Museum of Artissa (Met), mutta en innostunut siitä yhtä paljon kuin MoMA:sta, sillä Egyptin muumiot ja Euroopan maalaustaide on tullut itselleni enemmän tutuiksi jo Pariisissa, Lontoossa ja Amsterdamissa reissatessa, toisin kuin moderni taide. Guggenheim jätettiin seuraavaan kertaan, että on ainakin yksi hyvä syy palata takaisin!
MoMA:n sisätilaa ja performanssitaiteilijoita.
Sisustusarkkitehuurisesta näkökulmasta New York oli myös erittäin inspiroiva ja siellä näki, että julkisten tilojen viihtyvyyden eteen on tehty töitä. New Yorkin julkisten tilojen sisustusratkaisut olivat rohkeita – ja rohkeuden kautta myös uniikkeja ja kiinnostavia. Tiloissa oli tunnelmaa! Kun mietin kaupungin julkisia tiloja näin pari kuukautta reissun jälkeen, ensimmäinen assosiaatio julkitiloista on marmori – sitä oli paljon, eri väreissä ja isoina pintoina! 😀 Yhteenvetona taide- ja arkkitehtuurisesta näkökulmasta sanoisin, että New York inspiroi tekemään asiat isosti ja näyttävästi.
Näkymä One World Trade Centeristä vaikuttavan terassin kera.
Ihanaa alkuviikkoa, missä päin maailmaa matkaattekaan! 🙂 -Susanna PS. Täällä jännitellään vielä kovasti ennakkotehtävien tuloksia ja valmistaudutaan pää höyryten pääsykokeisiin!
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Näinä muutamana päivänä mielessäni on pyörinyt paljon kaikenlaista. Mitä jos en pääsekään tänä vuonna opiskelemaan? Osaanko saksaa varmasti tarpeeksi hyvin, että saan läpäistyä yliopistoon vaadittavan saksankokeen? Onko mulla minkäänlaista varasuunnitelmaa, jos mun haaveet arkkitehtuurin opiskelusta ei käykään tänä vuonna toteen? Nämä mun ajatukset saivat alkunsa siitä, kun en saanutkaan sähköpostia arkkitehtuurin ennakkotehtävien läpäisystä. Huoleni ei aluksi ollut kovin suuri, sillä moni muukaan Tehon kurssilaisista ei sähköpostia ollut saanut. Muut saivat kuitenkin tietää läpipääsystä soittamalla, mutta mulle sellainen ei täältä Berliinistä käsin ole mahdollista, sillä ainakaan omalla liittymälläni ei ulkomaille pysty soittamaan. Sain loppujen lopuksi äitini soittamaan mun puolesta, mutta siinäkin ilmeni jotain ongelmia ja nyt olen jäänyt täysin vailla tietoa, olenko läpäissyt tehtävät vai en. Eli mitä jos en päässytkään läpi? Onneksi silloin on vielä toinen mahdollisuus eli keskiviikon Saksan TestDaF koe, mutta maailmani ei myöskään romahda, jos en tätä testiä läpäise. Tottakai harmittaa, jos molemmat opiskeluhaaveet jäävät tältä vuodelta tähän, mutta olen omasta mielestäni tehnyt parhaani sekä ennakkotehtävissä, että kielen opiskelussa. Jos se ei riitä, niin sitten vaan ensi vuonna uudestaan! Varasuunitelmakseni voisin sanoa Berliinin. Jos en pääse syksyllä aloittamaan koulunkäyntiä, niin voin aina jatkaa täällä töitä ja mikä tärkeintä: osallistua seuraavaan kielikokeeseen tai harjoitella seuraavan kevään Suomen pääsykokeisiin. Vaikka tänä vuonna ei tärppäisikään, niin en todellakaan aio luopua toivosta! 🙂 Yritän ajatella positiivisesti, että moni muukaan tuntemani ihminen ei saanut unelmien opiskelupaikkaansa ekalla tai edes tokalla yrittämällä. Ja kuten sanottu, omalta osaltani peli ei ole edes vielä menetetty! Tällä tekstillä haluan myös sanoa kaikille ennakkotehtävät läpäisseille paljon onnea ja tässä vaiheessa pudonneille parempaa onnea ensi kerralla! Itse olen ottanut yhteyttä hakijapalveluihin, joten enköhän mäkin saa tässä muutaman päivän aikana tietää, miten kävi. Toivotaan parasta!
Muutto Berliiniin on tuonut mulle paljon uusia kokemuksia ja haasteita, mutta se myös tarkoitti Teholla opiskelun kannalta siirtymistä etäkurssille. Tänään ajattelin listata mun kokemuksia etäkurssista, miksi se on omasta mielestäni kannattavaa, ja mikä taas on lähiopetuksessa vähän helpompaa. Etäkurssia käydään Eliademy nettisivustolla, joka on omien kokemusteni perusteella ollut tosi toimiva ratkaisu. Kaikki luennot kursseilta, töiden kritiikit ja kotitehtävät ladataan sivulle, joten kaikki tarvittava löytyy samoilta sivuilta. Itselläni oli aluksi pieniä vaikeuksia kirjautua Eliademyyn, mutta en ole ainakaan kuullut, että muilla olisi tällaisia ongelmia ollut.
Etäkurssin hyviä puolia:
Kaukana asuville etäkurssi on tietenkin ihan huippu juttu. Teho-Opiston kurssit järjestetään Helsingissä, eikä kaikilla kurssille haluavilla ole mahdollisuutta päästä joka viikko paikan päälle. Etänä kaukaa tulevatkin saavat kaikki samat tiedot ja tehtävät, kuin lähikurssilaiset.
Valinnan vapaus. Eli se, että saa itse valita koska katsoo luentovideot, tekee tehtävät jne. Kaikilla ei ole käyttää kolmea tuntia viikossa lähikurssiin ja vähän kauempaa paikalle tulevilla myös matkat vievät suhteellisen paljon aikaa. Etäkurssin hyviä puolia on se, että luennoille voi ”osallistua” vaikka aamulla ennen töitä, bussimatkan aikana tai illalla ennen nukkumaanmenoa.
Multitasking. Tämä liittyy vähän edelliseen, mutta itse pidän etäkurssissa myös siitä, että luentoja katsoessa voi tehdä myös muita asioita ja säästää siten aikaa. Oman miniläppärini saan kuljetettua mihin vaan ja olenkin katsonut luentoja ruokaa laittaessani, syödessäni ja arkkitehtuurin ennakkotehtäviä tehdessäni. Siitä voi tietysti olla montaa mieltä, kuinka tehokasta multitasking todellisuudessa on, mutta ainakin itselläni se tuntuu toimivan.
Lähikurssin puolesta:
Itsekuri. Itselleni on melkoisen vaikeaa itse huolehtia siitä, että teen tehtävät, katson luento- ja kritiikkivideot ajallaan, kun muutakin tehtävää ehkä olisi. Lähikurssille on on helppo joka viikko vain mennä, eikä tarvitse erikseen huolehtia ajankäytöstä.
Hyvä yhteishenki. Teholla yhteishenki on tosi kannustava ja varmasti yksi iso syy, miksi Teholaiset menestyvät niin hyvin pääsykokeissa. Kotitehtäviä ja ennakoita tehdään vapaa-ajallakin yhdessä ja somessa kysellään neuvoja ja jaetaan hyviä vinkkejä.
Paikan päällä on helpompi kysella opeilta itseä mietityttäviä juttuja, näyttää vanhoja kotitehtäviä jne. Pikatehtävien aikana ja luentovideoiden ulkopuolella saatetaan myös keskustella pääsykokeista tai jakaa hyviä vinkkejä. Näistä tietysti etäkurssilla opiskeleva jää paitsi.
Mulla on ollut hyvä mahdollisuus kokea molempien opiskelutekniikoiden hyvät ja huonot puolet. En voi edelleenkään sanoa, kumpi omasta mielestäni on parempi. Mielestäni se riippuu siitä, miten paljon aikaa kurssille on käytettävissä ja tietysti siitä, missä asuu. Tärkeintä on, että molemmat vaihtoehdot ovat hyviä pääsykokeisiin harjoitteluun ja johtavat varmasti hyviin tuloksiin. Kuvat Tampereelta, ihanasta kotikaupungistani.
Berliinin arkkitehtuurista saisi varmasti kirjoitettua vaikka kuinka monta postausta. Täältä löytyy paljon vanhoja, upeita rakennuksia, kuten Brandenburgin portti, Berliinin tuomiokirkko, Kaufhaus des Westens ja niin edelleen. Myös kaupunkikuvasta ja asuinrakennuksista saisi jaariteltua monta sivua. Tänään ajattelin kuitenkin keskittyä vähän tähän uudempaan arkkitehtuuriin ja ehkä ei niin tunnettuihin rakennuksiin Berliinissä. Ihan ehdottomasti oma suosikkini on Holokaustimuistomerkki eli juutalaisten kansanmurhalle omistettu muistomerkki. Se on kuin erikorkuisista betonikuutioista muodostettu jättimäinen labyrintti, jonka ”sisällä” saa vapaasti kävellä ja liikkua. Olen itsekin käynyt kyseisellä muistomerkillä, mutta en silloin tainnut lukea rakennelman historiasta sen enempää. Nyt sain kuitenkin Wikipedian avulla selville mm. sen, että muistomerkeille epätyypillisesti betonikuutioiden määrällä ja koko rakennelman muotoilulla, ei sinänsä ole minkäänlaista symbolista merkitystä. Muistomerkkiä on myös arvosteltu siitä, että se ei huomioi muita vainon kohteeksi joutuneita ihmisryhmiä kuin juutalaiset. Itse pidän muistomerkin sen käytettävyydestä – pienempiä betonipaasia voi käyttää istuimina ja isommat muodostavat korkean labyrintin, jossa viime kesänä muistomerkillä käydessäni lapset leikkivät piilosta. Myös muotoilu miellyttää ainakin omaa silmääni, Teholla sellaista muotokieltä sanottaisiin palikkaleikiksi. Täytyy myöntää, että seuraavaa rakennusta en ole koskaan edes livenä nähnyt, mutta kiinnostaisi tässä lähiaikoina käydä kurkkaamassa. Berliinin filharmonia konserttirakennuksessa on ihana orgaaninen muotoilu ja kuulemma sisällä super hyvä akustiikka, joten arkkitehti Hans Scharoun on tehnyt hyvää työtä. Konserttisali ei ole mikään aivan uusi, se on valmistunut vuonna 1960. Rakennus on kuitenkin omasta mielestäni tosi kaunis ja inspiroiva, ja sen epäsymmetrinen muotokieli voisi hyvin sopia tämänkin päivän arkkitehtuuriin. Loppuun ajattelin mainita vielä kaksi upeaa paikkaa, missä kannattaa käydä, jos joskus tännepäin eksyy. Näistä kumpikaan ei ole oikeastaan rakennus, joten ne ei sinänsä ehkä tähän listaukseen sovi, mutta kummassakin on mielestäni hienosti käytetty jotain vanhaa ja muutettu paikan käyttötarkoitus kokonaan. Ensimmäinen on vähän tunnetumpi Eastside gallery, joka on 1,3 kilometrin pätkä Berliinin muuria, joka toimii tällä hetkellä maailman suurimpana ulkoilmagalleriana. Muuri on siis täytetty eri taiteilijoide muuriin maalaamin teoksin. Toisessa paikassa vierailin viime kesänä ja se on Tempelhofin vanhasta lentoasemasta tehty puisto. Vanhalle lentokentälle ei ole kuitenkaan käytännössä tehty mitään, eli alueen ruohokentät ja kiitoradat ovat ihmisten vapaassa käytössä. Puisto on siis täydellinen skeittailuun, pyörällä ajeluun tai vaikka leijojen lennättämiseen ja kuulemma siellä välillä järjestetään myös konsertteja. Todellakin suosittelen vierailemaan!
